Paljon asiaa

ja vähän päälle..

Tuleepi taas tälläinen romaani kerralla, kun en ole viikkoon ehtinyt koneelle. Jatkan siitä mihin viimeksi jäin..

Lauantaina oli superkiireinen päivä, koska perjantain tunnit oli osaltaan siirretty lauantaille. Mustakin juoksi kolme tuntia (alkaen aamu yhdeksästä), itse kävin sitten tekemässä loppuverkaksi eteen-alas ravissa ja laukassa. Samalla katselin Hennan harjoittelua seuraavan päivän koulukisoja varten. Homma näytti hyvältä, vaikka varmoja ei oltukaan oliko halkaisijoilla tarkoitus mennä tempon lisäystä vai askeleen pidennystä. Niissä nyt kuitenkin on hienoinen ero. Ponien hoito pois ja ripeä venyttely. Anne jäi kertaamaan kilpailusääntöjä hoitajien kanssa ja minä heitin sillä aikaa päiväheinät. Annella oli vielä yksi tunti (tosin vain kaksi ratsastajaa) ja hoitajat jäivät harjoittelemaan erilaisten lettien tekoa harjaan ja häntään (uhrina urhea Veps). Kävimme läpi sykeröt, juoksuletin (tai oriletin, ranskalaisen, miksi kukakin sitä haluaa kutsua) sekä verkkoletin. Häntään tehtiin ranskalaista. Myös Epron joutui uhriksi tunnilta tultuaan. Letitysten jälkeen pidimme pienen ruokatauon ja sen jälkeen alkoikin se kova homma, nimittäin tarhojen puhdistus lähes koko talven lannoista. Tai onneksi vain hiekkaosien, mutta hommaa oli siinäkin. Reilussa kolmessa tunnissa ehdimme siivota keskitarhan (eli ison tarhan/ruunalan) ja ponitarhan (eli Mustan kanalan, kun siellä on Kitsukin nykyään ponien lisäksi).

Vepsin nöpöharja ja verkkolettiä

Sunnuntaina aamuksi taas tallille, letit Katinkan harjaan ja häntään (olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos poni olisi suvainnut seisoa paikoillaan). Poni koppiin (käveli muuten sisään löysällä liinalla..) ja matkaan. Perilllä kansliaan Hennan tueksi ja sitten poni kuntoon ja verkkaamaan. Ratsastaja oli jättänyt raipan kotiin, kun ei ollut varma saako sitä käyttää, joten lähipuska menetti yhden oksansa (eikä ollut edes hyvä..) Verkka jäi vähän turhan lyhyeksi, joten poni ei ollut parhaimmillaan. Suoritus oli kuitenkin tasainen ja siisti (vaikka lisäykset/pidennykset ei oikein irronnutkaan). Arvostelussa jopa seiskoja, joita ei ole ihan helppo saada. Tulos 60% ja risat. Välituloksista kuultiin, ettei sillä pääse sijoille, joten poni koppiin ja kotiin. Kerkesin puunaamaan vielä Mustan ennen tuntia (vaikka jäikin vielä likaisen näköiseksi). Seuraavalle tunnille mahduinkin itse. Teimme vastalaukkoa ja laukanvaihtoja. Pääty-ympyrällä puolikas myötälaukkaa ja ravin/käynnin kautta siirtyminen toiseen laukkaan (tarvittaessa ympyrä keskelle päin, jotta 'vastalaukka' nousisi) ja neljännesympyrä vastalaukkaa. Sitten pari laukannostoa puomilla ja iso ympyrä niin, että puomi tultiin uudestaan. Kun molemmat laukat nousi varmasti kaikilla tehtiin ensimmäisen ympyrän jälkeen puomilla laukanvaihto ja ympyrä toiseen suuntaan. Puomi siis pituushalkaisijalla. Musta teki hyvät vaihdot vasemmasta oikeaan ja toisinkin päin kun napautti raipalla. Aavistuksen oli väsyneen oloinen lauantaista. Hevosten hoidon jälkeen lähdettiin vielä Emman ja Annen (sekä Vertsun) kanssa Absille syömään ja turisemaan. Lisäksi Anne hyppäsi Oromiksella ja jäin laittelemaan puomeja. Ja hups, taas olikin 13 tuntia hujahtanut tallilla..

Minto

Maanantaina Musta oli vielä vähän nuutuneen oloinen, jopa hieman vastahakoinen liikkumaan eteen, joten tyydyin venyttelemään eteen-alas. Tarkoitus oli Katinkakin irtojuoksuttaa, mutta aikaa ei sitten ollutkaan, koska ennen tallia kävin mummolassa, missä isi vaihtoi autoon öljyt ja suodattimen sekä teki väliaikaiskorjauksen pakoputkeen, paljon miellyttävämpi ajella.. Aamupäivän tunnilla Musta oli kuulemma ollut ihan reipas. Itse tein töitä lähinnä käynnissä ja vähän ravissa. Vähän lievää avoa ja pohkeenväistöä. Auttelin taas hepat sisälle kun Anne tuli valkusta eli pitkäks meni vähän sekin päivä.

Tiistaina vihdoin tuli ell raspaamaan. Tein hirveellä kiireellä työt, jotta ehtisin paikalla, mulla kun oli mielikuva että tulis puolenpäivän kieppeillä. Kävikin ihan aamusta, mutta onneksi tuon vipopäänkin raspaus sujui ongelmitta. Katinkalla oli ikäisekseen erittäin hyvät hampaat. Ei siis olleet kuluneet jotkut kohdat mitä tuon ikäisillä yleensä on. Piikkejä oli jonkin verran, mutta ei pahasti. Mustalla taas oli tasaisesti piikkejä kaikkialla, joten sen suu katsotaan uudestaan joulukuussa kun on rokotukset.

Dinon treenit peruutin, kun Kikka oli kipeä ja olisin joutunut ajelemaan edestakaisin. Käytiin sitten Annen kanssa Puuilossa ja Wahlstenilla. Ostin vihdoin Mustan satulaan lyhyemmät jalustinhihnat. Testasin perjantaina sen satulassa Katinkan 125 senttisiä hihnoja ja totesin niiden riittävän hyvin jaloilleni. Samanlaiset hommasin siis Mustalle. W-profilen ihanat hihnat. Olleet ainakin Katinkalla kestävät. Kuhan joku valopää ei nyt mene kietomaan niitä rullalle jalustimen ympärille (varsinkaan kuraisen). Anne ehdotti, että tulisin tunnille Vepsillä, se kun ei ole liikkunut sitten lauantain ostajaehdokkaiden ja tunnillekin oli tulossa vain yksi. Vepsi oli tosi kiva. Olen aiemmin vain kerran hypännyt ponilla. Käynnissä sain nopeasti rennoksi, mutta ravissa piti todella tehdä töitä. Menimme paria - kolmea puomia ravilla ja laukalla, ihan koulujalustimilla ja perusistunnassa. Kerrankin kun oli estepenkki alla, niin koulujalustimilla sitten puomeja. Parin laukannoston jälkeen Veps alkoi ennakoimaan ja olisi innoissaan laukannut vaikka kuinka. Vielä kun Anne sanoi että laukasta raviin sitten pelkällä istunnalla, niin sai hieman tehdä töitä asian eteen. Ihme kyllä selkäni ei reagoinut Vepsin liikkeeseen, pohkeet kyllä aluksi kipeytyi kevennyksestä (outoa). Enemmän istuinkin sitten harjoitusravissa kun sain niin pidettyä vauhdin asiallisena. Oli oikeastaan pehmeämpi ravi kuin Mustalla. Lopputunnista löytyi yhteinen sävel myös ravissa ja poni oli mukavan rento ja pyöreällä kaulalla. Takapää tuolla on luonnostaan alla, mutta pää helposti taivaissa (=jännittynyt). Oli ihan mukava huomata, että ratsastus luonnistuu ihan hyvin muillakin kuin omilla poneilla.

PUM!

sanoi pakoputki..

Keskiviikkona piti eläinlääkärin tulla rokottamaan pari heposta ja raspaamaan osa. Mä painan töissä kuin hullu, jotta kerkeäisin paikalle ja olin jo edellisenä päivänä ilmoittanut, että ylityöt ei passaa. Päivällä Anne soittaa, ettei elli pääsekään, kun on yksin töissä, tuleekin ensi viikon tiistaina. Helpompi ehkä näin, koska tunnille oli tulossa 6 aloittelijaa. Liinatuntia oltiin kyllä suunniteltu eli riimut päässäkin oisi onnistunut. Raspauksen jälkeenhän ei samana päivänä suositella kuolainten käyttöä, jotta suu saa rauhoittua kunnolla. Liinassa pyöritettiin silti lapsia osan aikaa, kun kerran kerkesin avuksi tunninpitoon. Olin jopa niin ajoissa, että laittelin Katinkan kuntoon ja ratsastin sillä puolisen tuntia ennen lapsia. Oli takaa todellä jäykkä eikä laukka pyörinyt juuri ollenkaan (yritti ravata takapäällä). Mielellään venytti kyllä oikein alas, eteen ei eli pää meni enemmänkin jalkojen väliin, mutta venyttäähän se tuokin selkää. Jumppasin ympyrällä yliasetuksilla ja taivutuksilla hieman ja tekemällä ravissa tempon muutoksia.
Mustan ratsastin tunnin jälkeen. Oli vielä hieman väsyneen oloinen sunnuntain hyppelöistä, joten venytin vain eteen-alas kevyessä ravissa ja laukassa. Sen jälkeen vauhdilla loput hevoset sisään ja safkat naamojen eteen sekä kotiin nukkumaan. Anne oli vähän kipeä, joten tein iltatallin.

Torstaina tytöillä oli estetunti, näin kauden aluksi puomeja ja pikku ristikoita. Suorat linjat näytti osittain olevan hakusessa, samoin vielä tiet, mutta eiköhän se siitä kun pääsevät rutiiniin kiinni. Mila meni Mustalla, joka oli melko innostuneen oloinen. Ratsastin tunnin jälkeen eteen-alas isoja ympyröitä kevyessä ravissa ja seuraavan tunnin alkaessa siirryin tiellä tekemään muutamat laukannostot ja raviväistöt. Tiellä tallille päin väistöihinkin tuli jo hieman lennokkuutta, mitä on yritetty harjoitella. Musta oli yllättävän hyvä suusta Milan jäljiltä, vaikka Milalla on vielä hieman kova käsi silloin tällöin. Lihaksisto on selvästi palautunut sunnuntain hyppelöistä, mutta tälläinen melko kevyt päivä oli vielä ihan hyvä. Laitoin vielä linimentit etusiin.

Perjantaina ei ollut yhtään tunteja, kun Annen piti lähteä Tampereen hevosmessuille. Raukka on kuitenkin vielä kipeä, joten ei reissuun päässyt. Aamupäivällä oli vähän ripotellut, joten hain Mustan sisään, heitin villaloimen alle BOTin ja jätin karsinaan syömään päiväheiniä. Milan kanssa heiteltiin karsinat puhtaiksi, kun Anne ei ollut aamulla kerinnyt tai kyennyt. Mustalta on alkanut taas karvaa irtoamaan ihan hulluna vaikka aiemmin tuo karvanlähtö jo vähän rauhoittui. Kunnon harjaus rauhassa ajan kanssa ja sen jälkeen kouluvääntöön. Mila lähti Katinkalla ilman satulaa hölkkäilemään seuraksi. Mustalle laitoin kanget, kun pohja on kesäkunnossa, niin voidaan vääntää kunnolla. Alkuverkaksi käytiin kävelemässä tiellä. Aloitin työskentely käynnissä ympyrällä, myötä- ja vasta-asetuksilla. Musta oli mukavan energinen ja jaksoi kantaa itseään hyvin sekä ryhdikkäästi. Oli edestä hyvin kevyt vai johtuisiko tuo taas siitä, että oma käteni on kangen kanssa varovaisempi ja kevyempi? Kankiohjan pidin löysällä ja ratsastin lähes pelkästään nivelellä. Aluksi ponin herkistelyä nopeillä käynti-ravi -siirtymisillä, jotka pyrin tekemään pelkällä istunnalla. Pidätteet menee hyvin läpi istunnalla, mutta raviin siirtymisissä tarvitsi aluksi pohjetta mukaan. Melko usein annoin levätä ja venyttää reippaassa ravissa eteen-alas. Nyt jostain syystä Musta lähtikin venyttämään melko mukavasti myös sinne eteen.
Laukassa tein ympyröillä käynti-laukka siirtymiä sekä muutaman laukanvaihdon. Vasen laukka tuntui vähän tasapainottomalta mitä ei yleensä ole. Laukanvaihto vasemmasta oikeaan onnistuikin todella hyvin. Lopuksi vielä parit pohkeenväistöt ravissa ja Musta pysyikin ihanan rentona. Loppukäynnit tehtiin taas tiellä.
Mila taivutteli Katinkaa ympyröillä ja harjoitteli ratsastamaan eteen-alas. Poni ei ollut enää jäykkä ja lopuksi laukkasi iloisesti ja tahdikkaasti ympäri kenttää.
Karsinoita siivotessamme alkanut sade piti ystävällisesti taukoa sen puolitoista tuntia, mitä ratsastimme ja alkoi hiljalleen loppukäyntien aikana. Ponit pääsi vielä takaisin tarhaan takit niskassa.

Molemmat ponit ovat olleet pääsiäisestä asti ilman kauraa ja energiaa on riittänyt ihan kivasti. Katinkalle kuitenkin lurautin nyt kokeilumielessä vähän öljyä pellavaisen joukkoon. Katsotaan pari viikkoa mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Ja otsikkoon viitaten, autoni pakoputki kosahti perjantaina tallimatkalla, joten jonkin aikaa joudun ajamaan mukavan pikku säestyksen siivittämänä..

Mustalla riittäisi tukkaa vaikka kahdelle ponille. Molemmin puolin kaulaa jaettunakaan harja ei juuri näyttänyt ohenevan. Jakauksesta ei ihan suoraa tullut ;)

Kiitti, mulle riitti!

Nämä räntäsateet meinaan..

Maanantaina oli vielä nätti ilma ja kenttä hyvässä kunnossa. Musta meni aamupäivällä yhden tunnin ja oli hieman väsyneen oloinen iltapäivällä. Todennäköisin syy kyllä taitaa olla edellispäivän hyppelöt. Etusissa oli myös vähän nestettä. Oli tunnillakin kuulemma ehkä vähän normaalia hitaampi. Oli muutenkin ratsastaessa tosi jäykkä ja ensimmäiseksi kun ohjat otti käteen, nosti pään suoraan ylös, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Johtuneeko selän jäykkyydestä vai aamupäivän ratsastajasta, mene ja tiedä.
Pehmeni melko nopeasti, mutta normaali innokkuus puuttui. Menin vajaan tunnin, aluksi isoilla ympyröillä hölkkää mahdollisimman pitkänä ja alhaalla. Sitten parit laukkaympyrät samoin. Pääasiallisesti tein pohkeenväistöjä, joissa pyrin pitämään hevosen rentona ja pyöreänä. Aluksi tein käynnissä, myöhemmin siirtymiä raviin väistössä ja väistöjä ravissa. Oikealle paljon helpompi kuin vasemmalle. Käänsin aina päädystä pituushalkaisijalle ja väistätin uralle ja taas toisesta päädystä halkaisijalle ja väistö toiseen suuntaan. Siitä tuli eräänlainen salmiakkikuvio, tuossa alla 'pohjapiirros' jos siitä nyt mitään voi ymmärtää. Tein myös pari väistöä laukassa, mutta ei niistä sen enempää, ehkä ensi kerralla kokeilen sitä taas tunnilla, koska nyt toinen suunta ei vain toiminut. Lopuksi vielä eteen-alas ja poni olikin huomattavasti vertyneempi.
Katinka oli tarkoitus irtojuoksuttaa, mutta Anne tuli valkusta Foriolan kanssa kun olin tekemässä iltatallia ja tarvitsi apua Fortunan kopittamisessa. Lapsi siis ekaa kertaa koppiin (jos ei lasketa Suomeen tuloa mamman kanssa). Koppi ei pelottanut, mutta sillalle ei aluksi tohtinut astua. Kun silta tuli tutuksi, meni koppiin todellä nätisti ja odotti siellä nätisti.

Katkoviivat on väistöä..

Tiistaina pääsinkin taas juoksemaan itse Dinon kanssa. Meni tosi kivasti eikä mun oikeestaan edes tarvinut juosta, kiitos koiran hyvän irtoamisen ja superkontaktien. Ensi viikolla onkin taas Even vuoro, kun työharjoittelu on ohi ja koulusta pääsee sentään inhimilliseen aikaan pois. Vaikein kohta toisessa radassa oli putki-putki. Ekassa radassa ne samat putket mentiin toiste päin ja pääsiin olemaan todella kaukana, mutta toiste päin se jälkimmäinen putki ei millään näyttänyt kiinnostavalta, vaan Dino yritti palata luokseni. Ongelma saattoi johtua siitä, että toiseen suuntaan mennessä koira oli oikealla puolellani ja vasemmalla puolella toimiminen on Dinolle jotenkin automaattisempaa. Vaikka olen koittanut treenata molempia puolia.. Muuten kaikki tapahtuneet virheet oli kyllä ihan allekirjoittaneen mokailuja, mutta ei se hassummin mennyt, kolmanneksi ohjauskerraksi.. Onneksi agilitytreenit on hallissa, satoi taas räntää eikä estevalkkua siis vielä tiistaina ollutkaan.

En tiedä onko kukaan ihmetellyt, että Katinka liikkuisi jotenkin epäsäännöllisesti kun kirjoitan siitä harvemmin. Katinka kuitenkin on Annella tuntikäytössä, joten liikkuu lähes joka päivä tunneilla. Tänne kirjoitan vain niistä kerroista kun itse liikutan ponia. Valitettava tosiasia on, että Katinka on minulle hieman pieni, joten ratsastan sillä korkeintaan pari kertaa viikossa. Nämäkin vain, jos on ollut kevyellä pitkään tai lähinnä alkeistunneilla, ihan verryttämismielessä. Hankinta listalla siintää kärryt, jotta liikutus olisi mielekkäämpää (tosin taivuttelu on sitten hankalampaa). Ponilla on kuitenkin jo ikää ja on aina ollut hitaasti lämpiävä, joten mielelläni en anna useita vapaapäiviä viikossa, jos edes sitä yhtäkään ettei turhaan jäykisty. Pienen koon vuoksi myös tuntiratsastajien määrä on rajoitettu (ja ne kaikki pienet tuntuu aina olevan yhtäaikaa tunneilla), joten Katinka ei ihan joka päivä tunneille pääse.

Kesä, missä olet?

Estehyppelöitä

Kisoissa ja kotona

Sunnuntaina aamulla suuntasimme Takkulaan (aamutallin jälkeen). Kopissa kopisteli Katinka ja Foriola. Olimme vähän myöhässä liikkeellä (tosin ihan vaan 10 minuuttia) ja mä juoksin ensimmäiseksi kansliaan maksamaan lähtömaksut ja näyttämään rokotustodistukset (niitä syynättiinkin tarkkaan kaikilta). Henna ja Anne riensi kävelemään rataa ja Emma jäi vahtimaan heposia. Ekana otettiin Katinka ulos ja satuloitiin, sen jälkeen Emma kiroili kopissa Foriolan suitsien kanssa, joissa oli turpahihna ihan kierroksella (joku tallityttö ne pesi edellisenä päivänä ja ilmeisesti kielloista huolimatta purki eikä sitten osannut kasata oikein, Emma oli ihan raivona). Lopulta saatiin Foriolakin ulos ja päästiin kävelyttämään hevosia. Pyörittiin tosin vaan siinä kopin tuntumassa, kun maa oli todella kurainen. Henna viskattiin sitten äkkiä Katinkan selkään ja lähtivät Annen kanssa verkkamaan. Me jäimme varustamaan Foriolan (Henna lähti luokassa neljäntenä ja Anne vasta kolmannessa verkkaryhmässä). Emma lähti taluttamaan Foriolaa verkka-alueen lähelle ja minä riensin maneesiin seuramaan esteverkkaa + lykkäämään Dinon Hennan porukoille (arvatkaa oliko muuten ihan kurainen kun päästiin maneesiin asti). Näin juuri Katinkan jättiloikan okserille verkassa, kun tulin maneesiin. Poni oli mukavan virkeän näköinen. Rata meni tosi kivasti, Katinka liikkui eteen ja Henna sai keskittyä ratsastamiseen eikä ponin eteen punkemiseen. Näin askeleetkin osui paremmin kohdilleen (Katinka osaa kyllä katsoa ponnistuspaikat, jos sille vaan antaa tilaisuuden). Muutama tie taisi uusinnassa mennä pidemmän kautta kuin piti, mutta aika riitti silti toiseen sijaan. Hieno suoritus pikkuponilta isompien joukossa.
Annella ja Foriolalla meni myös kivasti, vaikka yksi pudotus tulikin. Mutta putoavia puomejahan maailmaan mahtuu. Foriolan toiset estekisat ja pysyi ihan hyvin tasaisena ja melko rentona. Anne oli syystäkin tyytyväinen.

khaataja.kuvat.fi

Päästiin kisoista pois ihan mukavan ajoissa, Anne ja Henna ratsastivat vain yhden luokan (koska kelien takia ollut melko pitkä hyppytauko). Katinka sai jäädä karsinaan syömään päiväheinät ja meni sitten kevyelle lasten tunnille. Musta verkkasi samoin itseään lasten tunnilla ja loppukäyntien aikana raahasin kentälle pari kavalettia, perinteisiin kohtiin koko rata leikkaille (toiseen yksi ja toiseen kaksi päällekäin). Musta oli vähän turhankin innoissaan nähdessään esteitä ja mutkat meinasi kaikki mennä suoriksi. Toisesta suunnasta osuttiin hyvin esteelle, toisesta tultiin aina vinoon. En vaan saanut suoristettua ja Musta oikein puski oikean pohkeen päälle ja yritti vetää kurvia sisälle kaatuen. Parit pukitkin lenteli välillä meinasi tila loppua kesken.. ollut vähän hyppytaukoa joo.. Otin ehkä vähän turhankin monta hyppyä, mutta lopetettiin heti kun kerrankin osuttiin toisesta suunnasta hyvin isommalle (korkeus siis huimat 70cm). Lapset talutteli loppukäynnit villaloimen kanssa ja sen jälkeen laitoin jalkoihin linimentit. Musta pääsi vielä ulos ja laittelin Annelle kavaletteja kun kokeili Vürstia.

Puomit tuossa päädyssä oli rajaamassa märkää aluetta ja niiden yli mentin välillä. Nuo pallukat taas on tötsiä, jotka oli edellisellä tunnilla apuna voltin tekoon, ei olleet tiellä niin jätin ja välillä paineltiin kyllä niiden sisäpuoleltakin.. Enkä muista oliko ne ihan noin, mutta suurinpiirtein.

Oli kyllä mukava päästä hyppäämään pitkästä aikaa, vaikka mitään hirmu järkevää harjoitetta en keksinytkään. Tosin estevalkut tulee kyllä tarpeeseen, jotta saadaan tuo suoristuminen toimimaan.

Kevät!

Ja kenttä sulana

Tässä tuleekin taas useampi päivä putkeen, kun ei muka ole ollut aikaa kirjoittaa. Pääsiäissunnuntai oli mukavan rauhallinen päivä, suurinosa pääsiäisen vietossa joten ei ollut kuin yksi tunti (minä Mustalla, Päivi Vürstilla ja Nette Roventalla). Teimme kohtuu sulalla kentän pätkällä kolmikaarista, pitkällä sivulla pystyi ravaamaan. Musta lämpeni todella hitaasti, hyvältä alkoi tuntumaan vasta puolen tunnin jälkeen. Pohja oli vielä melko kamala, osittain sulaa, mutta heti pintahiekan alta vielä jäässä. Ja märkää! Nyt pystyy laittamaan Mustalle taas pintelit ja ratsastuksen jälkeen alkuperäistä väriä ei kyllä tunnista. Lopputunnista uskallettiin muutama laukannosto ottaa pitkälle sivulle. Eli hyvin köykäistä perustyöskentelyä. Lopuksi Mustan rentouduttua ja lämmettyä kunnolla venytti ihan mukavasti eteen-alas.

Maanantaina Musta meni kahdella tunnilla ja itse menin puolisen tuntia toisen tunnin jälkeen. Kun muut hevoset lähti tarhasta (missä siis oli ratsasteltu) sai Musta pienet kilarit ja yritti tehdä pari sivuloikkaa, epäonnistui kyllä melko surkeasti ja palasi nöyränä ruotuun. Siirryin melko nopeasti kentälle työstämään jonkinlaista ympyrää mahdollisimman sulassa kohtaa. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja muutama laukannosto (ja hyvin lyhyt pätkä laukkaa). Laukannostot on parantuneet hurjasti, Musta pysyy nostoissa (ja yleensäkin siirtymissä) tasaisena edestä, kunhan itse vaan pysyn. Olen ehkä vihdoin oppinut ymmärtämään tasaisen pohjetuen/avun merkityksen (eli pohkeet lähellä mutta ei puristaen). Peräänanto alkaa pysyä tasaisena työskenneltäessä, joten kesällä ehkä uskaltaa lähteä koulukisoihinkin koittamaan ainakin helppo B:tä jos ei nyt vielä siihen A:han uskalleta. Ratsastuksen jälkeen heitin jalkoihin linimenttiä, vasen vielä vähän nesteilee, oikea alkaa olla kuiva ihan ennen liikutustakin. Tosin vasen etunen on aina ollut se, joka nestettä kerää jos vain jommassa kummassa on. Katinkan juoksutin sivuohjilla ja poni olisi halunnut vain laukata. Hetkittäin rentoutui ravissa noilla sivareillakin, vaikka tehokkain juoksutus Katinkalle on aina ollut kahdella ohjalla. Mila teki loppukäynnit selästä.

Oikea väri sininen

Tiistai-aamu alkoi viehättävästi Dinon oksentelulla, joten kahdenksan aikaan laitoin Evelle viestiä, ettemme pääse treeneihin kun Dino oksentaa jo viidettä kertaa. Päivä meni sitten sängyssä loikoillen ja välillä koiraa pakkojuottaen (kätevää kun on kotona truuttia). Illalla Dino oli jo vähän pirteämpi ja rauhassa köpsöttelimme vanhemmilleni jossa Dino sai vähän riisiä ja öljyä. Söi mielellään, mutta kotiin päästyä oksensi nekin kaikki ulos. Keskiviikkona oksentelu jatkui jo vedenkin oksentelulla, joten reissulle eläinlääkäriin sitä päädyttiin. Nesteytys ja pahoinvoinnin estolääkitys sekä canikur-kuuri. Diagnoosina ärtynyt vatsa. Ekat canikurit Dino söi hyvin, mutta seuraavana päivänä oli pakkosyötettävä nuo. Keskiviikkona sai jo antaa riisiä, mutta ei kelvannut. Ainoa mitä suostui syömään oli lihapullat ja pienet lihaisat herkkunappulat. Mulle oli jo siinä vaiheessa ihan sama mitä syö, kunhan jotain syö. Koko ajan jännitti tuleeko oksennus. nappuloita söi alkuun muutaman, mutta sitten eivät enää kelvanneet. Löhöttiin keskiviikkokin lähes kokonaan sängyssä. Alunperin oli tarkoitus tehdä iltatalli, mutta Annen uimareissu peruuntui, joten ei tarvinnutkaan apua.

Torstai-iltapäivänä kammettiin sitten itsemme jo tallille. Anne piti tunnit alatiellä, jossa menivät puomeja. Musta ei mennyt tunneille, joten kävin pikkulenkin maastossa (tien toisella puolella laitumilla päin). Siellä oli tiellä vielä sopivasti lunta, joten pystyi pätkät ravaamaan ja laukkaamaan. Laukassa Musta meinasi ottaa kilarit ja lähteä hillumaan (=pomppi paikoillaan) ja oli hyvin levoton. Hetken jo ajattelin, että pääsemmekö tien viereen ollenkaan kyttämään aukkoa autojonoissa (ei onneksi paljon liikennettä) vai pitääkö mennä yli pelkän kuulon perusteella. Onneksi tuo tien ylitys on niin rutiini hommaa, kun sitä kesäisin tehdään päivittäin, niin Mustakin rauhoittui. Tämän alkuverkan jälkeen mentiin kentälle pyörimään ympyrää. Keskellä pystyi tekemään eräänlaista keskiympyrää ilman kuraroiskeita ja lätäköitä. Kun kerrankin pääsi laukkaamaan useamman askeleen putkeen, niin tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Oikeassa laukassa Musta meinaa vähän kaatua sisäpohkeen päälle ja tarvitsee enemmän tukea, jotta pysyy tasapainossa. Poni oli ihan innoissaan kun pääsi laukkailemaan. Ennen ratsastusta oli molemmat jalat melko nesteiset, mutta laski hyvin ratsastettaessa. Reilun tunnin kaikkinensa jaksoin 'vääntää' ja poni oli maastolenkin jälkeen hyvin pehmeä.

Dino, pieni pipinen

Perjantaina tuli kengittäjä (vihdoin!) ja laitoin Katinkankin samoin tein kenkiin, vaikka se ei kavioitaan olekaan arkonut. Kävin kentällä verkkaamassa kun Roventaa kengitettiin ja sen jälkeen lähdettiin tarkastamaan maastoja Riinan ja Roviksen kanssa. Lunta oli valitettavasti vielä yli polven, joten metsään ei päässyt. Ylämäki tiellä pystyi kävelemään ilman että upposi polulta syvemmälle. Palasimme siis kentälle, jossa jo yläpäätykin oli kuivahtanut sen verran että keskiympyrän lisäksi pystyi tekemään toiseen päätyyn jo vähän pääty-ympyrääkin. Riina ei kovin kauan mennyt, joten pääsin sitten yksin työskentelemään. Jatkoimme edellispäivän laukkaohjelmaa raviverryttelyn jälkeen. Välillä vähän isompaa ympyrää ja välillä pienempää. Lopuksi perinteiset eteen-alas. Kaikkinensa ratsastin reilun puolitoistatuntia. Tuntilaisia oli perunut, joten Mustan ei tarvinut iltapäivällä mennä tunnille. Melko kevyt viikko siis (ti yksi tunti ja ke alkeistunti, to ja pe ei tunteja). Katinkalla oli tarkoituksella vapaapäivä, lähtee sunnuntaina estekisoihin Hennan kanssa. Ennen ratsastusta kerkesin BOTittamaan reilun tunnin Mustan selkää.
Dino on alkanut vihdoin juomaan ja suostuu syömään vihanneksia ja lihaa (hyvällä ruokahalulla). Uusia oksennuksia ei ole onneksi tullut ja vatsan toimintakin jo palannut normaaliin.

Vaikka koko perjantaiyön ja lauantaiaamupäivän satoi oli kenttä yllättävän kuiva. Maa on vihdoin sulanut (on noista sateistakin hyötyä) ja vesi pääsee läpi. Porttipääty on vielä melko märkä ja vähän kohmeessa (varjoisin kohta kentällä), muuten pystyy jo hyvin tekemään 'kuvioita'. Musta meni yhdelle tunnille (ennen tuntia tosin kerkesi tekemään parinkymmenen minuutin alkukäynnit, hyvä!) ja jatkoin sen jälkeen itse lähes tunnin työskentelyä. Alkuravien jälkeen palasin taas laukkatyöskentelyyn (ihanaa kun voi laukata huoletta). Tein muutaman laukanvaihdon (kevään ensimmäiset), ensimmäisen käynnin kautta ja se oli super. Olisi pitänyt jättää siihen, mutta ahneus laittoi koittamaan vielä suoriavaihtoja. Ne ei sitten niin supereita olleetkaan vaikka estevaihdoiksi kyllä ihan kelvollisia. Paremmin onnistui oikeasta vasempaan. Nyt kun on vihdoin viimein sula ja hyvä pohja, niin pääsin venyttämään eteen-alas myös laukassa. Pohja oli niin hyvä, että teki mieli kaivaa jo esteitä esille, mutta malttanen mieleni valkkujen alkuun. Todennäköisesti jo ensi viikolla pääsemme aloittamaan 1,5h este- ja koulutreenit (toivottavasti siis ryhmissä on tilaa, pitäisi mulle olla, mutta..)

Huomenna pitäisi jaksaa kammeta itsensä ylös ja tallille jo aamu kuudeksi, jotta kerkeämme tehdä aamutallin ennen kisoihin lähtöä. Näin kevätkauden aloittajaisiin hypätään vain yksi luokka, varsinkin kun kelien takia on hyppytaukoa takana pari kuukautta. Anne lähtee Foriolalla ja Henna Katinkalla hyppäämään 70cm Takkulaan.

Iloista Pääsiäistä

Räntäsadetta ja auringonpaistetta

Pitkäperjantaina alkoi tunnit jo aamusta, Musta meni ensin kevyen tunnin (kenttä tällä hetkellä siinä kunnossa, ettei paljon pysty tekemään) ja toisen tunnin lähinnä käyntiä muutamalla ravipätkällä. Ennen tuntia kerkesin BOTittamaan selkää vajaan puolituntia, lihakset alkaa olla jo melko mukavassa kunnossa. Tuntien jälkeen ratsastin reilun puolituntia taivutuksia ja vähän kokoomisia, jotta sain venyttämään kunnolla eteen-alas. Muutaman laukannoston uskalsin myös tehdä suorilla sivuilla. Nyt kun ei ole kunnolla päässyt hetkeen laukkaamaan, alkaa Musta ehdotella laukannostoja pienestäkin pohkeesta ravissa, etenkin vasempaan kierrokseen (johon sillä on helpompi nostaa laukka). Kädelle siitä tulee nykyään helpommin raskas, jos on jo vähän väsynyt, mutta nousee kevyeksi edestä kun saa takajalat hyvin aktivoitua. Ratsastuksen jälkeen BOTitus selälle, jalkaa en kylmettänyt vaan sai puolen tunnin BOTituksen jälkeen painua pihalle. Oikea jalka on nyt himpun kerännyt nestettä, mutta patti on kadonnut kokonaan, JES!!

Lauantaina Musta meni ensin Ronjalla ja sitten Hennalla. Tunnit pidettiin tarhassa, koska kenttä oli näin aamusta vielä liukas, vaikka aurinko ihanasti paistoikin. Menin Katinkalla jälkimmäiselle tunnille, tehtiin paljon käynnissä töitä (koska tarhan 'urakaan' ei enää huippukunnossa ole), suorilla asetusta ulospäin ja kulmissa sisään. Toiseen 'päätyyn' voltti ensin myötäasetuksella ja toinen perään vasta-asetuksella. Pitkät sivut ravissa ulospäin asetettuna ja päätyvoltilla takaosakäännöksen esiastetta (eli takajalat pienempää ympyrää). Katinkan kanssa se meni aika suoraan jo takaosakäännökseksi, tosin pyrkii kokoamaan itseään liikaa ja vasemmassa kierroksessa piti aktivoida hyvin paljon sisäpohkeella. Oikeaan meni himpun helpommin. Suu on vieläkin häiritsevän toispuoleinen, vasemmalta pureutuu kiinni ja oikea puoli jää helposti tyhjäksi. Onneksi ell on tulossa reilun viikon päästä ja saadaan hampaat raspattua, josko ongelma sillä helpottaisi. Lopuksi käytiin alatiellä muutama laukkapätkä. Katinka vähän innostui toisella ja jäi pienestä pidätteestä paikoilleen pomppimaan. Laukassa yritti nostaa turpaa ylös, mutta tuli kevyillä puolipidätteillä ja pohkeella takaisin ruotuun.

Loppukäynneiksi vaihdettiin Hennan kanssa ratsuja ja pääsin työstämään Mustaa. Aluksi tuntui taas hassulta ja kyljet jotenkin kovilta, mutta pehmeni nopeasti. Oli myös hieman vastahakoinen ohjalle aluksi. Tarhasta siirryin kentälle kokeilemaan, josko olisi sulanut pinta niin, että pääsisin ympyröille. Hiekkakohdat oli pehmeitä, samoin ne missä oli hieman lunta piti hyvin, mutta muutama jäiseltä näyttävän kohdan jätin suosiolla kokeilematta. Aluksi yritin hieman venyttää eteen-alas, mutta ei ollut vielä suostuvainen. Kokosin ravissa kasaan ja tein siirtymiä ja isoja ympyröitä. Muutaman laukannoston molempiin suuntiin otin suoralla uralla. Pienin pätkä melko koottua laukkaa ja siirtyminen rauhalliseen raviin. Laukka-ravi siirtymät oli tosi hyviä, samoin laukannostot. Olen jo saanut itsenikin ohjelmoitua ajattelemaan laukannostoa pelkällä sisäpohkeella, kun vanhojen oppien mukaisesti helposti ajautuu käyttämään sitä ulkopohjetta jopa sisäpohjetta enemmän. Musta on nykyisin hyvin orientoitunut laukannostoihin ja vasen nousee ihan pelkällä istunnalla ja pienellä pohkeen hipaisulla. Oikeaa varmistan vielä hieman myös ulkopohkeella. Kun sain aktivoitua takajalat ja nostettua edestä vähän ryhdikkäämmäksi, alkoi olla myös kevyt kädelle. Tosin Musta ei edes väsyessään kovin paina kädelle, mutta kun on tottunut sen olevan todella kevyt edestä ja herkkä suusta, niin viime aikaiset raskas-pää -olotilat on tuntuneet todella oudoilta. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen Mustaan ja sen kykyyn kantaa itseään jo pidemmän aikaa melko korkeallakin. Tasaisuus on myös lisääntynyt ja siirtymät onnistuu nykyään hyvin peräänannossa. Tai siis minun käden ja pohkeen tasaisuus on lisääntynyt pitäisi varmaan sanoa, ponihan on kyllä osannut jo ennenkin..
Lopuksi vielä venytystä eteen-alas ravissa ja nyt venyi ihan kunnolla. Nykyään saa ratsastettua peräänantoon sekä eteen-alas myös suorilla urilla helposti, ennen tarvitsin aina ympyrätyöskentelyä avuksi. Eli kai mä jotain olen tämänkin talven aikana oppinut. Tänään kokeilin Mustalla taas pinteleitä (ei alkanut ontumaan niistä) ja nesteet lähti tosi hyvin liikutuksen aikana. En kylmäillyt enkä BOTittanut tänään ollenkaan. Selkään annoin kevyen hieronnan ratsastuksen jälkeen ja nyt antoi koskea hyvin jo oikealle puolellekin (mikä on ollut hivenen enemmän jumissa).

Katse kohti kevättä

Hiihtistä huhtikuussa

Kyllä, kiitos lumisateiden!

Lauantai oli harvinainen päivä, kun ei ollut yhtään tunteja. Kaiveltiin kentällä 'ojia' vapaiksi ja Pete aurasi kaikki lumet pois. Maa on vielä jäässä ja muutamassa kohdassa isot lätäköt, mutta ainakin oli pitoa. Ratsastin Mustalla vajaan tunnin, enimmäkseen käyntiä aurinkoisessa päädyssä ja käynnistä ravisiirtymiä. Kokosin hieman hetkiksi ja venytin sen jälkeen eteen-alas. Muutaman neljännesympyrällisen uskalsin ottaa laukkaakin. Auringon laskiessa (puiden taakse piiloon) ilma viileni sen verran, että kentän pinta alkoi kovettua, joten Katinka sai vapaa päivän. Alun perin oli tarkoitus sitäkin vähän liikuttaa.

Sunnuntaina Musta meni alkeistunnilla ja sen jälkeen menin itse tunnille. Teimme hidastuksia käynnissä ja niiden onnistuessa lähdettiin pienestä hidastuksesta pohkeenväistöön, jossa piti sitten ratsastaa eteen (ei kovempaa tahtia vaan askelta pidentäen) ja myöhemmin vielä siirtyä raviin. Musta oli ihan äimänkäkenä noista askeleen pidennyksistä väistössä, kun ei sillä raukalla pahemmin sellaisia ole tehty. Katinka meni kaksi tuntia, joten en viitsinyt enää itse liikuttaa. BOT:sta ei nähdäkseni ole suurempaa hyötyä ollut (joskaan ei haittaakaan). Sunnuntaina BOTitin Mustan selkää pari tuntia ennen tuntia (ja tein kevyitä venytyksiä porkkanalla), mutta mielestäni selkä ei ollut yhtään lämmin kädellä koetettaessa. Kitiman selkä on aina ollut ihan selkeästi lämmin BOTin jälkeen.

Maanantaina lunta tuli ihan kunnolla, joten kaivettiin vielä hiihtiskamat esiin. Vedin Siiriä Katinkalla ja poni oli innoissaan. Tosin liukuri keräsi kaikki lumet ja oli huomattavasti raskaampaa kuin viimeksi (jolloin kitkaa ei ollut liukurin alla juuri ollenkaan). Mila teki Katinkalla vielä loppukävelyt. Musta oli aamupäivällä ollut tunnilla ja olikin mukavan pehmeä. Menin kentän 'ympärillä', kun oli lunta sopivasti. Alatiellä pääsi hyvin laukkaamaan ja Mustakin innostui. Loivat mäet menin eteen-alas venyttäen ravilla. Pajan ikkunoista näki vielä hyvin heijastuksen, että kuinka alas venyttääkään. Loppukäynnit käytiin tien toisella puolella stekkaamassa pääseekö laidunten ohi maastoon. Hyvin pääsi. Tuli kunnon pitkät loppukäynnit kerrankin tehtyä. Venyttelin vielä jalat, oli ihan ok ja rento. Tosin takajalkojen ristiin venytyksessä Mustalla kesti hetken tajuta, että oikeasti haluan sen 'väärän' jalan käteeni (eli vasemmalla puolella ollessani oikean). Musta kun aina nätisti tarjoaa takajalkoja ylös jos etusia on ensin nosteltu eikä voinut ollenkaan ymmärtää miksi en sitä jalkaa huolinut mitä tarjosi. Tajusi kyllä lopulta, mutta hetken kesti. Juttelin Miljan kanssa BOTista ja ihmeteltiin miksei Mustalla lämmitä. Syyksi epäilimme paksuhkoa karvaa, joka ei lämpöä päästä tuntumaan pinnalle (siis kätöseeni) asti ja mahdollisesti sitä, että käytän BOTia yleensä ilman toista loimea.

Näin lumista meillä oli maanantaina (ja Mustan pää)

Tiistaina Eve onneksi kerkesi treeneihin, koska harjoituksena oli pientä 'pyöritystä' (takaakiertoja ja välistävetoja yms.) ja lopuksi pari nopeusrataa eli haettiin koirille vähän vauhtia suht simppeleillä radoilla. Dino teki 'ympyrällä' takaakierrot ja välistävedot tosi hienosti ja molempiin suuntiin yhtä helposti. Eli ainakaan se ei ole toispuoleinen.

Keskiviikkona ratsastin Mustalla reilun puolisen tuntia alkeistunnin jälkeen. Alatiellä muutama pätkä laukkaa, sitten tarhassa lisää (siellä ok pohja, tosin 'ura' alkoi jo tulla liukkaaksi). Tarhassa rentoudesta ei oikein meinannut tulla mitään, kun Fortuna veteli viereisessä tarhassa kirjaimellisesti pieru-pukki-laukkaa. Musta olisi ilmeisesti tahtonut liittyä mukaan riekuntaan. Jätin seisomaan käytävälle jääkääreen ja BOTin kanssa (tällä kertaa villaloimi siinä päällä) siksi aikaa kun itse juoruilin Annen kanssa sisällä. Jalasta on patti pienentynyt lähes kokonaan pois, mutta nyt alkanut kerätä hieman nestettä. Lähtee liikutuksessa ihan kivasti pois, mutta kaivoin taas lumikääre-tykötarpeet esille.

Tänään BOTitin selkää puolisen tuntia ennen ratsastusta (nyt ehkä jo aavistuksen tuntui lämpöä ristiselän tienoilla). Tein kentällä käynti-ravi siirtymiä ja rentoa eteen-alas venyttelyä. Tarhassa koitin pari laukka pätkää. Musta oli tunnilla jossa tekivät taivutuksia eräänlaisella kolmikaarisella kiemurauralla ja parit laukkapätkät vielä lopuksi tarhassa. Mahduinkin vielä viimeiselle tunnille, jossa hain vain eteen-alas ravissa ja vähän taivutusta pääty-ympyröillä. Muutama laukannosto tehtiin toisella sivulla ja Musta oli hyvin pirteä (ja yritti ennakoida nostoja). Ennen laukkoja nostin vähän ylös ja kasempaan, lopuksi taas kunnon venytykset eteen-alas. Hieman varoi pohjaa, mutta muuten oli mukavan rento ja jaksoi hyvin kantaa itsensä (ne pätkät mitä pitikin). Pari pukkiakin tuli aluksi kun vaadin reagointia pohkeelle ja huomautin raipalla. Pukit tekee hyvää selälle, kunhan pohjaan tulee hyvä pito, niin pitää päästää irtojuoksemaan ja pukittelemaan kunnolla. Tunnin jälkeen BOTitus (villaloimen kanssa) ja lumikääre.