eli Dino on toinen koirani. Ensimmäinen koirani menehtyi valitettavasti 8kk ikäisenä jäädessään auton alle. Kyseessä oli Dinon isoveli-puoli Taskuauringon Pikkupakkanen eli Taco.
Tacon pentueessa oli 6 pentua, mutta Dinon pentueessa 8, mikä on huima määrä pienikokoiselle koirarodulle. Dino oli pentueensa ainoa uros ja kaikkein pienin. Epäilys on vahva, että Dino on saanut alkunsa vasta toisesta astutuksesta (5 päivää ensimmäisen jälkeen), kun taas nartut jo ensimmäisestä. Tähän viittaa pienen koon (puolet pienempien pentujen koosta) myös se, että Dinon silmät aukesivat viikkoa myöhemmin kuin muiden. Sokeus ei Dinoa estänyt lähtemästä pesästä siskojen perässä eikä se ettei takajalat heti kannattaneet pientä rääpälettä. Dinon elämänhalu oli pienestä koosta huolimatta suuri (samoin ruokahalu), joten ajanmyötä se otti siskojaan hurjasti koossa kiinni. Nyt täysikasvuisena on Dino urosten tapaan hieman massiivisempi kuin nartut sekä isokokoisempi kuin ne nartut joita olemme pentueesta nähneet.
Dinoa ruokittiin pikkupentuna äidinmaidonkorvikkeella ja huolehdittiin että pääsi vuorollaan imemään ja ensimmäisen ruokakupille kun kiinteiden ruokien aika koitti. Sisarusten kanssa kilpailu on selvästi jättänyt merkkinsä Dinon ruokahaluun ja Dino onkin erittäin perso herkuille, mikä on helpottanut kouluttamista huomattavasti.
Luonteeltaan Dino on pehmeä (terrieriksi) ja iloinen 'kaikkien kaveri' -tyyppi. Häntä heiluen mennään vastaan niin koiria kuin ihmisiäkin (sekä kissoja). Dino on leikkisä ja osaa tarpeen vaatiessa myös äristä leikkikaverille (tämä tosin vaatii hieman lämpeämistä asiaan..). Kouluttaminen on ollut helppoa, koska Dino on, kuten mainittu, perso herkuille ja muutenkin nöyrä (hyvin epäterrierimäistä) ja miellyttämisen haluinen. Ei sentään pk-tyylinen :D
Perustottelevaisuus on opeteltu Toko-tyyppisesti, jotta sielläkin voidaan tulevaisuudessa kisata, jos kiinnostusta riittää. Tällä hetkellä Dino on aloittanut agilityharjoitukset yhdessä tulevan kilpakumppanin Even kanssa (itsellä ei nopeus riitä tuollaisen salaman ohjaamiseen). Evellä on kokemusta kisaamisesta ja kouluttamisesta ja Dino onkin oppinut jo paljon muutamassa kerrassa.
Dinon lempiharrastuksiin kuuluu lenkkeily, joko ihan kävellen tai hevosen perässä (tai edellä) juosten. Tavattoman riemukasta on myös päästä vapaaksi spurttailemaan kentälle/tarhaan/maastoon/jäälle. Silloin vauhti on aivan järjetön, vain valkoinen viuhahdus käy kun Dino pistää kinttua toisen eteen. Vapaana Dinoa pystyy hyvin pitämään, kuhan lähistöllä ei hirveästi kulje autoja, Dino kun ei tajua niitä väistää. Korkealla ja iloisella äänellä huudettu 'Dinodinodinodino' -kutsu toimii aina (joskus pienellä viiveellä) ja myös hihnan heiluttelu saa koiran palaamaan innosta hyppien luokse.
Autossa Dino matkustaa omassa kuljetusboksissa, jossa viihtyy hyvin. Hyppää boksiin itse eikä tule ulos ennen lupaa (ellei nyt satu olemaan jotain tosi kiinnostavaa lähipiirissä, silloin pitää keretä sanomaan paikka..). Autoon menee muutenkin mielellään, tarkoittaahan se reissua johonkin uuteen (tai tuttuun) paikkaan.
Faktaa koirasta
s. 2010 (tammikuu)
väri: valkoinen ruskein merkein
isä: Taskuauringon Hubertus emä: Tallihiiren Kesäheila
Dino pyrkimässä ruokailemaan siskojen yli
Dino pikkupentuna
Dinon perus nukkumisasento
Dino ja tallikisut sulassa sovussa