Uusia tuttavuuksia

ja uusien ponien kokeilua

Jaahas, päästiin siis vihdoin maaliskuun puolelle.. eihän se olekaan oikeasti kuin vasta puoliväli..

Maanantaina jo perinteeksi muodostunut koulutunti Orhideella, tällä kertaaa mentiin alakentällä, jonka pohja ok kunnossa, toisin kuin yläkentän. Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa. Käynnissä ei taas mitään ongelmaa, ravissa meinasi tulla siihen suuntaan mihin viimeksi meni hyvin eli Orhideen vaikeampaan suuntaan, kun taas siihen suuntaan joka ei viimeksi ottanut ollenkaan onnistuakseen tuli erittäin hyviä väistöjä. Orhidee on kyllä tietyllä tavalla todella nöyryyttävä hevonen, kun aina se vika istuu siellä satulassa. No tästähän ei voi muuta kuin ottaa opiksi!
Laukannostot tehtiin uralla, jossa kulman jälkeen ensin pätkä väistöä (peppu sisälle päin) ja suoristuksesta nosto, eli laukka tuli vähän uran sisäpuolella kun etuosa suoristettiin takaosan kanssa samalle linjalle. Oikeaan kierrokseen tuli kivoja nostoja, mutta ei Orhidee oikein malttanut väistää. Sain sen rauhassa kävelemään kulman läpi, mutta siitä se yritti heti nostaa laukkaa (olivat lauantaina tehneet laukannostoja kulmasta) ja vain kuumeni väistöyrityksissä. Sen lisäksi seuraavat tuntilaiset haki poneja tarhasta, joka näkyi kentälle ja Orhidee yritti hetken keskittyä niihin. Anne kyllä oli mielissään että nostot onnistui hyvin ja laukka oli hyvää ja rauhallista ja mä rento, vaikka väistöt nyt sitten oli mitä oli. Toiseen suuntaan taas väistöissä ei ollut mitään ongelmaa vaan onnistui hyvin ja maltillisesti, samoin nostot.
Mustan ratsastajaa ei näkynyt, joten poni jäi vapaalle, kun en itse ehtinyt sitä liikuttaa.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin

Tiistaina Katin kouluvalkku mentiin myös alakentällä vaikka pohja ei sielläkään mikään priima ollut. Kengällisillä pystyi hyvin menemään, kun meni rauhallisesti. Teimme paljon laukkatyöskentelyä erittäin kootussa laukassa, josta koottiin vielä aavistus lisää. Harjoittelimme Annen loppunäyttöradasta pätkiä eli siinä on keskiympyrä keskilaukalla ja uralle tullessa harjoituslaukkaan siirtyminen. No mehän emme tietenkään voineet sitä keskilaukka pohjan takia tehdä, joten menimme melko koottua harjoituslaukkaa ympyrän, josta aina koottiin lisää uralle tultaessa. Todella rankkaa ja molemmat väsyi. Teimme myös muutaman pysähdys-peruutus ja käynnin kautta laukkaan siirtymän, joka ohjelmassa on. Eli leveyshalkaisijalle ravista, pysähdys ja 4-6 askelta peruutusta, josta muutaman käyntiaskeleen kautta laukkaan. Nämä Musta teki hienosti. Lopussa kun tehtiin vielä lisää siirtymiä laukan sisällä näki kuinka väsynyt poni oli, rikkoi meinaan raville todella helposti siinä vaiheessa kun piti vielä vähän lisää koota ja ottaa painoa takasille.
Nyt on päästy takaisin siihen vaiheeseen, että pystyn ratsastamaan Mustaa melko korkeassakin muodossa sen pysyessä rentona ja tehden töitä koko kropan läpi. Tämähän ei ollut mikään itsestään selvyys pitkään aikaan kun jonkin verran muutettiin työskentelytapaa Katin valkkujen alkaessa. Nyt Musta uskaltaa luottaa käteen taas paremmin ja hakea itse tuntumaa vaikka paino ratsastaa takapäätä alle ja on rankkaa. Sen saa myös niskasta asettumaan nykyisin melko helposti ja nopeasti. Mulle itselle on tehokkainta ehkä olleet ne sulut, joissa oikeasti pitää keskittyä siihen asetukseen, jotta hevosen naama pysyy menossa oikeaan suuntaan eikä ole ihan venkulana, helppohan sitä pyllyä on siirrellä!

Ruupe on tosi söpö ja hauskan värinen. Ei ole kimo!

Keskiviikkona sekä Oromis että Musta oli molemmat melko väsyneitä. Anne sanoi, että näkee selvästi niiden tehneen edellispäivänä melko rankasti, kun molemmat oli normaalia vauhdikkaampia menemään eteen lastentunnilla. Kantamaan ne ei olisi itseään kunnolla jaksaneet, väsyneenä kun on helpompi vain vähän painaa eteenpäin.
Kokeilimme myös Annen kanssa uudet heposet, mä aloitin Vellolla ja Anne Ruupella. Vello oli tosi jännittynyt ja hakeutui kuolaimen alle helposti, oli reipas ja herkän oloinen. Kentällä pystyi menemään ravia ja pätkän laukkaakin noilla kengättömillä. Jonkin ajan päästä vaihdettiin ja hetken kentällä pyörimisen jälkeen käytiin pieni maasto käpsy. Vello ihan muuttui silmissä kun pääsi metsään, se oli ihan kotonaan siellä. Näkee että sillä on maastoiltu paljon. Ruupe oli myös mukava tuttavuus, Mustan pehmeys ja kevyes edestä ja Roventan reippautta eli oikein oivallinen tuntiponi.

Torstaina käytiin Annen kanssa Vellolla ja Ruupella maastossa. Anne halusi Vellon, joten mulle jäi Ruupe. Teimme hetken kentällä töitä ja Ruupe oli kyllä mukava. Kokeilin vähän väistöjä ja avoja. Aavistuksen se puski käännöksissä sisäpohkeen päälle ja ekan laukannoston jälkeen se yritti sisäpohjetta käyttäessä tarjota koko ajan laukkaa. Laukannosto oli helppo, ihan vaan ajatuksella kuten Mustallakin. (Tosin tuntilaisilla ei kaikilla kuulemma ole meinannut laukkaa nostaa.. ehkä se vaan tarvii sen, että sinne oikeasti istuu?)
Maastoon mentiin ensin Vello edellä ja jätin ekassa mäessä vähän väliä nähdäkseni miten Ruupe reagoi toisen laukatessa edellä. Ruupe ei ollut moksiskaan vaan malttoi hienosti jäädä odottamaan. Kokeiltiin myös maastossa toistepäin ja molemmat toimii sekä edessä että perässä. Ravissa Vello oli mielellään ihan hännässä ja vähän kiireinen, mutta laukassa rento eikä hätäinen. Se onkin hyvä, meillä on jo ihan tarpeeksi niitä joiden ego ei kestä tulla jonossa perässä.

Kävin myös Mustalla maastossa ja Mila lähti Cyffen kanssa mukaan, vaikka oli tehnyt jo vähän kentälläkin töitä. Musta oli maastossa ihan onnessaan kun pääsi menemään reippaasti hyvällä lumipohjalla. Kävimme myös tsekkaamassa vielä ylämäki-alamäki lenkin ja pätkän matkaa uutta tietäkin. Siellä ei voinut järin kovaa mennä kun lunta ei ollut enää niin paljon. Takaisin päin laukattiin kyllä pätkä ja vika mäki melko reippaasti, Musta sai valita vauhdin ja Cyffe tuli mielellään perässä. Molemmat oli ihan innoissaan päästessään pitkästä aikaa kunnon maastoon, Cyffe ei ole joulun jälkeen tainut maastossa käydäkään. Molemmat oli taas omia normaaleja hölmöjään ja puhisteli menemään vielä loppukäynneissäkin. Tää kaksikko ei aina ole kyllä se järkevin vaihtoehto yhdessä maastoiluun, Cyffe onneks sietää tulla perässä, Musta kuumenis ihan järjettömästi.

Vello on tosi kaunis ja sillä on ihana harja. Harmi, että se on kimo, joten harja haalistunee kokonaan valkeaksi jossain vaiheessa, tuo kaksivärisyys on vaan niin nättiä.

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kaksi, joista toinen oli estetunti (pikkuristikoita). Tämä tunti myös kuvattiin Annen opintoja varten. Päivällä olin myös Vellolla tunnilla ja se meni ihan kivasti vaikka oli kovin jännittynyt. Pätkittäin rentoutui ja löytyi muutamia väistöjä hyvin (toinen suunta tosi hankala, en tosin ole varma kummalle se oli vaikeampi, mulle vai Vellolle). Laukatkin alkoi sujua eikä vauhti kiihtynyt liikaa vaan pystyin olemaan rento ja rennolla kädellä, jolloin Vellokin jäi rennosti laukkaamaan. Viimeinen laukkapätkä oli tosi hyvä, mutta pääty-ympyrällä Vello puski hieman ulospäin ja horjutti vähän mun tasapainoa, vaikka kääntyikin sitten ihan hyvin. Tämä vain aiheutti satulan lievän valahtamisen oikealle kyljelle ja tunsin kuinka hevonen jännittyi kunnolla ja oli jo sinkaisemassa eteenpäin. Mielessä ehti välähtää kuvia musta lumipenkassa ponin pinkoessa paniikissa satula kyljellään. Kerrankin oli kuitenkin nopeat refleksit ja ehdin tarrata harjaan ja siirtää itseni takaisin keskelle selkää, jolloin hevonen rauhoittui ja sain sen ravin kautta käyntiin. Satula takaisin kohdalleen ja vielä vyötä hieman kireämmälle, olis pitänyt kiristää ekojen ravipätkien jälkeen varmaan lisää. Loppuraveissa Vello olikin jo melko rento ja venytteli mukavasti.

Sunnuntaina Musta meni yhden aikuisten tunnin, kun Anne tarvitsi kengällisiä hommiin. Muuten olisi saanut pitää vapaapäivän.

Hiihtolomaviikko

Mulla mitään lomaa ollut..

Maanantai alkoi taas tuttuun tapaan koulutunnilla Orhideen kanssa. Anne oli vienyt Orhideen satulan topattavaksi, joten sain alleni CB:n koulusatulan, joka onneksi istuu ponille myös hyvin, normaalisti sillä on CB:n estepainotteinen satula. Itselleni koulusatula on aina miellyttävämpi vaihtoehto sileän työskentelyyn, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Harmi vain, että Missin käytön jäljiltä siinä on toppaukset ilmeisesti hieman vinossa kun se valui aika ajoin oikealle. Muuten olisin epäillyt sen johtuvan vain musta, mutta Mimmi sai sen myös myöhemmin viikolla valumaan oikealle.
Tunnilla meitä oli vain kaksi, koska Anni ja Mila oli hiihtoloman vietossa, saimme siis Tuiken kanssa oikein tehovalmennusta. Alkuverkan jälkeen jäätin isolle keskiympyrälle (josta tuli kyllä enemmän keskisoikilo) ja väistätettiin avoimilla sivuilla peppua ulos. Asetus piti pysyä sisälle ympyrän kaaren suuntaisesti. Joo, väistihän se poni aina kun en istunnallani estänyt. Joskus Orhideen kanssa vaan tuntuu siltä ettei osaa sittenkään ratsastaa, joskus taas saa niin mielettömiä onnistumisia ettei tosikaan.
Hetken päästä lisättiin ns. suljetuille sivuille pepun siirtoa sisäänpäin, yhä asetuksen säilyessä sisään myös. Eli aina ympyrällä kaksi kertaa ulos kohta ja kaksi kertaa sisään. Muutamakin askel kerrallaan riitti. Käynnissä tää nyt vielä jotenkin luonnistu, mutta ravissa kadotin homman aina välillä ihan täysin. Siinä vaiheessa kun sain sen pepun ulos ja takaset ristiaskelille, niin ei siitä asetuksesta kyllä ollut enää mitään tietoakaan. Poni pysyi kuitenkin rentona ja oli tosi pehmeä ja Anne kehuikin kuinka nopeasti se tuli avuille, yleensä kestää pidempään ja joskus homma toimii vasta ihan lopputunnista (aina on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel jossain vaiheessa tuntia). Vasempaan kierrokseen toi satulan valuminen oli iso ongelma varsinkin ravissa.
Täytyy myöntää etten yhtään muista kuinka me tehtiin laukan kanssa. Sen verran muistan että nostot ei ollut aina ihan onnistuneita, mutta itse laukka oli hyvää ja pysyi kontrollissa ja rauhallisena, mikä on välillä ollut mun ongelma Orhideen kanssa. Osaan siis jo vähän ees istua sinne ympärille.
Musta meni seuraavalle tunnille ja satuloin sen pikaisesti siinä kentällä. Se on nykyään niin mahdoton pullistelija, ettei lapsilla ole mitään mahdollisuuksia saada vyötä kiinni. Ja jos laittaa pidemmän niin sitten on jo liian pitkä. Joustollisen kanssa taas tuo tuntisatula helposti valuu sivulle, joten en halua sitä käyttää. Pitäis löytää jostain 5cm pidempi vyö ilman joustoja, niin voisi ehkä olla sopiva..

Musta kuikuilee kannattaisko mun luokse tulla vai ei..

Tiistaina pidin yhden tunnin Annen ollessa taas Ypäjällä, tällä kertaa lapsihevosten kanssa. Musta oli myös tunnilla ja taso oli alkeisjatko. Lähinnä harjoiteltiin pääty-ympyrän kääntämistä ravissa ja muutamia laukannostoja.

Keskiviikon tunnilla olikin vähän parempia ratsastajia ja yksi uusikin aikuinen, jolle Anne oli varannut Foriolan, kun ei reippaatkaan hevoset pelota. Foriolaan kun ei voi kovin paniikkiherkille ratsastajille laittaa sen reippauden vuoksi, vaikka muuten onkin todella herkkä ja mukava ratsastaa. Yllätys oli suuri kun tajusin tämän aikuisen olevan Anu, eräs bloggaaja jonka blogia olen jo pidemmän aikaa lukenut. Vähän meinasi pasmat mennä sekaisin kun kentällä tajusin asian. Pari syvää hengenvetoa ja homma pyörimään.
Tunnin aiheena pohkeenväistöt ja aloitettiin ihan aluksi suoraan ratsastamisella, joka on välillä hyvinkin vaikeaa, mutta onneksi tunnilla sattuivat olemaan ne suhteellisen suorat hevoset, joten päästiin nopeasti itse asiaankin eli pohkeenväistöön. Sen verran oli eritasoisia ratsastajia, että muutama oli enemmän tehnyt väistöjä ja muutama taas ei juuri ollenkaan, joten melko helpolla tasolla pysyteltiin. Osa jatkoi väistöjä vielä ravissakin ja nämä pari jotka ei niitä juuri ole tehnyt sai tehtäväksi ratsastaa vain suoraan siinä uran vieressä eli pitää itse huolen ilman aitaa hevosen suoraan menosta. Väistöt tehtiin siis pituushalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi otettiin vielä väistöstä uralla palatessa laukannosto ja pätkä rauhallista laukkaa. Kentän pohjan takia nimenomaan rauhallista laukkaa ja muutenkin hidastempoista työskentelyä.
Tykkäsin kovasti Anun rauhallisuudesta. Vaikka Foriola laukoissa tapansa mukaan innostuikin ja alkoi välillä poikitella ennen nostoa, niin Anu vaan jatkoi tyynesti ratsastustaan. Tunnin jälkeen esittelin Anulle vielä tallin hevosia ja juteltiin melko paljon.
Mustalle annoin vapaan, koska kello oli jo melko paljon iltatallista suoriuduttuani.

Karvaturrikka alkaa olla klippausta vailla

Torstaina työstin Mustaa kentällä pitkästä aikaa koulusuitsilla. Tein koottua laukkaa ympyrällä ja paljon laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta oli aika kiva. Vilja meni samaan aikaan Katinkalla ja käskin lopussa laukata Katinkalla meidän perässä samanlaista koottua laukkaa. Pätkittäin onnistuikin hyvin. Kun tunti alkoi kävimme vielä pellolla kävelemässä Tuike ja Foriola etunenässä. Musta otti vähän kierroksia ja pelkäsin sen innostavan Katinkankin hölmöilyyn, joten hypättiin sitten ponien kanssa hankeen ja otettiin pienet laukat siellä. Aurattu rata on jo niin vähä luminen, ettei siinä voinut tehdä kävelyä kummempaa. Foriola tyytyi kävelemään uraa pitkin. Löydettiin Mustan kanssa pieni kuoppakin ja Musta kävi polvillaan, mutta koska mulla on aina pellolla hyvä tuntuma, niin ei kaaduttu sen enempää vaan poni pääsi vauhdista pystyyn.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin. En itse käynyt selässä ollenkaan, koska Saimi on niin tasainen ratsastaja.

Lauantaina meillä oli Katin kouluvalmennus heti aamusta kahdeksalta. Menimme alakentällä, koska yläkenttä oli huonossa kunnossa ja alakenttä ihan ok. Musta oli ihan pörinöissään alakentälle menosta ja varmasti vielä viime viikon kisoistakin. Teimme loivia vastalaukka kaaria ja työstimme kulmia. Alakenttä on kokoa 20x40 ja nyt kun on lumivallit niin vielä vähän pienempi. Ei siis jäänyt paljon aikaa kulmille, varsinkaan sille joka tuli loivan kiemuran jälkeen. Teimme muutenkin melko paljon laukkatyöskentelyä joka aina sopii Mustalle. Lopussa teimme parit takaosakäännökset, jotka meni toiseen suuntaan ihan mielettömän hyvin. Toinen suunta ei niin hyvin, mutta ei huonostikaan. Musta meinasi lähteä kiirehtimään puolessa välissä käännöstä, mutta sain sen pidettyä tasaisena ja jatkettua käännöstä loppuun asti. On siis itsekin tullut opittua jotain. Poni alkoi olla melko väsynyt jo, joten tehtiin käännöksia vain muutamat.
Pienen tauon (ja varusteiden vaihdon jälkeen) Musta meni vielä alkeistunnille. Alkeislaiset lähti maastoon (pellolle) käpsyttelemään talutuksessa, jossa pääsivät myös vähän tekemään voltteja ja pätkiä ravia sekä laukkaa. Loput lauantain tunnit oli alakentällä, mutta alkeisia ei sinne voinut viedä, kun siellä ei ole aitoja.

Sunnuntaina vedin yhden maaston Foriolalla. Oli vain yksi tuntilainen mukana ja hän valitsi Sanista ja Roventasta Sanin. Meillä oli oikein mukava ja pätkittäin aika reipaskin maasto. Sani ihastutti taas yhden ratsastajan pitämään itsestään. Mustalla kävin kevyen pikku maaston ilman satulaa. Poni vaikutti hieman väsyneeltä, mitä en kyllä ihmetellyt yhtään. Kävin kävelemässä ylämäki-alamäki lenkkiä ja olin juuri aloittamassa viimeistä mäkeä poispäin tallilta, kun kuulin traktorin ja ketjujen kilinää. Käänsin äkkiä Mustan, kun en ollut varma mitä se sanoisi traktorin kilisevistä ketjuista eikä tiellä oikein ole tilaa väistääkään. Kipiteltiin sitten reippaasti alas ja pari pätkää raviakin. Traktori onneksi jäi vähän odottelemaan eikä Mustakaan ollut siitä kiinnostunut. Käännyin sitten metsätiellä ja otin vähän ravia muutenkin. Musta alkoi heräilemään ja pienien laukkapätkien jälkeen se oli oma normaali maasto-hölmö itsensä. Väsymyksestä ei juuri ollut enää tietoakaan. Onneksi Mustalla on paljon tukkaa, josta ottaa kiinni tarvittaessa sen hilluessa.
Annekin saapui kotiin Ruupe ja Vello kyydissä. Vysti lähti Espooseen asumaan, joten tilalle tarvittiin uusia tuntsareita. Vello on itseasiassa Vystin velipuoli ja melko paljon samannäköinen.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin. Vello vasemmalla ja Ruupe oikealla.

Balettitanssija allani

ja vähän estehyppelöitä

Maanantain koulutunti olikin estetunti, kun kerrankin oli hyvä pohja kentällä. Tänä talvena ei oikein kunnon hyppäämiseen ole ollut hyviä kelejä, puomi- ja kavalettityöskentelyä on kyllä päässyt tekemään silloin tällöin. Arvoin varustaessa, että laittaisinko martingaalin vai en, Orhideella kun sellaista yleensä käytetään esteillä, mutta edelliskerralla kavalettitunnilla Anne sanoi, ettei se pikkuesteillä tarvi. Päädyin sitten siihen, etten laita.. mikä oli kyllä väärä ratkaisu, sen sai huomata tunnin edistyessä.
Toisella pitkällä sivulla oli kavaletit neljän askeleen päässä toisistaan (metrimäärää en nyt muista, mutta se oli neljä odottavaa askelta) ja toisella oli puomi-kavaletti-puomi -innari ja kolmen askeleen päässä pysty. Pääty-ympyrällä vielä kaksi kavalettia (ala-asennossa eli puomeja), laukalla innariväli jostakin keskivaiheilta ja ravilla sisäreunasta. Kavaletit meni ihan jees ja tuo kahden kavaletin suorakin aina ensimmäiselle, mutta siinä välissä mentiin vähän turhan lujaa. En vaan osannut odottaa tarpeeksi voimakkaasti istunnalla ja auttaa jotta oisin saanut laukkaa ylöskin. Tässä alkoi jo ilmetä tarvetta sille martingaalille, kun hankala saada pidätettä läpi jos turpa on lähes taivasta kohti välillä. Minkäs sille voi, että toinen innostuu esteistä, matalistakin.
innari-pysty sarja meni innarilla aloittaen jotakuinkin ok, mutta kun sitä tultiin toisesta suunnasta, niin pystyn jälkeen en ehtinyt vaan tehdä oikeasti pidätettä ja kerran tultiin eka puomi ja kavaletti samalla loikalla. Sain pidettyä Orhideen jotakuinkin kontrollissa aina ekalle esteelle asti, mutta sen jälkeen se kyllä vähän vei mua. Niin totaalisen erilainen esteillä kuin Musta ja vielä kun ei ole koko talvena päässyt hyppäämään. Anne nosti pystyn johonkin seitsemäänkymppiin, mutta se tuntui vielä ihan kivalta korkeudelta. Orhidee oli lisäksi niin paljon menossa, ettei siinä ehtinyt ruveta jännittämään että hyppääkö se vai ei (lisäksi tiedän, että se hyppää!). Lopuksi mentiin pääty-ympyrä kavaletteja ja kavalettilinjaa ilman jalustimia ravilla (kavaletit ala-asennossa) ja Orhidee rentoutui ihan mielettömän hyvin, kun pääsin ihan erilailla sen ympärille pitkin jaloin. Sillä kun on estesatula, niin jalustimet on koulutunnillakin sen verran lyhyemmät etten oikein 'yllä' niillä samalla tavalla kuin koulujalustimilla yltäisi. Lisäksi ilman jalustimien tukea on vaan ihan pakko istua siellä satulassa hevosen ympärillä jos meinaa pysyä kyydissä.
 Ihan hyvää harjoitusta, kun sunnuntaille oli suunnitteilla reissu Takkulaan harjoitusestekisoihin Mustan ja Hurman kanssa (Anne Hurmalla, yksityinen nuori suokki).

Ratsastin vielä Mustan ilman satulaa ja tein kavaleteilla vähän hommia. Estesuora oli muutettu niin, että molemmissa päissä oli puomi-kavaletti-puomi -innarit ja hyppelin niitäkin muutaman kerran ilman satulaa. Musta oli kyllä tosi innoissaan ja mullakin olisi varmaan ollut hauskempaa satulan kanssa. Reidet oli melko maitohapoilla, sen verran piti niiden avulla pitää itseään kyydissä.

Mimmi ja Katinka pellolla edellissunnuntaina

Tiistaina oli Katin tunti, jossa menin taas kangilla. Verkattiin pohkeenväistöllä ravissa. Vähän epäperinteisissa kohdissa eli esim. lyhyellä sivulla, keskemmällä kenttää yms. eli ei aina siinä pitkällä sivulla/pitkää sivua kohti keskihalkaisijalta. Aluksi toiseen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja lopuksi siksakkina molempiin suuntiin. Vaikeinta tässä oli kääntää taas omat aivot ajattelemaan sitä väistöä jossain muussakin kohtaa kuin niissä normaaleissa. Alkuverkan jälkeen aloitimme itse päivän harjoituksella. Aluksi vain loivaa sulkutaivutusta ravissa pitkille sivuille. Muutaman kerran jälkeen lisättiin sulusta siirtyminen avoon saman pitkän sivun aikana. Tämäkin meni vielä ok, mutta vähän meinasi tila loppua kun avosta piti vielä 'kääntää' vastasulkuun eli sulkua aitaa kohti. Kun hommaan pääsi kunnolla sisälle, se olikin tosi helppoa ja onnistui hyvin hyvin pienillä avuilla.
Tilaa vastasululle tuli hyvin kun muisti tehdä ensimmäisestä sulusta siirtymän avoon oikein eli siirtämällä etupäätä, jolloin olikin jo hyvin tilaa aidan puolella kääntää sulkua sinne. Musta hidasti ravia aika paljon tässä harjoitteessa, mutta se ei haitannut, koska kulki kuitenkin koko ajan tasaista tahtia eteenpäin ja oikeasti kantoi itseään (ja minua). Yhtään ei tarvinut ratsastaa pohkeella eteen eikä tullut edes tunnetta että poni hyytyy tai pysähtyy. Kati sanoikin sen näyttävän balettitanssijalta. Fiilis oli ihan mieletön kun poni taipui ja kantoi itseään ja toimi hyvin kevyillä avuilla, lähinnä siis käänsin vain omaa vartaloani haluamaani suuntaan ja taivutukseen ja poni toimi! Avot ja sulut on aina toimineet meillä hyvin ja yleensä toimii myös muilla ratsastamillani. En tiedä onko se enemmän hevoskohtaista vai ratsastajakohtaista eli mun oma kroppa rupeaa toimimaan paremmin kun teen rauhassa avoa tai sulkua.
Kotiläksyksi saatiin tämän harjoittelua ja nimenomaan ravissa.

monta hevosta löydät kuvasta?

Keskiviikkona käytiin Annen kanssa sääntökoulutuksessa, näissä kun olisi hyvä käydä parin vuoden välein ja nyt oli sopivasti vielä tämän uuden kilpailujärjestelmänkin selvitystä. Itse pidän eniten uudistuksessa että esteillä tarvii kvaalit, et siis voi lähteä hyppäämään metriä jos sulla ratsastajana ei ole hyväksyttyä tulosta 90cm luokasta jne. Ponit oli vapaalla, koska lähdimme ajoissa kaupunkiin töistä päästyäni ja koirat ulkoilutettuani. Käytiin hakemassa Vertsulle uusi kypärä HorsePro:lta ja sen jälkeen syömässä Pizzabuffassa, johon meillä oli etukuponki kaksi yhden hinnalla.

Torstaina Musta meni yhden puomitunnin. Viljan Katinkan vuokraus alkoi ja hän meni ponilla itsenäisesti. Eli Vilja käy kerran viikossa tunnilla ja kerran viikossa menee Katinkalla itsenäisesti. Tunnilla menee muillakin poneilla, kesällä tosin todennäköisesti eniten Katinkalla kun tunti on estetunti. Näin saa poni enemmän liikuntaa ja Vilja hyvää harjoitusta kesän Russikisoja varten. Lupasin aikataulujen sopivasti sattuessa myös pitämään Viljalle tunteja torstaisin, niin päästään harjoittelemaan koulurataa.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin ja itse olin kotona nukkumassa. Olo on ollut flunssainen koko viikon (itseasiassa useamman viikon) ja perjantaisin on aina tosi väsynyt olo.

Lauantaina Musta oli yhdellä alkeistunnilla. Pohja oli melko karsea, joten tunti super kevyt. Vaihdoin estesatulan ja totutin itseäni taas estejalustimiin ja tein kevyen taivutteluverkan kentällä. Lähinnä pohkeenväistöjä ja Katin antamaa kotiläksyä. Pitkä sivu oli entistä lyhyempi, mutta ehdin siihen kyllä tekemään tuota taivuttelua. Musta oli aika kiva ja pehmeä.

Mikä mättää istunnassa?

Orhideen opetukset

Maanantaina pääsin tallille kohtuu myöhään, joten laitoin nopeasti tallin iltakuntoon, hain Orhideen pihatosta ja ruokin samalla muut siellä ja menin Orhideen kanssa kentälle. Lunta oli jo kohtuu paljon kentällä, joten pohja ei ollut ihan kevyt, meninkin siis hyvin kevyesti tehden samaa laajaa kolmikaarista mitä edellistorstaina. Orhidee on muutenkin nyt liikkunut enemmän kuin normaalisti, joten ajattelin sen ehkä olevan himpun väsynyt. Tein voltteja kolmikaaristen kaarien päihin, jotta saisin vielä enemmän taivutusta. Käynnissä kaikki sujui hyvin, ravissa Orhidee alkoi vastustelemaan oikeaa pohjetta. Orhidee ei koskaan vastustele turhaan, joten ensimmäiseksi tarkistin omaa istuntaani, mutta en löytänyt siitä vikaa. Siirryin tekemään isoja pääty-ympyröitä, joissa myös esiintyi vastustelua oikean pohkeen käytön yhteydessä. Suorilla urilla tein avotaivutusta, jossa Orhidee oli normaali iloinen itsensä. Otin muutaman laukannoston ja pätkän laukkaa, joissa Orhidee lopulta rentoutui ja alkoi tämän jälkeen hyväksyä oikean pohkeenkin jopa väistättävänä. Laukannostot oli kyllä aluksi kauheita. Annen kanssa pääteltiin, että ehkä Orhidee oli henkisesti väsynyt pidemmästä 'työputkesta' kuin mihin on tottunut. Vaihdettiin siis Orhideen tilalle Sunrise tiistain toiselle tunnille.
Kello oli jo sen verran paljon, että päätin antaa Mustalle vapaapäivän, vaikka se ei ehkä ole paras idea seuraavan päivän valkkua ajatellen. Oli kuitenkin vielä iltatalli tehtävänä.

Tiistaina taas hirmu kiireellä tallille, en ymmärrä miten me Milan kanssa ollaan aina lähes myöhässä valkusta vaikka se alkaa samaan aikaan kuin muulloinkin. Tänään tosin Pete ei ollut muistanut antaa poneille päiväheiniä, joten heitin ne samalla kun otin Mustan ja annoin sille karsinaan vähän samalla kun harjasin, sai sitten vasta valkun jälkeen enemmän.
Kentällä oli kohtuu paljon hankea, mutta muuten pohja tosi hyvä. Aloitettiin kulmilla ensin käynnissä ja melko pian ravissa. Näissä tehtiin niitä vähän ympäri kenttä eikä siis menty vain uraa pitkin. Samaa myös laukassa, niin että suorilla kunnolla reipasta laukka (kun kerran pohjakin oli hyvä) ja kulmissa sen verran enemmän painoa takasille, että pystyi tekemään hyvän kulman. Tietenkään sen ei tarvinut olla yhtä jyrkkä kuin ravissa, mutta pointti oli tehdä se kulma huolella ja siihen mihin me haluttiin eikä niin, että hevonen vain kääntyy itsestään ennen aitaa. Laukassa tehtiin ihan uralla eikä menty ympäri kenttää sikin sokin. Musta oli tosi kiva ja tuli hyvin kulmissa takasille ja kääntyi hyvin. Tehtiin vielä ympyrällä laukkaa, jossa aina pätkiksi otettiin samanlaista koottua laukkaa kuin kulmissa ja siitä eteenpäin. Cyffelle oli vaikeaa tulla samalla ympyrällä, kun Musta pystyy kokoamaan niin paljon paremmin. Cyffe pääsikin lopettamaan hommia aiemmin, kun ei nuoren kunto ja voima kestä vielä niin kauan. Mä tein vielä toiseen suuntaan kulmia laukassa ja suorilla hyvin hyvin loivaa sulkua.
Cyffe oli tosi väsyneen oloinen ja Kati pelkäsi jo, että oltiin tehty sille liian rankasti.. ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun alkoi karsinassa hillumaan, että ehkä se ei sitten niin väsynyt ollutkaan.

aina yhtä söpö Katinka

Pidin vielä illan tunnit, joista ensimmäinen oli leikkitunti ilman satulaa. Ainakin meillä kaikilla oli hauskaa (paitsi ehkä Bobbylla) ja lapset uskalsi hienosti tehdä juttuja. Toisella tunnilla oli ihan liikaa porukkaa mun mieleen, kun en itse tykkää pitää kuudelle tuntia.. kun ei vaan riitä huomio kaikille hyvin. Vielä kun oli Sani tunnilla, jolla en ole itse mennyt eikä sen ratsastajakaan. Vaikka kyllä suunnilleen tiedänkin millä nappuloilla sekin toimii.

Keskiviikkona oli taas tunti, jonka kaikki halusivat mennä ilman satulaa kun se oli vaihtoehtona. Joten tehtiin vähän temppuja näidenkin kanssa ja oli ihanaa nähdä kun arempikin ratsastaja uskalsi laukata ilman satulaa vaikka aluksi ei halunnutkaan ja toinenkin ravaili pitkiä pätkiä vaikka meinasi aluksi vain tyytyä kävelemään. Noi temput antaa niin paljon rohkeutta ja sen jälkeen se perusravi tuntuukin tosi helpolta.

Torstaina oli meidän puolentoista tunnin koulutunti, jossa Orhidee oli jo parempi. Vielä se muutamissa kohdissa otti jotenkin itseensä mun pohkeista (varsinkin siitä oikeasta), mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin maanantaina. Istunnastani en löytänyt vikaa noilla hetkillä, mutta saatoin silti jotenkin estää sitä. Orhidee kun ei yleensä turhasta kiukkua. Laukannostoissa se rupesi taas ennakoimaan kuten yleensäkin ja varsinkin vasen oli jotenkin tosi hankala ja siinä tuli sitä kiukuttelua. Asiaa auttoi kun vaihdoin vähän nostokohtaa.
Mustalla menin vähän kentällä, mutta sen pohja ei tuntunut pienemmillä kavioilla niin hyviltä joten menin enemmän väistöjä tiellä. Poni ei ollut parhaimmillaan, mutta ihan ok. Tiellä se oli ehkä vähän hätäinen ja välillä yritti puskea tallin kohdalla pihalle (mikä ylläri).

mun uudet PUNAISET tallipopot

Viikonloppuna olin tosi kuumeinen ja väsynyt, joten jäin perjantaina töiden jälkeen nukkumaan ja nukuin melkein koko viikonlopun putkeen. Musta oli perjantaina vapaalla, teki lauantaina kolme tuntia ja sunnuntaina yhden.

Kaikkea mahdollista

Tammikuun viimeisiä

Maanantaina meidän koulutunti oli jo puoli neljältä ja ehdin siihen aika hyvin töistä. Menimme samoja puomeja kuin sunnuntaina ja Orhidee toimi aika kivasti. Halkaisijalla olevalla vinolla hypyllä jouduin tekemään ihan tosissani töitä että sain laukan pysymään koottuna ja välillä jäin kyllä ihan liikaa kädellä kokoamaan kun pitäisi oikeasti vaan käyttää sitä istuntaa ja jalkaa. Lopussa tulikin jo hyvin pidätteet läpi ja päästiin kunnialla hommasta läpi. Puomeillakin joutui ensin hakemaan sitä taipumista, varsinkin oikeaan. Johtui taas kyllä ihan omasta taipumattomuudestani, että tuntui hevonen painuvan sisäpohkeen päälle.
Vaihdoin lennossa ponia ja menin seuraavalle tunnille vielä Mustalla työstämään samoja puomeja. Halkaisijan este käännettiin kokorataleikkaalle niin, että se tultiin suoraan eikä vinoittain. Mustakin yritti vähän kuskailla tuolla pikkupikku pystyllä (korkeus ehkä huimat 30cm), mutta se tulee pidätteistä niin paljon paremmin läpi.. tosin jää sitten helposti jomman kumman pohkeen päälle ja vinoksi. Alkutunnista Musta tuntui ihan järjettömän jäykältä, kun oli juuri saanut Orhideen niin mukanvan pehmeäksi ja taipuisaksi ja hyppää sitten toisen ponin selkään joka tietenkin vähän jäykkä aluksi.

Oli jalat kyllä vähän kipeät illalla. Töissä loman jälkeen suoraan reitille, jossa on 31 juoksurappua (eli hissittömiä taloja) kun mun ns. vakireitillä on vain 12 ja nekin ihan eri puolilla reittiä. Sen jälkeen 2,5h puomityöskentelyä kahden eri ponin kanssa. Mustan kanssa laitoin kyllä koulusatulan enkä edes yrittänyt esteistuntaa vaan annoin jalkaraukkojen vähän levätä. Kyllähän se ihan pikkaisen tuntui seuraavana päivänä siellä rappusissa..

Talvikarvan lähtö on alkanut.. tähdestä.

Tiistaina Katin tunnilla treenattiin Annen seuraavan viikon näyttörataa. Tosin tehtiin lyhyellä radalla vaikka onkin pitkän radan ohjelma (kenttäkilpailuohjelma nro 6, he A). Ihan kiva ohjelma. Aloitettiin verkkaamalla ripeät pysähdykset. Eli käynnistä ilman suurempia valmisteluja seis. Kunnon pysähdys siis, ei mitään hiipiviä askelia eikä huojuntaa. Sekä tietenkin ripeä liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen ravista sama homma, joka sujui hyvin, kunnes tuli käsky mennä reippaampaa ravia, jossa homma olikin jo huomattavasti hankalampaa. Sen jälkeen kolmikaarista laukassa niin, että keskimmäinen kaari vastalaukalla. Tämän jälkeen tultiin rata kertaalleen, minä aloitin koska muistin jo radan ja Anne oppii paremmin katsomalla. Jätettiin tosin keskiravit ja laukat pois, koska pohja ei antanut myöden tehdä niitä kunnolla. Tehtiin siis ihan pienoinen temmon lisäys noiden tilalle. Lopussa tein ylimääräisen voltin päädyssä, kun Musta oli juuri tulossa hyväksi. Tämä siis ihan Katin käskystä eikä unohduksesta johtuen. Ekassa vastalaukka kaarteessa mokasin ja jäin liikaa matkustamaan, jolloin tuli laukanvaihto. Muuten ihan jees rata tolla pohjalla.

Keskiviikkona Musta teki yhden tunnin enkä itse ratsastanut ollenkaan.
Torstaina (29.1.) molemmat ponit kengitettiin ja Mustalle laitettiin etusiin ProPadit. Näistä voin tehdä ihan oman postauksenkin jossain vaiheessa, jos lukijoita kiinnostaa. Kyseessä ei ole varsinainen tilsakumi, mutta toimii myös siinäkin ominaisuudessa. Katinkalle näitä ei valitettavasti voi laittaa, kun pieninkin koko on sille liian iso.
Käytiin Milan kanssa pellolla kahluuttamassa poneja. Yhdessä vaiheessa Mila ja Katinka löysi Seken kesällä kaivaman kuopan ja kävivät kyljellään. Kummallekaan ei onneksi sattunut mitään ja Katinka meinasi ruveta piehtaroimaankin siinä kyljellään maatessaan. Viritettiin vielä Katinkalle hiihtisvaljaat kun oli saanut purettua energiaa hangessa ja Mila veti Vertsua laskettelusuksilla ja neuvoi samalla kääntymistä yms. Poni oli sopivan rauhallinen ja tyytyi nöpöhölkkäilyyn.
Itse ratsastin vielä Orhideen kentällä tehden kolmikaarista ja pääty-ympyröitä. En vaatinut ponia kovin ylös vaan annoin mennä rennosti melko matalalla. Orhidee ei onneksi helposti valahda lapojensa yli, joten sen kanssa on helppo tehdä eteen-alas venytyksiäkin. Ympyröillä hain aina hetkellisesti vähän ylemmäs ja varsinkin ulkolapaa kunnolla nousemaan. Orhidee antaa nämä tunteet niin paljon voimakkaammin kuin Musta, niin sen kanssa on kiva harjoitella.

about vuoden vanha kuva, mahdollisesti vielä videolta pätkäisty.. karmaisevan kohiseva

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kolme. Sunnuntaina vedin Vertsua liukurilla hiihtistä, mutta Musta oli kovin väsyneen oloinen. Katinka oli perjantain tunnilla hieman ep:n oloinen, mutta ei selkeästi mistään tietystä jalasta. Liekö torstain kaatuminen vähän jumittanut lihaksia. Lauantaina oli ihan puhdas ja liikkui ok. Sunnuntaina ei kuulemma pellolla suostunut laukkaamaan, vaikka toiset ponit lähti suoraan nenän edestä, mikä yleensä saa Katinkaankin viimeistään viimeistään vauhtia.

Kaksi ponia yhtenä aamuna

Pitkä valkkuselostus

Koska olen tämän viikon lomalla, oli Katin valkkumme jo aamusta. Viikon kylmimpiä päiviä, mutta.. Ihan aamusta menin ensin tunnille Orhideella. Tamma oli vähän jäykkä pitkän lomansa jälkeen, vaikka onkin jo muutaman päivän liikkunut tunneilla ja Anne oli mennyt kavaletteja edellisenä päivänä, tosin taivuttelu silloin jäi vähän vähemmälle.
Orhidee tuntui kuin paksulta nesteeltä, joka on pakkasessa vähän jähmeää. Pehmeni se lopputuntia kohden ja tuli ihan hyviä pätkiä. Aloitimme kevyessä ravissa isoilla pääty-ympyröillä ja suorilla sivuilla ulkolapaa ylös ajatellen avotaivutusta. Välillä se jopa meni siihen avoon asti, mutta yleensä riitti ihan ajatus. Pääty-ympyröillä tehtiin myös laukannostoja ja työstettiin laukkaa sen verran, että hevonen oli avuilla ja hyvä. Orhidee teki ihan mielettömän hyviä laukannostoja, mutta mulla oli vaikeuksia löytää laukkaa kasaan, Orhideella kun se pitää tehdä ihan puhtaasti istunnalla ja itsekin tunsin olevani vähän jäykkä pakkasessa ja vaatekerroksessa. Muutamia askelia molempia suntaan tuli ihan hyvää pehmeää koottua laukkaa, muuten meinasi olla turhan kiireistä.
Tämän jälkeen tultiin keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Päädyssä täyskaarrontyylinen käännös josta keskihalkaisijalle. Toisesta päädystä tultiin siis vasemmalle ja toisesta oikealle, koko ajan samaa pitkää sivua kohti. Meitä oli vain kaksi tunnilla joten mahduttiin hyvin. Käynnissä ei ollut ongelmaa, mutta ravissa kesti todella pitkään että sain Orhideen väistämään vasemmalle. Mustan kanssa ongelma on yleensä juuri toisessa suunnassa, mutta nyt sain pidettyä oikealle mennessä istunnan tosi hyvin kurissa ja vasemmalle olin ihan hukassa. Ja Orhidee ei väistä askeltakaan jos on yhtään liikkeen edellä. Lopulta onnistuin niin, että otin väistöä ensin käynnissä ja siirsin siitä raviin. Lopuksi pari viimeistä onnistui ihan suoraan. Olin ihan hikinen pakkasesta huolimatta, mutta olin varautunut tähän ja mulla oli läjä vaihtovaatteita mukana. Välissä oli tunti, joten ehdin hyvin vaihtaa vaatteet Orhideen pois hoidon jälkeen ja laittaa Mustan kuntoon. Poni jäi aamulla karsinaan syömään aamuheiniä ja oli siellä siis kätevästi valmiina odottamassa.

Mustalle laitoin taas kanget, se on toiminut nyt niillä hyvin ja saan sen tekemään kunnolla töitä. Ajattelin nyt hetken aikaa pitää valmennuksissa kankia tälläisen kuurin ja siirtyä sen jälkeen taas niveleen valkuissakin. Tällä hetkellä en ole kankia käyttänyt muuta kuin Katin tunneilla.
Kati oli vähän myöhässä, joten ehdimme verkata hyvin ravissa ja laukassakin, ja pakko olikin ettei paleltunut. Kiskoin urheasti saappaat jalkaan, tosin jalustimiin laitoin ns. lämmittimet eli itse tehdyt fleece'pussukat' jotka pitää jalkaa irti kylmästä metallista.
Aloitimme ravissa kahdella ympyrällä eli oikeastaan kahdeksikolla. Molemmilla ympyröillä asetus ja taivutus sekä välillä asetusta myös ulospäin. Tähän lisättiin muutama laukannosto molempiin suuntiin, sellaista melko reipasta menoa. Tämän jälkeen valittiin suunta missä haluttiin aloittaa työskentely. Minä valitsin oikean kierroksen, koska se on Mustalle laukassa tietyssä mielessä hankalampi, se kaatuu siinä herkästi sisäänpäin ja vastalaukka on vaikeampaa. Anne valitsi vasemman, joten oltiin molemmat omilla ympyröillämme. Tarkoitus oli vaihtaa välillä toiselle ympyrälle ja jatkaa siellä vastalaukassa joko yksi tai useampi ympyrällinen. Välillä Musta yritti kiihdytellä vastalaukassa ja varsinkin siinä hetkessä kun tullaan vastalaukasta myötälaukkaan. Sai olla itse tosi tarkkana. Tästä hyvä siirtymä raviin ja suunnanvaihto. Ihme ettei kertaakaan törmätty Annen kanssa ympyröitä vaihtaessa vaikka välillä tehtiin sitä yhtäaikaa ja kavaletit määräsi aika tarkkaan mistä pystyi menemään.

Hetken välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä ravissa. Ravissa erikokoisia ympyröitä ja voltteja ja siis todella pieniä voltteja kunnon taivutuksella, mutta asetus piti säilyä eikä lähteä yliasettamaan tai taivuttamaan kaulaa. Koska hevoset oli kunnolla lämmitelty, pystyi niiltä vaatimaan kunnon taipumista. Sen jälkeen samaa laukassa, tosin ei ehkä ihan yhtä pieniä ympyröitä. Pikkuvolteilla jouduin tosiaan vahtimaan Mustan takapäätä että se pysyi kurssillaan ja kunnolla töissä. Lopuksi vielä leikittelyä tempolla ja siirtymillä ensin ravissa ja sitten laukassa. Ja siirtymiä myös oikein kootusta ravista mahdollisimman isoon raviin ilman välivaiheita. Musta lähti tosi kivasti pohkeesta eteen, mutta pystyin tekemään vain muutaman askeleen kerrallaan ennen kuin poni alkoi takomaan, mikä tarkoitti tahdin katoamista. Eli reippaasti eteen lyhyt pätkä ja sen jälkeen heti takaisin. Näitä on joskus aiemminkin tehty kun on lähdetty metsästämään edes jonkinlaista keskiravia Mustalle. Laukassa tämä on paljon helpompaa.
Loppuraveissa hain taas eteenvenymistä superrauhallisella tahdilla, jossa poni jää oikeasti alle kantamaan itseään ja uskaltaa venyttää. Tämä on tuntunut toimivan parhaiten Mustalle. Loppukäynnit lähdettiin tekemään maastoon ja siellä alkoi kyllä varpaita paleltaa. Muuten tarkenin ihmeen hyvin saappailla ja ratsareilla (pitkikset tietty alla). Yläosassa mulla oli teknisen pitkähihaisen päällä kaksi fleecevuorista collegepuseroa ja toppaliivi. Tämä on mun mielestä ollut toimivampi yhdistelmä kuin college ja softshell-takki. Takki ei hengitä niin hyvin ja siinä on yllättävä kyllä kylmempi. Ainakin kun ei ole tuulinen keli.

Musta maaston jälkeen

Kun joskus vaan kaikki osuu kohdilleen

Ja se on niin mieletön fiilis

Tiistaina saavuttiin taas Milan kanssa molemmat hirveällä tohinalla tallille. Mä ehdin yleensä tulla töistä tallille vähän ennen kolmea ja Milan bussi tulee samoihin aikoihin, valkku alkaa puoli neljä, joten haipakkaa saa pitää. Nyt olin juuri hakemassa Mustaa kun Mila rämpi lumihangen halki, jolloin päästiin koirat hihnoineen juoksemaan ja käskin Milaa viedä ne sisälle ja mä saalistaisin sille Cyffen samalla kun Mustankin. Molemmat oli yhteistyöhaluisia, vaikka taluttaessa ne meinaskin tutustua enemmän toisiinsa (tarhaavat eri tarhoissa, vaikka kesällä on kyllä olleet samalla laitumella) kuin keskittyä eteenpäin kävelyyn.
Yhteistyöllä ja reippaalla otteella saatiin ponit valmiiksi ja itsemme samoin, onneksi oli melko lämmintä (joku -7 about), joten pystyi laittamaan ratsastussaappaat ilman pelkoa varpaiden menetyksestä. Ehdin kipitellä kentälle juuri ennen Katin saapumista. Aloitettiin työskentely suoraan laukassa. Kulmat huolellisesti ja melko tiukastikin, kun kerrankin oli hyvä pohja, suoralla vähän reippaampaa ja ympyröillä/kulmissa tarpeeksi koottuna, jotta hevosilla aikaa taipua ja laittaa jalkansa. Taas lähdettiin perushommasta eli asetus läpi ja pysyy samana ollaan sitten isolla ympyrällä tai kulmassa, kroppa taipuu ratsastettavan tien mukaan. Ehdin tekemään kolme kulmaa ja muutaman ympyrän kun tulin toiseen päätyyn, jossa tein ympyrää Katin eteen. Kati toteaa, että voitaisiin lopettaa valkku samoin tein, kun poni näytti niin hyvältä. Se oli ihan mielettömän ryhdikäs, polki alleen ja eteni kuitenkin hyvin. Asetuskin oli just eikä melkein. Musta myös tuntui ihan sikahyvältä ja oli helppo ottaa ennen kulmia painoa takasille ja taas lisätä himpun vauhtia suorilla. Tehtiin laukkatyöskentelyä melko pitkään, mutta Musta jaksoi hienosti. Lopulta siirryttiin pääty-ympyrälle, jossa mentiin ensin perustyöskentely laukkaa, sitten siirrettiin painoa takasille ja koottiin (istunnalla siis, ei ohjilla) ja tästä taas eteenpäin työskentelylaukkaan. Mustalle tämä on aika helppoa ja kovin tuttuakin, Mila joutui Cyffen kanssa ihan tosissaan töihin, kun eihän nuori poni vielä kaikkea osaa. Katilta saa kuitenkin aina loistoneuvot mitä tehdä missäkin tilanteessa (ja miksi) ja miten autetaan nuorta ymmärtämään ja oppimaan nämä asiat. Tämän jälkeen siirtymä raviin kootusta laukasta, jolloin ravikin jää kootuksi. Tästä sain kehuja, kun olen oppinut pitämään ohjat tuntumalla siirtymisissä ilman, että teen siirtymää ohjalla. Yleensä heitän ohjan pois, kun haluan olla vahingossakaan nykäisemättä siitä siirtymässä. Suunnanvaihto ja hetki ympyrällä samaa laukkaharjoitusta vielä oikeaan kierrokseen. Vasta tämän jälkeen aloitimme ravityöskentelyn pienen välikäyntien jälkeen. Melko pitkä alkuverkka siis laukassa.

Ravissa tulimme pohkeenväistöä keskihalkaisijan tienoilta kohti pitkää sivua, vuorotellen molemmista kierroksista eli oikealta tullessa väistö vasemmalle ja toisin päin. Kavaletit oli vielä kentällä, joten ne määritti mistä piti mennä. Väistöistä tuli näin ollen melko tiukkojakin. Mun ja Mustan piti vielä väistön aikana lisätä askeleeseen pituutta. Vasemmalle meni hyvin, mutta oikealle mennessä meinasin tippua liikkeen edelle ja hankaloittaa koko hommaa, poni kuitenkin suoriutui hienosti.

Loppukevennyksissä vielä kunnon venytystä eteen ja vähän alaskin, on ihanaa kun Musta uskaltaa venyttää nykyään myös sinne eteen ja aukaista vähän itseään sieltä niskastakin. Muutenkin sen muoto on muuttunut avoimemmaksi ja se kantaa itseään paremmin, jopa silloin kun se ei ole täysin läpi selästä.
Sain myös kehuja käsistäni, kuinka ne nykyään pysyy hienosti jo paikoillaan eikä niitä nykyään tarvitse juuri miettiäkään. Silloin tällöin huomaan niiden valahtavan kun jotain todella vaikeaa yrittää tehdä tai jotain yllättävää tapahtuu, mutta yleensä tässäkin huomaan homman itse ja saan kädet omille paikoilleen nopeasti. Täytyy kyllä sanoa, että olenkin erittäin aktiivisisesti tehnyt niiden kanssa hommia. Myös Orhideella ratsastus on auttanut, koska se toimii parhaiten kun kantaa ne kätensä. Mustasta Kati sanoi, ettei todellakaan näytä olevan talvikunnossa vaan oikeasti treenatun näköinen ja lihasta on hienosti oikeissa paikoissa. On sen kanssa kyllä töitäkin tehty, vaikka välillä viikon ainoa kunnon ratsastus on valmennuksessa ja loput on vain liikkumista lähinnä tunneilla.

Loppukäynneissä Milan kanssa harmiteltiin, kun ei ollut ketään videoimassa, molemmat ponit oli niin mielettömän hyviä, että olisi ollut erittäin hyödyllistä nähdä asiat myös itse sieltä 'maasta' eikä vain tuntea selkään. Tän tunteen ja toimivuuden kun saa siirrettyä koulukisoihin, niin pitäisi papereiden olla täynnä vähintään seiskaa ja ratsastajan naama hangon keksillä..

Vähän myöhässä..

Viikko 2

Tiistaina oli Katin valkun vuoro. Oli tosi kylmä, mutta päätin silti laittaa ratsastushousut, kun on niillä vaan niin paljon parempi ratsastaa kuin toppahousuilla. Mustallekin laitoin ratsastusloimen koko ajaksi, yleensä olen pitänyt paksuhkoa fleeceloimea vain alku- ja loppukäyntien ajan valkuissa. Siellä kun oikeasti tulee kuuma molemmille.
Aloitimme reippaassa kevyessä ravissa tehden erikokoisia ympyröitä. Tarkoitus saada hevoset kunnolla lämpimiksi, joten ravin piti olla reipasta ja mennä jopa mukavuusalueen ulkopuolelle, varsinkin Mustalla joka mielellään menee sellasta rauhallisempaa ja lyhyehköä. Samalla jo aseteltiin hevosia myötäsuuntaan. Tätä asettamista jatkettiin koko tunti. Välillä tehtiin töitä keskiympyrällä, jota pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka runko taipui enemmän. Pieneltä ympyrältä pois pohkeenväistöllä, jossa myös asetuksen piti säilyä oikeanlaisena ja väistön olla melko jyrkkääkin. Välillä nostettiin väistön jälkeen laukka ja jatkettiin hetki työskentelyä laukassa. Sain muutaman oikeasti tosi hyvän väistön, jossa asetus säilyi oikein ja väistö oli tarpeeksi jyrkkää, ettei vaan kipitetty etuviistoon takaisin isommalle ympyrälle.
Mun oli tosi vaikea saada Mustaa asettumaan rehellisesti vasemmalle. Varsinkin nyt, kun oikea olkapää on vähän kipeä enkä pysty sieltä tukemaan samalla lailla kuin vasemmalta ja vasemmalle on Mustan muutenkin vaikea asettua oikein eli sieltä niskan takaa eikä muutama nivel kauempaa kaulasta. Lopussa se kyllä oli sieltäkin rehellisesti läpi ja kyllä oli poni tyytyväinen, samoin minä. Loppuraveissa venyteltiin eteen ja siinäkin piti pystyä vielä asettamaan molempiin suuntiin.
Nämä asiat on niin pieniä, mutta samalla niin oleellisia ja välillä ihan helkkarin vaikeita.

Keskiviikkona Musta teki yhden puomitunnin, itse en käynyt ollenkaan tallilla. Torstaina kävimme Milan kanssa poneilla maastossa. Musta oli tosi nihkeä liikkumaan ja vähän väsyneen oloinen, Katinka sitä vastoin oli ihan kierroksilla. Kävimme mäkireitillä ja kuulin Katinkan puhisevan takanani jo ravatessa, saati sitten takaisin laukatessa. Tultiin takaisin päin tosi rauhallisesti eikä tarvinut yhtään pidättää Mustaa, vaikka se yleensä menee tuota pätkää ihan tuulispäänä. Puolessa välissä on iso mäki, josta lähtee molempiin suuntiin tie alaspäin. Käännyttiin vielä takaisin ja Katinka sai mennä edeltä, mutta siinä vaiheessa kun käännyimme uudestaan tallille ja jäin odottamaan, että Mila menisi Katinkan kanssa edelle (takaa kuului vain Milan manailua kun poni oli niin kierroksilla että meinasi päätyä tieltä ojaan), niin Musta yhtäkkiä ikäänkuin heräsi ja rupesi poikittamaan ja pomppimaan. Ei siinä muu auttanut kuin antaa mennä. Musta yritti jatkaa laukkaa vielä mäkeä alaskin päin ja oli aika mielenkiintoista mennä kylki edellä ja paikallaan laukaten jyrkkää mäkeä alas. Sen jälkeen molemmat ponit onneksi jo rauhoittuivat ja malttoivat kävellä loppumatkan.

Tän kaverin jäljiltä oli Mustan loimet aina riekaleina. Viime kesänä Mi-poni kuitenkin myytiin, joten tänä talvena on loimetkin säilyneet ehjinä. Hauskaahan se oli kun ponilla oli leikkikaveri, mutta se loimien päivittäinen korjaaminen kyllä ärsytti. Henna yllätti kaverit kerran tarhassa ja kuvasi todisteet.

Viikonloppuna lepäilin kotona, jopa sunnuntaina kun keli oli ihan järkyttävä (lunta vaakatasossa ja kylmä tuuli). Musta ahkeroi joka päivä yhden tunnin.

Maanantaina ratsastin puomeja ja vähän myös yhtä kavalettia pääty-ympyrällä. Musta oli melko kiukkuinen satuloidessa ja muutenkin oudon oloinen. Ratsastaessa ei aluksi oikein halunnut liikkua eteen normaalisti, mutta ravi löytyi melko pian ja oli rentoa ja kohtalaisen pitkääkin. Laukka jäi turhasti paikoilleen, kunnes tulin kavaletteja, jolloin poni innostui ja laukkakin alkoi pyörimään. Kavaletilla tein laukanvaihtoja, jotka aluksi kyllä epäonnistui surkeasti, tästä syytän vain itseäni kun en oikein keskittynyt. Poni vaihtoi kyllä hienosti laukan aina kun huomasi että aha, se suunta siis vaihtui. Lopulta sain hyvät vaihdot myös siellä kavaletin päällä, joten lopetin siihen.

Vuodenvaihteen treenailut

Tästä se sitten taas lähtis

Maanantaina olin taas perinteisesti puolentoistatunnin koulutunnilla Orhideella. Kylmästä pakkasesta johtuen otettiin kaikille hepoille viltit alku- ja loppuverryttelyyn. Kylmästä (ja edellispäivän kavaleteista) johtuen Orhidee oli oikein pörhäkällä päällä ja päätti järjestää mulle heti alkuun kunnon adrenaliinitujaukset, jotta ei tulisi kylmä. Anne toi tallilta lantakottareita kentän reunaan ja ne vähän kitisi pakkasesta johtuen, jota Orhidee päätti pelätä ja otti pikku spurtteja ja kevyitä keulimisia. Mä mietin vaan pysynykö kyydissä toppahousuineni viltin päällä ja mikä tärkeämpää, pysyykö satula paikoillaan kun vyö ei ollut vielä kiristetty loppuun asti.
Rauhoittuihan tuo tamma lopulta kun ruvettiin töitä tekemään ja oli oikein mukava ratsastaa. Orhidee on mulle kerta kerralta vähän helpompi ratsastaa, kun pääsen nopeammin sen rytmiin ja löydän oikean tuntuman. Kroppanikin alkaa toimia ja taipua kerta kerralta hieman nopeammin.

Tarkenin tunnilla oikein hyvin ja ratsastin vielä nopeasti Mustan ilman satulaa tunnin jälkeen. Käynnissä poni oli oikein pehmeä ja mukava, ravissa vähän vastusteli työntekoa ja yritti lintsailla. Laukkaa otin vain pienet pätkät molempiin suuntiin.

Tiistaina Musta oli aamusta yhdellä sileän tunnilla ja jäi sen jälkeen karsinaan odottamaan kouluvalkkuamme. Koska en ehtinyt ratsastaa välissä, enkä edes verkata ennen Katin saapumista päätin laittaa kanget ihan helpottaakseni itseäni ja saadakseni ponin kunnolla hommiin. Pohjakin oli ihan hyvä, pienet tilsat jäi välillä, mutta ei häiritsevästi.
Tehtiin asetusta. Eli niskasta asetus, niin että oikeasti näkyy vain silmä- ja sierainkulma. Musta kääntää päätään helposti liikaa turvasta eli ei asetu niskasta rehellisesti. Niska on sille aina ollut hankalin kohta, mutta kun löysin ulko-ohjan sopivalle tuntumalle alkoi ponikin tehdä töitä kunnolla. Teimme töitä ympyrällä, jota välillä pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka taipuminen lisääntyikin. Vaikeaa! Pienemmältä ympyrältä tultiin pois pohkeenväistöllä josta tehtiin laukannosto. Yleensä näissä jää mun pohkeenväistöt turhan vaisuiksi ja menee liikaa eteen ja liian vähän sivulle. Muutaman kerran sain tosi hyvän väistön, jossa asetus pysyi ja poni väisti hyvin sivulle. Lavat oli ylhäällä ja poni pysyi ryhdikkäänä laukannostossa.
Musta väsyi vähän normaalia nopeammin, johtuen varmaan tuosta aamutunnista, mutta harjoituskin oli hevosille tosi rankka. Katin tunneilla tehdään aina aika 'vähän', mutta hevosille (ja ratsastajille) ne kyllä on rankkoja ja ennen klippausta Musta oli aina ihan hikinen (poni, joka ei siis aina edes kesäisin ole hionnut reippaassakaan maastossa tai rankemmillakaan tunneilla).

Katin tunnilta joskus syksyltä. Tässä mun kädet vielä vähän elää omaa elämäänsä, nykyään ne on aika hyvin kondiksessa jo.

Uuden vuoden aattona en ehtinyt tallille ennen pimeää, joten poni sai suosiolla vapaapäivän. Itse vietin iltaa Annen kanssa kaupungilla pyörien (ja shoppaillen) sekä kotona rakettien pauketta kuunnellen. Dino tuli pahimpien pamauksien aikana käymään kainalossa, samoin Merci yhdessä vaiheessa, muuten pojat ei olleet moksiskaan.

Torstaina käytiin Mustan kanssa rento maasto. Poni oli vielä vähän väsyneen tuntuinen ja tuppasi laukassa painumaan alas, mikä on sille epätyypillistä. Normaalistihan Musta on jopa yliryhdikäs. Jaksoi hyvin mennä kyllä eteen, mutta se itsensä kantaminen.. Laukkasin isoimman mäen (joka on maastolenkin kääntöpaikalla) kolme kertaa rauhallisesti ja lisäksi kotiinpäin pikkumäkiä myös laukalla. Keli oli ihan jees, metsätiellä jäi tilsat, mutta ne ei siellä haitanneet. Auratulla tallintiellä kyllä sitten sitäkin enemmän..