Ilmoitusluontoista asiaa

Sattuneista syistä tämän blogin elo on tullut tiensä päähän. Kirjoittaminen kuitenkin jatkuu uuden blogin puolella. Asiat on muuttuneet sen verran, että oli helpompi lähteä tekemään kokonaan uutta kuin ruveta muokkaamaan tätä vanhaa.. tervetuloa siis uuden blogin puolelle ne, keitä kiinnostaa vielä seurata touhuiluja!

Mustaa ja Valkoista

Uusia tuttavuuksia

ja uusien ponien kokeilua

Jaahas, päästiin siis vihdoin maaliskuun puolelle.. eihän se olekaan oikeasti kuin vasta puoliväli..

Maanantaina jo perinteeksi muodostunut koulutunti Orhideella, tällä kertaaa mentiin alakentällä, jonka pohja ok kunnossa, toisin kuin yläkentän. Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa. Käynnissä ei taas mitään ongelmaa, ravissa meinasi tulla siihen suuntaan mihin viimeksi meni hyvin eli Orhideen vaikeampaan suuntaan, kun taas siihen suuntaan joka ei viimeksi ottanut ollenkaan onnistuakseen tuli erittäin hyviä väistöjä. Orhidee on kyllä tietyllä tavalla todella nöyryyttävä hevonen, kun aina se vika istuu siellä satulassa. No tästähän ei voi muuta kuin ottaa opiksi!
Laukannostot tehtiin uralla, jossa kulman jälkeen ensin pätkä väistöä (peppu sisälle päin) ja suoristuksesta nosto, eli laukka tuli vähän uran sisäpuolella kun etuosa suoristettiin takaosan kanssa samalle linjalle. Oikeaan kierrokseen tuli kivoja nostoja, mutta ei Orhidee oikein malttanut väistää. Sain sen rauhassa kävelemään kulman läpi, mutta siitä se yritti heti nostaa laukkaa (olivat lauantaina tehneet laukannostoja kulmasta) ja vain kuumeni väistöyrityksissä. Sen lisäksi seuraavat tuntilaiset haki poneja tarhasta, joka näkyi kentälle ja Orhidee yritti hetken keskittyä niihin. Anne kyllä oli mielissään että nostot onnistui hyvin ja laukka oli hyvää ja rauhallista ja mä rento, vaikka väistöt nyt sitten oli mitä oli. Toiseen suuntaan taas väistöissä ei ollut mitään ongelmaa vaan onnistui hyvin ja maltillisesti, samoin nostot.
Mustan ratsastajaa ei näkynyt, joten poni jäi vapaalle, kun en itse ehtinyt sitä liikuttaa.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin

Tiistaina Katin kouluvalkku mentiin myös alakentällä vaikka pohja ei sielläkään mikään priima ollut. Kengällisillä pystyi hyvin menemään, kun meni rauhallisesti. Teimme paljon laukkatyöskentelyä erittäin kootussa laukassa, josta koottiin vielä aavistus lisää. Harjoittelimme Annen loppunäyttöradasta pätkiä eli siinä on keskiympyrä keskilaukalla ja uralle tullessa harjoituslaukkaan siirtyminen. No mehän emme tietenkään voineet sitä keskilaukka pohjan takia tehdä, joten menimme melko koottua harjoituslaukkaa ympyrän, josta aina koottiin lisää uralle tultaessa. Todella rankkaa ja molemmat väsyi. Teimme myös muutaman pysähdys-peruutus ja käynnin kautta laukkaan siirtymän, joka ohjelmassa on. Eli leveyshalkaisijalle ravista, pysähdys ja 4-6 askelta peruutusta, josta muutaman käyntiaskeleen kautta laukkaan. Nämä Musta teki hienosti. Lopussa kun tehtiin vielä lisää siirtymiä laukan sisällä näki kuinka väsynyt poni oli, rikkoi meinaan raville todella helposti siinä vaiheessa kun piti vielä vähän lisää koota ja ottaa painoa takasille.
Nyt on päästy takaisin siihen vaiheeseen, että pystyn ratsastamaan Mustaa melko korkeassakin muodossa sen pysyessä rentona ja tehden töitä koko kropan läpi. Tämähän ei ollut mikään itsestään selvyys pitkään aikaan kun jonkin verran muutettiin työskentelytapaa Katin valkkujen alkaessa. Nyt Musta uskaltaa luottaa käteen taas paremmin ja hakea itse tuntumaa vaikka paino ratsastaa takapäätä alle ja on rankkaa. Sen saa myös niskasta asettumaan nykyisin melko helposti ja nopeasti. Mulle itselle on tehokkainta ehkä olleet ne sulut, joissa oikeasti pitää keskittyä siihen asetukseen, jotta hevosen naama pysyy menossa oikeaan suuntaan eikä ole ihan venkulana, helppohan sitä pyllyä on siirrellä!

Ruupe on tosi söpö ja hauskan värinen. Ei ole kimo!

Keskiviikkona sekä Oromis että Musta oli molemmat melko väsyneitä. Anne sanoi, että näkee selvästi niiden tehneen edellispäivänä melko rankasti, kun molemmat oli normaalia vauhdikkaampia menemään eteen lastentunnilla. Kantamaan ne ei olisi itseään kunnolla jaksaneet, väsyneenä kun on helpompi vain vähän painaa eteenpäin.
Kokeilimme myös Annen kanssa uudet heposet, mä aloitin Vellolla ja Anne Ruupella. Vello oli tosi jännittynyt ja hakeutui kuolaimen alle helposti, oli reipas ja herkän oloinen. Kentällä pystyi menemään ravia ja pätkän laukkaakin noilla kengättömillä. Jonkin ajan päästä vaihdettiin ja hetken kentällä pyörimisen jälkeen käytiin pieni maasto käpsy. Vello ihan muuttui silmissä kun pääsi metsään, se oli ihan kotonaan siellä. Näkee että sillä on maastoiltu paljon. Ruupe oli myös mukava tuttavuus, Mustan pehmeys ja kevyes edestä ja Roventan reippautta eli oikein oivallinen tuntiponi.

Torstaina käytiin Annen kanssa Vellolla ja Ruupella maastossa. Anne halusi Vellon, joten mulle jäi Ruupe. Teimme hetken kentällä töitä ja Ruupe oli kyllä mukava. Kokeilin vähän väistöjä ja avoja. Aavistuksen se puski käännöksissä sisäpohkeen päälle ja ekan laukannoston jälkeen se yritti sisäpohjetta käyttäessä tarjota koko ajan laukkaa. Laukannosto oli helppo, ihan vaan ajatuksella kuten Mustallakin. (Tosin tuntilaisilla ei kaikilla kuulemma ole meinannut laukkaa nostaa.. ehkä se vaan tarvii sen, että sinne oikeasti istuu?)
Maastoon mentiin ensin Vello edellä ja jätin ekassa mäessä vähän väliä nähdäkseni miten Ruupe reagoi toisen laukatessa edellä. Ruupe ei ollut moksiskaan vaan malttoi hienosti jäädä odottamaan. Kokeiltiin myös maastossa toistepäin ja molemmat toimii sekä edessä että perässä. Ravissa Vello oli mielellään ihan hännässä ja vähän kiireinen, mutta laukassa rento eikä hätäinen. Se onkin hyvä, meillä on jo ihan tarpeeksi niitä joiden ego ei kestä tulla jonossa perässä.

Kävin myös Mustalla maastossa ja Mila lähti Cyffen kanssa mukaan, vaikka oli tehnyt jo vähän kentälläkin töitä. Musta oli maastossa ihan onnessaan kun pääsi menemään reippaasti hyvällä lumipohjalla. Kävimme myös tsekkaamassa vielä ylämäki-alamäki lenkin ja pätkän matkaa uutta tietäkin. Siellä ei voinut järin kovaa mennä kun lunta ei ollut enää niin paljon. Takaisin päin laukattiin kyllä pätkä ja vika mäki melko reippaasti, Musta sai valita vauhdin ja Cyffe tuli mielellään perässä. Molemmat oli ihan innoissaan päästessään pitkästä aikaa kunnon maastoon, Cyffe ei ole joulun jälkeen tainut maastossa käydäkään. Molemmat oli taas omia normaaleja hölmöjään ja puhisteli menemään vielä loppukäynneissäkin. Tää kaksikko ei aina ole kyllä se järkevin vaihtoehto yhdessä maastoiluun, Cyffe onneks sietää tulla perässä, Musta kuumenis ihan järjettömästi.

Vello on tosi kaunis ja sillä on ihana harja. Harmi, että se on kimo, joten harja haalistunee kokonaan valkeaksi jossain vaiheessa, tuo kaksivärisyys on vaan niin nättiä.

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kaksi, joista toinen oli estetunti (pikkuristikoita). Tämä tunti myös kuvattiin Annen opintoja varten. Päivällä olin myös Vellolla tunnilla ja se meni ihan kivasti vaikka oli kovin jännittynyt. Pätkittäin rentoutui ja löytyi muutamia väistöjä hyvin (toinen suunta tosi hankala, en tosin ole varma kummalle se oli vaikeampi, mulle vai Vellolle). Laukatkin alkoi sujua eikä vauhti kiihtynyt liikaa vaan pystyin olemaan rento ja rennolla kädellä, jolloin Vellokin jäi rennosti laukkaamaan. Viimeinen laukkapätkä oli tosi hyvä, mutta pääty-ympyrällä Vello puski hieman ulospäin ja horjutti vähän mun tasapainoa, vaikka kääntyikin sitten ihan hyvin. Tämä vain aiheutti satulan lievän valahtamisen oikealle kyljelle ja tunsin kuinka hevonen jännittyi kunnolla ja oli jo sinkaisemassa eteenpäin. Mielessä ehti välähtää kuvia musta lumipenkassa ponin pinkoessa paniikissa satula kyljellään. Kerrankin oli kuitenkin nopeat refleksit ja ehdin tarrata harjaan ja siirtää itseni takaisin keskelle selkää, jolloin hevonen rauhoittui ja sain sen ravin kautta käyntiin. Satula takaisin kohdalleen ja vielä vyötä hieman kireämmälle, olis pitänyt kiristää ekojen ravipätkien jälkeen varmaan lisää. Loppuraveissa Vello olikin jo melko rento ja venytteli mukavasti.

Sunnuntaina Musta meni yhden aikuisten tunnin, kun Anne tarvitsi kengällisiä hommiin. Muuten olisi saanut pitää vapaapäivän.

Hiihtolomaviikko

Mulla mitään lomaa ollut..

Maanantai alkoi taas tuttuun tapaan koulutunnilla Orhideen kanssa. Anne oli vienyt Orhideen satulan topattavaksi, joten sain alleni CB:n koulusatulan, joka onneksi istuu ponille myös hyvin, normaalisti sillä on CB:n estepainotteinen satula. Itselleni koulusatula on aina miellyttävämpi vaihtoehto sileän työskentelyyn, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Harmi vain, että Missin käytön jäljiltä siinä on toppaukset ilmeisesti hieman vinossa kun se valui aika ajoin oikealle. Muuten olisin epäillyt sen johtuvan vain musta, mutta Mimmi sai sen myös myöhemmin viikolla valumaan oikealle.
Tunnilla meitä oli vain kaksi, koska Anni ja Mila oli hiihtoloman vietossa, saimme siis Tuiken kanssa oikein tehovalmennusta. Alkuverkan jälkeen jäätin isolle keskiympyrälle (josta tuli kyllä enemmän keskisoikilo) ja väistätettiin avoimilla sivuilla peppua ulos. Asetus piti pysyä sisälle ympyrän kaaren suuntaisesti. Joo, väistihän se poni aina kun en istunnallani estänyt. Joskus Orhideen kanssa vaan tuntuu siltä ettei osaa sittenkään ratsastaa, joskus taas saa niin mielettömiä onnistumisia ettei tosikaan.
Hetken päästä lisättiin ns. suljetuille sivuille pepun siirtoa sisäänpäin, yhä asetuksen säilyessä sisään myös. Eli aina ympyrällä kaksi kertaa ulos kohta ja kaksi kertaa sisään. Muutamakin askel kerrallaan riitti. Käynnissä tää nyt vielä jotenkin luonnistu, mutta ravissa kadotin homman aina välillä ihan täysin. Siinä vaiheessa kun sain sen pepun ulos ja takaset ristiaskelille, niin ei siitä asetuksesta kyllä ollut enää mitään tietoakaan. Poni pysyi kuitenkin rentona ja oli tosi pehmeä ja Anne kehuikin kuinka nopeasti se tuli avuille, yleensä kestää pidempään ja joskus homma toimii vasta ihan lopputunnista (aina on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel jossain vaiheessa tuntia). Vasempaan kierrokseen toi satulan valuminen oli iso ongelma varsinkin ravissa.
Täytyy myöntää etten yhtään muista kuinka me tehtiin laukan kanssa. Sen verran muistan että nostot ei ollut aina ihan onnistuneita, mutta itse laukka oli hyvää ja pysyi kontrollissa ja rauhallisena, mikä on välillä ollut mun ongelma Orhideen kanssa. Osaan siis jo vähän ees istua sinne ympärille.
Musta meni seuraavalle tunnille ja satuloin sen pikaisesti siinä kentällä. Se on nykyään niin mahdoton pullistelija, ettei lapsilla ole mitään mahdollisuuksia saada vyötä kiinni. Ja jos laittaa pidemmän niin sitten on jo liian pitkä. Joustollisen kanssa taas tuo tuntisatula helposti valuu sivulle, joten en halua sitä käyttää. Pitäis löytää jostain 5cm pidempi vyö ilman joustoja, niin voisi ehkä olla sopiva..

Musta kuikuilee kannattaisko mun luokse tulla vai ei..

Tiistaina pidin yhden tunnin Annen ollessa taas Ypäjällä, tällä kertaa lapsihevosten kanssa. Musta oli myös tunnilla ja taso oli alkeisjatko. Lähinnä harjoiteltiin pääty-ympyrän kääntämistä ravissa ja muutamia laukannostoja.

Keskiviikon tunnilla olikin vähän parempia ratsastajia ja yksi uusikin aikuinen, jolle Anne oli varannut Foriolan, kun ei reippaatkaan hevoset pelota. Foriolaan kun ei voi kovin paniikkiherkille ratsastajille laittaa sen reippauden vuoksi, vaikka muuten onkin todella herkkä ja mukava ratsastaa. Yllätys oli suuri kun tajusin tämän aikuisen olevan Anu, eräs bloggaaja jonka blogia olen jo pidemmän aikaa lukenut. Vähän meinasi pasmat mennä sekaisin kun kentällä tajusin asian. Pari syvää hengenvetoa ja homma pyörimään.
Tunnin aiheena pohkeenväistöt ja aloitettiin ihan aluksi suoraan ratsastamisella, joka on välillä hyvinkin vaikeaa, mutta onneksi tunnilla sattuivat olemaan ne suhteellisen suorat hevoset, joten päästiin nopeasti itse asiaankin eli pohkeenväistöön. Sen verran oli eritasoisia ratsastajia, että muutama oli enemmän tehnyt väistöjä ja muutama taas ei juuri ollenkaan, joten melko helpolla tasolla pysyteltiin. Osa jatkoi väistöjä vielä ravissakin ja nämä pari jotka ei niitä juuri ole tehnyt sai tehtäväksi ratsastaa vain suoraan siinä uran vieressä eli pitää itse huolen ilman aitaa hevosen suoraan menosta. Väistöt tehtiin siis pituushalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi otettiin vielä väistöstä uralla palatessa laukannosto ja pätkä rauhallista laukkaa. Kentän pohjan takia nimenomaan rauhallista laukkaa ja muutenkin hidastempoista työskentelyä.
Tykkäsin kovasti Anun rauhallisuudesta. Vaikka Foriola laukoissa tapansa mukaan innostuikin ja alkoi välillä poikitella ennen nostoa, niin Anu vaan jatkoi tyynesti ratsastustaan. Tunnin jälkeen esittelin Anulle vielä tallin hevosia ja juteltiin melko paljon.
Mustalle annoin vapaan, koska kello oli jo melko paljon iltatallista suoriuduttuani.

Karvaturrikka alkaa olla klippausta vailla

Torstaina työstin Mustaa kentällä pitkästä aikaa koulusuitsilla. Tein koottua laukkaa ympyrällä ja paljon laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta oli aika kiva. Vilja meni samaan aikaan Katinkalla ja käskin lopussa laukata Katinkalla meidän perässä samanlaista koottua laukkaa. Pätkittäin onnistuikin hyvin. Kun tunti alkoi kävimme vielä pellolla kävelemässä Tuike ja Foriola etunenässä. Musta otti vähän kierroksia ja pelkäsin sen innostavan Katinkankin hölmöilyyn, joten hypättiin sitten ponien kanssa hankeen ja otettiin pienet laukat siellä. Aurattu rata on jo niin vähä luminen, ettei siinä voinut tehdä kävelyä kummempaa. Foriola tyytyi kävelemään uraa pitkin. Löydettiin Mustan kanssa pieni kuoppakin ja Musta kävi polvillaan, mutta koska mulla on aina pellolla hyvä tuntuma, niin ei kaaduttu sen enempää vaan poni pääsi vauhdista pystyyn.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin. En itse käynyt selässä ollenkaan, koska Saimi on niin tasainen ratsastaja.

Lauantaina meillä oli Katin kouluvalmennus heti aamusta kahdeksalta. Menimme alakentällä, koska yläkenttä oli huonossa kunnossa ja alakenttä ihan ok. Musta oli ihan pörinöissään alakentälle menosta ja varmasti vielä viime viikon kisoistakin. Teimme loivia vastalaukka kaaria ja työstimme kulmia. Alakenttä on kokoa 20x40 ja nyt kun on lumivallit niin vielä vähän pienempi. Ei siis jäänyt paljon aikaa kulmille, varsinkaan sille joka tuli loivan kiemuran jälkeen. Teimme muutenkin melko paljon laukkatyöskentelyä joka aina sopii Mustalle. Lopussa teimme parit takaosakäännökset, jotka meni toiseen suuntaan ihan mielettömän hyvin. Toinen suunta ei niin hyvin, mutta ei huonostikaan. Musta meinasi lähteä kiirehtimään puolessa välissä käännöstä, mutta sain sen pidettyä tasaisena ja jatkettua käännöstä loppuun asti. On siis itsekin tullut opittua jotain. Poni alkoi olla melko väsynyt jo, joten tehtiin käännöksia vain muutamat.
Pienen tauon (ja varusteiden vaihdon jälkeen) Musta meni vielä alkeistunnille. Alkeislaiset lähti maastoon (pellolle) käpsyttelemään talutuksessa, jossa pääsivät myös vähän tekemään voltteja ja pätkiä ravia sekä laukkaa. Loput lauantain tunnit oli alakentällä, mutta alkeisia ei sinne voinut viedä, kun siellä ei ole aitoja.

Sunnuntaina vedin yhden maaston Foriolalla. Oli vain yksi tuntilainen mukana ja hän valitsi Sanista ja Roventasta Sanin. Meillä oli oikein mukava ja pätkittäin aika reipaskin maasto. Sani ihastutti taas yhden ratsastajan pitämään itsestään. Mustalla kävin kevyen pikku maaston ilman satulaa. Poni vaikutti hieman väsyneeltä, mitä en kyllä ihmetellyt yhtään. Kävin kävelemässä ylämäki-alamäki lenkkiä ja olin juuri aloittamassa viimeistä mäkeä poispäin tallilta, kun kuulin traktorin ja ketjujen kilinää. Käänsin äkkiä Mustan, kun en ollut varma mitä se sanoisi traktorin kilisevistä ketjuista eikä tiellä oikein ole tilaa väistääkään. Kipiteltiin sitten reippaasti alas ja pari pätkää raviakin. Traktori onneksi jäi vähän odottelemaan eikä Mustakaan ollut siitä kiinnostunut. Käännyin sitten metsätiellä ja otin vähän ravia muutenkin. Musta alkoi heräilemään ja pienien laukkapätkien jälkeen se oli oma normaali maasto-hölmö itsensä. Väsymyksestä ei juuri ollut enää tietoakaan. Onneksi Mustalla on paljon tukkaa, josta ottaa kiinni tarvittaessa sen hilluessa.
Annekin saapui kotiin Ruupe ja Vello kyydissä. Vysti lähti Espooseen asumaan, joten tilalle tarvittiin uusia tuntsareita. Vello on itseasiassa Vystin velipuoli ja melko paljon samannäköinen.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin. Vello vasemmalla ja Ruupe oikealla.

Kausi auki

Vuoden ekat kisat

Sunnuntaina 22.2. oltiin Takkulassa harjoitusestekisoissa.. tai nykyään ne taitaa olla 1-tason kisat nimeltään.
Koska ei olla koko talvena päästy hyppäämään kunnolla, otin luokiksi 50-60cm clearround ja 70-80cm arv. 367.1
Musta oli tosi jännittynyt jo kotitallilla kun huomasi kopin auton perässä. Normaalisti se tekee hoitaessa kisoihin/treeneihin lähdettäessä ehkä yhdet lannat ja nyt teki neljät, osa vielä löysää. Toki se oli juuri syönyt aamuheinät, että ehkä siellä myös oli tavaraa, mutta oli se tosi jännittynyt. Rentoutui vasta kopissa, onneksi, Hurma kun oli vähän jännittynyt.
Perillä käytiin ensin Annen kanssa ilmoittautumassa ja stekkaamassa nopeasti rata. Ei kuitenkaan lähdetty kävelemään vaan katseltiin siitä reunalta missä mikäkin on. Ei ollut linjoja joita mitata, joten päätettiin ottaa laiskasti ja olla kävelemättä. En edes viitsinyt juurikaan katsoa toista rataa vaan keskityin ensimmäiseen.

Musta ja Hurma valmiina matkaan

Keli oli ihan järkky siinä mielessä, että satoi isoja tiskirättejä, mutta onneksi päästiin maneesin melko pian eikä sieltä tarvinut lähteä ennen kuin suoritukset oli tehty.
Musta oli vähän seko.. siis johonkin tosi reaktiivisiin tapauksiin verrattuna se varmaan oli aika normaali, mutta normaaliin itseensä verrattuna ei. En tiedä mikä sen niin innosti hilluskelemaan, maneesi, esteet vai joukko vieraita hevosia? Kyllähän se aina (tai ainakin melkein aina, maastoista ei puhuta) käsissä pysyy, mutta sen takamus alkaa heijata puolelta toiselle ja vie näin ollen paljon 'tilaa' (ja maastossa on vaarana pudota ojiin), ratsastamista se ei ainakaan helpota. Verkkahypyillä se yritti kiidättää mua toiseen päähän maneesia aina esteen jälkeen ja ajattelin jo, että miten ihmeessä saan sen käännettyä radalla, kun suoria linjoa ei juurikaan ollut. Verkka oli aika pitkä ja Mustakin lopulta jota kuinkin rentoutui, kun tein käynnissä paljon töitä. Itse lähdin loppupäässä luokkaa, joten mulla oli se kymmenkunta ratsastajaa aikaa vielä katsella rataa ja rentouttaa hevosta. Kaikki jäi kävelemään rataa ympäri reunoille ja tein käynnissä sulku-avo-sulkua. Päädyssä olevasta peilistä oli hyvä tarkistaa kuinka hevonen oikein kulki ja hyvältä näytti. Musta pehmeni ja rupesi kantamaan itseään. Vuoron tullessa se kuitenkin taas heräsi eloon. Mulle on tosi vaikeaa ratsastaa Mustaa esteillä jos se on liikaa menossa itse, kun jään silloin helposti vain pitämään vaikka pitäisi silti ratsastaa sillä pohkeella eteen. Jotain oon sentään oppinut ja uskalsin lähteä hyvistä kohdin hyppyihin enkä juurikaan jäänyt ottamaan pikkuaskelia. Varsinkaan matalammassa luokassa.

ekan luokan ruusuketta pokkaamassa

Toisen luokan radan pyysin Tuiketta katsomaan piirroksesta ja opettamaan mulle samalla kun istuin Mustan selässä radalla. Verkata pystyi samaan aikaan kun jotkut käveli rataa, paitsi ei tietenkään hyppyjä vielä. Onneksi olen aina ollut nopea oppimaan radat, joten ei tarvinut tulla alas selästä opettelemaan. Toiseen luokkaan otin muutaman hypyn pystylle ja pari okserille, jonka alle oli tuotu peloke. Musta ei onneksi sitä sen kummemmin katsellut ja itse ajattelin jo ekalla hypyllä, että kyllä, tuosta mennään yli. Kun tämä asenne on itsellä ei se ponikaan viitsi katsella. Julma tosiasiahan on, että helposti kieltää kun jään itse epäröimään. Ajattelin ponin olevan jo hieman rauhoittunut, mutta vielä se otti lähdöt kun satuttiin olemaan verkkaesteen vieressä kävelemässä jonkun hypätessä ja toisen kerran kun odotin vuoroani ja edellinen ratsastaja hyppäsi toisen vaiheen tokavikaa estettä meidän takana ja tuli alas niin, että kuului ääni. Musta on hiihtiksen jälkeen ollut vähän yliherkkä takaa tuleville 'läjähdyksille'.

radalla, matalammasta luokasta

Tokalla radalla joutuikin jo vähän katsomaan miten ratsastaa ja kakkoselle mokasin, kun huomasin että poni vähän odottaa ja jäin itsekin odottamaan mikä toi meidät tosi lähelle. Pieni etujalka virhe kolautti puomia, mutta sen verran kevyesti ettei pudonnut. Nelosella homma lähti kulkemaan ja meni loppuun asti aika kivasti. Uusinnassa meidän vauhti tuntui taas hiipuvan ja oli vaikeampaa kääntää ponia tiukasti kun se alkoi selvästi väsyä ja painua vähän alas. Olisi pitänyt vaan ratsastaa ulkolavasta ylös ja tehdä ne tiukat käännökset eikä jäädä roikkumaan sisäohjaan niin kuin vikalla käännöksellä tein. Jäätin nelossijalle ja ensimmäiseksi ei-palkituksi reilun sekunnin erolla kolmanteen.

Olen kuitenkin huipputyytyväinen puhtaisiin ratoihin, ponin menohaluihin ja omaan skarppaukseen. Ei tullut kieltoja edes verkassa, jota välillä tapahtuu vaikka itse radat meneekin hyvin. Kopilla vielä Päivi antoi kertomuksen Bimbon kehumisista yleisössä. Oli kuulemma siistiä ja hallittua ratsastusta ja näkee että olen esteratsastaja (tätä en kyllä itse allekirjoita). Bimbo on eräs vanhempi rouvashenkilö, joka on paljon valmentanut esteratsastuksesta ja tietää mistä puhuu. Totta kai kehut siis lämmitti mieltä.

Kuvia ei juuri ole, muutaman Paula ehti ottamaan matalammasta luokasta, mutta sen jälkeen hän oli kävelemässä Hurman kanssa pihalla ja odottamassa meidän toisen luokan loppumista. Tuike taas kuvasi videokamerallani eikä kameralla juuri ollenkaan (ja sanoi poistaneensa ne muutamat kuvat joita koitti ottaa grr..). Videon saatte siis nähtäväksenne. Jätin taustalle vielä 'taustajoukkojen' kommentitkin kuultavaksi, mulle ne tuotti ainakin suurta hupia.

Balettitanssija allani

ja vähän estehyppelöitä

Maanantain koulutunti olikin estetunti, kun kerrankin oli hyvä pohja kentällä. Tänä talvena ei oikein kunnon hyppäämiseen ole ollut hyviä kelejä, puomi- ja kavalettityöskentelyä on kyllä päässyt tekemään silloin tällöin. Arvoin varustaessa, että laittaisinko martingaalin vai en, Orhideella kun sellaista yleensä käytetään esteillä, mutta edelliskerralla kavalettitunnilla Anne sanoi, ettei se pikkuesteillä tarvi. Päädyin sitten siihen, etten laita.. mikä oli kyllä väärä ratkaisu, sen sai huomata tunnin edistyessä.
Toisella pitkällä sivulla oli kavaletit neljän askeleen päässä toisistaan (metrimäärää en nyt muista, mutta se oli neljä odottavaa askelta) ja toisella oli puomi-kavaletti-puomi -innari ja kolmen askeleen päässä pysty. Pääty-ympyrällä vielä kaksi kavalettia (ala-asennossa eli puomeja), laukalla innariväli jostakin keskivaiheilta ja ravilla sisäreunasta. Kavaletit meni ihan jees ja tuo kahden kavaletin suorakin aina ensimmäiselle, mutta siinä välissä mentiin vähän turhan lujaa. En vaan osannut odottaa tarpeeksi voimakkaasti istunnalla ja auttaa jotta oisin saanut laukkaa ylöskin. Tässä alkoi jo ilmetä tarvetta sille martingaalille, kun hankala saada pidätettä läpi jos turpa on lähes taivasta kohti välillä. Minkäs sille voi, että toinen innostuu esteistä, matalistakin.
innari-pysty sarja meni innarilla aloittaen jotakuinkin ok, mutta kun sitä tultiin toisesta suunnasta, niin pystyn jälkeen en ehtinyt vaan tehdä oikeasti pidätettä ja kerran tultiin eka puomi ja kavaletti samalla loikalla. Sain pidettyä Orhideen jotakuinkin kontrollissa aina ekalle esteelle asti, mutta sen jälkeen se kyllä vähän vei mua. Niin totaalisen erilainen esteillä kuin Musta ja vielä kun ei ole koko talvena päässyt hyppäämään. Anne nosti pystyn johonkin seitsemäänkymppiin, mutta se tuntui vielä ihan kivalta korkeudelta. Orhidee oli lisäksi niin paljon menossa, ettei siinä ehtinyt ruveta jännittämään että hyppääkö se vai ei (lisäksi tiedän, että se hyppää!). Lopuksi mentiin pääty-ympyrä kavaletteja ja kavalettilinjaa ilman jalustimia ravilla (kavaletit ala-asennossa) ja Orhidee rentoutui ihan mielettömän hyvin, kun pääsin ihan erilailla sen ympärille pitkin jaloin. Sillä kun on estesatula, niin jalustimet on koulutunnillakin sen verran lyhyemmät etten oikein 'yllä' niillä samalla tavalla kuin koulujalustimilla yltäisi. Lisäksi ilman jalustimien tukea on vaan ihan pakko istua siellä satulassa hevosen ympärillä jos meinaa pysyä kyydissä.
 Ihan hyvää harjoitusta, kun sunnuntaille oli suunnitteilla reissu Takkulaan harjoitusestekisoihin Mustan ja Hurman kanssa (Anne Hurmalla, yksityinen nuori suokki).

Ratsastin vielä Mustan ilman satulaa ja tein kavaleteilla vähän hommia. Estesuora oli muutettu niin, että molemmissa päissä oli puomi-kavaletti-puomi -innarit ja hyppelin niitäkin muutaman kerran ilman satulaa. Musta oli kyllä tosi innoissaan ja mullakin olisi varmaan ollut hauskempaa satulan kanssa. Reidet oli melko maitohapoilla, sen verran piti niiden avulla pitää itseään kyydissä.

Mimmi ja Katinka pellolla edellissunnuntaina

Tiistaina oli Katin tunti, jossa menin taas kangilla. Verkattiin pohkeenväistöllä ravissa. Vähän epäperinteisissa kohdissa eli esim. lyhyellä sivulla, keskemmällä kenttää yms. eli ei aina siinä pitkällä sivulla/pitkää sivua kohti keskihalkaisijalta. Aluksi toiseen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja lopuksi siksakkina molempiin suuntiin. Vaikeinta tässä oli kääntää taas omat aivot ajattelemaan sitä väistöä jossain muussakin kohtaa kuin niissä normaaleissa. Alkuverkan jälkeen aloitimme itse päivän harjoituksella. Aluksi vain loivaa sulkutaivutusta ravissa pitkille sivuille. Muutaman kerran jälkeen lisättiin sulusta siirtyminen avoon saman pitkän sivun aikana. Tämäkin meni vielä ok, mutta vähän meinasi tila loppua kun avosta piti vielä 'kääntää' vastasulkuun eli sulkua aitaa kohti. Kun hommaan pääsi kunnolla sisälle, se olikin tosi helppoa ja onnistui hyvin hyvin pienillä avuilla.
Tilaa vastasululle tuli hyvin kun muisti tehdä ensimmäisestä sulusta siirtymän avoon oikein eli siirtämällä etupäätä, jolloin olikin jo hyvin tilaa aidan puolella kääntää sulkua sinne. Musta hidasti ravia aika paljon tässä harjoitteessa, mutta se ei haitannut, koska kulki kuitenkin koko ajan tasaista tahtia eteenpäin ja oikeasti kantoi itseään (ja minua). Yhtään ei tarvinut ratsastaa pohkeella eteen eikä tullut edes tunnetta että poni hyytyy tai pysähtyy. Kati sanoikin sen näyttävän balettitanssijalta. Fiilis oli ihan mieletön kun poni taipui ja kantoi itseään ja toimi hyvin kevyillä avuilla, lähinnä siis käänsin vain omaa vartaloani haluamaani suuntaan ja taivutukseen ja poni toimi! Avot ja sulut on aina toimineet meillä hyvin ja yleensä toimii myös muilla ratsastamillani. En tiedä onko se enemmän hevoskohtaista vai ratsastajakohtaista eli mun oma kroppa rupeaa toimimaan paremmin kun teen rauhassa avoa tai sulkua.
Kotiläksyksi saatiin tämän harjoittelua ja nimenomaan ravissa.

monta hevosta löydät kuvasta?

Keskiviikkona käytiin Annen kanssa sääntökoulutuksessa, näissä kun olisi hyvä käydä parin vuoden välein ja nyt oli sopivasti vielä tämän uuden kilpailujärjestelmänkin selvitystä. Itse pidän eniten uudistuksessa että esteillä tarvii kvaalit, et siis voi lähteä hyppäämään metriä jos sulla ratsastajana ei ole hyväksyttyä tulosta 90cm luokasta jne. Ponit oli vapaalla, koska lähdimme ajoissa kaupunkiin töistä päästyäni ja koirat ulkoilutettuani. Käytiin hakemassa Vertsulle uusi kypärä HorsePro:lta ja sen jälkeen syömässä Pizzabuffassa, johon meillä oli etukuponki kaksi yhden hinnalla.

Torstaina Musta meni yhden puomitunnin. Viljan Katinkan vuokraus alkoi ja hän meni ponilla itsenäisesti. Eli Vilja käy kerran viikossa tunnilla ja kerran viikossa menee Katinkalla itsenäisesti. Tunnilla menee muillakin poneilla, kesällä tosin todennäköisesti eniten Katinkalla kun tunti on estetunti. Näin saa poni enemmän liikuntaa ja Vilja hyvää harjoitusta kesän Russikisoja varten. Lupasin aikataulujen sopivasti sattuessa myös pitämään Viljalle tunteja torstaisin, niin päästään harjoittelemaan koulurataa.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin ja itse olin kotona nukkumassa. Olo on ollut flunssainen koko viikon (itseasiassa useamman viikon) ja perjantaisin on aina tosi väsynyt olo.

Lauantaina Musta oli yhdellä alkeistunnilla. Pohja oli melko karsea, joten tunti super kevyt. Vaihdoin estesatulan ja totutin itseäni taas estejalustimiin ja tein kevyen taivutteluverkan kentällä. Lähinnä pohkeenväistöjä ja Katin antamaa kotiläksyä. Pitkä sivu oli entistä lyhyempi, mutta ehdin siihen kyllä tekemään tuota taivuttelua. Musta oli aika kiva ja pehmeä.

Vauhtia ja hyppyreitä

Sekä pikku video

Maanantain koulutunnilla teimme etuosakäännöksiä. Rehellisesti sanottuna en muista, koska olisin viimeksi tehnyt etuosakäännöksiä, siis ihan käännöksinä.. Orhideelle nämä tuntuivat sopivan ja sen sain melko nopeasti pehmeäksi ja mukavaksi. Paitsi tietenkin niinä hetkinä kun istuin (taas) liikettä vastaan.. Tehtiin siis etuosakäännökset kulmassa. Reilusti uran sisäpuolella ja kulman kohdalla käännös etuosalla ja siitä suoraan seuraavaa sivua. Myöhemmin tähän liitettiin vielä laukannosto, jotka sujuivat melko hyvin.
Musta sai vapaapäivän, kun yksi tuntilaisista puuttui.

Tiistaina Kati oli kipeä, joten meillä ei ollut valkkua. Menin kuitenkin kangilla kevyesti taivutellen ja pätkiä vastalaukkaa. Koska tunnit oli kentällä ratsastin alakentällä, onneksi oli vielä valoisaa, joten näki hyvin.
Keskiviikkona Musta oli yhdellä tunnilla ja torstaina vapaana. Vilja ratsasti Katinkan torstaina ja tehtiin ensin siirtymiä kahden puomin välissä ja harjoiteltiin vähän laukan kokoamista. Lopuksi laitoin ratsukon hyppäämään kavalettia ja siihen vielä puomi päälle viimeisiin loikkiin. Poni oli innoissaan ja Vilja pysyi hyvin mukana.

Perjantaina kävin lyhyen maastolenkin käärmetiellä. Siellä vaan oli niin paljon lunta, että meni paljon aikaa käydä edes eka suoran pätkä. En halunnut väsyttää Mustaa, koska sunnuntaina olisi vuorossa hiihtistä talviriehassa. Takaisinpäin käännyttäessä eräs poni innostui vähän turhasti ja yritti lähteä kiihdyttelemään polkua pitkin. Eikun poni umpihankeen vaikkei se juuri vauhtia hidastanut..

Lauantaina tuli kengittäjä, joten haettiin koko pihatto keskitarhaan. Eka tunti oli juuri menossa ja keskitarha tietty pisti hirveet riekut päälle. Ne oli jo aika kauan juoksennelleet kun Katinka päätti yhtäkkiä liittyä zembaloon. Harmi vaan, että sillä oli ratsastaja selässä (tosin ei kauaa) ja se oli kentällä aitojen takana. Oli tosin vähän sen näköinen, että olisi kiivennyt hangen yli, joka reunustaa kenttää. Samalla tunnilla Musta onnistui myöhemmin tiputtamaan ratsastajansa laukassa. Ratsastaja napautti raipalla ja osui Mustan ratsastusloimeen, josta kuului läimäys. Poni otti tapansa mukaan vähän nokkiinsa ja oli lähdössä riekkumaan, mutta ratsastajalla pysyi ohjat käsissä, joten lopetti ennen kuin aloittikaan. Tässä vaiheessa vaan ratsastajalla oli mennyt jo vähän tasapaino ja sai vain toisesta ohjasta kiinni, jolloin Musta yritti laukata pää kohti aitaa ja lumihankea, johon tuli sitten pysähdys ja ratsastaja kiepahti hankeen. Hän oli kuitenkin reipas ja kiipesi takaisin kyytin ja laukkasikin vielä.. Molemmat onneksi vähän rauhoittui seuraavalle tunnille.
Itse olin yhdellä tunnilla Orhideella. Teimme suoristusta leveyshalkaisijalle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vähän kuin isolla kahdeksikolla. Orhidee oli suora, mutta en aina saanut sitä kääntymään rehellisesti ulkoa, varsinkaan oikealta tultaessa. Silloin se pääsi vähän puskemaan sisäpohkeen päälle. Suoristukseen tehtiin pysäytys ja ravista käyntisiirtymä. Lopulta käyntisiirtymän jälkeen laukannosto. Oikealla ne sujui taas erinomaisesti, mutta vasemmalle Orhidee välillä kimmastui mulle, mitä lie taas teinkään siellä selässä väärin. Kun vaihdoin nostokohtaa alkoi homma sujua paremmin.

Sunnuntaina oli tallin talvirieha. Pete oli aurannut pellolle 'raviradan' ja tehnyt sinne pulkkamäen ja kävi vielä pyynnöstä tekemässä parit hyppyritkin. Aamulla oli yksi alkeistunti ja Katinka oli vielä sen verran kierroksilla edellispäivästä, että Annen piti ottaa raippa pois alkeisratsastajalta kun poni meni jo melkein liiankin kovaa ilman sitäkin. Ihmeitä siis sattuu..

Talviriehassa vedettiin Mustalla ja Oromiksella hiihtistä. Yritin ensin sitoa narut Mustan pepun päälle, mutta se ei vaan yhtään sietänyt niitä ja vaikka otin ne alas niin kuin normaalisti se jäi jotenkin tosi kierroksille niistä. Meni aika kauan ja monta ravikiekkaa ympäri peltoa, että uskalsin laukata ilman pelkoa järjettömästä sinkoamisesta. Vedin aluksi liukurilla ja myöhemmin irrotettiin se ja Mila tuli laskettelusuksien kanssa perään ja koitettiin vähän hyppyreitäkin. Pari ekaa meni ok, mutta vikalla Mila ponnisti sen verran, että alastulossa kuului läjähdys ja poni sinkosi. Sen jälkeen se oli jokaisen hyppyrin kohdalla vähän varuillaan. Lapset meni myös minareilla ja hienosti pysyivätkin pystyssä, itse en taatusti olisi pysynyt. Vikat kierrokset vedettiin kovalla vauhdilla Mila perässä ja kunnon hypyillä hyppyreistä.

Likat yhtäaikaa hyppyrissä.. minareilla

Mimmi selviytyi voittajana.. nää tuuletukset on niin loistavat :D

Mimmi kävi vielä lopuksi Katikalla vähän laukkailemassa pellolla, jotta poni olisi vähän rauhallisempi seuraavina päivinä..

Mikä mättää istunnassa?

Orhideen opetukset

Maanantaina pääsin tallille kohtuu myöhään, joten laitoin nopeasti tallin iltakuntoon, hain Orhideen pihatosta ja ruokin samalla muut siellä ja menin Orhideen kanssa kentälle. Lunta oli jo kohtuu paljon kentällä, joten pohja ei ollut ihan kevyt, meninkin siis hyvin kevyesti tehden samaa laajaa kolmikaarista mitä edellistorstaina. Orhidee on muutenkin nyt liikkunut enemmän kuin normaalisti, joten ajattelin sen ehkä olevan himpun väsynyt. Tein voltteja kolmikaaristen kaarien päihin, jotta saisin vielä enemmän taivutusta. Käynnissä kaikki sujui hyvin, ravissa Orhidee alkoi vastustelemaan oikeaa pohjetta. Orhidee ei koskaan vastustele turhaan, joten ensimmäiseksi tarkistin omaa istuntaani, mutta en löytänyt siitä vikaa. Siirryin tekemään isoja pääty-ympyröitä, joissa myös esiintyi vastustelua oikean pohkeen käytön yhteydessä. Suorilla urilla tein avotaivutusta, jossa Orhidee oli normaali iloinen itsensä. Otin muutaman laukannoston ja pätkän laukkaa, joissa Orhidee lopulta rentoutui ja alkoi tämän jälkeen hyväksyä oikean pohkeenkin jopa väistättävänä. Laukannostot oli kyllä aluksi kauheita. Annen kanssa pääteltiin, että ehkä Orhidee oli henkisesti väsynyt pidemmästä 'työputkesta' kuin mihin on tottunut. Vaihdettiin siis Orhideen tilalle Sunrise tiistain toiselle tunnille.
Kello oli jo sen verran paljon, että päätin antaa Mustalle vapaapäivän, vaikka se ei ehkä ole paras idea seuraavan päivän valkkua ajatellen. Oli kuitenkin vielä iltatalli tehtävänä.

Tiistaina taas hirmu kiireellä tallille, en ymmärrä miten me Milan kanssa ollaan aina lähes myöhässä valkusta vaikka se alkaa samaan aikaan kuin muulloinkin. Tänään tosin Pete ei ollut muistanut antaa poneille päiväheiniä, joten heitin ne samalla kun otin Mustan ja annoin sille karsinaan vähän samalla kun harjasin, sai sitten vasta valkun jälkeen enemmän.
Kentällä oli kohtuu paljon hankea, mutta muuten pohja tosi hyvä. Aloitettiin kulmilla ensin käynnissä ja melko pian ravissa. Näissä tehtiin niitä vähän ympäri kenttä eikä siis menty vain uraa pitkin. Samaa myös laukassa, niin että suorilla kunnolla reipasta laukka (kun kerran pohjakin oli hyvä) ja kulmissa sen verran enemmän painoa takasille, että pystyi tekemään hyvän kulman. Tietenkään sen ei tarvinut olla yhtä jyrkkä kuin ravissa, mutta pointti oli tehdä se kulma huolella ja siihen mihin me haluttiin eikä niin, että hevonen vain kääntyy itsestään ennen aitaa. Laukassa tehtiin ihan uralla eikä menty ympäri kenttää sikin sokin. Musta oli tosi kiva ja tuli hyvin kulmissa takasille ja kääntyi hyvin. Tehtiin vielä ympyrällä laukkaa, jossa aina pätkiksi otettiin samanlaista koottua laukkaa kuin kulmissa ja siitä eteenpäin. Cyffelle oli vaikeaa tulla samalla ympyrällä, kun Musta pystyy kokoamaan niin paljon paremmin. Cyffe pääsikin lopettamaan hommia aiemmin, kun ei nuoren kunto ja voima kestä vielä niin kauan. Mä tein vielä toiseen suuntaan kulmia laukassa ja suorilla hyvin hyvin loivaa sulkua.
Cyffe oli tosi väsyneen oloinen ja Kati pelkäsi jo, että oltiin tehty sille liian rankasti.. ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun alkoi karsinassa hillumaan, että ehkä se ei sitten niin väsynyt ollutkaan.

aina yhtä söpö Katinka

Pidin vielä illan tunnit, joista ensimmäinen oli leikkitunti ilman satulaa. Ainakin meillä kaikilla oli hauskaa (paitsi ehkä Bobbylla) ja lapset uskalsi hienosti tehdä juttuja. Toisella tunnilla oli ihan liikaa porukkaa mun mieleen, kun en itse tykkää pitää kuudelle tuntia.. kun ei vaan riitä huomio kaikille hyvin. Vielä kun oli Sani tunnilla, jolla en ole itse mennyt eikä sen ratsastajakaan. Vaikka kyllä suunnilleen tiedänkin millä nappuloilla sekin toimii.

Keskiviikkona oli taas tunti, jonka kaikki halusivat mennä ilman satulaa kun se oli vaihtoehtona. Joten tehtiin vähän temppuja näidenkin kanssa ja oli ihanaa nähdä kun arempikin ratsastaja uskalsi laukata ilman satulaa vaikka aluksi ei halunnutkaan ja toinenkin ravaili pitkiä pätkiä vaikka meinasi aluksi vain tyytyä kävelemään. Noi temput antaa niin paljon rohkeutta ja sen jälkeen se perusravi tuntuukin tosi helpolta.

Torstaina oli meidän puolentoista tunnin koulutunti, jossa Orhidee oli jo parempi. Vielä se muutamissa kohdissa otti jotenkin itseensä mun pohkeista (varsinkin siitä oikeasta), mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin maanantaina. Istunnastani en löytänyt vikaa noilla hetkillä, mutta saatoin silti jotenkin estää sitä. Orhidee kun ei yleensä turhasta kiukkua. Laukannostoissa se rupesi taas ennakoimaan kuten yleensäkin ja varsinkin vasen oli jotenkin tosi hankala ja siinä tuli sitä kiukuttelua. Asiaa auttoi kun vaihdoin vähän nostokohtaa.
Mustalla menin vähän kentällä, mutta sen pohja ei tuntunut pienemmillä kavioilla niin hyviltä joten menin enemmän väistöjä tiellä. Poni ei ollut parhaimmillaan, mutta ihan ok. Tiellä se oli ehkä vähän hätäinen ja välillä yritti puskea tallin kohdalla pihalle (mikä ylläri).

mun uudet PUNAISET tallipopot

Viikonloppuna olin tosi kuumeinen ja väsynyt, joten jäin perjantaina töiden jälkeen nukkumaan ja nukuin melkein koko viikonlopun putkeen. Musta oli perjantaina vapaalla, teki lauantaina kolme tuntia ja sunnuntaina yhden.