Maanantaina Mustan vasen etunen oli melko turpea ja jopa hieman arka. Lähdin kevyesti kokeilemaan kestääkö liikutusta vai onko ep. Liikkui puhtaasti ja innokkaasti, mutta menin kevyesti vajaan tunnin, lähinnä siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Laukassa koko-rata-leikkaata ilman laukanvaihtoa (jota Musta aina sinne tarjoaa). Jalka laski liikutuksessa melko mukavasti, mutta alas jäi vielä nestettä. Kylmetyksen jälkeen huomasin ulkosyrjällä selkeästi lämpöisen kohdan eli jonkin sortin tulehdushan siellä oli menossa. Soitto Annelle ja kyselemään millainen oli ollut aamutunnilla. Anne sanoi, että jalat oli aamulla vähän nesteiset, niin kuin joka aamu ja liikkui puhtaasti. Tunti tosin oli ollut pääasiassa käyntiä ja kevyesti vain ravia. Aikani jalkaa tongittuani löysin pienen reijän nivelpallukan kohdalta. Todennäköisesti osunut tarhassa johonkin oksaan tahi kiveen, mahdollisesti vasta aamutunnin jälkeen, kun oli melko tuoreen näköinen (ja piti ihan oikeasti etsimällä etsiä sieltä karvojen joukosta, kun edes verta ei vuotanut). Huuhtelin vielä betadinella. Tarkoitus oli Katinkaakin vähän liikutella, mutta aika meni tuon Mustan kinttusen kanssa.
Tiistaina mulla oli Dino töissä mukana, kun Eve ei pystynyt aamulla ottamaan niin aikaisin (4.15). Hetken aikaa sai juoksennella vapaana (lomilla ollaan välillä käyty moikkaamassa työkavereita, joten paikka oli tuttu) ja kun tavara tuli, pääsi omaan boxiin Sarin huoneeseen. Siellä se nätisti odotteli työpäivän ajan. En viitsinyt käydä katsomassa, jotta ei hermostu. Sari ja Reija käytti pikku lenkillä yhdessä vaiheessa ja kotiin päästiinkin ajoissa. Lähdettiin kiertelemään kauppoja (Horze, Wahlstén ja Kärkkäinen). Yritin etsiä itselleni sopivia saappaanvarsia, jotta ei sunnuntaina tarvitsisi kiskoa niitä iän ikuisia kumisia ratsastussaappaita jalkaan (joilla on ikää melkein 20 vuotta). Mini chapsini on tummanruskeat ja kengät mustat, muuten olisin voinut niilläkin mennä (ruskeat, koska mustia ei silloin ollut kun nuo ostin). Epätoivokseni onnettomaan pohkeeseeni ei mitään sopivaa kummastakaan liikkeestä löytynyt. Wahlsténilla oli yhdet sopivan levyiset, mutta pituus niissä oli liika, tuli polven päälle kokonaan. Harmi, että siitä mallista pienin koko oli L (oli leveämpi malli), S tai M olisi ollut sopiva. Kovasta mallista meni M kiinni, mutta oli taas himpun liian pitkä. Kärkkäiseltä kävin nopeasti hakemassa pari laatikkoa, joihin saan Katinkan ja Mustan kisakamat (kisasuojat, rekkarit, numerot yms.), niin ovat aina valmiina eikä tarvi joka kerta viime tingassa etsiä. Sitten lähdettiin tarkistamaan mun siskon uutta kämppää ennen treenejä.
Puoli viideltä haettiin Eve ja lihapullia ja suunnistettiin treeneihin. Treenit meni kivasti, paria erilaista radan pätkää (käännösharjoittelua) sekä keinua että pujottelua. Koska meitä oli vain kaksi, lopetettiin jo varttia vaille ja kerkesin hyvin tallille. Tosin estevalkkuun en mahtunut, kun 2 oli peruuttanut niin Anne yhdisti kaksi ryhmää yhdeksi neljän ryhmäksi. Musta oli edeltävällä tunnilla (puomitunti) ja lopputunnistä näytti että otti muutamassa kohdassa vasemmalla etusella vähän lyhyempää askelta. Menin tunnin jälkeen selkään ja asia varmistui. Koitin pätkät ravia eikä ympyrän suunnalla ollut merkitystä. Anne sanoi huomanneensa saman askeleen lyhenemisen samassa kohtaa edellistunnin aikana (loppuraveissa). Pinteleiden pois ottamisella ei ollut vaikutusta liikkeeseen, joten jalan kylmetys ja betadinekääre yöksi.
Keskiviikkona kävin syöttelemässä pellolla molempia poneja ja harjailin samaan aikaan. Kerkesin kolme varttia ennen alkeistunnin alkua syötellä molempia. Narut sidoin yhteen, jotta tarvisti pitää vain yhdestä kiinni ja jäi toinen käsi vapaaksi harjausta varten (lapset, älkää tehkö tätä kotona). Syöttelypaikkana toimii vanha laidun, joka nyt keväällä käännetään ja kylvetään uusiksi. Hyvin kasvaa vielä takaosassa ruoho, joten helppo syötellä. Musta ei mennyt alkeistunnille, mutta laitoin sen valmiiksi kouluvalkkua varten ja lähdin kävelemään vähän ennen alkua. Jalka oli laskenut betadinekääreen ansiosta todella mukavasti, eikä arkonut koskettaessa enää. Liikkui myös puhtaasti koko valmennuksen ajan, joten päästiin kunnolla tekemään töitä.
Teimme isolla keskiympyrällä hidastuksia (4:ssä kohtaa) ensin käynnistä, sitten ravista. Musta oli vähän hankala aluksi eikä millään halunnut ravissa rentoutua. Välillä mentiinkin reipasta kevyttä ravia eteen-alas venyttäen. Sitten Anne halusi, että ratsastaisin sen pitkäksi eteen alas myös hidastuksissa (säkä korkeimmaksi kohdaksi) ja johan alkoi sujua. Poni oli lopultakin lämmennyt hyvin ja pysyi kohtuu mielellään alhaalla. Lisäksi jouduin itse keskittymään paremmin ja tekemään oikeasti töitä. Myös Katinkan meno alkoi näyttää todella hyvältä tämän myötä, sehän ei mielellään venytä eteen (eikä aina alaskaan). Hidastuksissa oli oltava tosi tarkkana, jotta kaula ei lyhenisi, siis lähinnä pelkällä istunnalla tehtävä. Muutama laukannosto (myös pitkänä alhaalla, ei ole helppoa muuten) ja neljännesympyrällinen rauhallista laukkaa ja ilman ohjaa takaisin raviin. Ravista piti siis ensin tehdä hidastus (hevosen piti odottaa) ja siitä nostaa rauhallinen laukka. Sen jälkeen yksi kerrallaan ympyrän keskelle pienelle ympyrälle, vieläkin alhaalla pitkänä. Musta työntää miellellään takapäätä oikealle, joten piti korjata etupäätä takapään edelle eli loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Siitä laukannosto ja siirtyminen suoraan käyntiin, kokoamisen kautta tietenkin (mielellään sen Mustan piti pysyä siellä alhaalla). Aluksi tuli vähän valituksia, että en malttanut koota (yritin kyllä, ihan totta..), joten siirtymät eivät olleet hirveän nättejä. Kun kaikki oli tehnyt ensin oikealle, tehtiin sen jälkeen vasemmalle. Tässäkin Musta vähän siirsi peppua sisäänpäin, mutta ei niin pahasti kuin toiseen suuntaan (joo, meijän avo oli pikemminkin sulkua, mutta olipahan ainakin taivutusta). Tähän suuntaan tuli nopeammin paremmat siirtymiset käyntiin. Ympyrän halkaisija 8-10 metriä, jos aina sitäkään. Lopuksi vielä isoa ravia eteen-alas. Taas tuli pari ahaa-elämystä ponin 'toiminnasta' vaikka olen myös tämän tyyppisiä harjoituksia joskus tehnyt. Musta pysyi kuitenkin tosi kivasti pitkänä ja alhaalla koko laukkatyöskentely ajankin, mikä on melko raskasta. Kylmetin jalan, joka oli liikutuksessa laskenut vielä lisää ja laitoin taas yöksi betadinekääreen.
Torstaina siivosin alahyllyni tallilla (mulla on rojuille pari hyllyä satlarin kaapissa) ja sen jälkeen lähdettiin Annen kanssa kiertämään laitsat (korjattiin langat, tehtiin yhdelle isolle pari väliaitaa yms). Pari tuntia meni ja sitten käytiin Absilla syömässä (pizzaa, nam!). Siivottiin tarhat ja sen jälkeen rupesin laittamaan Mustaa kuntoon tunnille. Jalka oli jo melko normaali, pientä nestettä vielä. Käytiin tuntilaisten kanssa pieni (reilu puolituntia) maastolenkki. Musta oli niin innoissaan, että jopa Kitima jäi käynnissä jälkeen. Kotiinpäin tullessa Musta hidasti ja Kitima reipasti vauhtiaan, joten pysyivät hyvin mukana. Katinka tulee aina sopivaa vauhtia, osaa ravata tarvittaessa kiinni. Kentällä kävin pari ympyrää tekemässä kun tuntilaiset jatkoivat tuntia kentälllä. Mentiin myös puomit pari kertaa, mutta alkoi taas tuntua, että vasen ottaa lyhyempää askelta kuin oikea. Olen aikoinani ratsastanut ex-ravurilämppärillä, jolla ero etujalkojen askelpituudessa oli valtava. Mun selkä ei sitä menoa kestänyt kuin maks puoli tuntia joka toinen päivä. Huomaan siis hyvin pienestäkin 'epätasaisuudet' Mustan liikkeissä. Tässä myös yksi syy poneiluuni (paitsi, että ponit on parhaita), mun selkä ei kestä ison hevosen liikkeitä päivittäin. Voin Kitimalla silloin tällöin mennä, mutta päivittäin en. Ja sillä on kuitenkin tosi tasaiset liikkeet, ne on vaan niin isot. Lähdin siis kylmettämään jalkaa ja laitoin vielä yöksi betadine-kääreen. Katinka oli tunnin jälkeen ihan hikinen, joten pieni pesu ja sai jäädä loimettoman yöksi, jottei hikoaisi. Turha varmaan sanoakaan, että koko yön satoi ja aamulla poni tärisi. Katinkalla ei siis vielä ole turhan paljon tuota kesäkarvaakaan kasvanut. Lämpeni nopeasti kun Anne heitti loimen niskaan ja malttoi ruveta syömään. Musta oli kuulemma myös vähän tärissyt, mutta niinhän se teki talvellakin kastuessaan. Eikai Unkarissa sada hirveästi, joten ei ole niin tottunut ;), kylmää kestää hyvin, mutta märkää ei niinkään.
Perjantaina ajelin töiden jälkeen Hööksiin Vantaalle, tarkoituksenani ostaa saappaanvarret (tai mustat siistit minichapsit), nettisivujen mukaan kun kokokin voisi olla sopiva. Löytyikin lopulta ihan sopiva, koko xs wide yhdestä mallista (siis ei tarvinut edes ottaa sitä extrawidea!). Jäin kuitenkin vielä katselemaan saappaita ja ajattelin samoin tein kokeilla niitä, kun nyt kerran paikalla olin. Horseheadin highsteadit oli melko sopivat, aavistuksen pitkät. Sopivat löytyivät sitten CRW:n Trento mallistosta. Koko 36, varsi wide tai xwide. Tarvii kyllä vähän kotona käpsytellä että painuu hieman kasaan, mutta on onneksi pehmeähköä materiaalia. Siistit ja simppelit, en olisi noita timangisia halunnutkaan (en kyllä nauhojakaan, mutta näissä on aika huomaamattomat). Ostin vielä tarjouksesta kahdet sukat (jotka oli sidottu pinkillä nauhalla yhteen, tuleekin Katinkalle häntänauha kisoihin siitä, varoittamaan ajoittain ripeistä takakintuista) ja Lena Furberghin kuvilla varustetut aurinkovarjostimet auton ikkunoihin. Kyllähän siellä kaikkea muutakin hypistelin, mutta tyydyin nyt näihin tällä kertaa..
Tallilla lähdin syöttelemään poneja. Musta oli iha pipipää, yritti hillua ja hyppiä, otti paineita Kitimasta joka oli myös syöttelyssä (siis asuvat samassa tarhassa eli ei todellakaan mikään vieras). Katinka onneksi tyytyi syömään siivosti. Sen jälkeen puunasin molemmat kunnolla, laitoin Katinkalle juoksutusvyön ja gramaanit ja otin sen liinan päähän käpsimään käsihevoseksi. Alkukäynnit käytiin tekemässä tiellä käpsien. Sen jälkeen Musta seisomaan kentän viereen hetkeksi ja Katinkan nopea juoksutus (lihakset vähän lämpöisiksi kun oli yöllä palellut). Rentoutui mukavasti gramaanien kanssa, vaikka ne olikin melko löysällä (Mustalle säädetty). Katinka takaisin tarhaan ja Mustalla kevyesti eteen alas isoilla ympyröillä. Muutama laukkapätkä, vähän ravia, suurin osa käyntiä. Menköön nämä kaksi köpöttelypäivää vapaapäivästä. Koska jalka oli tosi hyvä ja kuiva ennen ja jälkeen liikutuksen, en kylmettänyt enkä laittanut enää käärettä. Seuraavana päivänä sitten näkee tarviiko vielä..
 |
| uudet ihanuudet! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vaan!