Kisaviikonloppu

Koulua ja esteitä VEKARAn kisoissa

Otsikko kuulostaa hienolta, aivan kuin oltaisi oltu isommissakin kisoissa. Kisat oli kuitenkin ihan vain perus seurakisat, joissa ratkottiin VEKARAn seuranmestaruudet. Itsehän en kyseiseen seuraan kuulu, mutta Henna kävi puolustamassa (tai uusimassa) viime vuotisen koulupronssinsa.

Lauantaina lähdettiin melko aikaisin tallille, vaikka kisat alkoi vasta kahdeltatoista. Henna meni kuitenkin jo ekassa luokassa Epronilla, joten paikallakin pitäisi olla melko hyvissä ajoin. Tallilla puunailtiin ponit kuntoon ja mä aloitin letitysurakan sitä mukaan kun harjat ja hännät oli selvitetty. Ponit sai tukkaan juoksuletit ja väänsin vielä etuharjankin sykeröille. Häntään ihan perusletit ja Katinkalle punainen rusetti (se saattai kisoissa olla vähän kipakka ja takajalat heilua, joten ihan varoitukseksi muille tuo rusetti). Simpalle laitettiin nätti verkkoletti tukkaan ja otsatukka sai jäädä heilumaan vapaasti. Matkaan lähdettiin Nean isän kyydillä hevoskuorkilla, johon kaikki 4 elukkaa mahtui sopuisasti. Katinka ensin, kun se ei siedä, että kopissa/autossa on mitään jos sen sinne on mentävä. Pientä kysely aluksi, mutta käveli ihan nätisti. Musta sai jäädä viimeiseksi vinoparkkiin, jossa matkustikin oikein tyytyväisen näköisenä ja kerrankin ei onnistunut hinkkaamaan häntälettiä söhröksi kuljetuksen aikana!

Hennan verkatessa Epronia raviohjelmaa varten muut ponit teki kävelyitään hoitajien kanssa (Titta, Tuuli ja Mimmi). Epron oli radalla melko rento ja kivannäköinen ja Henna voittikin raviohjelman melko hyvillä prosenteilla. Tuomarina oli Johanna Kyrö ja arvostelu tuntui olevan melko tiukkaa (mutta ihan oikeata, kerrankin hyviä kommentteja ja tuomari joka oikeasti näki hevosen rentouden yms!)
Pienen huilin jälkeen Henna verkkasi Epronia vielä C:hen, johon osallistui myös Katinkalla ja joka oli junnujen mestaruusluokka. Alunperin Hennalle otettiin kisoihin kaksi ponia, jotta mestaruusmahdollisuudet olisi paremmat. Vähän ennen kisoja kuitenkin selvisi, että tänä vuonna piti valita millä hevosella kisaa mestaruudesta eikä useammalla voinut siis yrittää. Kouluun Henna valitsi Katinka, joka on tasaisen varma toisin kuin Epron, jolla kyllä hyvin mennessä pärjäisi paremmin. Esteille Henna taas valitsi Epronin, joka on Katinkaa nopeampi.
C:ssä (He C:2) Henna starttasi ensin Epronilla. Rata oli melko hyvä vaikka laukannostot jäikin vähän myöhäiseksi (nosti kuitenkin oikeankin heti, jes!) Poni oli kohtalaisen rento ja pysyi tasaisena. Tämän jälkeen Epron pääsi kävelemään ja Henna siirtyi verkkaamaan Katinkaa ja itse kiipesin vihdoin viimein Mustan selkään. Musta oli melko jännittynyt eikä meinannut keskittyä sitten millään. Tein paljon käynnissä taivutuksia ja avoja hakien ponia kuulolle. Vähän ravisiirtymiä, mutta paluu käyntiin heti kun poni jännittyi. Muutama ympyrä laukassa, josta Mustan saa aina helpommin rennoksi kuin ravissa. Välissä kerkesin huutelemaan Hennallekin ohjeita. Sain Mustan melko rennoksi juuri ennenkuin pääsimme maneesiin verkkaamaan (vaikka kentän pohjakin oli loisto kunnossa). Maneesissa ensin molempiin suuntiin kevyttä ravia pitäen ponin vaan matalana ja liikkeessä. Mentiin läheltä tuomariautoa, käytiin katsomassa peilikulma (jota Musta ei kyllä huomannut, maassa kulman merkkinä ollutta puomia tuijotti kyllä hetken) ja muutama pituushalkaisija kohti autoa. Poni pysyi mukavan rentona enkä sen kummempaa maneesissa ratsastanut. Ulkona ehdin vielä hyvin verkata lisää ravissa, kun lähdin verkkaryhmäni viimeisenä (tai toisiksi viimeisenä, en muista enää).
Rata meni kivasti, Musta pysyi rentona ja liikkui eteen (eli osasin itse istua ravissa rentona enkä hidastanut ponia istunnallani). Muutamat siirtymiset meni vähän pieleen (kuskin moka) ja nukuin toisen laukkahalkaisijan aikana, joten Musta vaihtoi laukkaa vähän ennen raviin siirtymistä (ja toisen laukan pudottikin himpun liian aikaisin pois). Askeleenpidennyksissä tuli sentään vähän pidempää ravia vaikka tahtikin tuppasi kiihtymään.. Kokonaisuudessaan melko tasainen ja prosentteja tuli himpun vajaa 63, jotka riitti luokkavoittoon. Henna oli Epronin kanssa neljäs ja Katinkan kanssa kuudes, mutta sai Katinkalla pronssia (Epronin kanssa olisi tullut hopeaa, mutta..)

B:ssä pääsin lähtemään ekan verkkaryhmän viimeisenä, vaikka oikeasti kuuluin tokaan verkkaryhmään. En mennyt enää maneesin verkkaamaan vain hain ponia ihan aavistuksen lyhyemmäksi ulkona ja tein muutamia siirtymiä odottaessani omaa vuoroani. Musta oli maneesissa vielä ihan kiva, mutta ilmeisesti itse jännityin lähtömerkin kuultuani ja poni ei radan aikana ollut enää niin hyvä. Rata oli kuitenkin tasainen (eikä tullut laukanvaihtoja), mutta pikkumokia tapahtui kuskilla (mm. laukasta käyntiin siirtyminen, joka Mustalle ei mikään ongelma, meni ravin kautta). Keskiraveja en edes turhasti lähtenyt yrittämään, kun ne ei vielä irtoa, niin.. Vähän jalka kuitenkin otti pidempää askelta ja olin siihen tyytyväinen. Rata ei ollut ihan yhtä hyvä kuin C:n, mutta prosentit tasan 61, joka riitti jaettuun ykköstilaan (eivät syystä tahi toisesta laskeneet alaosia erikseen, millä yleensä tasapisteisten sijoitus ratkaistaan, joten..)

Kaikenkaikkiaan oikein kivat radat, siihen nähden, että ollaan Mustan kanssa koulua kisattu nyt vasta kolme kertaa. Radat oli tähän astisista rennoimmat ja tasaisimmat, molemmissa papereissa oli seiskojakin ihan kiitettävästi ja kaikki teksti ihan asiaa mitä tuomarilta tuli. Ja K. N. Specialissa Musta sai askellajeista seiskan!! Ehkä me ihan oikeesti ensi kesänä käydään muutamat koulukisatkin..

Sunnuntaina päästiin sitten hyppäämään. Epron oli aamulla tarhassa sitä mieltä, että hän ei lähde yhtään mihinkään, mutta alistui lopulta ja innostui kun pääsi kisapaikalle. Henna hyppäsi Epronilla verkaksi 60cm (ja voitti) ja sitten mestaruusluokkansa 70cm sekä Epronilla että Katinkalla. Molemmilla puhdas perusrata, mutta Epronin kanssa harmillinen pudotus uusinnassa ja sitä myötä pieni unohdus ja vikan esteen ohimeno. Katinkalla tuli uusinnassa kielto, kun Henna vahingossa käänsi liian jyrkästi yhdelle esteelle.
Musta oli verkassa reipas ja hyppäsin ulkona muutaman esteen. Ekan hypyn jälkeen oli tulossa pukkia, mutta onneksi ohjat oli kädessä hyvin.. Pukkiyritelmät jatkui maneesiverkassa, mutta rata päästiin hyvin läpi. Kerrankin Mustaa joutui oikein pidättämään. Uusinnassa tehtiin lyhyet tiet, tosin yhdessä kohtaa vähän mokasin ja jouduin kääntämään lähes paikoillaan. Puhtaasti ja melko nopeasti selvittiin kuitenkin ja 4. sija.

Kasikympissä jatkui sama 'päätön' meno Mustan kanssa. Perusrata oli hyvä ja Henna teki Katinkan kanssa todella hyvän radan. Sitten Pinja tuli höpisemään jotain, että esteitä on nostettu, että onko Henna varma että haluaa hypätä. Psykologisesti erittäin huono juttu sekä Hennalle että minullekin.. Vielä kun eka ratsastaja leipoi hevosensa tokana olleen okserin sekaan ja Henna oli lähtövuorossa toisena.. Katinka tuli hyvin okserille, mutta vauhtia oli ihan liian vähän ja etujalat jo nousi hyppyyn, mutta poni totesikin ettei pystykään ja palasi maanpinnalle. Henna tuli valitettavasti alas, joten se jäi siihen. Aika moni muukin oli ongelmissa tuolla kakkosesteellä vaikka olikin ihan normi okseri ja vielä ihan hyvällä tiellä siihen pääsi. Meilläkin Mustan kanssa tuli kielto (en ratsastanut ihan loppuun) ja toisella yrittämällä yli, mutta vauhti loppui jotenkin kesken ja oltiin keskellä okseri. Mielestäni en roikkunut ohjassa ja olin hyvin hypyssä mukana, mutta... seuraava pysty meni vielä hyvin yli, mutta tokavikana ollut okserille tuli pysähdys.. Okseri oli lyhyt, joten ei edes pelottavan näköinen, mutta.. Ulkona hyppäsin vielä okserin pari kertaa (sielläkin eka kerta kielto, mutta sitten tuli pari hyvää hyppyä). Henna tuli vielä maneesiin hyppäämään tuon kauhuokserin madallettuna (ja pari pystyä), jotta jäi hyvä mieli sekä ratsastajalle että ponille. Nea ja Simppa onneksi puolusti tuossa luokassa meidän kunniaa ja otti kolmos sijan yhdellä pudotuksella uusinnassa. Täytyy kyllä myöntää, ettei oltu täysin varautuneita tuohon 90cm uusinnassa, kun viime vuonna eivät korottaneet AM5 arvostelusta huolimatta uusinnan esteitä.. noh, kyllä se siitä ja ensi kerralla kun joku tulee jotain löpisemään niin suljetaan vaan korvat..

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kisaviikonloppu vaikka päivät oli melko pitkiä.. Kisojen takia jäi tosin Dinon agilitytreenit sunnuntailta välistä, kun ei vaan millään ehtinyt VAU:lle viideksi ja Evekään ei joutanut Dinoa hakemaan..

Musta yrittää karata karsinasta.. kisakuvia tulee sitten joskus..
 

Sairaalloista treenausta

vai sairaana treenausta?

Sunnuntaina mä podin ties mitä vatsaflunssaa, joten vietin päivän lähinnä paikoillani. Dinon treeneihin VAU:lle kuitenkin raahauduin, siellä kun ei tarvi itse juosta. Tällä kertaa oltiin pikku puolella ja siellä ei oikein mahdu seuraamaan toisten treenejä (paitsi Dino, Argos ja Hermes oli aina yhtä aikaa eikä ketään häirinnyt toisten läsnäolo). Rata kerettiin mennä pari kertaa per koira ja kepit
Dino pääsi pyörähtämään sekä alussa että lopussa. Ekalla kerralla putkivahvana Dino meni monta kertaa putkeen kun piti mennä A:lle, se putkensuu kun oli niin houkuttelevasti siinä A:n vieressä. Tokalla kerralla sama rata meni virheettömästi! Ihan superhyvin meni sekä Dino että Argos. Katsotaan löydetäänkö sopivia epiksiä täältä läheltä. Käyn sitten vaikka itse juoksemassa, jos Evellä on työvuorot huonosti.

Maanantaina oli melko karmea olo töissä eikä eväistäkään tietoa, kun ei taas lauantaina tullut ajatelleeksi, että isänpäivänä on kaupat harvoin auki. Tallillakin vielä melko hirveä olo, mutta jaksoin ratsastaa Mustaa tunnin verran melko normaalisti. Tarhassa menin, kun siellä oli parempi pohja kuin kentällä. Hetken keskusteltiin voiko oikeaan kierrokseen ollenkaan taipua ravissa, mutta vihdoin Mustakin tajusi pystyvänsä siihen. Tein ylitaivutuksia ravissa ympyrällä molempiin ja 'uralla' käynti-ravisiirtymiä sekä käynti-laukka siirtymiä. Pientä treenausta lauantain (mahdollisia) kisoja varten. A-ohjelman saan kyllä unohtaa, ettei kyydin tarvitse odottaa koko päivää. B mennään kuitenkin (eli K.N. Special) ja sen 3 askeleen käyntisiirtymää. Muutamia laukannostoja peruutuksesta ja pari peruutusta pientä ylämäkeä pitkin (aluksi Musta yritti väittää, ettei pysty ja kykene, mutta meni hyvin kuitenkin). Puuhailin vielä tallilla laittamassa iltasafkoja ponskeille ja olo oli ihan hyvä.. kunnes istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Jaksoin kuitenkin raahautua kauppaan, ettei tarvi toista päivää töissä ollan syömättä..

Tiistaina menin tarhassa hämärässä vajaan tunnin, jonka jälkeen Musta meni alkeis-/jatkotunnille. Ratsastin lähinnä 'uraa' pitkin siirtymiä. Musta ei ollut mitenkään turhan rentoutunut, mutta energinen kyllä. Varavalo loi hassun varjon toiseen päätyyn, jota Musta välillä vähän arasteli. Varsinkin oikeassa kierroksessa piti suoristaa avolla, kun Musta pyrki työntämään takapuolta sisälle. Vanha helmasynti, johon Musta näyttää taas palanneen.



Musta karsinassaan

Keskiviikkona tunnin verran hiekkakuopalla. Haaveilin hyppäyksestä, mutta kenttä oli vielä jäässä (eli kova ei liukas) ja pinnalla vettä. Mentiin hiekkakuopalle, jossa oli hyvä pohja. Henna oli ratsastamassa Katinkaa kisoja varten ja poni rukka olikin ihan hikinen Hennan käsittelyn jälkeen. Hiekkakuopalla ongelman aiheutti Katinkan pelottava ratsastusloimi, joka heitettiin yhden juurakon päälle. Sitä piti Mustan sitten yrittää tuijottaa joka kierroksella (lähinnä vasemmassa kierroksessa). Pätkiä askeleen pidennyksiä ravissa, loivaa avoa ravissa, käynti-laukka siirtymiä yms. perusjuttuja.

Torstaina Musta meni yhden perustunnin, itse jäin kotiin peiton alle palelemaan. Seuraavana päivänä on kyllä pakko raahautua tallille, vaikka pää kainalossa ratsastamaan Musta (ja Katinka) läpi ennen lauantain koulukisoja. Ilmotin tosin jo illalla töihin, että mua on sinne turha perjantaina odotella, kun hädin tuskin sain koirat ulkoilutettua.

Perjantaina levättyäni koko päivän kotona raahauduin iltapäivällä tallille. Musta meni yhden lastentunnin ja sen jälkeen ratsastin itse ponia valmiiksi huomisen koulukisoja varten. Huomasi kyllä, ettei itse ole edellispäivänä käynyt selässä. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja piti tehdä lyhyessä ajassa (kahden tunnin välissä noin puolessa tunnissa) ja suurin osa meni käyntityöskentelyyn. Lasten tunnilla olivat lisäksi tehneet puomeja, joka on ehkä pahinta mitä Mustalla voi juuri ennen koulukisoja tehdä, kun lasten puomitunnin jälkeen puskee ihan törkeästi pohkeiden päälle, tällä kertaa vasemman (aarghh!). Käynnissä ja ravissa tein ylitaivutuksia hakien näin rentoutta ja notkeutta.
Laukassa sain jonkin verran työstettyä ponia läpi, mutta raviosuus jäi melko tyngäksi. Edes lopun eteen-alas raveissa Musta ei ollut turhan rento. Ajan loputtua kentällä (missä oli muuten ihan loistava pohja, harmi ettei voinut hypätä kisojen takia) tein hetken vielä siirtymisiä säkkipimeällä hiekkakuopalla, jossa Musta jo aavistuksen rentoutui.

Katinka oli vuorossa seuraavana, myös lasten tunnin jälkeen. Käväisin ensin hiekkakuopalla, mutta pikkuponi oli näkevinään mörköjä joka paikassa, joten palasin suosiolla kentän tuntumaan odottelemaan tunnin loppua (onneksi oli jo lähes loppunut). Tiellä tein hetken siksak pohkeenväistöjä ja hain näin pohkeita läpi. Kun loppukäynnit alkoi pääsin kentälle. Tein ensin ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja katsoin ettei poni nojaile pohkeiden päälle ja kääntyy oikeasti ulkoa. Sitten keskityin laukannostoihin, joita tein sekä käynnistä että ravista. Aluksi Katinka yritti nostaa turpaansa taivaita kohti, mutta muutaman noston jälkeen alkoi nassu pysyä siellä missä pitikin ja poni tehdä rehellisiä nostoja selän läpi. Myös oikeassa kierroksessa tuli muutama tosi hyvä nosto, jossa poni pysyi ihanan rentona. Oli reipas ja liikkui hyvin. Lopuksi vielä eteen-alas ravailua. Toivottavasti poni liikkuu huomenna yhtä hyvin Hennalla kouluradalla, jossa poni kyllä tietää ettei ratsastajalla ole raippaa eikä oikein muutakaan keinoa oikein kunnolla komentaa..

Kaikkein loistavin idea tämä kipeänä parin ponin ratsastus ei ollut, kun olo tallilta lähtiessä oli suoraan sanottuna hirveä. Ratsastuksien jälkeen vaihdoin vielä poneille valkoiset kisahuovat ja pyyhkäisin Mustan satulan ja suitset pikaisesti läpi. Kotona pitäisi varmaan vielä kerrata miten ne ohjelmat ihan oikeesti taas menikään..

Lopuksi vielä pellettikokemuksia: Annen kertoman mukaan ei ole pöllynnyt yhtään minkä kyllä näkee vesikupeistakin. Turpeen kanssa vesiastioihin kertyi jo yhdessä yössä ohut turvekerros pinnalle, mutta pelletin kanssa on vesi aina ihan kirkasta. Karsinan siivoaminen on vielä ollut enemmän kuin kissanhiekkalaatikon putsausta, pelletit kun ei ole läheskään kaikki muhjaantuneet ja patjaantuneet.

Lähikuvaa olkipelleteistä

Lähikuvaa pellavasta

Katinkan pellettiboksi parin päivän jälkeen..

Ilmassa taas

Esteitä, pellettejä ja muuta jorinaa

Maanantaina pääsin vihdoin viimein vähän hyppelemään. Annenkin piti alunperin tulla samaan aikaan jollain nuorellaan, mutta aikaa ei sitten riittänytkään vaan alkeistunti läheni uhkaavasti. Kenttä oli muutamasta kohdasta vähän huonompi, joten sijoitin esteet hyville kohdille missä oli tasainen. Melko keskelle kenttää parista kavalettipalikasta pysty, jota pystyi menemään ympyrällä. Toiselle pitkälle sivulle okseri (n.65cm) ja toiselle pysty (n.75cm). Laiska kun olen, raahasin vain yläpuomit ja laitoin maarajaksi okserin alle laatikot ja pystyn alle tötsiä. Pitkä hyppytauko näkyi ja tuntui kyllä omassa ratsastuksessa sekä hevosen menossa. Alkuverkan jälkeen hyppäsin kavaletti-pystyä ympyrällä molempiin suuntiin, niin että sain muutaman hyvän lähestymisen peräkkäin. Laukkojen kanssa ei suurempia ongelmia, mutta lähestymisen kanssa vähän enemmänkin. Sen jälkeen okseri muutaman kerran yksittäisenä ja sitten pysty. Pystylle osuttiin joka kerta melko hyvin, mutta okseri tuli turhan lähelle pari kertaa. Anne kävi kerran nostamassa kolauttamamme puomit alas ja muistutti odottamisen tärkeydestä. Kuvittelin kyllä odottaneeni, mutta paikat ei silti vaan osuneet. Annen muistutuksen jälkeen rupesin oikeasti odottamaan ja vaatimaan sitä Mustaltakin eli turhasta koheltamisesta vähän vauhtia pois ja painoa enemmän takajaloille - johan rupesi paikat löytymään.
Hyppäsin kolmea estette erilaisina rata yhdistelminä pienillä kävelytauoilla höystettynä ja lopetin kun tuli hyvä rata. Musta oli ihan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja hauskaa oli mullakin. Hikikin tuli vähän ponirukalle paksussa karvassaan.
Nopean loppuverkan jälkeen tallille odottamaan aloittelijoita (Musta viltin alla), mutta yksi olikin perunut, joten Musta ei mennytkään ollenkaan lasten tunnille. Hoidin ponin pois autettuani ensin aloittelijoita kentälle.
Noilla kolmellakin melko lähelle toisiaan sijoitetulla esteellä sai aikaiseksi ihan mukavia radan pätkiä (4-6 hyppyä).

kuva harjoituksesta

Tiistaina kiitin itseäni maanantain hypyistä, koska kentän pohja oli taas todella märkä ja hypyt eivät olisi enää onnistuneet. Ekalla tunnilla (alkeistunti) pohja oli vielä kohtuullinen, mutta tokalla ja varsinkin kolmannen tunnin kuluessa päädyt alkoi olla jo melko velliä :/
Musta meni kaksi tuntia (ekaa) ja ratsastin näiden jälkeen nopeasti ympyrällä eteen-alas ja ulkoavut kondikseen.
Katinka meni vain yhden tunnin, joten ratsastin itse sen jälkeen tiellä väistöjä, avoja ja laukannostoja, joissa vaadin ponia pysymään pyöreänä. Katinkalla on paha tapa heittää päätä ylöspäin laukannostoissa (tekee sen ravisiirtymisissäkin jos edellinen ratsastaja on vahingossa nykäissyt kädellä siirtymisissä), joten treenattiin vähän kuinka niitä nostoja voisi tehdä ihan selkääkin käyttäen.

Keskiviikkona pienen lumisateen jälkeen valjastettiin Katinka hyötykäyttöön vetämään pellavapaaleja pajan pihasta tallille liukureilla. Eli rintaremmi satulaan ja liinat kiinni. Liukurit liinoihin (kaksi peräkkäin kun yhteen liukuriin mahtui vain yksi paali). Anne ja Henna vielä hyppäsi liukurien kyytin, jolloin pyysin Hennaa hakemaan kypäräni sisältä ja hyppäsin itse Katinkan selkään (jos muutkin kerran menee kyydillä, niin en aio olla ainoa joka kävelee..)
Lopuksi tehtiin vielä kierros tarhojen ohi vähän totuttamaan kesällä tulleita heposia liukureihin. Katinka oli ihan innoissaan taas hommasta vaikka vähän raskasta olikin. Tämän jälkeen Henna vielä ratsasti Katinkan samalla kun itse menin Mustalla. Teimme isoa pääty-ympyrää kentällä (ainoa kohta, jossa ei tullut tilsoja). Henna haki ulkoapuja Katinkan kanssa tekemällä pieniä kulmia eli ratsasti ympyrää enemmänkin kahdeksan-kymmenen kulmiona ja vasta kun poni kääntyi rehellisesti ulkoa ilman että ulkolapa hävisi omille teilleen haettiin taivutusta. Tämän lisäksi koko ajan käynti-ravi siirtymiä. Itse ratsastin Mustalla avoa käynti-ravi siirtymillä. Laukkaa otettiin pikku pätkiä, koska ympyrä alkoi olla jo melko kurainen ja pehmeä. Haettiin siis hyviä siirtymiä. Katinkan kanssa niin, että nosto tulisi myös selän läpi ja poni pysyisi pyörenänä nostoissa. Apuna käytettiin Katinkan satulassa olevaa kauhukahvaa, jonka avulla Henna pystyi lukitsemaan ulkokäden ja estää sen mukaan lähtö ponin rykäistessä päänsä ylös. Vasempaan kierrokseen tulikin muutama ihan siisti nosto, oikea oli Katinkalla selvästi vaikeampi ja se tarjosikin enemmän paikallaan pomppimista. Mustan kanssa tein käynti-laukka-käynti siirtymiä, jotka oli ihan kohtuullisia. Välillä tarvi laukassakin ajatella avoa, jotta sai hevosen 'suoristettua' kaaren suuntaisesti. Loppuun vielä eteen-alas ja nyt Hennakin sai Katinkan venymään oikein hyvin.

Mimmille kiitos kuvasta

Torstaina Musta saikin vapaan, kun itse nukuin turhan pitkät päiväunet töiden jälkeen. Olin vain ihan poikki, enkä herännyt edes puhelimen soidessa.

Perjantaina Musta meni lasten tunnilla puomeja. Itse tein avoja suorilla käynnissä ja ravissa sekä keskityin kunnolla kulmissa kääntämiseen. Toisella pitkällä sivulla oli puomi, joka aina ylitettiin avossa. Laukkaa otin muutaman pätkän molempiin suuntiin ja myös tässä käänsiin avoon puomia ylitettäessä. Loppukäynnit tein maastossa, niin pääsin pois jaloista kun seuraava tunti alkoi. Kenttä oli melko kova ja lanauksen jäljiltä vähän irtomöykkyinen (lanattu pakastumisen jälkeen se kuralillukenttä..) ja tasainen pohja oli uran vieressä, jota siis käytettiin urana. Avot onnistui aika mukavasti ja Musta taipui kivasti, vaikka ei ihan parhaimmillaan ollutkaan.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista jälkimmäisellä puomeja. Itse kokeilin pitkästä aikaa pätkän kangilla, koska viikon päästä VEKARAn kisoissa mahdollisesti ratsastan helppo A:n. Lisätystä käynnistä voidaan kyllä vaan haaveilla, mutta muuten ohjelma olisi ihan kiva. Tässä tarkoituksessa testattiin vähän takaosakäännöksiä, joita ei tänä vuonna ole erityisemmin treenattu. Ihan hyvin meni, Musta ei jäänyt rullaamaan paikoilleen vaan polki hyvin. Tahdin kanssa on vielä vähän hiomista ja itse pitää olla tarkkana etten pidätä vahingossa liikaa ja taivutan vähän rohkeammin.
Katinka teki superisti 4 tuntia, joista Henna meni viimeiset 1,5h puomeja. Oli tosi reippaan näköistä menoa ja tuli jopa siistejä laukanvaihtoja puomeilla, mikä ei todellakaan ole Katinkalla mikään itsestäänselvyys, se raukka kun ei vaihtoja ole koskaan varsinaisesti opetellut. Esteillä kyllä vaihtaa, mutta puomeilla harvemmin. Näin tuli taas todistettua, että vanhakin poni oppii uusia temppuja. Loput 2,5h olikin alkeistunteja (eka puolikas ihan 4v. talutusta), joten paukkuja tuntui ponille vielä jäävän ja oli oikein reipas viimeisellä tunnillaan Hennan kanssa. Henna vielä venytti ponin jalat tunnin jälkeen.

Tyhjennettiin lisäksi Katinkan ja Mustan karsinat turpeesta ja laitettiin nappulaa tilalle eli ponit pääsevät nyt testaamaan olkipellettiä. Dinolle ja Mercille se ainakin tuntui maistuva turhankin hyvin, toivottavasti Katinka ja Musta tyytyy heiniinsä ja jättää pelletit rauhaan. Tällä hetkellä tallissa on kolmenlaista kuiviketta (tai oikeastaan neljää), joita käytetään yhdessä ja erikseen. Kylmän puolen karsinoissa on turpeen päällä olkea ja lämpöisellä puolella osalla turvetta, osalla pellavaa turpeen päällä ja Katinkalla sekä Mustalla nyt testauksessa tuota olkipellettiä.

Kovin paksua kerrosta ei näin ensi alkuun laitettu, jotta hajoaa nopeammin. Pellettiä pitäisi aloittaessa laittaa maks viisi senttiä ja lisätä viikon ajan päivittäin, jotta saadaan kunnon patja. Näillä kahdella saattaa patjaantumista kyllä hidastaa se, että molemmat on tosi siistejä karsinoissaan, mutta katsellaan ja raportoidaan (vaikka itse harvoin noita karsinoita siivoankin).

Tässä vielä vertailun vuoksi kuvasatoa (kännykkälaatu) turve-, turve-pellava- ja olkipellettikarsinoista.

Blogioksennus

eli piiitttkäään viikon (tai viikkojen, ups) purkausta

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista ensimmäisen ilman satulaa. Kentän pohja melko liukas näin kesäkenkäiselle, joten lähinnä käyntiä pienillä ravipätkillä höystettynä. Itse menin hetken kentällä, mutta pohja oli sen verran epämiellyttävä, että lähdin nopeasti takaisin tallille. Anne ehdotti, että lähtisin hänen ja Pauliinan mukaan maastoon (Orhidee ja Vysti ratsuina). Menimme kiipeilemään läheistä ylämäki-alamäki pätkää, jossa pystyi keskellä lumisella kohdalla tosi hyvin pystyssä ihan kesäpopoillakin. Mentiin reilu tunti ja hauskaa oli. Pääasiassa käynnissä, mutta pätkiä ravia ja pari mäkeä jopa laukassa (rauhallisessa). Musta innostui vähän turhastikin, kun on pitkään joutunut menemään tosi rauhallisesti. Pienet ilopukitkin irtosi ja olisi irronnut lisääkin jos olisi vähänkin antanut ohjaa. Onneksi mäki oli sen verran jyrkkä tuossa kohtaa, jotta pukit olisi paljon tuntuneet.
Liikutuksen jälkeen venyttelin vielä Mustan etuset kunnolla.

Sunnuntaina sain vihdoin oman menopelini alle talvirenkaan, vaikka ponien kanssa vielä sileillä mennäänkin. Tästä johtuen myös tallille meno jäi melko myöhäiseksi ja ratsastuskin rajoittu reiluun puoleen tuntiin ylämäki-alamäki pätkällä. Pimeässä en viitsinyt alkaa laukkailemaan, joten mentiin lähinnä käyntiä ja pari pientä ravipätkää. Musta olisi kyllä mennyt kovempaakin.
Henna kävi päivemmällä päästelemässä Katinkalla vähän reippaammin toisten kanssa ja poni oli ollut ihan innoissaan.

rullaatirullaati, Musta syksyllä 2008

Maanantaina käytiin taluttelemassa lapset maastossa tutulla ylämäki-alamäki pätkällä. Katinka oli oikein reipas ja sain melkein juosta sen ja Epronin perässä. Tunnin jälkeen menin Mustalla kentällä parikymmentä minuuttia ja taivuttelin lähinnä käynnissä. Muutaman pienen ravisiirtymän uskalsin ottaa.

Tiistaina Musta oli yhdellä tunnilla, jossa menivät alatiellä pohkeenväistöjä. Sulalla alatiellä uskasin itse ottaa muutaman laukkapätkänkin tunnin jälkeen perus eteen-alas ravailun lisäksi. Ratsastuksen jälkeen venyttelin kaikki jalat kunnolla, eteen - taakse - ristiin yms.

Keskiviikkona molemmat ponit sai taas nauttia vapaapäivästä kun itse shoppailin kaupungilla superhalpoja hokkeja (ensi talveksikin varastoon) ja Katinkalle talvipopot.

Torstaina ratsastelin tarhassa vähän ravia ja laukkaa, lähinnä vain 'uraa' pitkin ponia pyöreäksi. Nean ja Simpan kanssa käytiin vielä ylämäki-alamäki lenkillä köpsimässä kesäkenkäisillä. Pätkät mentiin hölkkää ja vähän kun jätti väliä Simppaan, niin pystyin Mustalla ottamaan muutaman laukkapätkäkin. Tosin ponihan otti vähän turhasti paineitai tästä hommasta ja takaisin tultiin vain ravia, kun poni ei suostunut enää kävelemään.
Dinon treenit oli nyt viimeiset tälle vuodelle Korkeavireellä. Mentiin tosi kivaa rataa, jossa oli puomi, muuri ja hyppyjä sekä putkia. Keinua ei voitu radan sisällä ottaa, kun Dino ei suostunut sille menemään ilman hihnaa. Sunnuntaina Dinon treenit jatkuu VAU:lla, jossa käydään sunnuntaisin marras-tammikuun ajan. Korkeavireellä jatketaan taas tammikuun puolesta välistä. Oli pakko ottaa joulutaukoa jo nyt, kun töissä menee lähes päivittäin ylitöiksi, vaikka ei olla vielä joulussakaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä enää iltasella ajelemaan takaisin Lahteen ja koiratreeneihin.

vanhojen kuvien arkistokaivelu jatkuu.. Palikka ja Katinka 2007

Perjantaina köpsöttelin vajaan puolituntia maastossa muutamilla ravipätkillä ja yhdellä reippaahkolla laukkapätkällä (vasenta pitkästä aikaa kunnolla). Lähes kaikki lumi ja jää on sulanut, joten ei hirveästi haitannut menoa, vaikka kengittäjä ei vielä kerennytkään Mustaa ja Katinkaa ottaa käsittelyyn (vaikka piti). Maanantaina ois sitten ponskien vuoro.
Odotellessani tuntilaisia valmiiksi ehdin tehdä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Tämän alkuverkan jälkeen Musta menikin lasten tunnille, jossa oli kuulemma laukassa oikein reipas (menivät puomeja).
Tunnin jälkeen ratsastin Katinkan. Oli aluksi tosi nihkeä liikkumaan mihinkään, joten otin ratsastusloimen pois epäillessäni ponilla olevan turhan lämmin. Joko niin tai raipan vapaa tie ponin kankulle sai rouvan jalatkin vihdoin liikkeelle. Käytin hyväkseni tarhassa (jota taas käytettiin kenttänä oikean kentän ollessa todella liukas) olleita kavaletteja ja ratsastin Katinkaa reippaasti eteen (lähinnä 'uraa' pitkin, koska keskemmällä on melko pehmeää ja raskasta) vaatien kuitenkin pyöreyttä ja rentoutta. Vasemmassa kierroksessa oli melko pahasti oikean pohkeen päällä eli yritti punkea aitaa vasten. Mila tästä jo edellispäivänä varoittikin.. Nean tullessa tarhaan pyysin kääntämään yhden kavaletin pystyasentoon ja hyppäsin tämän hurjan kokoisen (45cm) esteen muutaman kerran molemmista suunnista. Olipas hauska hypätä Katinkalla pitkästä aikaa, viime kerrasta on useampi vuosi jo.
Siirryin tielle tekemään siksak-pohkeenväistöjä ja sain vihdoin myös oikean pohkeen kunnolla läpi. Kunnolla lämmennyt poni sai vielä ratsastusloimen niskaan ja pääsi 'jäähdyttelemään' alkeistalutukseen.
Tunnin jälkeen letitin harjan, jotta pysyisi edes jossain kuosissa kaulakappaleen alla. Harjan loppuosa on vihdoin viimein alkanut kasvaa takaisin ja toivoisin sitä olevan jäljellä vielä keväälläkin (tai jopa hieman pidempänä!)

viimeisimpiä hyppelöitä Katinkalla.. vuodelta 2008?

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia ja sen jälkeen jatkoin itse samaisessa tarhassa ratsastusta hakemalla ponin pehmeäksi ja pyöreäksi käynti-ravi siirtymisillä. Muutaman laukannoston jälkeen siirryin maastoon (pois seuraavan tunnin alta), jossa otin pari pitkähköä laukkapätkää. Musta oli hieman väsyneen oloinen eikä innostunut juurikaan edes kotiin päin laukatessa. Tässä ollaan nyt menty useampi viikko melko kevyesti, joten en yhtään ihmettele ettei kolmatta tuntia jaksa tehdä töitä (vaikka lastentunnit onkin melko kevyitä, mutta tarhan pohja taas kohtalaisen raskas ratsastukseen) ja laukkakunto varsinkin on vähän huonontunut laukkatauon takia. Takaisin tullessa tein vielä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, joissa Musta oli oikein kivan oloinen. Venytin vielä etuset ennen kuin poni pääsi tarhaan ja päiväheinille.

Sunnuntain oli syyspäivä hevostenhoitajille ja talkoolaisille. Osa lähti aamutunnin jälkeen maastoon ja me muut jäimme tekemään 'kisarataa' kentälle. Neljä identtistä rataa rinnakkain, tosin meidän aikuisten piti antaa tasoistusta lasten joukkueelle ja ratamme oli hivenen pidempi. Anne oli jakanut joukkueet mahdollisimman tasaisiksi ja kaikki sai toivoa haluamaansa ponia vaihtoehdoista Katinka, Epron, Roventa. Minä olin jo Mustan varannut aikuisille. Valitettavasti Vilma ei ehtinyt mukaan karkeloihin, mutta joukkueemme sai vahvistusta Neasta ja Riinankin oli pakko kiivetä 'satulaan'. Radalla oli pujottelua, pari pientä hyppyä, raipan ottamista ja laittamista yms. askellaji vapaa. Joukkueen ankkurit ratsastivat oman pätkänsä jälkeen vielä kierroksen vesilasi kädessä (ja tästä täytyy kehua, että mun lasi oli täysimpänä maalissa). Ehkä hieman noloa myöntää, mutta junnut pesi meidät aikuiset 3-0 eli ei ne mitään tasoitusta olisi edes tarvinut. Ja ratahan ratsastettiin tietenkin ilman satulaa. Voittaja joukkue otti vielä kisan keskenään valitsemillaan hevosilla. Musta oli jo turhasti innostunut hommasta, joten varoitin Annikaa pitämään ohjat kunnolla käsissä tai perä saattaisi lentää. Perä pysyi kyllä maassa, mutta Musta ei oikein pysynyt omalla radallaan ja mitä useampi pätkä mentiin, sitä leveämmäksi kävi Mustan tie. Neaan Musta tosin teki lähtemättömän vaikutuksen (mutta keneenpä ei tekisikään). Katinka oli ainoa, joka sai ratsastajia tiputettua, kun pari tyttöä ei ollut varautunut ihan niin hienoon hyppyyn. Onneksi siinä sattui vain tyttöjen ylpeyteen ;)
Makkaranpaiston jälkeen vielä laittelin ponien iltasafkat valmiiksi ja sen jälkeen kurvasimme koirien kanssa Nastolan uumeniin VAU:n hallille ja Dinon toisiin agilitytreeneihin tällä viikolla.

Eve saikin astua remmiin pitkästä aikaa ja Dino pääsi tuttuun halliin, jossa ei kuitenkaan olla hetkeen käyty. Rata oli aika mielenkiintoisen näköinen, keinun käskin jättää ihan suosiolla väliin ja pujottelua sanoin että voi koittaa, mutta olisi parempi jos menisi ensin irtona. Ykkösesteenä oli rengas, jota Dino pari kertaa mietti, putki rykelmällä tuli vauhtia koiraan, mutta kepit ei oikein ottaneet sujuakseen (Dinon mielestä riittää jos menee sen 8-9 keppiä, ei kai niitä kaikkia kahtatoista tarvi joka kerta mennä??). Jokainen pääsi vuorollaan menemään radan pari kertaa ja putket oli kyllä Dinon mahtisuorituksia joka kerta, uskomatonta miten putkivarma siitä on tullut, kun ekoilla kerroilla ei suostunut putkeen menemään ollenkaan. Lopuksi käytiin vielä Even kanssa tekemässä kepit hihnassa (ja ilmankin) muutaman kerran, jotta ei jää mieleen se väärä tapa. Keinun ohittaessa ohjasin Dinon vielä sille ja meni tosi hyvin. Ensi viikolla Dino todennäköisesti jo rennompi kun muistaa paikan paremmin. Sovittiin myös yhteinen treeniaika parin viikon päähän lauantaille Korkeavireen hallille, jossa pääse Mercikin tutustumaan agilityn maailmaan muutakin kuin katsojan osassa. Mercille pitää kyllä nostaa hattua, kun jaksaa aina kärsivällisesti odottaa Dinon treenit.

tunteeko joku tämän Herran? Vinkki: ei ole Dino!