Pääsiäistä

Ja niin pois päin

Torstaina pyörähdin vielä Hööksissä ennen Tampereelta lähtöä. Sisko asuu onneksi niin lähellä (n. 10minsan ajomatka), joten isoa koukkausta ei tullut. Nyt oli tullut cob-koon takajalan suojat (punaisena) ja ne oli otettu syrjään minua varten. Myyjä heti bongasinkin mut ja antoi suojat, kiva palvelu. Mukaan tarttui vielä muutakin pientä..

Tallille tullessa huomasin Mustan tunnilla, vaikka ei yleensä torstaisin mene. Nyt olikin poikkeuksellisesti enemmän ratsastajia, kai pääsiäisen takia. Odotellessa laittelin sitten ponien safkat ja tunti oli onneksi yli puolenvälin jo, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Ratsastin ensin käynissä Mustaa rennoksi ja ylitaivuttelin, mikä oli ponin mielestä tosi vaikeaa. Oli muutenkin hyvin vastahakoinen ohjalle, mutta pikkuhiljaa antoi periksi. Ravissa hain vain rennoksi ja jatkoin yliasettamista. Laukassa keskityin enemmän omaan istuntaani ja tein nättejä laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta ei ollut parhaimmillaan vaan yllättävän vastahakoinen vapaapäivän jälkeen, liekö tuo pohjalle juostu tunti vaikutti?
Omasta istunnasta (harjoitteita taas alussa ja lopussa) oli mukava huomata, että jalkaterään ja nilkkaan ei tarvi juurikaan enää keskittyä. Paino ei lähde luiskahtamaan kantapäälle edes keventäessä tai jalustimilla seistessä. Musta pääsi ratsastuksen jälkeen vielä ulos ja me lähdettiin koirien kanssa kohti Dinon treenejä.

Dino oli jo paljon innokkaampi Eveä kohtaan ja treenaamaan. Aluksi Eve otti kuitenkin vain pari kertaa yksittäisen hypyn ennen kuin aloitti radan. Rata meni hyvin, samoin myöhemmin tehtävät pujottelut, keinu ja okserihyppykin. Okseria Dino ei ole ennen hypännyt (paitsi tallilla hevosten esteitä) ja hyppäsi sen paljon siistimmin kuin pystyt, joissa tekee välillä ihan järjettömiä loikkia, kun ei halua ottaa pikkuaskelta. Loppuradassa oli vielä a- ja puomiesteet. Puomilla Dino vähän aluksi epäröi, luuli vissiin keinuksi. Muuten meni tosi kivasti.

Dino ja okseri

Perjantaina kunnon puunaus Mustalle, jotta pikkuhiljaa päästäisiin tästä talvikarvasta eroon. Samalla testailin myös magicbrushia, joka toimi mielestäni paremmin harjojen putsaukseen kuin hevosen harjaukseen. Otin koirat mukaan ja köpöteltiin kentälle, koska joku oli eilen rikkonut katosjakkarani (syylliset kyllä tunnusti ja lupasi hankkia uuden). Jatkaessamme matkaa pellolle, kääntyi Dino tallille ja paineli sinne, Merci seurasi uskollisesti perässä. Dinoa ei noi maastot oikein hotsita, kai se pelkää että siellä haisee eläimille..
Pellolla ensin ihan käveltiin ja vähän hölkyteltiin. Yritin hakea Mustaa rennoksi alas ilman järin mainittavia tuloksia. Ennen laukkaa sainkin jotakuinkin pyöreäksi ja pienen laukan jälkeen käytiin hyppelemässä 'kentän' parit kavaletit kerran molemmista suunnista. Joku oli innarin päälle molempiin nostanut puomit sekä tehnyt okseristakin ihan perus taso-okserin. Musta oli ihan innoissaan ja tästä jatkettiin vielä laukkapätkällä. Merci-rukka alkoi olla jo kovin väsynyt, mutta seurasi urhoollisesti. Kotona se nukkuikin sitten koko illan eikä suostunut leikkimään ollenkaan Dinon kanssa.

superhieno kontakti

Lauantaina Musta meni pari lasten tuntia, jonka jälkeen pyöritin pikaisesti kentällä. Ihan vaan siirtymät kuntoon ja vähän pyöreyttä runkoon. Melko ok, mutta ei parhaimmillaan.
Katinkalla vedin vielä hiihtistä pellolla pari kierrosta. Olikin varmaan kevään viimeinen kerta, näyttää siltä, että lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan..

Sunnuntaina käytiin Vilman kanssa maastossa Foriolalla ja Mustalla. Mentiin tien toiselle puolelle, koska tallin puolen maastot on vielä hankien peitossa (ja yhdelle sulaneelle ei viitsi mennä tekemään jälkiä näin pehmeällä kelillä). Molemmat oli ihan innoissaan ja laukattiin pari pätkää ihan kunnolla. Mustalla keitti vähän yli välillä, kun ei viitsinyt ravata Foriolan perässä kunnolla vaan olisi halunnut laukata, jota mä en taas hyväksynyt. Käytiin vielä pellolla, jonka kautta pääsee laavulle. Siinä oli traktorin tms. jälkiä, joiden kohdalla hanki kantoi hyvin. Oli tosi ihana päivä ja aurinko paistoi lämpimästi. Ihan supermaasto, varsinkin kun ei ole koko loppu talvena oikeasti maastoillut.
Myöhemmin Veronica vielä ratsasti Katinkalla lähemmäs puolitoista tuntia, samalla kun mä siivoilin kentältä kakkoja, mitä sulavan lumen alta paljastuu. Vertsu meni tosi hyvin ja Katinka oli reipas. Teki hienoja pujotteluja ravissa ja ihan kunnon ympyröitä laukassa. Oppiskohan Vertsu hyppäämään Katinkalla 20cm esteitä kesän aikana? Silloin sen vois viedä superminirussi-kisaan, joka on alle 7-vuotiaille (raviohjelma ja 20cm esteet, avustaja sallittu).
Viimeseks kasattiin vielä yks arkku yläkertaan, tähän tosin tarvittiin Vilman isän apua, kun Anne ja Vilma oli saanut parit ruuvit jumiin Vertsun ratsastellessa.

laukkaa ratsureima!