Sarjatreeniä

Robbyillaan taas!

Maanantaina Musta meni lasten tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin sen nopeasti eteen-alas. Oli melko energinen näin kisojen jälkeiseksi päiväksi.

Tiistaina Musta meni jatkotason tunnilla puomeja, itse en ratsastanut ollenkaan, kun tunti oli sen verran myöhään. Otin sitä vastoin Milan avustamana poseerauskuvia sekä Mustasta että Miistä. Tarkoituksena on yrittää kuvata kaikki tallin hevoset tässä syksyn aikana ennen lumien tuloa ja niin kauan kuin valoa riittää (sekä ei ole vielä ihan järjetöntä karvapehkoa). Mustan kuvissa oli ISO-arvo himpun turhan korkealla, kun oli tumma kohde ja valo melko vähäinen, kuvista tuli siis hieman kohisevia, mutta kelpaa nyt ensi hätään.
Yhtä hyvää mestarilaukauste ei vielä ole osunut kohdalle kuin Cyffen kanssa, mutta sitä yrittäessä..

Palikalle ostetut näyttelysuitset on vähän pienet Mustalle, mutta menee ilman kuolaimia

Keskiviikon Musta sai vapaaksi, jotta jaksaisi varmasti hypätä Robbyn valkussa seuraavana päivänä.

Torstain Robbyn valkku (kotona) meni tosi hyvin. Päivän teemana oli kavaletti päädyssä, joka ylitettiin joka kerta kun sinne osuttiin. Aluksi mentiin pelkkää kavalettia muutamat kerrat molemmista suunnista, tasaisella rytmillä, tuoden hevonen hyvin ja pysyen itse sopivassa asennossa unohtamatta katsetta. Sen jälkeen perään otettiin pystyjä, linjat oli kohtuullisen tiukkoja.
Loppuja esteitä tultiin erilaisilla ratavariaatioilla, viimeisin oli jo melko haastava muistettava, että kummasta suunnasta sitä okseria nyt tällä kertaa tultiinkaan.
Sarja oli kohtuu pitkällä välillä Mustalle, mutta hyvin mentiin kahdella. Robby sanoi, ettei se ole meille helppo, mutta ei mahdotonkaan jos vaan itse ajattelen eteen. Tämä onnistuikin tosi hyvin ja päästiin kahdella vaikka tultiin sisään pikku askeleella. Lisäksi vielä inhoan pysty-okseri sarjoja. Kaksi askelta on mulle tosin paljon helpompi kuin yksi.
Vikalla radalla tuli toisella kertaa sarjalle yksi miniaskel liikaa, kun oma 'voima' oli jo loppu ja jäin vain odottamaan. Musta tuli silloin kyllä kaikkein parhaiten sisään, mutta jotenkin se vain kosahti.. Otettiin siis se pätkä uusiksi. Muuten meni oikein kivasti, Musta hyppäsi epäröimättä ja kulki hyvin eteen. Korkeus lopussa 75-85cm eikä tuntunut liian korkealle.

kuva harjoituksesta, päädyssä tosiaan kavaletti. Meidän kentällä tämä oli niin, että portti oikeassa yläkulmassa

Perjantaina Musta meni koulutunnin ja itse kävin Katinkalla maastossa Mimmin ja Oromiksen seurana. Voi että poni voi olla jäykkä.. lisäksi Katinka on tosi pahasti kiinni vasemmalta ja tyhjä oikealta, onneksi rokotukset tulee pian ja siinä samalla saa raspautettua. Taivuttelin paljon, mutta hyvin jäykäksi vielä jäi. Poni oli tosin ihan innoissaan menossa.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, jonka jälkeen itse vedin maaston Foriolalla. Mustan ratsastin maaston jälkeen vielä kentällä tehden perustöitä ympyrällä ilman sen suurempia ajatuksia. Musta oli ihan hyvä.

Sunnuntain Musta sai vapaaksi ja itse kävin katsomassa Hevosia Stadikalla. Kuvia kyseisestä tapahtumasta löytyy toisesta blogistani.
Henna soitteli, että Katinka näyttää olevan ep Siirin ratsastaessa, mutta ei löytänyt jalasta mitään. Henna kokeili ponia ja sanoi sen laukkaavaan mielellään, mutta olevan varsinkin oikeean tosi könkkö. Lauantaina Katinka näytti ekalla tunnilla tosi jäykältä, mutta liikkui seuraavat tunnit tosi reippaasti ja iloisesti.

Pääsiäistä

Ja niin pois päin

Torstaina pyörähdin vielä Hööksissä ennen Tampereelta lähtöä. Sisko asuu onneksi niin lähellä (n. 10minsan ajomatka), joten isoa koukkausta ei tullut. Nyt oli tullut cob-koon takajalan suojat (punaisena) ja ne oli otettu syrjään minua varten. Myyjä heti bongasinkin mut ja antoi suojat, kiva palvelu. Mukaan tarttui vielä muutakin pientä..

Tallille tullessa huomasin Mustan tunnilla, vaikka ei yleensä torstaisin mene. Nyt olikin poikkeuksellisesti enemmän ratsastajia, kai pääsiäisen takia. Odotellessa laittelin sitten ponien safkat ja tunti oli onneksi yli puolenvälin jo, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Ratsastin ensin käynissä Mustaa rennoksi ja ylitaivuttelin, mikä oli ponin mielestä tosi vaikeaa. Oli muutenkin hyvin vastahakoinen ohjalle, mutta pikkuhiljaa antoi periksi. Ravissa hain vain rennoksi ja jatkoin yliasettamista. Laukassa keskityin enemmän omaan istuntaani ja tein nättejä laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta ei ollut parhaimmillaan vaan yllättävän vastahakoinen vapaapäivän jälkeen, liekö tuo pohjalle juostu tunti vaikutti?
Omasta istunnasta (harjoitteita taas alussa ja lopussa) oli mukava huomata, että jalkaterään ja nilkkaan ei tarvi juurikaan enää keskittyä. Paino ei lähde luiskahtamaan kantapäälle edes keventäessä tai jalustimilla seistessä. Musta pääsi ratsastuksen jälkeen vielä ulos ja me lähdettiin koirien kanssa kohti Dinon treenejä.

Dino oli jo paljon innokkaampi Eveä kohtaan ja treenaamaan. Aluksi Eve otti kuitenkin vain pari kertaa yksittäisen hypyn ennen kuin aloitti radan. Rata meni hyvin, samoin myöhemmin tehtävät pujottelut, keinu ja okserihyppykin. Okseria Dino ei ole ennen hypännyt (paitsi tallilla hevosten esteitä) ja hyppäsi sen paljon siistimmin kuin pystyt, joissa tekee välillä ihan järjettömiä loikkia, kun ei halua ottaa pikkuaskelta. Loppuradassa oli vielä a- ja puomiesteet. Puomilla Dino vähän aluksi epäröi, luuli vissiin keinuksi. Muuten meni tosi kivasti.

Dino ja okseri

Perjantaina kunnon puunaus Mustalle, jotta pikkuhiljaa päästäisiin tästä talvikarvasta eroon. Samalla testailin myös magicbrushia, joka toimi mielestäni paremmin harjojen putsaukseen kuin hevosen harjaukseen. Otin koirat mukaan ja köpöteltiin kentälle, koska joku oli eilen rikkonut katosjakkarani (syylliset kyllä tunnusti ja lupasi hankkia uuden). Jatkaessamme matkaa pellolle, kääntyi Dino tallille ja paineli sinne, Merci seurasi uskollisesti perässä. Dinoa ei noi maastot oikein hotsita, kai se pelkää että siellä haisee eläimille..
Pellolla ensin ihan käveltiin ja vähän hölkyteltiin. Yritin hakea Mustaa rennoksi alas ilman järin mainittavia tuloksia. Ennen laukkaa sainkin jotakuinkin pyöreäksi ja pienen laukan jälkeen käytiin hyppelemässä 'kentän' parit kavaletit kerran molemmista suunnista. Joku oli innarin päälle molempiin nostanut puomit sekä tehnyt okseristakin ihan perus taso-okserin. Musta oli ihan innoissaan ja tästä jatkettiin vielä laukkapätkällä. Merci-rukka alkoi olla jo kovin väsynyt, mutta seurasi urhoollisesti. Kotona se nukkuikin sitten koko illan eikä suostunut leikkimään ollenkaan Dinon kanssa.

superhieno kontakti

Lauantaina Musta meni pari lasten tuntia, jonka jälkeen pyöritin pikaisesti kentällä. Ihan vaan siirtymät kuntoon ja vähän pyöreyttä runkoon. Melko ok, mutta ei parhaimmillaan.
Katinkalla vedin vielä hiihtistä pellolla pari kierrosta. Olikin varmaan kevään viimeinen kerta, näyttää siltä, että lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan..

Sunnuntaina käytiin Vilman kanssa maastossa Foriolalla ja Mustalla. Mentiin tien toiselle puolelle, koska tallin puolen maastot on vielä hankien peitossa (ja yhdelle sulaneelle ei viitsi mennä tekemään jälkiä näin pehmeällä kelillä). Molemmat oli ihan innoissaan ja laukattiin pari pätkää ihan kunnolla. Mustalla keitti vähän yli välillä, kun ei viitsinyt ravata Foriolan perässä kunnolla vaan olisi halunnut laukata, jota mä en taas hyväksynyt. Käytiin vielä pellolla, jonka kautta pääsee laavulle. Siinä oli traktorin tms. jälkiä, joiden kohdalla hanki kantoi hyvin. Oli tosi ihana päivä ja aurinko paistoi lämpimästi. Ihan supermaasto, varsinkin kun ei ole koko loppu talvena oikeasti maastoillut.
Myöhemmin Veronica vielä ratsasti Katinkalla lähemmäs puolitoista tuntia, samalla kun mä siivoilin kentältä kakkoja, mitä sulavan lumen alta paljastuu. Vertsu meni tosi hyvin ja Katinka oli reipas. Teki hienoja pujotteluja ravissa ja ihan kunnon ympyröitä laukassa. Oppiskohan Vertsu hyppäämään Katinkalla 20cm esteitä kesän aikana? Silloin sen vois viedä superminirussi-kisaan, joka on alle 7-vuotiaille (raviohjelma ja 20cm esteet, avustaja sallittu).
Viimeseks kasattiin vielä yks arkku yläkertaan, tähän tosin tarvittiin Vilman isän apua, kun Anne ja Vilma oli saanut parit ruuvit jumiin Vertsun ratsastellessa.

laukkaa ratsureima!

Pikkuhiljaa kunnossa

Kuski meinaten

Perjantaina Mustan piti mennä alkeistunnille, mutta ratsastaja olikin kipeä. Olin ajatellut itse ratsastaa vain kevyesti tunnin jälkeen, mutta puinkin sitten ponille kanget päähän ja työstin vajaan tunnin kentällä. Oma kunto kesti yllättävän hyvin.
Ensin tein ympyrällä käynti-ravi siirtymiä, Musta olikin heti alusta lähtien mukavan rento ja nopea. Parhaimmillaan siirtymät tapahtuivat 'ajatuksen voimalla', en siis tietoisesti käyttänyt pohkeita tms. vaan ajattelin vain 'ravi' 'käynti'. Vaikka olikin kanget päässä, en hakenut mitään kovin korkeaa muotoa vaan sellaista melko matalaa ja rentoa perustyöskentely muotoa.
Lopuksi vielä melko lyhyttä laukkaa kumpaankin suuntaan ja muutama laukanvaihto. Vasemmasta oikeaan vaihtoi tosi hyvin, mutta oikeasta vasempaan oli aluksi vähän tekemistä.
Musta oli kiva ja eteenpäinpyrkivä, tiedä sitten kuinka vauhdikas olisi ollut ilman kankia. Se on ainakin varmaa, ettei oma kunto olisi vielä riittänyt työstämään, jos olisi tullut vähääkään vastaanhangoitteluja jossain asiassa. Tämänkin vuoksi laitoin kanget vaikka kyseessä olikin vain läpiratsastus. Edellispäivän juoksutus tehnyt selvästi hyvää selälle, kun poni oli alusta lähtien rento.

Lauantaina Musta meni alkeistunnin ja jatkoin sen jälkeen kankityöskentelyä. Poni oli melko hyvin virittynyt ja ensimmäisistä käynti-ravi siirtymistä meinasi tulla laukkasiirtymiä. Oli taas alusta asti mukavan rento ja työskenteli hyvin läpi selän. Tein taas ympyrällä käynti-ravi siirtymiä, muutaman pätkän laukkaa (jossa aavistus eteen) ja aavistuksia askeleen pidennyksiä. Tuntilaisia väistellessä tein pidempiä pätkiä käyntiä myötä- ja vasta-asetuksilla sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Kangilla en olekaan ennen peruuttanut, Musta ajattelee muutenkin niin helposti taakse, että ei ole ollut vielä tarpeen treenata peruutuksia kangillakin. Melkein lähti ravissa jo lavat oikein liikkumaan (niin kuin ne kuuluisi keskiravissa lähteä). Annekin kehaisi, että näyttää jopa liikkuvan eteen. Lopuksi vielä perinteiset eteen-alas keventelyt.

Mustan jälkeen hyppäsin vielä Katinkan kyytiin treenaamaan muutamia laukannostoja. Katinka oli hyvin verrytellyt alkeistunnilla (jossa oli harvinaisen reippaan näköinen) ja jatkotunnilla. Aluksi hain ympyrällä asetuksia kohdilleen, poni taas vähän vasemmalla kiinni ja oikealta tyhjä - ei tosin niin pahasti kuin viimeksi alussa. Lisäksi vasen lapa punki vasemmalle ja pylly oikealle, varsinkin oikeaan kierrokseen se eteneminen oli välillä ihan kylkimyyryä tai lähes takapuoli edellä menoa. Onneksi Katinka on kevyt korjata, mutta hirmu tarkkana saa olla. Vasempaan tuli heti ihan siedettäviä nostoja, mutta se oikea kierros.. eka oli kohtalainen ja toinen jo ihan ok, mutta sitten meni ponilta käpy.. ja nuo ensimmäisetkin oli melko tuskallisia, kun poni vaan jäisi paikoilleen pomppimaan eikä haluaisi nostaa laukkaa. Tästä kun vähän raipalla huomauttaa niin johan hilppaa perä ylemmäs kuin kuuluisi. Onneksi nuo on ihan naurettavia nuo Katinkan pukit.. Pienen väännön ja keskustelun jälkeen sain pari siedettävää nostoa oikeallekin ja päästin rouvan venyttämään ravissa. Tytöt hoiti Katinkan pois ja minä lähdin kuvailemaan Annea ja Foriolaa sekä tyttöjä Missin kanssa. Myöhemmin käytiin vielä Annen kanssa Absilla hamppareilla.. Annen seurassa liikkuminen on turmiollista välillä ;)

Yskien läpi viikonlopun

Valmennuksen 'jälkitauti'

Perjantaina Musta meni alkeistunnin. Oli melko märkä, kun lunta satoi (ja satoi koko tunnin ajan), joten laitoin ratsastusloimen. Mustalla menee vähänkin märempi lumisade heti turkista läpi, nimenomaan satulan kohdalta ja jumittaa silloin helposti selkäänsä. Syyksi epäilen osittain tuota karvanlaatua, Mustalta kun kuluu talvikarva hirmu helposti. Lavat hankautuu loimien kanssa (mutta ei kesäkarvassa), samoin satulavyönkohta ja varsinkin nyt, kun kulkee tunneilla, niin ratsastajan pohkeen kohdassa on selkeästi lyhyempää karvaa. Karva ei siis hankaudu kokonaan pois, vaan katkeilee. Näin käy vähän myös satulankohdalla ja karva muutenkin ohuempaa siinä, joten märkä lumi (ja pakkaslumikin sulaa nopeasti selän päältä) pääsee kastelemaan enemmän kuin paksukarvaisemmilla eläimillä. Muutenhan Mustalla kyllä on ihan kunnon karvaturkki, jostain syystä se ei vaan niinkään pidä vettä.
Itse kävin selässä ratsastamassa vain ravissa eteen-alas tunnin jälkeen. Oli melko hyvin pohkeiden välissä ja rentoutui nopeasti.
Katinka meni myös alkeistunnin. Torstaina oli tunnilla Suvin kanssa.



kuva ja armoton totuus - kuski kädet sylissä ja jännittynyt hevonen

Lauantaina Musta meni yhden alkeistunnin ja ratsastin sen jälkeen itse ponia rennoksi ja pyöreäksi onnistumatta erityisen hyvin. Musta arkoi vähän selkää kun laittelin kuntoon, lihakset varmaan torstaista vähän jumissa tai perjantaisesta lumisateesta (yleensä ei ole enää seuraavana päivänä vaivannut). Oli tosi jäykkä selästä eikä liike tullut kunnolla läpi. Eteni kyllä reippaasti ja reagoi pohkeisiin nopeasti (paljon siirtymisiä taas), mutta rentoutui selästä vasta eteen-alas ratsastuksessa, joskaan ei venynyt siinäkään niin alas kuin normaalisti. Lähti kyllä helposti kipittämään alta karkuun. Nea kuvaili kamerallani vähän ja kuvatkin paljastaa armottoman totuuden.
Olen lisäksi yrittänyt opettaa itselleni rauhallisempaa kättä, kun välillä sortuu turhasti kädellä ratsastukseen (kun se on niin kivaa ja helppoa). Olenkin pitänyt nyt heti alusta lähtien napakan tuntuman ja ratsastanut enemmän pohkeella. Ennen Mustalla meni aina tosi kauan hyväksyä tuntuma (varsinkin tuntilaisten jälkeen), mutta nyt kun ratsastan ihan oikeasti pohkeella tulee poni yllättävän nopeastikin rennoksi niskasta ja liike hyvin takaa. Paitsi siis tänään. Lisäksi kuvat paljastaa senkin totuuden, että ohjat pääsi taas valumaan turhankin pitkiksi vaikka kuinka yritin niitä keräillä. Jotain on siis oikeasti Foriolalla ratsastaminen opettanut, sillä kun ei vaan yksinkertaisesti voi tusata kädellä.

Itsekään en ollut parhaimmillani, kun onnistuin vilustuttamaan itseni torstaina (valkussa tuli vähän hiki ja vaikka laittoi vaatteita päälle heti, niin..) ja pienessä kuumeessa (buranan voimalla) sekä melkoisessa röhäyskässä ei ole kaikkein miellyttävintä yrittää ratsastaa kunnolla.
Sen verran alkoi buranan vaikutus haihtua iltapäivällä, etten jaksanut jäädä edes hoitokurssin loppuun eikä Anne onneksi näyttänyt apua hirveästi tarvitsevankaan.
Katinka kipitteli menemään kolme tuntia, joista ekalla puomeja ja vikalla pellolla hömpsyttelyä.

eteen-alas?? Selkä sentään lähtee jo hieman mukaan hommaan..

Sunnuntaina vedin yhden peltotunnin Foriolalla, perässä tuli Vysti ja Katinka. Foriola oli jopa hieman väsyneen oloinen, ainakin ihan super rauhallinen, joten selvisin helpolla ja vain keventelin tammaa eteen-alas. Käynnissä tein siksak-pohkeenväistöjä ja vähän avoja, ravissa muutamia väistöjä. Vysti ja Katinka tuli perässä ravilla ja välillä pikku laukkapätkillä.
Hoidin Foriolan nopeasti tarhaan ja jatkoin Katinkan ratsastuksella. Poni oli koko ajan kiinni vasemmalta ja oikealta ihan tyhjä, lienee piikkejä? Edellisestä raspauksesta alkaakin pikku hiljaa olemaan vuoden verran..
Vasemmalle asettuminen oli Katinkan mielestä sitä, että käänsi vain turpaa vasemmalle ja ylös, siis pään ihan vinoon. Tätä joutui aina korjaamaan nostamalla himpun oikeaa kättä, joten tunsin oloni hyvinkin eripari kätiseksi kun toinen oli aina liitelemässä jossain. Aluksi tein käynnissä ja ravissa ylitaivutuksia molempiin suuntiin ja tässä ei vielä niinkään ongelmia ilmennyt. Vasta kun rupesin tekemään sieviä asetuksia (myötä- ja vasta), alkoi ongelmat. Työstin vuorotellen molempiin suuntiin sekä myötä- että vasta-asetuksilla ja pikkuhiljaa alkoi jonkinlaista oikeanlaista asetustakin löytymään eikä oikea puolikaan jäänyt enää niin tyhjäksi. Oikealle asettuminen oli paljon helpompaa kuin vasemmalle, mutta vasenkin löytyi pikku hiljaa.
Tämän jälkeen aloin hioa laukannostoja, joissa Katinkalla on tapana helposti nostaa nenä ylös ja siirtyä laukkaan selättömästi. Aluksi hain ripeyttä pohkeelle ja tasaisuutta edestä ihan käynti-ravi siirtymisillä, joissa muutaman kerran jälkeen pysyikin nätisti pyöreänä. Tämän jälkeen alkoi laukkojen työstäminen. Parin yrityksen ja pään suhteettoman nousun jälkeen päätin kokeilla Sulkalan Kimmon antamaa vinkkiä ja otin ohjat kauhukahvan ali, minimoidakseni mahdollisen käteni aiheuttaman epätasaisuuden. Siitäkös riemu repesi! Rouva vetäisi sellaisen palkokasvin nenukkiinsa, että oksat pois. Melkein tipuin selästä, kun nauraa kätkätin ja yskin samaan aikaan ponin puhistessa ja tarjotessa kaikkea muuta mahdollista paitsi niitä laukannostoja. Tuli niin komeita piffeja ja paffeja taas, että ois ollu Kyrklundkin kateellinen. Erityisesti oikea laukka tuntui olevan hankalaa. Kerran sain tosin vasenta laukkaa koottua niin paljon, että Katinka teki vahingossa (pyytämällä tosin) ihan puhtaan laukanvaihdon ja suoralla vielä, vaihtoihin tarvii yleensä avuksi vähintään puomin. Saatuani molempiin suuntiin pari kelvollista nostoa päästin ponin ravaamaan ja venyttämään eteen-alas, mistä tuntui kovasti nauttivan. Loppukäyntien jälkeen Katinka sai hetken odottaa karsinassa viedessämme Nean ja Mimmin kanssa varsat takaisin pihattoon. Sen jälkeen pääsi Katinka vielä kengitettäväksi. Toisesta etusesta olikin muutaman päivän Polar Pad pois, kun toinen etuhokki oli tippunut enkä saanut reikää puhtaaksi. Vaihdoin muutaman hokin uusiksi ja Samuli löi kengät takaisin padeineen päivineen, niin ei tarvinut minun enää kyykistellä lisäksi.

Katinka ei oikein nauttinut lauantain lumisateesta, vaikka edessä oli runsain määrin heinää

Viimeisenä oli vuorossa vielä Mustan ratsastus. Sitä ennen heitin tosin päiväheinät, mikä olikin varsin helppo, kun poneilla oli vielä jämät jäljellä lauantaisesta paalin lopusta, niin heitin siitä vähän Mi:lle ja lisäksi yhden kuivan paalin ekaan tarhaan. Keskitarhassa onkin vapaa heinä, niin sinne ei tarvitse raahailla.
Tilsaisen kelin vuoksi jäin suosiolla sahaamaan tietä edestakaisin tehden väistöjä ja avoja. Musta oli vielä selästään vähän jäykän oloinen, joten mahdollisimman pian hain sitä vain suorana eteen-alas ravissa ja reippaahkossa laukassa. Oma kuntokin alkoi jo loppua ja buranan vaikutuksen hiipumisen huomasi selvästi, Musta pääsi siis melko kevyellä ja vain verryttelevällä liikunnalla. Lopuksi kävimme vielä pellolla laukkailemassa muutaman kierroksen, jossa sitten saatiin iloksemme ne tilsatkin.

Sairaalloista treenausta

vai sairaana treenausta?

Sunnuntaina mä podin ties mitä vatsaflunssaa, joten vietin päivän lähinnä paikoillani. Dinon treeneihin VAU:lle kuitenkin raahauduin, siellä kun ei tarvi itse juosta. Tällä kertaa oltiin pikku puolella ja siellä ei oikein mahdu seuraamaan toisten treenejä (paitsi Dino, Argos ja Hermes oli aina yhtä aikaa eikä ketään häirinnyt toisten läsnäolo). Rata kerettiin mennä pari kertaa per koira ja kepit
Dino pääsi pyörähtämään sekä alussa että lopussa. Ekalla kerralla putkivahvana Dino meni monta kertaa putkeen kun piti mennä A:lle, se putkensuu kun oli niin houkuttelevasti siinä A:n vieressä. Tokalla kerralla sama rata meni virheettömästi! Ihan superhyvin meni sekä Dino että Argos. Katsotaan löydetäänkö sopivia epiksiä täältä läheltä. Käyn sitten vaikka itse juoksemassa, jos Evellä on työvuorot huonosti.

Maanantaina oli melko karmea olo töissä eikä eväistäkään tietoa, kun ei taas lauantaina tullut ajatelleeksi, että isänpäivänä on kaupat harvoin auki. Tallillakin vielä melko hirveä olo, mutta jaksoin ratsastaa Mustaa tunnin verran melko normaalisti. Tarhassa menin, kun siellä oli parempi pohja kuin kentällä. Hetken keskusteltiin voiko oikeaan kierrokseen ollenkaan taipua ravissa, mutta vihdoin Mustakin tajusi pystyvänsä siihen. Tein ylitaivutuksia ravissa ympyrällä molempiin ja 'uralla' käynti-ravisiirtymiä sekä käynti-laukka siirtymiä. Pientä treenausta lauantain (mahdollisia) kisoja varten. A-ohjelman saan kyllä unohtaa, ettei kyydin tarvitse odottaa koko päivää. B mennään kuitenkin (eli K.N. Special) ja sen 3 askeleen käyntisiirtymää. Muutamia laukannostoja peruutuksesta ja pari peruutusta pientä ylämäkeä pitkin (aluksi Musta yritti väittää, ettei pysty ja kykene, mutta meni hyvin kuitenkin). Puuhailin vielä tallilla laittamassa iltasafkoja ponskeille ja olo oli ihan hyvä.. kunnes istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Jaksoin kuitenkin raahautua kauppaan, ettei tarvi toista päivää töissä ollan syömättä..

Tiistaina menin tarhassa hämärässä vajaan tunnin, jonka jälkeen Musta meni alkeis-/jatkotunnille. Ratsastin lähinnä 'uraa' pitkin siirtymiä. Musta ei ollut mitenkään turhan rentoutunut, mutta energinen kyllä. Varavalo loi hassun varjon toiseen päätyyn, jota Musta välillä vähän arasteli. Varsinkin oikeassa kierroksessa piti suoristaa avolla, kun Musta pyrki työntämään takapuolta sisälle. Vanha helmasynti, johon Musta näyttää taas palanneen.



Musta karsinassaan

Keskiviikkona tunnin verran hiekkakuopalla. Haaveilin hyppäyksestä, mutta kenttä oli vielä jäässä (eli kova ei liukas) ja pinnalla vettä. Mentiin hiekkakuopalle, jossa oli hyvä pohja. Henna oli ratsastamassa Katinkaa kisoja varten ja poni rukka olikin ihan hikinen Hennan käsittelyn jälkeen. Hiekkakuopalla ongelman aiheutti Katinkan pelottava ratsastusloimi, joka heitettiin yhden juurakon päälle. Sitä piti Mustan sitten yrittää tuijottaa joka kierroksella (lähinnä vasemmassa kierroksessa). Pätkiä askeleen pidennyksiä ravissa, loivaa avoa ravissa, käynti-laukka siirtymiä yms. perusjuttuja.

Torstaina Musta meni yhden perustunnin, itse jäin kotiin peiton alle palelemaan. Seuraavana päivänä on kyllä pakko raahautua tallille, vaikka pää kainalossa ratsastamaan Musta (ja Katinka) läpi ennen lauantain koulukisoja. Ilmotin tosin jo illalla töihin, että mua on sinne turha perjantaina odotella, kun hädin tuskin sain koirat ulkoilutettua.

Perjantaina levättyäni koko päivän kotona raahauduin iltapäivällä tallille. Musta meni yhden lastentunnin ja sen jälkeen ratsastin itse ponia valmiiksi huomisen koulukisoja varten. Huomasi kyllä, ettei itse ole edellispäivänä käynyt selässä. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja piti tehdä lyhyessä ajassa (kahden tunnin välissä noin puolessa tunnissa) ja suurin osa meni käyntityöskentelyyn. Lasten tunnilla olivat lisäksi tehneet puomeja, joka on ehkä pahinta mitä Mustalla voi juuri ennen koulukisoja tehdä, kun lasten puomitunnin jälkeen puskee ihan törkeästi pohkeiden päälle, tällä kertaa vasemman (aarghh!). Käynnissä ja ravissa tein ylitaivutuksia hakien näin rentoutta ja notkeutta.
Laukassa sain jonkin verran työstettyä ponia läpi, mutta raviosuus jäi melko tyngäksi. Edes lopun eteen-alas raveissa Musta ei ollut turhan rento. Ajan loputtua kentällä (missä oli muuten ihan loistava pohja, harmi ettei voinut hypätä kisojen takia) tein hetken vielä siirtymisiä säkkipimeällä hiekkakuopalla, jossa Musta jo aavistuksen rentoutui.

Katinka oli vuorossa seuraavana, myös lasten tunnin jälkeen. Käväisin ensin hiekkakuopalla, mutta pikkuponi oli näkevinään mörköjä joka paikassa, joten palasin suosiolla kentän tuntumaan odottelemaan tunnin loppua (onneksi oli jo lähes loppunut). Tiellä tein hetken siksak pohkeenväistöjä ja hain näin pohkeita läpi. Kun loppukäynnit alkoi pääsin kentälle. Tein ensin ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja katsoin ettei poni nojaile pohkeiden päälle ja kääntyy oikeasti ulkoa. Sitten keskityin laukannostoihin, joita tein sekä käynnistä että ravista. Aluksi Katinka yritti nostaa turpaansa taivaita kohti, mutta muutaman noston jälkeen alkoi nassu pysyä siellä missä pitikin ja poni tehdä rehellisiä nostoja selän läpi. Myös oikeassa kierroksessa tuli muutama tosi hyvä nosto, jossa poni pysyi ihanan rentona. Oli reipas ja liikkui hyvin. Lopuksi vielä eteen-alas ravailua. Toivottavasti poni liikkuu huomenna yhtä hyvin Hennalla kouluradalla, jossa poni kyllä tietää ettei ratsastajalla ole raippaa eikä oikein muutakaan keinoa oikein kunnolla komentaa..

Kaikkein loistavin idea tämä kipeänä parin ponin ratsastus ei ollut, kun olo tallilta lähtiessä oli suoraan sanottuna hirveä. Ratsastuksien jälkeen vaihdoin vielä poneille valkoiset kisahuovat ja pyyhkäisin Mustan satulan ja suitset pikaisesti läpi. Kotona pitäisi varmaan vielä kerrata miten ne ohjelmat ihan oikeesti taas menikään..

Lopuksi vielä pellettikokemuksia: Annen kertoman mukaan ei ole pöllynnyt yhtään minkä kyllä näkee vesikupeistakin. Turpeen kanssa vesiastioihin kertyi jo yhdessä yössä ohut turvekerros pinnalle, mutta pelletin kanssa on vesi aina ihan kirkasta. Karsinan siivoaminen on vielä ollut enemmän kuin kissanhiekkalaatikon putsausta, pelletit kun ei ole läheskään kaikki muhjaantuneet ja patjaantuneet.

Lähikuvaa olkipelleteistä

Lähikuvaa pellavasta

Katinkan pellettiboksi parin päivän jälkeen..

Ilmassa taas

Esteitä, pellettejä ja muuta jorinaa

Maanantaina pääsin vihdoin viimein vähän hyppelemään. Annenkin piti alunperin tulla samaan aikaan jollain nuorellaan, mutta aikaa ei sitten riittänytkään vaan alkeistunti läheni uhkaavasti. Kenttä oli muutamasta kohdasta vähän huonompi, joten sijoitin esteet hyville kohdille missä oli tasainen. Melko keskelle kenttää parista kavalettipalikasta pysty, jota pystyi menemään ympyrällä. Toiselle pitkälle sivulle okseri (n.65cm) ja toiselle pysty (n.75cm). Laiska kun olen, raahasin vain yläpuomit ja laitoin maarajaksi okserin alle laatikot ja pystyn alle tötsiä. Pitkä hyppytauko näkyi ja tuntui kyllä omassa ratsastuksessa sekä hevosen menossa. Alkuverkan jälkeen hyppäsin kavaletti-pystyä ympyrällä molempiin suuntiin, niin että sain muutaman hyvän lähestymisen peräkkäin. Laukkojen kanssa ei suurempia ongelmia, mutta lähestymisen kanssa vähän enemmänkin. Sen jälkeen okseri muutaman kerran yksittäisenä ja sitten pysty. Pystylle osuttiin joka kerta melko hyvin, mutta okseri tuli turhan lähelle pari kertaa. Anne kävi kerran nostamassa kolauttamamme puomit alas ja muistutti odottamisen tärkeydestä. Kuvittelin kyllä odottaneeni, mutta paikat ei silti vaan osuneet. Annen muistutuksen jälkeen rupesin oikeasti odottamaan ja vaatimaan sitä Mustaltakin eli turhasta koheltamisesta vähän vauhtia pois ja painoa enemmän takajaloille - johan rupesi paikat löytymään.
Hyppäsin kolmea estette erilaisina rata yhdistelminä pienillä kävelytauoilla höystettynä ja lopetin kun tuli hyvä rata. Musta oli ihan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja hauskaa oli mullakin. Hikikin tuli vähän ponirukalle paksussa karvassaan.
Nopean loppuverkan jälkeen tallille odottamaan aloittelijoita (Musta viltin alla), mutta yksi olikin perunut, joten Musta ei mennytkään ollenkaan lasten tunnille. Hoidin ponin pois autettuani ensin aloittelijoita kentälle.
Noilla kolmellakin melko lähelle toisiaan sijoitetulla esteellä sai aikaiseksi ihan mukavia radan pätkiä (4-6 hyppyä).

kuva harjoituksesta

Tiistaina kiitin itseäni maanantain hypyistä, koska kentän pohja oli taas todella märkä ja hypyt eivät olisi enää onnistuneet. Ekalla tunnilla (alkeistunti) pohja oli vielä kohtuullinen, mutta tokalla ja varsinkin kolmannen tunnin kuluessa päädyt alkoi olla jo melko velliä :/
Musta meni kaksi tuntia (ekaa) ja ratsastin näiden jälkeen nopeasti ympyrällä eteen-alas ja ulkoavut kondikseen.
Katinka meni vain yhden tunnin, joten ratsastin itse sen jälkeen tiellä väistöjä, avoja ja laukannostoja, joissa vaadin ponia pysymään pyöreänä. Katinkalla on paha tapa heittää päätä ylöspäin laukannostoissa (tekee sen ravisiirtymisissäkin jos edellinen ratsastaja on vahingossa nykäissyt kädellä siirtymisissä), joten treenattiin vähän kuinka niitä nostoja voisi tehdä ihan selkääkin käyttäen.

Keskiviikkona pienen lumisateen jälkeen valjastettiin Katinka hyötykäyttöön vetämään pellavapaaleja pajan pihasta tallille liukureilla. Eli rintaremmi satulaan ja liinat kiinni. Liukurit liinoihin (kaksi peräkkäin kun yhteen liukuriin mahtui vain yksi paali). Anne ja Henna vielä hyppäsi liukurien kyytin, jolloin pyysin Hennaa hakemaan kypäräni sisältä ja hyppäsin itse Katinkan selkään (jos muutkin kerran menee kyydillä, niin en aio olla ainoa joka kävelee..)
Lopuksi tehtiin vielä kierros tarhojen ohi vähän totuttamaan kesällä tulleita heposia liukureihin. Katinka oli ihan innoissaan taas hommasta vaikka vähän raskasta olikin. Tämän jälkeen Henna vielä ratsasti Katinkan samalla kun itse menin Mustalla. Teimme isoa pääty-ympyrää kentällä (ainoa kohta, jossa ei tullut tilsoja). Henna haki ulkoapuja Katinkan kanssa tekemällä pieniä kulmia eli ratsasti ympyrää enemmänkin kahdeksan-kymmenen kulmiona ja vasta kun poni kääntyi rehellisesti ulkoa ilman että ulkolapa hävisi omille teilleen haettiin taivutusta. Tämän lisäksi koko ajan käynti-ravi siirtymiä. Itse ratsastin Mustalla avoa käynti-ravi siirtymillä. Laukkaa otettiin pikku pätkiä, koska ympyrä alkoi olla jo melko kurainen ja pehmeä. Haettiin siis hyviä siirtymiä. Katinkan kanssa niin, että nosto tulisi myös selän läpi ja poni pysyisi pyörenänä nostoissa. Apuna käytettiin Katinkan satulassa olevaa kauhukahvaa, jonka avulla Henna pystyi lukitsemaan ulkokäden ja estää sen mukaan lähtö ponin rykäistessä päänsä ylös. Vasempaan kierrokseen tulikin muutama ihan siisti nosto, oikea oli Katinkalla selvästi vaikeampi ja se tarjosikin enemmän paikallaan pomppimista. Mustan kanssa tein käynti-laukka-käynti siirtymiä, jotka oli ihan kohtuullisia. Välillä tarvi laukassakin ajatella avoa, jotta sai hevosen 'suoristettua' kaaren suuntaisesti. Loppuun vielä eteen-alas ja nyt Hennakin sai Katinkan venymään oikein hyvin.

Mimmille kiitos kuvasta

Torstaina Musta saikin vapaan, kun itse nukuin turhan pitkät päiväunet töiden jälkeen. Olin vain ihan poikki, enkä herännyt edes puhelimen soidessa.

Perjantaina Musta meni lasten tunnilla puomeja. Itse tein avoja suorilla käynnissä ja ravissa sekä keskityin kunnolla kulmissa kääntämiseen. Toisella pitkällä sivulla oli puomi, joka aina ylitettiin avossa. Laukkaa otin muutaman pätkän molempiin suuntiin ja myös tässä käänsiin avoon puomia ylitettäessä. Loppukäynnit tein maastossa, niin pääsin pois jaloista kun seuraava tunti alkoi. Kenttä oli melko kova ja lanauksen jäljiltä vähän irtomöykkyinen (lanattu pakastumisen jälkeen se kuralillukenttä..) ja tasainen pohja oli uran vieressä, jota siis käytettiin urana. Avot onnistui aika mukavasti ja Musta taipui kivasti, vaikka ei ihan parhaimmillaan ollutkaan.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista jälkimmäisellä puomeja. Itse kokeilin pitkästä aikaa pätkän kangilla, koska viikon päästä VEKARAn kisoissa mahdollisesti ratsastan helppo A:n. Lisätystä käynnistä voidaan kyllä vaan haaveilla, mutta muuten ohjelma olisi ihan kiva. Tässä tarkoituksessa testattiin vähän takaosakäännöksiä, joita ei tänä vuonna ole erityisemmin treenattu. Ihan hyvin meni, Musta ei jäänyt rullaamaan paikoilleen vaan polki hyvin. Tahdin kanssa on vielä vähän hiomista ja itse pitää olla tarkkana etten pidätä vahingossa liikaa ja taivutan vähän rohkeammin.
Katinka teki superisti 4 tuntia, joista Henna meni viimeiset 1,5h puomeja. Oli tosi reippaan näköistä menoa ja tuli jopa siistejä laukanvaihtoja puomeilla, mikä ei todellakaan ole Katinkalla mikään itsestäänselvyys, se raukka kun ei vaihtoja ole koskaan varsinaisesti opetellut. Esteillä kyllä vaihtaa, mutta puomeilla harvemmin. Näin tuli taas todistettua, että vanhakin poni oppii uusia temppuja. Loput 2,5h olikin alkeistunteja (eka puolikas ihan 4v. talutusta), joten paukkuja tuntui ponille vielä jäävän ja oli oikein reipas viimeisellä tunnillaan Hennan kanssa. Henna vielä venytti ponin jalat tunnin jälkeen.

Tyhjennettiin lisäksi Katinkan ja Mustan karsinat turpeesta ja laitettiin nappulaa tilalle eli ponit pääsevät nyt testaamaan olkipellettiä. Dinolle ja Mercille se ainakin tuntui maistuva turhankin hyvin, toivottavasti Katinka ja Musta tyytyy heiniinsä ja jättää pelletit rauhaan. Tällä hetkellä tallissa on kolmenlaista kuiviketta (tai oikeastaan neljää), joita käytetään yhdessä ja erikseen. Kylmän puolen karsinoissa on turpeen päällä olkea ja lämpöisellä puolella osalla turvetta, osalla pellavaa turpeen päällä ja Katinkalla sekä Mustalla nyt testauksessa tuota olkipellettiä.

Kovin paksua kerrosta ei näin ensi alkuun laitettu, jotta hajoaa nopeammin. Pellettiä pitäisi aloittaessa laittaa maks viisi senttiä ja lisätä viikon ajan päivittäin, jotta saadaan kunnon patja. Näillä kahdella saattaa patjaantumista kyllä hidastaa se, että molemmat on tosi siistejä karsinoissaan, mutta katsellaan ja raportoidaan (vaikka itse harvoin noita karsinoita siivoankin).

Tässä vielä vertailun vuoksi kuvasatoa (kännykkälaatu) turve-, turve-pellava- ja olkipellettikarsinoista.

Blogioksennus

eli piiitttkäään viikon (tai viikkojen, ups) purkausta

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista ensimmäisen ilman satulaa. Kentän pohja melko liukas näin kesäkenkäiselle, joten lähinnä käyntiä pienillä ravipätkillä höystettynä. Itse menin hetken kentällä, mutta pohja oli sen verran epämiellyttävä, että lähdin nopeasti takaisin tallille. Anne ehdotti, että lähtisin hänen ja Pauliinan mukaan maastoon (Orhidee ja Vysti ratsuina). Menimme kiipeilemään läheistä ylämäki-alamäki pätkää, jossa pystyi keskellä lumisella kohdalla tosi hyvin pystyssä ihan kesäpopoillakin. Mentiin reilu tunti ja hauskaa oli. Pääasiassa käynnissä, mutta pätkiä ravia ja pari mäkeä jopa laukassa (rauhallisessa). Musta innostui vähän turhastikin, kun on pitkään joutunut menemään tosi rauhallisesti. Pienet ilopukitkin irtosi ja olisi irronnut lisääkin jos olisi vähänkin antanut ohjaa. Onneksi mäki oli sen verran jyrkkä tuossa kohtaa, jotta pukit olisi paljon tuntuneet.
Liikutuksen jälkeen venyttelin vielä Mustan etuset kunnolla.

Sunnuntaina sain vihdoin oman menopelini alle talvirenkaan, vaikka ponien kanssa vielä sileillä mennäänkin. Tästä johtuen myös tallille meno jäi melko myöhäiseksi ja ratsastuskin rajoittu reiluun puoleen tuntiin ylämäki-alamäki pätkällä. Pimeässä en viitsinyt alkaa laukkailemaan, joten mentiin lähinnä käyntiä ja pari pientä ravipätkää. Musta olisi kyllä mennyt kovempaakin.
Henna kävi päivemmällä päästelemässä Katinkalla vähän reippaammin toisten kanssa ja poni oli ollut ihan innoissaan.

rullaatirullaati, Musta syksyllä 2008

Maanantaina käytiin taluttelemassa lapset maastossa tutulla ylämäki-alamäki pätkällä. Katinka oli oikein reipas ja sain melkein juosta sen ja Epronin perässä. Tunnin jälkeen menin Mustalla kentällä parikymmentä minuuttia ja taivuttelin lähinnä käynnissä. Muutaman pienen ravisiirtymän uskalsin ottaa.

Tiistaina Musta oli yhdellä tunnilla, jossa menivät alatiellä pohkeenväistöjä. Sulalla alatiellä uskasin itse ottaa muutaman laukkapätkänkin tunnin jälkeen perus eteen-alas ravailun lisäksi. Ratsastuksen jälkeen venyttelin kaikki jalat kunnolla, eteen - taakse - ristiin yms.

Keskiviikkona molemmat ponit sai taas nauttia vapaapäivästä kun itse shoppailin kaupungilla superhalpoja hokkeja (ensi talveksikin varastoon) ja Katinkalle talvipopot.

Torstaina ratsastelin tarhassa vähän ravia ja laukkaa, lähinnä vain 'uraa' pitkin ponia pyöreäksi. Nean ja Simpan kanssa käytiin vielä ylämäki-alamäki lenkillä köpsimässä kesäkenkäisillä. Pätkät mentiin hölkkää ja vähän kun jätti väliä Simppaan, niin pystyin Mustalla ottamaan muutaman laukkapätkäkin. Tosin ponihan otti vähän turhasti paineitai tästä hommasta ja takaisin tultiin vain ravia, kun poni ei suostunut enää kävelemään.
Dinon treenit oli nyt viimeiset tälle vuodelle Korkeavireellä. Mentiin tosi kivaa rataa, jossa oli puomi, muuri ja hyppyjä sekä putkia. Keinua ei voitu radan sisällä ottaa, kun Dino ei suostunut sille menemään ilman hihnaa. Sunnuntaina Dinon treenit jatkuu VAU:lla, jossa käydään sunnuntaisin marras-tammikuun ajan. Korkeavireellä jatketaan taas tammikuun puolesta välistä. Oli pakko ottaa joulutaukoa jo nyt, kun töissä menee lähes päivittäin ylitöiksi, vaikka ei olla vielä joulussakaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä enää iltasella ajelemaan takaisin Lahteen ja koiratreeneihin.

vanhojen kuvien arkistokaivelu jatkuu.. Palikka ja Katinka 2007

Perjantaina köpsöttelin vajaan puolituntia maastossa muutamilla ravipätkillä ja yhdellä reippaahkolla laukkapätkällä (vasenta pitkästä aikaa kunnolla). Lähes kaikki lumi ja jää on sulanut, joten ei hirveästi haitannut menoa, vaikka kengittäjä ei vielä kerennytkään Mustaa ja Katinkaa ottaa käsittelyyn (vaikka piti). Maanantaina ois sitten ponskien vuoro.
Odotellessani tuntilaisia valmiiksi ehdin tehdä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Tämän alkuverkan jälkeen Musta menikin lasten tunnille, jossa oli kuulemma laukassa oikein reipas (menivät puomeja).
Tunnin jälkeen ratsastin Katinkan. Oli aluksi tosi nihkeä liikkumaan mihinkään, joten otin ratsastusloimen pois epäillessäni ponilla olevan turhan lämmin. Joko niin tai raipan vapaa tie ponin kankulle sai rouvan jalatkin vihdoin liikkeelle. Käytin hyväkseni tarhassa (jota taas käytettiin kenttänä oikean kentän ollessa todella liukas) olleita kavaletteja ja ratsastin Katinkaa reippaasti eteen (lähinnä 'uraa' pitkin, koska keskemmällä on melko pehmeää ja raskasta) vaatien kuitenkin pyöreyttä ja rentoutta. Vasemmassa kierroksessa oli melko pahasti oikean pohkeen päällä eli yritti punkea aitaa vasten. Mila tästä jo edellispäivänä varoittikin.. Nean tullessa tarhaan pyysin kääntämään yhden kavaletin pystyasentoon ja hyppäsin tämän hurjan kokoisen (45cm) esteen muutaman kerran molemmista suunnista. Olipas hauska hypätä Katinkalla pitkästä aikaa, viime kerrasta on useampi vuosi jo.
Siirryin tielle tekemään siksak-pohkeenväistöjä ja sain vihdoin myös oikean pohkeen kunnolla läpi. Kunnolla lämmennyt poni sai vielä ratsastusloimen niskaan ja pääsi 'jäähdyttelemään' alkeistalutukseen.
Tunnin jälkeen letitin harjan, jotta pysyisi edes jossain kuosissa kaulakappaleen alla. Harjan loppuosa on vihdoin viimein alkanut kasvaa takaisin ja toivoisin sitä olevan jäljellä vielä keväälläkin (tai jopa hieman pidempänä!)

viimeisimpiä hyppelöitä Katinkalla.. vuodelta 2008?

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia ja sen jälkeen jatkoin itse samaisessa tarhassa ratsastusta hakemalla ponin pehmeäksi ja pyöreäksi käynti-ravi siirtymisillä. Muutaman laukannoston jälkeen siirryin maastoon (pois seuraavan tunnin alta), jossa otin pari pitkähköä laukkapätkää. Musta oli hieman väsyneen oloinen eikä innostunut juurikaan edes kotiin päin laukatessa. Tässä ollaan nyt menty useampi viikko melko kevyesti, joten en yhtään ihmettele ettei kolmatta tuntia jaksa tehdä töitä (vaikka lastentunnit onkin melko kevyitä, mutta tarhan pohja taas kohtalaisen raskas ratsastukseen) ja laukkakunto varsinkin on vähän huonontunut laukkatauon takia. Takaisin tullessa tein vielä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, joissa Musta oli oikein kivan oloinen. Venytin vielä etuset ennen kuin poni pääsi tarhaan ja päiväheinille.

Sunnuntain oli syyspäivä hevostenhoitajille ja talkoolaisille. Osa lähti aamutunnin jälkeen maastoon ja me muut jäimme tekemään 'kisarataa' kentälle. Neljä identtistä rataa rinnakkain, tosin meidän aikuisten piti antaa tasoistusta lasten joukkueelle ja ratamme oli hivenen pidempi. Anne oli jakanut joukkueet mahdollisimman tasaisiksi ja kaikki sai toivoa haluamaansa ponia vaihtoehdoista Katinka, Epron, Roventa. Minä olin jo Mustan varannut aikuisille. Valitettavasti Vilma ei ehtinyt mukaan karkeloihin, mutta joukkueemme sai vahvistusta Neasta ja Riinankin oli pakko kiivetä 'satulaan'. Radalla oli pujottelua, pari pientä hyppyä, raipan ottamista ja laittamista yms. askellaji vapaa. Joukkueen ankkurit ratsastivat oman pätkänsä jälkeen vielä kierroksen vesilasi kädessä (ja tästä täytyy kehua, että mun lasi oli täysimpänä maalissa). Ehkä hieman noloa myöntää, mutta junnut pesi meidät aikuiset 3-0 eli ei ne mitään tasoitusta olisi edes tarvinut. Ja ratahan ratsastettiin tietenkin ilman satulaa. Voittaja joukkue otti vielä kisan keskenään valitsemillaan hevosilla. Musta oli jo turhasti innostunut hommasta, joten varoitin Annikaa pitämään ohjat kunnolla käsissä tai perä saattaisi lentää. Perä pysyi kyllä maassa, mutta Musta ei oikein pysynyt omalla radallaan ja mitä useampi pätkä mentiin, sitä leveämmäksi kävi Mustan tie. Neaan Musta tosin teki lähtemättömän vaikutuksen (mutta keneenpä ei tekisikään). Katinka oli ainoa, joka sai ratsastajia tiputettua, kun pari tyttöä ei ollut varautunut ihan niin hienoon hyppyyn. Onneksi siinä sattui vain tyttöjen ylpeyteen ;)
Makkaranpaiston jälkeen vielä laittelin ponien iltasafkat valmiiksi ja sen jälkeen kurvasimme koirien kanssa Nastolan uumeniin VAU:n hallille ja Dinon toisiin agilitytreeneihin tällä viikolla.

Eve saikin astua remmiin pitkästä aikaa ja Dino pääsi tuttuun halliin, jossa ei kuitenkaan olla hetkeen käyty. Rata oli aika mielenkiintoisen näköinen, keinun käskin jättää ihan suosiolla väliin ja pujottelua sanoin että voi koittaa, mutta olisi parempi jos menisi ensin irtona. Ykkösesteenä oli rengas, jota Dino pari kertaa mietti, putki rykelmällä tuli vauhtia koiraan, mutta kepit ei oikein ottaneet sujuakseen (Dinon mielestä riittää jos menee sen 8-9 keppiä, ei kai niitä kaikkia kahtatoista tarvi joka kerta mennä??). Jokainen pääsi vuorollaan menemään radan pari kertaa ja putket oli kyllä Dinon mahtisuorituksia joka kerta, uskomatonta miten putkivarma siitä on tullut, kun ekoilla kerroilla ei suostunut putkeen menemään ollenkaan. Lopuksi käytiin vielä Even kanssa tekemässä kepit hihnassa (ja ilmankin) muutaman kerran, jotta ei jää mieleen se väärä tapa. Keinun ohittaessa ohjasin Dinon vielä sille ja meni tosi hyvin. Ensi viikolla Dino todennäköisesti jo rennompi kun muistaa paikan paremmin. Sovittiin myös yhteinen treeniaika parin viikon päähän lauantaille Korkeavireen hallille, jossa pääse Mercikin tutustumaan agilityn maailmaan muutakin kuin katsojan osassa. Mercille pitää kyllä nostaa hattua, kun jaksaa aina kärsivällisesti odottaa Dinon treenit.

tunteeko joku tämän Herran? Vinkki: ei ole Dino!

Hevososteopointi

tai miten se nyt kirjoitetaankaan

Maanantaina hypättiin. Olin sunnuntaina rakentanut jo valmiiksi sarjan ja laineen ja pääty-ympyrälle kavaleteista pystyn. Anne hyppäsi ensin Oromiksella ja piti sitten pikaisesti tuntia mulle Mustalla ennen lasten tuntia. Tarkoitus oli hypätä pääty-ympyrä estettä verkaksi, mutta Riina oli samaan aikaan Roventan kanssa ja halusi myös hypätä, joten heivasi toisen kavaletin toisen päältä pois. En sitten kerennyt varsinaisia verkkahyppyjä ottaa, hain vain Mustaa apujen väliin ja vähän ravia ja laukkaa. Ennen kuin aloin hypätä Mustalla, menin Roventalla laineen pari kertaa (molemmista suunnista), kun Riina ei uskonut ettei se mitään kyttää.
Pysty-okseri sarjan väli oli 6,5m ihan kisoihin harjoittelun takia. Mustalle optimi väli on 6m, mutta kun on iso poni (tai ainakaan ei ole virallista mittaustodistusta) niin pakko vaan venyä tohon 6,5m. Aluksi tultiin monta kertaa puolellatoista askeleella, varsinkin kun pystylle tuli usein pieni hyppy, mutta muutaman kerran osuttiin siihen ihan yhdelläkin askeleella. Okseri-pysty suuntaisena oli paljon helpompi, kun okserille tulee luonnostaan isompi hyppy. Pidän muutenkin enemmän okseri-pysty sarjoista kuin pysty-okseri. Verkaksi hypättiin lainetta (puomi tosin vielä päällä), kun sellaiset nyt kerran on saatu tallille (2 kpl sinipunaisia). Ekalla kerralla vähän katsoi, mutta meni ihan nätisti yli. Kun sarja ei heti sujunut, tultiin monta kertaa peräkkäin aina ensin laine ja siitä sarjalle. Lopuksi tuli ihan helposti sillä yhdellä askeleella, kunhan vaan ratsastaa sen välinkin ja tuo hyvin sisään. Toivotaan silti, että kisoissa on okseri-pysty sarja jos siellä sarja on..

Kavaletit piti siis olla päällekäin tuon vasemmanpuoleisen kohdalla..

Musta meni loppuverkaksi vielä alkeistunnille ja Katinkan ratsastin alkeistunnin jälkeen. Tein vähän hiekkakuopalla ympyrällä avoa ja sulkua käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen tiellä siksak-väistöjä niin ikään käynnissä ja ravissa. Hiekkakuopalla mahtuu juuri tekemään ympyrää melko tasaisella. Pohja sielläkin on tosi hyvä, hiekkaa kun on. Osassa kohtaa vähän pehmeämpi kuin kentällä (eli myös hieman raskaampi) ja toisessa päässä isompia kiviä, mutta tuollaisen ympyrällisen siinä pystyy hyvin tekemään. Toimii 'varakenttänä' silloin kun on paljon tuntilaisia ja kentälle en mahdu.
Koska illalla rupesi satamaan sai Katinkakin jäädä jo toiseksi yöksi sisään. Lisäksi saatiin olkea karsinoihin, jota Musta rupesikin hyvällä ruokahalulla popsimaan, liekö mahtuu aamulla ovesta ulos jos sen kaiken pistää poskeensa..

Tiistaina kävi hevososteopaatti Tiina Meiseri käsittelemässä Mustan (ja Epronin). Musta oli tosi jäykkä, mutta selkä parempi kuin viimeksi eikä lantiokaan enää niin vino. Jäykkyys oli tasaista ja kauttaaltaan, Tiina ehdotti että voisi johtua kaurastakin, mutta mielestäni jäykkyys on tullut nyt tässä parin viikon aikana eli itse epäilisin enemmän kosteita ilmoja. Kotiläksyksi saatiin käsky jatkaa samoja 'avoja' (mielestäni enemmänkin jo väistöjä kun tulee ristiaskeleita) ympyrällä joko maastakäsin tai selästä. Eli niin, että takapää astuu ristiin ulospäin, taivutus on tässä vähän toisarvoinen. Harjoituksen tarkoitus on aktivoida Mustaa käyttämään takajalkojaan ihan sieltä ylhäältä asti (olikohan se nyt lonkka mistä oli puhe..)
Lisäksi pitää ratsastaa kunnolla läpi, mielellään päivittäin, kun jännittyy helposti noilla lapsilla. Tosin nykyisin osana päivänä ratsastan ennen tunteja, ettei tarvi yömyöhään ratsastella. Pitänee ruveta käymään silti vielä tuntien jälkeen tekemässä loppuravit eteen-alas. Musta pääsi Epronin kanssa laitumelle viettämään vapaapäivää.

Tallin estekisoista.. kylläpä 70cm näyttää kuvissa matalalle..

Keskiviikkona kivassa vesisateessa aloitettiin ympyrällä niillä määrätyillä 'avoilla'. Molempiin suuntiin käynnissä, välissä aina ylitaivutusta sisään ja ulos. Väistö-avojen jälkeen jatkoin ylitaivuttamista, jotta saataisiin lapoihinkin taas liikettä, nyt pätkittäin myös ravissa. Musta ei ollut erityisen rento, joten rupesin hakemaan rentoutta siirtymillä. Ensin ihan käynti-ravi siirtymisiä nopeassa tahdissa ja matalassa muodossa. Pikku hiljaa alkoi rentoutua ja tuli tosi hyväksi. Pehmeäksi, nopeaksi avuille ja erittäin rennoksi. Oli ihan superhyvä ratsastaa. Loppuun vielä muutamat laukkasiirtymät (yhä ympyrällä) ja rentous jatkui. Jäi tosi hyvä fiilis. Mila ratsasti samaan aikaan Katinkaa, tarkoitus oli käydä itse siellä selässä, mutta kun sitä vettä tuli niin järjettomästi, että sadehousutkin alkoi jo päästää läpi, niin tyydyin vain neuvomaan Milaa Katinka taivuttelussa ja ratsastuksessa. Laukka näytti Katinkalla melko jäykältä vaikka ihan reippaasti päästelikin menemään.

Astetta karmeampi hevonen

Paremminkin on mennyt

Perjantaina oli estevalkku, Musta köpötteli sitä ennen kaksi puomituntia joiden välissä oli puolen tunnin tauko. Itse ratsastin tuon puolituntisen Katinkalla, se kun ei mennyt kuin ensimmäiselle puomitunnille (ja sitä ennen yhdelle ulkomaalaisryhmälle). Oli hieman väsyneen oloinen, mutta heräsi vauhtiin pienen työskentelyn jälkeen. Vasen laukka vaatii vielä selvästi työstämistä, muuten alkaa kulkea jo ihan mukavasti. Pitänee vielä alkuviikosta käydä kerran tai kaksi selässä taivuttelemassa, jotta varmasti on notkea russimestaruuksien vikassa osakilpailuissa, joissa ratsastetaan sekä koulu- että esteosuus. Päätettiin nyt myös nostaa kaura sinne puoleen litraan, kun on ollut hieman nuutunen oloinen välillä, vaikka on melko kevyellä ollutkin. Henna pääsi hoitelemaan Katinkan pois ja Mimmi venytti etuset Hennan pestessä suitsia.

oikein edustava kuva Mustasta

Musta näytti toisen puomitunnin alkupuolella yhtäkkiä ep:ltä, mutta tutkimisen jälkeen jalasta tahi kaviosta ei mitään löytynyt ja kun lähti uudelleen liikkeelle olikin ihan puhdas. Oli varmaan astunut jotenkin huonosti ja vähän nuljahtanut jalka, mikä tuntuu epämiellyttävältä hetken tapahtuneen jälkeen. Jokainen varmaan joskus itsekin nuljauttanut nilkkansa ja tietää miten ikävältä tuntuu kävellä tai juosta vähän aikaa sen jälkeen. Hyvä kumminkin, ettei mitään vakavampaa. Heti selkään noustuani huomasin kyllä kahden peräkkäisen vapaapäivän negatiiviset vaikutukset: poni oli jo seistessäänkin hyvin kieron oloinen. Oikea kylki tuntui pullahtavan ulos ja vasen sitten kaareutuvan sisään, banaani mikä banaani. Lisäksi oikea pohje ei mennyt millään rehellisesti läpi ja kaikki kaarteet ja käännökset oli jotain melko karmeaa. Musta oli myös jotenkin väsyneen oloinen kahden puomitunnin jäljiltä, mutta turhaan hillumiseen sitä energiaa kyllä riittii. Lisäksi vuorossa oli hieman haasteellisempi tehtävä eli alkuverkaksi puomeja s-mutkalla ravissa (meni jotenkuten) ja sitten laukassa niin, että puomien pääälle laukanvaihdot (voi luoja auta!)
Laukassa Musta painui tosi paljon oikean pohkeen päälle, joten se viimeinen kaarre oli jotain ihan muuta kuin kaarre.. Pitkällä sivulla tehtiin avoa ja sekin oli aluksi hankalaa eikä Musta oikein rehellisesti taipunut sisäpohkeen ympärille vaikka avo ihan siedettävää olikin.
Hyppääminen aloitettiin perus pysty-pysty linjalla kuudella askeleella. Ekalla kerralla vauhtia oli vähän liikaa ja ekalle tuli megahyppy (este tosi matala, ehkä 60cm), jonka vuoksi tultiin kuudella askeleella ihan pohjaan toiselle. Myöhemmin taas väliin tuli seitsemänkin askelta, jos eka hyppy lähti liian läheltä. Ja ne seitsemän askelta toi meidät taas ihan pohjaan sille seuraavalle (joka parin hypyn jälkeen nostettiin okseriksi). Anne hilaili okseria pikkuhiljaa ylemmäksi niin, että takapuomi oli jossain 90cm tienoilla ja etupuomi 10-15cm alempana. Kerran jäin vähän epäröimään, mutta Anne onneksi karjaisi siinä vieressä, niin Musta hyppäsi. Seuraavalla kerralla se painoi ohi väistäen sitä reunaa missä Anne oli seissyt, vaikka Anne ei edes seissyt siellä enää. Ei kun uusiksi ja lopulta päästiin yli pari kertaa ihan nätisti (ja tultiin taas sillä kuudella askeleella jopa hieman lähelle). Mua alkoi jostain syystä kammoksuttamaan se okseri, vaikka ei järin korkea ollut ja tultiin ihan hyvillä askelilla sille.. yli mentiin silti kun vaan päätin niin. Olin melko yllättynyt tuosta ohi menosta, yleensä Musta pysähtyy esteen eteen, harvoin pääsee ohi menemään. Lopuksi tultiin vielä s-mutkaa ristikoilla molemmista suunnista eikä oikein vieläkään meinannut laukat vaihtua (ja tiet oli jotain tosi hirveitä). Viimeiseksi pientä rataa eli suhteutettu, suunnan vaihto koko-rata-leikkaalla (keskimmäinen ristikko) ja s-mutka, joka sitten lopulta meni ihan ok. Kaiken kaikkiaan ei todellakaan mikään parhaiten toimiva hevonen (pikku provosoituja pukkeja ei edes lasketa), mutta hengissä selvittiin. Loppuverkaksi kävin vielä kävelemässä maastossa Annen ja Orhideen kanssa. Anne sanoi, että olen sentään oppinut ratkaisemaan noita kielto-ongelmia ihan hvyin itsekin, vaikka tunti ei kaikkein parhaimmalla tavalla mennytkään.
Kävi kyllä mielessä, että tästälähin Mustalla ei ole kahta vapaapäivää peräkkäin, ellei korkeintaan keskikesällä lämpimällä kelillä. Vaikka nytkin oli laitumella, niin jotenkin oli jäykistynyt ihan toispuoleiseksi.

kuva harjoituksesta

Lauantaina Musta meni aamusta kolme alkeistuntia, joista viimeinen oli ihan talutusta. Edellispäivää ajatellen päätin itse ratsastaa kangilla, josko poniin saisi jonkinmoisen kontrollin. Suunnitelmissa taivuttelua ja kokoamisia sekä vähän niitä keskiravi-harjoitteita. Sunnuntaille jää sitten kevyt matalana verkkailu pohkeenväistöineen ja muineen. Todellisuus oli kyllä jotain muuta. Musta oli melko vastahankainen myötäämään yhtään mihinkään suuntaan ja paljon joutui tekemään käynnissä töitä ennen kuin mitään sai aikaiseksi. Sen jälkeen nopeita käynti-ravi siirtymiä ympyrällä, nämä alkoivat jo sujua, vaikka ulkolapa välillä yrittikin omille teilleen. Takapääkin eli välillä ihan omaa elämäänsä ja tuntui että heti kun korjasi takapäätä pysymään paikoillaan, lähti lapa johonkin. Argh!
Laukassa Musta puski ulospäin, ihan sama kumpi suuntaa oli, enkä edes yrittänyt kääntää pientä ympyrää vaan ihan reiluja pääty-ympyröitä. Leveyshalkaisijalla laukanvaihdolla suunnan vaihto. Vasemmasta oikeaan tuli superhyvät vaihdot, oikeasta vasempaan joko ennakoi tai puski vasemman pohkeen päälle jo ennen kuin ehdin kääntämään ja oli täysin vino vaihdossa (joka ei tietenkään sitten mikään hyvä ollut). Pieni hetki käynnissä töitä, jonka jälkeen vielä muutama yritys, jotka meni ihan kohtalaisesti. Loppuravit eteen-alas. Aikaa meni onneksi vajaa tunti, mutta en muista koska Musta olisi viimeksi ollut näin huono ratsastaa, tuntui paikoitellen huonommalta kuin edellispäivänä. Ehkä se siitä työnteolla vertyy.. (sormet ristiin ja toivomaan)

Katinka hoitajienpäivän 'uhrina' narukaulalla ratsastuksessa Mimmin kanssa

Kouluvalkku ja vieraissa taas..

Käännetään ja väännetään

Maanantaina oli Pilvin valkku ja vaikka kerkisin tallille hyvissä ajoin ennen alkua, laitoin Mustan melko nopeasti kuntoon, en taaskaan kerinnyt turhan paljon kävellä alkuun. Aloitettiin verkka ihan perus siirtymillä käynti-ravi-käynti, joissa haettiin taas nopeutta pohkeelle ja rentoutta. Tarkkuutta sai myös kiinnittää siihen, ettei Musta lähtenyt alaspäin siirryttäessä pinkomaan hirveän kovaa vauhtia vaan jäi rauhassa (mutta reippaasti) kävelemään mun alle. Pohkeelle sai reippaaksi melko nopeasti, päätin tällä kertaa kokeilla kannuksia valkussakin, joten auttoivat lie asiaa. Alkuverkan jälkeen lähdettiin tekemään laukkatyöskentelyä, vaikka Musta olikin mukavan rento jo tuossa alkuverkassakin. Pari nostoa ensin ympyrällä käynnistä ja ravista, sitten pitkää sivua laukkaa ja sinne kaksi pienehköä volttia (joo, kääntyyhän se kun kääntää..) Sitten vastalaukka kaarteita samalla loivalla kiemuralla kuin viime kerrallakin. Nyt siihen vielä voltti keskelle, jos meinasi lähteä painumaan uraa kohti lapa edellä. Tosin tämä oli ongelmana vasta vasemmassa laukassa, oikeassa oli superhyvä. Laukassa tuppasi vähän kuumumaan eli ei olisi jaksanut mennä pientä, terävää, koottua laukkaa jota pienet voltit vaati, vaan yritti levähtää ja painaa hirveää kyytiä eteen (kannukset liikaa??)
Pienten välikäyntien aikana keskusteltiin keskiravista ja lähdettiin sitten ravityöskentelyssä hakemaan sen alkeita. Eli ympyrällä ensin hidasta pientä ravia (kuitenkin niin, että hevonen polkee hyvin) ja siitä isonnetaan, mutta palataan odottavaan raviin heti jos hevonen kipittää (niinkuin Mustalla helposti käy). Pilvi auttoi vähän maasta raipalla naputtelemalla pyllyn päälle ja muutamia pätkiä saatiinkin jo vähän isompaa askelta ilman kipitystä. Samalla oli tärkeää pitää etuosa kevyenä, jottei painu alas. Tämä nyt on vain yksi tie roomaan, mutta koitetaan sitä.. Maastossa voi myös mennä, kun siellä Musta venyy helpommin. Ohjeiksi sain vain heti ottaa edestä ylös jos alkaa kopsimaan takasilla etusiin. Pikaisesti vielä eteen-alas ja Musta sai jatkaa alkeisköpsylle loppuverkaksi. Kouluvalkussa oli myös kokeilussa Mustan uudet 'bling-bling' -suitset, jotka ystävällinen postikuski oli tiputtanut postilaatikkoon. Suitset on Salaman vanhat (eli pari kertaa käytetyt) ja ihan kivat Mustalla. Kuvaa en ole valitettavasti vielä kerinnyt pojasta nuo päässä ottamaan. Salaman sivulla ne näkyy Salaman päässä.

Illan kouluvalkkuun sainkin sitten Annelta Foriolan, jonka selässä olen istunut tasan kerran: viime vuonna tallin mestaruuskisojen bonus-kierroksella, jossa hevoset arvottiin. Kun ohjeiksi vielä tuli, että kädellä ei saa olla yhtään kiinni, niin enhän minä raukka uskaltanut ensin ottaa niitä edes oikeasti tuntumalle. Tunnilla tulimme pituushalkaisijalla ensin käynnissä muutamin pysähdyksin, sitten ravilla käyntisiirtymin. Pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa. Foriolan kanssa meni lähes koko puolitoistatuntinen yhteisen sävelen löytämiseen, joten laukka jäi pariin nostoon (joista ensimmäinen epäonnistui surkeasti, kuski ei vaan osannut..) Halkaisijaa tulin myöhemmin avossa, jotta se suoruus ihan oikeasti löytyisi. Meno parani ihan huimasti loppua kohden ja muutenkin sen jälkeen, kun uskalsin ne ohjat ottaa ihan oikeasti käteen. Pohkeenväistöt oli helppoja, samoin avo sen jälkeen kun tajusi olla tekemättä liikaa siellä selässä (eli lähinnä ajattelemaan sitä avoa ilman varsinaista tekemistä). Oikein kiva hepo, vaikka ei todellakaan ihan mun tyylinen (liian nopea reagoimaan näin hämäläiselle). Vierailla hevosilla oikein korostuu ne ongelmat, mitä Mustan kanssa on (ja ehkä pysyy piilossa), joten oli mukavaa taas vierailla. Remokin on mulle jo johonkin koulutunnille ratsuksi luvattu, katsotaan koska pääsen sitä kokeilemaan.. Mukavaa oli myös huomata, että kaipa mä osaan ihan oikeasti ratsastaa edes auttavasti, kun muutkin hevoset saan peräänantoon (edes pienellä työllä) kuin vain omani. Foriolan kanssa tosin olisi paljon auttanut, jos olisimme tehneet ympyrällä töitä. Mun on aina paljon helpompi ratsastaa avut kunnolla läpi ympyrällä kuin suoralla.

Katinka on jo melko pörröisen näköinen.. klipperi alkaa pikkuhiljaa kutsua!

Tiistaina Musta köpsi alkeistunnin ja sen jälkeen lähdettiin maastoilemaan Mimmin ja Veeran kanssa (Mi ja Remo ratsuina). Tuli testattu samalla Remon maastovarmuus ja toimi kuin ajatus (tai kello tai juna kiskoilla), siis ihan superhyvä maastohepo! Mi kävi vähän kierroksilla, onneksi Mimmi ei.. Mentiin pari keskireipasta laukkapätkää ja reipasta ravia. Käytiin Maisa-järven rannassa (jotta tytöt näki missä se on) ja bongattiin pari hirvikärpästä (siihen loppui meikän tän syksyn maastoilut ennen yöpakkasia!!)
Katinkaa pyörittelin parikymmentä minuuttia käynnissä ja ravissa ennen tunteja (olin varannut reilummin aikaa, mutta perhanen Epron ei antanut laitumelta kiinni ja siellä menikin sitten tovi -.-)
Nyt alkaa asetus jo löytymään oikealle ongelmitta, joten ratsastin ympyrällä samaa keski-ravi-alkeita kuin Mustan kanssa valkussa. Pitäen tietty samalla huolen, että pysyy nätisti pohkeiden välissä eikä lavat karkaa omille teilleen. Mikä on Katinkan kanssa jostain syystä p a l j o n helpompaa kuin Mustan. Pari laukannostoa ilman että turpa karkaa taivaisiin ja Katinka sai jäädä alkeisköpsyyn.

Keskiviikkona molemmilla poneilla vapaa ja Musta sai jatkaa vapaitaan vielä torstainkin laitumella Kitiman seurana.

Torstaina oli taas Dinon agitreenit ja poika oli ihan virittynyt kun päästiin hallille. Ei sietänyt yhtään Mercin leikkiyrityksiä ja yritti rähjätä kaikelle liikkuvalle. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut Merci joka kyllä lähtee heti mukaan haukkuloihin (tai jopa aloittaa ne). Pojat sai jopa lenkeillä hiljaisen Argosin avaamaan sanaisen arkkunsa muutaman kerran.
Treenit meni ihan kivasti, ryhmässä oli nyt 5 koirakkoa, mutta tehtiin reilu tunti, niin ei haitannut. Onneksi Dinolla oli Merci seurana, niin ei unohtanut olevansa russeli (muut oli 2 puudelia ja 2 shelttiä). Pari kertaa meinasi mopo karata kunnolla käsistä, mutta Eve oli hereillä ja sai lopetettua hillumiset alkuunsa. Paria ylimääräistä putkea ja hyppyä ei lasketa hillumiseksi.. Pujottelu oli ihan super, kun Dino taas muisti homman nimen. Rata oli eräänlainen pyörittelevä hyppyrata parilla putkella. Lopuksi tekivät vielä keinua ja Dino meni hihnassa, niin ei jännittänyt yhtään. On se toisaalta hassua asia, miten tuo hihna antaa sille varmuutta. Mercikin osasi käyttäyty ihan nätisti vaikka aluksi yrittikin koheltaa. Palkkioksi sai lopussa jakaa Dinon loput treenilihapullat. Ja hyvältä maistui!

Merci ja Dino - päivän leikeistä väsyneet

Asettuu, taipuu, väistää

Koulupainotteinen viikko

Maanantaina Musta meni alkeistunnilla ennen kouluvalkkua, oli siis sopivasti verrytelty vapaapäivän jäljiltä. Ennen tunteja Anne heitti mut laitumelle ja toin pojat pois (Epronin selässä ja Musta käsihevosena). Musta himmaili tien kohdalla, mutta onneksi kerkisin takas pientareelle ennen autoa (samperin kaakit!). Kouluvalkussa tehtiin siirtymiä ensin käynti-ravi, sitten ravin sisällä. Aluksi suoralla (Mustan kanssa tehtiin avoa) ja pääty-ympyröillä, sitten 3-5 kaarisella kiemurauralla (eikä ihme kyllä törmätty kukaan kertaakaan vaikka tultiin molemmista suunnista ja kaikilla vähän omat kiemuransa). Musta oli ihan superhyvä. Rento ja taipui hyvin eikä puskenut pohkeiden päälle. Myös siirtymät meni hyvin vaikkakin joskus yritti hidastuksissa vähän laiskotella ja siirrellä pyllyä eessuntaas. Pienten välikäyntien jälkeen jokainen vuorollaan koko-rata-leikkaalle, jossa askeleen pidennys (tai edes se temponlisäys). Pari kertaa Musta tuli tosi kivasti, ongelma on vain siinä, että kun takapään saa tarpeeksi liikkeelle, ei etuosa olekaan vielä tarpeeksi 'ylhäällä' ja nopea, vaan takaset kopsii etusiin. Mutta jostainhan se on aloitettava. Tosin olen tähän keskiravin alkeisiin/opettamiseen saanut nyt muutamia täysin erilaisia neuvoja, joten pitänee vielä kysyä Pilviltä seuraavan kerran miten hän opettaa keskiaskellajit.
Loppuun vielä laukassa muutaman kerran. Mustan sai koottua tosi lyhyeksi ja vastasi myös hyvin pohkeisiin. Anne toivoikin että olisi myös estetunneilla yhtä säpäkkä/terhakka. Vaikka mun mielestä kyllä on viime aikoina ollutkin reipas myös hypätessä. Puoltoistatuntinen venyi kyllä kahdeksi tunniksi (pitkine loppukävelyineen tosin) kun oikein väännettiin.

Tiistaina oli tarkoitus vähän jatkaa maanantain hommia, mutta aika katosi johonkin, kun mallailtiin satuloita Remolle Annen kanssa. Ehdin ratsastaa puolituntia ennen tuntien alkua Mustalla, joka aluksi hangoitteli vähän vastaan, mutta rentouduttuaan toimi kivasti. Ratsastin sitten erittäin matalaksi (mutta en hirveän pitkäksi) ja hain vain rentona vähän pohkeenväistöjä, taivutteluita ja muutaman peruutuksen ja laukannoston. Puolituntinen riitti hyvin ja Musta sai jatkaa alkeistunnille ja vähän kokeneempien tunnille.
Katinka oli alkeistunnilla vähän ep:n näköinen, samoin kuin oli viime viikolla. Kun pääsi toisella tunnilla vähän reippaammin liikkeelle (tai joutui..) niin epäpuhtaus hävisi. Kävin tuntien jälkeen itse selässä vartin verran ja taivuttelin pikku rautakankea ravissa ja otin muutaman reippaan laukan. Oikealle Katinka ei voinut asettua (muka) ollenkaan, vasemmalle ihan hyvin. Vähän sain jumpattua vasenta kylkeä paremmaksi, mutta vielä on töitä jäljellä. Pitänee tarkistaa vanhoista kirjoituksista onko tuo oikealle asettuminen/taipuminen se sama puoli jossa oli talvella hankaluuksia. Vertsu pääsi vielä tekemään loppuravit ja käynnit. Katinka saakin tästä lähin loimen yöksi, kun tuo epäpuhtaus on selvästi lihasjumeja. Jalat olen tarkistanut joka päivä ja niissä ei ole ollut edes nestettä. Maanantai oli ilmiselvästi liian vähän liikuntaa Katinkalle, kun meni vain yhden alkeistunnin.

Tää on sitä kaviokuumeisen elämää ;)

 

Keskiviikkona käväistiin Mustan kanssa puolen tunnin maasto. Alkuverkaksi vähän ravia ja laukkaa, sen jälkeen kolme kertaa jyrkkää rinnettä (eka vähän loivempi), joiden välissä aina ravilla eteen-alas venytystä. Tällä kertaa olin kaukaaviisaasti laittanut rintaremmin ja kiristin satulavyönkin kunnolla ennen rinteitä. Harjassa piti kyllä itse roikkua, jotta ei pudonnut pepun yli rinteeseen, sen verran jyrkkää oli. Musta meni vielä lasten 'alkeis'tunnille (onneksi on näitä kevyitä tunteja paljon) ja sen jälkeen aikuisten alkeistunnille. Katinka meni vain ensimmäisellä tunnilla, joten ratsastin itse puolisen tuntia sen jälkeen (kivassa vesisateessa..)
Taipui jo paljon paremmin ja oikeallekin pystyi pikku hiljaa asettumaan ja ehkä vähän taipumaankin. Ratsastin ravissa ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja ravissa rennoksi. Katinka pysyi kivasti pohkeiden välissä eikä pahemmin edes yrittänyt puskea lapa edellä. Satulakin tuntui nyt paremmalta kun on ns. varalihakset edessä (pieni viltin palanen). Oikeat varalihakset odottaa valmistumistaan äitin ompelukoneella (itse kyllä ompelen ne). Laukannostoissa yritti puskea ties minne suuntaan, kun en hyväksynyt nostoissa turvan nostamista vaan piti jaksaa siirtyä laukkaan pyöreänä ja rentona. Onnistuihan ne lopulta molempiin suuntiin. Oikea laukka oli jees, vasen vähän kankean oloista ja laukassa ei pystynyt asettumaan vasemmalle (muka!). Eli vieläkin työtä jäljellä, mutta saa odottaa viikonloppuun tai ensi viikkoon.

Tänään (torstai) on Mustalla vapaapäivä ja pääsikin taas laitsalle viettämään sitä. Dinolla ei olekaan treenejä, onneksi muistin tämän ennen treeneihin lähtöä!

Loppuun on varmaan hyvä kertoa vähän käsityksiäni tunneista. Eli sanon alkeistunneiksi kaikkia, missä laukataan lähinnä suoralla (jos laukataan ollenkaan) ja tehtävätkin on helppoja vaikka vähän harjoiteltaisiin jo pohkeenväistöä. Perustunneilla sitten opetellaan jo asettamista ja taivuttamista, hevonen alkaa hieman kantaa itseään ja mahdollisesti jopa pyöristyy selästään ja kaulastaan. Tehtävätkin ovat hieman vaativampia (tai samoissa tehtävissä vaaditaan enemmän kuin alkeistunneilla). Tämän takia teksteissä vilahtelee paljon alkeistunteja, tosin nyt on alkanut oikeastikin muutama uusi alkeisryhmä, joten on niitä ihan oikeitakin alkeistunteja (mahdollisesti mennään taluttajan kanssa eikä vielä osata laukata).

Merci sai muuten edellisviikonlopun Viron reissullaan EH:n ja ERI:n! Hieno poika! Sen kanssa on suunnitelmissa mennä Tuuloksen ryhmänäyttelyyn lokakuun alussa. Mercistä tehtiin myös paperit ja se on nyt virallisesti sijoituksessa mulla. Pitänee lisätä senkin kuva tuonne banneriin..

PUM!

sanoi pakoputki..

Keskiviikkona piti eläinlääkärin tulla rokottamaan pari heposta ja raspaamaan osa. Mä painan töissä kuin hullu, jotta kerkeäisin paikalle ja olin jo edellisenä päivänä ilmoittanut, että ylityöt ei passaa. Päivällä Anne soittaa, ettei elli pääsekään, kun on yksin töissä, tuleekin ensi viikon tiistaina. Helpompi ehkä näin, koska tunnille oli tulossa 6 aloittelijaa. Liinatuntia oltiin kyllä suunniteltu eli riimut päässäkin oisi onnistunut. Raspauksen jälkeenhän ei samana päivänä suositella kuolainten käyttöä, jotta suu saa rauhoittua kunnolla. Liinassa pyöritettiin silti lapsia osan aikaa, kun kerran kerkesin avuksi tunninpitoon. Olin jopa niin ajoissa, että laittelin Katinkan kuntoon ja ratsastin sillä puolisen tuntia ennen lapsia. Oli takaa todellä jäykkä eikä laukka pyörinyt juuri ollenkaan (yritti ravata takapäällä). Mielellään venytti kyllä oikein alas, eteen ei eli pää meni enemmänkin jalkojen väliin, mutta venyttäähän se tuokin selkää. Jumppasin ympyrällä yliasetuksilla ja taivutuksilla hieman ja tekemällä ravissa tempon muutoksia.
Mustan ratsastin tunnin jälkeen. Oli vielä hieman väsyneen oloinen sunnuntain hyppelöistä, joten venytin vain eteen-alas kevyessä ravissa ja laukassa. Sen jälkeen vauhdilla loput hevoset sisään ja safkat naamojen eteen sekä kotiin nukkumaan. Anne oli vähän kipeä, joten tein iltatallin.

Torstaina tytöillä oli estetunti, näin kauden aluksi puomeja ja pikku ristikoita. Suorat linjat näytti osittain olevan hakusessa, samoin vielä tiet, mutta eiköhän se siitä kun pääsevät rutiiniin kiinni. Mila meni Mustalla, joka oli melko innostuneen oloinen. Ratsastin tunnin jälkeen eteen-alas isoja ympyröitä kevyessä ravissa ja seuraavan tunnin alkaessa siirryin tiellä tekemään muutamat laukannostot ja raviväistöt. Tiellä tallille päin väistöihinkin tuli jo hieman lennokkuutta, mitä on yritetty harjoitella. Musta oli yllättävän hyvä suusta Milan jäljiltä, vaikka Milalla on vielä hieman kova käsi silloin tällöin. Lihaksisto on selvästi palautunut sunnuntain hyppelöistä, mutta tälläinen melko kevyt päivä oli vielä ihan hyvä. Laitoin vielä linimentit etusiin.

Perjantaina ei ollut yhtään tunteja, kun Annen piti lähteä Tampereen hevosmessuille. Raukka on kuitenkin vielä kipeä, joten ei reissuun päässyt. Aamupäivällä oli vähän ripotellut, joten hain Mustan sisään, heitin villaloimen alle BOTin ja jätin karsinaan syömään päiväheiniä. Milan kanssa heiteltiin karsinat puhtaiksi, kun Anne ei ollut aamulla kerinnyt tai kyennyt. Mustalta on alkanut taas karvaa irtoamaan ihan hulluna vaikka aiemmin tuo karvanlähtö jo vähän rauhoittui. Kunnon harjaus rauhassa ajan kanssa ja sen jälkeen kouluvääntöön. Mila lähti Katinkalla ilman satulaa hölkkäilemään seuraksi. Mustalle laitoin kanget, kun pohja on kesäkunnossa, niin voidaan vääntää kunnolla. Alkuverkaksi käytiin kävelemässä tiellä. Aloitin työskentely käynnissä ympyrällä, myötä- ja vasta-asetuksilla. Musta oli mukavan energinen ja jaksoi kantaa itseään hyvin sekä ryhdikkäästi. Oli edestä hyvin kevyt vai johtuisiko tuo taas siitä, että oma käteni on kangen kanssa varovaisempi ja kevyempi? Kankiohjan pidin löysällä ja ratsastin lähes pelkästään nivelellä. Aluksi ponin herkistelyä nopeillä käynti-ravi -siirtymisillä, jotka pyrin tekemään pelkällä istunnalla. Pidätteet menee hyvin läpi istunnalla, mutta raviin siirtymisissä tarvitsi aluksi pohjetta mukaan. Melko usein annoin levätä ja venyttää reippaassa ravissa eteen-alas. Nyt jostain syystä Musta lähtikin venyttämään melko mukavasti myös sinne eteen.
Laukassa tein ympyröillä käynti-laukka siirtymiä sekä muutaman laukanvaihdon. Vasen laukka tuntui vähän tasapainottomalta mitä ei yleensä ole. Laukanvaihto vasemmasta oikeaan onnistuikin todella hyvin. Lopuksi vielä parit pohkeenväistöt ravissa ja Musta pysyikin ihanan rentona. Loppukäynnit tehtiin taas tiellä.
Mila taivutteli Katinkaa ympyröillä ja harjoitteli ratsastamaan eteen-alas. Poni ei ollut enää jäykkä ja lopuksi laukkasi iloisesti ja tahdikkaasti ympäri kenttää.
Karsinoita siivotessamme alkanut sade piti ystävällisesti taukoa sen puolitoista tuntia, mitä ratsastimme ja alkoi hiljalleen loppukäyntien aikana. Ponit pääsi vielä takaisin tarhaan takit niskassa.

Molemmat ponit ovat olleet pääsiäisestä asti ilman kauraa ja energiaa on riittänyt ihan kivasti. Katinkalle kuitenkin lurautin nyt kokeilumielessä vähän öljyä pellavaisen joukkoon. Katsotaan pari viikkoa mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Ja otsikkoon viitaten, autoni pakoputki kosahti perjantaina tallimatkalla, joten jonkin aikaa joudun ajamaan mukavan pikku säestyksen siivittämänä..

Mustalla riittäisi tukkaa vaikka kahdelle ponille. Molemmin puolin kaulaa jaettunakaan harja ei juuri näyttänyt ohenevan. Jakauksesta ei ihan suoraa tullut ;)