Kaikkea mahdollista

Tammikuun viimeisiä

Maanantaina meidän koulutunti oli jo puoli neljältä ja ehdin siihen aika hyvin töistä. Menimme samoja puomeja kuin sunnuntaina ja Orhidee toimi aika kivasti. Halkaisijalla olevalla vinolla hypyllä jouduin tekemään ihan tosissani töitä että sain laukan pysymään koottuna ja välillä jäin kyllä ihan liikaa kädellä kokoamaan kun pitäisi oikeasti vaan käyttää sitä istuntaa ja jalkaa. Lopussa tulikin jo hyvin pidätteet läpi ja päästiin kunnialla hommasta läpi. Puomeillakin joutui ensin hakemaan sitä taipumista, varsinkin oikeaan. Johtui taas kyllä ihan omasta taipumattomuudestani, että tuntui hevonen painuvan sisäpohkeen päälle.
Vaihdoin lennossa ponia ja menin seuraavalle tunnille vielä Mustalla työstämään samoja puomeja. Halkaisijan este käännettiin kokorataleikkaalle niin, että se tultiin suoraan eikä vinoittain. Mustakin yritti vähän kuskailla tuolla pikkupikku pystyllä (korkeus ehkä huimat 30cm), mutta se tulee pidätteistä niin paljon paremmin läpi.. tosin jää sitten helposti jomman kumman pohkeen päälle ja vinoksi. Alkutunnista Musta tuntui ihan järjettömän jäykältä, kun oli juuri saanut Orhideen niin mukanvan pehmeäksi ja taipuisaksi ja hyppää sitten toisen ponin selkään joka tietenkin vähän jäykkä aluksi.

Oli jalat kyllä vähän kipeät illalla. Töissä loman jälkeen suoraan reitille, jossa on 31 juoksurappua (eli hissittömiä taloja) kun mun ns. vakireitillä on vain 12 ja nekin ihan eri puolilla reittiä. Sen jälkeen 2,5h puomityöskentelyä kahden eri ponin kanssa. Mustan kanssa laitoin kyllä koulusatulan enkä edes yrittänyt esteistuntaa vaan annoin jalkaraukkojen vähän levätä. Kyllähän se ihan pikkaisen tuntui seuraavana päivänä siellä rappusissa..

Talvikarvan lähtö on alkanut.. tähdestä.

Tiistaina Katin tunnilla treenattiin Annen seuraavan viikon näyttörataa. Tosin tehtiin lyhyellä radalla vaikka onkin pitkän radan ohjelma (kenttäkilpailuohjelma nro 6, he A). Ihan kiva ohjelma. Aloitettiin verkkaamalla ripeät pysähdykset. Eli käynnistä ilman suurempia valmisteluja seis. Kunnon pysähdys siis, ei mitään hiipiviä askelia eikä huojuntaa. Sekä tietenkin ripeä liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen ravista sama homma, joka sujui hyvin, kunnes tuli käsky mennä reippaampaa ravia, jossa homma olikin jo huomattavasti hankalampaa. Sen jälkeen kolmikaarista laukassa niin, että keskimmäinen kaari vastalaukalla. Tämän jälkeen tultiin rata kertaalleen, minä aloitin koska muistin jo radan ja Anne oppii paremmin katsomalla. Jätettiin tosin keskiravit ja laukat pois, koska pohja ei antanut myöden tehdä niitä kunnolla. Tehtiin siis ihan pienoinen temmon lisäys noiden tilalle. Lopussa tein ylimääräisen voltin päädyssä, kun Musta oli juuri tulossa hyväksi. Tämä siis ihan Katin käskystä eikä unohduksesta johtuen. Ekassa vastalaukka kaarteessa mokasin ja jäin liikaa matkustamaan, jolloin tuli laukanvaihto. Muuten ihan jees rata tolla pohjalla.

Keskiviikkona Musta teki yhden tunnin enkä itse ratsastanut ollenkaan.
Torstaina (29.1.) molemmat ponit kengitettiin ja Mustalle laitettiin etusiin ProPadit. Näistä voin tehdä ihan oman postauksenkin jossain vaiheessa, jos lukijoita kiinnostaa. Kyseessä ei ole varsinainen tilsakumi, mutta toimii myös siinäkin ominaisuudessa. Katinkalle näitä ei valitettavasti voi laittaa, kun pieninkin koko on sille liian iso.
Käytiin Milan kanssa pellolla kahluuttamassa poneja. Yhdessä vaiheessa Mila ja Katinka löysi Seken kesällä kaivaman kuopan ja kävivät kyljellään. Kummallekaan ei onneksi sattunut mitään ja Katinka meinasi ruveta piehtaroimaankin siinä kyljellään maatessaan. Viritettiin vielä Katinkalle hiihtisvaljaat kun oli saanut purettua energiaa hangessa ja Mila veti Vertsua laskettelusuksilla ja neuvoi samalla kääntymistä yms. Poni oli sopivan rauhallinen ja tyytyi nöpöhölkkäilyyn.
Itse ratsastin vielä Orhideen kentällä tehden kolmikaarista ja pääty-ympyröitä. En vaatinut ponia kovin ylös vaan annoin mennä rennosti melko matalalla. Orhidee ei onneksi helposti valahda lapojensa yli, joten sen kanssa on helppo tehdä eteen-alas venytyksiäkin. Ympyröillä hain aina hetkellisesti vähän ylemmäs ja varsinkin ulkolapaa kunnolla nousemaan. Orhidee antaa nämä tunteet niin paljon voimakkaammin kuin Musta, niin sen kanssa on kiva harjoitella.

about vuoden vanha kuva, mahdollisesti vielä videolta pätkäisty.. karmaisevan kohiseva

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kolme. Sunnuntaina vedin Vertsua liukurilla hiihtistä, mutta Musta oli kovin väsyneen oloinen. Katinka oli perjantain tunnilla hieman ep:n oloinen, mutta ei selkeästi mistään tietystä jalasta. Liekö torstain kaatuminen vähän jumittanut lihaksia. Lauantaina oli ihan puhdas ja liikkui ok. Sunnuntaina ei kuulemma pellolla suostunut laukkaamaan, vaikka toiset ponit lähti suoraan nenän edestä, mikä yleensä saa Katinkaankin viimeistään viimeistään vauhtia.

Kaikkea pientä ja vähän isompaakin

mahtuu pariin viikkoon helposti

Jaahas, vieläkin mulla laahaa nää kirjotukset jäljessä ja pahasti, mutta yritän purkaa sumaa..

Maanantaina (21.10) Musta teki kaksi lastentuntia, jonka jälkeen itse kävin kevyesti hakeamassa pyöreäksi ja taivuttelemassa. Ei mitään kummempaa siis. Poni ei tunnu vieläkään oikealta käteen raspauksen jäljiltä.

Tiistaina tein kevyesti tarhassa taivuttelua ja siirtymisiä, Musta ei tuntunut hirmu hyvältä. Ongelmaa pahentaa vielä se, että mun oikea käsi tosiaan on paljon vahvempi kuin vasen ja mun on vaikea saada niillä tasaista aikaan. Tai sitten Mustan suu vaan on nyt niin eriparinen raspauksen jäljiltä tai molemmat.

Keskiviikon poni sai vapaaksi, jotta varmasti jaksaa loikkia esteitä seuraavana päivänä.

Kärpästen kiusaama Musta, vanhoja kuvia kun en ole jaksanut kameraa kanniskella mukana

Torstaina aamupäivällä kävi Samuli kengittämässä heposia ja Mustakin sai hokit allensa.
Olin sille ostanut kahdet takakengät, jotta saisin eteenkin kahdella käänteellä (käyttämässäni mallissa ei ole etukenkiin kahtia käänteitä) eli taakse 3x0 ja eteen 2x0. Samuli oli kuitenkin jostain syystä laittanut nuo isommat taakse ja eihän noita pienempiä tietenkään saanut sitten eteen sopimaan. Miillä on onneksi sama kenkäkoko ja siltä olikin sitten otettu etukengät Mustalle. Kummasti sitten Miille oli saatu takakengät eteen sopimaan. Joskus kesällä Mustalle kyllä laitettiin eteen ihan samankokoiset takakengät.. no, pääasia että sai kengät ja hokit allensa.

Iltapäivällä ajeltiin Annen ja Foriolan kanssa Miekkiöön Robbyn valkkuun. Oli ihanaa päästä maneesiin, kun meillä pohjat on ollut tosi märät ja huonot nyt eli hevonen on päässyt liikkumaan vähän huonommin nyt.
Käytettiinkin heti hyödyksi ja ravailtiin paljon ihan vaan ravailun ilosta.
Valkku aloitettiin puomeilla ravissa, tehtiin ns. munuaiskuviota (katso kuva alla). Kun kaikki löysi hyvät tiet ja tahdin, otettiin jalustimet pois. Toisille tämä oli isokin asia, mutta kaikki selvisi hienosti. Mustalla onneksi on niin tasainen ravi, ettei vaikeuksia, vaikka ärsyttävää siellä on istua silloin kun poni ei ole pyöreä. Robby kyllä sanoi, että meinasi muuttaa harjoitusta kun näki meidän kopin (Foriola kun on vähän reippaampi tapaus..). Anne ei ole edes koskaan mennyt sillä ilman jalustimia, ilman satulaa kyllä useastikin, mutta vain sileää. Hepalla kun on tapana ihan vain kevyesti kuumentua noilla esteillä..
Tultiin vielä laukassa yksittäistä puomia (nostettu minikavaletiksi) ilman jalustimia. Sai tulla hyvinkin rauhallisessa laukassa, mutta koska Musta oli meno päällä, niin painettiin menemään ihan reippaasti. Mä olen hypännyt sen verran useasti ilman jalustimia ja jopa ilman satulaa tuolla elukkeella, että yks kavaletti ei paljoa häirinnyt menoa.

Kuva harjoituksesta. Punaiset puomeja, harmaa viiva kertoo miten noita kahta kolmen sarjaa mentiin, niiltä jatkettiin aina yksittäiselle. Toisten punaisten kohdalla myöhemmin pysty, samoin yksittäisen.

Tämän jälkeen tultiin vielä pari kertaa pieni 3 esteen rata. Ensin pysty, sitten okseri ja viimeiseksi pitkällä sivulla ollut pysty. Aloituskorkeus oli jo meikäläisen mukavuusalueen yläpäässä ja okserille tultiin huonosti, jolloin Musta meinasi pysähtyä, mutta ihme kyllä, kerrankin ratsastin sen yli kertaheitolla. Hyppy oli kyllä melko kamala. Toiselle kierrokselle Robby nosti esteitä, joten okserille otettiin kielto eka, kun jäin itse epäröimään vaikka askeleet oli tosi hyvät. Pystytkin jouduin menemään kaksi kertaa, kun annoin Mustan ottaa (siis otin itse) pikkuaskeleen ja hyppäsin sellaisen kiipeämishypyn ekoilla kerroilla. Ne vaan tuntuu musta turvallisemmilta, mutta pakko oli rohkaista itsensä ja tehdä kunnon hypyt. Pystyt oli 90cm ja okserikin 85cm eli ei ihan mun mukavuusasteella enää, mutta hengissä selvittiin.
Musta sai taas kehuja, kun liikkui hyvin eteen.

Perjantaina menin Mustalla tunnille pitkästä aikaa. Tehtiin kavaletin avulla suoristuksia eli keskellä kenttää oli kavaletti ja ensin tultiin ihan leveyshalkaisijalla suoristusta kavaletin ylitse, käynnissä ja ravissa. Kun nämä sujui hyvin (eli sain oikean käteni hallintaan niin poni pysyi suorana), tultiin kavaletin yli vinossa eli ikäänkuin koko-rata-leikkaata. Tätä ravissa ja laukassa.
Anne vielä myöhemmin nosti kavaletin pystyyn ja laittoi puominkin päälle ja tultiin ihan hyppyjä. Musta vaihtoi hyvin laukat kavaletilla, mutta mun oikea käsi.. huoh..
Ongelmaa ei ole silloin kun tullaan vasemmalta, koska oikea jää ulkokädeksi, mutta oikealta tullessa..
Muutenkaan en saanut Mustaa kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, loppuraveissa alkoi sentään jotenkin sujua. Suu vaan tuntuu vielä ihan liian vieraalta. Musta myös mupeltaa ruokaansa ja roiskii sitä ympäriinsä tosi paljon (sekä mössöt että kauraa), mitä ei tehnyt ennen raspausta. Pitäneekö tuota puolen vuoden väliä vielä lyhentää, jotta ei tulisi kerralla näin isoja muutoksia?

Lauantaina Musta meni yhden puomitunnin, jonka jälkeen jatkoin itse kevyttä taivuttelua ja välillä suoristusta puomin yli. Oli ihan kohtalainen, mutta se vau-fiilis puuttuu vielä.

Sunnuntain poni sai taas vapaaksi, kävin vain iltasella heittämässä loimen niskaan kun jäi yöksi ulos.

Anne lähti maanantaina taas Ypäjä-jaksolle, joten pidin illalla yhden lasten tunnin, jossa meni sekä Musta että Katinka. Tunnin (ja ponien pois laiton jälkeen) ehdin ratsastaa Mustalla puolisen tuntia kangilla. Tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Nostin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa, poni toimi hienosti. Laukanvaihtoja en tehnyt, vaan aina hyvät siirtymät raviin tai käyntiin. Musta oli jo parempi ratsastaa ja teki hyvin töitä selällä.

Tiistaina ei ollut tunteja, joten ehdin juuri ja juuri ratsastaa valoisaan aikaan. Hyppäsin pientä yhden askeleen sarjaa jossa oli pysty ja kavaletti (puomi päällä). Tein välistä aluksi liian pitkän ja tultiin kummastakin suunnasta sitä aina puolellatoista askeleella, vaikka mitä yritin (pysty n.70cm). Lyhensin hieman (väli jäi vähän reilu 6 metriin, aloitin jollain 6,5m) jolloin pääsimme reippaalla laukalla molemmista suunnista hyvin yhdellä askeleella.
Alkuverkaksi otin reipasta ravia ja laukkaa muutamilla ympyröillä höystettynä. Lähinnä katsoin, että lähtee hyvin pohkeesta eteen.
Loppuverkaksi käytiin maastossa kävelemässä.

Tulispa jo lunta. Katinkalle jouduin ottamaan tuon kevyttoppiksen käyttöön, kun Clara haukkasi sen toisesta loimesta palan pyllystä pois.

Keskiviikkona pidin yhden lasten tunnin, jossa harjoittelimme pääty-ympyrää ja ohjausta yleensäkin. Mentiin vain käytiä ja ravia, enkä itse ehtinyt ratsastaa Mustaa ollenkaan (meni siis tunnilla).
Henna kävi ratsastamassa Katinkaa hetken kentällä ja sen jälkeen Milan ja Min kanssa maastossa. Poni oli kuulemma vähän hillunut ja pukkaillutkin, hyvä että oli kivaa..

Torstaina työstin taas Mustaa kangilla. Hain vain reipasta tempoa, pyöreyttä ja hyviä siirtymiä (meinaan yhä ottaa liikaa ohjalla pidätteitä). Hyvin kevyesti taivuttelua. Musta oli ihan reipas ja melko letkeä.
Kävin myös töiden jälkeen viemässä Katinkan jalustinhihnat viimein korjattavaksi (saumat alkoi ratkeamaan) ja ostamassa lisää greenlinea ja pellavaista.

Perjantaina tein hetken käynnissä ja ravissa töitä kentällä, mutta lähdin tunnin alta pois ja käytiin Hennan ja Epronin kanssa pimeässä maastossa. Mentiin ylämäki-alamäki -tietä käyntiä ja kevyttä hölkkää mäkiä ylös. Peräänannossa ja rauhallisessa ravissa oikein tunsi, kun ponit joutui polkemaan alleen, ei ollut kevyttä ei. Pätkät reippaahkoa laukkaa tultiin takaisin päin. Metsään ei viitsinyt mennä, kun oli niin märkää ja siellä ei olisi nähnyt yhtään mitään. Ennen tallille tuloa ehdin käydä hakemassa Katinka jalustinhihnat Wahlstenilta ja ostin samalla alekorista Katinkalle Rainbuster -sadeloimen fleecevuorella ja siihen kaulakappaleen. Kokoa 115cm ei ollut, joten otin 105cm. Se on hieman nifti, varsinkin edestä (mikä on tosi harvinaista), mutta kun kokeilin Cyffen 115cm tallilla Katinkalle, oli se taas tosi iso. Valitsin kahdesta värivaihtoehdosta epämääräisen ruskeanharmaan, koska siihen löytyi saman värinen kaulakappale (tosin erivärisillä kanteilla). Nyt saan vietyä toppiksen pesuun ja korjata pienet reijät mitä joidenkin hampaat on siihen tehnyt. Linnut käy nokkimassa täytettä ulos noista reijistä..

huono kännykkäkuva ponista modeelaamassa uudessa loimessaan

Lauantaina Musta teki 3h, joista kaksi estepainotteista (puomeja, kavaletteja, ristikoita yms.) ja yhden koulupainotteisen. Annoin hetken seistä karsinassa, jotta kenttä vapautuisi vielä viimeisen tunnin jälkeen ja ratsastin sen jälkeen reilun puolisen tuntia siirtymiä ja taivuttelua. Vähän oli aluksi taas pohkeiden päällä ja itse roikuin tapani mukaan oikeassa ohjassa (on se vaan vaikeaa saada hyväksi sisäohjana ilman että heittää roikkumaan). Katinka teki myös 3 tuntia, jonka jälkeen sai safkansa, koska saa jäädä yöksi ulos vaihteen vuoksi.

Vaihto, vaihto, vaihto

Laukanvaihtoja Pilvin valkussa

Torstaina ponin kengät oli vihdoin ojossa. Ihanainen kengittäjämme oli järjestänyt aikatauluunsa sen verran aikaa, että kävi heittämässä Mustan ympäri. Tämän takia tosin Musta joutui olemaan koko päivän karsinassa, kun Anne oli päivällä poissa ja Samuli ei osannut edellispäivänä sanoa tarkkaan, mihin aikaan ehtisi. Onneksi Musta on rauhallinen karsinassa ja viihtyy siellä yksinkin (toisin kuin Katinka, joka olisi varmaan tullut seinistä läpi).
Ehdin töistä kohtuu hyvissä ajoin ja puunasin Mustan kunnolla. Pintelöin jopa joka jalan, Pilvillekin helpompi seurata niitä, kun on kaikki samanlaisia. En tosin löytänyt mistään Mustan toisia patjoja, joten laitoin takasiin etujalan patjat ja lainasin Katinkan ohuet villapatjat Mustan etusiin, menihän se niinkin. Mimmikin oli ajoissa paikalla ja käytiin tekemässä pieni käpsy ensin tiellä ja sen jälkeen tein kevyitä taivutteluita käynnissä kentällä. Ehdin ottaa myös pienet pätkät ravia ennen Pilvin tuloa.
Valkun aiheeksi pyysin laukanvaihtoja. Musta on ruvennut laiskottelemaan, eikä viitsi esteillä vaihtaa nopeasti, kun vastalaukka on sen verran helppoa sille nykyään. Ennenhän se vaihtoi itsestäänkin, mikä ei sekään ole toivottava vaihtoehto, mutta nyt ei viitsi vaihtaa käskystäkään. Sileällä kun olen itsekseni tehnyt, menee vaihtod vasemmasta oikeaan hyvin, mutta oikeasta laukasta rupeaa ennakoimaan ja painamaan hirveää vauhtia vasemmalle (ja pohkeen päälle!) vaikka mitä tekisin. Pilvi olikin ajatellut laukkapainotteisempaa valkkua, joten sopi hyvin.

Alkuverkaksi tehtiin pohkeenväistöjä ravissa. Vasemmalle meni hyvin, oikealle yritti takapää vähän johtaa aluksi, mutta kun löysin itselleni oikean ajatuksen, lähti homma luistamaan oikein hyvin. Oikea suunta on aina ollut Mustalle hankalampi, mutta nyt erot on tasoittunut huomattavasti ja liike on etenevää molempiin suuntiin. Pohkeenväistön laadunhan määrittää johtavan etusen liike. Mustalla on ollut taipumus väistää liikaa sivulle, jolloin liike eteenpäin on loppunut. Suuri syyhän on tietenkin olleet minun liian vahvat avut. Kun on itse löytänyt sopivan herkkyyden ja keveyden, on ponikin oppinut menemään myös eteen.

ollaan ihan sävy-sävyyn, tarkoituksella.

Pohkeenväistöjen jälkeen kolmikaarista kiemuraa laukalla. Ensin niin, että koko ajan sama laukka ja keskimmäinen kaarre siis vastalaukalla. Vain hyvät linjat ja tasainen rytmi. Vastalaukka kaarteissa meinasin oikaista liikaa, jolloin Pilvi meni tolpaksi seisomaan ja pakotti tekemään hyvän linjan. Kappas, poni pystyikin siihen helposti ja saatiin hyvä suoristus ennen toista kaarretta. Kun olin löytänyt hyvät linjat molemmissa laukoissa ja saanut hyvät suoristukset, ruvettiin tekemään laukanvaihtoja. Eli suoristuksessa aina vaihto ja jos yhtään painoi pohkeen päälle, niin voltti kaarteeseen ja hevonen tasapainoon. Aluksi vaihdot oli yhtä sähellystä, vaikka aloitettiin helpommasta suunnasta (eli vasemmasta oikeaan). Toiseen suuntaan Musta kuitenkin taas rupesi ennakoimaan rajusti eikä juurikaan auttaneet voltit ennen tai jälkeen vaihdon.
Pidettiin pieni huilitauko ja tehtiin välissä muutamia takaosakäännöksiä. Eräänlaista neliötä edestakaisin niin, että kulmiin puolikkaat käännökset ja sen jälkeen kun hevonen oli hyvillä avuilla niin koko käännökset. Pikkuhiljaa saatiin oikeallekin jo vähän pienennettyä käännöstä. Vasempaan tuli kivoja. Taivutusta saisi olla enemmän, mutta nyt pysyy tahdissa ja samankokoisilla askelilla sekä ilman napakäännöstä.

vastalaukkaympyrällä

Tämän jälkeen lähdettiin yrittämään laukanvaihtoja toisella tapaa. Isolla pääty-ympyrällä vastalaukkaa, josta sitten laukanvaihto myötälaukaksi. Näin poni ei pysty ennakoimaan koska vaihto tehdään ja sen on helppo jatkaa vaihdon jälkeen myötälaukassa ympyrää. Ensimmäinen vastalaukannosto oli kyllä kaikkea muuta kuin mallikelpoinen suoritus, mutta se taisi enemmän johtua minusta kuin ponista. Ei oikein aivot meinannut ymmärtää antaa oikeanlaisia apuja. Tällä metodilla tulikin oikein hyviä vaihtoja, silloin kun kuski ei mokannut.

Lopuksi vielä keskiraveja ensin puolirataleikkailla, joissa piti kiinnittää enemmän huomiota siirtymiin. Musta ei oikein tullut takaisin riittävän nopeasti. Sitten vielä ympyröillä siirtymiä keskiravin ja harjoitusravin välillä. Kuskille tuppasi tulemaan hiki!
Loppuun vielä pidemmällä ohjalla eteen-alas keventelyä. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen päästyään kunnolla hommiin.

Tässä on jo yritystä, vaikka poni onkin vähän päässyt nousemaan ylös

Mimmin 'palkitsin' kuvailuista työntämällä sen Katinkan selkään ja laittamalla hommiin siellä. Isolla ympyrällä ylitaivutuksia, siirtymisiä ja pyöreäksi ratsastusta. Eli tasainen käsi ja vahva pohje - niillä toimii Katinka (ja oikeastaan kaikki). Laukannostojakin saatiin ihan kivasti, ilman että ponin pää nousi taivaisiin. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän eteen-alas ratsastusta, mitä on omasta mielestäni tosi vaikea neuvoa tekemään.

hienosti venyy Katinkankin askel - toisinaan

 Tämä postaus tulee nyt ilman videota, kun se on vielä työn alla, eikä aikaa tunnu millään olevan sen pyörittelyyn.. ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Joten video tulee joskus myöhemmin..

Kenkä-ongelmaa kerrakseen

Superpikapäivitys..

Perjantaina 20min maastokävely, tiellä vähän pohkeenväistöjä ja sen jälkeen kentällä töitä. Oli tosi jäykkä ja ihan kuin juovuksissa. Ei meinannut millään pysyä pohkeiden välissä vaan liihotteli ties minne. Ympyrällä tein loivia avoja ja yleensäkin kevyttä taipumista välillä matalana, välillä vähän korkeampana. Pikkuhiljaa pehmeni kyljistä ja alkoi pysyä pohkeiden välissä. Työt oli käyntipainotteista höystettynä ravi ja laukkapätkillä. Lopettaessa poni oli taas mukava oma itsensä ja melko pirteä. Jos olisi ollut aikaa, olisi tästä ollut hyvä aloittaa oikea työnteko, mutta menköön nyt tälläisenä kevyempänä päivänä.

Lauantaina kävin Mercin kanssa Kouvolassa näyttelyssä, hieman jännitti esittää, kun en ole Mersukan kanssa aiemmin näyttelyssä ollut ja muutenkin viimeisestä koiranäyttelystä on parikin vuotta aikaa. Merci käyttäytyi hienosti, mutta ei miellyttänyt tuomarin silmää ja joutui tyytymään H-arvosteluun. Kirjallinen arvostelu oli kyllä hyvä. Kova pudotus SERTistä H:ksi, mutta..
Musta teki pari lasten alkeis/alkeisjatko tuntia, itse en käynyt ollenkaan tallilla.


Mersulainen näyttelyssä

Dinon laitoin perjantaina siskoni mukaan maalle ja saikin siellä riehua serkun lasten kanssa ja muutenkin juoksennella vapaana sydämensä kyllyydestä. Oli kyllä kovin pitänyt siskoani silmällä, jotta häntä ei vaan jätetä sinne, kun en minäkään ollut paikalla.
Sunnuntaina odottelin sitten Dinoa maalta kotiin, mutta tulivat niin myöhään (seitsemän jälkeen) etten jaksanut enää lähteä tallille. Musta saikin siis suunnitelmista poiketen vapaan, mikä tuskin ponia harmitti.

Maanantaina Mustalta puuttui toinen etukenkä (vasen) ja arkoi vähän tiellä. Kävin hiekkakuopalla kevyesti taivuttelemassa lauantain jäljiltä (olikin melkoisen jäykkä taas) ja oli siellä ok. Tein nelikaarista kiemuraa, lähinnä käynnissä. Osan suorista otin ravilla ja lopuksi pari 'pitkää sivua' laukalla. Kävin vielä kentällä kokeilemassa vähän ravailua ja laukkailua.
Kentällä Musta otti vasurilla lyhyempää askelta eli oli melkoisen epätasapainoinen. Mustan kipittäessä lasten tunnilla, etsin kenkää laitsalta mutta en löytänyt. Varastoistani löytyi onneksi yksi sopiva etukenkä ja kengittäjän oli tarkoitus tulla tiistai-aamuna.

Tiistaina kengittäjä ei ollutkaan käynyt, joten mentiin 'paljain varpain' vieläkin. Arkoi hieman enemmän kuin eilen tiellä ja oli todella jäykkä. Lisäksi kavio hieman lähtenyt lohkeamaan. Kävin taas hiekkiksella, jossa on sen verran enemmän pehmeää hiekkaa, että epätasapainoisuus ei siellä tunnu. Jatkoin samaa nelikaarista kiemuraa (kaarteet n.6-8m halkaisijaltaan), koska sillä sai erinomaisesti taivuteltu molempiin suuntiin ja tehtyä vielä suoristuksetkin väliin.
Syöttelin ruohoa ja annoin kaurat odotellessani iltatuntia alkavaksi, jonne Mustakin oli menossa. Yön Musta oli ollut tarhassa (kuivalla heinällä), joten ruoho todella teki kauppansa.
Kentällä Musta otti ravissa ihan selkeästi lyhyempää askelta vasemmalla, mikä tiesi taas lapojen jumittumista.

Keskiviikkona oli kenkääjä vihdoin käynyt, mutta itku meinasi päästä, kun pyynnöstä huolimatta Mustaa ei oltukaan kengitetty muuten ympäri vaan laitettu vain puuttuva takaisin. Totta kai lohjennutta kaviota oli pitänyt myös vähän vuolla, mikä sitten aiheutti sen, että vasen oli oikeaa himppasen lyhyempi (eli sama tilanne kuin ilman kenkää).
Sain kengittäjän onneksi kiinni ja lupasi tulla laittamaan ympäri seuraavana päivänä ennen kouluvalmennustani, onneksi..
Tein kuitenkin kentällä reilun tunnin töitä saadakseni jäykkyyttä pois. Himpun oli varsinkin alkuun epätahtinen, johtuen varmaan myös lapojen jäykkyydestä. Tein reilua ylitaivutusta ympyrällä käynnissä ja vähän varovaisemmin ravissa. Lisäksi ympyrällä loivia avoja ja sulkuja. Oikealle avo oli tosi hankalaa, vasemmalle alkaa sujua, mutta siihen suuntaan taas sulku tuottaa vielä vaikeuksia.
Laukassa kokeilin parit vaihdot, jotka oli melko ok. Vasen laukka oli kovin jäykkää. Laukassa hainkin jo eteen-alas, jotta saisin vähän venymään joka puolelta.
Lopuksi vielä pohkeenväistöjä ja ravissa parit lisäykset.
Musta oli mielellään tekemässä töitä, vaikka osa hommista olikin hankalaa. Pysyi myös hyvin pyöreänä, joskin väsyessään alkoi hieman painaa kädelle ja valua alas. Liike parani eikä lopussa ollut enää epätahtista.
Loppuverryttelyksi Musta jatkoi vielä lasten tunnille.

Seuraavaksi onkin luvassa kunnon sepustus Pilvin kouluvalkusta, kera kuvien ja ehkä jopa videoiden..

Poni lomalla

Pikku kesälomanen

Maanantaina kävin Mustan kanssa hiekkakuopalla, kun en jaksanut taas maastoon lähteä ja kentällä oli tunti. Aluksi keskittyminen oli lähes nolla, kun kaikkea muuta olisi pitänyt tiirailla. Tein pitkään töitä käynnissä hakien tasaista tahtia ja vähän rentoutta. Pieniä pätkiä ravia ja paljon siirtymiä, huolelliset kulmat. Pyrin siis tekemään suht neliömäistä kuviota. Laukkaa otin aina yhden tai kaksi sivua kerrallaan ja melko syvät kulmat. Eli laukkakin hyvin koottua. Laukan jälkeen alkoi rentoutua jo kivasti ja malttoi työskennelläkin.
Kävin vielä vaihtamassa kokeilusatulan selkään ja otin muutaman kierroksen kentällä, sekä pikku kavaletin yli muutaman hypyn. Nyt pystyin jo istumaan normaaliasennossa satulassa eli leveämmän kaaren kanssa oli turhan etukenossa. Annekin vielä halusi kokeilla satulaa. Ainakin Musta liikkuu sen kanssa ihan normaali tapaan. Tarvisi kyllä 10-20cm lyhyemmän vyön, nyt jää aavistuksen löysälle vaikka on vikoissa.
Todennäköisesti satula nyt kuitenkin lähtee vielä takaisin, ehkä ostan sen joskus myöhemmin, kun tulee satula-ale tai sitten säästän siihen Sydneyhen mistä olen haaveillut.

Tiistaina Musta oli päivällä kengityksessä ja odotti mua nätisti karsinassa. Töistäkin onneksi pääsin ajoissa, niin ehdin ongelmitta valkkuun, joka oli tällä kerralla normaalia aikaisemmin.


Tällä kertaa aloitettiin jumppasarjalla, jossa oli puomi - ristikko - yksi askel - pysty - kaksi askelta - okseri. Mä sain tulla sisään laukalla, niin oli helpompi mennä välit. Silti piti vähän ratsastaa eteen, kun apupuomi oli sen verran lähellä, että himpun vauhti hyytyi ristikolle. En vaan kertaakaan saanut Mustaa tuotua vähän kauemmaksi puomista, jolloin olisi jäänyt enemmän tilaa ristikolle.Jumppis meni ihan kivasti, vaikka pohja oli aavistuksen pehmeä sateiden jäljiltä.

Seuraavaksi tultiin pysty-okseri -linjaa, jota sain tulla viidellä askeleella. Vika askel jäi kyllä välillä vähän lyhyeksi, joten optimitilanteissa me oltaisiin päästy tuo myös sillä neljällä.
Lisäksi tultiin tähän perään pysty-pysty kaarretta (oikeestaan siihen piti tehdä jo kulma), joka tultiin kuudella (Foriola viidellä). Tässäkin jäi vika askel vähän lyhyeksi, mutta kaarretta ei saanut oikoa, joten..



kuva harjoituksesta

Viimoiseksi vielä ratana eli jumppis, halkaisijalla oleva okseri, pysty-okseri -linja, pysty-pysty -linja ja viimoiseksi halkaisijan okseri väärästä suunnasta pystynä. Mustan kanssa mentiin rata vain kerran, kun meni ihan ok. Joskus olisi silti kiva hypätä toisenkin kerran, jotta pääsisi korjaamaan ne ihan pikkuvirheetkin mitä aina tekee. Radalla tuli pysty-okseri -linja lähes jo neljällä, mun epäröinnistä johtuen siihen tuli vielä se viides miniaskel, vaikka kuinka yritin ratsastaa eteen.

kannuksesta vähän vauhtia ja häntä heilahtaa protestiksi

Lähdettiin vielä Mustan kanssa vetämään pikku maasto, kesto vajaan tunnin, joten maastolaiset jatkoivat vielä kentällä ja mä pääsin hoitamaan Mustan pois.

Loppuun vielä ihan pieni videonpätkä, jostain syystä kamera poikkas aina itsestään kuvauksen, tais olla akku liian vähissä..


Loppuviikon ja vielä seuraavan maanantainkin Musta piti vapaata. Perjantaina kävin sen verran tallilla, että siirrettiin pojat toiselle laitsalle ja mä nappasin satulan mukaan Tampereelle viikonlopuksi. Kävin siis Hööksissä lauantaina ja palautin satulan sinne. Totta kai sieltä sitten tarttui tilalle jotain pientä (paita alehyllystä yms. ehkä jaksan niitä esitellä myöhemmin).

Jes jes jes!

Jotain jo opittu..

Tiistaina Musta meni kaksi tuntia (alkeis- ja jatkotunti), joiden välissä huili yhden tunnin verran. Katinka meni vain yhden tunnin ja senkin ilman satulaa, kun joku ötökkä (paarma?) oli käynyt nappaamassa ponirukalta palan pois kainalosta ja siinä oli melko iso turvotuspatti. Ja tietenkin patti oli juuri siinä kohtaa, johon satulavyö tulisi.
Onneksi patti laski vähän liikutuksessa ja kylmäyksessä vielä lisää. Suihkin siihen myös tervalaastaria, jotta reijät ei houkuttaisi muita ötököitä.
Mustan ratsastin tuntien jälkeen nopeasti eteen-alas laukassa ja ravissa. Oli ihan selkeästi väsynyt eilisestä, joten onneksi oli nopeasti yhteistyöhaluinen niin ei tarvinut kauan mennä.

on se komee..

Keskiviikkona hypättiin erikoisesteitä. Kasattiin kentälle vesimatto, molemmat portit, laatikot, laineet, muuri ja kapea este. Yhtään 'normaalia' estettä ei ollut. Harjoitus aloitettiin matalalta portilta (n.40cm), josta Anne vielä pudotti puomin alas, jotta varmasti kaikki pääsee vaikka kävellen yli. Siitä jatkui linja okserille, jonka alla oli keltaiset postinlaatikot. Ja okserikin tultiin ensin ihan pystynä. Kaikki meni hyvin, Orhidee otti oikein jättiloikkia, kun huomasi että esteiden alla on jotain.
Kun kaikki oli tullut pari kertaa hyvin, tultiin laine portille päin ja siitä kaareva linja okserille. Jos hevonen kovasti epäröi laineella, sai jättää okserin väliin ja mennä suoraan uralle, mutta muistaakseni kukaan ei näin tehnyt.
Muuri tultiin oikeassa kierroksessa pikku portin takaa (uralta) ja iso portti vasemmassa kierroksessa laatikko-vesimatto -linjan välistä. Laatikko-vesimatto linja oli pitkähkö 3 askelta, Mustan kanssa tultiin pari kertaa neljällä (tai kolmella ja puolella). Tässä oltiin vielä vetoapuna Orhideelle, jotta se pääsisi varmasti vesimaton yli. Laine hypättiin jossain vaiheessa toisestakin suunnasta, on toiselta puolelta punainen, toiselta sininen.
Musta oli ihan super, ei epäröinyt kertaakaan yhdellekään esteelle vaan meni kaikki ihan suiht-vaan. Tai siis minä en epäröinyt, talven valkut tuottaneet tulosta.

kuva harjoituksesta

Lopuksi hypättiin rataa, joka jokaisella oli vähän erilainen (Orhidee ei hypännyt rataa, kun oli hienosti päässyt jo kaikista yli niin pääsi pois. Nuori hevonen kuitenkin).
Mun rata oli iso portti (portilta päin) -> pikkuportti-okseri -linja -> muuri ja kaarevalinja pikkuportille -> laine ja kaareva okserille -> vesimatto - punaiset laatikot -linja.
Kapean tulin erikseen ennen kuin aloitin radan, koska jouduin odottamaan vuoroani (hyppäsin viimeisenä, niin Anne sai nostettua mulle esteitä. Esim. muuri oli 85cm) ja herättelin pikkuhypyllä ponia.
Rata meni hyvin, lopuksi vain jouduin tulemaan pari kertaa vesimatto-laatikot linjaa, jotta tulisi kolmella ja sitten vielä toisesta suunnasta, josta tulikin ihan helposti kolmella. Jes!!
Suvi oli Katinkalla tunnilla ilman satulaa, kun patti oli vielä sen verran suuri. Ensin oli tarkoitus, että ottaisi vain muutaman hypyn ja menisi vasta seuraavana päivänä tunnille, mutta poni kulki nätisti ja Suvi pysyi hyvin menossa mukana ilman satulaa, joten hyppäsivät koko tunnin. Muuri oli n.75cm ja meni senkin ihan kyselemättä, ihan super-poni. Ja Katinka on todellakin ennen pelännyt ja jännittänyt kaikkea vähänkin poikkeavaa, tosin mikään näistä ei ollut varsinaisesti uusi este Katinkalle, kun vesimattokin oli Anzun vanha sininen (mustaa Katinka ei ole koskaan vielä hypännyt). Sanoinkin Suville, että kiitä Hennaa, kun aikoinaan teki niin ison työn ponin hyppäämisen kanssa.
Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja voin näin ollen luottavaisesti hypätä sunnuntaina 75cm ja 60-90cm jokeriluokan, ehkä jopa niitä 90cm esteitä ;)

Torstaina Mustalla oli vapaata ja perjantaina yksi lastentunti, itse en käynyt ollenkaan paikalla.
Lauantaina puunailin ponin rauhassa, tein kentällä töitä käynnissä (suoristuksia), muutamia ravisiirtymiä ja pätkät laukkaa ylitaivuttaen, kun oli kovin jäykän oloinen kaulastaan. Muutamat laukanvaihdot ja lopuksi ravia eteen-alas. Vasemmasta oikeaan vaihtaa tosi kivasti, oikeasta vasempaan meinaa kaatua vasemmalle ja tulee hirveä kiirus..
Musta oli melko väsyneen oloinen, liekö helle jo uuvuttanut sen.. Yöksi hain tarhaan, jotta lepäisi paremmin seuraavan päivän kisoja ajatellen. Illalla rakennettiin vielä rata seuraavan päivän kisoja varten ja rupesin jo miettimään jokerirataani.. jotenkin ei vaan osaa yhtään arvioida kuinka monta hyppyä kerkiää tekemään 45 sekunnissa.
Katinka oli myös pedikyyrissä aamusella. Sai jatkaa vielä samoilla popoilla joissa kantahokit kiinni. Auttaa hyvin jalkaa, kun on ollut ne muutamat lievät kaviokuumeet.

Puomeja, puomeja

Suoruuden metsästystä

Sunnuntaina Musta meni yhden lasten alkeistunnin, jonka jälkeen Anne piti mulle ja Hennalle puomitunnin. Verkattiin itsenäisesti sen aikaa, kun Anne auttoi lapsia hoitamaan ponit pois. Musta olikin jo lämmitelty, mutta Epron ei. Taivuttelin käynnissä ja ravissa avoilla ja ympyröillä ja Musta oli tosi pehmeä ja innokas. Hennan pikkusisko Aino 'pakotettiin' mun kameran taakse ja saikin ihan kivoja kuvia otettua. Meillä oli 3 kahden puomin 'sarjaa'. Yksi leveyshalkaisijalla, yksi pitkän sivun suuntaisesti ja yksi koko-rata-leikkaalla. Näitä mentiin putkeen koko ajan kevyessä ravissa. Tarkoitus säilyttää tasainen tahti ja pitää hevonen suorana puomeilla (ja niitä ennen ja niiden jälkeen) sekä taivuttaa hyvin kulmissa. Musta puski aluksi vähän pohkeiden päälle, varsinkin koko-rata-leikkaalla ja leveyshalkaisijalla. Pikku hiljaa sain sen kunnolla pohkeiden väliin ja käännöksetkin onnistui ilman puskemista suuntaan tahi toiseen. Kun vielä sain keskivartalon tasaiseksi ja kädet rennoksi alkoi leveyshalkaisijatkin onnistua ilman vääntyilyä ja puskemista mihinkään. Lopuksi tehtiin vain leveyshalkaisijalla olevia puomeja peräkkäin aina suuntaa vaihdellen. Tarvittaessa pysähdys tai hidastus puomien jälkeen jos ponit yritti puskea johonkin suuntaan tai ei tulleet kunnolla pidätteestä läpi. Välikäyntien aikana Anne siirsi uran vieressä olevia puomeja kauemmaksi toisistaan ja tultiin näitä kahta puomiväliä laukalla. Taas piti pitää poni suorana ja laukata vain tasaisessa rytmissä eteenpäin. Musta olikin jo ihan jees eikä pahemmin yrittänyt laukassakaan nojailla mihinkään. Ihan lopuksi Anne käänsi jälkimmäisen kavaletin pystyyn ja laittoi puomin päälle. Ja saman rytmin piti säilyä ja vain tulla suora. Oli tosin vähän epämiellyttävää hypätä noinkin matalaa estettä koulujalustimilla..

Ratsastuksen jälkeen Musta pääsikin suoraan kengitykseen. Kengittäjän mukaan säteet on vähän matalat, mutta ei mitenkään hälyttävät ja mistään sädemädästä tms. ei näy merkkiäkään. Ja täytyy myöntää, että kyllä ne vuolun jälkeen näytti jo paremmilta. Lopputalven Musta saa nyt olla ilman Polarpadeja, katsotaan löydänkö ensi talveksi sille uudet vai mitä kehittelen tilsojen varalle.

Maanantaina Musta meni lasten alkeistunnille ja itse ratsastin ensin tiellä avoja ja sulkuja sekä hieman pohkeenväistöjä. Käynnissä ja ravissa poni toimi kivasti, mutta laukassa yritti venkoilla ja puskea ties minne. Menin sitten kentälle kun koulutuntilaisilla oli juuri välikävelyt menossa ja tein laukkatyöskentelyä ympyrällä. Loppuravitkin sain tehdä vielä kentällä ja Vertsu teki loppukäynnit. Tunnin jälkeen venyttelin Mustan jalat ja kylmetin etuset. Oikea puoli oli aavistuksen jäykempi, mutta ei paha. Takaset venytin sekä suoraan, että vinoon.

Tiistaina Musta meni sekä lasten tunnin, jonka aikana itse pidin toisella kentän puolikkaalla alkeistuntia Epronin ja Katinkan ratsastajille, sekä jatkotunnin jolla menivät puomeja. Itse ratsastin nopeasti tuntien jälkeen hevosen reippaaksi, pyöreäksi ja suoraksi. Aavistuksen punki oikean pohkeen päälle, mutta ei ollenkaan paha. Olinkin antanut Veeralle leikkimielisen ukaasin raippakäsittelystä, jos päästää ponin lintsaamaan tunnilla, sen verran suuren työn tein sunnuntaina noilla puomeilla.

Mulla jotenkin tosi järkyttynyt ilme..

Keskiviikkona ratsastin Mustaa vajaan tunnin verran tehden paljon siirtymiä, jotta saisin ponin nopeaksi pohkeelle. Aluksi reilusti ylitaivutusta ympyrällä käynnissä ja ravissa ja sen jälkeen nopeassa tempossa käynti-ravi siirtymiä ponin saamiseksi nopeasti reagoivaksi. Musta pysyi kivasti pyöreänä ja rupesi toimimaan hetken työskentelyn jälkeen kivasti. Otin vielä muutaman siirtymän laukkaan sekä käynnistä että ravista ja annoin sen jälkeen laukata hetken pidempänä. Muutenkin pyrin pitämään ponin työskennellessä hyvin matalassa muodossa, mutta en järin pitkänä. Parit peruutukset vielä ennen loppuraveja. Treeni oli tarkoituksellisesti kevyt ja nopea läpiratsastus sekä ponin herättely silmällä pitäen seuraavan päivän Robertin estevalkkua.
Henna ratsasti vielä Katinkan nopeasti ja poni oli oikein reippaan ja hyvän näköinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa Henna sai Katinkan ihan rehellisesti venyttämään eteen-alas, mikä ei todellakaan ole helppoa. Ponilla tuppasi kyllä laukannostoissa keittämään, kun Henna vaati pysymään pyöreänä eikä heittämään turpaa johonkin yläilmoihin. Harmi, että oli pimeää eikä kameraa mukana, oli oikeasti tosi makean näköistä menoa. Myöhemmin kuulinkin, järkytyksekseni, että Katinka oli kyseisenä päivänä vedellyt tarhassakin menemään pukkilaukkaa Mustan kanssa. Musta kyllä silloin tällöin hilluskelee, mutta en muista koska Katinka olisi viimeksi liikkunut tarhassa muutakuin heinille tai jonkun hampaita/kavioita väistääkseen!!

notkea poni, porkkanan perässä tehdään lähes mitä vain..

Astetta enemmän nostetta..

eiku siis..

Tämä viikko onkin ollut liikunnallisesti vähän rankempi Mustalle, kun ratsastajia on ollut niin paljon. Maanantaina Musta köpsytteli 3 alkeistuntia (elikkäs humputteli ;P) ja sen jälkeen itse menin kouluvalkkuun. Tehtiin kulmia puolikkaalla kentällä (kummallakin puolikkaalla kaksi ratsukkoa). Aloitettiin ihan käynnistä ja kulmat pysähdyksistä. Kun sujui niin kokonaan käynnistä. Mustan kanssa on näitä aikoinaan paljon tahkottu, joten oli melko helppoa ja Musta vastasi apuihin hyvin. Sen jälkeen suorat ravilla ja kulmat käynnissä, tämäkin meni helposti. Sitten kulmat ravissa/käynnissä ja yksi sivu laukalla. Anne istui tämän sivun päässä niin, että näki molempien puolikkaiden sivut suoraan edestä/takaa. Mustan kanssa piti ajatella avoa laukassa, jotta suoristui kunnolla. Tämäkin meni hyvin ja lopulta poni olikin kivan suora. Sitten vaihdettiin suuntaa pienten välikävelyjen jälkeen. Ensin mentiin siis vasemmassa kierroksessa, joka oli super, nyt siirryttiin oikeaan ja vaikeudet alkoi. Musta ei mielestään voinut yhtään asettua oikealle ja suorallakin olisi mukavinta ollut asettua vasemmalle. Kun vihdoin käynnissä alkoi sujua, siirryttiin raviin ja laukkaan. Ravissa varsinkin Musta yritti lintsata kulmissa ja heittää peppua ulospäin. Kun korjasin pitämällä ulkopohjetta vähän taaempana menikin peppu sisäänpäin ja kulma muistutti enemmän takaosakäännöstä kuin kulmaa (josta sain myös kuulla..)
Vihdoin viimein alkoi homma sujua myös oikealle ja tuli hyvät pätkät laukkaa ja hyviä kulmia. Loppuravit isoilla ympyröillä. Tunnin jälkeen Anne kävi Mustan lihaksistoa läpi, mutta ei löytänyt jumeja oikein mistään, mikä olisi selittänyt tätä pidempään jatkunutta pientä toispuoleisuutta. Takapäässä oli pientä kireyttä mikä selittynee paljolla hyppäämisellä (hyppylihaksistossa nimenomaan).

Tiistaina Musta meni yhden aloittelijoiden tunnin, jonka jälkeen oli meidän estevalmennus. Hypättiin linjaa (ristikko-ristikko) ilman jalustimia ja jalustimia jalkaan hakien (esim. ekan jälkeen jalustimet pois ja uudestaan jalkaan ennen seuraavaa estettä). Sitten neljällä kavaletilla käärme-kuviota, jota kerran hypättiin viimekesänäkin. Nyt kun homman juonen osasi, niin meni ihan hyvin alusta lähtien. Muutaman kerran tosin ohi, ratsastajan mokia kaikki tyynni. Lopuksi lähdettiin Mustan kanssa maastoesteille Tuulia ja Vürsti perässä, ettei lapsen pää ruvennut keittämään liikaa kentällä (Vürst on vasta 5v. henkisesti melko nuori ja oli ekaa kertaa estevalkussa. Hienosti kyllä meni). Loppukäpsyt tehtiin myös maastossa.
Alkuverkkana tunnilla meillä oli väistöjä käynnissä ja ravissa kavalettien välissä (siksakkina). Laukassa muut teki myötälaukka-vastalaukka kaarteita kavalettien välissä, me Mustan kanssa laukkaväistöä, kavaletin kohdalla suoristus+laukanvaihto ja taas väistöä. Tuli ihan super vaihdot, ilmeisesti tuo väistö auttoi niin paljon ja se, että kaikki oli tehtävä nopeasti niin ei päässyt paketti levähtämään. Mustalla jää helposti takapää vaihdoissa jälkeen eli tulee ns. estevaihtoja eikä puhtaita kouluvaihtoja. Nyt tuli tosi hyvät vaihdot molempiin suuntiin.

Punaisella tie, jota kavaleteilla ratsastettiin. Kaarteeseen tuli 3 askelta.

Keskiviikkona oli Katinkan kengitys, joka sujui onneksi ihan hyvin vaikka itse olinkin töissä enkä vahtimassa ponin edesottamuksia (Milja hoiti homman puolestani..). Musta sai uudet popottimet jo edellisenä lauantaina. Iltapäivällä oli taas Pilvin kouluvalkku ja jälleen kerran olin hieman kiireessä, enkä kerinnyt tehdä kunnon verkkaa alle itsenäisesti. Aluksi tehtiin kahdeksikkoa ja aina kun jännittyi, niin käyntisiirtymä, jotta saa taas rennoksi. Sitten pohkeenväistöjä (meni hyvin, alkaa vaikeampikin suunta sujua). Taas tarvi käyntisiirtymiä rentouden hakemiseen. Laukkatyöskentelynä tehtiin loivaa kiemuraa vastalaukassa. Kun löysin hyvät tiet niin tuli tosi hyvät vastalaukatkin ilman kiirehtimistä tai pohkeisiin nojailua. Vasenlaukka helpompaa mennä vastalaukkana, mutta oikeakin oli hyvä. Ei edes tullut tunnetta, että Musta pyrkisi helposti vaihtamaan eikä tarvinut ylitukea pohkeilla. Laukan jälkeen Musta olikin melko rento ja sovittiin, että ensi kerralla tehdään laukkatyöskentely ennen ravia, jotta saadaan ravissakin kunnolla rennoksi (ja jos vaikka kerkeisin tehdä itsenäisen verkan ennen valkkua..). Lopuksi Pilvi vielä kokeili Mustaa, joka vastusteli ensin melko paljon, mutta kulki sitten nätisti pyöreänä. Pilvi on tosi pitkä, joten näytti vähän hassulta, mutta ei pahasti. Sanoi kyllä, että pohkeiden käyttö oli melko hankalaa kun ei alapohje yltänyt kylkiin vaan roikkui alapuolella.

Ponit laitsalla: Musta, Epron, Rovenja ja Katinka. Harvinaista, että kaikki makaa samaan aikaan..

Juhannusviikko

Alkuviikon hommailuja

Tiistaina menin tallille melko aamusta. Musta köpötteli yhden alkeistunnin, samoin Katinka, joka oli jo paljon vetreämmän näköinen. Sitten Musta lähti vielä 1,5h maastoon. Menin itse tämän jälkeen kivassa sateessa parikymmentä minuuttia kangilla. Nopeasti vain hain väistättävät pohkeet läpi ja tehtiin muutama laukanvaihto. Vasemmasta oikeaan tosi hyviä, oikeasta vasempaan takapää ei vaihda ajoissa. Otin muutaman kerran lähes pysähdyksiin vaihdoissa ja silloin sainkin ihan hyvin onnistumaan nuo vaikeammankin suunnan vaihdot. Sitten äkkiä vaan kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja Dinon treeneihin.

Dinolla oli tämän kevään vikat treenit, kesällä treenaillaan sitten keskenään miten vaan saadaan Even kanssa aikatauluja sopimaan ja tarkoitus olisi käydä epiksissäkin harjoittelemassa. Treeneissä oli paria erilaista rataa ja Dino meni tosi hyvin. Yhtä ohjausvirhettä lukuunottamatta eka rata oli nollaa. Kontaktit ihan supereita! Lopuksi tekivät vielä välistä vetoja parilla esteelle, siinä Dino oli jo vähän väsynyt ja keskittyminen ei ollut ihan täydellistä. Hämääntyi lisäksi vähän, kun olinkin tosi lähellä kuvaamassa. Tosi hyvä fiilis jäi vikoista treeneistä.

Keskiviikkona Musta ja Katinka meni taas kevyen alkeistunnin ja Musta jatkoi 1,5h maastoon. Katinka sai uudet kesäpopot alle. Kengittäjän mukaan kaviot olivat hyvin viileät ja rauhallisen tuntuiset eikä arkonut yhtään kengityksen jälkeen kävelyä. Olen alkanut pajun mukana antaa muutamia horsman varsia myös eli pikku hiljaa siirrytään vihreämpään ja vihreämpään. Musta oli vähän väsyneen oloinen, joten ratsastin vain kevyesti eteen-alas. Kengitys siirtyi seuraavalle päivälle Mustan osalta, kun meillä oli tällä kertaa niin monta laitettavaa, ettei kerralla jaksanut.

Torstai oli Mustalle kevyt päivä. Kävin puolen tunnin maaston ilman satulaa Dino mukana. Muutama pikku pätkä laukkaa ja ravia, oli vähän nihkeä kulkemaan, mitä yleensä ei ole maastossa koskaan. Tämän jälkeen uudet kengät jalkaan ja takaisin laitumelle. Pauliinan kanssa laiteltiin esteet valmiiksi seuraavaa aamua varten ja Anne testaili linjat Aksun kanssa. Tarkoitus siis aamulla tulla vähän hyppelemään Beetun ja Mustan kanssa.

Kevät!

Ja kenttä sulana

Tässä tuleekin taas useampi päivä putkeen, kun ei muka ole ollut aikaa kirjoittaa. Pääsiäissunnuntai oli mukavan rauhallinen päivä, suurinosa pääsiäisen vietossa joten ei ollut kuin yksi tunti (minä Mustalla, Päivi Vürstilla ja Nette Roventalla). Teimme kohtuu sulalla kentän pätkällä kolmikaarista, pitkällä sivulla pystyi ravaamaan. Musta lämpeni todella hitaasti, hyvältä alkoi tuntumaan vasta puolen tunnin jälkeen. Pohja oli vielä melko kamala, osittain sulaa, mutta heti pintahiekan alta vielä jäässä. Ja märkää! Nyt pystyy laittamaan Mustalle taas pintelit ja ratsastuksen jälkeen alkuperäistä väriä ei kyllä tunnista. Lopputunnista uskallettiin muutama laukannosto ottaa pitkälle sivulle. Eli hyvin köykäistä perustyöskentelyä. Lopuksi Mustan rentouduttua ja lämmettyä kunnolla venytti ihan mukavasti eteen-alas.

Maanantaina Musta meni kahdella tunnilla ja itse menin puolisen tuntia toisen tunnin jälkeen. Kun muut hevoset lähti tarhasta (missä siis oli ratsasteltu) sai Musta pienet kilarit ja yritti tehdä pari sivuloikkaa, epäonnistui kyllä melko surkeasti ja palasi nöyränä ruotuun. Siirryin melko nopeasti kentälle työstämään jonkinlaista ympyrää mahdollisimman sulassa kohtaa. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja muutama laukannosto (ja hyvin lyhyt pätkä laukkaa). Laukannostot on parantuneet hurjasti, Musta pysyy nostoissa (ja yleensäkin siirtymissä) tasaisena edestä, kunhan itse vaan pysyn. Olen ehkä vihdoin oppinut ymmärtämään tasaisen pohjetuen/avun merkityksen (eli pohkeet lähellä mutta ei puristaen). Peräänanto alkaa pysyä tasaisena työskenneltäessä, joten kesällä ehkä uskaltaa lähteä koulukisoihinkin koittamaan ainakin helppo B:tä jos ei nyt vielä siihen A:han uskalleta. Ratsastuksen jälkeen heitin jalkoihin linimenttiä, vasen vielä vähän nesteilee, oikea alkaa olla kuiva ihan ennen liikutustakin. Tosin vasen etunen on aina ollut se, joka nestettä kerää jos vain jommassa kummassa on. Katinkan juoksutin sivuohjilla ja poni olisi halunnut vain laukata. Hetkittäin rentoutui ravissa noilla sivareillakin, vaikka tehokkain juoksutus Katinkalle on aina ollut kahdella ohjalla. Mila teki loppukäynnit selästä.

Oikea väri sininen

Tiistai-aamu alkoi viehättävästi Dinon oksentelulla, joten kahdenksan aikaan laitoin Evelle viestiä, ettemme pääse treeneihin kun Dino oksentaa jo viidettä kertaa. Päivä meni sitten sängyssä loikoillen ja välillä koiraa pakkojuottaen (kätevää kun on kotona truuttia). Illalla Dino oli jo vähän pirteämpi ja rauhassa köpsöttelimme vanhemmilleni jossa Dino sai vähän riisiä ja öljyä. Söi mielellään, mutta kotiin päästyä oksensi nekin kaikki ulos. Keskiviikkona oksentelu jatkui jo vedenkin oksentelulla, joten reissulle eläinlääkäriin sitä päädyttiin. Nesteytys ja pahoinvoinnin estolääkitys sekä canikur-kuuri. Diagnoosina ärtynyt vatsa. Ekat canikurit Dino söi hyvin, mutta seuraavana päivänä oli pakkosyötettävä nuo. Keskiviikkona sai jo antaa riisiä, mutta ei kelvannut. Ainoa mitä suostui syömään oli lihapullat ja pienet lihaisat herkkunappulat. Mulle oli jo siinä vaiheessa ihan sama mitä syö, kunhan jotain syö. Koko ajan jännitti tuleeko oksennus. nappuloita söi alkuun muutaman, mutta sitten eivät enää kelvanneet. Löhöttiin keskiviikkokin lähes kokonaan sängyssä. Alunperin oli tarkoitus tehdä iltatalli, mutta Annen uimareissu peruuntui, joten ei tarvinnutkaan apua.

Torstai-iltapäivänä kammettiin sitten itsemme jo tallille. Anne piti tunnit alatiellä, jossa menivät puomeja. Musta ei mennyt tunneille, joten kävin pikkulenkin maastossa (tien toisella puolella laitumilla päin). Siellä oli tiellä vielä sopivasti lunta, joten pystyi pätkät ravaamaan ja laukkaamaan. Laukassa Musta meinasi ottaa kilarit ja lähteä hillumaan (=pomppi paikoillaan) ja oli hyvin levoton. Hetken jo ajattelin, että pääsemmekö tien viereen ollenkaan kyttämään aukkoa autojonoissa (ei onneksi paljon liikennettä) vai pitääkö mennä yli pelkän kuulon perusteella. Onneksi tuo tien ylitys on niin rutiini hommaa, kun sitä kesäisin tehdään päivittäin, niin Mustakin rauhoittui. Tämän alkuverkan jälkeen mentiin kentälle pyörimään ympyrää. Keskellä pystyi tekemään eräänlaista keskiympyrää ilman kuraroiskeita ja lätäköitä. Kun kerrankin pääsi laukkaamaan useamman askeleen putkeen, niin tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Oikeassa laukassa Musta meinaa vähän kaatua sisäpohkeen päälle ja tarvitsee enemmän tukea, jotta pysyy tasapainossa. Poni oli ihan innoissaan kun pääsi laukkailemaan. Ennen ratsastusta oli molemmat jalat melko nesteiset, mutta laski hyvin ratsastettaessa. Reilun tunnin kaikkinensa jaksoin 'vääntää' ja poni oli maastolenkin jälkeen hyvin pehmeä.

Dino, pieni pipinen

Perjantaina tuli kengittäjä (vihdoin!) ja laitoin Katinkankin samoin tein kenkiin, vaikka se ei kavioitaan olekaan arkonut. Kävin kentällä verkkaamassa kun Roventaa kengitettiin ja sen jälkeen lähdettiin tarkastamaan maastoja Riinan ja Roviksen kanssa. Lunta oli valitettavasti vielä yli polven, joten metsään ei päässyt. Ylämäki tiellä pystyi kävelemään ilman että upposi polulta syvemmälle. Palasimme siis kentälle, jossa jo yläpäätykin oli kuivahtanut sen verran että keskiympyrän lisäksi pystyi tekemään toiseen päätyyn jo vähän pääty-ympyrääkin. Riina ei kovin kauan mennyt, joten pääsin sitten yksin työskentelemään. Jatkoimme edellispäivän laukkaohjelmaa raviverryttelyn jälkeen. Välillä vähän isompaa ympyrää ja välillä pienempää. Lopuksi perinteiset eteen-alas. Kaikkinensa ratsastin reilun puolitoistatuntia. Tuntilaisia oli perunut, joten Mustan ei tarvinut iltapäivällä mennä tunnille. Melko kevyt viikko siis (ti yksi tunti ja ke alkeistunti, to ja pe ei tunteja). Katinkalla oli tarkoituksella vapaapäivä, lähtee sunnuntaina estekisoihin Hennan kanssa. Ennen ratsastusta kerkesin BOTittamaan reilun tunnin Mustan selkää.
Dino on alkanut vihdoin juomaan ja suostuu syömään vihanneksia ja lihaa (hyvällä ruokahalulla). Uusia oksennuksia ei ole onneksi tullut ja vatsan toimintakin jo palannut normaaliin.

Vaikka koko perjantaiyön ja lauantaiaamupäivän satoi oli kenttä yllättävän kuiva. Maa on vihdoin sulanut (on noista sateistakin hyötyä) ja vesi pääsee läpi. Porttipääty on vielä melko märkä ja vähän kohmeessa (varjoisin kohta kentällä), muuten pystyy jo hyvin tekemään 'kuvioita'. Musta meni yhdelle tunnille (ennen tuntia tosin kerkesi tekemään parinkymmenen minuutin alkukäynnit, hyvä!) ja jatkoin sen jälkeen itse lähes tunnin työskentelyä. Alkuravien jälkeen palasin taas laukkatyöskentelyyn (ihanaa kun voi laukata huoletta). Tein muutaman laukanvaihdon (kevään ensimmäiset), ensimmäisen käynnin kautta ja se oli super. Olisi pitänyt jättää siihen, mutta ahneus laittoi koittamaan vielä suoriavaihtoja. Ne ei sitten niin supereita olleetkaan vaikka estevaihdoiksi kyllä ihan kelvollisia. Paremmin onnistui oikeasta vasempaan. Nyt kun on vihdoin viimein sula ja hyvä pohja, niin pääsin venyttämään eteen-alas myös laukassa. Pohja oli niin hyvä, että teki mieli kaivaa jo esteitä esille, mutta malttanen mieleni valkkujen alkuun. Todennäköisesti jo ensi viikolla pääsemme aloittamaan 1,5h este- ja koulutreenit (toivottavasti siis ryhmissä on tilaa, pitäisi mulle olla, mutta..)

Huomenna pitäisi jaksaa kammeta itsensä ylös ja tallille jo aamu kuudeksi, jotta kerkeämme tehdä aamutallin ennen kisoihin lähtöä. Näin kevätkauden aloittajaisiin hypätään vain yksi luokka, varsinkin kun kelien takia on hyppytaukoa takana pari kuukautta. Anne lähtee Foriolalla ja Henna Katinkalla hyppäämään 70cm Takkulaan.

Dino the Puudeli

ja vähän heposistakin..

Tässä tulee taas useamman päivän jutut kerralla, kun ei mulla yksinkertaisesti ole aikaa kirjoitella päivittäin..
Sunnuntaina puolilta päivin tallille, jossa saan kuulla että Musta on hitleröinyt Fortunaa (ja Epronia) koko aamupäivnä. Hilluessaan se oli myös lennättänyt toisen etukengän johonkin hevonkuuseen.. Kouluvääntö-suunnitelmat vaihtuivat siis rauhalliseen köpöttelyyn tiellä. Käyntiä ja vähän ravia, ei onneksi liukastellut. Muutamia väistöjä, mutta muuten hyvin rauhallista köpöttelyä puolisen tuntia. Kävin lainaamassa Anzulta välineet ja Anne irrotti muutkin kengät, eipähän ainakaan saa  hokinreikiä tarhakavereihin jos koipi vähän lentääkin. Nyt on muutenkin niin järkyt tilsakelit ettei mitään rajaa, joten kengittä mennään muutama viikko (riippuen millä vauhdilla lumet sulaa).
Katinkalla mentiin vielä hiihtistä tunnin jälkeen. Koska tie oli kohtuu vähäluminen, ei liukuri pahemmin aiheuttanut kitkaa ja lentelikin siihen malliin ettei yleensä. Milla sai kamerallaan kivan pikku videon kun Henna lentää pari metriä ilmaan yhdessä mutkassa.. Poni oli ihan innoissaan kun pääsi kunnolla lasettelemaan pitkin teitä. Ja hikinen tottakai vaikka karvaton onkin. Kuivuu tosin hyvin nopeasti. Henna teki vielä loppuverkan (vähän ravia ja käynnit).

Maanantaina kävi kengittäjä ja otti Katinkaltakin kengät pois, eipähän tarvi senkään kärsiä tilsoista. Enkä itse päässyt keskellä päivää paikalla ja Katinkan kengitys ilman että olen 'vahtimassa' on vähän niin ja näin (vahtimassa siis ponia, joka ei aina oikein jaksaisi seistä kinttu ylhäällä). Mustankin kynsiä vähän tasoitettiin enkä sille olisi edes kenkää saanut paikalle siihen aikaan. Meillä on nyt eri kengittäjä kuin yleensä, kun vakikenkääjältä on käsi murtunut. Eli ainakin kesään asti mennään nyt tämän varamiehen kanssa. Suositukset saanut vakikenkääjältämme ja ihan siistit oli ponien kynnet.
Mustalla menin kevyesti kentällä ympyröitä ja vähän sulkua. Ravissa jotenkin jähmeän oloinen, mutta käynti ja laukka sujui hyvin, saatiin oikeaakin laukkaa koottua nyt paremmin kuin hetkeen. Siiri ja Mila ratsasteli ilman satulaa Katinkalla, se kun ei maanantaisin mene tunneilla (yleensä), koska sopivan kokoisia ratsastajia ei ole. Ajattelin, että tarvitsee jonkinlaista liikutusta eilisen spurttailujen jälkeen. Mila saikin ponin kulkemaan ihan mukavasti ja päätin auttaa vähän kun olin Mustan ratsastanut. Siiri siis Mustan selkään tekemään loppukäyntejä ja juoksutuspiiskan kanssa naputtelemaan kevyesti Katinkan takajalkoja, jotta ne oikeasti rupeaisivat polkemaan. Pätkä aina kokoamista ja sitten eteen, sen minkä Katinka nyt suostuu venyttämään. Molempiin suuntiin ravissa, sen jälkeen reipasta laukkaa kenttää ympäri molempiin suuntiin. Oli muuten ravi pikkaisen erinäköistä tämän jälkeen. Ponit pääsi vielä tarhaan loppuillaksi.

Jotain ikivanhaa kuvaa Katinkasta..

Dino oli agitreeneissä taas aika puudeli.. Aluksi oli hyppytehtävää (putki josta kaksi hyppyä linjassa), tarkoituksena hypyttää vähän korkeampaa. Dino varoi jostain syystä hyppyjä, mahdollisesti muisti edelliskerran törmäyksensä päin rimaa, joten Dinolla ei nostettu. Sitten keinua ja pujottelua, molemmat meni hyvin, pujottelussa Dinolla löytyi jo hyvä laukanrytmikin. Lopuksi pientä rataa (jossa Eve yritti huutaa kesken kaiken ettei kerkeä valssaamaan, hyvin kerkesi) ja ihan viimeiseksi kontakteja A:lla (A -> muuri -> A). No Dino-puudeli ei voinut A:ta toiseen suuntaan mennä, kun kontakti alueella muka oli jotain. Pysähtyi aina kontaktialueen yläpuolelle ja ekalla kerralla meni hyvin reunasta alas ja sitten rupesi hyppimään yli. Minä, Eve ja Emilia kaikki kolme tarkistettiin ettei kontakialueella ole mitään likaa, mutta Dino ei vaan suostunut siihen astumaan. Emilia yritti nauraen selittää Dinolle, että olet terrieri, sun kuuluis vaan räkäposkella mennä.. Pitää vissiin kesän tulevissa kisoissa ruveta kuljettamaan siivousvälineitä mukana, että saa tarpeen tullen siivottua likaiset esteet herralle sopiviksi ;)
Ihmettelen vaan, kuinka tallilla voi syödä ja kieriä hevosten jätöksissä tai kotona yrittää ryöstää 'makupaloja' kissan vessasta, mutta auta armias jos agitreeneissä on ruohomatolla tai jossain esteessä jokin outo haju.. Toiseen suuntaan tuo A:kin onnistui tosi hyvin. Liekö valo heijastunut toiseen suuntaan jotenkin oudosti vai mikä oli vikana..

Nastarenkaat

Vihdoin ja viimein

Vihdoin saatiin nastarenkaat Mustallekin alle, vaikka vaikeaa tuntui olevan. Torstaina olin vielä töissä, kun Milja soitti ja kysyi laitetaanko Mustalle tilsakumit. Olin ihan äimänkäkenä jotta onko siellä kenkääjä nyt? Kerroin sitten, että mulla on hokkeja varastossa, niin voin itse ruuvailla alle jos ei kukaan kerkiä kaivamaan niitä esiin. Lauantaina sitten vihdoin viimein pääsen tallille ja aloin hommiin.. Eipä muuta ongelmaa kuin että mun hokit oli 10-kierteillä (se normaali) ja kengissä olikin reiät 8-kierteillä.
Pienen pohdinnan jälkeen tajuan lopulta soittaa Anzulle, jolla yleensä on kaiken kokoisia hokkeja ja saan kuin saankin niitä 8-kierteisiä. Ei mennyt kuin puoli tuntia puhdistaa kaikki 16 reikää ja kiertää hokit kiinni. Yhteen joutui tekemään uudet kierteen, mutta onneksi olin saanut myös 8-kierteisen tapin lainaan, itselläni kun on vain se 10-kierteinen.
Ennen pikkujoulujen alkua kerittiin sitten käydä pieni maastolenkki ilman satulaa. Musta oli vähän kierroksilla kun oli ollut turhan monta vapaata peräkkäin.

Lasten pikkujouluissa päästiin jopa hiihtistelemään, perinteisesti Kitimalla ja Mustalla. Tosin jouduimme menemään laitsalla ja se oli kalteva, joten hepot pääsi laukkailemaan ylämäkeen. Hyvin jaksoivat ja kaikilla oli hauskaa. Toivottavasti saadaan lisää lunta, jotta päästään perinteisellekin hiihtisrundillemme kentän ja tallin ympärille.

Perjantaina oli Dinon ekat agikisat vieraassa paikassa. Ja ensimmäinen möllirata. Rata oli kohtalaisen hankala mölli-radaksi. Aluksi pyöritystä hypyillä ja sitten A ja puomikin kaksi kertaa. Dino selvisi mallikkaasti vaikka saikin hepulikohtauksen ja veti parit omat kierrokset kesken radan. Tosin tämä oli syy miksi olimme Even kanssa iloisia. Vieras paikka ja vieraat esteen, silti Dino oli niin rento että sai hepulit! Molemmilla radoilla. Radoilla oli myös tosi hienoja pätkiä. Kaiken kaikkiaan Eve ja minä oltiin tosi tyytyväisiä. Videoita tulossa myöhemmin, kunhan saan ne Eveltä. Tosin ekan radan kuvauksesta ei meinannut tulla mitään kun nauroin ihan katketakseni.

Kisojen kunniaksi kuva Dinosta

Uuuaahh

.. ja ääh..

On taas ollut (muka) hirveästi kiireitä ja tietokone on jäänyt monena iltana avaamatta kokonaan. Siispä blogikin on jäänyt päivittämättä. Piti oikein lukea mitä on edelliskerralla kirjoittanut, jotta tietää mistä jatkaa. Ja suoraan sanoen en edes muista mitä olen tehnyt pari viikkoa sitten sunnuntaina..

Aloitetaan Dinosta, siitä sentään muistan jotain..
Eli Dinolla on kerinnyt olla kirjoitustauon aikana jo kahdet treenit, molemmat menneet erittäin hyvin. Vauhtia alkaa tulla pojalle radalla ihan hirmuisesti lisää. Viime maanantaina jo ehdotinkin Evelle, että pitää ottaa hänetkin juoksemaan maastoon hevosen viereen, jotta saadaan yhtä nopeaksi kuin Dino (on niin kiva vaan istua ja katsella kun toinen pinkoo radalla ihan täysillä, jotta kerkiää ohjaamaan koiran oikealle esteelle..)
Pujottelua tehtiin jo ihan oikeilla kepeillä (ei siis enää sellaisilla vinokepukoilla) ja hyvin meni kun taas pääsi hommasta jyvälle. Keinunkin pää laskee jo lähes puoleen väliin, edistystä siis tapahtuu. Kaikkein parasta on huomata, kuinka Dino nauttii hommasta. Aina kun näkee missä paikassa ollaan, hinkuaa sisään kauhealla kiireellä eikä millään malttaisi odottaa harjoitusten alkamista. Eipä tätä olisikaan järkeä harrastaa jos koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa..

Katinkaa en ole itse kerinnyt juuri nyt liikutella, edes sitä kertaa viikossa mikä oli suunnitelmissa. Viime viikonloppuna Katinka oli sekä lauantaina että sunnuntaina kilpailuissa Hennan kanssa. Lauantaina Hennan edustaman ratsastusseuran seuranmestaruuskilpailut kouluratsastuksessa. Junioreilla ohjelmana He C:2. Henna ja Katinka sai tasaisesta suorituksestaan (josta kyllä puuttui ne wau-elämykset, mutta eipä ollut mitään suurempia pettymyksiäkään tai mokia) reilut 58%, joka riitti mestaruustaistoissa pronssisijalle. Anne vei Beetulla luokkavoiton, tosin itse ei ollut tyytyväinen suoritukseen, koska hevonen oli todella jännittynyt (ei näkynyt ulospäin, mutta..)
Sunnuntaina oli vuorossa esteratsastus. Verryttely Henna ja Katinka hyppäsi 40-50cm, itse kilpailuluokka oli 70cm (AM5, uusintaa ei tosin korotettu.. eli olisi sittenkin voinut osallistua myös 80cm). Pikkuluokassa (arv. A.2.0) ratsukko sijoittui toiseksi, vaikka poni ei hirmuisen reippaasti eteen kulkenutkaan. Esteetkin oli Katinkan mielestä ihan naurettavia ja se meni rimaa hipoen yli.. Lyhyet tiet yhdessä puhtaan suorituksen kanssa auttoivat ratsukon kuitenkin toiselle sijalle. 70cm tuli kaksi puhdasta rataa ja vaikka uusinnan teki lyhyillä teillä, ei aika riittänyt sijoille edes mestaruustaistoissa. Minkäs teet kun isommat ponit pystyivät tekemään yhtä tiukat tiet ja Katinka ei todellakaan ollut reippaimmillaan. Lieko syynä ollut edellispäivän kengitys ja uudet hokkipopot alla vaiko kaksi kisapäivää peräkkäin, poni vaikutti hieman väsähtäneeltä (henkisesti). Radat oli kuitenkin (vauhtia lukuunottamatta) hyviä ja siistejä. Anne tosin sanoi, ettei Henna saa enää ikinä osallistua Katinkalla alle 60cm luokkaan, on ihan liian helppoa..

Mustan kanssa on käyty muutamalla koulutunnilla tehden väistöjä ja toisella tunnilla siirtymiä. Viime lauantaina kerkesin sopivasti vielä 'kesäkeleillä' hyppäämään jumppasarjaa (3 pikkupystyä ja niiden välissä puomit innareina). Välit näytti omaan silmääni vähän pitkiltä, mutta olivat juuri sopivia. Itseasiassa ponin innostuessa meinasivat jäädä vähän lyhyiksi. Samoin jos esteitä olisi nostanut olisi välit olleet aika lyhyet. Kouluratsastuksessa on kivasti löytynyt taas rento ja hyvä fiilis. Poni kulkee pyöreänä ja pehmeänä sekä ennen kaikkea eteenpäin pyrkien ja RENTONA!!
Kelit on vaihdelleet muutaman pakkaspäivän ja kivikovan kentän sekä lämpimämmän ja pehmeän 'kesäkeli'-kentän välillä. Liikuntaakaan ei siis oikein voi suunnitella paljon etukäteen.. Lumi alkaisi olemaan ihan kiva juttu.. Onneksi maastot on vielä pehmeät, joten tarvittaessa pääsee päästelemäänkin.. Kovalla kentällä tehdään yleensä lähinnä käyntityöskentelyä höystettynä lyhyillä ravipätkillä. Käynnissä paljon väistöjä ja taivutuksia.



Piiiitttkä poika



Kolmikko kerrankin samoilla heinillä, Musta ei yleensä päästä Katinkaa ja Roventaa samalle kasalle

Agia ja muuta

Dino käväs tänään agitreeneissä. Linda ja Argos odotteli Kikan kanssa ulkopuolella kun Eve ja Dino treenas hallissa (mun pällistellessä vieressä).
Hypyt alko oleen Dinon mielestä jo vähän tylsiä, ihan ok meni (vähän nostettiinkin jo rimaa). Putki alkaa sujumaan ja opeteltiin sit lankkua. Siinäkin Dinoa vähän jänskätti aluks ja loukkaantu (henkisesti) hetkeks kun Eve käänsi alaspäin tulemaan. Ei maistunut lihapullatkaan siinä vaiheessa.
Meni kyllä lopuks hienosti ylös ja tuli oikein päin alas. Ei kiivetty vielä ylös asti, vaan vähän punaisen alueen ohi. Saas nähä miten sujuu ens keskiviikkona kun Eve ja Dino menee hallille kahestaan (aamulla 6:lta Eve käy hakemassa töistä Dinon, toivottavasti muistan ottaa mukaan :D)
Treenin jälkeen käytiin lenkillä vielä Argosin ja Lindan kanssa. Pojat sai juosta vapaana ja innostuivatkin riehumaan keskenään. Argosia kyllä selvästi otti kupoliin, kun Dino oli nopeampi. Koetin lohduttaa, että Dinolle häviää aika moni koira nopeudessa :D

Tänään piti mennä maastoon, mutta kengitykset vähän sotki kuvioita. Sitten piti olla estetunti, mutta sekin peruuntui. Hyppelin sitten ihan omaksi iloksi pientä ristikkoa ja neljän kavaletin jumppasarjaa (innari). Huomenna kyllä sit maastoillaan, Musta lähtee henkiseksi tueksi Vepsille (uusi poni, Anne testaa), jotta nähdään miten sekin kulkee.
Pojat pääs kaikki tänään tutustumaan toisiinsa samassa tarhassa (Musta, Beetu ja Veps), ilman 'häiritseviä' tammoja. Beetu ja Veps tulee nätisti juttuun, Musta vähän hitleröi ja pelotteli Vepsiä, Beetun kanssa sillä ei (ainakaan vielä) ollu ongelmia.

Katinka sai tänään popottimet (vihdoin). Muuten sujui nätisti, mutta viimestä takajalkaa naputeltaessa meinas rouvalta loppua jo kärsivällisyys.. Takakengät piti muokata aika kapeiks, hiekka kerkisi kuluttaa vähän turhankin lyhyeks noita kynsiä ennen kengitystä. Onneks Mustan kengitys onnistuu ilman vieressä valvomista, toi Rouva Poni vaan on sellanen.. huoh
Jopa Beetu oli nätisti, vaikka sai elämänsä ekat kengät jalkaan. Ei sanonu naulauksesta mitään. Takajalatkin antoi vuolla ihan nätisti, vaikka ensin yrittikin heilutella sitä kinttuaan.. Katinka varmaan porhaltaa noilla samoilla sandaaleilla koko kesän, jollei nyt ihan hirmu spurttia ota tuo kavion kasvu (aika hidasta yleensä).
Mustalla onneks vielä sievässä kunnossa kynnet, tarvinee uudet sitten kun Kitima laitetaan taas uudestaan (tänään siis kengättiin myös Kitima).

Koulukisat 10.7. sunnuntaina.. Musta menee yhdellä lapsella raviohjelman ja pykään sit itse C:n ja B:n.