Satula!

Ja shoppailua

Sunnuntaina olin porukoilla ja ruikutin iskää kytkemään painepesurin mulle kiinni. Vetelin sitten menemään Katinkan loimia ja parit huovatkin, osa olikin roikkunut autossa mukana lähes koko kesän.
Pesuun pääsi Katinka fullneck kevyttoppis, jonka ostin viime talvena, sekä hampaat kokenut vanhempi loimi, jonka yritän nyt puhtaana saada vielä korjattua jonkinlaiseen käyttökuntoon. Lisäksi pesin Katinkan sisätoppiksen (se olikin tosi likainen ja ihan siinä ittessäänkin) sekä vuorettoman sadeloimen. Kumma kyllä, kaikistä näistä löytyi jotain pientä korjausta vaativaa. Lisäksi vetelin sadeloimen kaulakappaleen, jota Katinka käytti nyt syksyllä muutaman kerran vanhan toppiksen kaverina (sen mistä nyt siis puuttuu pala persuksesta) ja viime talvena käytössä olleen toppakaulakappaleen.
Harmi kun osa likaisista huovista oli kotona, vaikka ei tuo nyt ihan kädenkäänteessä käynyt tuolla painepesurillakaan, mutta ainakaan ei tarvinut hankata. Kastuin kyllä melkoisesti itsekin ja välillä tuli vedet suoraan naamallekin, mutta eipä tarvinut kyykistellä ja hankailla.
Kuivuminen voi tosin viedä aikansa, kun kaikki ei millään mahdu sisälle ja ulkoilma on niin kosteaa jatkuvista sateista.
Jätin ihan suosiolla ulos taivasalle pari loimea ja vein porukoiden terassille pari, huovat ja kaulakappaleet taas kotiin, kun niissä ei ollut mitään korjattavaa. Laitoin kyllä ulkopuolen päällepäin, että jos (ja kun) sataa, niin ei imisi itseensä lisää vettä..

Ja maanantaina sitä vettä kyllä tulikin. Onneksi olen tämän viikon vapaalla, joten ei tarvi töissä kastua. Kävin siskon kanssa kaupungissa etsimässä synttärilahjaa yhteiselle kummipojallemme ja löysimmekin kivan hupparin (toivottavasti koko nyt on suunnilleen oikea, kun ei ole hetkeen nähty). Harmi kun poika kasvanut jo niin isoksi, että vakiolahjamme legot alkaa olemaan jo vähemmän hyvä idea.
Lisäksi käytin Mustan jalustinhihnat Wahlstenilla huollossa (saumat alkoi ratkeilemaan) ja löysin iskälle isänpäivälahjaksi kirjan. Ostin myös uuden johdon läppäriini, kun onnistuin hajottamaan edellisen (ei kannata pudottaa läppäriä maahan niin, että johdon pää taittuu ja katkeaa). Nyt on sellainen universaalisetti, jossa vaihtopäät kaikille läppärimalleille ja ilmaiseksi saa uusia päitä, jos noi ei läppäriin sovikaan.

Pystyin pidättäytymään heppatavaroitten ostosteluista, vaikka se onkin paheeni ja Musta tarvitsisi uuden sadeloimen. On sillä tosin se fullneck ihan iskemättömänä jonka joskus kesällä ostin alekorista, mutta kun sen tukka menee ihan lyttyyn siellä alla.. Tallille tultaessa huomasin meinaan, että tuo vuoreton oli altakin päin turhan kostea ja hevonenkin osittain märkä. Aiemmin ei ole päästänyt läpi ja epäilen nytkin enemmän kosteuden kerääntyneen sinne alle eikä loimen varsinaisesti vuotaneen. Yleensähän mulla on tuolla alla ollut fleece- tai villaloimi, kun Musta on ollut yön ulkona. Jätinkin sille karsinaan villaloimen ratsastuksen jälkeen päälle ja saa siihen aamulla tuon vuorettoman sadeloimen. Fullneck ei jostain syystä ollutkaan autossani niin kuin oletin, joten pitää kaivella sitä kotoa jostain. Tunnille ponit sai peppuloimet, kun sen verran satoi. Musta nyt ei välttämättä tarvitsisi, mutta eipähän ainakaan selkä jumahda sateesta.
Itse en ratsastanut (sunnuntainkin Musta sai vapaaksi) vaan Musta sai tyytyä liikutukseen jonka sai lasten tunnilla. Tunnin jälkeen puunasin satulasta kurat pois, mutta unohdin rasvata. Tosin tiistaillekin on luvattu sadetta, joten homma pitää joka tapauksessa ottaa uusiksi.

Tiistaina seurailin jännityksellä netistä ViljarShopin tilaukseni etenemistä Matkahuollon hoivissa ja ilokseni huomasin paketin saapuneen perille. Elikkäs Katinkan uusi satula, joka toivottavasti sopii sille. Kurakelillä on kyllä huono kokeilla, mutta..
Matkalla tallille kävin noukkimassa satulan mukaan ja Vertsun ensin ratsalteltua Katinkalla, kokeilin satulaa. Kerrankin oikeasti kapea satula jo sen normaalin kaaren kanssa (esim. Mustalle näytti liian kapealta kun nopeasti kokeilin sen selkään sitä ensin). Sen kanssa kuitenkin nousi vähän keventäessä takaa, joten vaihdoin vielä ostamani kapean kaaren tilalle. Siinä olikin hommaa kun toinen ruuvi oli vähän levinnyt siitä päästä ja meisseli ei meinannut pysyä, koneella lopulta saatiin auki ja kiinni päin menikin helposti.
Kapean kaaren kanssa pysyi tasaisemmin, mutta todennäköisesti tarvitsee häntäremmin. Ei siis yhtä täydellinen kuin sydney olisi, mutta ei todellakaan huono. Ja satulahan oli Norton-merkkinen ViljarShopista. Huomenna varmaan pääsee tosi toimiin, jos Katinka menee tunnille.

Kuva Viljarshopin sivuilta!

Mustalla ratsastelin puolisen tuntia ennen tuntia, lähinnä ympyrällä siirtymiä ja yrittäen saada omat käteni tasaisiksi. En tiedä onko käsiongelmani nyt oikein riistäytynyt käsistä (haha) vai vaikuttaako Mustan raspaus niin paljon, että itsekin oikein huomaan oikean käteni voimakkuuden verrattuna vasempaan. Mutta tuli ihan kivoja pätkiä, joissa poni pysyi rehellisesti pyöreänä ja rentona, jotenkin paras tatsi on vaan poissa..

"Tikulla silmään joka vanhoja muistelee"

Öyh, muistan sen mitä muistan..

Pääsiäismaanantaina oli tunnit ihan normaalisti, ratsastin Mustan itse ennen alkeistuntia tehden ihan normaaleja taivutuksia ja siirtymisiä. Ilman mitään ihmeellisiä krumeluureja. Nyt on ollut vähän kevyempää liikutus, kun kentän pohja alkaa olla jää-loska-sohjo sekoitusta ja yleensä pääsee vain jossain kohtaa menemään asiallisesti.

Tiistaina Musta meni kaksi tuntia, joiden jälkeen ratsastin itse kevyesti ja tässä kohtaa muistini pettää enkä muista mitä olen tehnyt..

Keskiviikkona Mustalla oli perinteiden mukaisesti vapaa, koska on ollut estevalkuissa parempi vapaan jälkeen. Varsinkin nyt, kun on jo sen verran lämpöistä ettei jäykisty vapaapäivistä.

Torstaina Robbyn valkku, aiheena jumppasarjat. Me saatiin Mustan kanssa tulla ihan suoraan laukassa sisään, muut tuli ravissa. Ekassa oli ristikko (puomin jälkeen), laukka-askel ja kaksi pikkuruista (kavalettikorkuista) pystyä innarina ja sen jälkeen taas askeleen päässä okseri. No okei, me tultiin tohon okserille pari kertaa kahdella askeleella, mutta lähti se siitä sujumaan ja sisääntuloakin piti jo vähän hiljennellä. Ennen jumppista oli vielä pari puomia, jotta varmasti tullaan suorana ja ne olikin niin hankalasti, että oli tosi tiukka käännös tehdä laukassa. Pari kertaa tuota tultiin myös oikealta ja sieltä oli niin tiukka kurvi, etten aina heti osunut oikeaan väliin vaan piti tehdä ylimääräinen ympyrä ja ottaa uusiksi. Pikku hiljaa Robby nosti okseria ja pidensi sitä, mun ei tarvinut ihan korkeimpana tulla, vaan sain tulla pystynä (joku ysikymppinen - okserina melko leveä, me tultiin vielä sellaista normilevyistä ja jotain kasikymppistä okserina).

Toisella pitkällä sivulla oli puomi-kavaletti ja kolmen askeleen päässä okseri. Tälle osuttiin ekalla kerralla jopa sillä kolmella askeleella, mutta sitten tuli muutamia kertoja kolmella ja puolella, varsinkin jos tultiin vähän huonosti kavaletille. Tätäkin okseria levennettiin ja nosteltiin, me tultiin johonkin vajaaseen ysikymppiin okserina, jonka jälkeen sain taas tulla pystynä. Lopuksi mun piti tulla vielä monta kertaa peräkkäin, kun Robby halusi, että me tullaan kolmella askeleella vaikka tultaisi huonosti kavaletille, jolloin ei tietenkään meinannut tulla niitä huonoja hyppyjä kavaletille. Loppukaneettina kehuja Mustan hypyistä, jotka on hyviä ja hyvä tekniikka, kuhan vaan tullaan hyvässä rytmissä eikä oteta pikkuaskelia. Kiitteli myös Mustaa joka tällä kertaa meni mielellään oikeita askelmääriä, vaikka mä en ollukaan aina ihan varma niistä.

kuva harjoituksesta, kuvasta puuttuu apupuomit

Perjantaina Musta oli tunnilla ja ratsastelin itse sen jälkeen (muistaakseni, tai sitten sitä ennen) kevyesti taivutellen vain.

Lauantaina Musta meni poikkeuksellisesti kaksi alkeis-alkeisjatko tuntia, kun pohja oli sellainen, ettei kengätön Epron siellä oikein voinut mennä. Tämän jälkeen lähdin Nean ja Simpan kanssa maastoon. Aluksi Musta vaikutti väsyneeltä, mutta kun päästiin laukkaamaan niin alkoi ponilla vähän keittää. Yritin pitää reilua välimatkaa, jotta Simppa ei ottaisi turhia paineita perässä huohottavasta ponista. Takaisin päin tullessa ponilla oli ihan jotain omaa pikku kivaa ja käytiin vähän ojan puolella lumihangessa (silmien pyörittelyä tähän..) Oikein kiva reipas pikku maasto tien 'väärällä' puolella, jossa pohjat on vielä sen verran lumisia, että pystyy hyvin painelemaan laukkaa.

Sunnuntaina suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta ja heppamessuja Annen, Päivin ja Vilman kanssa. Ponit sai näin ollen vapaapäivän, Mustalle jo toinen tällä viikolla - menköön kevät lomasta..
Messuilta ostin pari huopaa, Equilinen valkoisen kouluhuovan (ja vielä full-kokoa, pitäisi siis mennä tuohon yleissatulaan) brodeerauksella. Huovassa tummansininen kantti, joten Mustan nimikin tuli tummansinisellä.
Toisen huovan löysin Viljar Shopin ständiltä, TreeHorseGuardin ihanan 'mokka'pintaisen tummana turkoosina, samanlainen huopa, jota mulla on punaisena. Aivan ihana ja olen näitä yrittänyt etsiä. Tämä ponikokoinen, mutta pitäisi kyllä mennä.. Muuta en yhden riimunnarun lisäksi sitten ostanutkaan, mutta eiköhän näissäkin ollut jo tarpeeksi.

equiline-huopa.. teksti toisella puolella

Ja mukaan tarttui..

Shoppailemassa Tampereella

Koirasälää - kaulapanta, juomapullo ja namipussi

Hevossälää - saippuapurkki, Magicbrush-harjoja ja riimu

BoT -verkkoloimi Dinolle -15% alessa

Muutamasta kohdasta pitää vielä säätää.. hankalan mallinen koira

Lisää koirasälää torstaina: juoksuvyö ja nykäyksiä vaimentava talutin

vähän jotain itsellekin, parit sukat ja neopreenihanskat

eikä unohdeta poneja: kivat tekstiriimut - oranssi Hooligan Mustalle ja Katinkalle vihreä Superstar. CH:n kumiohjat Mustan estesuitsiin, uudet punaiset takasuojat Mustalle ja Katinkalle violetit jalustinkumit ja parit kumilenkit jalustimiin.

No nysse tuli

Joulu - eikun talvi

Maanantaina nyrhin Katinkan illalla, kun oli kerrankin kuiva (ei sadetta) eikä edes hikinen tuntien jäljiltä (tunnit syysloman takia jo päivällä). Jätin muutaman millin pituisen karvan eli en vedellyt ihan paljaaksi. Katinka jaksoi seisoa todella nätisti, vasta lopussa alkoi kyllästyä (samoin minä), joten toinen puoli tuli vähän epäsiistiksi, ehkäpä korjailen jälkiä joku päivä..
Musta pörisi karsinassa, kun sen edustalla siinä käytävällä seisottiin, mutta Katinka otti jo konkarin tavoin ihan rennosti. En edes korvia sulkenut pumpulilla. Tein perinteisen kokovartalo -klippauksen eli vain pää ja jalat jäi karvaiseksi. En jaksanut mitään kuviota suunnitella peppuun ja se olisikin näyttänyt melko karseelta kun karva oli niin pitkää, ehkä sitten seuraavan klippauksen myötä kuvioin lautaselle jotain..

Molemmat ponit siis oli päivällä lasten tunnilla ja ennen Katinkan klippausta maastoilin kevyesti Mustalla ja tein kentällä hieman kokoamisia. Otin myös pätkät vasentakin laukkaa jo. Hoidin Mustan karsinaan ja käärylöin jalan vielä lämppärillä ennen Katinkan käsittelyä. Katinka saikin nyt talliin kevyen tallitoppiksen ja ulos sitten fullneck fleecevuorinen sadeloimi. Kaivellaan niitä toppaloimia esiin sitten kun tulee pakkasia.. Tein vielä ajankulukseni iltatallin, kun Anne oli Jokimaalla jotain luentoja kuuntelemassa, niin ei tarvinut enää väsyneenä ruveta metsästämään hevosia tarhoista.


Tässä vanhempaa kuvaa nakuponista. En jaksanut uutta ottaa, kun jälki ei niin siistiä ollut ;)

Tiistaina ohjasajoin Katinka ennen lasten tuntia, melko rennosti eteen-alas. Tosin maiskuttaa ei oikein voinut eikä raippaakaan käyttää, kun Orhidee oli kentällä ja otti vähän kierroksia heiluvasta raipasta. Katinka sitten yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja meni melko löntystäen. Vilja talutteli Mustaa sen aikaa kentän vierellä ja Katinkan juoksutuksen jälkeen pääsi Vertsu vielä ratsastamaan ennen tunnin alkua ja itse ehdin työstää hetken Mustaa. Tein vähän takapään väistöjä käynnissä ja muutamia ravisiirtymiä eli kevyttä lämmittelyä heposelle.
Tunnilla menivät aika paljon laukkaa, mutta lähinnä oikeaa (muutamat kerrat tuli Mustalla väärä laukka), joten itse ratsastin tunnin jälkeen vain nopeasti eteen-alas ravissa ja kävin tekemässä loppukäynnit maastossa. Venyttelin vielä etuset kunnolla ja käärylöin vasurin.

Keskiviikkona suurin osa tallin heposista rokotettiin, myös Katinka ja Musta, joten vapaa päivä ponskeille. En edes mennyt tallille, kun sisko paukahti Tampereelta päiväksi kyläilemään, niin vietin aikaani porukoilla siskon kanssa.

Torstaina kevyt maastoköpsy Mustalla, Katinka ja Vertsu käsihevosena. Laitoin Katinkalle varmuuden vuoksi sivuohjat, niin ei heti syöksy ensimmäiseen pusikkoon. Vertsu oli ihan innoissaan ja yritti vähän ehdotella jo laukkaakin (joo ei!). Katinka sai tulla nöpöhölkkää kun Mustan kanssa käveltiin ja sitten vähän reippaampaa ravia kun Mustan kanssa hölkättiin. Oli melko kylmän tuntuista kun muutama aste jo pakkasta. Tiekin oli melko kova ja ruohoisat kohdat huurteessa ja liukkaat kesäkenkäisille. Onneksi oli pehmoisiakin pätkiä hölkötellä. Takaisin kääntyessä yritti molemmat ponit lähteä laukkailemaan ja oli melko tuskaiset hetket pidätellä niitä molempia ja Vertsu vaan nauroi.. Onneksi lopulta molemmat rauhoittui ja päästiin vielä ravailemaankin.

Hyvä kevyt liikunta vapaapäivän ja rokotuksen jälkeen molemmille. Itselle meinasi kyllä vilu tulla, kun en ilman satulaa uskaltanut lähteä tuon käsihevospariskunnan kanssa. Tuntemattomille tiedoksi, että Vertsulla on ikää 4 vuotta, mutta laukkailee jo itsekseen kentällä Katinkalla. Ohjaus on välillä vielä vähän hakusessa, mutta intoa riittää..

Super-agilitykoira korvat höröllään

Ehdin vielä ennen Dinon treenejä käydä ostamassa Mustalle talvipopottimet ja Kärkkäisen kautta kurvattuani mukaan tarttui myös jo pitkään ostoslistalla ollut nahkainen satulavyö. Kerrankin löytyi tarpeeksi kapea, jotta irtopanssarikin vielä mahtuu (kun ihan panssarivyötä en halua). Equitaren musta nahkavyö ja vain 36 euroa!
Dinon treenit meni ihan sika makeasti. Meitä oli vain kaksi (tämä oli korvauskerta siltä yhdeltä peruuntuneelta kerralta), joten ehdimme tehdän paljon juttuja ja ihan rauhassa. Eka radan puolikas meni vikaa estettä lukuunottamatta nollille, vaikka muutama sähellyskin tuli. Vikasta hypystä (pituus) meni aluksi ohi, kun tulin liian lähellä. Dino tarvii tietyillä esteillä hirveästi tilaa, jotta ei mene ohi.
Pujottelut otettiin ensin yksin ja sen jälkeen toinen radanpätkä alkoi niistä. Dino muisti pujottelun hyvin ja lähti kahden hypynkin jälkeen hakemaan hyvin kepeille ja sain itse jäädä melko taakse. Sitten toinen radanpätkä, joka tosiaan alkoi pujottelusta ja jossa monta nopeaa ja hankalaa kohtaa (koitapa itse ehtiä suoran putken toiseen päähän ennen koiraa, vaikka saatkin ottaa varaslähdön, ei vaan onnistu tuon salaman kanssa!). Kun sain oman ohjauksen kohdilleen, Dino meni tosi hyvin.
Lopuksi vielä vähän keinua, joka alkaa jo sujua melko mukavasti. Koko rataa ei tällä kertaa tehnyt, kun noita puolikkaita mentiin sen verran paljon. Siis tosi hyvä fiilis jäi treeneistä, Dino vaan oikeasti paranee kerta kerralta ihan hurjasti. Tietty asiaan vaikuttaa sekin, että itse opin pikku kikoilla kertomaan koiralle paremmin mihin mennä, mutta on se vaan hieno agilitykoira!

Perjantaina iloksemme satoi ensilumi ja töistä saikin liukastella kotiin kesärenkailla. Mulla tosin sen verran hyvät renkaat, ettei pahemmin ongelmia ollut. Mutta nuo kesärenkaat Mustan alla kyllä aiheutti ongelmia. Päivällä oli kentällä vielä joten kuten voinut ravaillakin, mutta illalla kun lähdin maastoilemaan (tai yritin lähteä) ilman satulaa oli tilanne jo melko toivoton. Tallin ohitiellä menee melko paljon liikennettä, joten lumi oli siloittunut oikein liukkaaksi vaikka alla oli ihan hiekka. Kentällä sitten köpsöteltiin vielä hetki ennen kuin luovutin ennen paleltumista. Miten taas tuntuukin ihan muutamakin aste tosi kylmältä? Tosin olin istunut satulassa jo 1,5h maastossa Vystillä eli ehkä olin jo valmiiksi hieman kohmeessa. Lisäksi Mustalla on jo sellainen pörröturkki ettei se sitä lämpöään pahemmin luovuta ilman satulaakaan mentäessä. Ponilla olisi kyllä ollut virtaa mennä, vaikka päivällä olikin lasten tunnilla ollut köpsimässä.

Söpö Palikkainen ekana kesänään

Neopreeni ja Soft Shell

Nuo ihmemateriaalit

Ostinpa tässä päivänä muutamana uudet ratsarit. Oikeastaan ne tarttui mukaan tarjouskorista, kun olin ostamassa greenlinea Mustaa varten. Materiaalina Soft Shell eli veden ja tuulen pitävää. Käytännössä tätä ei vielä ole näiden housujen kohdalla todistettu, koska kumma kyllä, ei ole sadellut (kunnolla) ratsastaessa sen jälkeen kun nämä olen jalkaani kiskonut.

Nämä näyttää jokseenkin samalta..

Housut on sisäpuolelta pehmeää fleecen tyyppistä materiaalia ja ulkopuoli tosiaan tuota soft shelliä. Joustoa ei turhan paljon ole, mutta olen saanut housut kiskottua pitkistenkin päälle ja niissä on ihan ok ratsastaa. Aavistuksen ehkä tämä mun koko kinnaa polvesta, joten turhan lyhyillä jalustimilla menosta ei kannata haaveilla. Ajattelin kyllä, että olisivat materiaalina lämpöisämmät, mutta vaikka tuuli ei mene läpi, niin melko viileät alkaa näillä +5 asteen keleillä olemaan, pitkistenkin kanssa. Housut on kokonahkapaikkaiset ja voin lyödä vetoa, että sieltä se vesi sitten sateella menee läpi, nahkapaikan alla kun ei sitä soft shelliä ole. Selkeä suunnittelu virhe..
Merkkinä on TuffRider, minulle ihan tuntematon merkki, mutta pieni googlettelu vei ulkomaisille nettikauppasivuille ja merkillä tuntuu olevan paljonkin tuotteita.

Kuvittelin ostaessa, että housut olisivat olleet neopreeniä, joka on materiaalina erittäin lämpöä pitävää. Minulla on yhdet neopreeniset ratsastushanskat (jossain varmassa tallessa tällä hetkellä) ja niillä tarkeni hyvin ratsastaa sinne viiteentoista pakkasasteeseen ja senkin jälkeen kylmä hiipi sormiin niistä nahkaisista sormien kohdista. Kokonaan neopreeniset hanskat olisikin varmaan unelma lämpöiset talvikeleille. Nuo oli sateellakin niin hyvät, että on varmaan pakko kaivella esiin.

Ostin myös soft shell -takin, merkkiä Eurohunter. Väri on turhan vaalea tallikäyttöön eli näyttää nopeasti likaiselta, mutta -50% tarjousta ei vaan pysty ohittamaan. Muuten takki on tosi kiva. Sisäpuolella fleecevuori, joten on myös lämmin. Tallihommia tehdessä olen ottanut fleecepusakan pois alta ja pitänyt takkia ihan vain t-paidan päällä. Lisäksi tykkään, kun hihassa on vain pieni logo eli tuo Eurohunterin hevossiluetti, mikä kuvassakin on näkyvissä (ilman tekstiä tosin). En vaan yksinkertaisesti voi sietää tuotteita joissa valmistajan logo peittää puolet tuotteesta (erityisenä inhokkina voisin mainita mm. Eskadronin fleeceloimet joissa se Eskadron lukee koko kyljen mitalta.. yrgh!), minusta ne on aina näyttäneet vähän mauttomilta.

Nyt kun vielä löydän nuo mainitsemani hanskat, niin alkaa asukokonaisuus olla lupaavan vedenpitävä näin kosteaan syksyyn. Olenkin jo kyllästynyt kastumiseen..

Saappaita, kääreitä ja muuta menoa

Viikon kuulumiset siis..

Maanantaina Mustan vasen etunen oli melko turpea ja jopa hieman arka. Lähdin kevyesti kokeilemaan kestääkö liikutusta vai onko ep. Liikkui puhtaasti ja innokkaasti, mutta menin kevyesti vajaan tunnin, lähinnä siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Laukassa koko-rata-leikkaata ilman laukanvaihtoa (jota Musta aina sinne tarjoaa). Jalka laski liikutuksessa melko mukavasti, mutta alas jäi vielä nestettä. Kylmetyksen jälkeen huomasin ulkosyrjällä selkeästi lämpöisen kohdan eli jonkin sortin tulehdushan siellä oli menossa. Soitto Annelle ja kyselemään millainen oli ollut aamutunnilla. Anne sanoi, että jalat oli aamulla vähän nesteiset, niin kuin joka aamu ja liikkui puhtaasti. Tunti tosin oli ollut pääasiassa käyntiä ja kevyesti vain ravia. Aikani jalkaa tongittuani löysin pienen reijän nivelpallukan kohdalta. Todennäköisesti osunut tarhassa johonkin oksaan tahi kiveen, mahdollisesti vasta aamutunnin jälkeen, kun oli melko tuoreen näköinen (ja piti ihan oikeasti etsimällä etsiä sieltä karvojen joukosta, kun edes verta ei vuotanut). Huuhtelin vielä betadinella. Tarkoitus oli Katinkaakin vähän liikutella, mutta aika meni tuon Mustan kinttusen kanssa.

Tiistaina mulla oli Dino töissä mukana, kun Eve ei pystynyt aamulla ottamaan niin aikaisin (4.15). Hetken aikaa sai juoksennella vapaana (lomilla ollaan välillä käyty moikkaamassa työkavereita, joten paikka oli tuttu) ja kun tavara tuli, pääsi omaan boxiin Sarin huoneeseen. Siellä se nätisti odotteli työpäivän ajan. En viitsinyt käydä katsomassa, jotta ei hermostu. Sari ja Reija käytti pikku lenkillä yhdessä vaiheessa ja kotiin päästiinkin ajoissa. Lähdettiin kiertelemään kauppoja (Horze, Wahlstén ja Kärkkäinen). Yritin etsiä itselleni sopivia saappaanvarsia, jotta ei sunnuntaina tarvitsisi kiskoa niitä iän ikuisia kumisia ratsastussaappaita jalkaan (joilla on ikää melkein 20 vuotta). Mini chapsini on tummanruskeat ja kengät mustat, muuten olisin voinut niilläkin mennä (ruskeat, koska mustia ei silloin ollut kun nuo ostin). Epätoivokseni onnettomaan pohkeeseeni ei mitään sopivaa kummastakaan liikkeestä löytynyt. Wahlsténilla oli yhdet sopivan levyiset, mutta pituus niissä oli liika, tuli polven päälle kokonaan. Harmi, että siitä mallista pienin koko oli L (oli leveämpi malli), S tai M olisi ollut sopiva. Kovasta mallista meni M kiinni, mutta oli taas himpun liian pitkä. Kärkkäiseltä kävin nopeasti hakemassa pari laatikkoa, joihin saan Katinkan ja Mustan kisakamat (kisasuojat, rekkarit, numerot yms.), niin ovat aina valmiina eikä tarvi joka kerta viime tingassa etsiä. Sitten lähdettiin tarkistamaan mun siskon uutta kämppää ennen treenejä.
Puoli viideltä haettiin Eve ja lihapullia ja suunnistettiin treeneihin. Treenit meni kivasti, paria erilaista radan pätkää (käännösharjoittelua) sekä keinua että pujottelua. Koska meitä oli vain kaksi, lopetettiin jo varttia vaille ja kerkesin hyvin tallille. Tosin estevalkkuun en mahtunut, kun 2 oli peruuttanut niin Anne yhdisti kaksi ryhmää yhdeksi neljän ryhmäksi. Musta oli edeltävällä tunnilla (puomitunti) ja lopputunnistä näytti että otti muutamassa kohdassa vasemmalla etusella vähän lyhyempää askelta. Menin tunnin jälkeen selkään ja asia varmistui. Koitin pätkät ravia eikä ympyrän suunnalla ollut merkitystä. Anne sanoi huomanneensa saman askeleen lyhenemisen samassa kohtaa edellistunnin aikana (loppuraveissa). Pinteleiden pois ottamisella ei ollut vaikutusta liikkeeseen, joten jalan kylmetys ja betadinekääre yöksi.

Keskiviikkona kävin syöttelemässä pellolla molempia poneja ja harjailin samaan aikaan. Kerkesin kolme varttia ennen alkeistunnin alkua syötellä molempia. Narut sidoin yhteen, jotta tarvisti pitää vain yhdestä kiinni ja jäi toinen käsi vapaaksi harjausta varten (lapset, älkää tehkö tätä kotona). Syöttelypaikkana toimii vanha laidun, joka nyt keväällä käännetään ja kylvetään uusiksi. Hyvin kasvaa vielä takaosassa ruoho, joten helppo syötellä. Musta ei mennyt alkeistunnille, mutta laitoin sen valmiiksi kouluvalkkua varten ja lähdin kävelemään vähän ennen alkua. Jalka oli laskenut betadinekääreen ansiosta todella mukavasti, eikä arkonut koskettaessa enää. Liikkui myös puhtaasti koko valmennuksen ajan, joten päästiin kunnolla tekemään töitä.

Teimme isolla keskiympyrällä hidastuksia (4:ssä kohtaa) ensin käynnistä, sitten ravista. Musta oli vähän hankala aluksi eikä millään halunnut ravissa rentoutua. Välillä mentiinkin reipasta kevyttä ravia eteen-alas venyttäen. Sitten Anne halusi, että ratsastaisin sen pitkäksi eteen alas myös hidastuksissa (säkä korkeimmaksi kohdaksi) ja johan alkoi sujua. Poni oli lopultakin lämmennyt hyvin ja pysyi kohtuu mielellään alhaalla. Lisäksi jouduin itse keskittymään paremmin ja tekemään oikeasti töitä. Myös Katinkan meno alkoi näyttää todella hyvältä tämän myötä, sehän ei mielellään venytä eteen (eikä aina alaskaan). Hidastuksissa oli oltava tosi tarkkana, jotta kaula ei lyhenisi, siis lähinnä pelkällä istunnalla tehtävä. Muutama laukannosto (myös pitkänä alhaalla, ei ole helppoa muuten) ja neljännesympyrällinen rauhallista laukkaa ja ilman ohjaa takaisin raviin. Ravista piti siis ensin tehdä hidastus (hevosen piti odottaa) ja siitä nostaa rauhallinen laukka. Sen jälkeen yksi kerrallaan ympyrän keskelle pienelle ympyrälle, vieläkin alhaalla pitkänä. Musta työntää miellellään takapäätä oikealle, joten piti korjata etupäätä takapään edelle eli loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Siitä laukannosto ja siirtyminen suoraan käyntiin, kokoamisen kautta tietenkin (mielellään sen Mustan piti pysyä siellä alhaalla). Aluksi tuli vähän valituksia, että en malttanut koota (yritin kyllä, ihan totta..), joten siirtymät eivät olleet hirveän nättejä. Kun kaikki oli tehnyt ensin oikealle, tehtiin sen jälkeen vasemmalle. Tässäkin Musta vähän siirsi peppua sisäänpäin, mutta ei niin pahasti kuin toiseen suuntaan (joo, meijän avo oli pikemminkin sulkua, mutta olipahan ainakin taivutusta). Tähän suuntaan tuli nopeammin paremmat siirtymiset käyntiin. Ympyrän halkaisija 8-10 metriä, jos aina sitäkään. Lopuksi vielä isoa ravia eteen-alas. Taas tuli pari ahaa-elämystä ponin 'toiminnasta' vaikka olen myös tämän tyyppisiä harjoituksia joskus tehnyt. Musta pysyi kuitenkin tosi kivasti pitkänä ja alhaalla koko laukkatyöskentely ajankin, mikä on melko raskasta. Kylmetin jalan, joka oli liikutuksessa laskenut vielä lisää ja laitoin taas yöksi betadinekääreen.

Torstaina siivosin alahyllyni tallilla (mulla on rojuille pari hyllyä satlarin kaapissa) ja sen jälkeen lähdettiin Annen kanssa kiertämään laitsat (korjattiin langat, tehtiin yhdelle isolle pari väliaitaa yms). Pari tuntia meni ja sitten käytiin Absilla syömässä (pizzaa, nam!). Siivottiin tarhat ja sen jälkeen rupesin laittamaan Mustaa kuntoon tunnille. Jalka oli jo melko normaali, pientä nestettä vielä. Käytiin tuntilaisten kanssa pieni (reilu puolituntia) maastolenkki. Musta oli niin innoissaan, että jopa Kitima jäi käynnissä jälkeen. Kotiinpäin tullessa Musta hidasti ja Kitima reipasti vauhtiaan, joten pysyivät hyvin mukana. Katinka tulee aina sopivaa vauhtia, osaa ravata tarvittaessa kiinni. Kentällä kävin pari ympyrää tekemässä kun tuntilaiset jatkoivat tuntia kentälllä. Mentiin myös puomit pari kertaa, mutta alkoi taas tuntua, että vasen ottaa lyhyempää askelta kuin oikea. Olen aikoinani ratsastanut ex-ravurilämppärillä, jolla ero etujalkojen askelpituudessa oli valtava. Mun selkä ei sitä menoa kestänyt kuin maks puoli tuntia joka toinen päivä. Huomaan siis hyvin pienestäkin 'epätasaisuudet' Mustan liikkeissä. Tässä myös yksi syy poneiluuni (paitsi, että ponit on parhaita), mun selkä ei kestä ison hevosen liikkeitä päivittäin. Voin Kitimalla silloin tällöin mennä, mutta päivittäin en. Ja sillä on kuitenkin tosi tasaiset liikkeet, ne on vaan niin isot. Lähdin siis kylmettämään jalkaa ja laitoin vielä yöksi betadine-kääreen. Katinka oli tunnin jälkeen ihan hikinen, joten pieni pesu ja sai jäädä loimettoman yöksi, jottei hikoaisi. Turha varmaan sanoakaan, että koko yön satoi ja aamulla poni tärisi. Katinkalla ei siis vielä ole turhan paljon tuota kesäkarvaakaan kasvanut. Lämpeni nopeasti kun Anne heitti loimen niskaan ja malttoi ruveta syömään. Musta oli kuulemma myös vähän tärissyt, mutta niinhän se teki talvellakin kastuessaan. Eikai Unkarissa sada hirveästi, joten ei ole niin tottunut ;), kylmää kestää hyvin, mutta märkää ei niinkään.

Perjantaina ajelin töiden jälkeen Hööksiin Vantaalle, tarkoituksenani ostaa saappaanvarret (tai mustat siistit minichapsit), nettisivujen mukaan kun kokokin voisi olla sopiva. Löytyikin lopulta ihan sopiva, koko xs wide yhdestä mallista (siis ei tarvinut edes ottaa sitä extrawidea!). Jäin kuitenkin vielä katselemaan saappaita ja ajattelin samoin tein kokeilla niitä, kun nyt kerran paikalla olin. Horseheadin highsteadit oli melko sopivat, aavistuksen pitkät. Sopivat löytyivät sitten CRW:n Trento mallistosta. Koko 36, varsi wide tai xwide. Tarvii kyllä vähän kotona käpsytellä että painuu hieman kasaan, mutta on onneksi pehmeähköä materiaalia. Siistit ja simppelit, en olisi noita timangisia halunnutkaan (en kyllä nauhojakaan, mutta näissä on aika huomaamattomat). Ostin vielä tarjouksesta kahdet sukat (jotka oli sidottu pinkillä nauhalla yhteen, tuleekin Katinkalle häntänauha kisoihin siitä, varoittamaan ajoittain ripeistä takakintuista) ja Lena Furberghin kuvilla varustetut aurinkovarjostimet auton ikkunoihin. Kyllähän siellä kaikkea muutakin hypistelin, mutta tyydyin nyt näihin tällä kertaa..

Tallilla lähdin syöttelemään poneja. Musta oli iha pipipää, yritti hillua ja hyppiä, otti paineita Kitimasta joka oli myös syöttelyssä (siis asuvat samassa tarhassa eli ei todellakaan mikään vieras). Katinka onneksi tyytyi syömään siivosti. Sen jälkeen puunasin molemmat kunnolla, laitoin Katinkalle juoksutusvyön ja gramaanit ja otin sen liinan päähän käpsimään käsihevoseksi. Alkukäynnit käytiin tekemässä tiellä käpsien. Sen jälkeen Musta seisomaan kentän viereen hetkeksi ja Katinkan nopea juoksutus (lihakset vähän lämpöisiksi kun oli yöllä palellut). Rentoutui mukavasti gramaanien kanssa, vaikka ne olikin melko löysällä (Mustalle säädetty). Katinka takaisin tarhaan ja Mustalla kevyesti eteen alas isoilla ympyröillä. Muutama laukkapätkä, vähän ravia, suurin osa käyntiä. Menköön nämä kaksi köpöttelypäivää vapaapäivästä. Koska jalka oli tosi hyvä ja kuiva ennen ja jälkeen liikutuksen, en kylmettänyt enkä laittanut enää käärettä. Seuraavana päivänä sitten näkee tarviiko vielä..

uudet ihanuudet!





Paljon asiaa

ja vähän päälle..

Tuleepi taas tälläinen romaani kerralla, kun en ole viikkoon ehtinyt koneelle. Jatkan siitä mihin viimeksi jäin..

Lauantaina oli superkiireinen päivä, koska perjantain tunnit oli osaltaan siirretty lauantaille. Mustakin juoksi kolme tuntia (alkaen aamu yhdeksästä), itse kävin sitten tekemässä loppuverkaksi eteen-alas ravissa ja laukassa. Samalla katselin Hennan harjoittelua seuraavan päivän koulukisoja varten. Homma näytti hyvältä, vaikka varmoja ei oltukaan oliko halkaisijoilla tarkoitus mennä tempon lisäystä vai askeleen pidennystä. Niissä nyt kuitenkin on hienoinen ero. Ponien hoito pois ja ripeä venyttely. Anne jäi kertaamaan kilpailusääntöjä hoitajien kanssa ja minä heitin sillä aikaa päiväheinät. Annella oli vielä yksi tunti (tosin vain kaksi ratsastajaa) ja hoitajat jäivät harjoittelemaan erilaisten lettien tekoa harjaan ja häntään (uhrina urhea Veps). Kävimme läpi sykeröt, juoksuletin (tai oriletin, ranskalaisen, miksi kukakin sitä haluaa kutsua) sekä verkkoletin. Häntään tehtiin ranskalaista. Myös Epron joutui uhriksi tunnilta tultuaan. Letitysten jälkeen pidimme pienen ruokatauon ja sen jälkeen alkoikin se kova homma, nimittäin tarhojen puhdistus lähes koko talven lannoista. Tai onneksi vain hiekkaosien, mutta hommaa oli siinäkin. Reilussa kolmessa tunnissa ehdimme siivota keskitarhan (eli ison tarhan/ruunalan) ja ponitarhan (eli Mustan kanalan, kun siellä on Kitsukin nykyään ponien lisäksi).

Vepsin nöpöharja ja verkkolettiä

Sunnuntaina aamuksi taas tallille, letit Katinkan harjaan ja häntään (olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos poni olisi suvainnut seisoa paikoillaan). Poni koppiin (käveli muuten sisään löysällä liinalla..) ja matkaan. Perilllä kansliaan Hennan tueksi ja sitten poni kuntoon ja verkkaamaan. Ratsastaja oli jättänyt raipan kotiin, kun ei ollut varma saako sitä käyttää, joten lähipuska menetti yhden oksansa (eikä ollut edes hyvä..) Verkka jäi vähän turhan lyhyeksi, joten poni ei ollut parhaimmillaan. Suoritus oli kuitenkin tasainen ja siisti (vaikka lisäykset/pidennykset ei oikein irronnutkaan). Arvostelussa jopa seiskoja, joita ei ole ihan helppo saada. Tulos 60% ja risat. Välituloksista kuultiin, ettei sillä pääse sijoille, joten poni koppiin ja kotiin. Kerkesin puunaamaan vielä Mustan ennen tuntia (vaikka jäikin vielä likaisen näköiseksi). Seuraavalle tunnille mahduinkin itse. Teimme vastalaukkoa ja laukanvaihtoja. Pääty-ympyrällä puolikas myötälaukkaa ja ravin/käynnin kautta siirtyminen toiseen laukkaan (tarvittaessa ympyrä keskelle päin, jotta 'vastalaukka' nousisi) ja neljännesympyrä vastalaukkaa. Sitten pari laukannostoa puomilla ja iso ympyrä niin, että puomi tultiin uudestaan. Kun molemmat laukat nousi varmasti kaikilla tehtiin ensimmäisen ympyrän jälkeen puomilla laukanvaihto ja ympyrä toiseen suuntaan. Puomi siis pituushalkaisijalla. Musta teki hyvät vaihdot vasemmasta oikeaan ja toisinkin päin kun napautti raipalla. Aavistuksen oli väsyneen oloinen lauantaista. Hevosten hoidon jälkeen lähdettiin vielä Emman ja Annen (sekä Vertsun) kanssa Absille syömään ja turisemaan. Lisäksi Anne hyppäsi Oromiksella ja jäin laittelemaan puomeja. Ja hups, taas olikin 13 tuntia hujahtanut tallilla..

Minto

Maanantaina Musta oli vielä vähän nuutuneen oloinen, jopa hieman vastahakoinen liikkumaan eteen, joten tyydyin venyttelemään eteen-alas. Tarkoitus oli Katinkakin irtojuoksuttaa, mutta aikaa ei sitten ollutkaan, koska ennen tallia kävin mummolassa, missä isi vaihtoi autoon öljyt ja suodattimen sekä teki väliaikaiskorjauksen pakoputkeen, paljon miellyttävämpi ajella.. Aamupäivän tunnilla Musta oli kuulemma ollut ihan reipas. Itse tein töitä lähinnä käynnissä ja vähän ravissa. Vähän lievää avoa ja pohkeenväistöä. Auttelin taas hepat sisälle kun Anne tuli valkusta eli pitkäks meni vähän sekin päivä.

Tiistaina vihdoin tuli ell raspaamaan. Tein hirveellä kiireellä työt, jotta ehtisin paikalla, mulla kun oli mielikuva että tulis puolenpäivän kieppeillä. Kävikin ihan aamusta, mutta onneksi tuon vipopäänkin raspaus sujui ongelmitta. Katinkalla oli ikäisekseen erittäin hyvät hampaat. Ei siis olleet kuluneet jotkut kohdat mitä tuon ikäisillä yleensä on. Piikkejä oli jonkin verran, mutta ei pahasti. Mustalla taas oli tasaisesti piikkejä kaikkialla, joten sen suu katsotaan uudestaan joulukuussa kun on rokotukset.

Dinon treenit peruutin, kun Kikka oli kipeä ja olisin joutunut ajelemaan edestakaisin. Käytiin sitten Annen kanssa Puuilossa ja Wahlstenilla. Ostin vihdoin Mustan satulaan lyhyemmät jalustinhihnat. Testasin perjantaina sen satulassa Katinkan 125 senttisiä hihnoja ja totesin niiden riittävän hyvin jaloilleni. Samanlaiset hommasin siis Mustalle. W-profilen ihanat hihnat. Olleet ainakin Katinkalla kestävät. Kuhan joku valopää ei nyt mene kietomaan niitä rullalle jalustimen ympärille (varsinkaan kuraisen). Anne ehdotti, että tulisin tunnille Vepsillä, se kun ei ole liikkunut sitten lauantain ostajaehdokkaiden ja tunnillekin oli tulossa vain yksi. Vepsi oli tosi kiva. Olen aiemmin vain kerran hypännyt ponilla. Käynnissä sain nopeasti rennoksi, mutta ravissa piti todella tehdä töitä. Menimme paria - kolmea puomia ravilla ja laukalla, ihan koulujalustimilla ja perusistunnassa. Kerrankin kun oli estepenkki alla, niin koulujalustimilla sitten puomeja. Parin laukannoston jälkeen Veps alkoi ennakoimaan ja olisi innoissaan laukannut vaikka kuinka. Vielä kun Anne sanoi että laukasta raviin sitten pelkällä istunnalla, niin sai hieman tehdä töitä asian eteen. Ihme kyllä selkäni ei reagoinut Vepsin liikkeeseen, pohkeet kyllä aluksi kipeytyi kevennyksestä (outoa). Enemmän istuinkin sitten harjoitusravissa kun sain niin pidettyä vauhdin asiallisena. Oli oikeastaan pehmeämpi ravi kuin Mustalla. Lopputunnista löytyi yhteinen sävel myös ravissa ja poni oli mukavan rento ja pyöreällä kaulalla. Takapää tuolla on luonnostaan alla, mutta pää helposti taivaissa (=jännittynyt). Oli ihan mukava huomata, että ratsastus luonnistuu ihan hyvin muillakin kuin omilla poneilla.

Kesää odotellessa

Aika taas turinoida menneestä viikosta..

Sunnuntaina menin Mustan kanssa kevyesti. Kenttä on melko kamalassa kunnossa ja maastoissa on turhasti vielä lunta Mustalle, kun en halua jalkaa turhia rasittaa. Tehtiin alkukäynnit tiellä talsien Miljan ja Kitiman kanssa, odottaen tunnin loppua kentällä. Tulipahan kunnon käynnit ja tiellä oli hyvä pohja. Kentällä menin reilut parikymmentä minuuttia kevyttä kokoamista ja siirtymisiä. Keskelle kenttää ei oikein voinut mennä, mutta ura oli ihan jees ratsastaa. Lopuksi vielä jalan kylmetys. Katinka meni alkeistunnilla ja hoitajat ratsasteli vielä ilman satulaa Katinkalla, Epronilla ja Roventalla (oli mahdollisesti joku neljäskin, mutta en muista), joten sai kunnon liikutuksen. Milja jäi vahtimaan tyttöjä ja me paineltiin Annen kanssa absille syömään.

Maanantaina kävin shoppailemassa (Hennan kanssa) Mustalle uudet etukengät (kun se toinen on yhä kadoksissa siellä tarhassa jossain), hokkeja, 8-millisen kierretapin (10-m löytyy jo), Katinkalle uuden toppaloimen alekorista (harmi kun kokoja oli vain 95 ja 105). Wahlstenillakin poikettiin ja oli alennuksessa just mun kypäriä, niistäkin harmillisesti vain kokoja 58 ja 60, ihan liian isoja meikäläisen kupoliin. Uusi kypärä olisi tarpeellinen, mutta istuvaa mallia on hankala löytää, sen takia olisin mielläni ottanut samanlaisen kuin entinen.. Tallille tultiin melko myöhään, puunattiin ponit kunnolla ja käpöteltiin räntäsateessa ilman satulaa puolisen tuntia (tietä edestakaisin).

Tiistaina Eve soittin 16.20 ettei välttämättä ehdi treeneihin, kun pääsi vasta lähtemään töistä. Itse en ollut varautunut ollenkaan juoksemaan, oli vain crocksit jalassa. Yleensä tiistaisin pistän töihin lenkkarit. Hyvin onnistui juokseminen crockseillakin ja Dino meni superhyvin. Radat oli onneksi kohtuu lyhyitä ja simppeleitä (joka radalla aina yksi pahempi kohta), joten en itse ollut ihan sekaisin, hyvin hengästynyt vain, alkuun kun päästiin, niin Dino iski vitosvaihteen silmään ja läksi menemään. Eipä siinä muu auttanut kuin yrittää pinkoa edellä ja oikoa kaikista mahdollisista paikoista. Kontaktiesteenä oli A (uusitulla pinnalla) ja Dino teki joka kerta superkontaktit. Eikä pinnan lievä liimanhaju edes häirinnyt.
Musta meni tiistaina tunnilla ja jalkakin oli kylmetetty jälkeen.

Keskiviikkona ponit sai tyytyä alkeistuntiin ja minä nautin rauhallisesta saunaillasta rankan työpäivän jälkeen.. Laiskotti siis..

Katinkan mielestä hommat voi joskus olla tosi väsyttäviä

Torstaina menin taas Katinkalla tunnille. Tehtiin kulmia (isoa neliötä keskellä kenttää, päädyt vähän huonommassa kunnossa, hiekka alkaa paikka paikoin jo näkyä) ja siirtymiä eli suorat ravissa ja kulmat käynnissä. Katinka oli ihan kiemura, kun yritti vältellä vesilätäköitä (niinkuin se tuolla sohjossa olisi mahdollista). Siirtymisistä siirryttiin pysähdyksiin ja peruutuksiin, ensin käynnistä ja käyntiin, sitten suoraan raviin. Lopuksi peruutuksesta laukkaan. Katinkalla alkoi vähän laukannostoissa keittää ja pysähdyksistä + peruutuksista ei meinannut lopuksi tulla mitään. Laukka alkoi kyllä taas kivasti nousta ylämäkeen (lue: hyppää vähän pystyyn ennen kuin lähtee eteenpäin, ei poni mitenkään liioittele ei!). Ravissa taas yritystä epätoivoisesti eteen-alas. Tai edes sinne alas..
Mila tuli tekemään loppukäynnit ja itse nousin hetkeksi Mustan selkään (vaikka olikin jo kaksi tuntia juossut). Musta tuntui tosi oudolle, kyljet jotenkin kovat. Olen ilmeisesti tottunut istumaan Katinkan kyydissä ja satulassa, kun Mustan satulakin tuntui oudolle ja maha liian isolle (jalat ei oikein meinannut asettua). Hain vähän käynnissä ja ravissa eteen-alas venytystä tiellä. Lähinnä käynnissä. Eloa tuli poniin siinä vaiheessa kun Anne lähti Vürstilla laukkaan meidän edestä. Tallissa taas jalan kylmetys (ilman jäägeelejä) ja hyvin kevyttä hierontaa selälle joka on ihan jumissa. Ilmankos ponikin tuntui niin hankalalta.

Perjantaina verkkasin Mustaa tiellä varttitunnin ennen tuntia. Selkä on yhä jäykkä, mutta ei enää kosketusarka, joten pystyin harjaamaan hyvin. Käynnissä venytti vähän, ravissa huonommin ja laukkakin tuntui hassun töpölle. Tunnin jälkeen ratsastin vähän lisää ja poni oli vertynyt sen verran, että pystyi venyttämäänkin alas. Laukka oli yhä vähän töpöttävää. Sain lainata Miljan back-on-track -selänlämmitintä ja Musta saikin seistä sen kanssa samalla kun jalka kylmettyi. Vuokraksi määräytyi Kitiman liikutus lauantaina ;)

Jalka on tosi hyvässä kunnossa jo, pienen pieni neste pahkura vielä sisäpuolella, mutta ei ole enää lämmin kylmetyksen jälkeen (sitä ennen ei oikein eroa huomaa muuhun jalkaan, mutta kylmetyksen jälkeen pallukkakohta on tuntunut vähän lämpöisemmältä kun muu jalka on selvästi kylmä). Katsotaan mitä saadaan selälle aikaan tuon back-on-trackin avustamana. Lauantaina ajattelin käyttää sitä jo ennen ratsastusta vähän esilämmittämässä.

Musta the pallomaha kesälaitumilla