Hiihtolomaviikko

Mulla mitään lomaa ollut..

Maanantai alkoi taas tuttuun tapaan koulutunnilla Orhideen kanssa. Anne oli vienyt Orhideen satulan topattavaksi, joten sain alleni CB:n koulusatulan, joka onneksi istuu ponille myös hyvin, normaalisti sillä on CB:n estepainotteinen satula. Itselleni koulusatula on aina miellyttävämpi vaihtoehto sileän työskentelyyn, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Harmi vain, että Missin käytön jäljiltä siinä on toppaukset ilmeisesti hieman vinossa kun se valui aika ajoin oikealle. Muuten olisin epäillyt sen johtuvan vain musta, mutta Mimmi sai sen myös myöhemmin viikolla valumaan oikealle.
Tunnilla meitä oli vain kaksi, koska Anni ja Mila oli hiihtoloman vietossa, saimme siis Tuiken kanssa oikein tehovalmennusta. Alkuverkan jälkeen jäätin isolle keskiympyrälle (josta tuli kyllä enemmän keskisoikilo) ja väistätettiin avoimilla sivuilla peppua ulos. Asetus piti pysyä sisälle ympyrän kaaren suuntaisesti. Joo, väistihän se poni aina kun en istunnallani estänyt. Joskus Orhideen kanssa vaan tuntuu siltä ettei osaa sittenkään ratsastaa, joskus taas saa niin mielettömiä onnistumisia ettei tosikaan.
Hetken päästä lisättiin ns. suljetuille sivuille pepun siirtoa sisäänpäin, yhä asetuksen säilyessä sisään myös. Eli aina ympyrällä kaksi kertaa ulos kohta ja kaksi kertaa sisään. Muutamakin askel kerrallaan riitti. Käynnissä tää nyt vielä jotenkin luonnistu, mutta ravissa kadotin homman aina välillä ihan täysin. Siinä vaiheessa kun sain sen pepun ulos ja takaset ristiaskelille, niin ei siitä asetuksesta kyllä ollut enää mitään tietoakaan. Poni pysyi kuitenkin rentona ja oli tosi pehmeä ja Anne kehuikin kuinka nopeasti se tuli avuille, yleensä kestää pidempään ja joskus homma toimii vasta ihan lopputunnista (aina on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel jossain vaiheessa tuntia). Vasempaan kierrokseen toi satulan valuminen oli iso ongelma varsinkin ravissa.
Täytyy myöntää etten yhtään muista kuinka me tehtiin laukan kanssa. Sen verran muistan että nostot ei ollut aina ihan onnistuneita, mutta itse laukka oli hyvää ja pysyi kontrollissa ja rauhallisena, mikä on välillä ollut mun ongelma Orhideen kanssa. Osaan siis jo vähän ees istua sinne ympärille.
Musta meni seuraavalle tunnille ja satuloin sen pikaisesti siinä kentällä. Se on nykyään niin mahdoton pullistelija, ettei lapsilla ole mitään mahdollisuuksia saada vyötä kiinni. Ja jos laittaa pidemmän niin sitten on jo liian pitkä. Joustollisen kanssa taas tuo tuntisatula helposti valuu sivulle, joten en halua sitä käyttää. Pitäis löytää jostain 5cm pidempi vyö ilman joustoja, niin voisi ehkä olla sopiva..

Musta kuikuilee kannattaisko mun luokse tulla vai ei..

Tiistaina pidin yhden tunnin Annen ollessa taas Ypäjällä, tällä kertaa lapsihevosten kanssa. Musta oli myös tunnilla ja taso oli alkeisjatko. Lähinnä harjoiteltiin pääty-ympyrän kääntämistä ravissa ja muutamia laukannostoja.

Keskiviikon tunnilla olikin vähän parempia ratsastajia ja yksi uusikin aikuinen, jolle Anne oli varannut Foriolan, kun ei reippaatkaan hevoset pelota. Foriolaan kun ei voi kovin paniikkiherkille ratsastajille laittaa sen reippauden vuoksi, vaikka muuten onkin todella herkkä ja mukava ratsastaa. Yllätys oli suuri kun tajusin tämän aikuisen olevan Anu, eräs bloggaaja jonka blogia olen jo pidemmän aikaa lukenut. Vähän meinasi pasmat mennä sekaisin kun kentällä tajusin asian. Pari syvää hengenvetoa ja homma pyörimään.
Tunnin aiheena pohkeenväistöt ja aloitettiin ihan aluksi suoraan ratsastamisella, joka on välillä hyvinkin vaikeaa, mutta onneksi tunnilla sattuivat olemaan ne suhteellisen suorat hevoset, joten päästiin nopeasti itse asiaankin eli pohkeenväistöön. Sen verran oli eritasoisia ratsastajia, että muutama oli enemmän tehnyt väistöjä ja muutama taas ei juuri ollenkaan, joten melko helpolla tasolla pysyteltiin. Osa jatkoi väistöjä vielä ravissakin ja nämä pari jotka ei niitä juuri ole tehnyt sai tehtäväksi ratsastaa vain suoraan siinä uran vieressä eli pitää itse huolen ilman aitaa hevosen suoraan menosta. Väistöt tehtiin siis pituushalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi otettiin vielä väistöstä uralla palatessa laukannosto ja pätkä rauhallista laukkaa. Kentän pohjan takia nimenomaan rauhallista laukkaa ja muutenkin hidastempoista työskentelyä.
Tykkäsin kovasti Anun rauhallisuudesta. Vaikka Foriola laukoissa tapansa mukaan innostuikin ja alkoi välillä poikitella ennen nostoa, niin Anu vaan jatkoi tyynesti ratsastustaan. Tunnin jälkeen esittelin Anulle vielä tallin hevosia ja juteltiin melko paljon.
Mustalle annoin vapaan, koska kello oli jo melko paljon iltatallista suoriuduttuani.

Karvaturrikka alkaa olla klippausta vailla

Torstaina työstin Mustaa kentällä pitkästä aikaa koulusuitsilla. Tein koottua laukkaa ympyrällä ja paljon laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta oli aika kiva. Vilja meni samaan aikaan Katinkalla ja käskin lopussa laukata Katinkalla meidän perässä samanlaista koottua laukkaa. Pätkittäin onnistuikin hyvin. Kun tunti alkoi kävimme vielä pellolla kävelemässä Tuike ja Foriola etunenässä. Musta otti vähän kierroksia ja pelkäsin sen innostavan Katinkankin hölmöilyyn, joten hypättiin sitten ponien kanssa hankeen ja otettiin pienet laukat siellä. Aurattu rata on jo niin vähä luminen, ettei siinä voinut tehdä kävelyä kummempaa. Foriola tyytyi kävelemään uraa pitkin. Löydettiin Mustan kanssa pieni kuoppakin ja Musta kävi polvillaan, mutta koska mulla on aina pellolla hyvä tuntuma, niin ei kaaduttu sen enempää vaan poni pääsi vauhdista pystyyn.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin. En itse käynyt selässä ollenkaan, koska Saimi on niin tasainen ratsastaja.

Lauantaina meillä oli Katin kouluvalmennus heti aamusta kahdeksalta. Menimme alakentällä, koska yläkenttä oli huonossa kunnossa ja alakenttä ihan ok. Musta oli ihan pörinöissään alakentälle menosta ja varmasti vielä viime viikon kisoistakin. Teimme loivia vastalaukka kaaria ja työstimme kulmia. Alakenttä on kokoa 20x40 ja nyt kun on lumivallit niin vielä vähän pienempi. Ei siis jäänyt paljon aikaa kulmille, varsinkaan sille joka tuli loivan kiemuran jälkeen. Teimme muutenkin melko paljon laukkatyöskentelyä joka aina sopii Mustalle. Lopussa teimme parit takaosakäännökset, jotka meni toiseen suuntaan ihan mielettömän hyvin. Toinen suunta ei niin hyvin, mutta ei huonostikaan. Musta meinasi lähteä kiirehtimään puolessa välissä käännöstä, mutta sain sen pidettyä tasaisena ja jatkettua käännöstä loppuun asti. On siis itsekin tullut opittua jotain. Poni alkoi olla melko väsynyt jo, joten tehtiin käännöksia vain muutamat.
Pienen tauon (ja varusteiden vaihdon jälkeen) Musta meni vielä alkeistunnille. Alkeislaiset lähti maastoon (pellolle) käpsyttelemään talutuksessa, jossa pääsivät myös vähän tekemään voltteja ja pätkiä ravia sekä laukkaa. Loput lauantain tunnit oli alakentällä, mutta alkeisia ei sinne voinut viedä, kun siellä ei ole aitoja.

Sunnuntaina vedin yhden maaston Foriolalla. Oli vain yksi tuntilainen mukana ja hän valitsi Sanista ja Roventasta Sanin. Meillä oli oikein mukava ja pätkittäin aika reipaskin maasto. Sani ihastutti taas yhden ratsastajan pitämään itsestään. Mustalla kävin kevyen pikku maaston ilman satulaa. Poni vaikutti hieman väsyneeltä, mitä en kyllä ihmetellyt yhtään. Kävin kävelemässä ylämäki-alamäki lenkkiä ja olin juuri aloittamassa viimeistä mäkeä poispäin tallilta, kun kuulin traktorin ja ketjujen kilinää. Käänsin äkkiä Mustan, kun en ollut varma mitä se sanoisi traktorin kilisevistä ketjuista eikä tiellä oikein ole tilaa väistääkään. Kipiteltiin sitten reippaasti alas ja pari pätkää raviakin. Traktori onneksi jäi vähän odottelemaan eikä Mustakaan ollut siitä kiinnostunut. Käännyin sitten metsätiellä ja otin vähän ravia muutenkin. Musta alkoi heräilemään ja pienien laukkapätkien jälkeen se oli oma normaali maasto-hölmö itsensä. Väsymyksestä ei juuri ollut enää tietoakaan. Onneksi Mustalla on paljon tukkaa, josta ottaa kiinni tarvittaessa sen hilluessa.
Annekin saapui kotiin Ruupe ja Vello kyydissä. Vysti lähti Espooseen asumaan, joten tilalle tarvittiin uusia tuntsareita. Vello on itseasiassa Vystin velipuoli ja melko paljon samannäköinen.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin. Vello vasemmalla ja Ruupe oikealla.

Balettitanssija allani

ja vähän estehyppelöitä

Maanantain koulutunti olikin estetunti, kun kerrankin oli hyvä pohja kentällä. Tänä talvena ei oikein kunnon hyppäämiseen ole ollut hyviä kelejä, puomi- ja kavalettityöskentelyä on kyllä päässyt tekemään silloin tällöin. Arvoin varustaessa, että laittaisinko martingaalin vai en, Orhideella kun sellaista yleensä käytetään esteillä, mutta edelliskerralla kavalettitunnilla Anne sanoi, ettei se pikkuesteillä tarvi. Päädyin sitten siihen, etten laita.. mikä oli kyllä väärä ratkaisu, sen sai huomata tunnin edistyessä.
Toisella pitkällä sivulla oli kavaletit neljän askeleen päässä toisistaan (metrimäärää en nyt muista, mutta se oli neljä odottavaa askelta) ja toisella oli puomi-kavaletti-puomi -innari ja kolmen askeleen päässä pysty. Pääty-ympyrällä vielä kaksi kavalettia (ala-asennossa eli puomeja), laukalla innariväli jostakin keskivaiheilta ja ravilla sisäreunasta. Kavaletit meni ihan jees ja tuo kahden kavaletin suorakin aina ensimmäiselle, mutta siinä välissä mentiin vähän turhan lujaa. En vaan osannut odottaa tarpeeksi voimakkaasti istunnalla ja auttaa jotta oisin saanut laukkaa ylöskin. Tässä alkoi jo ilmetä tarvetta sille martingaalille, kun hankala saada pidätettä läpi jos turpa on lähes taivasta kohti välillä. Minkäs sille voi, että toinen innostuu esteistä, matalistakin.
innari-pysty sarja meni innarilla aloittaen jotakuinkin ok, mutta kun sitä tultiin toisesta suunnasta, niin pystyn jälkeen en ehtinyt vaan tehdä oikeasti pidätettä ja kerran tultiin eka puomi ja kavaletti samalla loikalla. Sain pidettyä Orhideen jotakuinkin kontrollissa aina ekalle esteelle asti, mutta sen jälkeen se kyllä vähän vei mua. Niin totaalisen erilainen esteillä kuin Musta ja vielä kun ei ole koko talvena päässyt hyppäämään. Anne nosti pystyn johonkin seitsemäänkymppiin, mutta se tuntui vielä ihan kivalta korkeudelta. Orhidee oli lisäksi niin paljon menossa, ettei siinä ehtinyt ruveta jännittämään että hyppääkö se vai ei (lisäksi tiedän, että se hyppää!). Lopuksi mentiin pääty-ympyrä kavaletteja ja kavalettilinjaa ilman jalustimia ravilla (kavaletit ala-asennossa) ja Orhidee rentoutui ihan mielettömän hyvin, kun pääsin ihan erilailla sen ympärille pitkin jaloin. Sillä kun on estesatula, niin jalustimet on koulutunnillakin sen verran lyhyemmät etten oikein 'yllä' niillä samalla tavalla kuin koulujalustimilla yltäisi. Lisäksi ilman jalustimien tukea on vaan ihan pakko istua siellä satulassa hevosen ympärillä jos meinaa pysyä kyydissä.
 Ihan hyvää harjoitusta, kun sunnuntaille oli suunnitteilla reissu Takkulaan harjoitusestekisoihin Mustan ja Hurman kanssa (Anne Hurmalla, yksityinen nuori suokki).

Ratsastin vielä Mustan ilman satulaa ja tein kavaleteilla vähän hommia. Estesuora oli muutettu niin, että molemmissa päissä oli puomi-kavaletti-puomi -innarit ja hyppelin niitäkin muutaman kerran ilman satulaa. Musta oli kyllä tosi innoissaan ja mullakin olisi varmaan ollut hauskempaa satulan kanssa. Reidet oli melko maitohapoilla, sen verran piti niiden avulla pitää itseään kyydissä.

Mimmi ja Katinka pellolla edellissunnuntaina

Tiistaina oli Katin tunti, jossa menin taas kangilla. Verkattiin pohkeenväistöllä ravissa. Vähän epäperinteisissa kohdissa eli esim. lyhyellä sivulla, keskemmällä kenttää yms. eli ei aina siinä pitkällä sivulla/pitkää sivua kohti keskihalkaisijalta. Aluksi toiseen suuntaan, sitten toiseen suuntaan ja lopuksi siksakkina molempiin suuntiin. Vaikeinta tässä oli kääntää taas omat aivot ajattelemaan sitä väistöä jossain muussakin kohtaa kuin niissä normaaleissa. Alkuverkan jälkeen aloitimme itse päivän harjoituksella. Aluksi vain loivaa sulkutaivutusta ravissa pitkille sivuille. Muutaman kerran jälkeen lisättiin sulusta siirtyminen avoon saman pitkän sivun aikana. Tämäkin meni vielä ok, mutta vähän meinasi tila loppua kun avosta piti vielä 'kääntää' vastasulkuun eli sulkua aitaa kohti. Kun hommaan pääsi kunnolla sisälle, se olikin tosi helppoa ja onnistui hyvin hyvin pienillä avuilla.
Tilaa vastasululle tuli hyvin kun muisti tehdä ensimmäisestä sulusta siirtymän avoon oikein eli siirtämällä etupäätä, jolloin olikin jo hyvin tilaa aidan puolella kääntää sulkua sinne. Musta hidasti ravia aika paljon tässä harjoitteessa, mutta se ei haitannut, koska kulki kuitenkin koko ajan tasaista tahtia eteenpäin ja oikeasti kantoi itseään (ja minua). Yhtään ei tarvinut ratsastaa pohkeella eteen eikä tullut edes tunnetta että poni hyytyy tai pysähtyy. Kati sanoikin sen näyttävän balettitanssijalta. Fiilis oli ihan mieletön kun poni taipui ja kantoi itseään ja toimi hyvin kevyillä avuilla, lähinnä siis käänsin vain omaa vartaloani haluamaani suuntaan ja taivutukseen ja poni toimi! Avot ja sulut on aina toimineet meillä hyvin ja yleensä toimii myös muilla ratsastamillani. En tiedä onko se enemmän hevoskohtaista vai ratsastajakohtaista eli mun oma kroppa rupeaa toimimaan paremmin kun teen rauhassa avoa tai sulkua.
Kotiläksyksi saatiin tämän harjoittelua ja nimenomaan ravissa.

monta hevosta löydät kuvasta?

Keskiviikkona käytiin Annen kanssa sääntökoulutuksessa, näissä kun olisi hyvä käydä parin vuoden välein ja nyt oli sopivasti vielä tämän uuden kilpailujärjestelmänkin selvitystä. Itse pidän eniten uudistuksessa että esteillä tarvii kvaalit, et siis voi lähteä hyppäämään metriä jos sulla ratsastajana ei ole hyväksyttyä tulosta 90cm luokasta jne. Ponit oli vapaalla, koska lähdimme ajoissa kaupunkiin töistä päästyäni ja koirat ulkoilutettuani. Käytiin hakemassa Vertsulle uusi kypärä HorsePro:lta ja sen jälkeen syömässä Pizzabuffassa, johon meillä oli etukuponki kaksi yhden hinnalla.

Torstaina Musta meni yhden puomitunnin. Viljan Katinkan vuokraus alkoi ja hän meni ponilla itsenäisesti. Eli Vilja käy kerran viikossa tunnilla ja kerran viikossa menee Katinkalla itsenäisesti. Tunnilla menee muillakin poneilla, kesällä tosin todennäköisesti eniten Katinkalla kun tunti on estetunti. Näin saa poni enemmän liikuntaa ja Vilja hyvää harjoitusta kesän Russikisoja varten. Lupasin aikataulujen sopivasti sattuessa myös pitämään Viljalle tunteja torstaisin, niin päästään harjoittelemaan koulurataa.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin ja itse olin kotona nukkumassa. Olo on ollut flunssainen koko viikon (itseasiassa useamman viikon) ja perjantaisin on aina tosi väsynyt olo.

Lauantaina Musta oli yhdellä alkeistunnilla. Pohja oli melko karsea, joten tunti super kevyt. Vaihdoin estesatulan ja totutin itseäni taas estejalustimiin ja tein kevyen taivutteluverkan kentällä. Lähinnä pohkeenväistöjä ja Katin antamaa kotiläksyä. Pitkä sivu oli entistä lyhyempi, mutta ehdin siihen kyllä tekemään tuota taivuttelua. Musta oli aika kiva ja pehmeä.

Kaksi ponia yhtenä aamuna

Pitkä valkkuselostus

Koska olen tämän viikon lomalla, oli Katin valkkumme jo aamusta. Viikon kylmimpiä päiviä, mutta.. Ihan aamusta menin ensin tunnille Orhideella. Tamma oli vähän jäykkä pitkän lomansa jälkeen, vaikka onkin jo muutaman päivän liikkunut tunneilla ja Anne oli mennyt kavaletteja edellisenä päivänä, tosin taivuttelu silloin jäi vähän vähemmälle.
Orhidee tuntui kuin paksulta nesteeltä, joka on pakkasessa vähän jähmeää. Pehmeni se lopputuntia kohden ja tuli ihan hyviä pätkiä. Aloitimme kevyessä ravissa isoilla pääty-ympyröillä ja suorilla sivuilla ulkolapaa ylös ajatellen avotaivutusta. Välillä se jopa meni siihen avoon asti, mutta yleensä riitti ihan ajatus. Pääty-ympyröillä tehtiin myös laukannostoja ja työstettiin laukkaa sen verran, että hevonen oli avuilla ja hyvä. Orhidee teki ihan mielettömän hyviä laukannostoja, mutta mulla oli vaikeuksia löytää laukkaa kasaan, Orhideella kun se pitää tehdä ihan puhtaasti istunnalla ja itsekin tunsin olevani vähän jäykkä pakkasessa ja vaatekerroksessa. Muutamia askelia molempia suntaan tuli ihan hyvää pehmeää koottua laukkaa, muuten meinasi olla turhan kiireistä.
Tämän jälkeen tultiin keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Päädyssä täyskaarrontyylinen käännös josta keskihalkaisijalle. Toisesta päädystä tultiin siis vasemmalle ja toisesta oikealle, koko ajan samaa pitkää sivua kohti. Meitä oli vain kaksi tunnilla joten mahduttiin hyvin. Käynnissä ei ollut ongelmaa, mutta ravissa kesti todella pitkään että sain Orhideen väistämään vasemmalle. Mustan kanssa ongelma on yleensä juuri toisessa suunnassa, mutta nyt sain pidettyä oikealle mennessä istunnan tosi hyvin kurissa ja vasemmalle olin ihan hukassa. Ja Orhidee ei väistä askeltakaan jos on yhtään liikkeen edellä. Lopulta onnistuin niin, että otin väistöä ensin käynnissä ja siirsin siitä raviin. Lopuksi pari viimeistä onnistui ihan suoraan. Olin ihan hikinen pakkasesta huolimatta, mutta olin varautunut tähän ja mulla oli läjä vaihtovaatteita mukana. Välissä oli tunti, joten ehdin hyvin vaihtaa vaatteet Orhideen pois hoidon jälkeen ja laittaa Mustan kuntoon. Poni jäi aamulla karsinaan syömään aamuheiniä ja oli siellä siis kätevästi valmiina odottamassa.

Mustalle laitoin taas kanget, se on toiminut nyt niillä hyvin ja saan sen tekemään kunnolla töitä. Ajattelin nyt hetken aikaa pitää valmennuksissa kankia tälläisen kuurin ja siirtyä sen jälkeen taas niveleen valkuissakin. Tällä hetkellä en ole kankia käyttänyt muuta kuin Katin tunneilla.
Kati oli vähän myöhässä, joten ehdimme verkata hyvin ravissa ja laukassakin, ja pakko olikin ettei paleltunut. Kiskoin urheasti saappaat jalkaan, tosin jalustimiin laitoin ns. lämmittimet eli itse tehdyt fleece'pussukat' jotka pitää jalkaa irti kylmästä metallista.
Aloitimme ravissa kahdella ympyrällä eli oikeastaan kahdeksikolla. Molemmilla ympyröillä asetus ja taivutus sekä välillä asetusta myös ulospäin. Tähän lisättiin muutama laukannosto molempiin suuntiin, sellaista melko reipasta menoa. Tämän jälkeen valittiin suunta missä haluttiin aloittaa työskentely. Minä valitsin oikean kierroksen, koska se on Mustalle laukassa tietyssä mielessä hankalampi, se kaatuu siinä herkästi sisäänpäin ja vastalaukka on vaikeampaa. Anne valitsi vasemman, joten oltiin molemmat omilla ympyröillämme. Tarkoitus oli vaihtaa välillä toiselle ympyrälle ja jatkaa siellä vastalaukassa joko yksi tai useampi ympyrällinen. Välillä Musta yritti kiihdytellä vastalaukassa ja varsinkin siinä hetkessä kun tullaan vastalaukasta myötälaukkaan. Sai olla itse tosi tarkkana. Tästä hyvä siirtymä raviin ja suunnanvaihto. Ihme ettei kertaakaan törmätty Annen kanssa ympyröitä vaihtaessa vaikka välillä tehtiin sitä yhtäaikaa ja kavaletit määräsi aika tarkkaan mistä pystyi menemään.

Hetken välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä ravissa. Ravissa erikokoisia ympyröitä ja voltteja ja siis todella pieniä voltteja kunnon taivutuksella, mutta asetus piti säilyä eikä lähteä yliasettamaan tai taivuttamaan kaulaa. Koska hevoset oli kunnolla lämmitelty, pystyi niiltä vaatimaan kunnon taipumista. Sen jälkeen samaa laukassa, tosin ei ehkä ihan yhtä pieniä ympyröitä. Pikkuvolteilla jouduin tosiaan vahtimaan Mustan takapäätä että se pysyi kurssillaan ja kunnolla töissä. Lopuksi vielä leikittelyä tempolla ja siirtymillä ensin ravissa ja sitten laukassa. Ja siirtymiä myös oikein kootusta ravista mahdollisimman isoon raviin ilman välivaiheita. Musta lähti tosi kivasti pohkeesta eteen, mutta pystyin tekemään vain muutaman askeleen kerrallaan ennen kuin poni alkoi takomaan, mikä tarkoitti tahdin katoamista. Eli reippaasti eteen lyhyt pätkä ja sen jälkeen heti takaisin. Näitä on joskus aiemminkin tehty kun on lähdetty metsästämään edes jonkinlaista keskiravia Mustalle. Laukassa tämä on paljon helpompaa.
Loppuraveissa hain taas eteenvenymistä superrauhallisella tahdilla, jossa poni jää oikeasti alle kantamaan itseään ja uskaltaa venyttää. Tämä on tuntunut toimivan parhaiten Mustalle. Loppukäynnit lähdettiin tekemään maastoon ja siellä alkoi kyllä varpaita paleltaa. Muuten tarkenin ihmeen hyvin saappailla ja ratsareilla (pitkikset tietty alla). Yläosassa mulla oli teknisen pitkähihaisen päällä kaksi fleecevuorista collegepuseroa ja toppaliivi. Tämä on mun mielestä ollut toimivampi yhdistelmä kuin college ja softshell-takki. Takki ei hengitä niin hyvin ja siinä on yllättävä kyllä kylmempi. Ainakin kun ei ole tuulinen keli.

Musta maaston jälkeen

Vähän myöhässä..

Viikko 2

Tiistaina oli Katin valkun vuoro. Oli tosi kylmä, mutta päätin silti laittaa ratsastushousut, kun on niillä vaan niin paljon parempi ratsastaa kuin toppahousuilla. Mustallekin laitoin ratsastusloimen koko ajaksi, yleensä olen pitänyt paksuhkoa fleeceloimea vain alku- ja loppukäyntien ajan valkuissa. Siellä kun oikeasti tulee kuuma molemmille.
Aloitimme reippaassa kevyessä ravissa tehden erikokoisia ympyröitä. Tarkoitus saada hevoset kunnolla lämpimiksi, joten ravin piti olla reipasta ja mennä jopa mukavuusalueen ulkopuolelle, varsinkin Mustalla joka mielellään menee sellasta rauhallisempaa ja lyhyehköä. Samalla jo aseteltiin hevosia myötäsuuntaan. Tätä asettamista jatkettiin koko tunti. Välillä tehtiin töitä keskiympyrällä, jota pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka runko taipui enemmän. Pieneltä ympyrältä pois pohkeenväistöllä, jossa myös asetuksen piti säilyä oikeanlaisena ja väistön olla melko jyrkkääkin. Välillä nostettiin väistön jälkeen laukka ja jatkettiin hetki työskentelyä laukassa. Sain muutaman oikeasti tosi hyvän väistön, jossa asetus säilyi oikein ja väistö oli tarpeeksi jyrkkää, ettei vaan kipitetty etuviistoon takaisin isommalle ympyrälle.
Mun oli tosi vaikea saada Mustaa asettumaan rehellisesti vasemmalle. Varsinkin nyt, kun oikea olkapää on vähän kipeä enkä pysty sieltä tukemaan samalla lailla kuin vasemmalta ja vasemmalle on Mustan muutenkin vaikea asettua oikein eli sieltä niskan takaa eikä muutama nivel kauempaa kaulasta. Lopussa se kyllä oli sieltäkin rehellisesti läpi ja kyllä oli poni tyytyväinen, samoin minä. Loppuraveissa venyteltiin eteen ja siinäkin piti pystyä vielä asettamaan molempiin suuntiin.
Nämä asiat on niin pieniä, mutta samalla niin oleellisia ja välillä ihan helkkarin vaikeita.

Keskiviikkona Musta teki yhden puomitunnin, itse en käynyt ollenkaan tallilla. Torstaina kävimme Milan kanssa poneilla maastossa. Musta oli tosi nihkeä liikkumaan ja vähän väsyneen oloinen, Katinka sitä vastoin oli ihan kierroksilla. Kävimme mäkireitillä ja kuulin Katinkan puhisevan takanani jo ravatessa, saati sitten takaisin laukatessa. Tultiin takaisin päin tosi rauhallisesti eikä tarvinut yhtään pidättää Mustaa, vaikka se yleensä menee tuota pätkää ihan tuulispäänä. Puolessa välissä on iso mäki, josta lähtee molempiin suuntiin tie alaspäin. Käännyttiin vielä takaisin ja Katinka sai mennä edeltä, mutta siinä vaiheessa kun käännyimme uudestaan tallille ja jäin odottamaan, että Mila menisi Katinkan kanssa edelle (takaa kuului vain Milan manailua kun poni oli niin kierroksilla että meinasi päätyä tieltä ojaan), niin Musta yhtäkkiä ikäänkuin heräsi ja rupesi poikittamaan ja pomppimaan. Ei siinä muu auttanut kuin antaa mennä. Musta yritti jatkaa laukkaa vielä mäkeä alaskin päin ja oli aika mielenkiintoista mennä kylki edellä ja paikallaan laukaten jyrkkää mäkeä alas. Sen jälkeen molemmat ponit onneksi jo rauhoittuivat ja malttoivat kävellä loppumatkan.

Tän kaverin jäljiltä oli Mustan loimet aina riekaleina. Viime kesänä Mi-poni kuitenkin myytiin, joten tänä talvena on loimetkin säilyneet ehjinä. Hauskaahan se oli kun ponilla oli leikkikaveri, mutta se loimien päivittäinen korjaaminen kyllä ärsytti. Henna yllätti kaverit kerran tarhassa ja kuvasi todisteet.

Viikonloppuna lepäilin kotona, jopa sunnuntaina kun keli oli ihan järkyttävä (lunta vaakatasossa ja kylmä tuuli). Musta ahkeroi joka päivä yhden tunnin.

Maanantaina ratsastin puomeja ja vähän myös yhtä kavalettia pääty-ympyrällä. Musta oli melko kiukkuinen satuloidessa ja muutenkin oudon oloinen. Ratsastaessa ei aluksi oikein halunnut liikkua eteen normaalisti, mutta ravi löytyi melko pian ja oli rentoa ja kohtalaisen pitkääkin. Laukka jäi turhasti paikoilleen, kunnes tulin kavaletteja, jolloin poni innostui ja laukkakin alkoi pyörimään. Kavaletilla tein laukanvaihtoja, jotka aluksi kyllä epäonnistui surkeasti, tästä syytän vain itseäni kun en oikein keskittynyt. Poni vaihtoi kyllä hienosti laukan aina kun huomasi että aha, se suunta siis vaihtui. Lopulta sain hyvät vaihdot myös siellä kavaletin päällä, joten lopetin siihen.

Tehosunnuntai

Back on business

Perjantaina ja lauantaina oikea olkapääni oli todella kipeä, joten makasin töiden jälkeen vain kotona (lauantaina koko päivän) ja koiratkin sai tyytyä pikaisiin tarpeidenteko-lenkityksiin. Musta ahkeroi kuitenkin tunneilla, joten se ei jäänyt liikutusta vaille.

Sunnuntaina kuitenkin raahasin itseni ja kipeän käteni tallille, jossa ensin ratsastin Mustaa kentällä kevyesti. Pohja oli vähän lipoinen, kun lunta ei ollut vesisateiden ja pakkasten jälkeen vielä tullut riittävästi päälle. Menin kuitenkin puomilinjaa käynnissä ja muutaman kerran ravissa. Pitkillä sivuilla taivuttelin avossa ja päädyt pyrin pitämään ponin suorana. Laukkaa otin muutaman pätkän suoraa sivua ja yksittäistä puomia, hyvin hyvin lyhyttä laukkaa.

Mustan jälkeen kiipesin Vystin selkään, joka ensin vastusteli ohjastuntumaa, sen jälkeen kiirehti käynnissä ihan tajuttomasti. Ravissa rupesi vähän rentoutumaan, mutta roikkui vasemmassa ohjassa (tämä on kuulemma sen tapa) ja oikea käteni oli jo lähes toimintakyvytön tässä vaiheessa, niin ei se ainakaan hommaani helpottanut. Erikokoisilla ympyröillä ja loivilla avoilla sain pikkuhiljaa heposeen jonkinlaista kontaktia ja ravissa Vysti malttoi jo odottaa sekä rentoutua ja pyöristyä. Laukkasin muutaman pitkän sivun, jolloin Vystin mielestä ois pitänyt taas mennä hirveetä vauhtia (pohja ei oikein mua innostanut reippaaseen menoon). Yhden pätkän sain kootumpaa laukkaa mentyä, mutta muuten hepolla oli lähinnä yksi vaihde vaan. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoi tosin mennä hyvin ja ratsastus tuntua jopa ihan mukavalle. Anne kävi vielä selässä vähän työstämässä ja taluttelin Fortunaa siivoten kakkoja, fiksu 4v. tuo Fortuna (siis juuri 4-vuotiaaksi kääntynyt). Jättimäinenhän se on, mutta luonne on onneksi ihana.

Näiden jälkeen lähdettiin vielä pieni maastoreissu Orhideen ja Foriolan kanssa. Molemmat oli melkö sätkyisellä päällä ja Foriolakin kyttäili kaikkea, mikä ei ole sille ollenkaan ominaista käytöstä. Anne sanoikin hyvin: Kone on käynnissä, mutta kopissa ei ketään. Kuvasi niin osuvasti Foriolan mentaliteettia sillä hetkellä. Laukassakin se teki jonkun ihme hypähdyksen ja jäi pomppimaan tosi oudosti. Orhidee oli vähän räkäinen, joten mentiin tosi kevyesti vaikka se olikin ihan reippaana liikkumassa. Katsotaan kenet saan maanantaina koulutunnille alle, kun Orhidee saa nyt jäädä sitten pariksi viikoksi lepäämään varuiksi. Räkä oli ihan keltaista, joka viittaisi bakteeritulehdukseen.

Mennyttä ken kaipaa..

Ajantasalle saattamisyritystä..

Torstaina (21.11.) olimme taas Miekkiössä Robbyn valkussa. Alkuverkaksi otettiin viittä puomia ravissa molemmista suunnista. Musta oli vähän kierroksilla kun menin Foriolan perässä noita puomeja eikä meinannut malttaa millään vaan ravata noista yli. Lupa oli ottaa osaan väleistä kaksi askelta, kun puomit oli kuitenkin hevosaskelille. Suorana poni pysyi ihan ok, mutta se tahti.. Lopulta onnistui ihan ok, kun poni vähän rauhoittui enkä antanut sen höseltää.
Sen jälkeen tultiin kahta kavalettia (3. ja 4.) lyhyessä laukassa. Väli oli jotain x metriä ja kokeiltiin aluksi mikä olisi kenellekin sopiva vauhti ja askelmäärä. Musta tuli aluksi kuudella ja kerran sen jälkeen seitsemällä, mutta se oli Robbyn mielestä jo liian lyhyttä, jolloin laukka ei ollut enää hyvää, joten tultiin kuudella. Tässäkin joutui Mustaa vähän pidättämään, jotta saatiin nätisti se kuusi.
Sen jälkeen toisesta suunnasta kavaletti ja kaarevasti samalla askelmäärällä 3 pystyn innarijumpalle (matalia). Me tultiin Mustan kanssa tätä viidellä, jolloin saatiin parempi rytmi innareille. Hassua tulla vähemmillä askelilla kuin hevoset.
Lopuksi vielä ratana kaikki eli kavaletti ja innarit sekä näiden jälkeen kavaletti-linja rauhallisesti. Tämän jälkeen pikkaisen enemmän eteen okserille (ei kuitenkaan kovaa) ja innarit toisesta suunnasta mistä lievä kaareva ura toiselle okserille.
Kun tultiin tokaa kertaa rataa, Musta lähti ekalle kavaletille askelta ennen ja väisti samalla vähän vasemmalle (oli pelkäävinään jotain), niin meiltä jäi jopa askel pois tuosta kaarteesta (mitä Robby kuului mutisevan itsekseen ihmetellen, että katopas ponia). Muutenkin oli virtaisa ja lähti ihan hyvin eteen noiden rauhallisten kohtien jälkeen (pari pikku pukkiakin saatiin aikaiseksi okserin jälkeen..)
Hyvä valkku taas kerran!

Kuva harjoituksesta. Yksittäinen puomi (punainen) oli estämässä oikaisemista innareille kavaletilta tultaessa, ei jäänyt ihan noin paljon okserin taakse miltä kuvassa näyttää.

Perjantain käytiin Sunrisen seurana kevyessä maastossa. Oli hieman liukasta, joten ravattiin varovasti vain yksi pätkä ja käveltiin muuten. Sunrisella kun ei ole kenkiä. Musta pysyi kyllä ihan ok pystyssä.

Lauantaina Musta teki kaksi tuntia, joista ensimmäisellä heitteli vähän pukkejakin eli oli erittäin virtaisa. Kävin itse tuntien jälkeen maastossa käärmetiellä laukkaamassa vähän mäkiä. Menin hyvin koottuna mäet ja rauhallisessa laukassa, jolloin joutui käyttämään itseään enemmän. Yhden ison mäen otin reippaasti pari kertaa, jonka jälkeen poni olikin ihan kierroksilla.

Sunnuntaina en ehtinyt tallille ajoissa, joten Musta sai vapaapäivän (ei ehkä ansaitusti, mutta..)

Maanantaina Musta meni lastentunnin, jonka jälkeen ratsastin itse vielä kevyesti läpi.

Tiistaina tunnin jälkeen taivuttelin Mustaa ja Mimmi meni Katinkalla ilman satulaa. Vertsu meni myöhemmin satulan kanssa, joten poniinikin sai kunnolla liikuntaa.

Keskiviikkona kävin mäkimaastossa ilman satulaa, melko rauhallisesti.

Musta nauraa kun vihdoin tuli lunta.. tosin aika vähän..

Torstain Musta sai vapaaksi kun ei päästy Robbyyn Annen huidellessa Virossa. Perjantaina kävin puolisentuntia maastossa kaikki askellajit läpi ja taivuttelin kevyesti.

Lauantaina Musta meni taas 3 tuntia, jonka jälkeen lähdin itse vielä mukaan synttärimaastoon sillä ottaen Bobbyn ratsastajineen käsihevoseksi (hyvin vähän ratsastanut lapsi).
Katinka kärsi ummetuksesta, josta jo aiemmin kirjoittelin ja joka onneksi meni lopulta letkuttamalla ja hoidolla hyvin ohi eikä ole uusinut.
Luntakin saatiin vihdoin ja viimein lopulta ja sen iloksi päästeltiin sunnuntaina Mustalla hiihtistä Vertsun kanssa. Kovin paljon ei vielä ole lunta, mutta päätettiin nauttia siitäkin vähästä mitä oli (ja niin kauan kuin sitä nyt kestää..)
Henna otti kamerallani muutamia kuvia, jotka oli kyllä tosi tummia iltapäivän alkaessa jo hieman hämärtää ja tumman hevosen ollessa erittäin hankala kuvauskohde talvella (ellei aurinko paista).

kuvaa on jouduttu käsittelemään melko paljon, jotta siitä edes jotain erottuisi

A-merkki

Estevalkku ja viikonlopun kisat

Nämä tapahtumat on viime vuoden puolelta, marraskuulta jos tarkkoja ollaan. Alan nyt pikkuhiljaa purkaa vanhoja tapahtumia blogiin, kun sain vihdoin viimein hommattua uuden läppärin (kunhan pääsen kunnolla sinuiksi vintoosa8 kanssa..)
Nämä on suoraa jatkoa edellisille postauksille.

Torstaina käytiin taas Miekkiössä Robbyn valkussa. Alku meni tosi hyvin, hypättiin jumppasarjaa ja Robby sanoi, että saa lopettaa siinä vaiheessa kun tuntuu liian korkeelta. Musta meni hyvin eteen ja sujuvasti välit ja ajattelin jo, että päästään kokeilemaan vähän korkeempaa. Jostain syystä Musta stoppasi jumppiksen okserille, enkä ollut ollenkaan varautunut. Siitä tuli sitten hetkeksi ongelma ja alkoi lisäksi ottaa pikkuaskelta sinne. Syy saattoi olla, että tultiin sisään edelliskerroilla himpun liian lujaa ja nyt sitten himmailin liikaa. Korkeus ei pelottanut, kun en ehtinyt koko esteeseen edes reagoida. Lopulta päästiin siitäkin sitten yli, mutta eipä nostettu enää meille.
Loppuvalkku meni ihan hyvin ja ilman kieltoja, joten päällimmäiseksi fiilikseksi jäi ihan jees-olo. Alla ratapiirroksessa rata. Numeroimattomat esteet on maapuomeja.

kuva harjoituksesta, yksittäinen puomi ja jumppiksen keskimmäinen otettiin radalta pois

Perjantaina verkkailin Mustaa kangilla seuraavan päivän kisoja varten. Poni tuntui hyvältä ja tein osia A-merkistä eli vastalaukkaa käynnistä, ravin kautta vaihto ja keskilaukkaa keskiympyrällä. Loppuverkkailuksi vielä pohkeenväistöjä ja kunnolla eteen-alas ravailua.

Lauantai-aamuna letitin ponit ja suunnattiin koulukisoihin Pyyrylään Hennan kanssa. Henna meni c-ohjelman verkaksi ja kisasi Seuranmestaruudesta K.N. Specialissa (sijoittuen muistaakseni toiseksi tai kolmanneksi. C:n taisi voittaa). Me Mustan kanssa verkattiin K.N:ssä (sijoitus 6. 59,40a%), jossa poni oli tosi löysä eikä oikein reagoinut pohkeeseen. Itsellä meni tiet vähän niin ja näin, mutta yllättävän paljon saatiin pisteitä ja palaute ihan positiivissävyinen.
A-merkkiin sitten tsemppasin oikein kunnolla. Meidän toinen a-ohjelma ikinä ja poni oli hieman väsyneen oloinen ja hidas pohkeelle, mutta puskin menemään apinan raivolla. Paikka paikoin ratsastus ei varmaan niin kaunista katseltavaa ollut, mutta muuten olen ratsastukseeni tyytyväinen. Saatiin aika paljon seiskoja, jopa meidän huonomman suunnan pohkeenväistöstä. Keskiaskellajit jäi niukoiksi ja jälkimmäisessä keskilaukassa ei vaan tapahtunut mitään. Vastalaukat oli taas tosi hyvät ja kokonaisprosentti päälle 63, jolla päästiin kolmanneksi. Jaetun ykkössijan vei pari muuta ponia ja puoliveriset sai jäädä nuolemaan kavioitaan ;)

Alaosan kommentti: Otit hevosesta irti kaiken mitä lähtee. Taitavasti ratsastettu. Ravi pidennykset jäi puutteellisiksi, kaikki muu on mukavalla mallilla.
Huonoimmat numerot oli vitoset molemmista keskiraveista (huomattava parannus edellisen A:n kahteen kolmoseen, tosin eri kohdasta) ja seiskoja löytyi 3 (pohkeenväistö - vaikeampi suunta vieläpä, vasen vastalaukka ja 10m laukkavoltti vasemmalle). Kyllä se laukka vaan on niin paljon parempi Mustalla kuin ravi, onneksi noissa A-ohjelmissa yleensä sitä laukkaa on vähän enemmän.

Sunnuntain Musta sai vapaaksi ja lähdettiin Vertsun kanssa kannustamaan Hennaa ja Milaa estekisoihin. Radat näytti kivoilta eikä oikein mitään kammotuksia, olisi ollut hyviä ratoja Mustallekin. Tytöt hyppäsi hyvin ja seiskakympissä Henna oli toinen ja Mila kolmas ja kasikympissä (mestaruusluokka) Mila nappasi kolmannen sijan ja pronssia. Hennalle ja Epronille valitettava pudotus uusinnassa.

Maanantaina Musta meni lastentunnin ja itse sen jälkeen tiellä ja hiekkiksella väistöjä ja vähän muuta jumppaa.

Musta ja uusi loimi (keväällä ostettu tosin jo). Kaulaosa on naurettavan lyhyt, kun ei peitä koko kaulaa edes pää ylhäällä ja Musta ei todellakaan ole pitkäkaulainen. Onneksi ei tuota kaulaosaa oikeasti edes tarvitse, sattui vaan kyseinen loimi olemaan tarjouksessa ja muuten oikein hyvä loimi (horse comfort).

Tiistaina jatkoin tiellä väistöillä ja avoilla, jonka jälkeen Musta meni vielä yhdelle tunnille (kenttä on tosi märkä, sen takia tiellä).

Keskiviikkona Musta meni yhden lastentunnin ja itse jatkoin taas työskentelyä tiellä. Sattui tämä märkä ajankohta ihan hyvään paikkaan, kun tarkoitus olikin pitää kevyempi viikko ja tehdä lähinnä väistöjä. Ne onnistuu hyvin tielläkin eikä tule niin houkutusta alkaa kunnolla vääntämään. Vähän tosin kaipailen ympyrällä työskentelyä.

Ja hoppaloikka jatkuu

Tällä kertaa maastossa

Perjantaina lähdin Annen ja Orhideen seuraksi maastoon tekemään kevyttä lenkkiä edellispäivän hyppyjen jälkeen. Yritin pikaista harjausta, jotta ehdittäisiin takaisin ennen pimeää ja tunteja, mutta joku nimeltä mainitsematon herra oli pikkaisen piehtaroinut märässä hiekassa.. MagicBrushilla onneks lähtee kohtuu hyvin..
Poika oli vielä ihan kierroksilla edellispäivästä ja oli ihan lentoon lähdössä. Ei meinannut tulla satulavyön kiristämisestäkään mitään, kun reagoi hyvin voimakkaasti jalan satulan eteen siirtämiseen. Anne käväisi kentän kohdalla kertomassa tytöille mitkä ponit ottavat sitten sisään harjaukseen ajoissa, niin pääsin hetkeksi seisomaan Mustan kanssa ja sain vihdoin säädettyä satulavyön ja vähän pidennettyä jalustimia edellispäivän hyppäyksestä. Liikkeelle lähtiessä sama steppausmeininki kuitenkin jatkui ja maastossa oikein nauratti Mustan pienet keulimisyritykset ja nenän nostelut (martingaali ois voinu jopa olla tarpeen). Otti vissiin Orhideesta mallia, se kun kerää helposti painetta ja loikkii etupää keveänä. Lähdettiin käärmetielle, missä olikin hyvä pohja mennä. Iso mäki paineltiin aika haipakkaa, oikein tunsi kun ponin takapää teki töitä. Ohjat piti kyllä pitää napakkana, kun oli sen oloinen, että peräpää voisi lentää jopa siinä mäessä. Laukattiin mäki vielä toiseenkin kertaan kun ensin käytiin kävelemässä lenkki loppuun (mäki on aika lopussa), tämän jälkeen Mustakin malttoi jopa kävellä melko rauhassa ja otti kierroksia vasta viimeisessä 'rauhallisessa' pikku laukkapätkässä. Hassu poni.

Lauantaina poika sitten ahkeroikin kolme lasten tuntia, joista kahdella puomi/kavalettipainotteisesti. Itse kävin vain hyvin nopeasti näiden jälkeen selässä vähän ravailemassa ja taivuttelemassa. Musta oli jo selkeästi vähän väsynyt eli ei jaksanut kantaa itseään ja yritti kaatua pohkeiden päälle heti jos antoi pienenkin mahdollisuuden, muuten ihan ok ratsastaa.

tulispa pian lunta ja pääsisi hankitreeneihin

Sunnuntain molemmat saivat vapaaksi ja kävin iltasella harjailemassa molemmat ihan rauhassa. Katinka varsinkin nautti, kun tallissa oli ihan hiljaista ja puunasin sen kunnolla. Varmaan se lisäksi aavisti, ettei tarvi hommiin lähteä vaan pääsee karsinaan syömään. Sinne sillä olikin himpun kiire, Musta jaksoi keskittyä omaan puunaukseensa paljon paremmin.

Maanantaina (11.11.) ehdin tallille ennen tuntien alkua ja kerrankin olin tehnyt suunnitelman miten ratsastaa ja mitä harjoitella. Pikku pakkasten takia kenttä oli kuitenkin kohmeessa, joten täytyi muuttaa suunnitelmia himpun verran. Kanget kuitenkin laitoin päähän, ihan ajatellen viikonloppuna ratsastettavia koululuokkia (K.N. Special ja A-merkki), vaikka en päässytkään A:ta varsinaisesti treenaamaan.
Pehmitin ensin keskiympyrän käynnillä ja ravisiirtymillä, joilla ratsastin Mustaa teräväksi ja nopeasti reagoivaksi. Välillä tein sisäänpäin voltteja, vaihtelin paljon asetuksia ja ylipäätään ratsastin tarkasti koko ajan. En hyväksynyt yhtään sisäpohkeen päälle kaatumista, mikä varsinkin oikeassa kierroksessa tapahtuu turhan helposti, vaan aina hain terävän reaktion pohkeeseen. Ihme kyllä, varpaatkaan ei jäätyneet vaikka laitoin saappaat jalkaan (kannusten takia) ja menin hyvin paljon käyntiä ensimmäiset puoli tuntia.
Lopuksi oli ympyräiseni jo pehminnyt niin, että pääsin ottamaan laukkaakin. Tein aluksi käynti-laukka siirtymiä sekä myötä- että vastalaukassa, mutta päätin myös hieman harjoitella A-merkin laukkaohjelmaa, hieman modifoituna tosin. Eli käynnistä vastalaukka - siirtyminen raviin ja myötälaukka - laukassa hieman eteen (ohjelmassa keskilaukkaa, nyt en pohjan takia vaatinut niin paljon) ja siitä takaisin harjoituslaukkaan ennen siirtymistä ravin kautta käyntiin. Tätä molempiin suuntiin pari kolme kertaa. Vaikeinta oli saada hyvä harjoituslaukka pidennyksen jälkeen, mutta samalla tavalla nuo siirtymät tulee ohjelmassakin, osa tosin suoralla uralla eikä keskiympyrällä.
Lopuksi vielä kunnon ravit eteen-alas venyttäen ja poni pääsi hetkeksi karsinaan huilimaan ennen illan alkeistuntia.

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen ratsastin itse nopeasti parit siirtymät ja testasin laukannostot. Poni oli ihan jees ja rento heti alusta lähtien.
Katinka ei mennyt tunneille ollenkaan, joten juoksitin sen kahdella ohjalla tarhassa. Poni oli rento ja liikkui kivasti, vaikka tarhan pohja on sen verran pehmeä ja upottava, että on melko raskas. Ravissa tein paljon asetuksen vaihteluita, jotta sain ponin rennoksi ja laukassa harjoiteltiin vain siirtymiä ilman päänviskomista, mikä on seurausta epätasaisesta ohjastuntumasta nostoissa. Katinkahan tekee lähinnä lastentunteja, joten ei ole mikään ihme, että ratsastajilla on himpun epätasaiset ohjasotteet. Harmi kun tuo toiminto vain jää ponille päälle niin helposti. Lopulta malttoi kyllä tehdä muutamat hyvä siirtymät ilman nokan nostamista, joten päästin ponin pahasta ja sisään syömään, mikä olisikaan pikku ahneelle parempi palkinto?

Tää oli Mustalla mielessä maastossa :)

Keskiviikkona Musta ahkeroi taas kaksi tuntia, joiden jälkeen kävin todella nopeasti ravaamassa ympyrälliset suuntaansa ja tarkistamassa, että poni pysyy pohkeiden välissä. Virtaa tuntui riittävän hyvin ja pohjakin oli jo hyvän tuntuinen. Tiistaina oli selkeästi vielä alta kohmeessa vaikka päällä olikin sateen kastelemaa hiekkaa, erittäin epämiellyttävä pohja, jota Musta selvästi varoi. Nyt pohja oli sulanut kokonaan ja vaikka siellä täällä olikin vähän kuraisempaa, oli meno paljon parempaa.

Kaikkea pientä ja vähän isompaakin

mahtuu pariin viikkoon helposti

Jaahas, vieläkin mulla laahaa nää kirjotukset jäljessä ja pahasti, mutta yritän purkaa sumaa..

Maanantaina (21.10) Musta teki kaksi lastentuntia, jonka jälkeen itse kävin kevyesti hakeamassa pyöreäksi ja taivuttelemassa. Ei mitään kummempaa siis. Poni ei tunnu vieläkään oikealta käteen raspauksen jäljiltä.

Tiistaina tein kevyesti tarhassa taivuttelua ja siirtymisiä, Musta ei tuntunut hirmu hyvältä. Ongelmaa pahentaa vielä se, että mun oikea käsi tosiaan on paljon vahvempi kuin vasen ja mun on vaikea saada niillä tasaista aikaan. Tai sitten Mustan suu vaan on nyt niin eriparinen raspauksen jäljiltä tai molemmat.

Keskiviikon poni sai vapaaksi, jotta varmasti jaksaa loikkia esteitä seuraavana päivänä.

Kärpästen kiusaama Musta, vanhoja kuvia kun en ole jaksanut kameraa kanniskella mukana

Torstaina aamupäivällä kävi Samuli kengittämässä heposia ja Mustakin sai hokit allensa.
Olin sille ostanut kahdet takakengät, jotta saisin eteenkin kahdella käänteellä (käyttämässäni mallissa ei ole etukenkiin kahtia käänteitä) eli taakse 3x0 ja eteen 2x0. Samuli oli kuitenkin jostain syystä laittanut nuo isommat taakse ja eihän noita pienempiä tietenkään saanut sitten eteen sopimaan. Miillä on onneksi sama kenkäkoko ja siltä olikin sitten otettu etukengät Mustalle. Kummasti sitten Miille oli saatu takakengät eteen sopimaan. Joskus kesällä Mustalle kyllä laitettiin eteen ihan samankokoiset takakengät.. no, pääasia että sai kengät ja hokit allensa.

Iltapäivällä ajeltiin Annen ja Foriolan kanssa Miekkiöön Robbyn valkkuun. Oli ihanaa päästä maneesiin, kun meillä pohjat on ollut tosi märät ja huonot nyt eli hevonen on päässyt liikkumaan vähän huonommin nyt.
Käytettiinkin heti hyödyksi ja ravailtiin paljon ihan vaan ravailun ilosta.
Valkku aloitettiin puomeilla ravissa, tehtiin ns. munuaiskuviota (katso kuva alla). Kun kaikki löysi hyvät tiet ja tahdin, otettiin jalustimet pois. Toisille tämä oli isokin asia, mutta kaikki selvisi hienosti. Mustalla onneksi on niin tasainen ravi, ettei vaikeuksia, vaikka ärsyttävää siellä on istua silloin kun poni ei ole pyöreä. Robby kyllä sanoi, että meinasi muuttaa harjoitusta kun näki meidän kopin (Foriola kun on vähän reippaampi tapaus..). Anne ei ole edes koskaan mennyt sillä ilman jalustimia, ilman satulaa kyllä useastikin, mutta vain sileää. Hepalla kun on tapana ihan vain kevyesti kuumentua noilla esteillä..
Tultiin vielä laukassa yksittäistä puomia (nostettu minikavaletiksi) ilman jalustimia. Sai tulla hyvinkin rauhallisessa laukassa, mutta koska Musta oli meno päällä, niin painettiin menemään ihan reippaasti. Mä olen hypännyt sen verran useasti ilman jalustimia ja jopa ilman satulaa tuolla elukkeella, että yks kavaletti ei paljoa häirinnyt menoa.

Kuva harjoituksesta. Punaiset puomeja, harmaa viiva kertoo miten noita kahta kolmen sarjaa mentiin, niiltä jatkettiin aina yksittäiselle. Toisten punaisten kohdalla myöhemmin pysty, samoin yksittäisen.

Tämän jälkeen tultiin vielä pari kertaa pieni 3 esteen rata. Ensin pysty, sitten okseri ja viimeiseksi pitkällä sivulla ollut pysty. Aloituskorkeus oli jo meikäläisen mukavuusalueen yläpäässä ja okserille tultiin huonosti, jolloin Musta meinasi pysähtyä, mutta ihme kyllä, kerrankin ratsastin sen yli kertaheitolla. Hyppy oli kyllä melko kamala. Toiselle kierrokselle Robby nosti esteitä, joten okserille otettiin kielto eka, kun jäin itse epäröimään vaikka askeleet oli tosi hyvät. Pystytkin jouduin menemään kaksi kertaa, kun annoin Mustan ottaa (siis otin itse) pikkuaskeleen ja hyppäsin sellaisen kiipeämishypyn ekoilla kerroilla. Ne vaan tuntuu musta turvallisemmilta, mutta pakko oli rohkaista itsensä ja tehdä kunnon hypyt. Pystyt oli 90cm ja okserikin 85cm eli ei ihan mun mukavuusasteella enää, mutta hengissä selvittiin.
Musta sai taas kehuja, kun liikkui hyvin eteen.

Perjantaina menin Mustalla tunnille pitkästä aikaa. Tehtiin kavaletin avulla suoristuksia eli keskellä kenttää oli kavaletti ja ensin tultiin ihan leveyshalkaisijalla suoristusta kavaletin ylitse, käynnissä ja ravissa. Kun nämä sujui hyvin (eli sain oikean käteni hallintaan niin poni pysyi suorana), tultiin kavaletin yli vinossa eli ikäänkuin koko-rata-leikkaata. Tätä ravissa ja laukassa.
Anne vielä myöhemmin nosti kavaletin pystyyn ja laittoi puominkin päälle ja tultiin ihan hyppyjä. Musta vaihtoi hyvin laukat kavaletilla, mutta mun oikea käsi.. huoh..
Ongelmaa ei ole silloin kun tullaan vasemmalta, koska oikea jää ulkokädeksi, mutta oikealta tullessa..
Muutenkaan en saanut Mustaa kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, loppuraveissa alkoi sentään jotenkin sujua. Suu vaan tuntuu vielä ihan liian vieraalta. Musta myös mupeltaa ruokaansa ja roiskii sitä ympäriinsä tosi paljon (sekä mössöt että kauraa), mitä ei tehnyt ennen raspausta. Pitäneekö tuota puolen vuoden väliä vielä lyhentää, jotta ei tulisi kerralla näin isoja muutoksia?

Lauantaina Musta meni yhden puomitunnin, jonka jälkeen jatkoin itse kevyttä taivuttelua ja välillä suoristusta puomin yli. Oli ihan kohtalainen, mutta se vau-fiilis puuttuu vielä.

Sunnuntain poni sai taas vapaaksi, kävin vain iltasella heittämässä loimen niskaan kun jäi yöksi ulos.

Anne lähti maanantaina taas Ypäjä-jaksolle, joten pidin illalla yhden lasten tunnin, jossa meni sekä Musta että Katinka. Tunnin (ja ponien pois laiton jälkeen) ehdin ratsastaa Mustalla puolisen tuntia kangilla. Tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Nostin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa, poni toimi hienosti. Laukanvaihtoja en tehnyt, vaan aina hyvät siirtymät raviin tai käyntiin. Musta oli jo parempi ratsastaa ja teki hyvin töitä selällä.

Tiistaina ei ollut tunteja, joten ehdin juuri ja juuri ratsastaa valoisaan aikaan. Hyppäsin pientä yhden askeleen sarjaa jossa oli pysty ja kavaletti (puomi päällä). Tein välistä aluksi liian pitkän ja tultiin kummastakin suunnasta sitä aina puolellatoista askeleella, vaikka mitä yritin (pysty n.70cm). Lyhensin hieman (väli jäi vähän reilu 6 metriin, aloitin jollain 6,5m) jolloin pääsimme reippaalla laukalla molemmista suunnista hyvin yhdellä askeleella.
Alkuverkaksi otin reipasta ravia ja laukkaa muutamilla ympyröillä höystettynä. Lähinnä katsoin, että lähtee hyvin pohkeesta eteen.
Loppuverkaksi käytiin maastossa kävelemässä.

Tulispa jo lunta. Katinkalle jouduin ottamaan tuon kevyttoppiksen käyttöön, kun Clara haukkasi sen toisesta loimesta palan pyllystä pois.

Keskiviikkona pidin yhden lasten tunnin, jossa harjoittelimme pääty-ympyrää ja ohjausta yleensäkin. Mentiin vain käytiä ja ravia, enkä itse ehtinyt ratsastaa Mustaa ollenkaan (meni siis tunnilla).
Henna kävi ratsastamassa Katinkaa hetken kentällä ja sen jälkeen Milan ja Min kanssa maastossa. Poni oli kuulemma vähän hillunut ja pukkaillutkin, hyvä että oli kivaa..

Torstaina työstin taas Mustaa kangilla. Hain vain reipasta tempoa, pyöreyttä ja hyviä siirtymiä (meinaan yhä ottaa liikaa ohjalla pidätteitä). Hyvin kevyesti taivuttelua. Musta oli ihan reipas ja melko letkeä.
Kävin myös töiden jälkeen viemässä Katinkan jalustinhihnat viimein korjattavaksi (saumat alkoi ratkeamaan) ja ostamassa lisää greenlinea ja pellavaista.

Perjantaina tein hetken käynnissä ja ravissa töitä kentällä, mutta lähdin tunnin alta pois ja käytiin Hennan ja Epronin kanssa pimeässä maastossa. Mentiin ylämäki-alamäki -tietä käyntiä ja kevyttä hölkkää mäkiä ylös. Peräänannossa ja rauhallisessa ravissa oikein tunsi, kun ponit joutui polkemaan alleen, ei ollut kevyttä ei. Pätkät reippaahkoa laukkaa tultiin takaisin päin. Metsään ei viitsinyt mennä, kun oli niin märkää ja siellä ei olisi nähnyt yhtään mitään. Ennen tallille tuloa ehdin käydä hakemassa Katinka jalustinhihnat Wahlstenilta ja ostin samalla alekorista Katinkalle Rainbuster -sadeloimen fleecevuorella ja siihen kaulakappaleen. Kokoa 115cm ei ollut, joten otin 105cm. Se on hieman nifti, varsinkin edestä (mikä on tosi harvinaista), mutta kun kokeilin Cyffen 115cm tallilla Katinkalle, oli se taas tosi iso. Valitsin kahdesta värivaihtoehdosta epämääräisen ruskeanharmaan, koska siihen löytyi saman värinen kaulakappale (tosin erivärisillä kanteilla). Nyt saan vietyä toppiksen pesuun ja korjata pienet reijät mitä joidenkin hampaat on siihen tehnyt. Linnut käy nokkimassa täytettä ulos noista reijistä..

huono kännykkäkuva ponista modeelaamassa uudessa loimessaan

Lauantaina Musta teki 3h, joista kaksi estepainotteista (puomeja, kavaletteja, ristikoita yms.) ja yhden koulupainotteisen. Annoin hetken seistä karsinassa, jotta kenttä vapautuisi vielä viimeisen tunnin jälkeen ja ratsastin sen jälkeen reilun puolisen tuntia siirtymiä ja taivuttelua. Vähän oli aluksi taas pohkeiden päällä ja itse roikuin tapani mukaan oikeassa ohjassa (on se vaan vaikeaa saada hyväksi sisäohjana ilman että heittää roikkumaan). Katinka teki myös 3 tuntia, jonka jälkeen sai safkansa, koska saa jäädä yöksi ulos vaihteen vuoksi.

Kuinka paljon harmia voi olla yhdestä satulasta?

Jos se siis on rikki..

Maanantaina Musta meni lasten tunnille ja Katinka lainasi samaiselle tunnille Cyffen satulaa (lampaankarvan kanssa), joka on siis samanlainen daslö kuin omansa, mutta koon pienempi ja muutenkin uudempaa mallia (mm. vaihdettava etukaari mahdollisuus). Satula valuu kovasti eteen, mutta ainakin poni kulkee sen kanssa puhtaasti.
Itse taivuttelin Mustan kevyesti tunnin jälkeen.

enää ei kyllä olla laidunnettu - kuva on syyskuun alusta sumuisena aamuna.

Tiistaina kurjassa sadeilmassa Vilja meni Mustalla tunnilla, jossa harjoittelivat avoja yms. Itse en mennyt, kun olen nykyään välillä sokerista ;)
Henna kävi Katinkalla ilman satulaa hiekkakuopalla, takaisin tullessa poni näytti ottavan hieman lyhyempää askelta oikealla, ratsastettaessa oli kuulemma ollut ihan puhdas. Siiri ei päässytkään tulemaan ratsastamaan, vaikka normaalisti käy tiistaisin tunneilla.
Säätiedotus näyttää pahasti sateiselta, juuri kun on saatu sovittua Robby taas paikalle torstaina ja ryhmät kasaan. Niin epäreilua!

Keskiviikkona molemmat ponit teki yhden tunnin, ensin Katinka Mustan satulan kanssa (lampaankarvalla) ja ihme kyllä, satula pysyi paikoillaan. Sen jälkeen vaihdettiin satula Mustalle ja poika pääsi hommiin.
Ennen tunteja käytiin Annen ja Sunrisen seurana maastossa Mustan kanssa. Sunrise on 3v. ja on alle 10 kertaa ratsastettu ja muutaman kerran maastoillut. Hienosti tuli Mustan kanssa, välillä jopa vähän edelläkin. Maaston jälkeen nitkutettiin Katinkan satulaa joka suunnasta ja todettiin sen antavan hieman periksi oikealta puolelta edestä, todennäköisesti siellä on siis jotain rikki. Taidan heittää koko satulan pois, tuskin kannattaa lähteä avauttamaan.

da karvainen poni eli vanha kuva tämäkin..

Torstaina vielä oli aamupäivällä sadellut, joten kenttä oli melkoisen märkä. Rohkeasti silti lähdettiin hyppäämään ja oli kiva treeni. Aloitettiin ravipuomeilla (okseri-okseri linjalla 3 ja 3 puomia), tultiin pientä jumppaa ravi sisääntulolla (ristikko ja askeleen päässä pieni pysty, jonka oli tarkoitus olla ristikko-okseri, mutta kuvassa se okserin puomi oli väärällä puolella niin tulkittiin maapuomiksi. Kelin takia olikin parempi, että oli pystynä)
Kovin korkeiksi ei nostettu kuraisuuden takia, mikä vähän harmitti, mutta oli ymmärrettävää. Lisäksi olisi ollut kiva okseri-okseri linja, mutta sekin muutettiiin pysty-okseri linjaksi kelin vuoksi. Tais olla tälle vuodelle vikat valkut kotona..

Musta liikkui kivasti eteen, huolimatta märästä pohjasta johon se välillä hyytyy ja tuli jopa isoja hyppyjä joihin pääsin hyvin mukaan. Yksi kielto tuli ihan onnettoman pienelle pystylle ekalla kerralla tuossa okseri-okseri linjalla (josta siis tehtiin pysty-okseri linja). Olin ihan äimänkäkenä kun pysähtyi siihen vaikka tunsin, että hidastaa, mutta ajattelin että kyllähän se nyt tuon kokoisesta menee yli.. Meni sitten toisella yrittämällä ja okseristakin suoraan, vaikka siihenkin yritti himmailla. Olin vaan itse sen verran hereillä ettei toinen kielto enää onnistunut. Oliko puomit liian kuraisia vai mikä oli ongelma - ei vaan ymmärrä..
Ihan lopuksi tultiin rataa, joka alkoi yksittäiseltä pystyltä oikeassa kierroksessa, siitä suoraan pysty-okseri linjalle, jonka jälkeen halkaisijalla oleva ristikko (maapuomi siirretty esteeseen kiinni, jotta pääsi laukalla). Uralla siirtyminen raviin ja jumppis ravi sisääntulolla (tässä onnistuttiin joka kerta tulemaan sillä yhdellä askeleella, jes!). Uudestaan halkaisijalle, jonka jälkeen vielä yksittäinen pysty toisesta suunnasta. Musta toimi hyvin eikä ongelmia tullut.

Perjantaina käytiin taas maastoilemassa Annen ja Sunrisen kanssa. Käytiin tällä kertaa vähän pidemmällä ja lähdettiin Evolle päin. Reitti sinne kulkee kohtalaisen märkää metsätietä pitkin, märkää varsinkin viime päivien sateiden takia. Sunrise on pikkuisen hienohelma (ei kyllä mitään verrattuna emäänsä) eikä olisi halunnut astua kurakohdista. Tuli kuitenkin nätisti Mustan perässä, joka on tottunut menemään melkein mistä vaan.
Pahimmassa kohdassa jouduin vähän ottamaan ohjasta kiinni Sunia, jonka jälkeen se tulikin tosi nätisti. On niin vähän vasta ratsastettu, ettei vielä luota ratsastajaan niin paljon, mutta 'maastakäsin' tulee mihin vain. Hieno tamma se on! Takaisin päin tuli hienosti sen kuraisimmankin kohdan.

Lauantaina Musta meni kaksi tuntia (koulua ja puomeja), jonka jälkeen itse tein puolisen tuntia siirtymiä ympyröillä (ravin sisällä) sekä laukannostoja. Aluksi oli tosi tahmea ja punki pohkeiden päälle vaikka suusta olikin rento. Loppua kohden parani huimasti ja moottorikin löytyi niin, että sai ruveta taas enemmän pidättämään kuin ratsastamaan eteen.
Musta on pitkään ollut tosi rento ja helppo ratsastaa sekä mukava työstää, kauhulla odotan koska homma kosahtaa ja tulee niitä ei-niin-mukavia -päiviä, mahtaa tuntua pitkän hyvin menneen putken jälkeen kamalalta.
Katinka teki vain puolituntia yhdellä lapsosella, joten ohjasajoin sen pitkästä aikaa sen jälkeen. Poni toimi hyvin ja pysyi rentona (laukannostoja piti tosin vähän treenata ennen kuin pysyi pyöreänä niissä). Taidan kyllä ihan oikeasti käyttää oikeaa kättä huomattavasti enemmän kuin vasenta, koska oikeassa kierroksessa Katinka yritti lähteä kohtuuttomasti ulospäin joka ei tasan ainakaan korjaantunut sillä, että otin oikeasta ohjasta vielä tiukemman otteen. Ongelma näkyi erityisesti laukassa. Kun sain vihdoin viimein oikean käteni rentoutettua ja kevenemään, toimi ponikin ongelmitta. Itselläni kuitenkin on tuntu, että käytän käsiä samalla volyymilla, mutta ilmeisesti oikeassa nyt vaan on sen verran enemmän voimaa..
Oikeaan kierrokseen jouduin muutenkin työstämään ponia hiukan enemmän laukannostoissa, mutta lopulta Katinka uskalsi pysyä rentona ja tehdä nostot pyöreinä. Laukat oli kuitenkin molempiin suuntiin tosi hyviä eikä poni edes yrittänyt ravailla takapäällä (mikä on sen helmasynti) ja ravi oli mukavan letkeää lopussa.
Sydney on pysynyt hyvin paikoillaan paksun huovan ja lampaankarvan kanssa. Tosin sillä onkin menty nyt vain sileää.

Sunnuntaina menin Mustalla koulua ja se oli taas niin hyvä. Se oli heti alusta asti tosi hyvin pyöreänä ja liike tuli kunnolla selän läpi ja kantoi itseään tosi kivasti! Ei vaan voi olla nauttimatta ja hehkuttamatta kun poni kerta kaikkiaan toimii!
Tein vajaan tunnin ympyröitä eri puolille kenttää ja paljon siirtymisiä askellajista toiseen. Lopuksi vielä parit vastalaukat ympyrällä ja parit laukanvaihdot eli joka toisesta vastalaukasta tein siirtymän raviin ja joka toisesta laukanvaihdon, tämä molempiin suuntiin. Vastalaukat ympyrällä alkaa olla jo tosi helppoja Mustalle, jopa oikeassa kierroksessa, missä välillä hieman tuppaa kaatumaan sisäpohkeen päälle. Loppuverkaksi tiellä vielä pohkeenväistöjä käynnissä tyttöjen alkaessa hyppäämään kentällä.

Maanantai ei sitten ollutkaan niin hyvä päivä. Jouduin lähtemään jo aamulla pois töistä oksennustaudin takia. Jos jotain tautia oikeasti vihaan, niin oksennustautia. Musta ja Katinka oli molemmat tunneilla (ei tosin samalla, johtuen saman satulan käytöstä).

Pikaviikot

3 viikon päivitykset putkeen..

Maanantaina Musta meni yhden lasten tunnin, jonka jälkeen itse menin about puolisen tuntia erittäin matalassa muodossa. Musta oli jälleen kiva ja toimiva.
Katinka meni ensimmäisellä tunnilla, mutta oli taas ep (tarhasta käveli puhtaasti). Anne ja minä tsekattiin jalat ennen tuntia eikä löydetty mitään, joten otettiin kokeiluun.
Keskeytyneen tunnin jälkeen testattiin Milan kanssa ponia. Otettiin satula pois ja Mila kyytiin -> poni liikkui puhtaasti. Kokeiltiin satulaan eri fyllinkejä (lampaankarvaa, geeliä, pintelipatjoja), mutta mikään ei auttanut. Lampaankarvan kanssa oli melko hyvä, geelin kanssa tosi ep. Todettiin, että epeys johtuu satulasta eli selkä jumissa sen verran takaa, ettei ilman satulaa mennessä ratsastaja osu, mutta satula osuu.
Henna kävi vielä maastossa vähän ravailemassa ja laukkailemassa ilman satulaa, jotta saatiin selkään vähän liikettä, jonka jälkeen hieroin selkää kevyesti ja loimitin yöksi fleecevuorellisella loimella.

Tiistaina Siiri meni Katinkalla tunnilla ilman satulaa ja poni oli puhdas. Musta meni 2 tuntia ja itse puolisen tuntia sen jälkeen hämärässä. Ympyröillä vain nopeasti pehmeäksi ja pyöreäksi sekä pohkeiden väliin. Vikalla tunnilla oli ollut vähän omilla poluillaan, joten oli taas vähän kiemura. Ekalla meni puomeja Viljan kanssa.
Tuiken kanssa kokeiltiin Katinkalle Cyffen satulaa, joka on samanlainen kuin sen oma, mutta tuuman lyhyempi. On tosin hieman eri mallinen kun on uudempi malli, mutta oli lampaankarvan kanssa ihan ok. Pitänee ruveta etsimään Katinkalle lyhyempää satulaa, voi tuo sydneykin olla himpun liian pitkä. Hieroin selän taas kevyesti ja loimitin yöksi. Eipä saa ainakaan selkä nyt kylmää.

Keskiviikon, torstain ja perjantain Musta sai vapaaksi omista kiireistäni johtuen.

Lauantaina Musta teki kaksi tuntia, jonka jälkeen itse menin tarhassa suoristuksia ja siirtymiä, kentän ollessa vielä varattu.

Sunnuntain Musta sai taas vapaaksi, kun olin itse ihan poikki enkä vaan jaksanut. Katinkan selkä on jo ok ja menee ihan puhtaasti satulankin kanssa. Olen nyt lisännyt lampaankarvan pysyvästi satulan alle vähän tuomaan lisäfyllinkiä. Mattes olisi tosin vielä parempi, tähän ei siis saa mitään täytepaloja.

Maanantaina pidin kaksi alkeistuntia, joista Musta (ja Katinka) meni molemmilla. Tunnit pidin tarhassa, koska kenttä oli ihan liian märkä. Tuntien jälkeen menin vielä Mustalla tarhassa suoristuksia (eli lähinnä avoja).

Tiistaina pidin yhden tunnin, jonka jälkeen menin Mustalla ilman satulaa kentällä. Onkin aikaa siitä, kun olen ilman satulaa mennyt (jos ei lasketa laitumelle ratsastuksia), joten ponin selkä tuntui kovin liukkaalta. Musta oli kuitenkin miellyttävä ja pehmeä ratsastaa.

Keskiviikkona kävin kävelemässä ja hölkkäilemässä maastossa, jonka jälkeen kiipesin lyhyttä, mutta jyrkkää rinnettä kolme kertaa. Sai kyllä pitää kunnolla harjasta kiinni, muuten olisi tippunut kyydistä.

Torstain ja perjantain Musta sai taas vapaaksi ja lauantaina ahkeroikin 3 lasten tuntia, jonka jälkeen itse ratsastin vähän ympyröitä ja siirtymiä. Loppuverkkana tein tiellä käynnissä pohkeenväistöjä.

Sunnuntain Musta sai myös vapaaksi, kun oma aikani meni muualla.

Maanantaina Musta meni lasten tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin perusjutut läpi (vähän taivutuksia, pohkeiden väliin ja eteen-alas rennoksi).

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen itse kävin vain kymmenisen minuuttia ravailemassa eteen-alas. Musta jäi myös yöksi sisään nyt ensimmäistä kertaa tänä syksynä, saas nähdä kuinka jäykkä on seuraavana päivänä.

Keskiviikkona Musta meni yhden lasten tunnin, jonka jälkeen kävin kiipeilemässä 3 mäkeä, tällä kertaa lyhyen mäen kiipeilyiden välissä kerran myös yhden vähän pidemmän ja himpun jyrkemmän. Loppuravit kävin ottamassa vielä kentällä ja poni sai jäädä toiseksi yöksikin sisään. Oli edellisyönä tosin kinannut Orhideen kanssa, joka oli naapuri karsinassa. Onneksi se ei siinä talvisin majaile vaan on pihatossa.

Torstaina tein kentällä suoristukisa puomeilla. Kolme puomia keskihalkaisijalla noin 12 metrin välein. Tein aina puomin jälkeen ympyrän vuoretellen molempiin suuntiin ja tulin saman puomin uudestaan eli yhdellä suoralla tulikin kuusi puomin ylitystä. Käynti ja ravi oli hyviä, samoin vasen laukka pysyi hyvässä tahdissa ja poni pyöreänä sekä avuilla. Oikeassa laukassa Mustalla olikin vähän turhan kivaa ja yritti kiikutella. Laukassa tulin välillä koko ajan samaa laukkaa ja ympyrät samaan suuntaan, välillä taas tein laukanvaihdon ylittäessäni puomia toisen kerran, jolloin seuraava ympyrä tulikin eri suuntaan. Vaihdot oli hyviä ja sujuvia.
Erittäin tehokas harjoitus ja saa ainakin minut keskittymään suoristamiseen paremmin kuin ilman puomeja mennessä. Puomit kun toimii jonkinlaisena maamerkkinä.

Perjantaina vedin Mustalla kevyen maaston, jossa loppuaika mentiin kentällä, jotta halukkaat pääsi vielä laukkaamaan. Mustan kanssa lähinnä seisoskeltiin kentän keskellä tuo loppuaika eli tosi kevyt lenkki tänään. Hoidin vielä ponit laitsalle (Musta ja Roventa, oli tosi tuskallista tuoda niitä pois yhtäaikaa, kun Rovis kävelee taluttaessa niin turkasen hitaasti..)
Kissamieskin oli pysynyt laitumella ilman emäänsä, kun ei antanut kiinni mun hakiessa Missiä, niin oli pakko jättää sinne.

Lauantaina vedin aamusta kevyen alkeismaaston, jossa Epron oli ekan puolituntia käsihevosena. Muutenkin mentiin vain käyntiä ja ravia, Venla sai tulla Katinkalla muutaman pätkän laukkaa perässä.
Mila auttoi aamulla hakemaan ponilauman laitumelta ja laitteli sen jälkeen mulle esteitä kentälle. Vilma lähti viemään kahta seuraavaa maastoa ja mä hyppelin sillä aikaa esteitä Mustalla. Pitkällä sivulla oli okseri-pysty suora n. 6 askeleella ja molemmilta suoran esteiltä pääsi kaartaen yksittäisille pystyille. Tulin suoraa myös pysty-okseri suuntaisena. Aloitin nopeasti parin laukannoston jälkeen, kun tunti oli jo verkattu maastossa. Aloitin jostain seiskakympistä ja otin erilaisia sarjoja esteillä. Askeleet osui melko kivasti ja Musta meni hyvin eteen. Mila nosteli esteitä jonkin verran ja lopuksi tultiinkin ensin pysty-pysty kaarevalla linjalla, josta okseri-pysty kaarevalla linjalla ja siitä vielä toisen kerran pysty-pysty linja, kun se ekan kerran tuli vähän huonosti. Okserin jälkeinen pysty tuntui korkealta ja huudahdinkin Milalle siinä hypyn aikana, että tää on varmaan 90cm. Musta tuli tosi lähelle siihen, mutta pääsi hienosti yli. Eikä korkeus edes tuntunut pahalta vaikka näyttikin korkealta. Okserikin oli 85cm (takapuomi) ja tuntui hyvältä. Siihen tultiin kerrankin hyvällä hypyllä ja suorana.
Hypyistä jäi tosi hyvä fiilis ja pohja oli ihan superhyvä.

Sunnuntaina pidin tunnin lauralle ja yksi 2-vuotias oli talutettavana puolituntia. Siiri tuli vielä illalla ratsastamaan Katinkalla joka oli taas satulan kanssa ep, mutta ilman satulaa ok. Aamusta vielä klippasin vihdoinkin Katinkan, se oli jo lauantaina ihan läpimärkä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Ihan nakuksi en vetänyt, vaan jätin lyhyen lyhyen karvan. Muuten ajelematta jäi vain jalat ja pää.
Henna meni Katinkalla ilman satulaa, kun ei oltu varmoja tuleeko Siiri. Katinka liikkui reippasti ja nätisti pyöreänä.
Mustan juoksutin gramaaneilla ja sen jälkeen päästin hetkeksi irtojuoksemaan ja vähän irrottelemaan. Tuntui hieman jäykältä selästä eilisen jäljiltä.

Sarjatreeniä

Robbyillaan taas!

Maanantaina Musta meni lasten tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin sen nopeasti eteen-alas. Oli melko energinen näin kisojen jälkeiseksi päiväksi.

Tiistaina Musta meni jatkotason tunnilla puomeja, itse en ratsastanut ollenkaan, kun tunti oli sen verran myöhään. Otin sitä vastoin Milan avustamana poseerauskuvia sekä Mustasta että Miistä. Tarkoituksena on yrittää kuvata kaikki tallin hevoset tässä syksyn aikana ennen lumien tuloa ja niin kauan kuin valoa riittää (sekä ei ole vielä ihan järjetöntä karvapehkoa). Mustan kuvissa oli ISO-arvo himpun turhan korkealla, kun oli tumma kohde ja valo melko vähäinen, kuvista tuli siis hieman kohisevia, mutta kelpaa nyt ensi hätään.
Yhtä hyvää mestarilaukauste ei vielä ole osunut kohdalle kuin Cyffen kanssa, mutta sitä yrittäessä..

Palikalle ostetut näyttelysuitset on vähän pienet Mustalle, mutta menee ilman kuolaimia

Keskiviikon Musta sai vapaaksi, jotta jaksaisi varmasti hypätä Robbyn valkussa seuraavana päivänä.

Torstain Robbyn valkku (kotona) meni tosi hyvin. Päivän teemana oli kavaletti päädyssä, joka ylitettiin joka kerta kun sinne osuttiin. Aluksi mentiin pelkkää kavalettia muutamat kerrat molemmista suunnista, tasaisella rytmillä, tuoden hevonen hyvin ja pysyen itse sopivassa asennossa unohtamatta katsetta. Sen jälkeen perään otettiin pystyjä, linjat oli kohtuullisen tiukkoja.
Loppuja esteitä tultiin erilaisilla ratavariaatioilla, viimeisin oli jo melko haastava muistettava, että kummasta suunnasta sitä okseria nyt tällä kertaa tultiinkaan.
Sarja oli kohtuu pitkällä välillä Mustalle, mutta hyvin mentiin kahdella. Robby sanoi, ettei se ole meille helppo, mutta ei mahdotonkaan jos vaan itse ajattelen eteen. Tämä onnistuikin tosi hyvin ja päästiin kahdella vaikka tultiin sisään pikku askeleella. Lisäksi vielä inhoan pysty-okseri sarjoja. Kaksi askelta on mulle tosin paljon helpompi kuin yksi.
Vikalla radalla tuli toisella kertaa sarjalle yksi miniaskel liikaa, kun oma 'voima' oli jo loppu ja jäin vain odottamaan. Musta tuli silloin kyllä kaikkein parhaiten sisään, mutta jotenkin se vain kosahti.. Otettiin siis se pätkä uusiksi. Muuten meni oikein kivasti, Musta hyppäsi epäröimättä ja kulki hyvin eteen. Korkeus lopussa 75-85cm eikä tuntunut liian korkealle.

kuva harjoituksesta, päädyssä tosiaan kavaletti. Meidän kentällä tämä oli niin, että portti oikeassa yläkulmassa

Perjantaina Musta meni koulutunnin ja itse kävin Katinkalla maastossa Mimmin ja Oromiksen seurana. Voi että poni voi olla jäykkä.. lisäksi Katinka on tosi pahasti kiinni vasemmalta ja tyhjä oikealta, onneksi rokotukset tulee pian ja siinä samalla saa raspautettua. Taivuttelin paljon, mutta hyvin jäykäksi vielä jäi. Poni oli tosin ihan innoissaan menossa.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, jonka jälkeen itse vedin maaston Foriolalla. Mustan ratsastin maaston jälkeen vielä kentällä tehden perustöitä ympyrällä ilman sen suurempia ajatuksia. Musta oli ihan hyvä.

Sunnuntain Musta sai vapaaksi ja itse kävin katsomassa Hevosia Stadikalla. Kuvia kyseisestä tapahtumasta löytyy toisesta blogistani.
Henna soitteli, että Katinka näyttää olevan ep Siirin ratsastaessa, mutta ei löytänyt jalasta mitään. Henna kokeili ponia ja sanoi sen laukkaavaan mielellään, mutta olevan varsinkin oikeean tosi könkkö. Lauantaina Katinka näytti ekalla tunnilla tosi jäykältä, mutta liikkui seuraavat tunnit tosi reippaasti ja iloisesti.

Kisoja ja kissanristiäisiä

Tai jotain sinnepäin..

Keskiviikkona tein Mustan kanssa perus verryttelyjumppaa eli paljon ympyröillä, ylitaivutuksia, siirtymiä yms. Matalassa muodossa ja poni pyöreänä.
Jotenkin Mustan kaviot näyttää vieläkin silmiini ihan eri mittaisilta. En tiedä olenko tulossa hulluksi vai olenko vain ylihuolehtivainen, mutta..

Torstain Musta sai vapaaksi ja perjantaina oli tunnilla, jonka jälkeen itse tein vain nopeasti ympyröitä ja ratsastin pohkeiden väliin sekä pyöreäksi. Musta oli ok ja toimi nopeasti hyvin.

Lauantaina Musta ahkeroi 3 tuntia (melko kevyitä tosin) ja itse kävin vähän pellolla verryttelemässä seuraavan päivän Tallin Mestaruuksia varten. Musta laukkaili pellolla innoissaan, mutta oli selkeästi vähän väsynyt. Ravipätkät oli hyviä. En juuri kummoisia tehnyt, vähän ympyröitä ja siirtymiä, jotta poni tuntuisi taas omaan käteen sopivalta heti suoraan seuraavana päivänä. Henna oli mukana kamerani kanssa, joten koiratkin pääsi mukaan.

Dino ei viitsinyt juosta mukana, mutta Merci otti pari spurttia Mustan rinnalla

Syyskuun ensimmäisenä (eli sunnuntaina) kisattiin Tallin mestaruudesta. Tällä kertaa ratana oli esterata (tai eräänlainen estetehtävärata, koska välissä oli mm. ravipuomit) ja arvosteluna vain tyyliarvostelu. Jokainen este siis arvosteltiin erikseen 1-5 pisteellä ja aika ei vaikuttanut (eikä sitä otettu) arvosteluun. Ainoastaan hevosen piti kulkea sopivaa vauhtia. Korkeudet vaihteli puomeista 70cm, joita minä ainoana seniorina (lintsareita kaikki muut) hyppäsin, sekä tietysti kokeneemmat junnut myös.
Musta oli hieman väsynyt ja itse mokailin ihan urakalla. Kaikille pystyille tuli pikkuaskel ja sille ainoalle okserille Musta lähti sitten kauempaa, olin melkein mukana menossa.. Pääty-ympyrällä oleva viuhka oli haasteellinen ja siihen Musta meinasi stopata. Ihme kyllä, päästiin ehjänä ylitse kun kerrankin itse jatkoin ratsastusta, jes!
Pisteet oli paremmat mitä oletin, mutta ainoana sennuosallistujana oli voitto automaattinen ;)
Junnut keräsi kyllä parempia pisteitä kuin minä, ei tosin kovin paljon. Alakerran arvosteluun (kädet, jalat, katse yms.) olin tyytyväinen, sieltä tuli suora rivi nelosta. Hauskaa oli pienestä sateesta huolimatta ja kentän pieni kuraisuuskaan ei haitannut menoa.

ainoo hyppykuva tallinmestaruuksista. Hennan isän ottama (kai)

Maanantaina Musta teki perinteisen lasten alkeistunnin, jonka jälkeen itse ympyrällä töitä. Musta oli superhyvä! Pehmeä, herkkä, reipas - kaikkea mitä siltä voi toivoa. Mustan on nyt parin viime kouluvalkun jälkeen ollut tosi pitkään helppo ratsastaa vaikka olisikin tunneilla ennen omaa menoa. On nopeasti melko hyvin avuilla (joskus puskee pohkeiden päälle) ja on RENTO heti kun kiipeää selkään ja ottaa ohjat käteen. Tämän takia ratsastankin itse yleensä tuntien jälkeen vain puolisen tuntia avut läpi ja selkää töihin. Kun homma toimii, niin ei tarvi joka päivä vemputtaa ja vääntää menemään tuntitolkulla.

Tiistaina Musta oli jatkotason tunnilla ja itse menin perinteisesti sen jälkeen (on niin kiva, kun on valmiiksi verkattu hevonen). Tein avoja ja muita suoristuksia sekä kevyttä taivuttelua ympyröillä. Oli ihan jees ja toimi hyvin.

Keskiviikkona käytiin Hennan ja Epronin kanssa pellolla. Mustan keskittymisestä ei oikein tullut mitään, kun piti vahtia, missä Epron menee. Lähinnä humputeltiinkin, vähän ympyröitä pari reippaampaa laukkapätkää ja eteen-alas ravissa. Tarkoituksella muutenkin kevyesti vain verryttelyä seuraavan päivän Robbyn valkkua varten.

Torstaina matkattiin Annen ja Foriolan seurassa Takkulaan Robbyn valkkuun. Siellä oli esteet viikonlopun kisoista jäänyt kentälle ja niitä sitten sovellettiin. Kolme pitkää linjaa (suora ja pari kaarevaa) sekä yksi sarja, mitä käytettiin.
Aloitettiin pysty-okseri linjalla (pitkä), joka aluksi oli ihan ristikoina ja silloin siihen sai ottaa yhden askeleen enemmän eli Mustan kanssa tultiin 7 askeleella. Tosin aluksi tultiin ihan liian kovaa ja saatiin moitteita (nauttisi nyt kerrankin kun Musta tykkäsi mennä eteen). Tätä pari kertaa niin, että tultiin hyvin, jonka jälkeen nostettiin pystyksi ja okseriksi. Okserin alla oli vielä joku peloke, mutta hyvin päästiin yli.
Tämän jälkeen kaareva linja, jossa kaikki teki pakosta samana kaarteen, kun Robby laittoi 'tielle' yhden esteen, jonka vierestä piti mennä. Pitkä linja taas (okseri-pysty), johon meillä tuli 11 askelta (piti kyllä tulla kymmenellä), joten muutaman kerran jälkeen sainkin ukaasin, että tulen niin monta kertaa peräkkäin, jotta askeleet tulee oikein. En saanut kertaakaan okserille hyvää isoa hyppyä, joka olisi auttanut, mutta ukaasin jälkeen laitoin menoksi ja juuri ja juuri päästiin vaaditulla askelilla. Itsellä ei meinannut kyllä laskupää toimia ollenkaan, vaan jätin aina kakkosaskeleen laskematta..
Meitä oli valkussa kuusi (ihan liikaa mun mielestä), joten tämän jälkeen hypättiin suoraan 'rataa', joka alkoi toisella okseri-pysty linjalla, jonka jälkeen okseri-pysty linja (se 10 askelta), kaarto sarjalle, jota ei myöskään oltu vielä hypätty (tais olla meille jopa 4 askelta) ja viimeisenä alun pysty-okseri linja ja keskimmäisen linjan pysty väärästä suunnasta loppuun. Eli paljon esteitä, joita ei oltu vielä hypätty ja jo hypättyjä jonkin verran nostettiin (jopa minulle). Rata meni muuten ihan jees, mutta heti ensimmäiselle hypylle tuli kielto. Se oli vielä radan matalin, varmaan joku alle 70cm ja ihan pelkistä puomeista tehty (muissa olikin monessa jotain väkerrystä siellä esteen alla). En ollut yhtään varautunut kieltoon, joten ratsastus jäi vähän kesken. Myöhemmin tilannetta miettiessäni totesin, että Mustaa taisi pelottaa ne viistosti esteen takana näkyvät tuolit ja muut hässäkät, joita katseli jo alkukäyntien aikana.
Kaiken muun sitten poni nätisti hyppäsikin radalla ja meno tuntui melko helpolta, vaikka askelia taisi tullakin vähän liikaa. Minkä takia hyppäsimme mm. sarjan uudestaan lopuksi. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi hyvä fiilis, ehkä mun päälle auttoi se, kun puomit oli nelimetrisiä ja kenttä valtava, niin ne esteet ei näyttäneet isoilta.

Perjantaina Musta teki yhden alkeistunnin, jonka jälkeen itse menin parikymmentä minuuttia. Oli alkuun vähän levoton suusta ja 'humalaisen' oloinen, mutta asettui melko nopeasti. Ratsastin vain rennoksi ja eteen-alas.

Hennan kuvaama. Pojilla on hauskaa..

Lauantaina Musta meni kaksi alkeis-alkeisjatkotuntia, jonka jälkeen käytiin nopeasti pellolla vähän ottamassa reipasta laukkaa. Mimmi tuli mukaan Katinkalla vähän verryttelemään sitä seuraavan päivän russimestaruuksia varten. Mentiin ihan vaan kevyesti ja nopeasti, sen verran, että molemmat ponit sai paikkoja laukattua auki.