Viikosta viikkoon

Vähän jäljessä

Keskiviikkona Mustan saalistus oli melko haasteellista, mutta ankara työ tuotti lopulta tuloksen (kauraämpärin voimalla).
Musta teki kaksi lastentuntia ja ratsastin niiden jälkeen itse vain hetken pyöreäksi ja kantamaan itseään, sekä eteen-alas.
Ponin syödessä kuvailin tyttöjen estetuntia, joka onneksi loppui ennen kuin sade kunnolla alkoi. Kaikki hevoset lisäksi vietiin tien toiselle puolelle laitumelle (tytöt perälle, tyhjä lohko väliin ja pojat etummaiselle. Siinä hommassa kyllä kastuttiinkin.
Katinkalle hain vielä kunnon satsin heinää ja hoitelin muutenkin. Katinka teki yhden lasten talutustunnin.

Torstaina kuskasin Anne, Vilman, Hennin ja Emman lentokentälle ja poikkesin takaisin tullessa Hööksissä. Aletavaraa ei juurikaan ollut jäljellä, mutta löysin parit sukat sekä hyvät hanskat (joista olin valmis maksamaan sen 14e mikä hintalapussa luki), jotka yllätyksekseni olikin vain 3,5e! Vielä tarjousriimu ja termosmuki mukaan, niin se riitti tällä kertaa. Riimun otin ponikokoisena, vaikka epäilinkin mahtuuko se Mustan päähän. Väri ei ole ihan Katinkalle paras, mutta cob-koko näytti taas niin isolta, että olisi varmaan tippunut Mustan päästä. Kaipa tuo suurimmilleen säädettynä mahtuu. Hankalan kokoinen pää ponilla.
Molemmat ponit sai vapaata, alunperin tarkoitus oli hypätä Mustalla, mutta koko yön jatkunut sade oli tehnyt kentästä vähän turhan märän.

Perjantaina otin muutaman hypyn kentällä Hennan ja Milan viipotellessa poneilla ilman satulaa ja riimuilla puomeja. Musta oli aluksi vähän väsähtäneen oloinen vapaapäivästä huolimatta, mutta piristyi hypyistä eikä tuntunut yhtään tahmealta vaikka pohja olikin vähän 'liisterimäinen'.
Teki hyviä isoja hyppyjä pikkupystyille ja puomeillekin paineli ihan liian kovaa. Kivaa, että sitäkin saa välillä pidellä.

Ylälinja alkaa olla ihan kivassa kondiksessa..

Lauantaina aamulla raahattiin heposia laitumelta ja vedin ensin 1,5h reippaamman maaston Foriolalla, jonka jälkeen vielä erittäin rauhallisen maaston Mustalla, missä Katinkakin oli mukana. Laukattiin hiljaa yksi pätkä, muuten mentiin käyntiä ja lyhyehköjä ravipätkiä. Alkoi vähän sataa tihutella loppuvaiheessa, mutta onneksi kunnon sade alkoi vasta päästyämme jo tallille.

Sunnuntaina oli vihdoinkin satamatta ja kenttäkin alkoi olla ihan mukavan kuiva. Tietysti se oli vähän kostea vielä eikä pohja ihan sileä (kun siellä oli niin märällä menty aika paljon). Vertsu tuli ratsastamaan Katinkalla samalla kun hyppelin vähän Mustalla. Mimmi jaksoi tulla vielä kuvailemaan, joten vähän materiaalikin tältä päivältä näytille.
Käytin samoja esteitä, jotka oli koko viikonlopun kentällä ollut, nyt vähän korkeampana kun pohja oli parempi. Okserille Musta lähti joka kerta yllättävän kaukaa ja minä roikuin mukana miten parhaiten taisin.. Muutenkin teki ihan kivoja hyppyjä ja vaikka oli alkuverkassa hyvin kyllästyneen ja hitaan oloinen, lämpeni hypyille kivasti.
Henna oli ratsastanut Katinkalla kevyesti aiemmin päivällä. Oli aluksi kuulemma vähän jäykkä, mutta vertyi liikkuessa. Laukka oli ok.

Korvat hörössä eteenpäin

Maanantaina ratsastin ennen tunteja puolisen tuntia kevyesti taivutellen ja keskittyen siirtymiin. Musta ja Katinka teki molemmat yhden lasten tunnin, jossa ratsastivat kulmia.
Mustan syödessä kaurojaan, revin Katinkalta etusista kengät irti, ne kun vähän kilkatti jo. Oli ihan hirveä homma vaikka sainkin kotkaukset katkottua. Naulat ei vaan millään ois halunnut tulla pois.. Katinka onneksi jaksoi olla kärsivällinen mun häärätessä sen kavioiden kimpussa. Ei arkonut yhtään tietä tarhaan viedessä.
Olen Katinkalle antanut nyt päivittäin pienen määrän löysää greenlinea, kun heinä mitä tällä hetkellä on, ei mitään turhan huippua ole.

tälle okserille lähti hypyt aina jotenkin kaukaa, vaikka yritin tuoda kaarteella erikohtiin. Pari ekaa kertaa olin vähemmän mukana menossa, mutta sitten lopulta uskoin, että tuosta se ponnistaa eikä ota miniaskelta.

Tiistaina ehdin melkein laitumella, kun alkoi ihan järkky sade. Olin täysin läpimärkä ja Musta oli taas yliherkkä eikä uskaltanut aluksi tulla ottamaan edes makupalaa. Onneksi oli vain Clara seurana, joten vein sen ulkopuolelle ja sen jälkeen Mustaakin alkoi kiinnostaa mukaan tulo. Tuntuu, että Musta on aina vaikea ottaa kiinni niinä päivinä, kun on edellispäivänä ollut tunnilla. Ihan sama onko ollut alkeistunti vai talutustunti vai vähän rankempi ja kuinka monta. Jos olen vain itse mennyt, antaa se hyvin kiinni seuraavana päivänä, vaikka itse ratsastaisin hyvinkin rankasti.
Nyt pääsikin suoraan karsinaan vähän kuivattelemaan ja syömään. Heitin satulaan rasvaa sateensuojaksi, mutta sade onneksi loppui ennen Mustan tuntia. Jatkoivat samaa kulmien ratsastusta (tarhassa tosin, kenttä oli melko märkä). Kello oli jo aika paljon, joten en itse ratsastanut ollenkaan vaan hoidin ponin vaan takaisin laitumelle.

Keskiviikon ja torstain Musta sai vapaaksi. Onneksi laitoin molemmille poneille loimet päälle, koska vettä tuli ihan järjettömästi taas molempina päivinä.

Valoa tunnelin päässä?

Toiveet korkealla

Perjantaina Katinka oli jo hieman parempi, vaikka oli vähän liikkunutkin. Pulsseja ei enää tuntunut ja kaviotkin melko normaalin lämpöiset. Vähän käveli vielä huonosti etusilla, mutta muuten lähes normaalin pirteä. Kylmetin kaviot ja vein lisää pajua syötäväksi. Tein myös pari annosta erittäin löysää pellavaista, johon sain vähän suolaa ja kivennäistä sekoitettua.

Musta oli vieläkin melko väsyneen oloinen, käytiin maastossa reilu puolisen tuntia vain kävelemässä ja sen jälkeen työstin vielä kentällä ympyrällä kevyttä taivuttelua. Vasemmalle taipui jo paremmin kuin eilen. Ratsastin todella matalana ja pitkänä, paljon käynnissä ja pätkiä ravissa. Oli melko tahmea pohkeelle ja muutenkin yritti valua etupainoiseksi, jolloin tietenkin joutui nostamaan hetkiseksi vähän ylemmäksi. Laukannostot oli hyvät ja tyydyinkin vain yhteen nostoon per suunta, jonka jälkeen vielä ravissa kunnon venytystä eteen-alas.
Musta sai jäädä karsinaan odottelemaan iltapäivällä alkavaa estekurssia, joten ruokin sen ja vähän myöhemmin vielä syöttelin. Neuvoin kurssilaista hoitamaan ja varustamaan Mustan ja jäin katsomaan ekaa ryhmää. Tunnin jälkeen kurssilainen vielä syötteli Mustaa, se kun sai jäädä tarhaan yöksi (eivät varmaan saisi aamulla laitumelta kiinni).

Lauantaina en käynyt ollenkaan ratsastamassa, koska Musta tosiaan teki pari tuntia estekurssilla. Katinkaa jonkin verran syöteltiin.

Sunnuntaina ratsastin Mustaa puolisen tuntia aamupäivällä ekan kurssitunnin jälkeen. Menin jo aamusta ottamaan Mustan kiinni laitumelta, jotta ei juoksuttaisi lapsia siellä. Kamalasti oli pohkeiden päällä, muuten mukavan rento (vaikkakin väsähtäneen oloinen). Pohkeiden päälle puskemisen arvasinkin jo etukäteen, kun välillä seurailin estetuntia. Hain vain ympyrällä ponia suoraksi pohkeiden väliin ja kevyesti taipumaan ympyrän suuntaan. Ratsastin hyvin matalalle, välillä joutui vähän nostamaan, kun meinasi valahtaa lapojen yli etupainoiseksi. Laukkaa otin vain muutaman hyvän noston ja yhden laukanvaihdon (joka oli ihan kohtalainen). Musta sai vähän kauraa ja lisikset karsinassa, kerkesi siellä muutenkin hengailla hetken ennen iltapäivän tuntia. Toisella kurssitunnilla menivätkin ilman satulaa, joten se oli vähän kevyempi hevosillekin.
Tunnin jälkeen Musta sai loput ruuat ja pääsi laitumelle.
Katinkaa syöttelin pariin otteeseen ja kylmäsin kaviot. Löysän pellavaisen lisäksi annoin pienen annoksen löysää greenline-pellavaisseosta. Lisäksi vielä paljon pajuja kaluttavaksi. Käytiin myös Annen kanssa heittelemässä niitettyä heinää kärryille, jotta Misukka saa laitsalleen vähän lisäruokaa. Näistä osa päätyy myös Katinkalle.

Maanantaina kävin kävelemässä puolisen tuntia maastossa. Takaisin tullessa laukattiin rauhallisesti pidempi pätkä, jossa Musta vaikutti jopa vähän innostuneelta. Kävin vielä kentällä tekemässä kevyesti ympyröitä ja taivuttelua. Musta jatkoi vielä lasten tunnille.

Tiistaina Musta oli taas karkuun lähdössä oloinen laitsalla, mutta onneksi päästi sitten helposti luokseen. Tein kangilla vähän enemmän töitä kentällä, kesto tosin vajaa tunti. Oli ihan mukavan pehmeä ja kohtalaisen reipas (joskin alkuun hidas pohkeelle), mutta ei parhaimmillaan. Alkuun taas isolla ympyrällä käynnissä kunnon asetusta ja kevyttä taivutusta. Vähän myös loivaa avoa. Samaa ravissa (ensin siirtymillä pohjeavut läpi kunnolla) ja vasempaan kierrokseen myös vähän sulkua. Oikeaan tein vain avoa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Peppu yritti taas kovasti sinne sisään päin.. Laukassa tein laukanvaihtoja. Näitä teen nykyään kolmikaarisella tai sitten kahdeksikolla. Koko-rata-leikkaalla en uskalla enää tehdä, kun koulukisoissa Musta sitten vaihtelee laukkoja tosi helposti juuri  ennen uraa, vaikka kuinka yritän valvoa. Vasemmasta oikeaan tulee tosi hienot vaihdot taas, mutta oikeasta vasempaan.. voi huoh! Ensinnäkin Musta ennakoi ja yrittää lähteä kääntymään vasemmalle ennen aikojaan (varmaan se jotenkin aistii musta, että nyt voitais mennä) eli tosi monta kertaa jouduin vain jatkamaan ympyrää oikealle. Lisäksi itse vaihtokin on tosi töksähtävä ja hevonen ei tasan pysy suorana siinä. Mustalla tosin on aina ollut ongelmana vasemman takajalan heikompi käyttö ja aikoinaanhan sillä oli lantio vinossa (osteopaatti suoristi ja nyt se on pysynyt suorana), joten tuokin vaikuttaa asiaan. Laukanvaihtoja pitää joka tapauksessa nyt treenata ihan huolella, jotta viitsisi esteillä tehdä taas kevyesti ne..
Suunnitelmissa pyytää Pilviltä seuraavassa valkussa laukanvaihtoharjotteita. Tai sitten käyttää Anne siellä selässä tekemässä muutamat.
Laukkojen jälkeen tein vielä muutamat pidennykset ravissa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka helposti Musta lähti pidentämään. Itse pidennykset ei ollut niin hyviä, kuin joskus parhaimmillaan, mutta Musta joka tapauksessa lähti pidentämään eikä kipittämään. Asiaa auttoi vielä, jos yhdessä pohkeiden kanssa kosketti raipalla pyllylle. Ei siis lyöntiä, vaan ihan kevyt kosketus.
Otin samaa vielä laukassa muutaman siirtymän molempiin kierroksiin.
Tästä Musta jatkoi vielä kahdelle alkeis-jatkotunnille.

Katinka kävi kevyesti köpöttelemässä talutustunnin (2x30min) pikkulapsilla. Vähän ravia, suurimmaksi osaksi käyntiä. Liikkui ihan hyvän näköisesti, aavistuksen jäykkä, mutta se onkin oletettavissa viikon seisoskelun jälkeen. Kylmetin kaviot ja etuset eikä pulsseja tuntunut ennen eikä jälkeen ratsastuksen. Otetaan nyt tämä viikko kevyesti ja katsotaan sitten josko ensi viikolla olisi jo normaalimmassa työtahdissa. Tämä on ollut Katinkalle sopiva tahti edellisilläkin kerroille, joten toteutetaan vanhaa hyväksi havaittua toimintamallia sen kaviokuumeilun kanssa. Loppukesän laidunnukset taisi kyllä olla tässä, ellei sitten pariksi tunninksi kerrallaan uskalla heittää.

Voihan rähmä..

Kaviopulssit ei oo kiva juttu

Keskiviikkona mulla menikin ajateltua pidempään kummisedän ikkunoiden pesussa, joten en jaksanut enää lähteä tallille ja ajattelin Mustallekin vapaapäivän tekevän ihan hyvää. Viikonloppuna on silläkin edessä estekurssi ja pari tuntia töitä päivittäin (+ mun mahdolliset ratsastelut). Valitettavasti Vysti oli kuitenkin ollut epäpuhdas ja Musta oli sitten saalistettu lastentunnille, se siitä vapaapäivästä. Itse sain tietää asiasta vasta torstaina, kun olin jo tallilla, niin en sitäkään päivää sitten viitsinyt vapaaksi antaa. Onneksi tunti oli maastoköpsöilyä, joten fyysisesti ei rasittavaa, enemmän vapaata tuntuukin kaipaavan ponin pää.

Vapaan tarpeesta kertoi myös karkuunjuoksu torstaina laitumella. Poika oli jotenkin yliherkkä, enkä aluksi päässyt edes kosketusetäisyydelle, kun pienikin käden liike sai hirveät hatkat aikaan. Osaltaan varmaan vaikutti hiekkatien toisella puolella laiduntavat tammat, joita Mustan mielestään piti pitää silmällä. Lopulta sain sen uskaltamaan ottamaan namin ja sitten pääsinkin jo lähelle ja rapsuttelemaan.

kännyisä laatu

Mentiin kentälle vähän työstämään koulua ja jäykkyyttä pois. Musta oli vähän nihkeä, sen kyllä huomasi ja alkuun kovin hidas pohkeelle. Tein aluksi eri kokoisia neliöitä ja huolellisia kulmia, jotta ulkopohkeet menisi ihan oikeasti läpi. Vasemmalle kääntyi herkemmin, oikealle joutui vähän muistuttamaan pohkeesta. Tämän jälkeen hain ympyrällä kevyttä taivutusta käynnissä ja pienillä ravipätkillä, joilla samalla haettiin nopeaa reagointia apuihin. Hidastus onnistuu hyvin istunnalla lähes päivänä kuin päivänä, mutta tänään ei todellakaan lähtenyt raviin pelkällä istunnalla vaan ihan reippaastikin sai välillä käyttää pohjetta tai muistuttaa kannuksella (pari kertaa jopa raipalla). Ylöspäin siirtymisissä yritti myös alkuun nousta ylös ja tehdä homman selättömästi, mutta onneksi tasaantui melko nopeasti. Muutenkin työstin todella matalassa muodossa, jotta selkä varmasti pysyisi hommassa mukana.
Ilokseni huomasin, että jopa oikeaan kierrokseen Musta oli mukavan 'suora' eikä yrittänyt työntää peppuaan sisälle. Nyt voidaan siis lähteä työstämään pois taipumattomuus ongelmaa vasemmassa kierroksessa kun on saatu suoruus taas kohdilleen. Aloitin helpommassa kierroksessa eli oikeassa ja tein ympyrällä avoa ja sulkua, ensin pätkät käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Oikea oli siis helppo ja siinä teinkin vain kierroksen kerrallaan ensin avoa, sitten sulkua ja viimeiseksi vielä avoa (jotta se pepun sisään työntäminen edes luvan kanssa ei jäisi päälle). Vasemmassa kierroksessa tein ensin pidemmät pätkät käynnissä, kun se vaan oli niin vaikeaa se taipuminen sinne vasemmalle. Pikkuhiljaa homma onnistui käynnissä ja muutaman yrittämisen jälkeen ravissakin, ensin hyvin pienissä pätkissä tosin, mutta lopulta päästiin koko kierros kerrallaan. Kädet tuntui ihan eriparisilta, kun ulko-ohjalla piti olla ihan todella voimakas tuki, jotta homma ei kosahtaisi heti alkuunsa.
Pikku välikäyntien jälkeen tein vielä muutamia laukkaharjoitteita. Aloitin taas oikeassa kierroksessa, joka kyllä laukassa on vaikeampi, ainakin nostojen kannalta. Teinkin nostot pienessä avossa, jotta peppu ei hairahtuisi omille teilleen ja ihan kohtuullisia nostoja tuli. Vähän pyrki nenä ylös, johtuen ihan omista roikkuvista ohjista (taas!), mutta kun sain narut kerättyä kunnolla käpäliin malttoi Mustakin tehdä homman asiallisesti. Tein ihan vain käynti-laukka-käynti siirtymiä ja laukassa loivaa avoa. Vasemmalle pyrin hieman asettamaan ja taivuttamaan laukassa, mikä oli ponille jo tarpeeksi haasteellista. Laukkaa työstin melko vähän, lopuksi vielä vaihdoin suuntaa laukanvaihdolla ja annoin venyä eteen-alas. Tällä kertaa tuli jopa ihan asiallinen vaihto, joten en kokenut tarpeelliseksi lähteä enää niitäkin työstämään tänään. Ravia vielä eteen-alas, johon olisi voinut venyä vähän paremminkin, mutta melko rentoa. Aluksi ajattelin lähteä tekemään vielä askeleenpidennyksiä ravissa laukan jälkeen, mutta poni vaikutti jo sen verran väsähtäneeltä alkujaankin, että jätettiin ne sitten toiseen päivään.
 
Kiva huomata, että alan ihan oikeasti hahmottamaan missä ne jalat kulloinkin menee, koska se poni taipuu ihan rehellisesti ja koska vain kaatuu pohkeen päälle. Nämä eivät ole siis mitään itsestään selvyyksiä olleet mulle, selän työskentelyn tuntemuksenkin opettelin aikoinaan ilman satulaa, jolloin sen tosiaan tuntee. Nyt senkin tuntee hyvin jo satulan kanssa, että ehkä sitä tässä kehittyy itsekin. Hitaasti, mutta varmasti.

kuva alkukeväältä, näkyy vielä klippausrajat

Mustan ruokinnan ja laitumelle palautuksen jälkeen (pyyhkäistyäni satulan nopeasti läpi ja rasvattuani sen kunnolla), vein ruuat vielä Katinkalle, joka oli toisten tammojen kanssa toisella laitumella. Ponin syödessä kävin tavan mukaan jalat läpi ja huomasin kaviot melko lämpimiksi. Valitettavasti löysin myös pulssin molemmista etusista (tämän tarkistin monta kertaa, että ihan varmasti oli eikä vaan kuviteltua) ja totesin ettei muutakaan voi kuin napata riimusta kiinni ja viedä poni tarhaan. Katinka on vielä kehittänyt jonkun kammon sähkölankaportteihin ja hetken jo epäilin, ettei se siitä pois tule (narut oli tietty kaikki siellä ulkopuolella) tai sitten tulee niin vauhdilla että käsi irtoaa, mutta onneksi melko rauhallisesti syöksähti portista pihalle. Katinka käveli tiellä vähän etusia varoen, varsinkin jos joku kivi jäi alle. Toisesta takasesta oli myös kenkä tippunut (kavio lohjennut jo aiemmin naulan kohdalta ja kilkkasi vähän), mutta sitä ei arkonut ollenkaan. Ei kuitenkaan ontunut tai kävellyt epäpuhtaasti. Kylmetin kavioita ja ne ei onneksi ihan heti tuntuneet kuumilta. Pulssi kuitenkin vielä tuntui, joten heitin pikkuannoksen metacamia nassuun ja ponin tarhaan.
Evääksi kävin katkomassa pajuja, niiden kuori kun sisältää asetyylisalisyylihapon (elikkäs aspiriinin) esiastetta ja auttaa luontaisesti kipuun. Poni seisoo hyvin kaikilla jaloilla, mutta aika rauhallisesti käveli ja jäi tarhassakin vain seisoskelemaan. Pitää nyt pari päivää seurailla, että miten lähtee kehittymään, onneksi vielä vaikuttaa aika lievältä.
Päähän ottaa silti, kun ehdin jo ajatella, että tämä kesä selvitään ilman kaviokuumeoireiluja. Lieko sunnuntain pitkä kuljetus ollut osasyynä vai mikä tuon juuri nyt laukaisi. Laidunnusta on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa saman verran ja liikutuskaan mitään kovin rankkaa ei ole ollut. Peukut pystyyn, että tästä selvitään yhtä helposti kuin edellisistäkin..

Jumppista

Kouluratsastuksessa ja esteillä

Maanantaina pikatreenausta kentällä. Laitoin kanget, koska mulla olikin aikaa vaan vähän reilu puolituntia sen ajattelemani reilun tunnin asemesta. Musta oli vapaapäivästä huolimatta kovin väsyneen oloinen.
Tein ensin käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Sen jälkeen pohkeenväistöjä keskihalkaisijalle ja siitä takaisin uralle. Toisella pitkällä sivulla ravissa alkuun ja loppuun voltit, ensimmäinen reilulla myötäasetuksella ja toinen vasta-asetuksella. Volttien väliin vielä käyntisiirtymä ponin herättelyksi. Muutamat pohkeenväistöt myös ravissa. Tätä molempiin suuntiin, jonka jälkeen hetki leikittely käynnillä ja suoralla (suorana!) laukannosto ja laukassa pari volttia. Musta ei olisi oikeaan kierrokseen taas halunnut nostaa laukkaa suorana vaan työntää peppua sisään, joten otin sen reilusti avotaivutukseen ja tein noston siitä. Molempiin suuntiin laukassa taipuminen oli vaikeaa.
Tein vielä muutaman laukanvaihdon (oikeasta vasempaan, argh, vasemmasta oikeaan himpun parempi) ja hieman keskilaukkaa, jotta liikkuisi reilusti eteen. Lopuksi vielä ravissa parit keskiravit, jotka aluksi meinasi mennä kipittelyksi, mutta parani hetken yrittämisen jälkeen. Piti koota takapäätä erittäin voimakkaasti alle, jotta kykeni yhtään pidentämään. Loppuun vielä isoja ympyröitä eteen-alas venyttäen. Käynnissä hetki vielä pohkeenväistöjä ennen loppukäyntejä tiellä.
Musta yritti vähän nojailla kuolainta vasten, jota tekee harvoin ja selkäkin tuntui aavistuksen jäykältä. Venyttelin takajalat ja ruokinnan jälkeen vielä leipäpalasella selkää pari kertaa. Aluksi ei olisi millään halunnut/pystynyt laittamaan päätä jalkojen väliin ja venyttämään, mutta onnistui se lopulta. Leivänhimo vei voiton. Kovin jäykänoloinen kuitenkin vielä, joten jumppatuokiot jatkuu. Tiistaina voisi vaikka hypätä pientä jumppasarjaa kavaleteilla, viikonloppuna Mustakin joutuu estekurssille niin mitään isoa ei viitsi hypätä.


Tiistaina hyppäsin, kerrankin ihan suunnitelmien mukaisesti. Mila tuli nostelemaan puomeja ja Henna kuvailemaan kameralla, kerrankin oli apua paikalla. Tein perinteisen neljän kavaletin jumppasarjan, tällä kertaa vaan vähän pidemmillä etäisyyksillä. Eli kavalettien väliin n.6m (taisi kyllä jäädä himpun vajaaksi) ja puoleen väliin puomi tahdittamaan (enemmän ehkä mua kuin Mustaa). Eli neljä kavalettia ja kolme puomia. Ekat kerrat tulin niin, että keskimmäiset kavaletit oli ihan ala-asennossa, jotta vähän nähtiin onko etäisyydet millään tavalla sopivat. Ala-asennossa piti tulla vähän reippaampaa laukkaa, mutta kun kaikki kavaletit oli pystyssä ja niiden päälle laitettiin vielä puomit, niin laukankaan ei tarvinut olla enää niin reipasta.

Tulin vuorotellen molemmista suunnista, oikealta oli huomattavasti helpompi tulla. Vasemmalta tullessa poni puski vähän oikean pohkeen päälle ja viimeisellä kavaletilla oltiin yleensä melko oikeassa reunassa. Kuten oheisesta videostakin näkee..



Lopuksi nostettiin viimeinen kavaletti tokavikan päälle (ja otettiin viimeinen puomi pois). Tätä tulin aina molemmista suunnista vähintään kerran, ennen kuin kavalettia käännettiin ylöspäin. Lopuksi muutaman kerran niin, että päällimmäinenkin kavaletti oli pystyasennossa eli 90cm. Ihan helposti tuli vähän löysemmälläkin laukalla, kun alkoi jo vähän väsyä. Itse olin pikkuisen välillä epäröimässä, mutta onneksi Musta hoiti homman kotiin.



Alkuverkkana otin vain tempon vaihteluita ensin ravissa ja sitten laukassa. Inka talutteli Mustan alku- ja loppukäynnit samalla kun itse laitoin ja siivosin esteitä. Jalkoihin laitoin savet, kun jostain syystä meillä ei ole nyt kylmävesihanassa pitkää letkua, niin en päässyt vedellä kylmettämään.

n.75cm

90cm