Kisakuulumisia

Russeissa taas..

Pari viikonloppua sitten käytiin taas Russimestaruuksien osakilpailussa, esteitä tällä kertaa. Koska matkaa oli paljon, lähdettiin paikalle jo lauantai-iltapäivänä. Ajo kesti tauon kanssa nelisen tuntia (persus puutui autossa) ja perillä Vilja ratsasti Katinkan kevyesti, jotta se sai oikoa koipiaan pitkään kopissa seisomisen jälkeen. Mila lähti kisakaveriksi mukaan totuttamaan Cyffeä isoon maailmaan. Poneille oli karsinat varattu Wasaborgin tallilta missä kisatkin käytiin. Katinka näytti hyvin tyytyväiseltä karsinassa iltaruokiensa kanssa. Cyffekin oli melko rauhallinen.

Lauantai aamupäivällä klippasin Katinkan lähes nakuksi. On ollut tosi kuumia päiviä ja vielä kuumempaa luvassa ja ajattelin, ettei ponirukka jaksa kisoissa juuri hypätä paksuhkon turkkinsa kanssa. Homma sujui yllättävän nopeasti, vaikka klipperi meinasi vähän kuumua. Vetelin Annen isolla klipperillä ja siistin reunoja omalla Moserillani. Selkään jätin karvat, mutta kyljet, mahan ja kaulan vetelin nysäksi (eli jäi tosi ohkainen karva). Poni vaikutti sangen tyytyväiseltä ja oli kyllä loistopäätös klipata nyt, kelit olleet tosi kuumat ja Katinka liikkuu selkeästi paljon iloisemmin nyt.

Kisat meni molempien ratsastajien osalta hyvin, Vertsu hyppäsi ensimmäiset okserinsa kisoissa ja hienosti meni. Viljakin muisti radan hyvin ja sai 2. sijoituksen! Vertsu voitti oman luokkansa, jossa tosin oli vain kaksi osallistujaa. On Katinka vaan niin hieno poni!

Katinka teki jostain syystä aina tälle okserille superisot hypyt. Aika style klippaus ;)

Iloisen yllättynyt ratsastaja

Joku oli pyöräyttänyt kameran väärälle kuvaukselle Vertsun ja Viljan radan välissä, joten Viljan kuvat jäi vähän sumeiksi..

Katinka on supersöpö punaisissa kisavarustuksissaan!

Edellistorstaina hypättiin kotona tallikisoissa. Vertsu hyppäsi ristikko-30cm luokan ja Vilja 50-60cm luokan (russikisojen korkeudet 20cm ja 40cm). Vilja unohti valitettavasti radan (lähti ratsastamaan suoraan 2. vaihetta oikeastaan), mutta muuten hypyt oli tosi hyviä, vaikka poni alkoi hieman jo väsyä hypättyään alle kaksi ristikkoluokkaa.



80cm laine.. näyttää aika matalalta..

Me hypättiin Mustan kanssa 70cm (arv. 367.2), joka tuntui tosi helpolta. Toisessa vaiheessa tein kyllä pari typerää ratkaisua ja hosuin, joten se jäi harmittamaan. Tulimme kuitenkin toisiksi. Sen jälkeen vuorossa iso koitos, 80cm luokka korotetulla uusinnalla. Käytössä vielä uusi satula, jolla olin ehtinyt hypätä vain kerran (jos ei paria pientä maastotukkia oteta lukuun). Rata meni tosi hyvin, olin supertyytyväinen meidän suoritukseen vaikka sarjalle tulikin ylimääräinen askel (Musta kyttäsi vähän juuri edellispäivänä maalattuja puomeja jotka kiilteli). Uusintaan lähdin vain tavoitteena saada hyväksytty tulos. Pysty-okseri linjan jälkeen oli tiukka vasen seuraavalle okserille, joka oli radan korkein (takapuomi 95cm). Musta tuli alas oikealla laukalla eikä vaihtanut takapäätä, joten vähän löysänä ja ristilaukalla isolle okserille. Hetken mietin, että uskallanko oikeasti hypätä yli, mutta Musta meni hyvin eteen, joten otin harjasta kiinni ja kiivettiin yli. Takaset pudotti etupuomin, mutta se ei haitannut. Kaareva linja pystylle sujui hyvin ja siitä rauhallinen tie (en todellakaan ratsastanut aikaa) seuraavalle pystylle, jonka jälkeen jo vähän onnittelin itseäni onnistumisesta.. vaikka vielä oli vika este hyppäämättä. Laine ei näyttänyt mielestäni pahalta, mutta vaan valuin sitä kohti, annoin Mustan laskea päätään enkä tehnyt mitään, joten Musta sitten pysähtyi siihen. Äkäilyt itselle, poni uudestaan ripeästi esteelle ja lähes paikoiltaan puhtaasti yli.. siis niin nolo moka itseltä että..

95cm nousuokseri ja tiplu.. etuset nousi vielä hienosti.

Anni ratsasti Aksulla hienon nollaradan, joten me päästiin meidän 8 virhepisteellä toiseksi (Nean ja Simpan vedettyä vähän useampi alas sekä otettua yksi 'kielto' Simpan innostuttua turhasti).

Olin niin supertyytyväinen meihin molempiin (vikan esteen mokasta huolimatta), että leijailin suunnilleen pilvissä seuraavan viikon.. Odotan innolla Robbyn paluuta kesälomalta, jotta pääsen kertomaan meidän urotöistä!

Väliviikko

Ja löhöilyä

Tiistaina pyörähdettiin lisää sukuloimassa ja muutenkin makasin vain lähes koko päivän (joululahja)kirjaa lukien ja telkkua tuijotellen. Molemmat ponit sai siis ansaitun (vai ansaitsemattoman?) vapaapäivän. Onneksi on kokopäivätarhaus, niin ei ole turhan haitallista tuo liikuttamattomuus edes rankemman päivän jäljiltä. Tosin edellispäivä oli kuitenkin melko normaali maastoreissu.



Karvallinen poni

Keskiviikkona koukkasin siskon takaisin kotiinsa Tampereella ja karmeassa lumimyräkässä ajelin takaisin, onneksi edes osan matkaa oli selkeää ja tallilla ei satanut ollenkaan lunta. Ratsastin Mustan pimeässä kentällä, kun en jaksanut sytyttää valoja. Alkukävelyt käytiin tekemässä tiellä, missä jo taivuttelin reilusti molempiin suuntiin. Kentällä vajaan tunnin ympyrällä siirtymisiä ja taivuttelua. Hain melko reilua taivutusta, mutta en kuitenkaan ylitaivutusta. Oikeaan kierrokseen meinasi kyllä ulkolapa pullahdella ulos vähän turhankin helposti ja jouduin monesti korjaamana etupäätä takapään kanssa samalle linjalle, kun pylly meinasi heilahdella omille teilleen. Musta oli kuitenkin erittäin miellyttävä ratsastaa: reipas, rento ja kuuliainen. Tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä. Laukassa hain melko lyhyttä ja koottua laukkaa, mutta en kuitenkaan niin lyhyttä, että olisi muuttunut nelitahtiseksi. Muutamia hyviä siirtymisiä sekä raviin että käyntiin ja takaisin ja olin tyytyväinen. Loppuverkaksi uraa pitkin pidempää laukkaa pitkällä kaulalla ja ravia eteen-alas venyttäen. Loppukäynnit maastakäsin minun siivotessa samalla kenttää.
Tietäen autotilanteeni, laitoin poneille safkat valmiiksi seuraavallekin päivälle. Aamupäivällä Musta oli ollut kevyellä tunnilla.

Ettei mene ihan pelkäksi Katinkaksi..

Torstaina iskä sai onneksi auton vihdoin korjattua, ei ollut hirmu iso homma, mutta näin pyhien aikaan ei oikein varaosia saa. Auto oli ajokunnossa kuitenkin sen verran myöhään iltapäivällä, että päätin käyttää aikani hyödyksi(?) ja saatoin blogia ajantasalle sekä hommailin muutenkin tietokoneella (suunnitellen mm. ECW:n tilausta).

Musta meni lastentunnilla, tosin jalustimista päätellen melko pitkä lapsi..

Perjantaina työstin Mustaa kentällä samaan aikaan kun Anne veti maastoa ja Vertsu oli Katinkalla kentällä ratsastelemassa. Jatkoin ympyrätyöskentelyä käynnissä ja ravissa hakien hyvää pyöreyttä ja rentoa asetusta sisään. Oikea kierros vieläkin vaikeampi, mutta alkaa pikku hiljaa parantua. Kentällä oli koko-rata-leikkailla kavaletit puomit päällä, joten otin muutaman hypyn. Jostain syystä Musta ei vaihtanut automaattisesti laukkaa (minkä yleensä tekee tälläisillä linjoilla) vaan jouduin ihan keskittymään, jotta saatiin myötälaukoilla alas. Oli myös vasemman pohkeen päällä oikeissa kaarteissa. Maastolaiset meni vielä pellolle hankeen laukkailemaan, joten liityttiin Mustan kanssa seuraan (pari kierrosta molempiin suuntiin, tosin kierros tuolla on vähän isompi kuin kentällä). Lähdin vielä vetämään yhtä pikkulasta maastoon, otin Lotan Katinkalla liinan päähän ja päästiin hyvin laukkaamaankin. Henna lähti vielä vahtimaan peräää Epronilla, joka ei nauttinut olostaan Katinkan takana. Lopputunnin Lotta pääsi vielä ravailemaan ja laukkailemaan kentällä, jossa itse ratsastin Mustan eteen-alas.

Homma puolessa välissä

Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa Katinkan klippaus. Aikaa siihen meni, mutta sain melko siistin lopputuloksen. Suunniteltiin takapuoleen hieno kolmen tähden kuvio, mutta tähdet olikin vaikeampia tehdä kuin ajattelin ja vain viimeinen onnistui. Siitä tuli melko hyvä. Yksi kolmesta - ihan hyvin siis ja ensi kerralla tiedän jo heti, kuinka lähteä kuvioita ajelemaan pidempään turkkiin, jotta niistä tulee siistit. Kerran meinasi ponikin livetä paikalta, kun Henna piti päästä kiinni ja Nea nosti toista etusta, jotta mahduin klipperin kanssa sinne kaposeen etusten väliin. Poni pomppasi pystyyn ja riimu lähti päästä! Nean ote ei onneksi livennyt, joten ponikaan ei päässyt lipettiin ja Henna sai riimun nopeasti takaisin.. Tuo Hööksin vaaleanvihreä riimu onkin jostain syystä tosi iso, vaikka onkin ihan pony-kokoa. Aikaa tuohon ponin klippaukseen tuhraantui lähes kaksi tuntia, käsittämätöntä! Katinka jaksoi kyllä melko hyvin seistä koko ajan ja sain poskien vierustatkin ajeltua suuremmitta häslingeittä, vaikka en taaskaan jaksanut mitään pumpuleita korviin tunkea. Ponikin osaa siis tarpeen vaatiessa käyttäytyä!



Tähtityttö

No nysse tuli

Joulu - eikun talvi

Maanantaina nyrhin Katinkan illalla, kun oli kerrankin kuiva (ei sadetta) eikä edes hikinen tuntien jäljiltä (tunnit syysloman takia jo päivällä). Jätin muutaman millin pituisen karvan eli en vedellyt ihan paljaaksi. Katinka jaksoi seisoa todella nätisti, vasta lopussa alkoi kyllästyä (samoin minä), joten toinen puoli tuli vähän epäsiistiksi, ehkäpä korjailen jälkiä joku päivä..
Musta pörisi karsinassa, kun sen edustalla siinä käytävällä seisottiin, mutta Katinka otti jo konkarin tavoin ihan rennosti. En edes korvia sulkenut pumpulilla. Tein perinteisen kokovartalo -klippauksen eli vain pää ja jalat jäi karvaiseksi. En jaksanut mitään kuviota suunnitella peppuun ja se olisikin näyttänyt melko karseelta kun karva oli niin pitkää, ehkä sitten seuraavan klippauksen myötä kuvioin lautaselle jotain..

Molemmat ponit siis oli päivällä lasten tunnilla ja ennen Katinkan klippausta maastoilin kevyesti Mustalla ja tein kentällä hieman kokoamisia. Otin myös pätkät vasentakin laukkaa jo. Hoidin Mustan karsinaan ja käärylöin jalan vielä lämppärillä ennen Katinkan käsittelyä. Katinka saikin nyt talliin kevyen tallitoppiksen ja ulos sitten fullneck fleecevuorinen sadeloimi. Kaivellaan niitä toppaloimia esiin sitten kun tulee pakkasia.. Tein vielä ajankulukseni iltatallin, kun Anne oli Jokimaalla jotain luentoja kuuntelemassa, niin ei tarvinut enää väsyneenä ruveta metsästämään hevosia tarhoista.


Tässä vanhempaa kuvaa nakuponista. En jaksanut uutta ottaa, kun jälki ei niin siistiä ollut ;)

Tiistaina ohjasajoin Katinka ennen lasten tuntia, melko rennosti eteen-alas. Tosin maiskuttaa ei oikein voinut eikä raippaakaan käyttää, kun Orhidee oli kentällä ja otti vähän kierroksia heiluvasta raipasta. Katinka sitten yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja meni melko löntystäen. Vilja talutteli Mustaa sen aikaa kentän vierellä ja Katinkan juoksutuksen jälkeen pääsi Vertsu vielä ratsastamaan ennen tunnin alkua ja itse ehdin työstää hetken Mustaa. Tein vähän takapään väistöjä käynnissä ja muutamia ravisiirtymiä eli kevyttä lämmittelyä heposelle.
Tunnilla menivät aika paljon laukkaa, mutta lähinnä oikeaa (muutamat kerrat tuli Mustalla väärä laukka), joten itse ratsastin tunnin jälkeen vain nopeasti eteen-alas ravissa ja kävin tekemässä loppukäynnit maastossa. Venyttelin vielä etuset kunnolla ja käärylöin vasurin.

Keskiviikkona suurin osa tallin heposista rokotettiin, myös Katinka ja Musta, joten vapaa päivä ponskeille. En edes mennyt tallille, kun sisko paukahti Tampereelta päiväksi kyläilemään, niin vietin aikaani porukoilla siskon kanssa.

Torstaina kevyt maastoköpsy Mustalla, Katinka ja Vertsu käsihevosena. Laitoin Katinkalle varmuuden vuoksi sivuohjat, niin ei heti syöksy ensimmäiseen pusikkoon. Vertsu oli ihan innoissaan ja yritti vähän ehdotella jo laukkaakin (joo ei!). Katinka sai tulla nöpöhölkkää kun Mustan kanssa käveltiin ja sitten vähän reippaampaa ravia kun Mustan kanssa hölkättiin. Oli melko kylmän tuntuista kun muutama aste jo pakkasta. Tiekin oli melko kova ja ruohoisat kohdat huurteessa ja liukkaat kesäkenkäisille. Onneksi oli pehmoisiakin pätkiä hölkötellä. Takaisin kääntyessä yritti molemmat ponit lähteä laukkailemaan ja oli melko tuskaiset hetket pidätellä niitä molempia ja Vertsu vaan nauroi.. Onneksi lopulta molemmat rauhoittui ja päästiin vielä ravailemaankin.

Hyvä kevyt liikunta vapaapäivän ja rokotuksen jälkeen molemmille. Itselle meinasi kyllä vilu tulla, kun en ilman satulaa uskaltanut lähteä tuon käsihevospariskunnan kanssa. Tuntemattomille tiedoksi, että Vertsulla on ikää 4 vuotta, mutta laukkailee jo itsekseen kentällä Katinkalla. Ohjaus on välillä vielä vähän hakusessa, mutta intoa riittää..

Super-agilitykoira korvat höröllään

Ehdin vielä ennen Dinon treenejä käydä ostamassa Mustalle talvipopottimet ja Kärkkäisen kautta kurvattuani mukaan tarttui myös jo pitkään ostoslistalla ollut nahkainen satulavyö. Kerrankin löytyi tarpeeksi kapea, jotta irtopanssarikin vielä mahtuu (kun ihan panssarivyötä en halua). Equitaren musta nahkavyö ja vain 36 euroa!
Dinon treenit meni ihan sika makeasti. Meitä oli vain kaksi (tämä oli korvauskerta siltä yhdeltä peruuntuneelta kerralta), joten ehdimme tehdän paljon juttuja ja ihan rauhassa. Eka radan puolikas meni vikaa estettä lukuunottamatta nollille, vaikka muutama sähellyskin tuli. Vikasta hypystä (pituus) meni aluksi ohi, kun tulin liian lähellä. Dino tarvii tietyillä esteillä hirveästi tilaa, jotta ei mene ohi.
Pujottelut otettiin ensin yksin ja sen jälkeen toinen radanpätkä alkoi niistä. Dino muisti pujottelun hyvin ja lähti kahden hypynkin jälkeen hakemaan hyvin kepeille ja sain itse jäädä melko taakse. Sitten toinen radanpätkä, joka tosiaan alkoi pujottelusta ja jossa monta nopeaa ja hankalaa kohtaa (koitapa itse ehtiä suoran putken toiseen päähän ennen koiraa, vaikka saatkin ottaa varaslähdön, ei vaan onnistu tuon salaman kanssa!). Kun sain oman ohjauksen kohdilleen, Dino meni tosi hyvin.
Lopuksi vielä vähän keinua, joka alkaa jo sujua melko mukavasti. Koko rataa ei tällä kertaa tehnyt, kun noita puolikkaita mentiin sen verran paljon. Siis tosi hyvä fiilis jäi treeneistä, Dino vaan oikeasti paranee kerta kerralta ihan hurjasti. Tietty asiaan vaikuttaa sekin, että itse opin pikku kikoilla kertomaan koiralle paremmin mihin mennä, mutta on se vaan hieno agilitykoira!

Perjantaina iloksemme satoi ensilumi ja töistä saikin liukastella kotiin kesärenkailla. Mulla tosin sen verran hyvät renkaat, ettei pahemmin ongelmia ollut. Mutta nuo kesärenkaat Mustan alla kyllä aiheutti ongelmia. Päivällä oli kentällä vielä joten kuten voinut ravaillakin, mutta illalla kun lähdin maastoilemaan (tai yritin lähteä) ilman satulaa oli tilanne jo melko toivoton. Tallin ohitiellä menee melko paljon liikennettä, joten lumi oli siloittunut oikein liukkaaksi vaikka alla oli ihan hiekka. Kentällä sitten köpsöteltiin vielä hetki ennen kuin luovutin ennen paleltumista. Miten taas tuntuukin ihan muutamakin aste tosi kylmältä? Tosin olin istunut satulassa jo 1,5h maastossa Vystillä eli ehkä olin jo valmiiksi hieman kohmeessa. Lisäksi Mustalla on jo sellainen pörröturkki ettei se sitä lämpöään pahemmin luovuta ilman satulaakaan mentäessä. Ponilla olisi kyllä ollut virtaa mennä, vaikka päivällä olikin lasten tunnilla ollut köpsimässä.

Söpö Palikkainen ekana kesänään

Kalju poni

tai naku

Torstaina otin itseäni niskasta kiinni ja varasin aikaa Katinkan klippaukseen.. ja kyllä sitä aikaa menikin ja jäljestäkin tuli kaikkea muuta kuin siisti, kun uhri steppaili koko ajan (paitsi pyllyä ja mahanalusta klipatessa, joista tulikin siisteimmät). Pääasia nyt kuitenkin on, että ponin on taas viileämpi työskennellä eikä tarvi hikoilla koko aikaa. Karvaa oli kyllä lattialla ihan tajuton määrä, vaikka ei tuo turkki mielestäni vielä täyteen talvipituuteensa kerinnyt kasvaa. Klippauksen jälkeen vein Katinkan kentälle vähän irrottelemaan ja piehtaroimaan viimeisetkin irtokarvat pois.
Aluksi Katinka fiksusti verrytteli itseään ravissa (alkupiehtarointien jälkeen) ja venytti itseään erittäin alas (selkä vähän jumissa). Kun verryttelyt oli hoidettu alkoi laukkatyöskentely. Itse keräilin tällä välillä edellispäivän tunnilta jääneitä kartioita (ja kakkoja) pois. Aina kun kartiot kolahti päällekäin teki Katinka närkästyneenä pukin. Samoin jos vahingossa laukkasikin kentän reunan hankeen (eli ihan aidan viereen), piti taas närkästyneenä tehdä pukki.
Sitten alkoi päristely ja hännän 'liihottaminen' (eli nostaa hännän tötterölle kuten arabit). Heiluipa vielä etujalkakin komeasti. Hetken aikaa meni ennen kuin rouva suostui rauhoittumaan niin paljon, että voitiin lähteä kävelemään tallille päin. Sitä ennen piti tietenkin vielä kertaalleen piehtaroida.
Koska Katinkan 'parturoinnissa' meni niin kauan aikaa, sai Musta tyytyä myös irtojuoksutukseen. Nuorena elukkana Musta ei niin alkuverkasta perustanut vaan päästeli pieru-pukki-laukkaa heti alkuunsa. Piehtaroinnit kuului myös asiaan. Musta rauhoittui kyllä paljon nopeammin ja riitti kun meni kentän keskelle vähän heiluttelemaan juoksutuspiiskaa, niin alkoi ympärillä juokseminen ja join-uppi tulikin aika nopeasti.

Sunnuntain agility-kisat olikin peruttu pakkasen takia (vaikka meidän mittari ei pakkasrajaan kyllä yltänyt..) eli ajettiin paikalle ihan turhan takia. Tiistaina Evellä oli koulua myöhään, joten treeneissä ohjaajan olikin minä. Onneksi Dino on nykyään jo 'kokenut kettu' näissä hommissa, joten homma sujui ihan mukavasti (ainakin Dinon osalta siis, itse onnistuin kyllä sähläilemään ihan riittävästi). Ois tuokin homma ehkä helpompaa jos sen ohjausharjoittelun aloittaisi silloin kun koira on vielä itsekin hidas.. Varsinkin kun kylmiltään joutuu heti rataa ohjaamaan, tuppaa vähän menemään sormi suuhun.. Dino onneksi osasi hommansa..

Keskiviikkona rankan työpäivän jälkeen kiirehdin tallille pitämään aloittelijoiden tuntia. Alunperin suunnittelin klippaavani Katinkan jo keskiviikkona, mutta aika ei millään riittänyt. Lasten tunti meni oikein kivasti ja kerkisin Mustan ratsastella sen jälkeen. Pienen tauon jälkeen mentiin vain kevyesti eteen-alas ja vähän siirtymiä ja taivutteluja. Ei mitään turhan vaativaa. Loppukävelyiksi käytiin hakemassa vielä Veps laitumelta sisään, kun iltatallin tein myös ennen kotiin lähtöä.

Tänään Musta pääsi hiihtistelemään. Aluksi koitettiin pellolla, mutta siellä oli jo niin paljon lunta, että liukurit upposi kunnolla ja Musta ei yksinkertaisesti päässyt eteenpäin niiden kanssa. Pete oli onneksi jo lopettamassa aurausta, niin päästiin vetelemään ralllia kentän ja talon ympärille. Aika monta kertaa tytöt sai ryömiä uudestaan kyytiin lumipenkasta, Musta osaa vetää kurvit automaattisesti vauhdilla..

Nakuponi

Katinkan klippaus

Tänään sain itsestäni sen verran irti, että klippasin Katinkan. Ehtii sitten karva kasvaa vähän takaisin ennen pakkasia. Poni osasi olla tosi rasittava ja liikkua aina väärään aikaan, tai väristellä ihoa tai nostaa jalkaa jne. vähän tuli epätasaista sinne tänne, joita ei niin siisteiksi enää jälkikäteen saanut. Mutta välttää tuo kotikäytössä.. Peppukuvion kyllä unohdin, pitää talvella sitten tehdä kun uudestaan klippaa (karva kasvaa takaisin niin jumalatonta vauhtia että pitää klipata 2-3 kertaa talven aikana).

Lisäksi ohjasajoin Katinkan, edellinen kerta on tainut olla joskus viime talvena.. Poni oli reipas ja vetreä. Oikeassa kierroksessa ei kyllä pystynyt asettumaan ulos, ainakaan omasta mielestään. Vasemmassa sentään joten kuten. Liikkui hyvin eteen ja oli aika rento ja pyöreä. Lisäksi tehtiin pohkeenväistöä molempiin suuntiin ravissa, tässä meni paremmin oikeaan..

Musta sai tyytyä irtojuoksutukseen, kun aika loppui kesken. Molempien vyöt on lisäksi kotona kuivumassa pesun jäljiltä, toivottavasti muistan ottaa huomenna mukaan, jotta päästään hyppäämään.

Pari kuvaa lopputuloksesta, kännykällä..

Karvan alta paljastui selästä valkoisia kohtia, pitää seurailla lisääntyykö noi talven aikana vai onko vanhoja jälkiä.. poni on vähän vinossa ja näyttää järkyn isopäiseltä.. ehkä se on parempi kuin isomahainen :D

Tälläinen määrä sitä irtosi, kasaan lakaistuna. Vertailukohtana vieressä on piikkisuka.