perjantai 25. toukokuuta 2012

Esteviikko

Vähän muutakin välissä

Tiistaina menin estevalkkuun, kun ryhmään kerta mahtui mukaan (Tuuli-Katinka, Titta-Oromis, Suvi-Konsta). Musta oli sopivasti verkattu, kun oli edeltävällä tunnilla. Alkuverkaksi ratsastettiin pituushalkaisijalla suoraan ravissa ja sen jälkeen laukannostoja suoralla hevosella. Tarpeen mukaan loivaa avoa hevosen suoristamiseksi. Muutaman noston jälkeen Anne viritteli puomit (piirroksessa punaiset) suoralle (melko kapealle), joiden väliin piti tähdätä ja tämän jälkeen kääntää oikealle matalalla olevalle okserille (koko-rata-leikkaa). Käännös oli melko tiukka, mutta kaikki onnistui hyvin. Okseri oli tällä kertaa tehty puna-valkoisista puomeista ja Mustan mielestä ne oli aluksi tosi oudot. En ollut yhtään varautunut kieltämiseen, mutta onneksi oli alapohje sen verran napakasti kiinni, että en päätynyt maistelemaan kentän hiekkaa. Toisella yrittämällä meni nätisti yli eikä sen jälkeen edes katsellut. Vaikeampaa oli tulla toisesta suunnasta ensin okseri ja kääntää sen jälkeen puomien väliin. Tämän jälkeen tultiin kolmea ristikkoa, joissa oli aluksi välinä 5,5m mutta pidennettiin 6 metriin, kun väli oli kaikille vähän turhan lyhyt (1 askel). Tarkoitus oli tulla melko lyhyenä ja rauhallisesti hevosta jumppauttaen. Kavaletit toisella pitkällä sivulla oli innari-väleinä. Lopulta kaikkia peräkkäin (ristikot - okseri - kavaletit ja sama toisin päin). Musta oli ihan mukavan energinen vaikka ei vapaata olekaan taas hetkeen ollut. Laitoin vielä savet jalkoihin ennen laitumelle vientiä. Tänään olikin täysin nesteetön liikutuksen jälkeen. Sovittiin myös Annen kanssa, että alkaa aamuisin antamaan puoli litraa kauraa Mustalle, illalla saa litran verran eli nostetaan määrää hieman. Musta on helppo ruokkia laitumella, kun sitä ei tarvitse jäädä vahtimaan (niinkuin Katinkaa), kun kukaan ei sen kupille pääse.

kuva harjoituksesta

Dinon tiistain treeni oli nopeus-treeniä, lähinnä hyppyjä ja putkia isossa ympyrän muodossa. Eve sai pinkoa taas melko vauhdikkaasti. Lopussa vielä kontaktiharjoittelua vauhdissa eli samaa nopeaa rataa, jonka lopussa A. Dino teki hienot kontaktit. Dino meni jopa putkeen, johon joku oli kakkinut edellisenä päivänä. Meinasi vähän väistää, mutta uskalsi lopulta mennä sisään siitä kakkipäästäkin (toiseen suuntaan sitä olikin jo menty). Ehkä se pikkuhiljaa tottuu..

Keskiviikkona Musta meni ennen koulutreeniä kaksi alkeistuntia. Jaksoi kuitenkin hyvin vielä koulutreenin, onneksi tehtiin melko paljon käynnissä. Koska Henna ei päässyt, sai Milla kokeilla Epronia ja Riina pääsi Roventalla mukaan. Ympyrällä harjoiteltiin pysähdyksiä. Aluksi ihan muutama pysähdys ravista, joista sitten piti osata (tai opetella) tuntea miten hevosen jalat on. Musta on ruvennut nyt tekemään ihan nättejä pysähdyksiä. Ennen jäi helposti kaikki jalat sojottamaan johonkin suuntaan vaikka kuinka valmisteli, nyt jää enää takapää jos sekään. Ei ajattele enää myöskään taaksepäin pysähdyksessä (paitsi jos myötäys ei tule ajoissa) kuten aiemmin. Koepysähdysten jälkeen otettiin ensin kokoamisia käynnissä (aluksi pelkästään hidastuksia, sen jälkeen hidastuksessa pientä kokoamista). Samaa ravissa, kun kaikki sitten toimi hyvin tehtiin ravista pysähdyksiä ensin hieman hidastaen ja kooten (eli valmistellen se pysähdys). Muutaman yrityksen (ja ratsastajan erehdyksen esim. se liian hidas myötäys) jälkeen saatiin Mustan kanssa aikaan t ä y d e l l i n e n pysähdys, jonka jälkeen saikin poni hetken levätä. Lopuksi vielä muutama laukannosto pienen hidastuksen kautta ja vähän kokoamista ennen alaspäin siirtymistä. Loppuun vielä eteen-alas venytykset kevyessä ravissa. Katinka ei ollut kouluvalkussa, joten heitin sille karsinaan kaurat syötäväksi kun hoidin Mustaa pois. Näin ei tarvinut jäädä laitumelle vahtimaan syöntiä. Epron laitettiin myös muiden ponien kanssa samalle laitumelle. Aluksi Musta jahtasi pois tyttöjen luota, mutta antoi muuten olla rauhassa. Millan kanssa vietiin vielä Fortuna toiselle laitsalle ja tuotiin Foriola Annelle ratsastettavaksi samalla. Kesän huonot puolet on siinä, että lähes kaikki meidän laitsat on ison tien toisella puolella ja noin puolen kilsan päässä, joten tuota edes takaisin kipittelyä tulee. Onneksi Musta ja Katinka tulee hyvin myös pyörän vieressä, joten aina ei tarvitse kävellä..
Vaihdoin myös Mustan huovan vähän ohuempaan. Nyt käytössä olleet Z-huovat ovat himpun liian paksuja ja satula ruvennut liikkumaan. Vanha jo vähän lösähtänyt huopa tuntuu hyvältä. Ainoa ongelma on, että tuon paksuisia ei ole kuin yksi, joten mitä laitan siksi aikaa kun pesen tuota huopaa?

Vanhaa kuvaa kevään ekoista tai toisista treeneistä.. mitähän hittoa noi mun varpaat taas sojottaa?

maanantai 21. toukokuuta 2012

Paljon pieniä poneja!

Russimestaruuden 1. osakilpailu

Lauantaina molemmat ponit alkeistunnilla maastoon (vajaa tunti, loput kentällä). Sen jälkeen Tuuli ja Henna treenaili ratoja Katinkan kanssa ja mä yritin pyöritellä Mustaa jonkinlaiseen ojennukseen (ai miten niin olen löysäillyt koko viikon??), samalla seuraten tyttöjen ratsastusta. Toisessa päätä kenttää oli Emma Foriolalla tunnilla, joten meille jäi käyttöön vähän reilu puolet kentästä. Ja siinä oli vielä Essi Kitimalla. Kun tytöt sai radat jonkinmoiseen ojennukseen (ainakin mielessään) ja verkattua ponin pois jäi kentälle enää minä ja Essi. Emma talutteli Foriolalla loppukäyntejä. Parin laukkaympyrän jälkeen lähdin vielä kokeilemaan keskiravia halkaisijoilla tai siis jonkinlaista yritelmää keskiravista. Viime kesänä näitä jonkinverran treenailtiin (vai oliko se toissa kesänä?) ja maastossa Mustaltakin irtoaa ihan kivasti pidennystä, mutta millä sen liikkeen ja draivin saisi kentällekin, ilman että hevonen rikkoo laukalle? Siis oma mokahan toi laukalle heittäminen on, mitäs päästän edestä karkuun/luon liikaa painetta. Pari ihan kelpo askeltakin saatiin, mutta ihan halkaisijan lopussa eli ei kyllä riitä meille 20x40m kenttä keskiraville vielä. Näiden yritelmien jälkeen Musta olikin mukavan rento ja kuulolla, joten parien siirtymien jälkeen eteen-alas keventelyt ja loppukäynnit. Käytiin vielä saattamassa Emma ja Foriola tien yli laitsalle, tarkoitus oli vain katsoa että pääsevät tien yli, mutta Foriola rupesi himmailemaan niin paljon, että piti vähän avittaa. Mistä Musta taas otti sen verran paineita, etten edes yrittänyt heti takaisin tien yli tallin puolelle, vaan käveltiin sinne laitsalle asti ja Emman seurana takaisinkin. Poneille vielä vähän syöttelyä ja sitten varusteiden pikapuunaus.

Sunnuntaina otin tytöt kyytiin aamulla ja tallilla kaahasin ne ponien kanssa pellolle syömään (siis ponit söi, tytöt ei ;P). Siellä jouhien selvittely ja puunaus, itse laittelin tavaroita valmiiksi. Poneille letit (häntään ja harjaan, molemmille juoksuletti), kamat autoon ja ponit perässä. Musta ei aluksi voinut kävellä kulkkarien kanssa ollenkaan vaan pukitteli ja yritti melkein istua maahan. Parin askeleen jälkeen huomasi, että voihan niidenkin kanssa kävellä. Molemmat meni nätisti koppiin (Katinka ensin), heinäverkot nenän eteen ja matka kohti Hyvinkäätä. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja huomattiin, että jotain unohtui matkasta, harja meinaten. Heinän mujua oli mukavasti pöllynnyt ponien päälle eikä meillä ollut kuin jouhiharja mukana.. Saatiin kyllä kädellä pyyhkimällä melko siisteiksi, Mustan häntäletti piti tehdä uusiksi, kun oli nojaillut takapuomiin.
Henna ja Katinka radalla
Kisat meni mukavasti, Tuuli nappasi voiton luokassaan (c-merkki) pienen alkukangertelun jälkeen (Katinka ei suostunut pysähtymään alkutervehdykseen vaan peruutteli ja pyöri sivuttain), loppurata meni todella hienosti ja tasaisesti. Hennalla tuli siisti ja tasainen rata (He C:2), mutta ilman vau-elämystä, poni oli jo melko väsynyt kuuman päivän takia. Poni kuitenkin kulki tasaisen pyöreänä molemmilla ja laukkasi tahdikkaasti väsymyksestä huolimatta (takapää rupeaa herkästi ravaamaan silloin kun ei viitsi). Mun ja Mustan radat (He C:2 ja K.N. Special) meni osittain hyvin, osittain melko huonosti. Prosentit parani kyllä viime kesän kotikisoista ja oli molemmissa luokissa vähän reilu 60, joten melko tyytyväinen pitää olla. Tarvitaan vaan lisää rutiinia, jotta saadaan suorituksia tasaiseksi. Musta oli kuitenkin kisapaikalla rento eikä pahemmin jännittänyt. Radalla melko tahmea (taisin olla vähän jännittyneellä istunnalla kyydissä, kun nyt tarkemmin ajattelee) ja ajoittain epätasainen (K.N:ssä pysyi jo ihan kivasti pyöreänä koko ajan). Pysäytykset oli hyviä, ainakin verrattuna siihen mitä kotona ollaan saatu aikaan ja muutamasta tulikin seiska. Muutenkin oli ihan mukavasti seiskoja, mutta valitettavasti sitten myös niitä vitosia. C:ssä tuli yksi laukanvaihtokin halkaisijalla, vaikka kuinka yritin pitää pohjetta vähän taaempana tukemassa. Tuomarilta tuli kuitenkin ihan positiivista palautetta ja virheistäkin olen ihan samaa mieltä (omista virheistäni siis). Kaiken kaikkiaan oikein mukava (joskin pitkä) päivä ja paljon söpöjä russeja

Maanantaina ihanan lyhyt ja nopea päivä töissä, joten kerkesin tallille melkein aamutunnin päätteeksi (maanantain tunti on aina aamupäivällä, jos sitä on). Soitin siis pikapuhelun Annelle ja käskin jättää Mustan kamat päällä karsinaan tms. ei siis laitsalle kuten eilen sovittiin. Sieltä en ois sitä enää tänään kiinni saanut.. Käytiin Mustan ja Dinon kanssa maastossa köpsimässä, kun kerran Mustalle lupasin tän viikon enemmän maastoilua. Alkoi viime viikolla osoittaa niin selviä kyllästymisen merkkejä kentän kiertämiseen, että lupasin tän viikon maastoilla (paitsi este- ja kouluvalkkupäivänä). Sellanen tunnin lenkki mentiin, lähinnä pelkkää käyntiä. Muutama pikku ravi ja laukkapätkä rauhallista vauhtia (paitsi ne pari pikku risun ylitystä meni vähän vauhdikkaammin..). Kylmetin vasurin, oli ihan aavistuksen nesteinen ja tässä vaiheessa on hyvä kysyä itseltään: olenko mä ylihysteerinen tän asian suhteen?
Laitumelle käpsyteltiin riimulla ja ilman satulaa. Ahneet tytöt Katinka ja Roventa ei ollut paljon päässyt portilta eteenpäin vaikka oli siellä lähemmäs kaks tuntia jo mährystäneet. Hyvä tietty et syövät tasaisesti. Heitin vielä pienet kaura-annokset ennen kotiinlähtöä ja jätin kauraämpärin portille. Se on todennäköisesti huomenna tarpeen Mustaa saalistaessa..

lauantai 19. toukokuuta 2012

Saappaita, kääreitä ja muuta menoa

Viikon kuulumiset siis..

Maanantaina Mustan vasen etunen oli melko turpea ja jopa hieman arka. Lähdin kevyesti kokeilemaan kestääkö liikutusta vai onko ep. Liikkui puhtaasti ja innokkaasti, mutta menin kevyesti vajaan tunnin, lähinnä siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Laukassa koko-rata-leikkaata ilman laukanvaihtoa (jota Musta aina sinne tarjoaa). Jalka laski liikutuksessa melko mukavasti, mutta alas jäi vielä nestettä. Kylmetyksen jälkeen huomasin ulkosyrjällä selkeästi lämpöisen kohdan eli jonkin sortin tulehdushan siellä oli menossa. Soitto Annelle ja kyselemään millainen oli ollut aamutunnilla. Anne sanoi, että jalat oli aamulla vähän nesteiset, niin kuin joka aamu ja liikkui puhtaasti. Tunti tosin oli ollut pääasiassa käyntiä ja kevyesti vain ravia. Aikani jalkaa tongittuani löysin pienen reijän nivelpallukan kohdalta. Todennäköisesti osunut tarhassa johonkin oksaan tahi kiveen, mahdollisesti vasta aamutunnin jälkeen, kun oli melko tuoreen näköinen (ja piti ihan oikeasti etsimällä etsiä sieltä karvojen joukosta, kun edes verta ei vuotanut). Huuhtelin vielä betadinella. Tarkoitus oli Katinkaakin vähän liikutella, mutta aika meni tuon Mustan kinttusen kanssa.

Tiistaina mulla oli Dino töissä mukana, kun Eve ei pystynyt aamulla ottamaan niin aikaisin (4.15). Hetken aikaa sai juoksennella vapaana (lomilla ollaan välillä käyty moikkaamassa työkavereita, joten paikka oli tuttu) ja kun tavara tuli, pääsi omaan boxiin Sarin huoneeseen. Siellä se nätisti odotteli työpäivän ajan. En viitsinyt käydä katsomassa, jotta ei hermostu. Sari ja Reija käytti pikku lenkillä yhdessä vaiheessa ja kotiin päästiinkin ajoissa. Lähdettiin kiertelemään kauppoja (Horze, Wahlstén ja Kärkkäinen). Yritin etsiä itselleni sopivia saappaanvarsia, jotta ei sunnuntaina tarvitsisi kiskoa niitä iän ikuisia kumisia ratsastussaappaita jalkaan (joilla on ikää melkein 20 vuotta). Mini chapsini on tummanruskeat ja kengät mustat, muuten olisin voinut niilläkin mennä (ruskeat, koska mustia ei silloin ollut kun nuo ostin). Epätoivokseni onnettomaan pohkeeseeni ei mitään sopivaa kummastakaan liikkeestä löytynyt. Wahlsténilla oli yhdet sopivan levyiset, mutta pituus niissä oli liika, tuli polven päälle kokonaan. Harmi, että siitä mallista pienin koko oli L (oli leveämpi malli), S tai M olisi ollut sopiva. Kovasta mallista meni M kiinni, mutta oli taas himpun liian pitkä. Kärkkäiseltä kävin nopeasti hakemassa pari laatikkoa, joihin saan Katinkan ja Mustan kisakamat (kisasuojat, rekkarit, numerot yms.), niin ovat aina valmiina eikä tarvi joka kerta viime tingassa etsiä. Sitten lähdettiin tarkistamaan mun siskon uutta kämppää ennen treenejä.
Puoli viideltä haettiin Eve ja lihapullia ja suunnistettiin treeneihin. Treenit meni kivasti, paria erilaista radan pätkää (käännösharjoittelua) sekä keinua että pujottelua. Koska meitä oli vain kaksi, lopetettiin jo varttia vaille ja kerkesin hyvin tallille. Tosin estevalkkuun en mahtunut, kun 2 oli peruuttanut niin Anne yhdisti kaksi ryhmää yhdeksi neljän ryhmäksi. Musta oli edeltävällä tunnilla (puomitunti) ja lopputunnistä näytti että otti muutamassa kohdassa vasemmalla etusella vähän lyhyempää askelta. Menin tunnin jälkeen selkään ja asia varmistui. Koitin pätkät ravia eikä ympyrän suunnalla ollut merkitystä. Anne sanoi huomanneensa saman askeleen lyhenemisen samassa kohtaa edellistunnin aikana (loppuraveissa). Pinteleiden pois ottamisella ei ollut vaikutusta liikkeeseen, joten jalan kylmetys ja betadinekääre yöksi.


Keskiviikkona kävin syöttelemässä pellolla molempia poneja ja harjailin samaan aikaan. Kerkesin kolme varttia ennen alkeistunnin alkua syötellä molempia. Narut sidoin yhteen, jotta tarvisti pitää vain yhdestä kiinni ja jäi toinen käsi vapaaksi harjausta varten (lapset, älkää tehkö tätä kotona). Syöttelypaikkana toimii vanha laidun, joka nyt keväällä käännetään ja kylvetään uusiksi. Hyvin kasvaa vielä takaosassa ruoho, joten helppo syötellä. Musta ei mennyt alkeistunnille, mutta laitoin sen valmiiksi kouluvalkkua varten ja lähdin kävelemään vähän ennen alkua. Jalka oli laskenut betadinekääreen ansiosta todella mukavasti, eikä arkonut koskettaessa enää. Liikkui myös puhtaasti koko valmennuksen ajan, joten päästiin kunnolla tekemään töitä.
Teimme isolla keskiympyrällä hidastuksia (4:ssä kohtaa) ensin käynnistä, sitten ravista. Musta oli vähän hankala aluksi eikä millään halunnut ravissa rentoutua. Välillä mentiinkin reipasta kevyttä ravia eteen-alas venyttäen. Sitten Anne halusi, että ratsastaisin sen pitkäksi eteen alas myös hidastuksissa (säkä korkeimmaksi kohdaksi) ja johan alkoi sujua. Poni oli lopultakin lämmennyt hyvin ja pysyi kohtuu mielellään alhaalla. Lisäksi jouduin itse keskittymään paremmin ja tekemään oikeasti töitä. Myös Katinkan meno alkoi näyttää todella hyvältä tämän myötä, sehän ei mielellään venytä eteen (eikä aina alaskaan). Hidastuksissa oli oltava tosi tarkkana, jotta kaula ei lyhenisi, siis lähinnä pelkällä istunnalla tehtävä. Muutama laukannosto (myös pitkänä alhaalla, ei ole helppoa muuten) ja neljännesympyrällinen rauhallista laukkaa ja ilman ohjaa takaisin raviin. Ravista piti siis ensin tehdä hidastus (hevosen piti odottaa) ja siitä nostaa rauhallinen laukka. Sen jälkeen yksi kerrallaan ympyrän keskelle pienelle ympyrälle, vieläkin alhaalla pitkänä. Musta työntää miellellään takapäätä oikealle, joten piti korjata etupäätä takapään edelle eli loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Siitä laukannosto ja siirtyminen suoraan käyntiin, kokoamisen kautta tietenkin (mielellään sen Mustan piti pysyä siellä alhaalla). Aluksi tuli vähän valituksia, että en malttanut koota (yritin kyllä, ihan totta..), joten siirtymät eivät olleet hirveän nättejä. Kun kaikki oli tehnyt ensin oikealle, tehtiin sen jälkeen vasemmalle. Tässäkin Musta vähän siirsi peppua sisäänpäin, mutta ei niin pahasti kuin toiseen suuntaan (joo, meijän avo oli pikemminkin sulkua, mutta olipahan ainakin taivutusta). Tähän suuntaan tuli nopeammin paremmat siirtymiset käyntiin. Ympyrän halkaisija 8-10 metriä, jos aina sitäkään. Lopuksi vielä isoa ravia eteen-alas. Taas tuli pari ahaa-elämystä ponin 'toiminnasta' vaikka olen myös tämän tyyppisiä harjoituksia joskus tehnyt. Musta pysyi kuitenkin tosi kivasti pitkänä ja alhaalla koko laukkatyöskentely ajankin, mikä on melko raskasta. Kylmetin jalan, joka oli liikutuksessa laskenut vielä lisää ja laitoin taas yöksi betadinekääreen.

Torstaina siivosin alahyllyni tallilla (mulla on rojuille pari hyllyä satlarin kaapissa) ja sen jälkeen lähdettiin Annen kanssa kiertämään laitsat (korjattiin langat, tehtiin yhdelle isolle pari väliaitaa yms). Pari tuntia meni ja sitten käytiin Absilla syömässä (pizzaa, nam!). Siivottiin tarhat ja sen jälkeen rupesin laittamaan Mustaa kuntoon tunnille. Jalka oli jo melko normaali, pientä nestettä vielä. Käytiin tuntilaisten kanssa pieni (reilu puolituntia) maastolenkki. Musta oli niin innoissaan, että jopa Kitima jäi käynnissä jälkeen. Kotiinpäin tullessa Musta hidasti ja Kitima reipasti vauhtiaan, joten pysyivät hyvin mukana. Katinka tulee aina sopivaa vauhtia, osaa ravata tarvittaessa kiinni. Kentällä kävin pari ympyrää tekemässä kun tuntilaiset jatkoivat tuntia kentälllä. Mentiin myös puomit pari kertaa, mutta alkoi taas tuntua, että vasen ottaa lyhyempää askelta kuin oikea. Olen aikoinani ratsastanut ex-ravurilämppärillä, jolla ero etujalkojen askelpituudessa oli valtava. Mun selkä ei sitä menoa kestänyt kuin maks puoli tuntia joka toinen päivä. Huomaan siis hyvin pienestäkin 'epätasaisuudet' Mustan liikkeissä. Tässä myös yksi syy poneiluuni (paitsi, että ponit on parhaita), mun selkä ei kestä ison hevosen liikkeitä päivittäin. Voin Kitimalla silloin tällöin mennä, mutta päivittäin en. Ja sillä on kuitenkin tosi tasaiset liikkeet, ne on vaan niin isot. Lähdin siis kylmettämään jalkaa ja laitoin vielä yöksi betadine-kääreen. Katinka oli tunnin jälkeen ihan hikinen, joten pieni pesu ja sai jäädä loimettoman yöksi, jottei hikoaisi. Turha varmaan sanoakaan, että koko yön satoi ja aamulla poni tärisi. Katinkalla ei siis vielä ole turhan paljon tuota kesäkarvaakaan kasvanut. Lämpeni nopeasti kun Anne heitti loimen niskaan ja malttoi ruveta syömään. Musta oli kuulemma myös vähän tärissyt, mutta niinhän se teki talvellakin kastuessaan. Eikai Unkarissa sada hirveästi, joten ei ole niin tottunut ;), kylmää kestää hyvin, mutta märkää ei niinkään.


Perjantaina ajelin töiden jälkeen Hööksiin Vantaalle, tarkoituksenani ostaa saappaanvarret (tai mustat siistit minichapsit), nettisivujen mukaan kun kokokin voisi olla sopiva. Löytyikin lopulta ihan sopiva, koko xs wide yhdestä mallista (siis ei tarvinut edes ottaa sitä extrawidea!). Jäin kuitenkin vielä katselemaan saappaita ja ajattelin samoin tein kokeilla niitä, kun nyt kerran paikalla olin. Horseheadin highsteadit oli melko sopivat, aavistuksen pitkät. Sopivat löytyivät sitten CRW:n Trento mallistosta. Koko 36, varsi wide tai xwide. Tarvii kyllä vähän kotona käpsytellä että painuu hieman kasaan, mutta on onneksi pehmeähköä materiaalia. Siistit ja simppelit, en olisi noita timangisia halunnutkaan (en kyllä nauhojakaan, mutta näissä on aika huomaamattomat). Ostin vielä tarjouksesta kahdet sukat (jotka oli sidottu pinkillä nauhalla yhteen, tuleekin Katinkalle häntänauha kisoihin siitä, varoittamaan ajoittain ripeistä takakintuista) ja Lena Furberghin kuvilla varustetut aurinkovarjostimet auton ikkunoihin. Kyllähän siellä kaikkea muutakin hypistelin, mutta tyydyin nyt näihin tällä kertaa..
Tallilla lähdin syöttelemään poneja. Musta oli iha pipipää, yritti hillua ja hyppiä, otti paineita Kitimasta joka oli myös syöttelyssä (siis asuvat samassa tarhassa eli ei todellakaan mikään vieras). Katinka onneksi tyytyi syömään siivosti. Sen jälkeen puunasin molemmat kunnolla, laitoin Katinkalle juoksutusvyön ja gramaanit ja otin sen liinan päähän käpsimään käsihevoseksi. Alkukäynnit käytiin tekemässä tiellä käpsien. Sen jälkeen Musta seisomaan kentän viereen hetkeksi ja Katinkan nopea juoksutus (lihakset vähän lämpöisiksi kun oli yöllä palellut). Rentoutui mukavasti gramaanien kanssa, vaikka ne olikin melko löysällä (Mustalle säädetty). Katinka takaisin tarhaan ja Mustalla kevyesti eteen alas isoilla ympyröillä. Muutama laukkapätkä, vähän ravia, suurin osa käyntiä. Menköön nämä kaksi köpöttelypäivää vapaapäivästä. Koska jalka oli tosi hyvä ja kuiva ennen ja jälkeen liikutuksen, en kylmettänyt enkä laittanut enää käärettä. Seuraavana päivänä sitten näkee tarviiko vielä..
uudet ihanuudet!



torstai 17. toukokuuta 2012

Kävipäs köpelösti

niih..

Otsikolla viittaan sunnuntain putoamiseeni; kerkisin hädin tuskin selkään kun piti jo tulla alas. Oma moka. Oli muka hirveä kiire, joten oikea jalustin jäi ylös kun lähdin kiipeämään selkään ja satulavyökin turhan löysälle. Selkään pääsin hyvin, kun käytän tuolia ja pidän toiselta puolelta vastaan kädellä, mutta siinä vaiheessa kun lähden laskemaan toista jalustinta siirtyy painoni sen verran vasemmalle, että Musta ottaa askelta oikealle, jolloin minä siirryn satulan kanssa lisää vasemmalle. Koska ei ollut sitä oikeaa jalustinta jalassa, en saanut suoristetuksi satulaa (tai itseäni) ja Musta pakenee entistä enemmän oikealle. No ei siinä muu auta kuin tulla soralle alas (ja saada mustelma persuksiin), satuloida poni uudestaan ja tällä kertaa oikeasti kiristää se vyö. Ja todeta sitten lopuksi, että nopeammin olisi päässyt jos olisi viitsinyt heti kiristää sen vyön ja vaikka laskea edes siinä penkillä seisten sen toisenkin jalustimen kun ei kerran viitsinyt hevosen toiselle puolelle kiertää.
Pääsin joka tapauksessa kentälle asti ja tunnille Pauliinan ja Beetun kanssa. Pääty-ympyrällä hidastuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Musta ei ollut rento eikä pyöreä vaan harasi vastaan, paitsi silloin kun mentiin reipasta ravia keventäen ja sain sen pikku hiljaa venyttämään alas. Kyllähän se rentous ja pyöreyskin sieltä puolen tunnin jälkeen löytyi. Olen todennut ennenkin, että Musta tarttee kunnon verkkaukset (eli vaikka se alkeistunti pohjalle), jotta pystyy rentoutumaan kunnolla ravissa. Laukassa teimme laukanvaihtoja (tai ainakin hyviä yrityksiä :P) leveyshalkaisijalla kahden puomin avulla. Lopussa tuli jo ihan kivoja vaihtoja, Musta vaan rupeaa ennakoimaan ja mulla menee pasmat ihan sekaisin. Loppuun vielä eteen-alas venytykset ravissa. Musta jäi vielä köpsimään alkeistunnille ja mä autoin sillä välin Pauliinaa pakkamaan Beetun koppiin, jotta pääsevät taas kotia kohti. Siinä menikin sitten hetken aikaa ja Annekin tuli jo apuun. Lopulta parin liinan avustuksella saatiin hepo koppiin ja sinne se jäi ihan tyytyväisenä.
60-70cm luokan verkasta (radalla tuo hypättiin toiseen suuntaan)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Special 3: Musta ennen ja nyt

kuvien kertomaa

Musta oli tullessaan 4v. (arvioitu ikä) ja tuli keväällä juuri ennen laidunkauden alkua. Suomeen poni oli tullut vähän ennen jouluaattoa eli oli Suomessa ollut vain talven. Mustan suku, rotu ja syntymäaika on tuntemattomia, se on vain jonkinlainen 'pusta'poni Unkarista. Minulle tullessaan sitä ei ollut vielä edes rekisteröity Suomeen, joten pääsin päättämään myös nimen. Tullessaan Mustaa kutsuttiin Pekaksi (Musta-Pekka), mutta itse en ole koskaan ollut ihastunut ihmisten nimiin eläimillä, joten nimi jäi tunnistajan tuloon asti harkintaan. Moniakin vaihtoehtoja kävi mielessä (mm. Ace of Spade otsamerkin mukaan). Lopulta vain käänsin tuon Musta-Pekka nimen englanniksi ja muutin kirjoitusasua sen verran, että se nimen asemesta (Black Jack) tarkoittaakin korttipeliä (Blackjack). Nimi on omalla tavallaan ollut enne, koska ponista on tullut mahdottoman paljon parempi kuin osasin koskaan odottaakaan.

Mutta nyt niihin kuviin..

Tämä kuva on otettu noin viikko sen jälkeen kun Musta saapui
Tullessaan Musta oli todella laiha ja näytti pikemminkin kasvupyrähdyksen ottaneelta 2-vuotiaalta kuin 4-vuotiaalta. Pariin viikkon en edes uskaltanut selkään kiivetä, kun pelkäsin ponin romahtavan kasaan. Aluksi siis juoksuttelin liinassa parin päivän välein samalla tsekaten 'koulutuksen' tasoa. Mustan ensimmäisistä viikoista ei järin paljon kuvia ole, kun en yksinkertaisesti kehdannut niitä ottaa..

Kesä laitumella ja maastoillen (noin joka toinen päivä) kasvatti pikku hiljaa massaa pikkuruisen ponin ympärille ja sai sen näyttämään sopusuhtaisemmalta.

n. 3kk Mustan saapumisesta. Massaa tullut jo kivasti, pääkin näyttää kasvaneelta, kun riimu istuu paremmin. Valkoinen mönjä jaloissa on savea.

Ekan kesän ja talven aikana Musta kasvoi himpun vielä korkeuttakin. Aluksi Musta oli aina melko hoikkapoika ja heinääkin sai syöttää vapaasti. Turha pyöristyminen alkoi vasta 6-7 -vuotis talvena, kun Musta oli alkutalvesta tarhassa pyöröpaalin kanssa. Siihen asti Musta mielellään leikki nuorempien kanssa, mutta paalin saavuttua vietti koko päivänsä pää paalissa. Tämän jälkeen on ollut herkempi pyöristymään liikaakin, myös laitumella. Tuohon mennessä oli myös kasvu päättynyt (sekä korkeus että leveys) lopullisesti ja ylimääräinen ravinto alkoi kasaantua vyötärölle..

Tuoretta kuvaa parin päivän takaa. Lavan jälkeen näkyy kiva talvikarvaraja. Hennalle kiitos kuvasta
En nyt tämän enempää kaivellut välikuvia, kun varsinaisia 'rakennekuvia' ei juuri ole. Laittelen joskus toisen otsikon alle enemmän Mustan nuoruuskuvia. Yksi välikuva olisi pitänyt kyllä olla vuodelta 2009-2010 kun Mustalla oli melkoinen alakaula (kun en sitä osannut oikein päin vielä ratsastaa).

lauantai 12. toukokuuta 2012

Voittajan on helppo hymyillä

tai jotain muuta yhtä pateettista

Tänään oli tallin estekisat, osallistujina lähinnä tallin ratsastajia ja hevosia, sekä muutama ratsukko 'naapurista'. Kevään ekat kisat, niin luokkina ristikkoluokka, 60-70cm ja 80cm. Itse menin Mustalla kaksi viimeistä. Arvostelu A.2.0 eli ei uusintaa/toista vaihetta, vaan piti mennä reippaasti koko homma. Koska ekat ratsukot jo ristikkoluokassa veti melkoista vauhtia, niin kaasua oli itsekin pakko painaa ja oikaista kaikki mahdolliset kohdat tietenkin. Näillä avaimilla päästiin voittoon molemmissa luokissa. Ekalla radalla vauhtia oli ehkä himpun liikaa, tultiin monelle esteelle ihan juureen ja tuli sellaisia pysähdyspomppuja (siis rytmi ei säilynyt tasaisena). Poni kuitenkin kääntyi ongelmitta ja liikkui kivasti. Sade ja muutamat lätäkötkään eivät haitanneet. Kasikympissä rytmi säilyi parempana, mutta itse olin vähän jännittynyt (käsi ei ollut ihan rento) ja kolmosella jäin jälkeen. Seiskan kolautti (kun olin aavistuksen kädellä kiinni), mutta ei pudonnut, joten nollarata siitäkin. Tiukat tiet tein siellä missä mahdollista eli kakkoselle käänsin nelosen edestä, samoin seiskalle. Kolmoselle käänsin ihan vitosen takaa. Kasikympissä tein kolmoselle aavistuksen pidemmän tien ja vauhti oli aavistuksen rauhallisempi. Ajat kuitenkin melkein samat (46,73 ja 48,48).
Katinka liikkui todella kivasti eteen sekä Tuulilla että Hennalla. Hennalla tuli 60-70 luokassa harmillinen pudotus tokavikalla esteellä, ajan perusteella olisi ollut toinen.

Ratapiirros
Kisojen jälkeen vähän ruohon syöttelyä ja savet jalkoihin. Jalka oli muuten aamulla ihan normaali vaikka oli yön ollut sisällä, ota tosta nyt sitten selvää.. Katinka meni vielä alkeisköpsy tunnille (käynti-ravi) kisojen jälkeen. Nyt pitäisi vissiin alkaa suunnittelemaan niitä ensi sunnuntain koulukisoja (tai opettelemaan pikku hiljaa ratoja..)
Piti ottaa ruusuke-kuva, vaikka poni ihan märkä.. parempaa en saanut, kun kännykän akku loppui..
Pienensin sitten vissiin liikaa tätä kuvaa, taitaa olla 60-70 luokasta. Kuvan otti Mimmi Suntela Veera Teräväisen kameralla, kiitos molemmille kuvista!
Kuvissa nuo esteet näyttää surkean pienille, mutta hypätessä ne ei tunnu siltä.. tai tuo 60-70cm menee helposti, mutta 80cm alkaa jo vähän jänskättää. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että talven hyppytauon jälkeen selviän hengissä ja ilman paniikkia 80cm radasta, joita en ole muutenkaan järin hyppinyt. Ja vielä tiukoilla teillä.. nyt kun vielä löytyy se rentouskin, niin ponikin alkaa esittää parastaan!

Treeniviikko

Kisojen alla..

Maanantai oli suunnitellusti vapaa ja olikin mukava nukkua kunnon päikkärit ja käydä vaan koiran kanssa köpsyttelemässä ja painua taas nukkumaan.. alkaa nää puol neljän aamuherätykset jo vähän tuntua (normaalisti herään n. viiden aikaan).
Tiistain Dinon treenit peruuntui (taas), mutta perjantaina ois instituutilla epikset, joihin voitais mennä 'treenaamaan'. Töiden jälkeen kurvasin Horzeen ja ostin Mustan satulaan uudet jalustinkumit. Vanhat olikin jo ihan sileiksi kuluneet ja melko liukkaat. Kerkesin ajoissa tallille laittelemaan Mustaa kuntoon ekalle tunnille (peruskoulu). En tosin muistanut vaihtaa niitä jalustinkumeja, enkä ottaa edes mukaan kentälle kun menimme raahaamaan esteet. Tytöt sitten haki uudet alkukäyntien aikana ja vaihdoin ne selässä istuen, meneehän se niinkin. Tällä kertaa meitä oli poikkeuksellisesti neljä (Tuulia-Roventa, Henna-Katinka, minä-Musta ja Essi-Kitima). Ravissa ympyröitä verkaksi, laukassa pitkät sivut eteen ratsastusta ja päädyissä kokoaminen ympyrällä. Musta vastasi pohkeeseen ihan kivasti, vaikka Anne tuntuikin vaativan vielä enemmän vauhtia.. Verkkahypyiksi hypättiin kaikki esteet kertaalleen yksittäin. Sarja tultiin Mustan kanssa ensin neljällä, mutta jäi melko ahtaaksi ja kun esteitä himpun nostettiin, niin kolme oli aika sujuva jos vaan tultiin sisään normaalilla hypyllä (eikä millään minipienellä). Vinoeste oli aika mielenkiintoinen; alin puomi oli suorassa ja lähellä maata, kaksi seuraavaa reilusti vinossa (niin, että toinen pää korkeampi). Kun estettä vielä nostettiin jäi alimman ja ylempien puomien väliin isohko aukko, niin koko este näytti ihan hassulta. Se olikin eräänlainen köyhän miehen viuhkaeste. Musta ei sanonut portista mitään, Katinka yritti sille ekalla kerralla vähän junnailla, mutta Henna jo tietää ettei se sitä enää oikeasti pelkää ja käski ponin vaan reippaasti yli. Kun kaikki oli käyty läpi yksitellen, tehtiin pari erilaista rataharjoitusta (linja - halkaisijat - linja -tyyppisesti). Lopuksi saatiin vinkkejä miten kisoissa nimenomaan pitää itse kunkin meistä ratsastaa. Meillä oli tällä kertaa Mustan kanssa sopiva tempo eli kisoissa ei saa ruveta hannailemaan. Ja mun kädet pitäis taas saada rentoutumaan. Viimeiset radat oli kisakorkeutta eli mulle ja Hennalle n. 80cm (osa vähän vajaa). Ehkä mä selviän hengissä..
about näin ne esteet oli

Keskiviikkona kouluvalmennuksessa tehtiin pohkeenväistöjä. Musta juoksi ensin alkeistunnin pohjalle ja oli siis sopivasti verkattu. Pohkeenväistöt aloitettiin ihan käynnistä pitkän sivun alusta väistöä keskelle, jossa suoristus ja väistö takaisin uralle. Mustan kanssa aloitettiin hitaasta väistöstä, jota piti pikkuhiljaa kasvattaa isommaksi (ja loivana piti mennä). Musta väistää ihan kivasti, mutta tarkoitus olisi saada sille vähän enemmän liikettä (ja irtonaisuutta) johtavaan etujalkaan ja näin laadukkuutta väistöön. Pikku hiljaa sitä pituutta askeleeseen löytyikin ja poni pysyi mukavan rentona (avoin muoto - ei liian paketissa siis) ja pyöreänä. Pikku hiljaa siirryttiin ensin uralle palaavassa väistössä raviin ja sen jälkeen molemmat väistöt ravissa. Raviväistössä oikealle Mustalla tuppasi takapää menemään edelle ja korjauksista tuntui että koko poni meni ihan mutkalle. Laukassa muut tekivät laukka volttia pitkälle sivulle, minä pohkeenväistöllä keskelle kenttää, josta vastalaukka kaarteella takaisin uralle (vaihtoehtona oli suoristuksesta laukanvaihto, mutta jätin sen nyt kokeilematta). Oikeaan laukkaväistö oli tosi helppo, vasempaan joutui vähän 'puskemaan', jotta lähti väistämään ja oli selkeästi hankalampaa. Vastalaukat meni nätisti ja ongelmitta. Loppuvenytykset isoilla ympyröillä eteen-alas. Alkutunnista Musta oli vähän jännittynyt, mutta tosi kivasti rentoutui väistöissä ja sain ratsastettua lähes koko ajana pitkässä muodossa (Musta menee helposti turhan pakettiin silloinkin kuin ei ole tarkoitus) eli sopivan rentouttava ja irroittava harjoitus edellispäivän estetreenien jälkeen.

Torstaina kävin Mustalla kevyen (n. puoli tuntia) maaston (kokeiltiin muutamaa pienti kaatunutta puunrunkoa ylittää) ja sen jälkeen meni perustunnille. Maastossa oli perinteiseen tapaan vauhdikas (varsinkin kotiin päin ja laukassa). Vasemmassa etusessa oli jostain syystä tunnin jälkeen enemmän nestettä kuin ennen tuntia, joten laitoin jäägeelit molempiin etusiin. Dino ei tälle reissulle päässyt mukaan, kun menin lyhyempää reittiä ja se menee lähellä isoa tietä.

Perjantaina Musta meni perustunnille ja me Dinon kanssa lähdettiin epiksiin. Eka rata meni vähän koheltamiseksi Dinolla (joo, varmaan ois pitänyt yrittää päästä tiistaina niihin treeneihin) ja toisella radalla oli vähän väsyneen oloinen, mutta jaksoi keskittyä, teki hyvät kontaktit ja pysyi muutenkin hanskassa. Kepit jätettiin vielä väliin ja jostain syystä Dino ei instituutin renkaasta oikein tykkää, mutta.. Tuomari on tuolla aina mukava ja auttaa tarvittaessa jos koirakolla on radalla ongelmia (esim. Dinoa auttoi tuolla renkaalla, jotta sai onnistuneen suorituksen ja koiralle varmuutta). Sen jälkeen suunnattiin takaisin tallille, jossa oli huomisen kisaradan rakennus kovassa käynnissä. Heitin Mustalle kanget, kun muuten olisi keskittyminen ollut tasan nolla kun olisi vain haaveillut esteistä. Ratsastin puolisen tuntia ympyröillä apuja läpi (eli että kääntyy ja taipuu sekä liikkuu pohkeesta hyvin eteen). Jalka oli mukavasti laskenut jo ekan tunnin jälkeen (tai pitäisi sanoa kuivunut kun nesteilee vähän) ja oli ok ratsastuksen jälkeen. Laitoin kuitenkin vielä linimentit etusiin ja Musta sai jäädä yöksi sisään (tosin se saattaa olla jalan kannalta huono vaihtoehto, mutta sen näkee aamulla). En vaan ymmärrä mikä tuossa jalassa on, kun mitään ei näy ulospäin, hevonen ei onnu eikä ole epäpuhdas ja liikkuu mielellään. Laskee liikutuksessa (poikkeuksena se torstai, oliko liikutusta siis liian vähän??) eikä ole edes vapaapäivien jälkeen ollut enempää nesteisempi kuin muutenkaan. Hulluksihan tässä kohta tulee ja rasittavaa tuo pintelöintikin. Mutta koska pintelit selvästi auttaa (hypätessä meillä tosin on suojat), niin sen takia jaksan niitä pinteleitä sinne kinttuihin kääriä. Musta onneksi malttaa seistä paikoillaan (Katinkan kanssa tuo jokapäiväinen pintelöinti olisi melko tuskallista, kun se ei yleensä niitä kinttusiaan malta paikoillaan pitää). Huomenna kisojen jälkeen kylmään kyllä ihan letkulla ja laitan savet.
Dino ja neljäs karvakorvani Danae. Kissa on kyllä oikeasti himpun Dinoa pienempi, mutta on sen verran lähempänä kameraa, että näyttää isommalta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Maastoon!

Pitkästä aikaa..

Lauantaina ratsastin Mustan kevyesti, mutta perusteellisesti tunnin jälkeen, jossa Ronja meni Mustalla. Seuraavan tunnin tuntilaiset tosin raahaili esteitä paikoilleen, joten Mustan keskittyminen ei ollut ihan parasta (tuntien välissä oli n. tunnin tauko). Perus ympyröiden jälkeen lähdin jälleen koettamaan halkaisijoita (koko-rata-leikkaa) vähän reippaammassa ravissa ja laukassa. Laukassa vielä tarkoitus, että Musta ei automaattisesti lähtisi vaihtamaan laukkaa uralle tultaessa vaan malttaisi siirtyä nätisti raviin. Linjat pysyi aika mukavasti, se julmettu pohkeen päälle painaminen on siis vihdoin saatu halkaisijoillakin kuriin. Ravissa askel jo hieman piteni, mutta enemmän se oli tempon lisäystä. Vasemmassa laukassa pyrkii vielä tulemaan kiihdytys ja ennakoi laukanvaihtoa jos ei ole skarppina. Vaihtaakin mielellään vasemmasta oikeaan tuon laukan. Aluksi tein muutaman pätkän pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle. Tunnilla harjoittelivat pohkeenväistöjä ja vaikka Ronja saikin Mustan väistämään pätkiä, niin käyn mielelläni samoja asioita vähän läpi, mitä tunnilla on tehty, jotta asioiden oikeanlainen tekeminen jäisi Mustalle päällimmäiseksi mieleen. Varsinkin nyt, kun pohkeenväistöt alkaa sujua mukavan rentona ja pyöreänä. Lopuksi keskihalkaisijalla muutamat avot käynnissä, lähinnä jotta mulle tulee varmempi tuntuma homman tekemiseen ja sopivaan taivutukseen (ponilla menee niin helposti liikaa). Puunasin ja rasvasin vielä Mustan satulan, omat kengät kyllä unohdin.. Tarvisi uudet jalustinkumit hommata, alkaa olla turhan sileät ja jos on hiekkaa kengän pohjissa niin luistaa kivasti..

kivasti vielä tuota talvikarvaa kyljillä
Tänään tunti olikin poikkeuksellisesti jo melko aamusta vaikka sunnuntain tunnit alkaa yleensä yhden aikaan. Eli tulin tallille, niin Mustaa oltiin juuri purkamassa. Sanoin sitten ratsastajalle, että älä turhaan ota suojia pois (oli ollut puomi/ristikko tunnilla), koska lähden maastoon. Satula oli keritty jo riisua, mutta äkkiähän sen takaisin sai.. Oli tarkoitus alunperin lähteä maastoilemaan lauantaina, mutta sateiden takia (märkä maa) päätin siirtää maastoilun sunnuntaille. Otin Dinon mukaan ja varmuuden vuoksi vein Maisajärvelle asti hihnassa, jotta ei metsäpolulla saa päähänsä lähteä viipottamaan takaisin tallille (kuten syksyllä). Musta oli aluksi vähän nihkeä, laukassa vähän piristyi ja takaisin päin tultiin sellaista kyytiä että paikat aukeni hyvin. Laukan jälkeen (kun sen vihdoin sai alas) esitti sellaista ravia että jos sen saisi ulos kentälläkin olisin onnesta soikea. Vähän tuossa ravissa vielä levittää takaa kun on tottumaton tuollaiseen liikkeeseen ja kantamaan itseään siinä, mutta se etusten liikkuvuus! Eipähän ole ainakaan lavat jumissa.. Dino oli juoksemisesta ihan innoissaan ja meidän käyntien aikana kerkisi koluta mettän reunat ja juosta tietä edestakaisin monta kertaa. Vajaa puolitoista tuntia paineltiin menemään (suurin osa kyllä käyntiä, muutamat pitkät laukkapätkät ja pari ravi pätkää). Loppu ajan Dino lepäilikin tyytyväisenä satlarin sohvalla. Jalkoihin laitoin linimentit, en viitsinyt savia sotkea, kun todennäköisesti en itse kerkeä niitä harjaamaan puhtaaksi vaan tulen estevalkkuun suoraan Dinon treeneistä ja Musta kaiketi menee edeltävälle tunnille.

Mustan ens viikon suunnitelmat näyttääkin (alustavasti) tältä, tallin kisoja silmällä pitäen:

ma vapaa (kaikilla, sekä poneilla että minulla.. paitsi töihin on kyllä mentävä :/ )
ti estevalkku (ja mahdollisesti tunti ennen sitä)
ke kouluvalkku ja alkeistunti ennen sitä (todennäköisesti)
to 1-2h ja maasto
pe kevyt, mutta perusteellinen läpiratsastus (ehkä 1-2h)

Dino maastoilemassa, ponin selästä kuvattu

lauantai 5. toukokuuta 2012

Avoja ja loivaa kaarretta

Koulu- ja estevalkku, vk 18

Keskiviikon kouluvalkussa verkattiin isoilla ympyröillä käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen lähdettiin työstämäään hevosia avossa. Pitkillä sivuilla avoa alkupätkä ja loppu kevyttä ravia, sama taas toisella. Mustan kanssa homma alkoi sujumaan kun siirryttiin aidan vierestä pois. Musta kun 'nojaa' aitaa vasten ulkokyljellä eikä ole rehellisesti sisäpohkeen ympärillä. Kun tein pari metriä uran sisäpuolella, sujui homma todella paljon paremmin. Anne joskus aikoinaan sanoikin, ettei Mustalla pitäisi tehdä avoja aidan vieressä vaan keskihalkaisijalla tms. Kun käynnissä sujui tasaisesti ja rennosti, tein siirtymiä raviin ja vasemmalle pari siirtymää laukkaankin. Henna (Epronilla) ja Milla (Kitimalla) tekivät lähinnä käynnissä (muutamat siirtymät raviin), kun eivät ole liiemmälti avoa tehneet. Lopputunnista vielä vähän laukkatyöskentelyä. Laukassa kokorataleikkaalle (tai puolirataleikkaalle), vähän ennen aitaa käännettiin pieni voltti (myötälaukassa) ja jatkettiinkin takaisin sen pitkän sivun loppuun miltä aloitettiin. Tämä muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Oikeassa meni ihan ok, vasemmassa Musta pisti turbovaihdetta silmään ja suuntasi kohti kulmaa aikeenaan vaihtaa laukka. Kyllähän se voltille kääntyi ja kokosi hyvin siinä, mutta ei se niin nättiä (tai helppoa) ollut.
Kuva selvennykseksi
Ennen kouluvalmennusta käytiin köpsimässä alkeistuntilaisten kanssa maastossa lähes tunti ja saatin omatkin lihakset lämpimäksi (kun juosta kipitettiin siellä heppojen vierellä, lenkkarit olis ollu kova sana). Musta meni alkeistunnilla, niin sai hyvän alkuverkan samalla. Tuntilaiset meni lopuksi vielä kentälle ottamaan muutaman laukannoston ja me Hennan kanssa laitettiin Epron vauhdilla kuntoon.

Torstaina Musta meni alkeistunnin ja normitunnin. Oli sen jälkeen jotenkin väsyneen oloinen, joten ratsastin vain pikaisesti avut läpi ja venytin eteen-alas laukassa ja ravissa. Yöksi oli luvattu sateisempaa, joten sai jäädä sisään (tosin yöllä ei kylläkään satanut..)

Perjantaina tulin aikaisin tallille, ajatuksena Mustan kunnollinen harjaus. Jäinkin sitten rauhoittelemaan Vürstia kengitykseen, Tuulia ja Henna tuli siinä samalla ja lähtivät laittamaan esteitä. Menin lopuksi auttamaan ja saatiinkin sellaisia kaarteita aikaiseksi, että ratsastaessa kyllä huomasi mitä oli tullut rakennettua. Katsoin kyllä, että esteeltä pääsisi hyvin toiselle, mutta myöhemmin vielä siirrettiin yhtä estettä lähemmäs, jolloin kaarteesta tuli melko haastava. Ei sitä toista jaksettu enää siirtää meinaan. Harjaus aikaa jäi turhan vähän, joten vauhdilla laitettiin ponit kuntoon ja lähdettiin verkkaamaan. Alkuverkaksi ravilla koko-rata-leikkailla olevia esteitä puomeina, sen jälkeen pitkällä sivulla oleva pysty (puomina) ja siitä kaarre koko-rata-leikkaa puomille. Sitten vielä laukassa muutamaan kertaan. Mustaa oli aluksi taas hankala saada suoristumaan kokonaan, mutta pikku hiljaa parani. Ensin hyppäsimme ristikoina suoran linjan (6 laukkaa), johon mulla ja Mustalla meinasi tulla aina pikkuaskel ennen okseria. Sen jälkeen koko-rata-leikkaa -ristikot yksittäin ja lopulta linjana pystyltä koko-rata-leikkaa ristikolle ja päinvastoin. Kun linjat alkoi pikkuhiljaa löytyä (välillä oli ihan työn ja tuskan takana) hypättiin pieniä 'ratoja' erilaisina muunnelmina (esim. pysty-ristikko-okseri-pysty jne). Lopuksi tultiin mielestämme vaikein linja uudestaan, minulle se oli okseri-ristikko, jonka jouduin pari kertaa ottamaan uusiksi ennen kuin Anne oli tyytyväinen. Sitten vielä ilman jalustimia ristikko (tai mun tapauksessa okseri-ristikko -linja). Edellispäivän väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaan poni oli innoissaan päästessään hyppäämään. Pikku hiljaa ristikot ja muut nousi n. 60-70cm.

Anne vähän naureskeli, että ittepähän rakensitte niin hankalat linjat, varsinkin näin kevään tokalle valkkukerralle. Mutta hengissä selvittiin kaikki ja tosi hyviäkin pätkiä tuli. Tykättiin kyllä kaikki, kun oli kunnolla haastetta. Musta jäi vielä puomi-tunnille valkun jälkeen, jonka jälkeen laitoin taas savet etusiin.
Kuva harjoituksesta

perjantai 4. toukokuuta 2012

Päivittelyä

Siis blogin saattamista ajantasalle

Lauantaina  aamulla käytiin Messilässä estekisoissa (Henna ja Katinka, Anne ja Foriola). Hennalla ja Katinkalla tuli yksi kielto (Katinka oli melko väsyneen oloinen) ja Annella ja Foriolalla yksi pudotus perusradalla. Kotiin päästiin siis tosi nopeasti. Paikalla oltiin n. 20 vaille yhdeksän ja kotimatkalla jo puoli kymmenen jälkeen. Matkalla käytiin nappaamassa Hesestä sapuskaa mukaan ja kiirehdittiin tallille. Vepsille tuli katsoja aamupäivästä ja minä sitten esitin ensin mitä poni osaa (tai miten se liikkuu). Olikin peräti kolmas kerta kyseisen ponin selässä.

Päivällä olin Mustalla tunnilla ja teimme eräänlaisia kontrolliharjoituksia puomeilla. Pitkän sivun vierässä kaksi puomia (joku reilu 20m etäisyys) ja niiden väliin ensin ravista käyntisiirtymiä ja sitten laukasta. Tarvittaessa voltti laukassa ennen käyntiin siirtymää. Musta oli aluksi ihan hulivili, mutta lopuksi tosi hyvä ja tuli pehmeästi pidätteistä läpi. On vähän turhan innoissaan vielä puomeista ja esteistä, tai siis hyvähän se on, että on innoissaan. Oli ponitunti, kun meidän lisäksi oli vain Roventa ja Epron. Alkuverkkana taivuteltiin yliasetuksilla ympyröillä.

Illemmalla vielä esittelin Vepsin seuraavalle ostajaehdokkaalle ja ilmeisen hyvin, kun Vepsi heille lähti. Sunnuntai-aamuna käytiin Annen kanssa viemässä Veps uuteen kotiin ja sai siellä heti oman pienen perskärpäsen vuotiaasta tinkeri-oripojasta. Tuo varsuli oli ylen ihastunut Vepsiin, eikä Vepskään näyttänyt panevan pahakseen pientä seuralaista. Taas kiirellä takaisin tallille (mäkkärin kautta, Annen kanssa reissatessa on omat vaaransa..) ja ponit vauhdilla kuntoon. Musta meni kevyellä alkeistunnilla ja ratsastin itse sen jälkeen. Tarkoitus oli mennä vain nopeasti, mutta vääntäessä hurahtikin lähemmäs puolitoista tuntia.
Aluksi kokeilin halkaisijoita ja vähän ravin ja laukan pidennystä, mutta poni karkasi linjoilta koko ajan niin pahasti, että päätin vaihtaa suunnitelmaa ja ratsastaa pohkeet läpi kunnolla ympyrällä. Ensin paljon käynnissä kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, sitten siirtymiä raviin. Aina pieni pätkä ravia, niin että pysyi kunnolla rentona ja pyöreänä. Suukin alkoi vihdoin tuntua taas normaalille raspauksen jälkeen (ei se pahalta ole aiemminkaan tuntunut, mutta jotenkin 'vieraalle'). Kun ravissa sujui hyvin, tein käynti-laukka siirtymiä. Hain vain nopeita siirtymiä ja pehmeänä pysymistä. Lopuksi vielä muutamat halkaisijat pienellä askeleen pidennyksellä. Nyt poni jo pysyikin pohkeiden välissä ilman omia kuvioitaan. Eteen-alas ratsastuksen jälkeen kävimme vielä Annen ja Vürstin kanssa vilkaisemassa miltä maastoissa näyttää.
Musta siirtyi ulkoruokintaan, siis jäi yöksi ulos. Vielä tosin yöt loimitettuna, kun tuppaa tulemaan räkäiseksi keväisin/syksyisin nukkuessaan maassa ilman loimea. Josko päästäisiin niistä pienistäkin nesteistä eroon kun ei tarvitse seisoa karsinassa.

Maanantaina Musta oli aamupäivällä tunnilla ja itse ratsastin apuja läpi iltapäivällä. Tein perusjumppaa eli ympyrällä eteen-alas ja kokoamista vuorotellen. Muutamia pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Tiistaina Musta oli ensin puomi/ristikko -tunnilla ja sen jälkeen itse ratsastin avut lävitse seuraavan päivän koulutuntia varten. Tunnin jälkeen laitoin savet etujalkoihin poistamaan nestettä. Aloitin Mustalle taas kauran syöttämisen vajaalla puolella litralla. Katinka saa vajaan litran päivittäin. Katsotaan ja seuraillaan meneekö Mustan masu taas löysälle, jos menee niin on pakko keksiä kauran tilalle muuta energiaa.
Musta savijalka valmiina yöpuulle

tiistai 1. toukokuuta 2012

Special 2: Yksityishevonen tuntikäytössä

Puolesta ja vastaan

Joskus vihreällä foorumillakin on ollut keskusteluita siitä, antaisiko oman hevosensa tuntikäyttöön. Omalla kohdallani tämä on arkipäivää ja ajattelinkin nyt pohtia asian hyviä ja huonoja puolia. Jokainenhan tekee oman päätöksensä omien lähtökohtiensa pohjalta ja riippuu paljon hevosestakin kuinka homma pelittää vai pelittääkö ollenkaan. Tällä hetkellä molemmat ponini tienaavat tallivuokransa työnteolla ja tämä on suuri taloudellinen etu minulle. Näitä asioita olen kuitenkin joutunut pohtimaan mielessäni sen jälkeen, kun Mustakin aloitti tuntitöissä. Katinkalla en itse paljon ratsastele, joten sen työnteko ei omiin liikutuksiini vaikuta, mutta Mustan kanssa tilanne on aivan toinen. Aloitetaan kuitenkin niistä positiivisista asioista:

* Hevonen saa varmasti liikuntaa vaikka omistaja olisikin kipeä/estynyt
* Alennusta tallivuokraan, mahdollisesti jopa koko tallivuokra hevosen tienaamana
* Hevonen liikkuu valvotusti vrt. esim vuokraajan yksinratsasteluun
* Parhaimmissa tapauksissa hevonen jopa edistyy
* Jos ratsastaa heti tuntien jälkeen itse, on hevonen valmiiksi verrytelty

Sitten niihin vähän negatiivisempiin asioihin:

* Joutuu sovittamaan oman aikataulunsa tuntien mukaan (tämä ei minulle ole mikään ongelma)
* Ei voi aina vaikuttaa kuka hevosellasi ratsastaa
* Hevonen voi mennä alaspäin (jos ei itse läpiratsasta) tai ainakin jäykistyä
* Treenisuunnitelmia tehdessä pitää ottaa huomioon miten hevonen on liikkunut tunneilla ja suunnitelmien teko on vaikeampaa
* Joskus hevonen on jo väsynyt kun itse pääsee selkään, jolloin oma ratsastus on lähinnä venyttelyä
* Hevosen harjaus/varustaminen on vähän sinne päin (Mustalla ongelma lähinnä satuloinnissa, rupeaa hirmu helposti pullistelemaan jos satulavyön kiristää liian nopeasti liian tiukalle tai jos satula läväytetään liian reippaasti selkään. Suitsimisen kanssa ei ongelmaa, Musta on kärsivällinen harjoituskappale suitsimista harjoitteleville.)
* Varusteet jätetään likaisina paikoilleen (kuolainten pesu, jalustinhihnat kierretään kuraisten jalustinten ympärille, harjat karvaisia ja puhdistamattomia yms.)

Kaikki nämä negatiiviset asiat on melko pieniä ja keskusteltavissa/sovittavissa olevia asioita. Itse olen perfektionisti tiettyjen asioiden suhteen, enkä esimerkiksi pidä siitä, että harjat jätetään harjauksen jälkeen puhdistamatta tai suitset niputetaan vääriin tai juurikin rullataan jalustinhihnat jalustimien ympärille. Tosin minun kohdallani nämä asiat sattuvat harvoin, kun itse olen lähes aina paikalla Mustan ollessa tunnilla ja voin opastaa ratsastajia toimimaan toivomallani tavalla.
Erityisen positiiviseksi asiaksi luen valvonnassa ratsastuksen ja se onkin suurin syy, miksi valitsen mielummin tuntikäytön kuin etsin vuokraajaa. Mustan kanssa lisäksi erittäin harvoin on ongelma, että se olisi 'mahdoton' ratsastaa jonkun jäljiltä, kun on niin miellyttämisen haluinen ja olen ratsastanut ainoana useamman vuoden, joten Musta tietää mitä minä siltä haluan tietyillä avuilla, vaikka joku muukin olisi selässä käynyt. Tämä ei tosin ole ihan niin vahvaa vielä kuin Katinkan kanssa, jolla on ihan sama kuka siellä selässä on edelliskerralla istunut. Katinka toimii aina samalla tavalla kanssani vaikka kuka olisi edelliskerralla mennyt, Mustalla on vielä välillä vähän hakemista joidenkin ratsastajien jäljiltä. Tunnit on yleensä lisäksi sen verran kevyitä peruskuntoiselle hevoselle, että Musta jaksaa hyvin työskennellä kahdenkin tunnin jälkeen aktiivisesti reilun puolituntia (ja loppuverkat) ilman ongelmia ja väsymystä. Musta pitää kyllä läpiratsastaa vähintään joka toinen päivä ja venyttää eteen-alas tai sen selkä jumittaa.
Minulla homma toimii tällä hetkellä ihan sillä mentaliteetillä, että Musta on tunneilla silloin kun tarvitsee (yleensä 1-2h päivässä) eikä sen tarkempaa aika määrettä ole sovittu. Tämä toimii, koska Ane on ystäväni ja pystymme keskustelemaan asioista ja järjestämään tarvittaessa Mustan tunteja. Vieraan tallinpitäjän kanssa tekisin tarkemman ja yksityiskohtaisen sopimuksen millaisilla tunneilla/kuinka paljon ja minä päivinä yms. Meillä homma toimii kuitenkin tälläisenään ja positiiviset asiat painavat vaakakupissa negatiivisia huomattavasti enemmän. Suurin ongelma on minun pääni sisäinen (esim. kuinka hevonen tulisi harjata tietyllä tavalla yms.).

Ideaalisin tilanne omalla kohdallani olisi, että Musta juoksisi joka päivä ennen omaa ratsastustani yhden tunnin. Näin se olisi hyvin vertynyt ja voisin aloittaa työnteon heti kunnolla. Tämä toteutuukin melko usein.

Katinka ja Musta tunnilla

Valmennukset

Koulua ja esteitä - vihdoinkin!

Vihdoin viimein pääsimme aloittamaan valmennukset. Olen varsinkin kouluvalkkuja odottanut kuin kuuta nousevaa, niin ihanaa että joku taas vähän päsmäröi ja muistuttaa mitä tehdä.

Keskiviikkona alkeistunnin jälkeen alkoi ensimmäinen kouluvalmennus. Kaikkien ponit oli sopivasti verryteltyinä alkeistunnilla ja pääsimme heti 'tositoimiin'. Ryhmässä meitä on kolme ja kaikilla vakihevoset. Joinakin kertoina saatamme vaihtaa hevosia 'vieraisiin', mutta tarkoitus on kehittää yhteistyötä (ja kehittyä itse) lähinnä yhden hevosen kanssa. Näin ratsastus ja oppiminen on jatkuvampaa eikä joka kerta tarvitse aloittaa alusta, kun tietää jo ennestää miten juuri tämä hevonen toimii ja reagoi. Mullehan tämä nyt on ns. itsestään selvää, kun omallani menen, mutta helpottaa ja nopeuttaa kehittymistä hevosettomien kohdalla paljonkin. Itse olen huomannut, että kun olen oppinut ratsastamaan Mustaa paremmin olen sen jälkeen saanut muutkin hevoset toimimaan paremmin eli yhdellä hevosella opitut taidot pystyy kyllä siirtämään eteenpäin.
Takaisin itse valmennukseen: minä menen Mustalla (kuten jo mainittu), lisäksi ryhmässä on Milla (aikuisratsastaja) Roventalla ja Henna Katinkalla/Epronilla. Henna menee myös estevalmennuksessa samalla ponisekoituksella (eli vaihtelevasti Katinkalla ja Epronilla). Aloitimme ympyrätyöskentelyllä ja ylitaivutuksilla. Kun minä puhun ylitaivuktuksista (muuallakin blogissa) tarkoitan kaulan taivuttamista joko oikealle tai vasemmalle, en siis turvan rullaamista ryntäisiin kiinni (rollkur) mistä jotkut myös käyttävät nimitystä ylitaivutus. Ylitaivutuksessa sisäkäsi (taivutuksen puoleinen siis) johtaa sivulle (ei vedä taakse!) ja ulkokäsi antaa sen verran myöten, että kaula pääsee taipumaan. Kannattaa aloittaa pyytämällä vähän ja hevosen notkistuessa (ei välttämättä tapahdu yhdessä kerrassa) pikku hiljaa enemmän. Olen huomannut tämän erinomaiseksi liikkeeksi silloin, kun Musta on tuntunut kyljistään ja lavoistaan jäykemmältä. Siis ympyrällä ylitaivutusta käynnissä ja ravissa. Taivutusta lähinnä sisäänpäin, mutta jonkin verran myös ulospäin. Tämä tietenkin molempiin suuntiin. Sen jälkeen kun hevoset oli saatu vetreämmiksi lähdimme sisäasetuksen kanssa väistättämään takapäätä ympyrällä ulospäin. Ei siis pohkeenväistöä vaan ihan takajalat vähän ristiin, pätkä aina kerrallaan. Ensin taas käynnissä ja sen sujuessa siirryttiin pieneen raviin. Mustan kanssa nämä oli aika helppoja, on melko paljon tehty tämän tyyppisiä harjoitteita, joten pyrin pitämään ponin rentona ja pyöreänä.
Pienessä ravissa käännettiin tiettyyn kohtaan pienen pieni voltti, kunnolla taivuttaen ja sen jälkeen taas takapään väistätystä. Sitten samaa laukassa eli laukannosto, neljännesympyrä laukkaa, pieni laukka voltti kunnolla taivuttaen ja raviin siirtyminen, ravissa takapään väistätystä. Loppuun venytystä eteen-alas ravissa. Välissä pidimme luonnollisesti huilitaukoja, jolloin hevoset sai venyttää käynnissä ja Anne kertoi seuraavaksi tehtävästä harjoitteesta. Kaikki harjoitteet tehtiin myös molempiin suuntiin.
Musta ei ollut ihan parhaimmillaan eikä rentoutunut ihan täydellisesti. Suu todennäköisesti tuntuu ponista vielä vähän oudolta raspauksen jälkeen. Lopussa rentoutui hyvin ja venytti kivasti.
Uudet jalustinhihnat tuntuu kivalta, joskaan en ole vielä ihan varma mikä olisi se paras pituus noiden kanssa. Optimaalisin tuntuu jäävän kahden reijän välimaastoon..

Torstaina olin vähän vilustunut, joten Musta meni vain Milalla estevalmennuksessa ja yhden normitunnin. Itse lepäsin kotona töiden jälkeen.
Minä ja Katinka kantakirjauksessa, vuonna 2008(?)

Perjantaina oli meidän estevalmennuksen vuoro. Henna on samassa ryhmässä (Katinka/Epron) ja kolmantena Tuulia Roventalla. Esteet oli valmiina edellispäivältä. Toisella pitkällä sivulla viisi puomia kahden raviaskeleen välein ja toisella kaksi kahden puomin 'ryhmää'. Alkuverkaksi ympyröitä myötä- ja vasta-asetuksilla kevyessä ravissa, sen jälkeen puomeja. Ensin keventäen, sitten kevyessä istunnassa. Meillä on aina Annen kanssa kiistaa kevyestä istunnastani, kun Anne väittää että kevennän. Tosiasiassa joustan vain polvista ja nilkoista sen verran paljon, että tulee vähän liikettä ylös-alas. Takapuoli ei kuitenkaan satulaan osu ja liike on huomattavan erilaista kuin keventäessä. Jos olen 'jäykkänä' polveni kipeytyy todella nopeasti. Kevyt istunta ravissa on kyllä ihan karseaa, jalkani pyrkivät siirtymään turhan eteen helposti (tämä ongelma myös isojen hevosten kanssa, joten en kai voi vain syyttää Mustan vatsaakaan?), laukassa jalan asento on helpompi säilyttää.
Viisi puomi nostettiin kahdeksi ristikoksi ja puomiksi niiden eteen. Ravilla sisään ja ristikoiden väliin yksi askel. Ravissa hyppääminenkin on yksi inhokeistani, jotenkin tuntuu etten vain saa tarpeeksi painetta taakse, jotta hypystä tulisi terävä tai sitten sitä painetta tulee niin paljon, että Musta pyrkii laukalle. Ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa (toivoa ainakin sopii). Sitten samaa laukalla. Tämän jälkeen linjaa (ristikko-ristikko) laukalla, olin väliin laskevinani 6 askelta.
Koko-rata-leikkailla oli myös ristikot, näillä ei sen suurempia ongelmia kuin oikeassa kierroksessa lievä vasemman pohkeen päälle punkeminen. Linjan ja sarjan jälkimmäiset ristikot nostettiin pystyiksi ja hypättiin pientä rataa. Ensin sarja, siitä ristikko-pysty -linja ja sitten koko-rata-leikkaat. Linjat onnistui, koko-rata-leikkaat ei, varsinkin jälkimmäisen. Laukat tuli hyvin aina kun vaan pystyin keskittymään esteellä vähän siihenkin, tosin Mustahan tekee ihan näpsäkät estevaihdot. Toinen 'rata' mitä mentiin oli linja - koko-rata-leikkaat - sarja. Jouduin ottamaan vielä koko-rata-leikkaat uusikis kun meni vähän vituralleen. Lopuksi hyppäsimme linjaa ilman jalustimia (jälkimmäinen laskettiin ristikoksi) muutaman kerran.
Musta jäi vielä tunnille ja sen jälkeen laitoin linimentit etusiin. Tällä estetunnilla Musta oli jotenkin normaalia enemmän epä-suoristunut ja puski myös pohkeen päälle, varsinkin vasemman. Intoa kyllä piisasi ja hypyt oli hyviä.
Tässä taas jonkinlaista ratapiirustusta