Perjantaina oli estevalkku, Musta köpötteli sitä ennen kaksi puomituntia joiden välissä oli puolen tunnin tauko. Itse ratsastin tuon puolituntisen Katinkalla, se kun ei mennyt kuin ensimmäiselle puomitunnille (ja sitä ennen yhdelle ulkomaalaisryhmälle). Oli hieman väsyneen oloinen, mutta heräsi vauhtiin pienen työskentelyn jälkeen. Vasen laukka vaatii vielä selvästi työstämistä, muuten alkaa kulkea jo ihan mukavasti. Pitänee vielä alkuviikosta käydä kerran tai kaksi selässä taivuttelemassa, jotta varmasti on notkea russimestaruuksien vikassa osakilpailuissa, joissa ratsastetaan sekä koulu- että esteosuus. Päätettiin nyt myös nostaa kaura sinne puoleen litraan, kun on ollut hieman nuutunen oloinen välillä, vaikka on melko kevyellä ollutkin. Henna pääsi hoitelemaan Katinkan pois ja Mimmi venytti etuset Hennan pestessä suitsia.
 |
| oikein edustava kuva Mustasta |
Musta näytti toisen puomitunnin alkupuolella yhtäkkiä ep:ltä, mutta tutkimisen jälkeen jalasta tahi kaviosta ei mitään löytynyt ja kun lähti uudelleen liikkeelle olikin ihan puhdas. Oli varmaan astunut jotenkin huonosti ja vähän nuljahtanut jalka, mikä tuntuu epämiellyttävältä hetken tapahtuneen jälkeen. Jokainen varmaan joskus itsekin nuljauttanut nilkkansa ja tietää miten ikävältä tuntuu kävellä tai juosta vähän aikaa sen jälkeen. Hyvä kumminkin, ettei mitään vakavampaa. Heti selkään noustuani huomasin kyllä kahden peräkkäisen vapaapäivän negatiiviset vaikutukset: poni oli jo seistessäänkin hyvin kieron oloinen. Oikea kylki tuntui pullahtavan ulos ja vasen sitten kaareutuvan sisään, banaani mikä banaani. Lisäksi oikea pohje ei mennyt millään rehellisesti läpi ja kaikki kaarteet ja käännökset oli jotain melko karmeaa. Musta oli myös jotenkin väsyneen oloinen kahden puomitunnin jäljiltä, mutta turhaan hillumiseen sitä energiaa kyllä riittii. Lisäksi vuorossa oli hieman haasteellisempi tehtävä eli alkuverkaksi puomeja s-mutkalla ravissa (meni jotenkuten) ja sitten laukassa niin, että puomien pääälle laukanvaihdot (voi luoja auta!)
Laukassa Musta painui tosi paljon oikean pohkeen päälle, joten se viimeinen kaarre oli jotain ihan muuta kuin kaarre.. Pitkällä sivulla tehtiin avoa ja sekin oli aluksi hankalaa eikä Musta oikein rehellisesti taipunut sisäpohkeen ympärille vaikka avo ihan siedettävää olikin.
Hyppääminen aloitettiin perus pysty-pysty linjalla kuudella askeleella. Ekalla kerralla vauhtia oli vähän liikaa ja ekalle tuli megahyppy (este tosi matala, ehkä 60cm), jonka vuoksi tultiin kuudella askeleella ihan pohjaan toiselle. Myöhemmin taas väliin tuli seitsemänkin askelta, jos eka hyppy lähti liian läheltä. Ja ne seitsemän askelta toi meidät taas ihan pohjaan sille seuraavalle (joka parin hypyn jälkeen nostettiin okseriksi). Anne hilaili okseria pikkuhiljaa ylemmäksi niin, että takapuomi oli jossain 90cm tienoilla ja etupuomi 10-15cm alempana. Kerran jäin vähän epäröimään, mutta Anne onneksi karjaisi siinä vieressä, niin Musta hyppäsi. Seuraavalla kerralla se painoi ohi väistäen sitä reunaa missä Anne oli seissyt, vaikka Anne ei edes seissyt siellä enää. Ei kun uusiksi ja lopulta päästiin yli pari kertaa ihan nätisti (ja tultiin taas sillä kuudella askeleella jopa hieman lähelle). Mua alkoi jostain syystä kammoksuttamaan se okseri, vaikka ei järin korkea ollut ja tultiin ihan hyvillä askelilla sille.. yli mentiin silti kun vaan päätin niin. Olin melko yllättynyt tuosta ohi menosta, yleensä Musta pysähtyy esteen eteen, harvoin pääsee ohi menemään. Lopuksi tultiin vielä s-mutkaa ristikoilla molemmista suunnista eikä oikein vieläkään meinannut laukat vaihtua (ja tiet oli jotain tosi hirveitä). Viimeiseksi pientä rataa eli suhteutettu, suunnan vaihto koko-rata-leikkaalla (keskimmäinen ristikko) ja s-mutka, joka sitten lopulta meni ihan ok. Kaiken kaikkiaan ei todellakaan mikään parhaiten toimiva hevonen (pikku provosoituja pukkeja ei edes lasketa), mutta hengissä selvittiin. Loppuverkaksi kävin vielä kävelemässä maastossa Annen ja Orhideen kanssa. Anne sanoi, että olen sentään oppinut ratkaisemaan noita kielto-ongelmia ihan hvyin itsekin, vaikka tunti ei kaikkein parhaimmalla tavalla mennytkään.
Kävi kyllä mielessä, että tästälähin Mustalla ei ole kahta vapaapäivää peräkkäin, ellei korkeintaan keskikesällä lämpimällä kelillä. Vaikka nytkin oli laitumella, niin jotenkin oli jäykistynyt ihan toispuoleiseksi.
 |
| kuva harjoituksesta |
Lauantaina Musta meni aamusta kolme alkeistuntia, joista viimeinen oli ihan talutusta. Edellispäivää ajatellen päätin itse ratsastaa kangilla, josko poniin saisi jonkinmoisen kontrollin. Suunnitelmissa taivuttelua ja kokoamisia sekä vähän niitä keskiravi-harjoitteita. Sunnuntaille jää sitten kevyt matalana verkkailu pohkeenväistöineen ja muineen. Todellisuus oli kyllä jotain muuta. Musta oli melko vastahankainen myötäämään yhtään mihinkään suuntaan ja paljon joutui tekemään käynnissä töitä ennen kuin mitään sai aikaiseksi. Sen jälkeen nopeita käynti-ravi siirtymiä ympyrällä, nämä alkoivat jo sujua, vaikka ulkolapa välillä yrittikin omille teilleen. Takapääkin eli välillä ihan omaa elämäänsä ja tuntui että heti kun korjasi takapäätä pysymään paikoillaan, lähti lapa johonkin. Argh!
Laukassa Musta puski ulospäin, ihan sama kumpi suuntaa oli, enkä edes yrittänyt kääntää pientä ympyrää vaan ihan reiluja pääty-ympyröitä. Leveyshalkaisijalla laukanvaihdolla suunnan vaihto. Vasemmasta oikeaan tuli superhyvät vaihdot, oikeasta vasempaan joko ennakoi tai puski vasemman pohkeen päälle jo ennen kuin ehdin kääntämään ja oli täysin vino vaihdossa (joka ei tietenkään sitten mikään hyvä ollut). Pieni hetki käynnissä töitä, jonka jälkeen vielä muutama yritys, jotka meni ihan kohtalaisesti. Loppuravit eteen-alas. Aikaa meni onneksi vajaa tunti, mutta en muista koska Musta olisi viimeksi ollut näin huono ratsastaa, tuntui paikoitellen huonommalta kuin edellispäivänä. Ehkä se siitä työnteolla vertyy.. (sormet ristiin ja toivomaan)
 |
| Katinka hoitajienpäivän 'uhrina' narukaulalla ratsastuksessa Mimmin kanssa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vaan!