torstai 26. joulukuuta 2013

Hauskaa Joulua!

ja Iloista Uutta Vuotta!

Läppäri on entistä heikommassa hapessa, joten 'oikeita' päivityksia tullee kuhan saan sen korvattua uudella (tai ehdin kirjoitella porukoiden koneella). Pahoitteluni siitä.

Tässä Joulun toivotuksiksi aina söpön Katinkan kuva

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Voihan ummetus

ja letkutus

Pari viikkoa on jäänyt tässä nyt välistä, ne on osittain kyllä kirjoitettuna, mutta tarvitsevat vielä pientä hienosäätöä. Tulevat sitten joskus. Tässä nyt vähän tuoreempaa uutista kuitenkin.

Anne oli reissussa to-pe ja lauantai aamu alkoikin iloisella puhelulla aamutuimaan (onneksi olin jo hereillä). Katinka oli epänormaali. Se ei yrmistellyt Bobille tarhoille vietäessä, oli muutenkin flegmaattinen ja tarhassa ei mennyt heinille vaan heitti melko nopeasti makaamaan (nousi kyllä ylös kun muut ponit lähestyi). Edellisiltana poni oli ihan normaali ja jäänyt hyvillä mielin karsinaan syömään heinää.
Ei muuta kuin auto lämpiämään ja kahdeksan aikaan tallille. Heti tarhalle mentäessä näin ponin makaavaan maassa eikä se noussut ylös ennen kuin otin naruun kiinni ja vähän kehotin. Erittäin epänormaalia käytöstä Katinkalta. Lisäksi yöllä oli karsinaan tullut vain pari kakkakasaa. Ei muuta kuin kipittelemään ylämäkeä pari kymmentä minuuttia ja sen jälkeen seisotusta seuraavat parikymmentä.
Kävely näytti helpottavan hetkeksi ja poni jopa yritti napsia oksia matkalla, mutta selvästi sillä oli vielä tukala olo eikä lantakaan kulkenut. Eikun soitto päivystävälle, joka parin kerran jälkeen saatiin kiinni ja lupasi tulla paikalle.
Diagnoosina ummetusähky, mitä itsekin epäiltiin ja hoitona pari piikkiä suoneen ja letkutus. Ensin ei kyllä ponilta meinannut löytyä suonet ja kun karvaakin on kasvanut jo kiitettävästi takaisin hain miniklipperinin ja vetäisin pienen karvattoman läntin kaulaan auttaakseni eläinlääkäriä. Sitten pitikin viritellä jo huulipuristin, jotta poni antoi pistää itseään, flegmaattisuus alkoi olla kaukana. Eka ruiskullinen meni hyvin, mutta toisesta tuli puolet eläinlääkärin naamalle yhdessä veriroiskeiden kanssa, ne ei vaan jostain syytä kulkeneet siinä suonessa eteenpäin kunnolla..
Ja sitten se letkutus.. voi luoja, että oli vaikeeta kun poni venkuroi huulipuristimesta huolimatta ja väänsi päätään ihan väärään asentoon, meni puolisen tuntia ennen kuin se letku oli siellä missä piti. Siinä vaiheessa onneksi rauhoittui ja vesi-parafiini saatiin hyvin perille.
Jatkohoitona parin-kolmen tunnin paasto ja sen jälkeen pienen pienet nyytit heinää tunneittain. Illalla sitten normaaliannos jos olotila ei mene takaisin päin.
tälläinen hurmaava oma itsensä ei poni-rukka ollut lauantaina
Poni oli pirtsakan näköinen, mutta  lähtiessäni Annen seurana vetämään yhtä maastoa juoksi lapset heti perään kertomaan, että Katinka rupesi heti piehtaroimaan meidän lähdettyä. Sanoin, että makoilu on ok, piehtarointi ei eli poni narun päähän ja kävelemään. Henna onneksi oli paikalla ja hoiti homman sekä puunasi ponin kävelyn jälkeen. Tultuamme takaisin maastosta uskalsin antaa ponille nokareen heinää, se kun oli jopa kakannut poissa ollessamme.

Nea tuli vielä myöhemmin illalla onneksi paikalle ja uskalsin käydä Annen kanssa Absilla syömässä. Takaisin tullessa uskalsin antaa ponille jo iltaheinät ja se oli paljon pirteämmän näköinen.

Iloisia uutisia tältä päivältä oli vihdoinkin alkanut lumisade. Onneksi nyt on luvattu pakkasia ja lisääkin lunta, pääsee kunnolla ratsastamaan. Kenttä ja varakenttänä käyttämämme tarha on molemmat ihan kivikovia, joten lumi on todella tervetullutta. Nyt tosin kuuluu tuulevan aika voimakkaasti, mutta lisää luntakin sataa, joten todennäköisesti päästään tänään jo hiihtistä Mustalla, tuli Vertsulle luvattua että se pääsee kyytiin jos vaan lunta on!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ja hoppaloikka jatkuu

Tällä kertaa maastossa

Perjantaina lähdin Annen ja Orhideen seuraksi maastoon tekemään kevyttä lenkkiä edellispäivän hyppyjen jälkeen. Yritin pikaista harjausta, jotta ehdittäisiin takaisin ennen pimeää ja tunteja, mutta joku nimeltä mainitsematon herra oli pikkaisen piehtaroinut märässä hiekassa.. MagicBrushilla onneks lähtee kohtuu hyvin..
Poika oli vielä ihan kierroksilla edellispäivästä ja oli ihan lentoon lähdössä. Ei meinannut tulla satulavyön kiristämisestäkään mitään, kun reagoi hyvin voimakkaasti jalan satulan eteen siirtämiseen. Anne käväisi kentän kohdalla kertomassa tytöille mitkä ponit ottavat sitten sisään harjaukseen ajoissa, niin pääsin hetkeksi seisomaan Mustan kanssa ja sain vihdoin säädettyä satulavyön ja vähän pidennettyä jalustimia edellispäivän hyppäyksestä. Liikkeelle lähtiessä sama steppausmeininki kuitenkin jatkui ja maastossa oikein nauratti Mustan pienet keulimisyritykset ja nenän nostelut (martingaali ois voinu jopa olla tarpeen). Otti vissiin Orhideesta mallia, se kun kerää helposti painetta ja loikkii etupää keveänä. Lähdettiin käärmetielle, missä olikin hyvä pohja mennä. Iso mäki paineltiin aika haipakkaa, oikein tunsi kun ponin takapää teki töitä. Ohjat piti kyllä pitää napakkana, kun oli sen oloinen, että peräpää voisi lentää jopa siinä mäessä. Laukattiin mäki vielä toiseenkin kertaan kun ensin käytiin kävelemässä lenkki loppuun (mäki on aika lopussa), tämän jälkeen Mustakin malttoi jopa kävellä melko rauhassa ja otti kierroksia vasta viimeisessä 'rauhallisessa' pikku laukkapätkässä. Hassu poni.

Lauantaina poika sitten ahkeroikin kolme lasten tuntia, joista kahdella puomi/kavalettipainotteisesti. Itse kävin vain hyvin nopeasti näiden jälkeen selässä vähän ravailemassa ja taivuttelemassa. Musta oli jo selkeästi vähän väsynyt eli ei jaksanut kantaa itseään ja yritti kaatua pohkeiden päälle heti jos antoi pienenkin mahdollisuuden, muuten ihan ok ratsastaa.
tulispa pian lunta ja pääsisi hankitreeneihin
Sunnuntain molemmat saivat vapaaksi ja kävin iltasella harjailemassa molemmat ihan rauhassa. Katinka varsinkin nautti, kun tallissa oli ihan hiljaista ja puunasin sen kunnolla. Varmaan se lisäksi aavisti, ettei tarvi hommiin lähteä vaan pääsee karsinaan syömään. Sinne sillä olikin himpun kiire, Musta jaksoi keskittyä omaan puunaukseensa paljon paremmin.

Maanantaina (11.11.) ehdin tallille ennen tuntien alkua ja kerrankin olin tehnyt suunnitelman miten ratsastaa ja mitä harjoitella. Pikku pakkasten takia kenttä oli kuitenkin kohmeessa, joten täytyi muuttaa suunnitelmia himpun verran. Kanget kuitenkin laitoin päähän, ihan ajatellen viikonloppuna ratsastettavia koululuokkia (K.N. Special ja A-merkki), vaikka en päässytkään A:ta varsinaisesti treenaamaan.
Pehmitin ensin keskiympyrän käynnillä ja ravisiirtymillä, joilla ratsastin Mustaa teräväksi ja nopeasti reagoivaksi. Välillä tein sisäänpäin voltteja, vaihtelin paljon asetuksia ja ylipäätään ratsastin tarkasti koko ajan. En hyväksynyt yhtään sisäpohkeen päälle kaatumista, mikä varsinkin oikeassa kierroksessa tapahtuu turhan helposti, vaan aina hain terävän reaktion pohkeeseen. Ihme kyllä, varpaatkaan ei jäätyneet vaikka laitoin saappaat jalkaan (kannusten takia) ja menin hyvin paljon käyntiä ensimmäiset puoli tuntia.
Lopuksi oli ympyräiseni jo pehminnyt niin, että pääsin ottamaan laukkaakin. Tein aluksi käynti-laukka siirtymiä sekä myötä- että vastalaukassa, mutta päätin myös hieman harjoitella A-merkin laukkaohjelmaa, hieman modifoituna tosin. Eli käynnistä vastalaukka - siirtyminen raviin ja myötälaukka - laukassa hieman eteen (ohjelmassa keskilaukkaa, nyt en pohjan takia vaatinut niin paljon) ja siitä takaisin harjoituslaukkaan ennen siirtymistä ravin kautta käyntiin. Tätä molempiin suuntiin pari kolme kertaa. Vaikeinta oli saada hyvä harjoituslaukka pidennyksen jälkeen, mutta samalla tavalla nuo siirtymät tulee ohjelmassakin, osa tosin suoralla uralla eikä keskiympyrällä.
Lopuksi vielä kunnon ravit eteen-alas venyttäen ja poni pääsi hetkeksi karsinaan huilimaan ennen illan alkeistuntia.

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen ratsastin itse nopeasti parit siirtymät ja testasin laukannostot. Poni oli ihan jees ja rento heti alusta lähtien.
Katinka ei mennyt tunneille ollenkaan, joten juoksitin sen kahdella ohjalla tarhassa. Poni oli rento ja liikkui kivasti, vaikka tarhan pohja on sen verran pehmeä ja upottava, että on melko raskas. Ravissa tein paljon asetuksen vaihteluita, jotta sain ponin rennoksi ja laukassa harjoiteltiin vain siirtymiä ilman päänviskomista, mikä on seurausta epätasaisesta ohjastuntumasta nostoissa. Katinkahan tekee lähinnä lastentunteja, joten ei ole mikään ihme, että ratsastajilla on himpun epätasaiset ohjasotteet. Harmi kun tuo toiminto vain jää ponille päälle niin helposti. Lopulta malttoi kyllä tehdä muutamat hyvä siirtymät ilman nokan nostamista, joten päästin ponin pahasta ja sisään syömään, mikä olisikaan pikku ahneelle parempi palkinto?
Tää oli Mustalla mielessä maastossa :)
Keskiviikkona Musta ahkeroi taas kaksi tuntia, joiden jälkeen kävin todella nopeasti ravaamassa ympyrälliset suuntaansa ja tarkistamassa, että poni pysyy pohkeiden välissä. Virtaa tuntui riittävän hyvin ja pohjakin oli jo hyvän tuntuinen. Tiistaina oli selkeästi vielä alta kohmeessa vaikka päällä olikin sateen kastelemaa hiekkaa, erittäin epämiellyttävä pohja, jota Musta selvästi varoi. Nyt pohja oli sulanut kokonaan ja vaikka siellä täällä olikin vähän kuraisempaa, oli meno paljon parempaa.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kerrankin näin päin

Hoppaloikkaa!

Keskiviikkona menin Mustan kanssa koulutunnille, meitä oli vain kaksi, joten mahduttiin hyvin tekemään keskiympyrällä hommia. Alkuverkkana Musta kipitteli alkeistunnin ja me otettiin reipasta ravia ja keskiympyröitä alkuverkaksi. Sen jälkeen jäimme keskiympyrälle ja ensin käynnissä haettiin hyviä pysähdyksiä aina neljännesympyrän jälkeen (kartiot oli merkkaamassa ympyrää ja toimi meidän merkkipisteinä). Parin hätäisemmän pysähdyksen jälkeen sain käden rentoutettua juuri oikealla hetkellä ja pidettyä pohkeen hyvin lähellä niin Musta teki ihan superpysähdyksiä. Muutamat meni hieman liian aikaisin, kun poni reagoikin aivan liian nopeasti (jos näin nyt voi sanoa). Tämän jälkeen tehtiin enää hidastukset kartioille ja kartioiden välissä väistätettiin hieman takapäätä ulos ympyrältä, ihan muutama askel vain. Tämä on Mustan bravuuri ja jääkin helposti väistämään liikaa ja liian pitkäksi aikaa.
Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja tehtiin kartioille 4 askeleen käyntisiirtymät. Musta tuppasi kiirehtimään käyntiä ihan liikaa ja olikin tosi vaikeaa saada se pysymään rentona ja silti tulemaan tarpeeksi pidätteistä läpi, pariin viimeiseen olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Muutettiin käyntisiirtymät hidastuksiksi ja kartioiden välit taas ratsastettiin selvästi eteen ravissa. Tämä on Mustan kanssa ihan erinomaista jumppaamista ja saa sen yleensä nopeaksi ja herkäksi pohkeelle. Mukaan otettiin vielä pienet takapään väistöt ulospäin hidastuksesta, jonka jälkeen piti vielä ratsastaa eteen ennen seuraavaa hidastusta. Suoristukset meni kyllä mulla välillä ihan päin prinkkalaa, kun harhauduin siinä ympyrän kaarella johonkin omille poluilleni väistöjen aikana.
Vielä muutamat laukannostot ja puoli ympyrällistä laukkaa kerrallaan ennen kuin huilattiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.

Toisessa suunnassa aloitettiin suoraan ravilla ja hidastuksilla sekä väistöillä. Tämä oli vielä mun vaikeampi kierros (oikea) ja koko ajan tuntui kuin poni olisi tulossa sisäpohkeen päälle ja oikea käsi vaan jumitti ja jumitti ohjassa. Välillä piti ihan reilusti asettaa ulos, jotta sai ponin taas oikeille raiteille ja oman käden rentoutumaan (nimenomaan sen sisäkäden). Eikä tuo sisäpohjekaan tainut ihan kunnolla olla läpi. Kun vihdoin sain kättä vähän irti kaulasta ja enemmän johtavaksi, sain muutenkin homman toimimaan himpun paremmin, oikea vaan on ponillekin se vaikeampi suunta ja mielellään kaatuisi sisäpohkeen päälle. Voi miksi me ei voida olla erisuuntaan vinoja?
Laukatkin alkoi sujua paremmin kun tajusin olla kääntämättä liikaa kaulaa vaan mennä aavistuksen suoremmalla ponilla.
Loppuraveissa Musta oli taas ihanan rento ja venytti hyvin alas. Ehkä se tästä alkaa taas palautumaan pikkuhiljaa normaaliksi..

Torstaina kenttä oli jo tosi kuiva ja päätettiin käyttää hyvä ilma (ja pohja) hyödyksi ottamalla vähän hyppyjä. Rakennettiin Annen kanssa jumppasarja ja päädyttiin lopulta kolmeen isoon ristikkoon reilun kuuden metrin väleillä. Aluksi laitettiin 6,5 metriä, mutta sanoin, että noi on jo Mustalle tosi pitkät ja tulee helposti sitten puolellatoista askeleella, joten lyhennettiin. Foriolallehan tekee hyvää mennä lyhyttä laukkaa ja Musta voi opetella vähän pidentämään. 'Verkka' esteeks tehtiin vielä portista pysty, johon mä sitten fiksuna valitsin sen meidän isomman portin (65cm) ja siihen vielä puomi päälle, niin meidän verkkaeste olikin sitten sen lähemmäs 80cm (tuota porttia ei saa ihan maahan kiinni ja puomiakaan ei ihan porttiin kiinni, joten..) hyvä minä..

Verkaksi otettiin kuitenkin vinoja hyppyjä reunimmaisille ristikoille ja tehtiin vielä niin, että Foriola meni edellä ja mä tulin melko lähellä perässä.. Tästähän Musta oikein innostui ja sitä sai ihan pidellä. Hypittiin vinoja molempiin suuntiin ja sen jälkeen perään vielä tuo portti, sekin mentiin hirveellä paahteella yli kun Foriola meni edellä. Musta kyllä ekalla kerralla vähän epäröi ja kyseli, että mennäänkö, mutta päätin rohkeasti uskaltaa ja otin varmuuden vuoksi harjasta kiinni läntätessäni pohkeet ponin kylkeen, ja helposti meni.
Ristikoita tultiin aluksi oikeasta kierroksesta ja melko matalalla. Foriola meni ensin ja jäi toiseen päähän odottamaan. Anne sanoi, että väli tuntui Foriolan kanssa jopa pitkältä. Musta kuitenkin pisti hanaa eikä ollut mitään vaikeuksia mennä vain yhdellä, poni veti niin tosissaan, että jouduin oikeasti pidättämään, mikä on todella harvinaista 'herkkua' tämän kanssa esteillä. Kerrankin sai vain nauttia menosta eikä tarvinut puskea eteenpäin. Vaikka tultiin monesti huonolla hypyllä sisään, meni Musta helposti yhdellä askeleella molemmat välit ja mun päälle noi yhden askeleen välit on oikeasti ne kaikkein vaikeimmat. Kun en vaan osaa laskea yhteen.
Mila ystävällisesti välillä nosteli ristikoita meille ja välillä tultiin toisestakin suunnasta. Porttikin hypättiin vielä lopuksi sarjojen välissä (eli vaihdettiin suuntaa sen avulla), samoin muutama vinohyppy otettiin myös. Käytin taas hyödyksi Foriolaa ja mentiin vähän sen peesissä (kohtalainen väli jätettiin kuitenkin). Ihan lopuksi tulin vielä pari kertaa jumppiksen vasemmalta, jolloin ekalla kerralla Musta puski oikealla ekalla eikä todellakaan osuttu keskelle ja sen jälkeen jäi vähän hitaaksi (mutta meni silti yhdellä askeleella), vaikkakin reagoi nopeasti pohkeeseeni kun vaan itse osasin sitä käyttää. Vika kerta tultiinkin heti edellisen perään ja keräsin kunnolla vauhtia poniin, hyvä hyppy sisään ja sainkin jäädä vain odottamaan ja matkustamaan, olipas se helppoa!
Erittäin hyvä fiilis jäi hyppelystä ja kerrankin sai ponia vähän pidellä ja oli muutenkin kivasti tulta ja tappuraa -fiiliksellä menossa. Tätä vähän useamminkin kiitos!
Otin Foriolan vielä käsihevoseksi loppukävelyyn, niin Anne pääsi laittelemaan Orhideetä ja kerkesi näin ollen hypätä senkin kanssa valoisaan aikaan. Mila pääsi myös loikkimaan Miin kanssa mun toimiessani vuorostaan puominnostelijana.
Vertsu meni Katinkan kanssa tarhassa meidän hyppiessä ja satula näyttää todentotta pysyvän hyvin paikoillaan, hyvin pysyi myös edellispäivän tunnilla (jolloin meni myös Vertsu), joten saa nähdä kun joku isompi sinne istuu.
Henna kokeili satulaa Epronin kanssa ja sopi sillekin hyvin, Epronin omassa on todennäköisesti murtuma jossain, kun joustaa vähän epätasaisesti 'puristeltaessa'. Epron saattaa siis saada samanlaisen satulan itselleen..
on muuten sitten tosi vanha kuva.. ainakin pari vuotta :)

Jos tekstiini tulee outoja sanoja, johtuu se todennäköisesti siitä, että läppärini t-kirjain ei oikein ole toimintahaluinen ja joskus en huomaa, ettei kyseistä kirjainta tullutkaan ruudulle vaikka piti, pahoittelut siis mahdollisista oudoista sanoista..

tiistai 5. marraskuuta 2013

Satula!

Ja shoppailua

Sunnuntaina olin porukoilla ja ruikutin iskää kytkemään painepesurin mulle kiinni. Vetelin sitten menemään Katinkan loimia ja parit huovatkin, osa olikin roikkunut autossa mukana lähes koko kesän.
Pesuun pääsi Katinka fullneck kevyttoppis, jonka ostin viime talvena, sekä hampaat kokenut vanhempi loimi, jonka yritän nyt puhtaana saada vielä korjattua jonkinlaiseen käyttökuntoon. Lisäksi pesin Katinkan sisätoppiksen (se olikin tosi likainen ja ihan siinä ittessäänkin) sekä vuorettoman sadeloimen. Kumma kyllä, kaikistä näistä löytyi jotain pientä korjausta vaativaa. Lisäksi vetelin sadeloimen kaulakappaleen, jota Katinka käytti nyt syksyllä muutaman kerran vanhan toppiksen kaverina (sen mistä nyt siis puuttuu pala persuksesta) ja viime talvena käytössä olleen toppakaulakappaleen.
Harmi kun osa likaisista huovista oli kotona, vaikka ei tuo nyt ihan kädenkäänteessä käynyt tuolla painepesurillakaan, mutta ainakaan ei tarvinut hankata. Kastuin kyllä melkoisesti itsekin ja välillä tuli vedet suoraan naamallekin, mutta eipä tarvinut kyykistellä ja hankailla.
Kuivuminen voi tosin viedä aikansa, kun kaikki ei millään mahdu sisälle ja ulkoilma on niin kosteaa jatkuvista sateista.
Jätin ihan suosiolla ulos taivasalle pari loimea ja vein porukoiden terassille pari, huovat ja kaulakappaleet taas kotiin, kun niissä ei ollut mitään korjattavaa. Laitoin kyllä ulkopuolen päällepäin, että jos (ja kun) sataa, niin ei imisi itseensä lisää vettä..

Ja maanantaina sitä vettä kyllä tulikin. Onneksi olen tämän viikon vapaalla, joten ei tarvi töissä kastua. Kävin siskon kanssa kaupungissa etsimässä synttärilahjaa yhteiselle kummipojallemme ja löysimmekin kivan hupparin (toivottavasti koko nyt on suunnilleen oikea, kun ei ole hetkeen nähty). Harmi kun poika kasvanut jo niin isoksi, että vakiolahjamme legot alkaa olemaan jo vähemmän hyvä idea.
Lisäksi käytin Mustan jalustinhihnat Wahlstenilla huollossa (saumat alkoi ratkeilemaan) ja löysin iskälle isänpäivälahjaksi kirjan. Ostin myös uuden johdon läppäriini, kun onnistuin hajottamaan edellisen (ei kannata pudottaa läppäriä maahan niin, että johdon pää taittuu ja katkeaa). Nyt on sellainen universaalisetti, jossa vaihtopäät kaikille läppärimalleille ja ilmaiseksi saa uusia päitä, jos noi ei läppäriin sovikaan.

Pystyin pidättäytymään heppatavaroitten ostosteluista, vaikka se onkin paheeni ja Musta tarvitsisi uuden sadeloimen. On sillä tosin se fullneck ihan iskemättömänä jonka joskus kesällä ostin alekorista, mutta kun sen tukka menee ihan lyttyyn siellä alla.. Tallille tultaessa huomasin meinaan, että tuo vuoreton oli altakin päin turhan kostea ja hevonenkin osittain märkä. Aiemmin ei ole päästänyt läpi ja epäilen nytkin enemmän kosteuden kerääntyneen sinne alle eikä loimen varsinaisesti vuotaneen. Yleensähän mulla on tuolla alla ollut fleece- tai villaloimi, kun Musta on ollut yön ulkona. Jätinkin sille karsinaan villaloimen ratsastuksen jälkeen päälle ja saa siihen aamulla tuon vuorettoman sadeloimen. Fullneck ei jostain syystä ollutkaan autossani niin kuin oletin, joten pitää kaivella sitä kotoa jostain. Tunnille ponit sai peppuloimet, kun sen verran satoi. Musta nyt ei välttämättä tarvitsisi, mutta eipähän ainakaan selkä jumahda sateesta.
Itse en ratsastanut (sunnuntainkin Musta sai vapaaksi) vaan Musta sai tyytyä liikutukseen jonka sai lasten tunnilla. Tunnin jälkeen puunasin satulasta kurat pois, mutta unohdin rasvata. Tosin tiistaillekin on luvattu sadetta, joten homma pitää joka tapauksessa ottaa uusiksi.

Tiistaina seurailin jännityksellä netistä ViljarShopin tilaukseni etenemistä Matkahuollon hoivissa ja ilokseni huomasin paketin saapuneen perille. Elikkäs Katinkan uusi satula, joka toivottavasti sopii sille. Kurakelillä on kyllä huono kokeilla, mutta..
Matkalla tallille kävin noukkimassa satulan mukaan ja Vertsun ensin ratsalteltua Katinkalla, kokeilin satulaa. Kerrankin oikeasti kapea satula jo sen normaalin kaaren kanssa (esim. Mustalle näytti liian kapealta kun nopeasti kokeilin sen selkään sitä ensin). Sen kanssa kuitenkin nousi vähän keventäessä takaa, joten vaihdoin vielä ostamani kapean kaaren tilalle. Siinä olikin hommaa kun toinen ruuvi oli vähän levinnyt siitä päästä ja meisseli ei meinannut pysyä, koneella lopulta saatiin auki ja kiinni päin menikin helposti.
Kapean kaaren kanssa pysyi tasaisemmin, mutta todennäköisesti tarvitsee häntäremmin. Ei siis yhtä täydellinen kuin sydney olisi, mutta ei todellakaan huono. Ja satulahan oli Norton-merkkinen ViljarShopista. Huomenna varmaan pääsee tosi toimiin, jos Katinka menee tunnille.
Kuva Viljarshopin sivuilta!

Mustalla ratsastelin puolisen tuntia ennen tuntia, lähinnä ympyrällä siirtymiä ja yrittäen saada omat käteni tasaisiksi. En tiedä onko käsiongelmani nyt oikein riistäytynyt käsistä (haha) vai vaikuttaako Mustan raspaus niin paljon, että itsekin oikein huomaan oikean käteni voimakkuuden verrattuna vasempaan. Mutta tuli ihan kivoja pätkiä, joissa poni pysyi rehellisesti pyöreänä ja rentona, jotenkin paras tatsi on vaan poissa..

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kaikkea pientä ja vähän isompaakin

mahtuu pariin viikkoon helposti

Jaahas, vieläkin mulla laahaa nää kirjotukset jäljessä ja pahasti, mutta yritän purkaa sumaa..

Maanantaina (21.10) Musta teki kaksi lastentuntia, jonka jälkeen itse kävin kevyesti hakeamassa pyöreäksi ja taivuttelemassa. Ei mitään kummempaa siis. Poni ei tunnu vieläkään oikealta käteen raspauksen jäljiltä.

Tiistaina tein kevyesti tarhassa taivuttelua ja siirtymisiä, Musta ei tuntunut hirmu hyvältä. Ongelmaa pahentaa vielä se, että mun oikea käsi tosiaan on paljon vahvempi kuin vasen ja mun on vaikea saada niillä tasaista aikaan. Tai sitten Mustan suu vaan on nyt niin eriparinen raspauksen jäljiltä tai molemmat.

Keskiviikon poni sai vapaaksi, jotta varmasti jaksaa loikkia esteitä seuraavana päivänä.
Kärpästen kiusaama Musta, vanhoja kuvia kun en ole jaksanut kameraa kanniskella mukana
Torstaina aamupäivällä kävi Samuli kengittämässä heposia ja Mustakin sai hokit allensa.
Olin sille ostanut kahdet takakengät, jotta saisin eteenkin kahdella käänteellä (käyttämässäni mallissa ei ole etukenkiin kahtia käänteitä) eli taakse 3x0 ja eteen 2x0. Samuli oli kuitenkin jostain syystä laittanut nuo isommat taakse ja eihän noita pienempiä tietenkään saanut sitten eteen sopimaan. Miillä on onneksi sama kenkäkoko ja siltä olikin sitten otettu etukengät Mustalle. Kummasti sitten Miille oli saatu takakengät eteen sopimaan. Joskus kesällä Mustalle kyllä laitettiin eteen ihan samankokoiset takakengät.. no, pääasia että sai kengät ja hokit allensa.

Iltapäivällä ajeltiin Annen ja Foriolan kanssa Miekkiöön Robbyn valkkuun. Oli ihanaa päästä maneesiin, kun meillä pohjat on ollut tosi märät ja huonot nyt eli hevonen on päässyt liikkumaan vähän huonommin nyt.
Käytettiinkin heti hyödyksi ja ravailtiin paljon ihan vaan ravailun ilosta.
Valkku aloitettiin puomeilla ravissa, tehtiin ns. munuaiskuviota (katso kuva alla). Kun kaikki löysi hyvät tiet ja tahdin, otettiin jalustimet pois. Toisille tämä oli isokin asia, mutta kaikki selvisi hienosti. Mustalla onneksi on niin tasainen ravi, ettei vaikeuksia, vaikka ärsyttävää siellä on istua silloin kun poni ei ole pyöreä. Robby kyllä sanoi, että meinasi muuttaa harjoitusta kun näki meidän kopin (Foriola kun on vähän reippaampi tapaus..). Anne ei ole edes koskaan mennyt sillä ilman jalustimia, ilman satulaa kyllä useastikin, mutta vain sileää. Hepalla kun on tapana ihan vain kevyesti kuumentua noilla esteillä..
Tultiin vielä laukassa yksittäistä puomia (nostettu minikavaletiksi) ilman jalustimia. Sai tulla hyvinkin rauhallisessa laukassa, mutta koska Musta oli meno päällä, niin painettiin menemään ihan reippaasti. Mä olen hypännyt sen verran useasti ilman jalustimia ja jopa ilman satulaa tuolla elukkeella, että yks kavaletti ei paljoa häirinnyt menoa.
Kuva harjoituksesta. Punaiset puomeja, harmaa viiva kertoo miten noita kahta kolmen sarjaa mentiin, niiltä jatkettiin aina yksittäiselle. Toisten punaisten kohdalla myöhemmin pysty, samoin yksittäisen.

Tämän jälkeen tultiin vielä pari kertaa pieni 3 esteen rata. Ensin pysty, sitten okseri ja viimeiseksi pitkällä sivulla ollut pysty. Aloituskorkeus oli jo meikäläisen mukavuusalueen yläpäässä ja okserille tultiin huonosti, jolloin Musta meinasi pysähtyä, mutta ihme kyllä, kerrankin ratsastin sen yli kertaheitolla. Hyppy oli kyllä melko kamala. Toiselle kierrokselle Robby nosti esteitä, joten okserille otettiin kielto eka, kun jäin itse epäröimään vaikka askeleet oli tosi hyvät. Pystytkin jouduin menemään kaksi kertaa, kun annoin Mustan ottaa (siis otin itse) pikkuaskeleen ja hyppäsin sellaisen kiipeämishypyn ekoilla kerroilla. Ne vaan tuntuu musta turvallisemmilta, mutta pakko oli rohkaista itsensä ja tehdä kunnon hypyt. Pystyt oli 90cm ja okserikin 85cm eli ei ihan mun mukavuusasteella enää, mutta hengissä selvittiin.
Musta sai taas kehuja, kun liikkui hyvin eteen.

Perjantaina menin Mustalla tunnille pitkästä aikaa. Tehtiin kavaletin avulla suoristuksia eli keskellä kenttää oli kavaletti ja ensin tultiin ihan leveyshalkaisijalla suoristusta kavaletin ylitse, käynnissä ja ravissa. Kun nämä sujui hyvin (eli sain oikean käteni hallintaan niin poni pysyi suorana), tultiin kavaletin yli vinossa eli ikäänkuin koko-rata-leikkaata. Tätä ravissa ja laukassa.
Anne vielä myöhemmin nosti kavaletin pystyyn ja laittoi puominkin päälle ja tultiin ihan hyppyjä. Musta vaihtoi hyvin laukat kavaletilla, mutta mun oikea käsi.. huoh..
Ongelmaa ei ole silloin kun tullaan vasemmalta, koska oikea jää ulkokädeksi, mutta oikealta tullessa..
Muutenkaan en saanut Mustaa kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, loppuraveissa alkoi sentään jotenkin sujua. Suu vaan tuntuu vielä ihan liian vieraalta. Musta myös mupeltaa ruokaansa ja roiskii sitä ympäriinsä tosi paljon (sekä mössöt että kauraa), mitä ei tehnyt ennen raspausta. Pitäneekö tuota puolen vuoden väliä vielä lyhentää, jotta ei tulisi kerralla näin isoja muutoksia?

Lauantaina Musta meni yhden puomitunnin, jonka jälkeen jatkoin itse kevyttä taivuttelua ja välillä suoristusta puomin yli. Oli ihan kohtalainen, mutta se vau-fiilis puuttuu vielä.

Sunnuntain poni sai taas vapaaksi, kävin vain iltasella heittämässä loimen niskaan kun jäi yöksi ulos.

Anne lähti maanantaina taas Ypäjä-jaksolle, joten pidin illalla yhden lasten tunnin, jossa meni sekä Musta että Katinka. Tunnin (ja ponien pois laiton jälkeen) ehdin ratsastaa Mustalla puolisen tuntia kangilla. Tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Nostin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa, poni toimi hienosti. Laukanvaihtoja en tehnyt, vaan aina hyvät siirtymät raviin tai käyntiin. Musta oli jo parempi ratsastaa ja teki hyvin töitä selällä.

Tiistaina ei ollut tunteja, joten ehdin juuri ja juuri ratsastaa valoisaan aikaan. Hyppäsin pientä yhden askeleen sarjaa jossa oli pysty ja kavaletti (puomi päällä). Tein välistä aluksi liian pitkän ja tultiin kummastakin suunnasta sitä aina puolellatoista askeleella, vaikka mitä yritin (pysty n.70cm). Lyhensin hieman (väli jäi vähän reilu 6 metriin, aloitin jollain 6,5m) jolloin pääsimme reippaalla laukalla molemmista suunnista hyvin yhdellä askeleella.
Alkuverkaksi otin reipasta ravia ja laukkaa muutamilla ympyröillä höystettynä. Lähinnä katsoin, että lähtee hyvin pohkeesta eteen.
Loppuverkaksi käytiin maastossa kävelemässä.
Tulispa jo lunta. Katinkalle jouduin ottamaan tuon kevyttoppiksen käyttöön, kun Clara haukkasi sen toisesta loimesta palan pyllystä pois.
Keskiviikkona pidin yhden lasten tunnin, jossa harjoittelimme pääty-ympyrää ja ohjausta yleensäkin. Mentiin vain käytiä ja ravia, enkä itse ehtinyt ratsastaa Mustaa ollenkaan (meni siis tunnilla).
Henna kävi ratsastamassa Katinkaa hetken kentällä ja sen jälkeen Milan ja Min kanssa maastossa. Poni oli kuulemma vähän hillunut ja pukkaillutkin, hyvä että oli kivaa..

Torstaina työstin taas Mustaa kangilla. Hain vain reipasta tempoa, pyöreyttä ja hyviä siirtymiä (meinaan yhä ottaa liikaa ohjalla pidätteitä). Hyvin kevyesti taivuttelua. Musta oli ihan reipas ja melko letkeä.
Kävin myös töiden jälkeen viemässä Katinkan jalustinhihnat viimein korjattavaksi (saumat alkoi ratkeamaan) ja ostamassa lisää greenlinea ja pellavaista.

Perjantaina tein hetken käynnissä ja ravissa töitä kentällä, mutta lähdin tunnin alta pois ja käytiin Hennan ja Epronin kanssa pimeässä maastossa. Mentiin ylämäki-alamäki -tietä käyntiä ja kevyttä hölkkää mäkiä ylös. Peräänannossa ja rauhallisessa ravissa oikein tunsi, kun ponit joutui polkemaan alleen, ei ollut kevyttä ei. Pätkät reippaahkoa laukkaa tultiin takaisin päin. Metsään ei viitsinyt mennä, kun oli niin märkää ja siellä ei olisi nähnyt yhtään mitään. Ennen tallille tuloa ehdin käydä hakemassa Katinka jalustinhihnat Wahlstenilta ja ostin samalla alekorista Katinkalle Rainbuster -sadeloimen fleecevuorella ja siihen kaulakappaleen. Kokoa 115cm ei ollut, joten otin 105cm. Se on hieman nifti, varsinkin edestä (mikä on tosi harvinaista), mutta kun kokeilin Cyffen 115cm tallilla Katinkalle, oli se taas tosi iso. Valitsin kahdesta värivaihtoehdosta epämääräisen ruskeanharmaan, koska siihen löytyi saman värinen kaulakappale (tosin erivärisillä kanteilla). Nyt saan vietyä toppiksen pesuun ja korjata pienet reijät mitä joidenkin hampaat on siihen tehnyt. Linnut käy nokkimassa täytettä ulos noista reijistä..
huono kännykkäkuva ponista modeelaamassa uudessa loimessaan
Lauantaina Musta teki 3h, joista kaksi estepainotteista (puomeja, kavaletteja, ristikoita yms.) ja yhden koulupainotteisen. Annoin hetken seistä karsinassa, jotta kenttä vapautuisi vielä viimeisen tunnin jälkeen ja ratsastin sen jälkeen reilun puolisen tuntia siirtymiä ja taivuttelua. Vähän oli aluksi taas pohkeiden päällä ja itse roikuin tapani mukaan oikeassa ohjassa (on se vaan vaikeaa saada hyväksi sisäohjana ilman että heittää roikkumaan). Katinka teki myös 3 tuntia, jonka jälkeen sai safkansa, koska saa jäädä yöksi ulos vaihteen vuoksi.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Hammashuolto

Ja mitähän sieltä suusta löytyikään?

Tiistaina jatkoin vielä sairastelua, lähinnä voimien palauttamista ja miettimistä uskaltaisiko sitä syödä jotain.. Musta oli tunnilla ja Siiri oli Katinkalla tunnilla.

Keskiviikkona raahauduin töihin (kirjaimellisesti), voimat oli ihan poissa ja olo tosi heikko, kädetkin vain vapisi. Ei mikään ihme tosin, kun edellisen kahden päivän aikana oli saanut syötyä vain pari hapankorppua per päivä. Ei sitä töissäkään vielä paljon uskaltanut syödä, mutta vähän jo kuitenkin.
Olo oli melko vetelä, mutta raahauduin vielä tallille ja pääsin estetunnillekin mukaan.
Musta meni ensin alkeistunnilla ja siitä jatkettiin suoraan hyppytunnille.
Aloitettiin kolmella kavaletilla toisella pitkällä sivulla. Oikeastaan ne oli puomiasennossa, joten puomeja. Ravissa molempiin suuntiin, keskeltä kavaletteja ja suoraan suoralla hevosella, kuulostaa helpolta, mutta.. Aluksi Musta oli punkemassa hieman oikealle, mikä varmaan johtui taas oikeasta kädestäni, koska poni suoristui heti kun sain käden rennoksi ja ekstra kevyeksi eli siis tietoisesti kevensin oikeaa kättä.
Tultiin samaa linjaa vielä laukassa oikeassa kierroksessa niin, että tehtiin ensin päätyyn ympyrä yksittäisen kavalettipuomin yli. Tämän jälkeen saman tyyppistä pikkujumppaa kuin Robbyn treenissä viikkoa aiemmin, nyt tosin sen ristikko-okserin kanssa. Väliä Anne vielä lyhensi, kun Claralla oli vaikeuksia tulla yhdellä. Mustan kanssa se tuntuikin jo tosi helpolle välille. Olen aina inhonnut ravi sisääntuloja, kun olen kokenut niin hankalaksi ratsastaa Mustaa nopeasti eteenpäin ravihypyn jälkeen, mutta ahkera treenaus on tuottanut tulosta ja nykyään nämä tuntuu jo mukavilta ja melko helpoilta harjoituksilta.
Ristikko-pysty linjaa tultiin useamman kerran, aluksi tultiin Mustan kanssa viidellä, mutta viimeinen oli melko lähellä puolikasta, niin ajattelin yrittää neljällä. Eli isolla hypyllä sisään ja reippaasti eteen välissä ja isohkolla hypyllä ulos - tadaa, se oli helppoa! Jos tultiin pienellä sisään niin otin suosiolla viisi lyhyempää askelta, muuten menin neljällä.
Lopuksi tultiin pientä rataa eli ensin ravilla jumppis, jonka jälkeen 3 puomia laukalla ja viimeiseksi ristikko-pysty linja. Anne nosti mulle vähän eli johonkin n.75cm jumppiksen okseria ja linjan pystyä. Ihan lopuksi tultiin ristikko-ristikko (eli pysty laskettu ristikoksi) linjaa ilman jalustimia. Mun piti tulla neljällä eli reippaalla vauhdilla sisään vaan niin hyvin meni. Hirveet mustelmat kyllä tuli reisiin jalustinhihnoista. Noi Wahlstenin hihnat on sen verran jämäkät ja Mustan satulassa jää helposti vähän 'koholle' kun heittää jalustimet kaulalle.
Täysin asiaan liittymätöntä Katinka ilme-galleriaa..
 Torstaina oli hevosten rokotus ja Musta myös raspattiin. Katinkakin piti raspata, mutta kaikkia ei ehditty ottaa, joten loput otetaan about kuukauden päästä, kun varsa saa tehosterokotteen.
Musta on ollut tosi tasainen suusta eikä puljaillut ruuan kanssa, joten aattelin, että olis suu hyvässä kunnossa, mutta..
vasemmalla (kuten yleensäkin) oli tosi pahoja piikkejä ja haavaumiakin vähän. Lisäksi sieltä löytyi pienen pieni sudenhammas, josta kukaan muu raspaaja ei ole aiemmin huomauttanut. Ell olisi ottanut sen pois, mutta oli vain niin vähän näkyvissä, ettei saanut otetta siitä. Lisäksi vasemmassa suupielessä oli pienen pieni vanha arpi sisäpuolella, joten ostin suurasvaa sitä varten käydessämme torstaina Annen kanssa Horseprolla.
Siellä oli HIHSin kunniaksi to-pe kaikki normihintaiset tuotteet ota 2 maksa 1 -hinnalla. Itse ostinkin tuon Effolin suurasvan lisäksi kahden Roecklin kesähanskat. Talvihanskatkin olisi ollut tarjouksessa, mutta jätin ne tällä kertaa hyllyyn.
Kokeilin lisäksi Pikeureita ja löysinkin itselleni istuvan mallin ja koon, mutta jätin nekin vielä tällä kertaa ostamatta. Ehkä sitten keväällä. Mukaan tarttui myös tarjouksesta Effolin harjanselvitysaine. Tykkään Effolin tuotteista ja tuo suurasvakin on osoittautunut hyväksi.

Koska Mustalla nyt oli niitä piikkejä noinkin paljon, vaikka edellisestä raspauksesta onkin vain puolivuotta, pidän tuon puolenvuoden välin jatkossakin. Ei vaan voi mitään, kun on niin kieroutunut hammaskalusto. Ell koitti vielä leukojenkin liikkuvuuden kaikilta raspauksen yhteydessä ja hyvin oli Mustankin leuat liikkuneet vaikka onkin niin huonossa asennossa hampaat. Katsotaan mitä yllätyksiä Katinkan suusta löytyy ensi kerralla vaikka vain puoli vuotta on silläkin edelliskerrasta.

Perjantaina tuli lumiräntää ja jäi tietty heti tilsat Mustallakin. Oli muutenkin tarkoitus ottaa kevyesti rokotuksen jälkeinen päivä, mutta saikin sitten kokonaan vapaaksi tuon kelin vuoksi. Ei huvittanut lähteä kesäliposilla liukastelemaan.
Lauantaina (19.10) tuli vähän lisää lunta, joten tunnille meni vain kengättömiä. Mustan kanssa käytiin rauhallinen maasto Henna ja Epronin seurana, pari ravipätkää uskalsin lumettomilla kohdilla ottaa ja pari pientä laukkapätkääkin, muuten käveltiin tosi varovasti. Musta selvästi jännitti pohjaa, kun ei tykkää liukastella. Epronilla ei ollut vaikeuksia, kengätön kun on, joten Henna laukkaili meidän perässä parit pätkät.
Katinka teki useamman tunnin ja hyvin pysyi pystyssä ilman poposia.

Dino ja Merci ensilumessa
Sunnuntain Musta sai taas vapaaksi, kun keli ei yhtään parantunut ja tuntui turhauttavalta lähteä liukastelemaan pohjaa jännittävällä ponilla yhtään mihinkään. Musta vielä jumittaa selkänsä jos paljon liikkuu jännittyneenä ja niitä jumituksia on sitten mukava availla ratsastamalla.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kuinka paljon harmia voi olla yhdestä satulasta?

Jos se siis on rikki..

Maanantaina Musta meni lasten tunnille ja Katinka lainasi samaiselle tunnille Cyffen satulaa (lampaankarvan kanssa), joka on siis samanlainen daslö kuin omansa, mutta koon pienempi ja muutenkin uudempaa mallia (mm. vaihdettava etukaari mahdollisuus). Satula valuu kovasti eteen, mutta ainakin poni kulkee sen kanssa puhtaasti.
Itse taivuttelin Mustan kevyesti tunnin jälkeen.
enää ei kyllä olla laidunnettu - kuva on syyskuun alusta sumuisena aamuna.

Tiistaina kurjassa sadeilmassa Vilja meni Mustalla tunnilla, jossa harjoittelivat avoja yms. Itse en mennyt, kun olen nykyään välillä sokerista ;)
Henna kävi Katinkalla ilman satulaa hiekkakuopalla, takaisin tullessa poni näytti ottavan hieman lyhyempää askelta oikealla, ratsastettaessa oli kuulemma ollut ihan puhdas. Siiri ei päässytkään tulemaan ratsastamaan, vaikka normaalisti käy tiistaisin tunneilla.
Säätiedotus näyttää pahasti sateiselta, juuri kun on saatu sovittua Robby taas paikalle torstaina ja ryhmät kasaan. Niin epäreilua!

Keskiviikkona molemmat ponit teki yhden tunnin, ensin Katinka Mustan satulan kanssa (lampaankarvalla) ja ihme kyllä, satula pysyi paikoillaan. Sen jälkeen vaihdettiin satula Mustalle ja poika pääsi hommiin.
Ennen tunteja käytiin Annen ja Sunrisen seurana maastossa Mustan kanssa. Sunrise on 3v. ja on alle 10 kertaa ratsastettu ja muutaman kerran maastoillut. Hienosti tuli Mustan kanssa, välillä jopa vähän edelläkin. Maaston jälkeen nitkutettiin Katinkan satulaa joka suunnasta ja todettiin sen antavan hieman periksi oikealta puolelta edestä, todennäköisesti siellä on siis jotain rikki. Taidan heittää koko satulan pois, tuskin kannattaa lähteä avauttamaan.
da karvainen poni eli vanha kuva tämäkin..

Torstaina vielä oli aamupäivällä sadellut, joten kenttä oli melkoisen märkä. Rohkeasti silti lähdettiin hyppäämään ja oli kiva treeni. Aloitettiin ravipuomeilla (okseri-okseri linjalla 3 ja 3 puomia), tultiin pientä jumppaa ravi sisääntulolla (ristikko ja askeleen päässä pieni pysty, jonka oli tarkoitus olla ristikko-okseri, mutta kuvassa se okserin puomi oli väärällä puolella niin tulkittiin maapuomiksi. Kelin takia olikin parempi, että oli pystynä)
Kovin korkeiksi ei nostettu kuraisuuden takia, mikä vähän harmitti, mutta oli ymmärrettävää. Lisäksi olisi ollut kiva okseri-okseri linja, mutta sekin muutettiiin pysty-okseri linjaksi kelin vuoksi. Tais olla tälle vuodelle vikat valkut kotona..
Musta liikkui kivasti eteen, huolimatta märästä pohjasta johon se välillä hyytyy ja tuli jopa isoja hyppyjä joihin pääsin hyvin mukaan. Yksi kielto tuli ihan onnettoman pienelle pystylle ekalla kerralla tuossa okseri-okseri linjalla (josta siis tehtiin pysty-okseri linja). Olin ihan äimänkäkenä kun pysähtyi siihen vaikka tunsin, että hidastaa, mutta ajattelin että kyllähän se nyt tuon kokoisesta menee yli.. Meni sitten toisella yrittämällä ja okseristakin suoraan, vaikka siihenkin yritti himmailla. Olin vaan itse sen verran hereillä ettei toinen kielto enää onnistunut. Oliko puomit liian kuraisia vai mikä oli ongelma - ei vaan ymmärrä..
Ihan lopuksi tultiin rataa, joka alkoi yksittäiseltä pystyltä oikeassa kierroksessa, siitä suoraan pysty-okseri linjalle, jonka jälkeen halkaisijalla oleva ristikko (maapuomi siirretty esteeseen kiinni, jotta pääsi laukalla). Uralla siirtyminen raviin ja jumppis ravi sisääntulolla (tässä onnistuttiin joka kerta tulemaan sillä yhdellä askeleella, jes!). Uudestaan halkaisijalle, jonka jälkeen vielä yksittäinen pysty toisesta suunnasta. Musta toimi hyvin eikä ongelmia tullut.

Perjantaina käytiin taas maastoilemassa Annen ja Sunrisen kanssa. Käytiin tällä kertaa vähän pidemmällä ja lähdettiin Evolle päin. Reitti sinne kulkee kohtalaisen märkää metsätietä pitkin, märkää varsinkin viime päivien sateiden takia. Sunrise on pikkuisen hienohelma (ei kyllä mitään verrattuna emäänsä) eikä olisi halunnut astua kurakohdista. Tuli kuitenkin nätisti Mustan perässä, joka on tottunut menemään melkein mistä vaan.
Pahimmassa kohdassa jouduin vähän ottamaan ohjasta kiinni Sunia, jonka jälkeen se tulikin tosi nätisti. On niin vähän vasta ratsastettu, ettei vielä luota ratsastajaan niin paljon, mutta 'maastakäsin' tulee mihin vain. Hieno tamma se on! Takaisin päin tuli hienosti sen kuraisimmankin kohdan.

Lauantaina Musta meni kaksi tuntia (koulua ja puomeja), jonka jälkeen itse tein puolisen tuntia siirtymiä ympyröillä (ravin sisällä) sekä laukannostoja. Aluksi oli tosi tahmea ja punki pohkeiden päälle vaikka suusta olikin rento. Loppua kohden parani huimasti ja moottorikin löytyi niin, että sai ruveta taas enemmän pidättämään kuin ratsastamaan eteen.
Musta on pitkään ollut tosi rento ja helppo ratsastaa sekä mukava työstää, kauhulla odotan koska homma kosahtaa ja tulee niitä ei-niin-mukavia -päiviä, mahtaa tuntua pitkän hyvin menneen putken jälkeen kamalalta.
Katinka teki vain puolituntia yhdellä lapsosella, joten ohjasajoin sen pitkästä aikaa sen jälkeen. Poni toimi hyvin ja pysyi rentona (laukannostoja piti tosin vähän treenata ennen kuin pysyi pyöreänä niissä). Taidan kyllä ihan oikeasti käyttää oikeaa kättä huomattavasti enemmän kuin vasenta, koska oikeassa kierroksessa Katinka yritti lähteä kohtuuttomasti ulospäin joka ei tasan ainakaan korjaantunut sillä, että otin oikeasta ohjasta vielä tiukemman otteen. Ongelma näkyi erityisesti laukassa. Kun sain vihdoin viimein oikean käteni rentoutettua ja kevenemään, toimi ponikin ongelmitta. Itselläni kuitenkin on tuntu, että käytän käsiä samalla volyymilla, mutta ilmeisesti oikeassa nyt vaan on sen verran enemmän voimaa..
Oikeaan kierrokseen jouduin muutenkin työstämään ponia hiukan enemmän laukannostoissa, mutta lopulta Katinka uskalsi pysyä rentona ja tehdä nostot pyöreinä. Laukat oli kuitenkin molempiin suuntiin tosi hyviä eikä poni edes yrittänyt ravailla takapäällä (mikä on sen helmasynti) ja ravi oli mukavan letkeää lopussa.
Sydney on pysynyt hyvin paikoillaan paksun huovan ja lampaankarvan kanssa. Tosin sillä onkin menty nyt vain sileää.

Sunnuntaina menin Mustalla koulua ja se oli taas niin hyvä. Se oli heti alusta asti tosi hyvin pyöreänä ja liike tuli kunnolla selän läpi ja kantoi itseään tosi kivasti! Ei vaan voi olla nauttimatta ja hehkuttamatta kun poni kerta kaikkiaan toimii!
Tein vajaan tunnin ympyröitä eri puolille kenttää ja paljon siirtymisiä askellajista toiseen. Lopuksi vielä parit vastalaukat ympyrällä ja parit laukanvaihdot eli joka toisesta vastalaukasta tein siirtymän raviin ja joka toisesta laukanvaihdon, tämä molempiin suuntiin. Vastalaukat ympyrällä alkaa olla jo tosi helppoja Mustalle, jopa oikeassa kierroksessa, missä välillä hieman tuppaa kaatumaan sisäpohkeen päälle. Loppuverkaksi tiellä vielä pohkeenväistöjä käynnissä tyttöjen alkaessa hyppäämään kentällä.

Maanantai ei sitten ollutkaan niin hyvä päivä. Jouduin lähtemään jo aamulla pois töistä oksennustaudin takia. Jos jotain tautia oikeasti vihaan, niin oksennustautia. Musta ja Katinka oli molemmat tunneilla (ei tosin samalla, johtuen saman satulan käytöstä).

lauantai 12. lokakuuta 2013

Pikaviikot

3 viikon päivitykset putkeen..

Maanantaina Musta meni yhden lasten tunnin, jonka jälkeen itse menin about puolisen tuntia erittäin matalassa muodossa. Musta oli jälleen kiva ja toimiva.
Katinka meni ensimmäisellä tunnilla, mutta oli taas ep (tarhasta käveli puhtaasti). Anne ja minä tsekattiin jalat ennen tuntia eikä löydetty mitään, joten otettiin kokeiluun.
Keskeytyneen tunnin jälkeen testattiin Milan kanssa ponia. Otettiin satula pois ja Mila kyytiin -> poni liikkui puhtaasti. Kokeiltiin satulaan eri fyllinkejä (lampaankarvaa, geeliä, pintelipatjoja), mutta mikään ei auttanut. Lampaankarvan kanssa oli melko hyvä, geelin kanssa tosi ep. Todettiin, että epeys johtuu satulasta eli selkä jumissa sen verran takaa, ettei ilman satulaa mennessä ratsastaja osu, mutta satula osuu.
Henna kävi vielä maastossa vähän ravailemassa ja laukkailemassa ilman satulaa, jotta saatiin selkään vähän liikettä, jonka jälkeen hieroin selkää kevyesti ja loimitin yöksi fleecevuorellisella loimella.

Tiistaina Siiri meni Katinkalla tunnilla ilman satulaa ja poni oli puhdas. Musta meni 2 tuntia ja itse puolisen tuntia sen jälkeen hämärässä. Ympyröillä vain nopeasti pehmeäksi ja pyöreäksi sekä pohkeiden väliin. Vikalla tunnilla oli ollut vähän omilla poluillaan, joten oli taas vähän kiemura. Ekalla meni puomeja Viljan kanssa.
Tuiken kanssa kokeiltiin Katinkalle Cyffen satulaa, joka on samanlainen kuin sen oma, mutta tuuman lyhyempi. On tosin hieman eri mallinen kun on uudempi malli, mutta oli lampaankarvan kanssa ihan ok. Pitänee ruveta etsimään Katinkalle lyhyempää satulaa, voi tuo sydneykin olla himpun liian pitkä. Hieroin selän taas kevyesti ja loimitin yöksi. Eipä saa ainakaan selkä nyt kylmää.

Keskiviikon, torstain ja perjantain Musta sai vapaaksi omista kiireistäni johtuen.

Lauantaina Musta teki kaksi tuntia, jonka jälkeen itse menin tarhassa suoristuksia ja siirtymiä, kentän ollessa vielä varattu.

Sunnuntain Musta sai taas vapaaksi, kun olin itse ihan poikki enkä vaan jaksanut. Katinkan selkä on jo ok ja menee ihan puhtaasti satulankin kanssa. Olen nyt lisännyt lampaankarvan pysyvästi satulan alle vähän tuomaan lisäfyllinkiä. Mattes olisi tosin vielä parempi, tähän ei siis saa mitään täytepaloja.

Maanantaina pidin kaksi alkeistuntia, joista Musta (ja Katinka) meni molemmilla. Tunnit pidin tarhassa, koska kenttä oli ihan liian märkä. Tuntien jälkeen menin vielä Mustalla tarhassa suoristuksia (eli lähinnä avoja).

Tiistaina pidin yhden tunnin, jonka jälkeen menin Mustalla ilman satulaa kentällä. Onkin aikaa siitä, kun olen ilman satulaa mennyt (jos ei lasketa laitumelle ratsastuksia), joten ponin selkä tuntui kovin liukkaalta. Musta oli kuitenkin miellyttävä ja pehmeä ratsastaa.

Keskiviikkona kävin kävelemässä ja hölkkäilemässä maastossa, jonka jälkeen kiipesin lyhyttä, mutta jyrkkää rinnettä kolme kertaa. Sai kyllä pitää kunnolla harjasta kiinni, muuten olisi tippunut kyydistä.

Torstain ja perjantain Musta sai taas vapaaksi ja lauantaina ahkeroikin 3 lasten tuntia, jonka jälkeen itse ratsastin vähän ympyröitä ja siirtymiä. Loppuverkkana tein tiellä käynnissä pohkeenväistöjä.

Sunnuntain Musta sai myös vapaaksi, kun oma aikani meni muualla.

Maanantaina Musta meni lasten tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin perusjutut läpi (vähän taivutuksia, pohkeiden väliin ja eteen-alas rennoksi).

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen itse kävin vain kymmenisen minuuttia ravailemassa eteen-alas. Musta jäi myös yöksi sisään nyt ensimmäistä kertaa tänä syksynä, saas nähdä kuinka jäykkä on seuraavana päivänä.

Keskiviikkona Musta meni yhden lasten tunnin, jonka jälkeen kävin kiipeilemässä 3 mäkeä, tällä kertaa lyhyen mäen kiipeilyiden välissä kerran myös yhden vähän pidemmän ja himpun jyrkemmän. Loppuravit kävin ottamassa vielä kentällä ja poni sai jäädä toiseksi yöksikin sisään. Oli edellisyönä tosin kinannut Orhideen kanssa, joka oli naapuri karsinassa. Onneksi se ei siinä talvisin majaile vaan on pihatossa.

Torstaina tein kentällä suoristukisa puomeilla. Kolme puomia keskihalkaisijalla noin 12 metrin välein. Tein aina puomin jälkeen ympyrän vuoretellen molempiin suuntiin ja tulin saman puomin uudestaan eli yhdellä suoralla tulikin kuusi puomin ylitystä. Käynti ja ravi oli hyviä, samoin vasen laukka pysyi hyvässä tahdissa ja poni pyöreänä sekä avuilla. Oikeassa laukassa Mustalla olikin vähän turhan kivaa ja yritti kiikutella. Laukassa tulin välillä koko ajan samaa laukkaa ja ympyrät samaan suuntaan, välillä taas tein laukanvaihdon ylittäessäni puomia toisen kerran, jolloin seuraava ympyrä tulikin eri suuntaan. Vaihdot oli hyviä ja sujuvia.
Erittäin tehokas harjoitus ja saa ainakin minut keskittymään suoristamiseen paremmin kuin ilman puomeja mennessä. Puomit kun toimii jonkinlaisena maamerkkinä.

Perjantaina vedin Mustalla kevyen maaston, jossa loppuaika mentiin kentällä, jotta halukkaat pääsi vielä laukkaamaan. Mustan kanssa lähinnä seisoskeltiin kentän keskellä tuo loppuaika eli tosi kevyt lenkki tänään. Hoidin vielä ponit laitsalle (Musta ja Roventa, oli tosi tuskallista tuoda niitä pois yhtäaikaa, kun Rovis kävelee taluttaessa niin turkasen hitaasti..)
Kissamieskin oli pysynyt laitumella ilman emäänsä, kun ei antanut kiinni mun hakiessa Missiä, niin oli pakko jättää sinne.

Lauantaina vedin aamusta kevyen alkeismaaston, jossa Epron oli ekan puolituntia käsihevosena. Muutenkin mentiin vain käyntiä ja ravia, Venla sai tulla Katinkalla muutaman pätkän laukkaa perässä.
Mila auttoi aamulla hakemaan ponilauman laitumelta ja laitteli sen jälkeen mulle esteitä kentälle. Vilma lähti viemään kahta seuraavaa maastoa ja mä hyppelin sillä aikaa esteitä Mustalla. Pitkällä sivulla oli okseri-pysty suora n. 6 askeleella ja molemmilta suoran esteiltä pääsi kaartaen yksittäisille pystyille. Tulin suoraa myös pysty-okseri suuntaisena. Aloitin nopeasti parin laukannoston jälkeen, kun tunti oli jo verkattu maastossa. Aloitin jostain seiskakympistä ja otin erilaisia sarjoja esteillä. Askeleet osui melko kivasti ja Musta meni hyvin eteen. Mila nosteli esteitä jonkin verran ja lopuksi tultiinkin ensin pysty-pysty kaarevalla linjalla, josta okseri-pysty kaarevalla linjalla ja siitä vielä toisen kerran pysty-pysty linja, kun se ekan kerran tuli vähän huonosti. Okserin jälkeinen pysty tuntui korkealta ja huudahdinkin Milalle siinä hypyn aikana, että tää on varmaan 90cm. Musta tuli tosi lähelle siihen, mutta pääsi hienosti yli. Eikä korkeus edes tuntunut pahalta vaikka näyttikin korkealta. Okserikin oli 85cm (takapuomi) ja tuntui hyvältä. Siihen tultiin kerrankin hyvällä hypyllä ja suorana.
Hypyistä jäi tosi hyvä fiilis ja pohja oli ihan superhyvä.

Sunnuntaina pidin tunnin lauralle ja yksi 2-vuotias oli talutettavana puolituntia. Siiri tuli vielä illalla ratsastamaan Katinkalla joka oli taas satulan kanssa ep, mutta ilman satulaa ok. Aamusta vielä klippasin vihdoinkin Katinkan, se oli jo lauantaina ihan läpimärkä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Ihan nakuksi en vetänyt, vaan jätin lyhyen lyhyen karvan. Muuten ajelematta jäi vain jalat ja pää.
Henna meni Katinkalla ilman satulaa, kun ei oltu varmoja tuleeko Siiri. Katinka liikkui reippasti ja nätisti pyöreänä.
Mustan juoksutin gramaaneilla ja sen jälkeen päästin hetkeksi irtojuoksemaan ja vähän irrottelemaan. Tuntui hieman jäykältä selästä eilisen jäljiltä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sarjatreeniä

Robbyillaan taas!

Maanantaina Musta meni lasten tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin sen nopeasti eteen-alas. Oli melko energinen näin kisojen jälkeiseksi päiväksi.

Tiistaina Musta meni jatkotason tunnilla puomeja, itse en ratsastanut ollenkaan, kun tunti oli sen verran myöhään. Otin sitä vastoin Milan avustamana poseerauskuvia sekä Mustasta että Miistä. Tarkoituksena on yrittää kuvata kaikki tallin hevoset tässä syksyn aikana ennen lumien tuloa ja niin kauan kuin valoa riittää (sekä ei ole vielä ihan järjetöntä karvapehkoa). Mustan kuvissa oli ISO-arvo himpun turhan korkealla, kun oli tumma kohde ja valo melko vähäinen, kuvista tuli siis hieman kohisevia, mutta kelpaa nyt ensi hätään.
Yhtä hyvää mestarilaukauste ei vielä ole osunut kohdalle kuin Cyffen kanssa, mutta sitä yrittäessä..

Palikalle ostetut näyttelysuitset on vähän pienet Mustalle, mutta menee ilman kuolaimia

Keskiviikon Musta sai vapaaksi, jotta jaksaisi varmasti hypätä Robbyn valkussa seuraavana päivänä.

Torstain Robbyn valkku (kotona) meni tosi hyvin. Päivän teemana oli kavaletti päädyssä, joka ylitettiin joka kerta kun sinne osuttiin. Aluksi mentiin pelkkää kavalettia muutamat kerrat molemmista suunnista, tasaisella rytmillä, tuoden hevonen hyvin ja pysyen itse sopivassa asennossa unohtamatta katsetta. Sen jälkeen perään otettiin pystyjä, linjat oli kohtuullisen tiukkoja.
Loppuja esteitä tultiin erilaisilla ratavariaatioilla, viimeisin oli jo melko haastava muistettava, että kummasta suunnasta sitä okseria nyt tällä kertaa tultiinkaan.
Sarja oli kohtuu pitkällä välillä Mustalle, mutta hyvin mentiin kahdella. Robby sanoi, ettei se ole meille helppo, mutta ei mahdotonkaan jos vaan itse ajattelen eteen. Tämä onnistuikin tosi hyvin ja päästiin kahdella vaikka tultiin sisään pikku askeleella. Lisäksi vielä inhoan pysty-okseri sarjoja. Kaksi askelta on mulle tosin paljon helpompi kuin yksi.
Vikalla radalla tuli toisella kertaa sarjalle yksi miniaskel liikaa, kun oma 'voima' oli jo loppu ja jäin vain odottamaan. Musta tuli silloin kyllä kaikkein parhaiten sisään, mutta jotenkin se vain kosahti.. Otettiin siis se pätkä uusiksi. Muuten meni oikein kivasti, Musta hyppäsi epäröimättä ja kulki hyvin eteen. Korkeus lopussa 75-85cm eikä tuntunut liian korkealle.
kuva harjoituksesta, päädyssä tosiaan kavaletti. Meidän kentällä tämä oli niin, että portti oikeassa yläkulmassa

Perjantaina Musta meni koulutunnin ja itse kävin Katinkalla maastossa Mimmin ja Oromiksen seurana. Voi että poni voi olla jäykkä.. lisäksi Katinka on tosi pahasti kiinni vasemmalta ja tyhjä oikealta, onneksi rokotukset tulee pian ja siinä samalla saa raspautettua. Taivuttelin paljon, mutta hyvin jäykäksi vielä jäi. Poni oli tosin ihan innoissaan menossa.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, jonka jälkeen itse vedin maaston Foriolalla. Mustan ratsastin maaston jälkeen vielä kentällä tehden perustöitä ympyrällä ilman sen suurempia ajatuksia. Musta oli ihan hyvä.

Sunnuntain Musta sai vapaaksi ja itse kävin katsomassa Hevosia Stadikalla. Kuvia kyseisestä tapahtumasta löytyy toisesta blogistani.
Henna soitteli, että Katinka näyttää olevan ep Siirin ratsastaessa, mutta ei löytänyt jalasta mitään. Henna kokeili ponia ja sanoi sen laukkaavaan mielellään, mutta olevan varsinkin oikeean tosi könkkö. Lauantaina Katinka näytti ekalla tunnilla tosi jäykältä, mutta liikkui seuraavat tunnit tosi reippaasti ja iloisesti.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Superrussi!

Ei olis juuri paremmin voinut mennä

Sunnuntaina (8.9.) oli sitten Russimestaruuksien finaali, ihan täällä meidän kotitallilla. Luokat oli matalat ja radoistakin tehtiin melko helppoja. Vilja meni Katinkalla 40cm ja osallistui näin minirussimestaruuteen. Katinka korjasi potin kotiin voittamalla luokan ja Vilja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi, vain osallistumalla tähän viimeiseen kilpailuun (jaettu 3. sija, toisella oli myös estekisan voitto, joten pisteet tasan). Vilja ratsasti muutenkin tosi hienosti, rytmi oli hyvä ja tyttö pysyi hyvin hypyissä mukana vaikka ei ole aiemmin tainutkaan oksereita hyppiä eikä porttia. Edellis sunnuntaina tallinmestaruuksissa Viljalla oli vielä vähän vaikeuksia pysyä hypyissä mukana, mutta nyt stemppasi hienosti!

mulla oli 'hieman' väärät asetukset kun kuvailin, joten tuloskin on sit sen mukainen. Milloinhan sitä oppis tarkistamaan asetukset ennen kuin alkaa räiskiä?
Hennan suorituksessa poni oli jo himpun väsynyt (todella lämmin päivä), joten Hennan oli tyytyminen kakkossijaan. Russicupin voitto kuitenkin oli jo oikeastaan varmistettu edellisillä 3. voitolla, joten hieno loimi brodeerauksineen päätyi meille!
Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet russikisat tältä vuodelta meidän porukalla. Neljä osakilpailua, missä Katinka meni 7 luokkaa ja otti näissä 6 ykkössijaa ja yhden kakkosen. Voisiko paljon paremmin enää mennäkään? Olen kyllä niin ylpeä pikku ponimuksestani sekä tietenkin myös ratsastajista!
Katinka on jotenkin hirveen itsetyytyväisen näköinen..

Russiluokkien jälkeen ratsastettiin vielä tallin omat luokat 70 ja 80cm. Molemmissa vain tallin omaa väkeä. Musta hyppäsi kivasti, joskin oli ekan luokan jälkeen jo himpun väsyneen oloinen, intoa kuitenkin riitti ja pyrki hyvin eteen. Kaikki hypyt onnistui hyvin, ei tullut juurikaan miniaskelia vaan rytmi pysyi hyvin. Itsellä oli hyvä fiilis ja rohkeutta mennä. 70cm hävittiin niukasti Hennalle ja Epronille, näin kyllä jo uusintaa tehdessä, että jäin ihan himpun isommalle kaarteelle yhdessä tiukassa kohdassa (jäljet näkyi maassa), sekä yksi hyppy tuli vähän pienellä, siinäkin meni pari sadasosaa hukkaan. Kakkostila kuitenkin (niukasti tosin, seuraava hengitti ihan niskaan).
Kasikympissä Henna teki ainoana tuplanollat, meille muille tuli yksi pudotus ekassa vaiheessa. Mulla ja Mustalla se tuli vikalla esteellä, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä poni oli vähän löysä, oma ajatus jo uusinnassa ja kaikkea muuta. En yrittänytkään ratsastaa aikaa vaan tein rauhassa hyvät pitkät tiet, joten hävittiin sitten ajassa Milalle ja Miille. Hennalle siis kaikenkaikkiaan erittäin voitokas päivä ja hirmu kasa ruusukkeita..
Olin omiin ratoihini erittäin tyytyväinen pudotuksesta huolimatta, poni toimi hyvin, imi esteille ja oma pää kesti. Tuo kahdeksankymppiä ei tuntunut juurikaan missään. Annekin kehui, kuinka helposti meni ja näytti hyvältä.

Näyttäis olevan seiskakympistä molemmat hyvät kuvat mitä löytyi. Näyttäähän toi aika matalalle..

Vertsukin ratsasti elämänsä ensimmäiset kisat, Mustan kanssa 20cm (Mimmi talutti), vaikka ei puomeja kummoisempia ole juuri mennyt. Sen takia ei annettukaan Katinkaa tai Bobbya Vertsulle, kun ne saattaisi tuonkin kokoisista jo hypätä. Musta tyytyi ravaamaan ja laukkaamaan nätisti yli.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kisoja ja kissanristiäisiä

Tai jotain sinnepäin..

Keskiviikkona tein Mustan kanssa perus verryttelyjumppaa eli paljon ympyröillä, ylitaivutuksia, siirtymiä yms. Matalassa muodossa ja poni pyöreänä.
Jotenkin Mustan kaviot näyttää vieläkin silmiini ihan eri mittaisilta. En tiedä olenko tulossa hulluksi vai olenko vain ylihuolehtivainen, mutta..

Torstain Musta sai vapaaksi ja perjantaina oli tunnilla, jonka jälkeen itse tein vain nopeasti ympyröitä ja ratsastin pohkeiden väliin sekä pyöreäksi. Musta oli ok ja toimi nopeasti hyvin.
Lauantaina Musta ahkeroi 3 tuntia (melko kevyitä tosin) ja itse kävin vähän pellolla verryttelemässä seuraavan päivän Tallin Mestaruuksia varten. Musta laukkaili pellolla innoissaan, mutta oli selkeästi vähän väsynyt. Ravipätkät oli hyviä. En juuri kummoisia tehnyt, vähän ympyröitä ja siirtymiä, jotta poni tuntuisi taas omaan käteen sopivalta heti suoraan seuraavana päivänä. Henna oli mukana kamerani kanssa, joten koiratkin pääsi mukaan.
Dino ei viitsinyt juosta mukana, mutta Merci otti pari spurttia Mustan rinnalla
Syyskuun ensimmäisenä (eli sunnuntaina) kisattiin Tallin mestaruudesta. Tällä kertaa ratana oli esterata (tai eräänlainen estetehtävärata, koska välissä oli mm. ravipuomit) ja arvosteluna vain tyyliarvostelu. Jokainen este siis arvosteltiin erikseen 1-5 pisteellä ja aika ei vaikuttanut (eikä sitä otettu) arvosteluun. Ainoastaan hevosen piti kulkea sopivaa vauhtia. Korkeudet vaihteli puomeista 70cm, joita minä ainoana seniorina (lintsareita kaikki muut) hyppäsin, sekä tietysti kokeneemmat junnut myös.
Musta oli hieman väsynyt ja itse mokailin ihan urakalla. Kaikille pystyille tuli pikkuaskel ja sille ainoalle okserille Musta lähti sitten kauempaa, olin melkein mukana menossa.. Pääty-ympyrällä oleva viuhka oli haasteellinen ja siihen Musta meinasi stopata. Ihme kyllä, päästiin ehjänä ylitse kun kerrankin itse jatkoin ratsastusta, jes!
Pisteet oli paremmat mitä oletin, mutta ainoana sennuosallistujana oli voitto automaattinen ;)
Junnut keräsi kyllä parempia pisteitä kuin minä, ei tosin kovin paljon. Alakerran arvosteluun (kädet, jalat, katse yms.) olin tyytyväinen, sieltä tuli suora rivi nelosta. Hauskaa oli pienestä sateesta huolimatta ja kentän pieni kuraisuuskaan ei haitannut menoa.
ainoo hyppykuva tallinmestaruuksista. Hennan isän ottama (kai)
Maanantaina Musta teki perinteisen lasten alkeistunnin, jonka jälkeen itse ympyrällä töitä. Musta oli superhyvä! Pehmeä, herkkä, reipas - kaikkea mitä siltä voi toivoa. Mustan on nyt parin viime kouluvalkun jälkeen ollut tosi pitkään helppo ratsastaa vaikka olisikin tunneilla ennen omaa menoa. On nopeasti melko hyvin avuilla (joskus puskee pohkeiden päälle) ja on RENTO heti kun kiipeää selkään ja ottaa ohjat käteen. Tämän takia ratsastankin itse yleensä tuntien jälkeen vain puolisen tuntia avut läpi ja selkää töihin. Kun homma toimii, niin ei tarvi joka päivä vemputtaa ja vääntää menemään tuntitolkulla.

Tiistaina Musta oli jatkotason tunnilla ja itse menin perinteisesti sen jälkeen (on niin kiva, kun on valmiiksi verkattu hevonen). Tein avoja ja muita suoristuksia sekä kevyttä taivuttelua ympyröillä. Oli ihan jees ja toimi hyvin.

Keskiviikkona käytiin Hennan ja Epronin kanssa pellolla. Mustan keskittymisestä ei oikein tullut mitään, kun piti vahtia, missä Epron menee. Lähinnä humputeltiinkin, vähän ympyröitä pari reippaampaa laukkapätkää ja eteen-alas ravissa. Tarkoituksella muutenkin kevyesti vain verryttelyä seuraavan päivän Robbyn valkkua varten.
Torstaina matkattiin Annen ja Foriolan seurassa Takkulaan Robbyn valkkuun. Siellä oli esteet viikonlopun kisoista jäänyt kentälle ja niitä sitten sovellettiin. Kolme pitkää linjaa (suora ja pari kaarevaa) sekä yksi sarja, mitä käytettiin.
Aloitettiin pysty-okseri linjalla (pitkä), joka aluksi oli ihan ristikoina ja silloin siihen sai ottaa yhden askeleen enemmän eli Mustan kanssa tultiin 7 askeleella. Tosin aluksi tultiin ihan liian kovaa ja saatiin moitteita (nauttisi nyt kerrankin kun Musta tykkäsi mennä eteen). Tätä pari kertaa niin, että tultiin hyvin, jonka jälkeen nostettiin pystyksi ja okseriksi. Okserin alla oli vielä joku peloke, mutta hyvin päästiin yli.
Tämän jälkeen kaareva linja, jossa kaikki teki pakosta samana kaarteen, kun Robby laittoi 'tielle' yhden esteen, jonka vierestä piti mennä. Pitkä linja taas (okseri-pysty), johon meillä tuli 11 askelta (piti kyllä tulla kymmenellä), joten muutaman kerran jälkeen sainkin ukaasin, että tulen niin monta kertaa peräkkäin, jotta askeleet tulee oikein. En saanut kertaakaan okserille hyvää isoa hyppyä, joka olisi auttanut, mutta ukaasin jälkeen laitoin menoksi ja juuri ja juuri päästiin vaaditulla askelilla. Itsellä ei meinannut kyllä laskupää toimia ollenkaan, vaan jätin aina kakkosaskeleen laskematta..
Meitä oli valkussa kuusi (ihan liikaa mun mielestä), joten tämän jälkeen hypättiin suoraan 'rataa', joka alkoi toisella okseri-pysty linjalla, jonka jälkeen okseri-pysty linja (se 10 askelta), kaarto sarjalle, jota ei myöskään oltu vielä hypätty (tais olla meille jopa 4 askelta) ja viimeisenä alun pysty-okseri linja ja keskimmäisen linjan pysty väärästä suunnasta loppuun. Eli paljon esteitä, joita ei oltu vielä hypätty ja jo hypättyjä jonkin verran nostettiin (jopa minulle). Rata meni muuten ihan jees, mutta heti ensimmäiselle hypylle tuli kielto. Se oli vielä radan matalin, varmaan joku alle 70cm ja ihan pelkistä puomeista tehty (muissa olikin monessa jotain väkerrystä siellä esteen alla). En ollut yhtään varautunut kieltoon, joten ratsastus jäi vähän kesken. Myöhemmin tilannetta miettiessäni totesin, että Mustaa taisi pelottaa ne viistosti esteen takana näkyvät tuolit ja muut hässäkät, joita katseli jo alkukäyntien aikana.
Kaiken muun sitten poni nätisti hyppäsikin radalla ja meno tuntui melko helpolta, vaikka askelia taisi tullakin vähän liikaa. Minkä takia hyppäsimme mm. sarjan uudestaan lopuksi. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi hyvä fiilis, ehkä mun päälle auttoi se, kun puomit oli nelimetrisiä ja kenttä valtava, niin ne esteet ei näyttäneet isoilta.

Perjantaina Musta teki yhden alkeistunnin, jonka jälkeen itse menin parikymmentä minuuttia. Oli alkuun vähän levoton suusta ja 'humalaisen' oloinen, mutta asettui melko nopeasti. Ratsastin vain rennoksi ja eteen-alas.
Hennan kuvaama. Pojilla on hauskaa..
Lauantaina Musta meni kaksi alkeis-alkeisjatkotuntia, jonka jälkeen käytiin nopeasti pellolla vähän ottamassa reipasta laukkaa. Mimmi tuli mukaan Katinkalla vähän verryttelemään sitä seuraavan päivän russimestaruuksia varten. Mentiin ihan vaan kevyesti ja nopeasti, sen verran, että molemmat ponit sai paikkoja laukattua auki.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kouluvalkun kootut

eli Heli on leikkinyt videonmuokkausohjelmalla

Piditte tai ette, tässä se tulee. Useista pienistä videonpätkistä koottu kokonaisuus, maustettuna jopa pienillä tekstipätkillä. Musiikkia en ruvennut ymppäämään, kun ajattelin, että joku saattaa jopa tykätä kuulla valmentajan kommentteja ja ohjeita. Jos ei, niin laittaapi sitten volumen nollille ja mielilevyn soimaan..

Itse olen tuotokseen kohtalaisen tyytyväinen, varmasti tuolla ohjelmalla olisi saanut hienompaakin aikaan, mutta oma aikani on rajallista ja tämänkin kanssa meni jo.. turhan kauan..


 

Nyt kun katselin youtuben kautta videon, niin yksi kysymys videoita muokkaaville: miksi ihmeessä nuo tekstit hyppii tuossa kuvaruudulla eikä pysy paikoillaan? Videonmuokkausohjelmassa ne oli ihan paikoillaan..

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kirii kirii

Laahataan auttamattomasti jäljessä - vielä elokuuta

Perjantaina ratsastin Mustan kevyesti kentällä ennen tunteja. Oli hieman väsyneen oloinen, mutta meni kivasti. Taivuttelin kunnolla ympyröillä ja tein parit laukanvaihdot vastalaukkaympyrällä. Musta kipitteli vielä pari lasten tuntia.
Kengityshommeleiden takia oli valkun jälkeinen yö ensimmäinen laitumella tällä viikolla ja ajattelin sen tarkoittavan perjantaina ties minkälaista kikkailua Mustan kiinnisaamiseksi. Poni kuitenkin yllätti mut totaalisesti kävelemällä laitsalla luokse!
Katinka pääsi hetkeksi laiduntamaan Cyffen, Orhideen ja Foriolan kanssa ja oli onnessaan. Cyffeä vähän tutustutettiin Katinkaan ja isoihin heppoihin samalla, kun on ollut tarhassa vain Bobbyn kanssa (molemmat uusia). Kuvailin vähän samalla, jotta saataisiin Cyffestäkin edustava kuva nettiin.



Lauantaina olin turhan ajoissa paikalla ja Musta valmiina tunnille tuntia liian aikaisin. Lähdin siis itse käymään kevyen maaston ja sain sieltä mukaani pari hirvikärpästä (YÖK!). Hyvin verrytelty poni ahkeroi pair lasten tuntia, joista jälkimmäisellä puomeja. Tuntien jälkeen vietiin Musta, Mi ja Oromis yhdelle laitsalle, jota ei olla vielä keretty syöttämään kertaakaan koko kesän aikana. Heinä siis sen mukaisesti tosi pitkää ja tietysti vähän vanhentunuttakin, mutta hyvin näytti pojille maistuvan.
Katinka ahkeroi peräti neljä tuntia, joista yksi tosin oli hyvin hyvin kevyt köpöttely. Oli viimeisellä tunnilla kuitenkin vähän väsyneen oloinen.
Henna ja Tuike pesi Katinkan ja Mustan satulahuovat, jotka olikin jo taas melko likaisen näköisiä. Mitenhän tää palvelu tulee toimimaan talvella, jään kyllä kaipaamaan kun pitää taas itse ruveta enemmän hinkkaamaan noita.

Musta sai sunnuntain (25.8.) ja maanantain vapaaksi. Katinka taas kävi Hennan kanssa maastossa sunnuntaina ja maanantaina pari rauhallista maastoa tuntilaisten kanssa.

Tiistaina tehtiin vielä viimeisteleviä hyppyjä Katinkalla seuraavan viikon viikonlopun (tuliko tarpeeksi epäselvästi?) Russimestaruuksien finaaleja varten. Henna sai valita esteet ja hyppelin itse Mustalla mukana. Yllättäen kentällä ei ollut yhtään 'normaalia' estettä, kun Henna halusi kaikkia pelokkeita (joita Katinka ei kyllä enää pelkää ollenkaan). Mimmi oli kuvaamassa ja Mila nostelemassa esteitä, niin saatiin vauhdilla vedettyä homma!
Pelokkeiden käytössä on sekin hyvä puoli, että puomeja tarvii raahata vähemmän
Katinka ja 'hieman' kaukaa hyppy okserille. Henna hyvin mukana menossa
Portti, johon en oikein kertaakaan saanut hyviä askelia
Tämä oli meidän hurja aloituskorkeus
ja tähän lopetettiin. Molemmat tuli hyvin tätä korkeampaakin. Tää oli 80 tai 85, en nyt muista.
Hyppelyjen jälkeen vedin vielä maaston Vystillä, joka oli lievästi kierroksilla, kun maasto olikin ihan rauhallinen eikä sellainen reipas vedätysmaasto, mitä se on tottunut viime aikoina tekemään. Nyt joutui treenaamaan hitaan hidasta ravia (piti istua harjoitusravissa, jotta onnistui) ja oikein hidasta laukkaa. Sekä menemään muutenkin pyöreänä. Katinka lähti maastoon mukaan, Musta ei.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Vaihto, vaihto, vaihto

Laukanvaihtoja Pilvin valkussa

Torstaina ponin kengät oli vihdoin ojossa. Ihanainen kengittäjämme oli järjestänyt aikatauluunsa sen verran aikaa, että kävi heittämässä Mustan ympäri. Tämän takia tosin Musta joutui olemaan koko päivän karsinassa, kun Anne oli päivällä poissa ja Samuli ei osannut edellispäivänä sanoa tarkkaan, mihin aikaan ehtisi. Onneksi Musta on rauhallinen karsinassa ja viihtyy siellä yksinkin (toisin kuin Katinka, joka olisi varmaan tullut seinistä läpi).
Ehdin töistä kohtuu hyvissä ajoin ja puunasin Mustan kunnolla. Pintelöin jopa joka jalan, Pilvillekin helpompi seurata niitä, kun on kaikki samanlaisia. En tosin löytänyt mistään Mustan toisia patjoja, joten laitoin takasiin etujalan patjat ja lainasin Katinkan ohuet villapatjat Mustan etusiin, menihän se niinkin. Mimmikin oli ajoissa paikalla ja käytiin tekemässä pieni käpsy ensin tiellä ja sen jälkeen tein kevyitä taivutteluita käynnissä kentällä. Ehdin ottaa myös pienet pätkät ravia ennen Pilvin tuloa.
Valkun aiheeksi pyysin laukanvaihtoja. Musta on ruvennut laiskottelemaan, eikä viitsi esteillä vaihtaa nopeasti, kun vastalaukka on sen verran helppoa sille nykyään. Ennenhän se vaihtoi itsestäänkin, mikä ei sekään ole toivottava vaihtoehto, mutta nyt ei viitsi vaihtaa käskystäkään. Sileällä kun olen itsekseni tehnyt, menee vaihtod vasemmasta oikeaan hyvin, mutta oikeasta laukasta rupeaa ennakoimaan ja painamaan hirveää vauhtia vasemmalle (ja pohkeen päälle!) vaikka mitä tekisin. Pilvi olikin ajatellut laukkapainotteisempaa valkkua, joten sopi hyvin.

Alkuverkaksi tehtiin pohkeenväistöjä ravissa. Vasemmalle meni hyvin, oikealle yritti takapää vähän johtaa aluksi, mutta kun löysin itselleni oikean ajatuksen, lähti homma luistamaan oikein hyvin. Oikea suunta on aina ollut Mustalle hankalampi, mutta nyt erot on tasoittunut huomattavasti ja liike on etenevää molempiin suuntiin. Pohkeenväistön laadunhan määrittää johtavan etusen liike. Mustalla on ollut taipumus väistää liikaa sivulle, jolloin liike eteenpäin on loppunut. Suuri syyhän on tietenkin olleet minun liian vahvat avut. Kun on itse löytänyt sopivan herkkyyden ja keveyden, on ponikin oppinut menemään myös eteen.
ollaan ihan sävy-sävyyn, tarkoituksella.
Pohkeenväistöjen jälkeen kolmikaarista kiemuraa laukalla. Ensin niin, että koko ajan sama laukka ja keskimmäinen kaarre siis vastalaukalla. Vain hyvät linjat ja tasainen rytmi. Vastalaukka kaarteissa meinasin oikaista liikaa, jolloin Pilvi meni tolpaksi seisomaan ja pakotti tekemään hyvän linjan. Kappas, poni pystyikin siihen helposti ja saatiin hyvä suoristus ennen toista kaarretta. Kun olin löytänyt hyvät linjat molemmissa laukoissa ja saanut hyvät suoristukset, ruvettiin tekemään laukanvaihtoja. Eli suoristuksessa aina vaihto ja jos yhtään painoi pohkeen päälle, niin voltti kaarteeseen ja hevonen tasapainoon. Aluksi vaihdot oli yhtä sähellystä, vaikka aloitettiin helpommasta suunnasta (eli vasemmasta oikeaan). Toiseen suuntaan Musta kuitenkin taas rupesi ennakoimaan rajusti eikä juurikaan auttaneet voltit ennen tai jälkeen vaihdon.
Pidettiin pieni huilitauko ja tehtiin välissä muutamia takaosakäännöksiä. Eräänlaista neliötä edestakaisin niin, että kulmiin puolikkaat käännökset ja sen jälkeen kun hevonen oli hyvillä avuilla niin koko käännökset. Pikkuhiljaa saatiin oikeallekin jo vähän pienennettyä käännöstä. Vasempaan tuli kivoja. Taivutusta saisi olla enemmän, mutta nyt pysyy tahdissa ja samankokoisilla askelilla sekä ilman napakäännöstä.
vastalaukkaympyrällä
Tämän jälkeen lähdettiin yrittämään laukanvaihtoja toisella tapaa. Isolla pääty-ympyrällä vastalaukkaa, josta sitten laukanvaihto myötälaukaksi. Näin poni ei pysty ennakoimaan koska vaihto tehdään ja sen on helppo jatkaa vaihdon jälkeen myötälaukassa ympyrää. Ensimmäinen vastalaukannosto oli kyllä kaikkea muuta kuin mallikelpoinen suoritus, mutta se taisi enemmän johtua minusta kuin ponista. Ei oikein aivot meinannut ymmärtää antaa oikeanlaisia apuja. Tällä metodilla tulikin oikein hyviä vaihtoja, silloin kun kuski ei mokannut.

Lopuksi vielä keskiraveja ensin puolirataleikkailla, joissa piti kiinnittää enemmän huomiota siirtymiin. Musta ei oikein tullut takaisin riittävän nopeasti. Sitten vielä ympyröillä siirtymiä keskiravin ja harjoitusravin välillä. Kuskille tuppasi tulemaan hiki!
Loppuun vielä pidemmällä ohjalla eteen-alas keventelyä. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen päästyään kunnolla hommiin.
Tässä on jo yritystä, vaikka poni onkin vähän päässyt nousemaan ylös

Mimmin 'palkitsin' kuvailuista työntämällä sen Katinkan selkään ja laittamalla hommiin siellä. Isolla ympyrällä ylitaivutuksia, siirtymisiä ja pyöreäksi ratsastusta. Eli tasainen käsi ja vahva pohje - niillä toimii Katinka (ja oikeastaan kaikki). Laukannostojakin saatiin ihan kivasti, ilman että ponin pää nousi taivaisiin. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän eteen-alas ratsastusta, mitä on omasta mielestäni tosi vaikea neuvoa tekemään.
hienosti venyy Katinkankin askel - toisinaan
 Tämä postaus tulee nyt ilman videota, kun se on vielä työn alla, eikä aikaa tunnu millään olevan sen pyörittelyyn.. ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Joten video tulee joskus myöhemmin..