Ja hoppaloikka jatkuu

Tällä kertaa maastossa

Perjantaina lähdin Annen ja Orhideen seuraksi maastoon tekemään kevyttä lenkkiä edellispäivän hyppyjen jälkeen. Yritin pikaista harjausta, jotta ehdittäisiin takaisin ennen pimeää ja tunteja, mutta joku nimeltä mainitsematon herra oli pikkaisen piehtaroinut märässä hiekassa.. MagicBrushilla onneks lähtee kohtuu hyvin..
Poika oli vielä ihan kierroksilla edellispäivästä ja oli ihan lentoon lähdössä. Ei meinannut tulla satulavyön kiristämisestäkään mitään, kun reagoi hyvin voimakkaasti jalan satulan eteen siirtämiseen. Anne käväisi kentän kohdalla kertomassa tytöille mitkä ponit ottavat sitten sisään harjaukseen ajoissa, niin pääsin hetkeksi seisomaan Mustan kanssa ja sain vihdoin säädettyä satulavyön ja vähän pidennettyä jalustimia edellispäivän hyppäyksestä. Liikkeelle lähtiessä sama steppausmeininki kuitenkin jatkui ja maastossa oikein nauratti Mustan pienet keulimisyritykset ja nenän nostelut (martingaali ois voinu jopa olla tarpeen). Otti vissiin Orhideesta mallia, se kun kerää helposti painetta ja loikkii etupää keveänä. Lähdettiin käärmetielle, missä olikin hyvä pohja mennä. Iso mäki paineltiin aika haipakkaa, oikein tunsi kun ponin takapää teki töitä. Ohjat piti kyllä pitää napakkana, kun oli sen oloinen, että peräpää voisi lentää jopa siinä mäessä. Laukattiin mäki vielä toiseenkin kertaan kun ensin käytiin kävelemässä lenkki loppuun (mäki on aika lopussa), tämän jälkeen Mustakin malttoi jopa kävellä melko rauhassa ja otti kierroksia vasta viimeisessä 'rauhallisessa' pikku laukkapätkässä. Hassu poni.

Lauantaina poika sitten ahkeroikin kolme lasten tuntia, joista kahdella puomi/kavalettipainotteisesti. Itse kävin vain hyvin nopeasti näiden jälkeen selässä vähän ravailemassa ja taivuttelemassa. Musta oli jo selkeästi vähän väsynyt eli ei jaksanut kantaa itseään ja yritti kaatua pohkeiden päälle heti jos antoi pienenkin mahdollisuuden, muuten ihan ok ratsastaa.

tulispa pian lunta ja pääsisi hankitreeneihin

Sunnuntain molemmat saivat vapaaksi ja kävin iltasella harjailemassa molemmat ihan rauhassa. Katinka varsinkin nautti, kun tallissa oli ihan hiljaista ja puunasin sen kunnolla. Varmaan se lisäksi aavisti, ettei tarvi hommiin lähteä vaan pääsee karsinaan syömään. Sinne sillä olikin himpun kiire, Musta jaksoi keskittyä omaan puunaukseensa paljon paremmin.

Maanantaina (11.11.) ehdin tallille ennen tuntien alkua ja kerrankin olin tehnyt suunnitelman miten ratsastaa ja mitä harjoitella. Pikku pakkasten takia kenttä oli kuitenkin kohmeessa, joten täytyi muuttaa suunnitelmia himpun verran. Kanget kuitenkin laitoin päähän, ihan ajatellen viikonloppuna ratsastettavia koululuokkia (K.N. Special ja A-merkki), vaikka en päässytkään A:ta varsinaisesti treenaamaan.
Pehmitin ensin keskiympyrän käynnillä ja ravisiirtymillä, joilla ratsastin Mustaa teräväksi ja nopeasti reagoivaksi. Välillä tein sisäänpäin voltteja, vaihtelin paljon asetuksia ja ylipäätään ratsastin tarkasti koko ajan. En hyväksynyt yhtään sisäpohkeen päälle kaatumista, mikä varsinkin oikeassa kierroksessa tapahtuu turhan helposti, vaan aina hain terävän reaktion pohkeeseen. Ihme kyllä, varpaatkaan ei jäätyneet vaikka laitoin saappaat jalkaan (kannusten takia) ja menin hyvin paljon käyntiä ensimmäiset puoli tuntia.
Lopuksi oli ympyräiseni jo pehminnyt niin, että pääsin ottamaan laukkaakin. Tein aluksi käynti-laukka siirtymiä sekä myötä- että vastalaukassa, mutta päätin myös hieman harjoitella A-merkin laukkaohjelmaa, hieman modifoituna tosin. Eli käynnistä vastalaukka - siirtyminen raviin ja myötälaukka - laukassa hieman eteen (ohjelmassa keskilaukkaa, nyt en pohjan takia vaatinut niin paljon) ja siitä takaisin harjoituslaukkaan ennen siirtymistä ravin kautta käyntiin. Tätä molempiin suuntiin pari kolme kertaa. Vaikeinta oli saada hyvä harjoituslaukka pidennyksen jälkeen, mutta samalla tavalla nuo siirtymät tulee ohjelmassakin, osa tosin suoralla uralla eikä keskiympyrällä.
Lopuksi vielä kunnon ravit eteen-alas venyttäen ja poni pääsi hetkeksi karsinaan huilimaan ennen illan alkeistuntia.

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen ratsastin itse nopeasti parit siirtymät ja testasin laukannostot. Poni oli ihan jees ja rento heti alusta lähtien.
Katinka ei mennyt tunneille ollenkaan, joten juoksitin sen kahdella ohjalla tarhassa. Poni oli rento ja liikkui kivasti, vaikka tarhan pohja on sen verran pehmeä ja upottava, että on melko raskas. Ravissa tein paljon asetuksen vaihteluita, jotta sain ponin rennoksi ja laukassa harjoiteltiin vain siirtymiä ilman päänviskomista, mikä on seurausta epätasaisesta ohjastuntumasta nostoissa. Katinkahan tekee lähinnä lastentunteja, joten ei ole mikään ihme, että ratsastajilla on himpun epätasaiset ohjasotteet. Harmi kun tuo toiminto vain jää ponille päälle niin helposti. Lopulta malttoi kyllä tehdä muutamat hyvä siirtymät ilman nokan nostamista, joten päästin ponin pahasta ja sisään syömään, mikä olisikaan pikku ahneelle parempi palkinto?

Tää oli Mustalla mielessä maastossa :)

Keskiviikkona Musta ahkeroi taas kaksi tuntia, joiden jälkeen kävin todella nopeasti ravaamassa ympyrälliset suuntaansa ja tarkistamassa, että poni pysyy pohkeiden välissä. Virtaa tuntui riittävän hyvin ja pohjakin oli jo hyvän tuntuinen. Tiistaina oli selkeästi vielä alta kohmeessa vaikka päällä olikin sateen kastelemaa hiekkaa, erittäin epämiellyttävä pohja, jota Musta selvästi varoi. Nyt pohja oli sulanut kokonaan ja vaikka siellä täällä olikin vähän kuraisempaa, oli meno paljon parempaa.

Kerrankin näin päin

Hoppaloikkaa!

Keskiviikkona menin Mustan kanssa koulutunnille, meitä oli vain kaksi, joten mahduttiin hyvin tekemään keskiympyrällä hommia. Alkuverkkana Musta kipitteli alkeistunnin ja me otettiin reipasta ravia ja keskiympyröitä alkuverkaksi. Sen jälkeen jäimme keskiympyrälle ja ensin käynnissä haettiin hyviä pysähdyksiä aina neljännesympyrän jälkeen (kartiot oli merkkaamassa ympyrää ja toimi meidän merkkipisteinä). Parin hätäisemmän pysähdyksen jälkeen sain käden rentoutettua juuri oikealla hetkellä ja pidettyä pohkeen hyvin lähellä niin Musta teki ihan superpysähdyksiä. Muutamat meni hieman liian aikaisin, kun poni reagoikin aivan liian nopeasti (jos näin nyt voi sanoa). Tämän jälkeen tehtiin enää hidastukset kartioille ja kartioiden välissä väistätettiin hieman takapäätä ulos ympyrältä, ihan muutama askel vain. Tämä on Mustan bravuuri ja jääkin helposti väistämään liikaa ja liian pitkäksi aikaa.
Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja tehtiin kartioille 4 askeleen käyntisiirtymät. Musta tuppasi kiirehtimään käyntiä ihan liikaa ja olikin tosi vaikeaa saada se pysymään rentona ja silti tulemaan tarpeeksi pidätteistä läpi, pariin viimeiseen olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Muutettiin käyntisiirtymät hidastuksiksi ja kartioiden välit taas ratsastettiin selvästi eteen ravissa. Tämä on Mustan kanssa ihan erinomaista jumppaamista ja saa sen yleensä nopeaksi ja herkäksi pohkeelle. Mukaan otettiin vielä pienet takapään väistöt ulospäin hidastuksesta, jonka jälkeen piti vielä ratsastaa eteen ennen seuraavaa hidastusta. Suoristukset meni kyllä mulla välillä ihan päin prinkkalaa, kun harhauduin siinä ympyrän kaarella johonkin omille poluilleni väistöjen aikana.
Vielä muutamat laukannostot ja puoli ympyrällistä laukkaa kerrallaan ennen kuin huilattiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.

Toisessa suunnassa aloitettiin suoraan ravilla ja hidastuksilla sekä väistöillä. Tämä oli vielä mun vaikeampi kierros (oikea) ja koko ajan tuntui kuin poni olisi tulossa sisäpohkeen päälle ja oikea käsi vaan jumitti ja jumitti ohjassa. Välillä piti ihan reilusti asettaa ulos, jotta sai ponin taas oikeille raiteille ja oman käden rentoutumaan (nimenomaan sen sisäkäden). Eikä tuo sisäpohjekaan tainut ihan kunnolla olla läpi. Kun vihdoin sain kättä vähän irti kaulasta ja enemmän johtavaksi, sain muutenkin homman toimimaan himpun paremmin, oikea vaan on ponillekin se vaikeampi suunta ja mielellään kaatuisi sisäpohkeen päälle. Voi miksi me ei voida olla erisuuntaan vinoja?
Laukatkin alkoi sujua paremmin kun tajusin olla kääntämättä liikaa kaulaa vaan mennä aavistuksen suoremmalla ponilla.
Loppuraveissa Musta oli taas ihanan rento ja venytti hyvin alas. Ehkä se tästä alkaa taas palautumaan pikkuhiljaa normaaliksi..

Torstaina kenttä oli jo tosi kuiva ja päätettiin käyttää hyvä ilma (ja pohja) hyödyksi ottamalla vähän hyppyjä. Rakennettiin Annen kanssa jumppasarja ja päädyttiin lopulta kolmeen isoon ristikkoon reilun kuuden metrin väleillä. Aluksi laitettiin 6,5 metriä, mutta sanoin, että noi on jo Mustalle tosi pitkät ja tulee helposti sitten puolellatoista askeleella, joten lyhennettiin. Foriolallehan tekee hyvää mennä lyhyttä laukkaa ja Musta voi opetella vähän pidentämään. 'Verkka' esteeks tehtiin vielä portista pysty, johon mä sitten fiksuna valitsin sen meidän isomman portin (65cm) ja siihen vielä puomi päälle, niin meidän verkkaeste olikin sitten sen lähemmäs 80cm (tuota porttia ei saa ihan maahan kiinni ja puomiakaan ei ihan porttiin kiinni, joten..) hyvä minä..

Verkaksi otettiin kuitenkin vinoja hyppyjä reunimmaisille ristikoille ja tehtiin vielä niin, että Foriola meni edellä ja mä tulin melko lähellä perässä.. Tästähän Musta oikein innostui ja sitä sai ihan pidellä. Hypittiin vinoja molempiin suuntiin ja sen jälkeen perään vielä tuo portti, sekin mentiin hirveellä paahteella yli kun Foriola meni edellä. Musta kyllä ekalla kerralla vähän epäröi ja kyseli, että mennäänkö, mutta päätin rohkeasti uskaltaa ja otin varmuuden vuoksi harjasta kiinni läntätessäni pohkeet ponin kylkeen, ja helposti meni.
Ristikoita tultiin aluksi oikeasta kierroksesta ja melko matalalla. Foriola meni ensin ja jäi toiseen päähän odottamaan. Anne sanoi, että väli tuntui Foriolan kanssa jopa pitkältä. Musta kuitenkin pisti hanaa eikä ollut mitään vaikeuksia mennä vain yhdellä, poni veti niin tosissaan, että jouduin oikeasti pidättämään, mikä on todella harvinaista 'herkkua' tämän kanssa esteillä. Kerrankin sai vain nauttia menosta eikä tarvinut puskea eteenpäin. Vaikka tultiin monesti huonolla hypyllä sisään, meni Musta helposti yhdellä askeleella molemmat välit ja mun päälle noi yhden askeleen välit on oikeasti ne kaikkein vaikeimmat. Kun en vaan osaa laskea yhteen.
Mila ystävällisesti välillä nosteli ristikoita meille ja välillä tultiin toisestakin suunnasta. Porttikin hypättiin vielä lopuksi sarjojen välissä (eli vaihdettiin suuntaa sen avulla), samoin muutama vinohyppy otettiin myös. Käytin taas hyödyksi Foriolaa ja mentiin vähän sen peesissä (kohtalainen väli jätettiin kuitenkin). Ihan lopuksi tulin vielä pari kertaa jumppiksen vasemmalta, jolloin ekalla kerralla Musta puski oikealla ekalla eikä todellakaan osuttu keskelle ja sen jälkeen jäi vähän hitaaksi (mutta meni silti yhdellä askeleella), vaikkakin reagoi nopeasti pohkeeseeni kun vaan itse osasin sitä käyttää. Vika kerta tultiinkin heti edellisen perään ja keräsin kunnolla vauhtia poniin, hyvä hyppy sisään ja sainkin jäädä vain odottamaan ja matkustamaan, olipas se helppoa!
Erittäin hyvä fiilis jäi hyppelystä ja kerrankin sai ponia vähän pidellä ja oli muutenkin kivasti tulta ja tappuraa -fiiliksellä menossa. Tätä vähän useamminkin kiitos!
Otin Foriolan vielä käsihevoseksi loppukävelyyn, niin Anne pääsi laittelemaan Orhideetä ja kerkesi näin ollen hypätä senkin kanssa valoisaan aikaan. Mila pääsi myös loikkimaan Miin kanssa mun toimiessani vuorostaan puominnostelijana.
Vertsu meni Katinkan kanssa tarhassa meidän hyppiessä ja satula näyttää todentotta pysyvän hyvin paikoillaan, hyvin pysyi myös edellispäivän tunnilla (jolloin meni myös Vertsu), joten saa nähdä kun joku isompi sinne istuu.
Henna kokeili satulaa Epronin kanssa ja sopi sillekin hyvin, Epronin omassa on todennäköisesti murtuma jossain, kun joustaa vähän epätasaisesti 'puristeltaessa'. Epron saattaa siis saada samanlaisen satulan itselleen..

on muuten sitten tosi vanha kuva.. ainakin pari vuotta :)

Jos tekstiini tulee outoja sanoja, johtuu se todennäköisesti siitä, että läppärini t-kirjain ei oikein ole toimintahaluinen ja joskus en huomaa, ettei kyseistä kirjainta tullutkaan ruudulle vaikka piti, pahoittelut siis mahdollisista oudoista sanoista..

Satula!

Ja shoppailua

Sunnuntaina olin porukoilla ja ruikutin iskää kytkemään painepesurin mulle kiinni. Vetelin sitten menemään Katinkan loimia ja parit huovatkin, osa olikin roikkunut autossa mukana lähes koko kesän.
Pesuun pääsi Katinka fullneck kevyttoppis, jonka ostin viime talvena, sekä hampaat kokenut vanhempi loimi, jonka yritän nyt puhtaana saada vielä korjattua jonkinlaiseen käyttökuntoon. Lisäksi pesin Katinkan sisätoppiksen (se olikin tosi likainen ja ihan siinä ittessäänkin) sekä vuorettoman sadeloimen. Kumma kyllä, kaikistä näistä löytyi jotain pientä korjausta vaativaa. Lisäksi vetelin sadeloimen kaulakappaleen, jota Katinka käytti nyt syksyllä muutaman kerran vanhan toppiksen kaverina (sen mistä nyt siis puuttuu pala persuksesta) ja viime talvena käytössä olleen toppakaulakappaleen.
Harmi kun osa likaisista huovista oli kotona, vaikka ei tuo nyt ihan kädenkäänteessä käynyt tuolla painepesurillakaan, mutta ainakaan ei tarvinut hankata. Kastuin kyllä melkoisesti itsekin ja välillä tuli vedet suoraan naamallekin, mutta eipä tarvinut kyykistellä ja hankailla.
Kuivuminen voi tosin viedä aikansa, kun kaikki ei millään mahdu sisälle ja ulkoilma on niin kosteaa jatkuvista sateista.
Jätin ihan suosiolla ulos taivasalle pari loimea ja vein porukoiden terassille pari, huovat ja kaulakappaleet taas kotiin, kun niissä ei ollut mitään korjattavaa. Laitoin kyllä ulkopuolen päällepäin, että jos (ja kun) sataa, niin ei imisi itseensä lisää vettä..

Ja maanantaina sitä vettä kyllä tulikin. Onneksi olen tämän viikon vapaalla, joten ei tarvi töissä kastua. Kävin siskon kanssa kaupungissa etsimässä synttärilahjaa yhteiselle kummipojallemme ja löysimmekin kivan hupparin (toivottavasti koko nyt on suunnilleen oikea, kun ei ole hetkeen nähty). Harmi kun poika kasvanut jo niin isoksi, että vakiolahjamme legot alkaa olemaan jo vähemmän hyvä idea.
Lisäksi käytin Mustan jalustinhihnat Wahlstenilla huollossa (saumat alkoi ratkeilemaan) ja löysin iskälle isänpäivälahjaksi kirjan. Ostin myös uuden johdon läppäriini, kun onnistuin hajottamaan edellisen (ei kannata pudottaa läppäriä maahan niin, että johdon pää taittuu ja katkeaa). Nyt on sellainen universaalisetti, jossa vaihtopäät kaikille läppärimalleille ja ilmaiseksi saa uusia päitä, jos noi ei läppäriin sovikaan.

Pystyin pidättäytymään heppatavaroitten ostosteluista, vaikka se onkin paheeni ja Musta tarvitsisi uuden sadeloimen. On sillä tosin se fullneck ihan iskemättömänä jonka joskus kesällä ostin alekorista, mutta kun sen tukka menee ihan lyttyyn siellä alla.. Tallille tultaessa huomasin meinaan, että tuo vuoreton oli altakin päin turhan kostea ja hevonenkin osittain märkä. Aiemmin ei ole päästänyt läpi ja epäilen nytkin enemmän kosteuden kerääntyneen sinne alle eikä loimen varsinaisesti vuotaneen. Yleensähän mulla on tuolla alla ollut fleece- tai villaloimi, kun Musta on ollut yön ulkona. Jätinkin sille karsinaan villaloimen ratsastuksen jälkeen päälle ja saa siihen aamulla tuon vuorettoman sadeloimen. Fullneck ei jostain syystä ollutkaan autossani niin kuin oletin, joten pitää kaivella sitä kotoa jostain. Tunnille ponit sai peppuloimet, kun sen verran satoi. Musta nyt ei välttämättä tarvitsisi, mutta eipähän ainakaan selkä jumahda sateesta.
Itse en ratsastanut (sunnuntainkin Musta sai vapaaksi) vaan Musta sai tyytyä liikutukseen jonka sai lasten tunnilla. Tunnin jälkeen puunasin satulasta kurat pois, mutta unohdin rasvata. Tosin tiistaillekin on luvattu sadetta, joten homma pitää joka tapauksessa ottaa uusiksi.

Tiistaina seurailin jännityksellä netistä ViljarShopin tilaukseni etenemistä Matkahuollon hoivissa ja ilokseni huomasin paketin saapuneen perille. Elikkäs Katinkan uusi satula, joka toivottavasti sopii sille. Kurakelillä on kyllä huono kokeilla, mutta..
Matkalla tallille kävin noukkimassa satulan mukaan ja Vertsun ensin ratsalteltua Katinkalla, kokeilin satulaa. Kerrankin oikeasti kapea satula jo sen normaalin kaaren kanssa (esim. Mustalle näytti liian kapealta kun nopeasti kokeilin sen selkään sitä ensin). Sen kanssa kuitenkin nousi vähän keventäessä takaa, joten vaihdoin vielä ostamani kapean kaaren tilalle. Siinä olikin hommaa kun toinen ruuvi oli vähän levinnyt siitä päästä ja meisseli ei meinannut pysyä, koneella lopulta saatiin auki ja kiinni päin menikin helposti.
Kapean kaaren kanssa pysyi tasaisemmin, mutta todennäköisesti tarvitsee häntäremmin. Ei siis yhtä täydellinen kuin sydney olisi, mutta ei todellakaan huono. Ja satulahan oli Norton-merkkinen ViljarShopista. Huomenna varmaan pääsee tosi toimiin, jos Katinka menee tunnille.

Kuva Viljarshopin sivuilta!

Mustalla ratsastelin puolisen tuntia ennen tuntia, lähinnä ympyrällä siirtymiä ja yrittäen saada omat käteni tasaisiksi. En tiedä onko käsiongelmani nyt oikein riistäytynyt käsistä (haha) vai vaikuttaako Mustan raspaus niin paljon, että itsekin oikein huomaan oikean käteni voimakkuuden verrattuna vasempaan. Mutta tuli ihan kivoja pätkiä, joissa poni pysyi rehellisesti pyöreänä ja rentona, jotenkin paras tatsi on vaan poissa..

Kaikkea pientä ja vähän isompaakin

mahtuu pariin viikkoon helposti

Jaahas, vieläkin mulla laahaa nää kirjotukset jäljessä ja pahasti, mutta yritän purkaa sumaa..

Maanantaina (21.10) Musta teki kaksi lastentuntia, jonka jälkeen itse kävin kevyesti hakeamassa pyöreäksi ja taivuttelemassa. Ei mitään kummempaa siis. Poni ei tunnu vieläkään oikealta käteen raspauksen jäljiltä.

Tiistaina tein kevyesti tarhassa taivuttelua ja siirtymisiä, Musta ei tuntunut hirmu hyvältä. Ongelmaa pahentaa vielä se, että mun oikea käsi tosiaan on paljon vahvempi kuin vasen ja mun on vaikea saada niillä tasaista aikaan. Tai sitten Mustan suu vaan on nyt niin eriparinen raspauksen jäljiltä tai molemmat.

Keskiviikon poni sai vapaaksi, jotta varmasti jaksaa loikkia esteitä seuraavana päivänä.

Kärpästen kiusaama Musta, vanhoja kuvia kun en ole jaksanut kameraa kanniskella mukana

Torstaina aamupäivällä kävi Samuli kengittämässä heposia ja Mustakin sai hokit allensa.
Olin sille ostanut kahdet takakengät, jotta saisin eteenkin kahdella käänteellä (käyttämässäni mallissa ei ole etukenkiin kahtia käänteitä) eli taakse 3x0 ja eteen 2x0. Samuli oli kuitenkin jostain syystä laittanut nuo isommat taakse ja eihän noita pienempiä tietenkään saanut sitten eteen sopimaan. Miillä on onneksi sama kenkäkoko ja siltä olikin sitten otettu etukengät Mustalle. Kummasti sitten Miille oli saatu takakengät eteen sopimaan. Joskus kesällä Mustalle kyllä laitettiin eteen ihan samankokoiset takakengät.. no, pääasia että sai kengät ja hokit allensa.

Iltapäivällä ajeltiin Annen ja Foriolan kanssa Miekkiöön Robbyn valkkuun. Oli ihanaa päästä maneesiin, kun meillä pohjat on ollut tosi märät ja huonot nyt eli hevonen on päässyt liikkumaan vähän huonommin nyt.
Käytettiinkin heti hyödyksi ja ravailtiin paljon ihan vaan ravailun ilosta.
Valkku aloitettiin puomeilla ravissa, tehtiin ns. munuaiskuviota (katso kuva alla). Kun kaikki löysi hyvät tiet ja tahdin, otettiin jalustimet pois. Toisille tämä oli isokin asia, mutta kaikki selvisi hienosti. Mustalla onneksi on niin tasainen ravi, ettei vaikeuksia, vaikka ärsyttävää siellä on istua silloin kun poni ei ole pyöreä. Robby kyllä sanoi, että meinasi muuttaa harjoitusta kun näki meidän kopin (Foriola kun on vähän reippaampi tapaus..). Anne ei ole edes koskaan mennyt sillä ilman jalustimia, ilman satulaa kyllä useastikin, mutta vain sileää. Hepalla kun on tapana ihan vain kevyesti kuumentua noilla esteillä..
Tultiin vielä laukassa yksittäistä puomia (nostettu minikavaletiksi) ilman jalustimia. Sai tulla hyvinkin rauhallisessa laukassa, mutta koska Musta oli meno päällä, niin painettiin menemään ihan reippaasti. Mä olen hypännyt sen verran useasti ilman jalustimia ja jopa ilman satulaa tuolla elukkeella, että yks kavaletti ei paljoa häirinnyt menoa.

Kuva harjoituksesta. Punaiset puomeja, harmaa viiva kertoo miten noita kahta kolmen sarjaa mentiin, niiltä jatkettiin aina yksittäiselle. Toisten punaisten kohdalla myöhemmin pysty, samoin yksittäisen.

Tämän jälkeen tultiin vielä pari kertaa pieni 3 esteen rata. Ensin pysty, sitten okseri ja viimeiseksi pitkällä sivulla ollut pysty. Aloituskorkeus oli jo meikäläisen mukavuusalueen yläpäässä ja okserille tultiin huonosti, jolloin Musta meinasi pysähtyä, mutta ihme kyllä, kerrankin ratsastin sen yli kertaheitolla. Hyppy oli kyllä melko kamala. Toiselle kierrokselle Robby nosti esteitä, joten okserille otettiin kielto eka, kun jäin itse epäröimään vaikka askeleet oli tosi hyvät. Pystytkin jouduin menemään kaksi kertaa, kun annoin Mustan ottaa (siis otin itse) pikkuaskeleen ja hyppäsin sellaisen kiipeämishypyn ekoilla kerroilla. Ne vaan tuntuu musta turvallisemmilta, mutta pakko oli rohkaista itsensä ja tehdä kunnon hypyt. Pystyt oli 90cm ja okserikin 85cm eli ei ihan mun mukavuusasteella enää, mutta hengissä selvittiin.
Musta sai taas kehuja, kun liikkui hyvin eteen.

Perjantaina menin Mustalla tunnille pitkästä aikaa. Tehtiin kavaletin avulla suoristuksia eli keskellä kenttää oli kavaletti ja ensin tultiin ihan leveyshalkaisijalla suoristusta kavaletin ylitse, käynnissä ja ravissa. Kun nämä sujui hyvin (eli sain oikean käteni hallintaan niin poni pysyi suorana), tultiin kavaletin yli vinossa eli ikäänkuin koko-rata-leikkaata. Tätä ravissa ja laukassa.
Anne vielä myöhemmin nosti kavaletin pystyyn ja laittoi puominkin päälle ja tultiin ihan hyppyjä. Musta vaihtoi hyvin laukat kavaletilla, mutta mun oikea käsi.. huoh..
Ongelmaa ei ole silloin kun tullaan vasemmalta, koska oikea jää ulkokädeksi, mutta oikealta tullessa..
Muutenkaan en saanut Mustaa kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, loppuraveissa alkoi sentään jotenkin sujua. Suu vaan tuntuu vielä ihan liian vieraalta. Musta myös mupeltaa ruokaansa ja roiskii sitä ympäriinsä tosi paljon (sekä mössöt että kauraa), mitä ei tehnyt ennen raspausta. Pitäneekö tuota puolen vuoden väliä vielä lyhentää, jotta ei tulisi kerralla näin isoja muutoksia?

Lauantaina Musta meni yhden puomitunnin, jonka jälkeen jatkoin itse kevyttä taivuttelua ja välillä suoristusta puomin yli. Oli ihan kohtalainen, mutta se vau-fiilis puuttuu vielä.

Sunnuntain poni sai taas vapaaksi, kävin vain iltasella heittämässä loimen niskaan kun jäi yöksi ulos.

Anne lähti maanantaina taas Ypäjä-jaksolle, joten pidin illalla yhden lasten tunnin, jossa meni sekä Musta että Katinka. Tunnin (ja ponien pois laiton jälkeen) ehdin ratsastaa Mustalla puolisen tuntia kangilla. Tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Nostin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa, poni toimi hienosti. Laukanvaihtoja en tehnyt, vaan aina hyvät siirtymät raviin tai käyntiin. Musta oli jo parempi ratsastaa ja teki hyvin töitä selällä.

Tiistaina ei ollut tunteja, joten ehdin juuri ja juuri ratsastaa valoisaan aikaan. Hyppäsin pientä yhden askeleen sarjaa jossa oli pysty ja kavaletti (puomi päällä). Tein välistä aluksi liian pitkän ja tultiin kummastakin suunnasta sitä aina puolellatoista askeleella, vaikka mitä yritin (pysty n.70cm). Lyhensin hieman (väli jäi vähän reilu 6 metriin, aloitin jollain 6,5m) jolloin pääsimme reippaalla laukalla molemmista suunnista hyvin yhdellä askeleella.
Alkuverkaksi otin reipasta ravia ja laukkaa muutamilla ympyröillä höystettynä. Lähinnä katsoin, että lähtee hyvin pohkeesta eteen.
Loppuverkaksi käytiin maastossa kävelemässä.

Tulispa jo lunta. Katinkalle jouduin ottamaan tuon kevyttoppiksen käyttöön, kun Clara haukkasi sen toisesta loimesta palan pyllystä pois.

Keskiviikkona pidin yhden lasten tunnin, jossa harjoittelimme pääty-ympyrää ja ohjausta yleensäkin. Mentiin vain käytiä ja ravia, enkä itse ehtinyt ratsastaa Mustaa ollenkaan (meni siis tunnilla).
Henna kävi ratsastamassa Katinkaa hetken kentällä ja sen jälkeen Milan ja Min kanssa maastossa. Poni oli kuulemma vähän hillunut ja pukkaillutkin, hyvä että oli kivaa..

Torstaina työstin taas Mustaa kangilla. Hain vain reipasta tempoa, pyöreyttä ja hyviä siirtymiä (meinaan yhä ottaa liikaa ohjalla pidätteitä). Hyvin kevyesti taivuttelua. Musta oli ihan reipas ja melko letkeä.
Kävin myös töiden jälkeen viemässä Katinkan jalustinhihnat viimein korjattavaksi (saumat alkoi ratkeamaan) ja ostamassa lisää greenlinea ja pellavaista.

Perjantaina tein hetken käynnissä ja ravissa töitä kentällä, mutta lähdin tunnin alta pois ja käytiin Hennan ja Epronin kanssa pimeässä maastossa. Mentiin ylämäki-alamäki -tietä käyntiä ja kevyttä hölkkää mäkiä ylös. Peräänannossa ja rauhallisessa ravissa oikein tunsi, kun ponit joutui polkemaan alleen, ei ollut kevyttä ei. Pätkät reippaahkoa laukkaa tultiin takaisin päin. Metsään ei viitsinyt mennä, kun oli niin märkää ja siellä ei olisi nähnyt yhtään mitään. Ennen tallille tuloa ehdin käydä hakemassa Katinka jalustinhihnat Wahlstenilta ja ostin samalla alekorista Katinkalle Rainbuster -sadeloimen fleecevuorella ja siihen kaulakappaleen. Kokoa 115cm ei ollut, joten otin 105cm. Se on hieman nifti, varsinkin edestä (mikä on tosi harvinaista), mutta kun kokeilin Cyffen 115cm tallilla Katinkalle, oli se taas tosi iso. Valitsin kahdesta värivaihtoehdosta epämääräisen ruskeanharmaan, koska siihen löytyi saman värinen kaulakappale (tosin erivärisillä kanteilla). Nyt saan vietyä toppiksen pesuun ja korjata pienet reijät mitä joidenkin hampaat on siihen tehnyt. Linnut käy nokkimassa täytettä ulos noista reijistä..

huono kännykkäkuva ponista modeelaamassa uudessa loimessaan

Lauantaina Musta teki 3h, joista kaksi estepainotteista (puomeja, kavaletteja, ristikoita yms.) ja yhden koulupainotteisen. Annoin hetken seistä karsinassa, jotta kenttä vapautuisi vielä viimeisen tunnin jälkeen ja ratsastin sen jälkeen reilun puolisen tuntia siirtymiä ja taivuttelua. Vähän oli aluksi taas pohkeiden päällä ja itse roikuin tapani mukaan oikeassa ohjassa (on se vaan vaikeaa saada hyväksi sisäohjana ilman että heittää roikkumaan). Katinka teki myös 3 tuntia, jonka jälkeen sai safkansa, koska saa jäädä yöksi ulos vaihteen vuoksi.