Ja hoppaloikka jatkuu

Tällä kertaa maastossa

Perjantaina lähdin Annen ja Orhideen seuraksi maastoon tekemään kevyttä lenkkiä edellispäivän hyppyjen jälkeen. Yritin pikaista harjausta, jotta ehdittäisiin takaisin ennen pimeää ja tunteja, mutta joku nimeltä mainitsematon herra oli pikkaisen piehtaroinut märässä hiekassa.. MagicBrushilla onneks lähtee kohtuu hyvin..
Poika oli vielä ihan kierroksilla edellispäivästä ja oli ihan lentoon lähdössä. Ei meinannut tulla satulavyön kiristämisestäkään mitään, kun reagoi hyvin voimakkaasti jalan satulan eteen siirtämiseen. Anne käväisi kentän kohdalla kertomassa tytöille mitkä ponit ottavat sitten sisään harjaukseen ajoissa, niin pääsin hetkeksi seisomaan Mustan kanssa ja sain vihdoin säädettyä satulavyön ja vähän pidennettyä jalustimia edellispäivän hyppäyksestä. Liikkeelle lähtiessä sama steppausmeininki kuitenkin jatkui ja maastossa oikein nauratti Mustan pienet keulimisyritykset ja nenän nostelut (martingaali ois voinu jopa olla tarpeen). Otti vissiin Orhideesta mallia, se kun kerää helposti painetta ja loikkii etupää keveänä. Lähdettiin käärmetielle, missä olikin hyvä pohja mennä. Iso mäki paineltiin aika haipakkaa, oikein tunsi kun ponin takapää teki töitä. Ohjat piti kyllä pitää napakkana, kun oli sen oloinen, että peräpää voisi lentää jopa siinä mäessä. Laukattiin mäki vielä toiseenkin kertaan kun ensin käytiin kävelemässä lenkki loppuun (mäki on aika lopussa), tämän jälkeen Mustakin malttoi jopa kävellä melko rauhassa ja otti kierroksia vasta viimeisessä 'rauhallisessa' pikku laukkapätkässä. Hassu poni.

Lauantaina poika sitten ahkeroikin kolme lasten tuntia, joista kahdella puomi/kavalettipainotteisesti. Itse kävin vain hyvin nopeasti näiden jälkeen selässä vähän ravailemassa ja taivuttelemassa. Musta oli jo selkeästi vähän väsynyt eli ei jaksanut kantaa itseään ja yritti kaatua pohkeiden päälle heti jos antoi pienenkin mahdollisuuden, muuten ihan ok ratsastaa.

tulispa pian lunta ja pääsisi hankitreeneihin

Sunnuntain molemmat saivat vapaaksi ja kävin iltasella harjailemassa molemmat ihan rauhassa. Katinka varsinkin nautti, kun tallissa oli ihan hiljaista ja puunasin sen kunnolla. Varmaan se lisäksi aavisti, ettei tarvi hommiin lähteä vaan pääsee karsinaan syömään. Sinne sillä olikin himpun kiire, Musta jaksoi keskittyä omaan puunaukseensa paljon paremmin.

Maanantaina (11.11.) ehdin tallille ennen tuntien alkua ja kerrankin olin tehnyt suunnitelman miten ratsastaa ja mitä harjoitella. Pikku pakkasten takia kenttä oli kuitenkin kohmeessa, joten täytyi muuttaa suunnitelmia himpun verran. Kanget kuitenkin laitoin päähän, ihan ajatellen viikonloppuna ratsastettavia koululuokkia (K.N. Special ja A-merkki), vaikka en päässytkään A:ta varsinaisesti treenaamaan.
Pehmitin ensin keskiympyrän käynnillä ja ravisiirtymillä, joilla ratsastin Mustaa teräväksi ja nopeasti reagoivaksi. Välillä tein sisäänpäin voltteja, vaihtelin paljon asetuksia ja ylipäätään ratsastin tarkasti koko ajan. En hyväksynyt yhtään sisäpohkeen päälle kaatumista, mikä varsinkin oikeassa kierroksessa tapahtuu turhan helposti, vaan aina hain terävän reaktion pohkeeseen. Ihme kyllä, varpaatkaan ei jäätyneet vaikka laitoin saappaat jalkaan (kannusten takia) ja menin hyvin paljon käyntiä ensimmäiset puoli tuntia.
Lopuksi oli ympyräiseni jo pehminnyt niin, että pääsin ottamaan laukkaakin. Tein aluksi käynti-laukka siirtymiä sekä myötä- että vastalaukassa, mutta päätin myös hieman harjoitella A-merkin laukkaohjelmaa, hieman modifoituna tosin. Eli käynnistä vastalaukka - siirtyminen raviin ja myötälaukka - laukassa hieman eteen (ohjelmassa keskilaukkaa, nyt en pohjan takia vaatinut niin paljon) ja siitä takaisin harjoituslaukkaan ennen siirtymistä ravin kautta käyntiin. Tätä molempiin suuntiin pari kolme kertaa. Vaikeinta oli saada hyvä harjoituslaukka pidennyksen jälkeen, mutta samalla tavalla nuo siirtymät tulee ohjelmassakin, osa tosin suoralla uralla eikä keskiympyrällä.
Lopuksi vielä kunnon ravit eteen-alas venyttäen ja poni pääsi hetkeksi karsinaan huilimaan ennen illan alkeistuntia.

Tiistaina Musta meni 2 tuntia, joiden jälkeen ratsastin itse nopeasti parit siirtymät ja testasin laukannostot. Poni oli ihan jees ja rento heti alusta lähtien.
Katinka ei mennyt tunneille ollenkaan, joten juoksitin sen kahdella ohjalla tarhassa. Poni oli rento ja liikkui kivasti, vaikka tarhan pohja on sen verran pehmeä ja upottava, että on melko raskas. Ravissa tein paljon asetuksen vaihteluita, jotta sain ponin rennoksi ja laukassa harjoiteltiin vain siirtymiä ilman päänviskomista, mikä on seurausta epätasaisesta ohjastuntumasta nostoissa. Katinkahan tekee lähinnä lastentunteja, joten ei ole mikään ihme, että ratsastajilla on himpun epätasaiset ohjasotteet. Harmi kun tuo toiminto vain jää ponille päälle niin helposti. Lopulta malttoi kyllä tehdä muutamat hyvä siirtymät ilman nokan nostamista, joten päästin ponin pahasta ja sisään syömään, mikä olisikaan pikku ahneelle parempi palkinto?

Tää oli Mustalla mielessä maastossa :)

Keskiviikkona Musta ahkeroi taas kaksi tuntia, joiden jälkeen kävin todella nopeasti ravaamassa ympyrälliset suuntaansa ja tarkistamassa, että poni pysyy pohkeiden välissä. Virtaa tuntui riittävän hyvin ja pohjakin oli jo hyvän tuntuinen. Tiistaina oli selkeästi vielä alta kohmeessa vaikka päällä olikin sateen kastelemaa hiekkaa, erittäin epämiellyttävä pohja, jota Musta selvästi varoi. Nyt pohja oli sulanut kokonaan ja vaikka siellä täällä olikin vähän kuraisempaa, oli meno paljon parempaa.

Kuinka paljon harmia voi olla yhdestä satulasta?

Jos se siis on rikki..

Maanantaina Musta meni lasten tunnille ja Katinka lainasi samaiselle tunnille Cyffen satulaa (lampaankarvan kanssa), joka on siis samanlainen daslö kuin omansa, mutta koon pienempi ja muutenkin uudempaa mallia (mm. vaihdettava etukaari mahdollisuus). Satula valuu kovasti eteen, mutta ainakin poni kulkee sen kanssa puhtaasti.
Itse taivuttelin Mustan kevyesti tunnin jälkeen.

enää ei kyllä olla laidunnettu - kuva on syyskuun alusta sumuisena aamuna.

Tiistaina kurjassa sadeilmassa Vilja meni Mustalla tunnilla, jossa harjoittelivat avoja yms. Itse en mennyt, kun olen nykyään välillä sokerista ;)
Henna kävi Katinkalla ilman satulaa hiekkakuopalla, takaisin tullessa poni näytti ottavan hieman lyhyempää askelta oikealla, ratsastettaessa oli kuulemma ollut ihan puhdas. Siiri ei päässytkään tulemaan ratsastamaan, vaikka normaalisti käy tiistaisin tunneilla.
Säätiedotus näyttää pahasti sateiselta, juuri kun on saatu sovittua Robby taas paikalle torstaina ja ryhmät kasaan. Niin epäreilua!

Keskiviikkona molemmat ponit teki yhden tunnin, ensin Katinka Mustan satulan kanssa (lampaankarvalla) ja ihme kyllä, satula pysyi paikoillaan. Sen jälkeen vaihdettiin satula Mustalle ja poika pääsi hommiin.
Ennen tunteja käytiin Annen ja Sunrisen seurana maastossa Mustan kanssa. Sunrise on 3v. ja on alle 10 kertaa ratsastettu ja muutaman kerran maastoillut. Hienosti tuli Mustan kanssa, välillä jopa vähän edelläkin. Maaston jälkeen nitkutettiin Katinkan satulaa joka suunnasta ja todettiin sen antavan hieman periksi oikealta puolelta edestä, todennäköisesti siellä on siis jotain rikki. Taidan heittää koko satulan pois, tuskin kannattaa lähteä avauttamaan.

da karvainen poni eli vanha kuva tämäkin..

Torstaina vielä oli aamupäivällä sadellut, joten kenttä oli melkoisen märkä. Rohkeasti silti lähdettiin hyppäämään ja oli kiva treeni. Aloitettiin ravipuomeilla (okseri-okseri linjalla 3 ja 3 puomia), tultiin pientä jumppaa ravi sisääntulolla (ristikko ja askeleen päässä pieni pysty, jonka oli tarkoitus olla ristikko-okseri, mutta kuvassa se okserin puomi oli väärällä puolella niin tulkittiin maapuomiksi. Kelin takia olikin parempi, että oli pystynä)
Kovin korkeiksi ei nostettu kuraisuuden takia, mikä vähän harmitti, mutta oli ymmärrettävää. Lisäksi olisi ollut kiva okseri-okseri linja, mutta sekin muutettiiin pysty-okseri linjaksi kelin vuoksi. Tais olla tälle vuodelle vikat valkut kotona..

Musta liikkui kivasti eteen, huolimatta märästä pohjasta johon se välillä hyytyy ja tuli jopa isoja hyppyjä joihin pääsin hyvin mukaan. Yksi kielto tuli ihan onnettoman pienelle pystylle ekalla kerralla tuossa okseri-okseri linjalla (josta siis tehtiin pysty-okseri linja). Olin ihan äimänkäkenä kun pysähtyi siihen vaikka tunsin, että hidastaa, mutta ajattelin että kyllähän se nyt tuon kokoisesta menee yli.. Meni sitten toisella yrittämällä ja okseristakin suoraan, vaikka siihenkin yritti himmailla. Olin vaan itse sen verran hereillä ettei toinen kielto enää onnistunut. Oliko puomit liian kuraisia vai mikä oli ongelma - ei vaan ymmärrä..
Ihan lopuksi tultiin rataa, joka alkoi yksittäiseltä pystyltä oikeassa kierroksessa, siitä suoraan pysty-okseri linjalle, jonka jälkeen halkaisijalla oleva ristikko (maapuomi siirretty esteeseen kiinni, jotta pääsi laukalla). Uralla siirtyminen raviin ja jumppis ravi sisääntulolla (tässä onnistuttiin joka kerta tulemaan sillä yhdellä askeleella, jes!). Uudestaan halkaisijalle, jonka jälkeen vielä yksittäinen pysty toisesta suunnasta. Musta toimi hyvin eikä ongelmia tullut.

Perjantaina käytiin taas maastoilemassa Annen ja Sunrisen kanssa. Käytiin tällä kertaa vähän pidemmällä ja lähdettiin Evolle päin. Reitti sinne kulkee kohtalaisen märkää metsätietä pitkin, märkää varsinkin viime päivien sateiden takia. Sunrise on pikkuisen hienohelma (ei kyllä mitään verrattuna emäänsä) eikä olisi halunnut astua kurakohdista. Tuli kuitenkin nätisti Mustan perässä, joka on tottunut menemään melkein mistä vaan.
Pahimmassa kohdassa jouduin vähän ottamaan ohjasta kiinni Sunia, jonka jälkeen se tulikin tosi nätisti. On niin vähän vasta ratsastettu, ettei vielä luota ratsastajaan niin paljon, mutta 'maastakäsin' tulee mihin vain. Hieno tamma se on! Takaisin päin tuli hienosti sen kuraisimmankin kohdan.

Lauantaina Musta meni kaksi tuntia (koulua ja puomeja), jonka jälkeen itse tein puolisen tuntia siirtymiä ympyröillä (ravin sisällä) sekä laukannostoja. Aluksi oli tosi tahmea ja punki pohkeiden päälle vaikka suusta olikin rento. Loppua kohden parani huimasti ja moottorikin löytyi niin, että sai ruveta taas enemmän pidättämään kuin ratsastamaan eteen.
Musta on pitkään ollut tosi rento ja helppo ratsastaa sekä mukava työstää, kauhulla odotan koska homma kosahtaa ja tulee niitä ei-niin-mukavia -päiviä, mahtaa tuntua pitkän hyvin menneen putken jälkeen kamalalta.
Katinka teki vain puolituntia yhdellä lapsosella, joten ohjasajoin sen pitkästä aikaa sen jälkeen. Poni toimi hyvin ja pysyi rentona (laukannostoja piti tosin vähän treenata ennen kuin pysyi pyöreänä niissä). Taidan kyllä ihan oikeasti käyttää oikeaa kättä huomattavasti enemmän kuin vasenta, koska oikeassa kierroksessa Katinka yritti lähteä kohtuuttomasti ulospäin joka ei tasan ainakaan korjaantunut sillä, että otin oikeasta ohjasta vielä tiukemman otteen. Ongelma näkyi erityisesti laukassa. Kun sain vihdoin viimein oikean käteni rentoutettua ja kevenemään, toimi ponikin ongelmitta. Itselläni kuitenkin on tuntu, että käytän käsiä samalla volyymilla, mutta ilmeisesti oikeassa nyt vaan on sen verran enemmän voimaa..
Oikeaan kierrokseen jouduin muutenkin työstämään ponia hiukan enemmän laukannostoissa, mutta lopulta Katinka uskalsi pysyä rentona ja tehdä nostot pyöreinä. Laukat oli kuitenkin molempiin suuntiin tosi hyviä eikä poni edes yrittänyt ravailla takapäällä (mikä on sen helmasynti) ja ravi oli mukavan letkeää lopussa.
Sydney on pysynyt hyvin paikoillaan paksun huovan ja lampaankarvan kanssa. Tosin sillä onkin menty nyt vain sileää.

Sunnuntaina menin Mustalla koulua ja se oli taas niin hyvä. Se oli heti alusta asti tosi hyvin pyöreänä ja liike tuli kunnolla selän läpi ja kantoi itseään tosi kivasti! Ei vaan voi olla nauttimatta ja hehkuttamatta kun poni kerta kaikkiaan toimii!
Tein vajaan tunnin ympyröitä eri puolille kenttää ja paljon siirtymisiä askellajista toiseen. Lopuksi vielä parit vastalaukat ympyrällä ja parit laukanvaihdot eli joka toisesta vastalaukasta tein siirtymän raviin ja joka toisesta laukanvaihdon, tämä molempiin suuntiin. Vastalaukat ympyrällä alkaa olla jo tosi helppoja Mustalle, jopa oikeassa kierroksessa, missä välillä hieman tuppaa kaatumaan sisäpohkeen päälle. Loppuverkaksi tiellä vielä pohkeenväistöjä käynnissä tyttöjen alkaessa hyppäämään kentällä.

Maanantai ei sitten ollutkaan niin hyvä päivä. Jouduin lähtemään jo aamulla pois töistä oksennustaudin takia. Jos jotain tautia oikeasti vihaan, niin oksennustautia. Musta ja Katinka oli molemmat tunneilla (ei tosin samalla, johtuen saman satulan käytöstä).

Maastoilua ja maastoesteitä

Ansaittua rentoulua

Perjantaina käytiin edellispäivän koulurääkin jäljiltä kevyt ja palautteleva maasto. Vajaan tunnin köpsyteltiin, muutama pätkä ravia ja laukkaa hyvin matalalla kaulalla, muuten rentoa kävelyä mahdollisimman pitkänä. Musta oli kyllä kivasti liikkumassa eikä yhtään väsyneen oloinen.

Lauantaina työstettiin kentällä sileällä vähän edellispäivän asioita. Musta oli pitkästä aikaa alusta lähtien tosi kiva. Pehmeä, rento ja avuilla, torstain valkku ilmiselvästi vielä mielessä siis. Perus ympyrällä siirtymisiä siis, siirtymisiä sekä askellajista toiseen, että askellajien sisällä - erityisesti ravissa.
Ohjasajoin Katinka vielä nopeasti. Oli tosi jäykän oloinen (vapaa perjantaina, mutta oli muutaman tunnin jo köpsinyt) eikä millään olisi halunnut asettua, taipumisesta puhumattakaan, varsinkaan vasempaan. Oikeassa kierroksessa jonkin verran löytyi myös vasempaan asetusta, mutta vasemmassa se oli todella hankalaa. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja uhrata se 15-20 minuuttia ponin kanssa pyörimiseen. Kyllähän se vähän pehmeni, mutta ei tullut niin hyväksi kuin keskimäärin on.

Sunnuntaina käytiin Mimmin kanssa vajaan parin tunnin maastossa poneilla. Henna lähti reissuun, joten Mimmi lähti seuraksi Katinkalla. Valitettavasti Mimmi pääsi tallille vasta iltapäivästä, jolloin alkoi hurjat sateet. Hoideltiin ponit katoksessa rauhassa ja odoteltiin hetkinen, niin sadekin hiljeni. Otin kyllä kurahousut jalkaan, mutta riisuin ne metsäpätkän jälkeen. Alku oli märkä, mutta hiekkatiet just hyvässä kunnossa.
Annettiin ponien revitellä kunnolla ravissa ja laukassa kunnon alkulämmittelyjen jälkeen ja pikku hiljaa ne innostuikin. Sanoin Mimmille, että menee vaan laukassa ohi jos pääsee ja Katinka kyllä yritti ja laittoi Mustaankin kunnolla vauhtia kun paineltiin menemään rinnakkain. Molemmat ponit on sen verran kilpailuviettisiä, että parhaiten niistä saa vauhtia irti tälläisissä tilanteissa, jos edessä ei ole ketään reipasta ja isoa hevosta vetämään vauhtia.
Pysyteltiin hiekkateillä eikä menty ruohoisille metsäteille, kun oli niin märkää. Oli tosi hauska reissu ja ponit nautti hurjasti. Varmasti pitkät, reippaat laukat myös avas hyvin mahdollisia jumi paikkoja. Tallilla pesin vielä Mustan satulan ja pyyhkäisin nopeasti maastossa käytössä olleet estesuitset.

Maanantaina jatkettiin sileän työskentelyä - tällä kertaa hiekkakuopalla kentän ollessa koko illan varattu tuntilaisille. Musta oli käynnissä ihan ok, mutta heti kun otti pätkänkin ravia, katosi keskittyminen mystisesti jonnekin. Olihan tuolla toki paljon katseltavaa, kun ei siellä niin paljon ole pyöritty. Siinä voi vaikka perhonen lennellä kukasta kukkaan tien vieressä.
Pohja on kalteva eikä täysin tasainen, mutta jonkinlaisen neliön sain sinne muodostettua, jotakuinkin 10x25m tai sinne päin. Kyllä siellä tuollaisella ponilla mahtuu menemään.
Aloitin työskentelyn käynnissä, jotta saisin ponin keskittymään kunnolla ja unohtamaan kaikki perhoset ja muut. Tein kolmikaarista kiemuraa kunnon taivutuksilla. Vaihdoin pian nelikaariseen, jotta sain tasaisesti taivutuksia molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa ponin keskittyessä (jolloin oli taas kiva oma itsensä) otin suorat ravilla ja taivutukset käynnissä. Nyt alkoi ravikin sujua jo keskittyen. Tästä kun jatkoi niin pystyi tekemään kaarteetkin ravissa. Päätyihin lisäsin vielä pääty-ympyrät, joilla ponin kiinnostus kyllä taas kaikkosi ja piti ympyrää hakea monta kertaa ensin käynnissä. Laukkaa otin vain lyhyet pätkät pitkillä sivuilla, lähinnä harjoittelin siis nostoja. Oikean nostaminen suorana ja peräänannossa oli taas Mustan mielestä jotain tosi vastenmielistä ja hankalaa ja nostikin aina tilaisuuden tullen vasemman. Muutenkin hyvin pienet pätkät laukkaa ja useat nostot tuppasi kihoamaan ponin pollaan ja keskittyminen taas katoamaan. Lopetinkin heti kun sain pari hyvää nostoa oikeaan.
Menin vielä hetkeksi kentälle, jossa pääsin laukkaamaan tuntien vaihtuessa (eli loppu- ja alkukäyntien aikana) eteen-alas isoja kaarteita sekä tekemään kunnon reippaat eteen-alas loppuravit. Hiekkakuopalla ravinkin pidän melko lyhyenä enkä pyydä askeleeseen pituutta pohjan takia.
Loppuraveissa venyi taas oikein kivasti.

Kiirehdittiin vielä koirulien kanssa hallille agilitytreeneihin. Mercin kanssa tein vain lopuksi vähän putkea, Dino teki rataa Even kanssa erään töisen russelinomistajan ohjauksella. Lopuksi käytiin yhteisellä koirakävelyllä, Dino ei vaan yhtään sietänyt toista russeliurosta (joka oli pitänyt hirveetä meteliä hallilla koko treenien ajan) vaan aina sen ollessa jotakuinkin lähellä (samalla kohtaa kävelytien toisella puolella) pisti hirveän rähinän pystyyn. Kun tuo toinenkaan koira ei oikein uroksista diggaa, ei viitsinyt edes tutustuttaa, jolla Dinon rähinä todennäköisesti olisi loppunut. Eka koira, josta Dino ei yhtään pidä vaan jolle on ihan kunnolla rähissyt. Kai se pitää vaan olla positiivisesti yllättynyt, että siinäkin asuu pieni terrieri ;)

Tiistaina poni sai vapaapäivän täysin suunnitelmien vastaisesti, mutta en vain yksinkertaisesti kerinnyt tallille.

Keskiviikkona en mahtunut estetunneille, joten kävin maastossa tekemässä suoralla tien pätkällä alkuverkkaa ja ottamassa muutamia hyppyjä pienillä maastoesteillämme. Meillä on paksuja oksia ja kapeampia tukkeja muutaman polun varressa, talven ja lumen jäljiltä ne on tosin aika matalalla, mutta kävi näin yksinhyppelyn harjoitteluun. Polku on hiekkapohjainen, joten pito oli hyvä vaikka edellispäivänä vähän satelikin.
Alkuverkaksi tein pohkeenväistöjä siksakkina käynnissä ja ravissa, sen jälkeen leikittelin ensin ravilla (hidas-reipas/lyhyt-pitkä) ja sitten laukalla. Nakitin Elinan maastoon kamera kourassa ottamaan muutaman kuvan ja videon. Videoista saatiin vasta viimeinen onnistumaan, kun ei tuo kameran käyttö Elinalle tuttua ole. Hypyt on suurin osa ylämäkeen, joten tuli hyvää mäkitreeniä samalla.
Musta meni vielä illalla yhdelle alkeistunnille köpsimään, joten sai extra loppuverkat samalla.

Torstain ja perjantain jouduin taas antamaan vapaaksi. Perjantaina käytiin Dinon ja Mercin kanssa agilityä treenaamassa. Tällä kertaa oltiin Even kanssa kahdestaan ja väkerrettiin sellainen rata, että oksat pois. Hitaamman Argoksen kanssa siitä nyt jotenkuten selvisi, mutta Dinon kanssa oli Eve muutamassa kohdassa totaalisen pulassa. Varsinkin kun Dino sai pikku hepulit ja teki vähän omaa rataansa. Kepit meni kyllä tosi hienosti radalla. Merci pääsi tekemään hyppyjä ja putkea, ensin pelkkää putkea, johon alkaa mennä jo tosi kivasti. Nyt uskalsin päästää vapaaksi, kun paikalla ei ollut muita ja koiran huomion saaminen niin ollen helpompaa. Merci alkaa pikku hiljaa kiinnostua hommasta. Oli helppoa kun Eve oli apuna palkkaamassa. Tehtiin vielä muutama rengas hyppykin ja hienosti meni.

Viikonlopun viiletykset

Ja pieni video..

Perjantaina Musta kipitteli puomitunnin ja ratsastin itse sen jälkeen reilun puolisen tuntia. Oli jostain syystä vähän vastahakoinen (ja vähän väsynyt, tosin se ei ole ihme). Osittain syy saattoi olla uusien ohjieni, jotka ovat vielä kovin jäykät ja 'taittuneet' yhdestä kohtaa. Hankala pitää sopivalla tuntumalla vaan valahtavat koko ajan liian pitkiksi, mikä aiheuttaa oman käden jännittymistä.
Taivutteluilla ja siirtymillä pikku hiljaa lämpeni ja rentoutui.
Tallissa venyttelin etuset ja lapoja sekä makupalalla selän.
Katinka meni yhden alkeis-jatko tunnin ja edellinen päivä sillä olikin poikkeuksellisesti vapaata, kun en itse ehtinyt liikuttamaan ja torstain tuntilaiset oli kipeinä/peruneet. Keskiviikkona oli päässyt pääkaupunkiseudun hiihtolomaratsuksi.

Lauantaina Musta meni alkeistunnin ja jatkotunnin. Itse kävin vain hölkkäilemässä pellolla rauhallista laukkaa ja ravia Mercin kanssa. Dino jäi johonkin puoleen väliin ja hissutteli takaisin tallille päin meidän ollessa pellolla. Otinkin Dinon sitten hihnaan ja käytiin vielä kävelemässä pelto kertaalleen ympäri. Loppupäiväksi Musta pääsi Mi:n pikkutarhaan, kun Mi oli valloittanut ponitarhan (loput ponit sisällä odottamassa vielä viimeistä tuntia).
Katinka ahkeroi kolme tuntia, joista kaksi pellolla hölkkäillen ja alkeis+jatkotunti kentällä. Alkeistunnilla Venla (5v.) pääsi harjoittelemaan Katinkalla laukkaa. Yleensä Venla menee Mustalla ja sillä ei ole vielä päässyt laukkaamaan.

Kävin lisäksi kamerani kanssa vakoilemassa pihattolaisia ja hepot tuntien varauduin lyhyellä putkella. Olisi varmaan tarvinut makro-putken kun taas ne tunki ihan kiinni (ja Vysti yritti maistella mun kameralaukkuakin) eli kuvaan meinasi useamminkin kuin kerran tulla vain puolikas pää. Pitkällä putkella tuolla on ihan mahdoton kuvailla.. Mimmi oli auttamassa ja yritti pitää heposet kauempana musta. Muutamia tosi kivoja otoksia kyllä sain, niitä on tuolla Kuvapoxissa näytillä. Lisäksi kuvailin Venlan ja Saaran laukkoja Katinkalla ja Mustalla, ihan äitien iloksi. Molemmat tosiaan laukannut vasta vähän.

Sunnuntaina kuvailin Simpasta rakennekuvia Nealle palkkioksi kuvaamisista ja omaksi harjoitteluksi. Muutamia kivoja otoksia tulikin, niistä myöhemmin Kuvapoxissa lisää. Nea lähti ratsastamaan Simpalla ja itse hain Katinkan puunailtavaksi. Ensin ajattelin ratsastaa, mutta päädyinkin ohjasajoon. Hetkeen en ole joutanut ohjasajamaan, mutta homma sujui ihan hyvin. Muutaman kerran seisoin itse vähän huonosti poniin nähden ja Katinka meinasi ruveta peruuttelemaan ja temppuilemaan. Hain ponin ympyrällä toimivaksi ja tuli myös molempiin suuntiin oikein nättejä laukannostoja, joissa poni pysyi pyöreänä. Vian siis pitää löytyä satulanpäältä (niin kuin yleensäkin), kun ratsasten on ongelmia. Vertsu ratsasti vielä Katinkalla ja mä hain vuorostani Mustan. Laitoin kentän keskelle pituushalkaisijalla pari kavalettia ja puomin niiden väliin. Olin laskevinan väliksi 6,5 metriä eli saman kuin viimeksi Robertin valkussa. Väli oli kyllä vähän lyhyempi (vaikka Anne sitä vähän pidensikin) tai sitten valkussa olikin pidempi väli. Tai sitten keskellä oleva puomi auttoi mua ratsastamaan. Okei, muutaman kerran tultiin totakin kahdella askeleella (tai 1,5) eli Musta otti miniaskeleen puomin jälkeen, mutta nää oli ihan vaan muutamia kertoja. Joka tapauksessa väliin osuminen oli paljon helpompaa eikä ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Palautteluviikko

Josta tulikin turhan rankka..

Kisojen jälkeisenä päivänä on hyvä mennä kevyesti, mutta ei jättää missään tapauksessa liikuttamatta, vaikka meidän tallilla hepat tarhaileekin koko päivän. Musta pääsi lämmittelemään lasten alkeistunnille, jonka jälkeen itse verkkasin ponin vielä eteen-alas ravissa ja parissa laukkapätkässä. Musta oli kovin jäykän oloinen vielä lasten tunnin jälkeenkin, mutta vertyi ratsastettaessa melko nopeasti. Ratsastus oli mun osalta tosi pikainen, koska viikonlopun pikkuyskä äityi kisoista niin pahaksi, että äänikin meni. Pihisten sain päivän aikana kuitenkin itseni ymmärretyksi jopa töissä..

Tiistaina Musta meni kaksi tuntia (alkeis-jatko ja normitunti), joista jälkimmäisellä hyppäsivät pientä rataharjoitusta kavaletti(+puomit) korkeudella. Jälkimmäinen tunti oli melko nopea tempoinen eli lähes koko ajan ravia (ja myöhemmin laukkaa). Vasta kun alkoivat lopussa tulla ratana, pääsi vuoroaan odottelevat hetkeksi huilaamaan. Tunnin jälkeen hyppäsin itse muutaman kerran, samaa radan tynkää, ristikko vain nostettiin pystyksi (koko-rata-leikkaan alussa ristikko eli pysty, josta loiva kaarre kavaletille -> 4 laukkaa toiselle kavaletille kaartaen -> toisella koko-rata-leikkaan alussa kavaleteista 1 askeleen sarja, josta loiva kaarre okserille ja okserilta pystyi jatkamaan taas tuolle ristikolle. Oletattavasti tämä epämääräinen selitys tarvitsisi kuvan tullakseen ymmärretyksi.) Menin radan putkeen muutaman kerran, Musta oli vähän pohkeiden päälle etenkin tiukemmissa kaarteissa, mutta ei kovin pahasti. Olinkin asiasta varoittanut Mimmiä, joka Mustalla tunnilla hyppäsi, joten Mimmi keskittyi erityisesti ratsastamaan kaarteissa avut läpi. Hyppyjen jälkeen vielä rento eteen-alas venyttely ensin laukassa ja sitten reippaassa ravissa. Hengitys meinasi kyllä salpautua hyppyjen aikana, kun yskä ei vieläkään ole antanut periksi ja äänestäkään ei ole paljon tietoa (lääkäriaika keskiviikko-iltapäivällä). Viileä ilma ei edesauta asiaa. Ratsastuksen jälkeen Mimmi kylmetti Mustan etuset ja heitin vielä yöksi linimentit ja lämppärit jalkaan.

Katinka meni vain yhden tunnin (alkeis-jatkon), joten ohjasajoin sen pikaisesti sen jälkeen. Oli vähän myös jäykän oloinen vielä eikä mielellään hakeutunut eteen-alas, joka onkin kyllä vaikeampaa ohjas-ajaen kuin selästä käsin. Lopuksi oli melko vertyneen oloinen ja Vilja teki vielä loppukäynnit selästä käsin, jonka jälkeen poni pääsi puunaukseen.

Pojat hienoissa takeissaan - jakohihna ei ole enää ehjä, kun joku nimeltä mainitsematon (*köh Merci köh*) söi toisen puolen siitä poikki. Oli erittäin kätsy kapistus taluttaa kahta koiraa yhtäaikaa..

Keskiviikkona kävin lääkärissä kuulemassa, että minulla on kurkunpääntulehdus ja saamassa antibioottikuurin sekä silmien-pyörittely-katseita sen johdosta, että olen ollut töissä.. Apteekin kautta pikavisiitti tallille, jossa Mustan nopea ratsastus. Musta ei halunnut yhtään keskittyä ratsastukseen, kun kentällä oli vielä edellispäivän esteet, joten tulin kavaletteja muutaman kerran saadakseni ponin edes jotenkin kuulolle. Sarjaa tulin molemmista suunnista ja toisesta Musta yritti väkisin ottaa kaksi askelta sen yhden asemesta, keskustelinkin Annen kanssa ja kuten olin jo arvannut, oli hän vähän pidentänyt väliä nuorille heposilleen. Toisesta suunnasta Musta meni kyllä oikein mallikkaasti yhdellä. Lopuksi vielä muutaman kerran yksittäinen pysty sarjan viereiseltä pitkältä sivulta (jota tiistaina en hypännyt ollenkaan eikä tuntilaisetkaan ehtineet), johon osui tosi kivasti askeleet. Muutaman hypyn jälkeen ponikin malttoi keskittyä ja sain taivuteltua ympyrällä matalassa muodossa, jonka jälkeen vielä eteen-alas ravit. Sen jälkeen laitoin vielä ponien safkat valmiiksi myös seuraavaa päivää varten (tälläisiä tapauksia varten olen tuonut pienet kannelliset ämpärit varustettuina ponien nimillä). Yleensähän käyn joka päivä tallilla, joten laitan iltaruuat vasta silloin.
Katinka syö aamuisin vajaan litran kauraa ja iltaisin melassileikettä ja pellavaista (2dl ja 1dl - turpoaa yhteensä pariksi litraksi) sekä muita lisukkeita. Musta taas saa aamuin illoin litran kauraa ja lisäksi iltaisin reilun puoli litraa greenlinea ja desin verran pellavaista (greenline turpoaa n. kolminkertaiseksi). Nämä turvotettavat mössöt tein siis valmiiksi, kun tiesin, etten seuraavana päivänä voi tulla tallille, vaan on parempi viettää päivä punkan pohjalla lepäillen.

Eli torstaina Mustalla oli vapaa ja Katinka oli tunnilla (hyppyjä). Mikään ei muuten ole kipeänä kamalampaa kuin kaksi täyteen ladattua russelia, jotka haluaisi kunnon lenkille ja joutuu purkamaan energiansa sisällä hilluen..

Perjantaina käväisin 'nopeasti' tallilla saikusta huolimatta. Ajattelin, että Musta menee perinteisesti lasten tunnille ja menin reilusti ennen, jotta ehtisin ratsastaa ensin. Musta meni kuitenkin vasta jälkimmäiselle tunnille (ja tuntien välissä tauko), joten puunailin ponin rauhassa ja lähdin maastoon köpsimään. Koska oli jo hämärää, varustauduin heijastinloimella, vaikka metsässä autoja ei liikukaan.. Köpsyttelyn jälkeen menin kentälle, jossa taivuttelin ponia isolla ympyrällä. Ensin ylitaivutusta käynnissä ja sen jälkeen ravissa, Musta väitti taas, ettei voi taipua oikealle yhtään, mutta antoi pienen keskustelun jälkeen periksi. Keskusteluun liittyi muutama pieni pukki ja näytelty provosoituminen kevyestä raipalla huomautuksesta. Musta myös väitti, ettei jaksa polkea laukassa yhtään eli kääntyminen ei voinut onnistua. Suoraan herra kyllä pystyi laukkaamaan. Tunnilla hyppäsivät pieniä kavaletteja ja kävin vielä sen jälkeen selässä ratsastamasa eteen-alas. Marianne pääsi harjoittelemaan jalkojen kylmäystä. Laitoin vielä ponien safkat seuraavalle päivälle valmiiksi, kun tiesin olevani poissa tallilta.

Jos ei tällä näy, niin ei sitten millään!

Lauantaina Mustan piti mennä pari lasten tuntia, itse olin saattamassa rakasta kummitätiäni hänen viimeisellä matkallaan, joten talleilut jäivät käymättä.

Sunnuntaina sain vihdoin opelini huollosta ja sain roudata tavarat ladast vihdoin viimein taas opeliin. Olin kovin väsynyt, joten en jaksanut lähteä tallille ennen Dinon treenejä (jotka meni tosi kivasti) ja treenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että päätin antaa Mustalle toisenkin vapaan samalle viikolle. Dinon treeneissä ei ollut kaikkia koiria paikalla, joten lopussa jäi vielä hyvin aikaa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tutustutin Merciä muutamiin esteisiin. Merci tuli muutaman ihan pikku hypyn ja mulkoili vähän putkea. Ei kuitenkaan jaksettu Even kanssa ruveta työntämään putkea kasaan, jotta Merci olisi uskaltanut sinne mennä.. Esteitä enemmän Merciä kiinnosti kaikki hajut mitä hallissa oli.

Maanantaina palattuani virallisesti elävien kirjoihin (ja töihin) päätin viimeisten 'kesäisten' (sääennustusten mukaan) päivien kunniaksi käyttää pehmeää kentän pohjaa hyväkseni ja hypätä Mustalla pienen treenin. Koska oli vielä melko valoisaa, päätin hypätä vähän korkeampaa ja kasasin muutaman esteen kentälle. Pääty-ympyrälle kavalettipalikoista kaksi pystyä, puoli-rata-leikkaalle okseri (maarajaksi pari laatikkoa) ja pitkälle sivulle pysty (maarajaksi kartiot). Koska olen laiska kantamaan yksin esteitä laitoin pystyyn ja okseriin vain yläpuomit ja maarajaksi kevyempiä tavaroita.. Poni nopeasti kuntoon ennen päivän valon katoamista ja selkään. Nopeus oli kyllä kyseenalaista, koska harjat oli lauantain jäljiltä ihan järkyttävässä kunnossa ja niiden siivoukseen meni aikaa..
Verkaksi ympyröitä ravissa ja laukassa, poni rennoksi ja apujen väliin. Aloitin lähes keskellä kenttää olevalla kavalettipystyllä (n.75cm), jonka Musta ihme kyllä tyrkkäsi etusillaan alas. Ylempi kavaletti putosi onneksi sopivasti toisen viereen enkä jaksanut tulla alas selästä, vaan jätin kavaletit matalaksi okseriksi. Ympyrällä toiselle kavalettipystylle, jolla Mustakin (tai ratsastaja) terästäytyi ja päästiin yli ongelmitta. Muutaman kerran hyppyjä ympyrällä molempiin suuntiin, jonka jälkeen toista pystyä ja okseria yli yksittäisenä. Okserille tuli eka kerralla ohi meno, mutta sen jälkeen hyvin yli. Tämän jälkeen pieniä erilaisia ratoja. Ongelmat okserilla kyllä jatkui, Musta tuli välillä ihan kiinni ja hyppäsi kamalan hypyn lähes paikoiltaan tai meni monta kertaa ohi (okei, oli vähän vasemman pohkeen päällä, varsinkin toisesta suunnasta tullessa). Muutaman kerran saatiin kiva linja okserilta pystylle. Viimeisillä hypyillä Musta pääsi yllättämään mut ja veti sen verran rajusti sivuun (okserilla) että tulin tahtomattani alas. Laskin okserin etupuomia ja tein taso-okserista nousuokserin, takaisin selkään ja yli (melko hirvellä hypyllä). Vielä kerran yli hyvällä hypyllä ja linja pystylle (joka myös tippui alas, mutta se ei enää haitannut). Viimeiseksi vielä ilmava hyppy pikku-okserille. Musta oli kovin väsyneen oloinen vapaapäivän jäljiltä ja kun minulle tiistaina selvisi, että lauantain toinen lastentunti olikin vaihtunut puolentoistatunnin estetuntiin en ihmetellyt asiaa enää yhtään. Kuusi hyppykertaa yhdeksän päivän sisään on vähän turhan paljon ja olisinkin jättänyt maanantain hypyt suosiolla tekemättä jos olisin asiasta tiennyt.

kuva harjoituksesta

Tiistaina olin hieman käärmeissäni Annelle, kun ei ollut vaivautunut tuosta lauantaista kertomaan, vaikka maanantaina kerroin että aion hypätä ja vähän isompaa (75-80cm). Niinpä epäsin Mustan menon hyppytunnille vaikka olisivat (kuulemma) hypänneet vain kavaletteja. Sanoin, että poni oli edellisenä päivänä tosi väsyneen oloinen, enkä olisi itsekään todellakaan hypännyt, jos olisin tuosta lauantaista tiennyt. Niinpä tiistaina käytiin Mustan ja Mercin kanssa maastossa kävelemässä (Merci hihnassa), jonka jälkeen menin vielä kentälle taivuttelemaan ponia käynnissä ja ravissa sekä ottamaan muutamat pätkät rentoa laukkaa pitkässä ja matalassa muodossa. Liikutuksen jälkeen venyttelin Mustan jalat ja takana oli havaittavissa selvää kireyttä. Takajalkoja en saanut venyteltyä ristiin, kun ei ollut ketään auttamassa ja Musta ei vaan ymmärrä miksi sen pitäisi nostaa vasen takajalka jos olen itse toisella puolella (ja vice versa), vaikka antaakin tosi nätisti venyttää myös ristiin, kunhan joku muu nostaa jalan sieltä normaalilta puolelta.

No nysse tuli

Joulu - eikun talvi

Maanantaina nyrhin Katinkan illalla, kun oli kerrankin kuiva (ei sadetta) eikä edes hikinen tuntien jäljiltä (tunnit syysloman takia jo päivällä). Jätin muutaman millin pituisen karvan eli en vedellyt ihan paljaaksi. Katinka jaksoi seisoa todella nätisti, vasta lopussa alkoi kyllästyä (samoin minä), joten toinen puoli tuli vähän epäsiistiksi, ehkäpä korjailen jälkiä joku päivä..
Musta pörisi karsinassa, kun sen edustalla siinä käytävällä seisottiin, mutta Katinka otti jo konkarin tavoin ihan rennosti. En edes korvia sulkenut pumpulilla. Tein perinteisen kokovartalo -klippauksen eli vain pää ja jalat jäi karvaiseksi. En jaksanut mitään kuviota suunnitella peppuun ja se olisikin näyttänyt melko karseelta kun karva oli niin pitkää, ehkä sitten seuraavan klippauksen myötä kuvioin lautaselle jotain..

Molemmat ponit siis oli päivällä lasten tunnilla ja ennen Katinkan klippausta maastoilin kevyesti Mustalla ja tein kentällä hieman kokoamisia. Otin myös pätkät vasentakin laukkaa jo. Hoidin Mustan karsinaan ja käärylöin jalan vielä lämppärillä ennen Katinkan käsittelyä. Katinka saikin nyt talliin kevyen tallitoppiksen ja ulos sitten fullneck fleecevuorinen sadeloimi. Kaivellaan niitä toppaloimia esiin sitten kun tulee pakkasia.. Tein vielä ajankulukseni iltatallin, kun Anne oli Jokimaalla jotain luentoja kuuntelemassa, niin ei tarvinut enää väsyneenä ruveta metsästämään hevosia tarhoista.


Tässä vanhempaa kuvaa nakuponista. En jaksanut uutta ottaa, kun jälki ei niin siistiä ollut ;)

Tiistaina ohjasajoin Katinka ennen lasten tuntia, melko rennosti eteen-alas. Tosin maiskuttaa ei oikein voinut eikä raippaakaan käyttää, kun Orhidee oli kentällä ja otti vähän kierroksia heiluvasta raipasta. Katinka sitten yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja meni melko löntystäen. Vilja talutteli Mustaa sen aikaa kentän vierellä ja Katinkan juoksutuksen jälkeen pääsi Vertsu vielä ratsastamaan ennen tunnin alkua ja itse ehdin työstää hetken Mustaa. Tein vähän takapään väistöjä käynnissä ja muutamia ravisiirtymiä eli kevyttä lämmittelyä heposelle.
Tunnilla menivät aika paljon laukkaa, mutta lähinnä oikeaa (muutamat kerrat tuli Mustalla väärä laukka), joten itse ratsastin tunnin jälkeen vain nopeasti eteen-alas ravissa ja kävin tekemässä loppukäynnit maastossa. Venyttelin vielä etuset kunnolla ja käärylöin vasurin.

Keskiviikkona suurin osa tallin heposista rokotettiin, myös Katinka ja Musta, joten vapaa päivä ponskeille. En edes mennyt tallille, kun sisko paukahti Tampereelta päiväksi kyläilemään, niin vietin aikaani porukoilla siskon kanssa.

Torstaina kevyt maastoköpsy Mustalla, Katinka ja Vertsu käsihevosena. Laitoin Katinkalle varmuuden vuoksi sivuohjat, niin ei heti syöksy ensimmäiseen pusikkoon. Vertsu oli ihan innoissaan ja yritti vähän ehdotella jo laukkaakin (joo ei!). Katinka sai tulla nöpöhölkkää kun Mustan kanssa käveltiin ja sitten vähän reippaampaa ravia kun Mustan kanssa hölkättiin. Oli melko kylmän tuntuista kun muutama aste jo pakkasta. Tiekin oli melko kova ja ruohoisat kohdat huurteessa ja liukkaat kesäkenkäisille. Onneksi oli pehmoisiakin pätkiä hölkötellä. Takaisin kääntyessä yritti molemmat ponit lähteä laukkailemaan ja oli melko tuskaiset hetket pidätellä niitä molempia ja Vertsu vaan nauroi.. Onneksi lopulta molemmat rauhoittui ja päästiin vielä ravailemaankin.

Hyvä kevyt liikunta vapaapäivän ja rokotuksen jälkeen molemmille. Itselle meinasi kyllä vilu tulla, kun en ilman satulaa uskaltanut lähteä tuon käsihevospariskunnan kanssa. Tuntemattomille tiedoksi, että Vertsulla on ikää 4 vuotta, mutta laukkailee jo itsekseen kentällä Katinkalla. Ohjaus on välillä vielä vähän hakusessa, mutta intoa riittää..

Super-agilitykoira korvat höröllään

Ehdin vielä ennen Dinon treenejä käydä ostamassa Mustalle talvipopottimet ja Kärkkäisen kautta kurvattuani mukaan tarttui myös jo pitkään ostoslistalla ollut nahkainen satulavyö. Kerrankin löytyi tarpeeksi kapea, jotta irtopanssarikin vielä mahtuu (kun ihan panssarivyötä en halua). Equitaren musta nahkavyö ja vain 36 euroa!
Dinon treenit meni ihan sika makeasti. Meitä oli vain kaksi (tämä oli korvauskerta siltä yhdeltä peruuntuneelta kerralta), joten ehdimme tehdän paljon juttuja ja ihan rauhassa. Eka radan puolikas meni vikaa estettä lukuunottamatta nollille, vaikka muutama sähellyskin tuli. Vikasta hypystä (pituus) meni aluksi ohi, kun tulin liian lähellä. Dino tarvii tietyillä esteillä hirveästi tilaa, jotta ei mene ohi.
Pujottelut otettiin ensin yksin ja sen jälkeen toinen radanpätkä alkoi niistä. Dino muisti pujottelun hyvin ja lähti kahden hypynkin jälkeen hakemaan hyvin kepeille ja sain itse jäädä melko taakse. Sitten toinen radanpätkä, joka tosiaan alkoi pujottelusta ja jossa monta nopeaa ja hankalaa kohtaa (koitapa itse ehtiä suoran putken toiseen päähän ennen koiraa, vaikka saatkin ottaa varaslähdön, ei vaan onnistu tuon salaman kanssa!). Kun sain oman ohjauksen kohdilleen, Dino meni tosi hyvin.
Lopuksi vielä vähän keinua, joka alkaa jo sujua melko mukavasti. Koko rataa ei tällä kertaa tehnyt, kun noita puolikkaita mentiin sen verran paljon. Siis tosi hyvä fiilis jäi treeneistä, Dino vaan oikeasti paranee kerta kerralta ihan hurjasti. Tietty asiaan vaikuttaa sekin, että itse opin pikku kikoilla kertomaan koiralle paremmin mihin mennä, mutta on se vaan hieno agilitykoira!

Perjantaina iloksemme satoi ensilumi ja töistä saikin liukastella kotiin kesärenkailla. Mulla tosin sen verran hyvät renkaat, ettei pahemmin ongelmia ollut. Mutta nuo kesärenkaat Mustan alla kyllä aiheutti ongelmia. Päivällä oli kentällä vielä joten kuten voinut ravaillakin, mutta illalla kun lähdin maastoilemaan (tai yritin lähteä) ilman satulaa oli tilanne jo melko toivoton. Tallin ohitiellä menee melko paljon liikennettä, joten lumi oli siloittunut oikein liukkaaksi vaikka alla oli ihan hiekka. Kentällä sitten köpsöteltiin vielä hetki ennen kuin luovutin ennen paleltumista. Miten taas tuntuukin ihan muutamakin aste tosi kylmältä? Tosin olin istunut satulassa jo 1,5h maastossa Vystillä eli ehkä olin jo valmiiksi hieman kohmeessa. Lisäksi Mustalla on jo sellainen pörröturkki ettei se sitä lämpöään pahemmin luovuta ilman satulaakaan mentäessä. Ponilla olisi kyllä ollut virtaa mennä, vaikka päivällä olikin lasten tunnilla ollut köpsimässä.

Söpö Palikkainen ekana kesänään

Ei paljon naurata

Mutta onneksi hymyilyttää jo

Lauantaina Musta meni ilman satulaa -tunnille, jonka jälkeen lähdin satuloidulla hevosella maastoköpsylle. Kentällä tein muutamia siirtymiä ja pätkät oikeaa laukkaa sekä taivuttelin paljon käynnissä ja ravissa. Taivutuksissa ihan reilusti ylitaivutusta kaulalle ympyrällä molempiin suuntiin. Oli melko hyvä, hieman jäykähkö vasempaan. Ajoittain käynti tuntui hieman epätahtiselta, mutta parempaan suuntaan ollaan selkeästi menossa. Jalan kylmetys vielä liikutuksen jälkeen.

Sunnuntain löhösin kotona ja ponit sai nauttia vapaapäivästä.

Maanantaina köpöttelin maastossa puolisen tuntia ja hieman taivuttelua kentällä ennen kuin Musta meni lasten tunnille. Hieman oli vielä epätahtinen, lähinnä vasempaan kierrokseen käynnissä. Lasten tunnin jälkeen ohjasajoin Katinkan, vain ravissa eteen-alas venyttelyä. Eteen-alas venyminen alkaa sujua liinaten jo oikein mukavasti. Välillä pitää pehmeyttä hakea vasta-asetusten kautta, mutta kivasti poni alkaa itsekin tarjota rentoa, pitkää ravia. Kävin vielä nopeasti ratsastamassa myös Mustan eteen-alas ravissa.

kuva 3 vuoden takaa.. hanskat näyttää hyviltä, vieläköhän ne on ehjät/tallessa??

Tiistaina köpsyteltiin taas maastossa puolisen tuntia, meillä on tietty tien pätkä, jota käymme kävelemässä ja joka kerta menemme mäkeä hieman pidemmälle ylös. Olen vähän vältellyt mäkiä, koska niitä pitää aina tulla myös alaspäin, joka saattaisi olla jalalle vielä turhan rankkaa. Hiekkakuopalla teimme vielä pätkät takapään väistöjä ja ravisiirtymisiä. Venyttelin kaikki jalat kysyttyäni ensin Annelta voiko mahdolliselle vamma jalalle olla jotain haittaa venytyksistä. Anne sanoi, että nykyään suositaan venytyksiä vammoihin jo hyvinkin nopeasti, jolloin mahdollisesta arpikudoksesta tulee joustavampaa ja kestää myöhemmin paremmin käyttöä. Kaikki jalat venyi ihan nätisti, ei oikeastaan jumeja ollenkaan. Vasempaan etuseen laitoin vielä linimenttiä ja yöksi lämppärin. Kylmetys vaihe on nyt ohi ja ruvetaan hoitamaan lämmöllä (vammaan viikko kylmetystä, sen jälkeen lämpöä - nämä ohjeet fysioterapeutilta).

Keskiviikkona samanlainen ratsastus kuin tiistaina, ilman satulaa tosin. Käynti oli tosi hyvää eikä yhtään epätahtista. Laukkaa en vieläkään ottanut, vaan tyydyin lyhyisiin ravipätkiin ja kevyeen eteen-alas venytykseen lopuksi. Olen pikkuhiljaa alkanut ratsatamaan ravit melko lyhyenä ja koottuna, tarkoitus siirtää vielä enemmän painoa taakse. Loppuun aina lyhyet eteen-alas venytykset. Jalkaan taas linimentti ja lämppäri.

2008 Katinkan kantakirjauksessa. Onpas se punainen..

Alkaa onneksi näyttää pikku hiljaa paremmalta tuon jalan kanssa. Kevyttä liikuntaa se selvästi tarvitsee, koska vapaapäivien jälkeen ei ole parempi, välillä jopa huonompi. Joskus on ennen liikutusta vähän nestettä jalassa, muuten ei tunnu mitään. Tämä ja ensi viikko vielä tarkoitus ottaa rauhallisesti, ensi viikolla vähän kerrassaan rasitusta lisäten ja pikku hiljaa laukkaa mukaan ottaen. Ensi viikon lopulla ehkä muutama matala hyppy jos kelit sallii (= kenttä edes jota kuinkin kuiva).

Se jalka se jalka

Olisi helpompaa jos hevoset olisivat luonnostaan jalattomia..

Maanantaina Musta meni kaksi alkeistuntia, valitettavasti ilman pinteleitä (joita olen nyt liikutuksessa pitänyt lämmittämässä vasenta etusta), kun tunnit alkoikin jo neljältä enkä ollut Annelle jättänyt lappua noista pinteleistä. Tunnit oli onneksi kevyitä. Itse menin pari kymmentä minuuttia, lähinnä käyntiä ja ravisiirtymisiä. Ihan vain hevonen kuulolle (samperi kun sitä oikeaa pohjetta on välillä niin vaikea kuunnella) ja kevyesti eteen-alas. Parit laukannostot ihan testausmielessä, vasen oli huonompi kuin edellispäivänä. Vasemman etusen kylmetys ja ponit karsinoihinsa.

Tämä taas vain haaveena hetkeen..

Tiistaina Musta meni yhden alkeistunnin (näitä onneksi riittää lähes joka päivälle), jonka jälkeen kävin itse köpsimässä maastossa Nean ja Simpan seurana ja pyörin hetken hiekkakuopalla tehden jo tutuksi tulleet 'avoväistöt' (mikä ristiriitainen käsite) ja siirtymiä rennolla ponilla.
Ennen lasten tuntia ohjasajoin taas Katinkan. Liinat saa aika kivasti satulan kanssa, kun pistää jalustimista läpi. Katinka oli oikein mukava ja rento, sai hyvin venyttämään alas ja vähän eteenkin. Työskentelin molempiin suuntiin, mutta vain ravissa. Reipasta ja rentoa ravia asetusta vaihdellen. Tarkoitus on nyt ohjasajaa (tai juoksuttaa kahdella liinalla, ihan miksi sitä vaan haluaa sanoa, ympyrällä me yleensä työskennellään, silloin tällöin väistöjä käynnissä ja ravissa) Katinkaa kolmisen kertaa viikossa. Yhden kerran voin tosin korvata nousemalla selkään. Helppo toteuttaa kun menee ennen tai jälkeen tunnin pariksikymmeneksi minuutiksi hommiin. Ohjelmassa on saada Katinkalle takaisin kadonneita selkälihaksia, edes pikkuhiljaa..

Keskiviikkona oli tarkoitus ratsastella Musta kevyesti ja ohjasajaa Katinka. Metsästin kuitenkin kaupungissa sen verran kauan greenlinea Mustalle, jonka masu on päässyt vähän taas löysälle säilön takia (ennen sai päivisin kuivaa, nyt kun aamu- ja päiväheinätkin on säilöä, niin masu vähän reistaa. Tänä kesänä ei vaan tuota kuivaa pahemmin saanut, joten näillä mennään), että tallille meno jäi melko myöhäiseksi. Lisäksi satoi (ylläri..) ja kenttä oli ihan järven näköinen. Suosiolla annoin siis poneille vapaa päivän. Tein iltatallin (eli raahasin heposia sisälle ja heitin tarhaan heinät) ja jouduin melkein juoksemaan Simpan ja Katinkan perässä. Simppa siirtyi nyt ponitarhaan, kun Remo kohtelee huonosti raukan loimia. Katinka ja Simppahan on aikoinaan Anzulla yhden talven yhdessa tarhanneetkin ja Musta on ok kaikkien kanssa jotka sitä väistää eikä käy isottelemaan. Melko ongelmaton siirto siis. Simppa vaan on reipas kävelemään ja Katinka taas ravaa vierellä jos vähänkin mennään lujempaa, joten jouduin minäkin pistelemään kinttua toisen eteen.. Saattoihan ne sisällä odottavat safkatkin vaikuttaa asiaan, ehkä.

Heli haluaa hyppäämään - Katinkan ja mun 'taidonnäyte' joltain estetunnilta menneiltä vuosilta. Aikana jolloin meillä ei ollut sopivaa satulaa, mutta hyppäämään piti päästä, ilman satulaa siis mentiin.

Torstaina ratsastin puolisen tuntia hiekkakuopalla. Aluksi Mustaa ei yhtään kiinnostanut tehdän mitään kunnolla (paitsi punkea oikean pohkeen päälle ja olla taipumatta vasemmalle). Nea juoksutti Simppaa toisessa päässä ja minä tein omaa ympyrää toisessa päässä.
Takapään aktivointia ensin käynnissä, sen jälkeen käynti-ravi siirtymiä melko nopealla tempolla ja johan sieltä alkoi kuoriutua taas se vanha rakas pehmeä poni. Muutamat laukannostot (ja käynti-siirtymät) molempiin suuntiin. Vasenkin tuntui ihan normaalilta jo. Totesin kyllä (jälleen kerran), että avoimella alueella laukkaaminen puolipitkin ohjin on kuin avoin kutsu pukittelulle. Onneksi osaan lukea tuota veitikkaa jos sen verran, että ehdin hillitä homman ennen sen kunnollista alkua ja päätin tehdä loput laukat vähän paremmalla tuntumalla (mutta silti matalana). Lopuksi vielä vähän eteen-alas ravia ja Musta oli valmis illan alkeistunnille. Itse kiiruhdin koirien kanssa Lahteen vain kuullakseni, ettei meillä tänään olekaan treenejä! Ehkä mun pitäis yrittää käydä lukemassa sähköposteja edes kerran viikossa?? Päästiin sitten kotiin nukkumaan vähän aikaisemmin.

Perjantaina Musta meni lasten tunnilla, puomeja. Aluksi oli tosi nihkeen näkönen, mutta reipastui sitten ja ravasi oikein reippaasti ja hyvässä tahdissa puomeja. Laukassa lapset harjoitteli kevyttä istuntaa ja toka vikassa raviin siirtymisessä Musta hieman hypähti tai jotakin ja vika laukka pätkä olikin todella paljon hitaampi ja könkömmän näköinen. Selästä sitten totesin, että etunen ottaa taas lyhyempää askelta, joten nopea läpiratsastus käynnissä ja ravissa sekä pari oikean laukan nostoa. Jalan kylmetys. Vähän ärsyttää, kun ei siellä jalassa mitään tunnu, joskus aavistuksen lämmin sisäpuolelta alanivelen kohdalta. Silti ongelma mielestäni lähtee nimenomaan jalasta eikä esim. selkäjumista tai muusta sellaisesta. Jatketaan siis kevyemmällä ja jalan kylmäyksellä. Torstaina ehdin jo vähän haaveilla, että sunnuntaina oisin voinut muutaman kavaletin hypätä, mutta taidanpa jättää tekemättä. Onneksi Musta tekee nykyään vaan puolikasta viikkoa tunteja, niin on helppo jättää kevyelle.

Tämäkin vanhempaa matskua, mutta kun kerran hyppyteemalla aloitettiin, niin pysytään siinä sitten.

Viikko paketissa

Superpitkä sepostus

Sunnuntaina oli Tallin Mestaruuskilpailut, joihin sai osallistua kaikki tallilla käyvät ratsastajat joko tuntihevosella tai omallaan. Tänä vuonna oli tyylirata, poikkeuksena edellisvuosien tehtäväratoihin (joissa voiton määräsi lähinnä vauhti..)
Tyylirata eli kouluratsastusta muutamilla esteillä. Junnuilla ja sennuilla hieman erilaiset radat, suurin ero lähinnä sennujen laukka-sisääntulossa (joka etukäteen kauhistutti lähes kaikkia, mutta kaikki siitä selvisi ihan siististi) verrattuna junnujen perus ravi-sisääntuloon.
Musta oli verkassa ihan jees, hypyt ei omalla korkeudella onnistunut (linja, johon ei vaan askeleet mitenkään sopineet), mutta poni toimi melko mukavasti. Rentoutta olisi voinut olla enemmänkin, annetaan kuitenkin anteeksi kuin pohja ei ollut parhaimmillaan (kiitos viikkokausien sateiden..)
Radallekin lähettiin hyvin, nätisti kootussa laukassa ja rentona, mutta tökkäsin vahingossa vähän kannuksella juuri ennen pysähdystä ja Musta vastasi pikku pukilla, jonka jälkeen paketti lähti leviämään. Peräänantoahan ei millään tavalla arvosteltu, mutta siistimmät suoritteet olisi saanut kun hevonen olisi ollut avuilla. Linjan esteet meni melko karmeasti. Sisään tultiin hyvin, mutta näin ettei okserille osu askeleet sitten millään ja mitään en osannut tehdä. Musta hyppäsi paikoiltaan ja itse olin varma ettei vielä siitä hyppää enkä uskaltanut yhtään lähteä hyppyyn. Summa summarum, jäin tosi pahasti jälkeen - sori Musta!
Lopussa tuli pari ihan nättiäkin pätkää, mutta ei tuolla suorituksella ollut mitään asiaa palkinnoille enkä itse ollut siihen tyytyväinen. Arvosteluhan oli verrattain eriarvoinen eli helpommilla hevosilla oli vähän ankarampi kuin vaikeammilla/nuorilla hevosilla. Musta ahkeroi mun lisäksi parilla lapsella junnujen luokassa - puomi tasolla tosin.
No, ensi syksynä uudestaan, katsotaan mitä silloin on ohjelmassa..

Musta the märkätukka Tallin Mestaruuksien jälkeen. Otsatukka kiharalla kun siinäkin oli nuttura

Maanantaina oli koulutunti, teimme hidastuksia ja siirtymisiä pääty-ympyrällä. Musta rentoutui vasta lopputunnista. Syynä saattoi olla kuolaimet eli samat ohuet metallinivelet, joita käytin myös edellispäivän tallikisoissa. Olen tosi pitkään ratsastellut vain noilla 'estekuolaimiksi' hommatuilla omppunivelillä, joilla Musta on nykyään tosi rento ja kivasti toimiva. Muutaman vaativan siirtymisen takia valitsin kisoihin kuitenkin nuo astetta terävämmät kuolaimet, joilla siirtymät saa nopeiksi ja teräviksi. Noiden kanssa käytän yleensä myös kannusta. Pitänee treenailla niilläkin vähän useammin, jotta tulee tutuksi Mustalle, aluksi kun oli niillä tosi kiva.
Koulutunnin jälkeen Musta meni loppuverkkaan alkeistunnille.

Tiistaina Musta meni alkeistunnin ja sen jälkeen jatkotunnin, jossa hyppäsivät pieniä esteitä. Musta meni ihan kivasti eikä mitään kompastumisia tms. sattunut. Vasen etunen tuntui kuitenkin ep:ltä kun itse menin selkään. Käynnissä otti vasemmalla vähän lyhyempää askelta, joka tuntui selkään epätahtisuudelta. Ravi oli ok, mutta vasen laukka melko mahdotonta, oikea taas pyöri ongelmitta. Edellistunnin hypyt olikin oikeastaan kaikki oikeassa laukassa, muutama alastulo tuli vasemmalla, joten mahdollisesti ottanut siitä itseensä. Ratsastin siis reilun kymmenen minuuttia eri suuntiin ollakseni täysin varma epäpuhtaudesta ja sen jälkeen kylmetin etuset.
Katinkan ohjasajoin ennen ensimmäistä tuntia pikaisesti. Toimi kivasti, vaikka hetkeen ei tätäkään ole keritty tekemään. Hain vain ravissa pyöreäksi vasta-myötä -asetuksilla ja otin muutaman laukannoston. Mimmi laittoi ponin vielä liikkumaan reippaasti estetunnilla.

Keskiviikkona menin ilman satulaa vain käyntiä. Taivuttelin kunnolla ja pidin erittäin matalana. Ilman satulaa tunsi tosi hyvin, jos selkä meinasi 'pudota'. Pari kertaa ylitettiin puomi, ihan käynnissä sekin, mutta auttoi vähän aktivoimaan jalkoja. Joka kertaiseen alkuverkkaan on vielä kuulunut 'avoväistöt' käynnissä (eli ne osteopaatin ohjeet). Kylmetin vasemman etusen vaikka tuntuikin käynnissä jo ok:lta. Katinkan taas ohjasajoin. Hain vain rentoutta ja matalaa muotoa raviin ja laukkaan. Juoksutusvyön kanssa näkee hyvin selän työskentely koko ajan, toisin kuin satulan kanssa, joka ponilla edellispäivänä oli.

Torstaina kävin maastossa kävelemässä ja hiekkakuopalla kokeilin pätkät ravia ja muutaman laukannoston. Ravi oli ok, vasen laukka yhä toimimatonta.

Innostuneen näköinen poni

Perjantaina pidin lapsille leikkitunnin ilman satulaa. Teetätin erilaisia tasapainoilu-juttua, kun ensin oli verkattu ponit ravilla ja ympyröillä. Menin Mustalla itsekin ilman satulaa tunnin jälkeen. Jalka oli jo ihan ok:n tuntuinen. Vasemmassa laukassa tapahtui joku kompastuminen ja Musta rupesi pukittelemaan. Sain pidettyä itseni juuri ja juuri kyydissä ja Mustan pysäytettyä, jolloin Musta päätti kääntyä salamana ympäri ja paniikki jatkui. Niinpä minä sitten päädyin persiilleni lätäkön viereen. Onneksi oli sadehousut jalassa (vaikka ne ei kyllä edesauttanut selässä pysymistä). Tipahdettuani huomasin syynkin Mustan outoon käytökseen: toinen pintelin kiinnike oli revennyt ja epäilyttävä pinteli seurasi Musta raukkaa maassa kiemurrellen. Pintelit on kyllä vanhat ja niissä on tosi huonot tarrat, mutta tarra ei pettänyt, vaan tarran ompeleet! Osuiko Musta jalallaan pinteliin kompastuessaan vai kompastuiko irronneeseen pinteliin, mene ja tiedä..
Lähdin vielä vetämään maastoa Foriolalla, sade alkoi taas uudestaan ja koska kurahousuni oli ihan kuraiset, päätin pärjätä tihkussa ilman. Valitettavasti sade kiihtyi maaston aikana ja takaisin tullessa saappaani oli täynnä vettä, erittäin ikävä tunne. Onneksi iltatalli oli melko nopeasti tehty, Oromis sai painua ulos, kun ei sisällä viihdy ja muut maastoilijat jäi sisään. Vauhdilla vaan kotiin saunaan lämmittämään kastuneita varpaita. Maasto oli onneksi kiva, kastumisesta huolimatta ja ainakin hirvikärpäset pysyi poissa!

Lauantaiaamuna reippaana ruokkimaan heposia ja viskaamaan sisällä olijat pihalle. Anne seikkailee viikonlopun Virossa Horse Showssa, joten tallihommat ja tunnit jäin mun harteille. Vilma lähti vetämään aikuisia vähän reippaampaan maastoon ja mä otin lapset Mustan perään käynti-ravi maastoon. Sen jälkeen ponit jatkoi vielä alkeistunnille. Henna ja Mila oli onneksi ahkerina tyttöinä taluttamassa (ja siivoamassa tarhoja, putsaamassa varusteita yms.)
Iltapäivällä oli vielä yksi aikuisten tunti, joissa muutamia vanhoja 'oppilaitani' ajoilta, jolloin pidin Anzulla enemmänkin tunteja. Tuntilaiset oli onneksi melkein tunnin etuajassa, joten väliaikani ei jäänyt liian pitkäksi. Varusteitakin kun riittää pestäväksi vain tietyn verran. Nea tuli tekemään iltatallin, joten mä pääsin lähtemään tunnin jälkeen kotiin keräämään energiaa seuraavaa päivää varten.

Mitä tuolla tapahtuu?

Sunnuntaina taas aamutalliin. Ratsastajia ei ollut kuin yksi, Nette, mutta hän ratsasti 2 tuntia. Henna ja Mila oli taas ahkeroimassa ja sai liikuttaa Katinkan ja Min. Aloitettiin Neten kanssa ensin ja tytöt tuli kentälle vähän myöhemmin. Haettiin ensin ulkoapuja hallintaan kulmilla käynnissä ja ravissa höystettynä laukkasiirtymillä suorilla sivuilla. Kun molemmat suunnat oli hanskassa siirryttiin pienen huilitauon jälkeen ympyrälle, jossa otettiin hidastuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Katinka alkoi siirtymien kautta toimia oikein mukavasti. Henna on oppinut Epronin kanssa ratsastamaan ilman turhaa käsien vimputtamista ja se näkyy Katinkankin kanssa rentona menona. Ravikin parani kummasti hidastuksien myötä, ton ravin kun saisi kouluradoillekin! Hidastuksista nostettiin vielä laukkaa. Kaikilta poneilta löytyi tosi näpsäköitä laukannostoja, kunhan ratsastajat eivät vain jääneet matkustamaan. Katinka ja Mi sai ottaa hyvien suoritusten jälkeen loppuravit ja Nette käveli vielä Roventan kanssa vetäen henkeä. Kun ponit oli saatu viskottua ulos kentältä, otettiin Neten kanssa vielä istuntaharjoituksia liinassa. Oli ihan mukavaa pitää tunteja pitkästä aikaa, muutakin kuin ihan alkeistunteja. Tuollainen 3 ratsastajaa on mulle aika maksimi, mitä pystyn hyvin havainnoimaan.
Yllättäen alkoi sataa siinä vaiheessa, kun olin itse valmis siirtymään Mustan selkään. Urheasti kuitenkin päätin ratsastaa, kastuminen alkaa olla jo niin tuttua. Tein kevyesti ympyrätyöskentelyä, lähinnä käynnissä ja jonkin verran ravissa. Muutama laukannosto molempiin suuntiin, vasenkin alkaa olla normaali.

Loppuun vielä muistutus sivupalkissa olevasta äänestyksestä, jolla voi vaikuttaa tuleviin erikoispostauksiin. Toteutan ainakin kaksi eniten ääniä saanutta, pidemmällä aika välillä ehkä jopa kaikki.

Sataa sataa..

.. ropisee

Perjantaina kävin tallilla Miljan kyydillä ja ratsasteltiin yhdessä kentällä ensin. Kenttä oli just lanattu ja oli niin siloinen, että mietittiin jo sopiiko sinne mennä. Päivällä oli vähän sadellut, samoin torstaina, joten kenttä oli melkoisen pehmeä. Mustan kanssa menimme lähinnä toisessa päädyssä pääty-ympyrällä, Milja teki Kitiman kanssa enemmän halkaisijoita. Porttipäätyä käytimme kuitenkin vähemmän, se kun oli selkeästi märempi.
Musta oli tosi rento ja mukava, ohjelma oli lähinnnä irrottavaa eteen alas -ratsastusta ja taivuttelua sekä siirtymisiä. Reilun tunnin ratsastuksen jälkeen teimme vielä iltatallin, johon sisältyi mm. hevosten etsimistä pimeältä laitumelta (siellä ne oli metsänreunassa heinäpaalilla..)

Tämä viikkohan on ollut Mustalla aika kevyt, pari vapaapäivää ja pari köykäistä tuntia keskiviikkona ja torstaina. Torstaina oli yksi perhe katsomassa Annella myynnissä olevaa ponia, mutta olisivat olleet kiinnostuneempia Mustasta.

Lauantaina heräsin aikasin ja tulin Vilman, Hennin ja Emman kanssa puuhaamaan aamutallia. Neljään pekkaan saatiin hevoset ulos parissa satsissa, eikä tallihommissakaan kauaa mennyt.
Emma harjoitteli ohjasajoa Katinkan kanssa ja meni tosi kivasti. Poni oli todella reipas ja kohtalaisen pehmeä. Opetin Emmalle perusperiaatteet ja näytin lopuksi vielä pohkeenväistön ohjasajaen. Katinkalla on hyvä harjoitella, se kun on perushelppo mutta ei automaatti. Kenttä oli vähän kohmeessa yön pikkupakkasen jäljiltä, mutta varsinkin edellispäivän ympyrän kohta oli ihan pehmeä. Poni raukka kyllä hikosi todella paljon (voin kuvitella kuinka märkä olisi karvallisena).

Mustan kanssa käytiin vajaan 1,5h reippaassa maastossa. Mukana oli Emma Foriolalla, Vilma Beetulla ja Henni Kitimalla. Foriola meni kärjessä paitsi kävelessä, se kun tahrusti niin onnettoman hitaasti ettei Musta pystynyt kävelemään sen perässä. Emma sitten (tuttuun tyyliinsä) päästeli menemään, joten laukkapätkät oli melkoisen vauhdikkaita. Musta kuumeni tuttuun tapaansa toisen perässä eikä Kitima ja Beetukaan turhan rauhallisia olleet. Nuoriso oli takaisin tullessa kohtuullisen väsähtänyttä (eli Beetu ja Foriola), mutta rautakuntoiset Kitima ja Musta olisi mielellään porskutelleet vielä pidemmänkin reissun. Jopa Musta oli hikinen tämän maaston jälkeen, ei tosin paljon.
Illalla päästiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta, sekä saunasta ja ulkoporeammeesta (vain reilut 2h lilluttiin siellä) pikkujouluissa (Peten ja Annen firman). Puol viiden aikaan kotiin ja yhentoista aikaan aamulla taas Miljan kanssa tallille.. onneks ei väsytä kuin pikkuisen..

Tänään kenttä oli sitten enemmän jäässä. Mustan kanssa piti pysytellä lähinnä takapäädyssä sillä tutulla ympyrällä, koska etuosa oli melkoisen liukkaan oloinen (pinta vielä niin tasainen). Mustallahan on vielä kesäkengät jalassa, saa hokkipopot kun kengittäjän seuraavan kerran tulee. Mentiin lähinnä käyntiä höystettynä muutamilla pätkillä ravia ja pienet pätkät laukkaa. Musta oli ihan kiva, ei oikeastaan edes väsynyt eilisestä maastosta. Jäi vielä kahdelle tunnille (lähinnä käyntiä), joten saa oikein kunnon palauttelun eilisestä maastosta. Maanantai on Dinon reenipäivä, joten Mustalle taas vapaa. Tänään Musta harvinaisesti käveli portille oma aloiteisesti vastaan. Katinka jäi kauemmas katselemaan sellaisella ilmeellä, ettei taatusti halunnut lähteä töihin (ainakaan mun kanssa, heh). Miljan kanssa kerittiin hyvin ratsastaa tunnin verran ennen tuntien alkua ja sopivasti vesisadekin alkoi vasta meidän ollessä lähdössä pois tallilta. Nyt sitä vettä tuntuu taas tulevan oikein urakalla. Noh, ainakin kenttä taas pehmenee (ehkä vähän liikaakin).

Dino on ollut hoidossa perjantai aamusta lähtien. Agilitytreenit on nykyisin myös sunnuntaisin (20-21) ja koska minulla oli nuo pikkujoulut, niin oli helpompaa kun Dino meni Kikalle ja Evelle jo perjantaina. Maanantai iltapäivällä sitten nähdään, minulla on jo ikävä.. Ero tekee tosin hyvää Dinolle, joka on välillä ehkä turhan paljon kiinni minussa. Lisäksi saa nyt rauhassa 'sitoutua' Eveen, jolloin treenauksestakin tulee ehkä helpompaa. Tosin Dino on jo hyvin tottunut, että treeneissä Eve on se jonka kanssa puuhataan (ja mistä ne palkkiotkin tipahtaa). Hyvin on kuulemma viikonloppu mennyt, Dino on päässyt jopa sänkyyn asti nukkumaan, vaikka Rini sitä kuningatarmaisesti hallitseekin. Dino osaa tarvittaessa olla niin hurmaava poika..

Dino ja Rini päiväunilla, pikku söpöliinit..

Jihuu!

Olen oppinut jotakin..

Aamupäivällä maalattiin Vilman ja Annen kanssa tallin laajennusosan seinälaudoitusta. 3 pekkaan homma meni nopeasti ja kerkesimme hyvin vielä ratsastamaan valoisalla. Vilma meni Roventalla ilman satulaa ja itse hyppäsin Mustalla. Esteet oli valmiina edelliseltä päivältä, joten hyppäsin samaa harjoitusta kuin Emma Vepsillä perjantaina.



Kuva harjoituksesta

Alkuverkkana eteen-alas isoilla ympyröillä ravissa ja laukassa sekä väistöjä käynnissä ja ravissa. Musta oli hieman väsynehköön oloinen ja aavistuksen kankea. Mielellään lähti venyttämään alas. Hyppäsin ristikon molemmista suunnista muutaman kerran ja sen jälkeen 8-kuviolla ristikkoa ja pystyä vuorotellen. Aluksi niin päin, että pysty tultiin portilta, koska maapuomi oli sillä puolella estettä. Pystyn korkeus jotain 70cm. Musta hyppäsi mielellään ja rennosti. Itsekin onnistuin pitämään kädet rentoina (kunhan hoin itsekseni rennot kädet, rennot kädet! aina ennen hyppyä). Pariin kertaan pystylle tultiin turhan lähelle, mutta hyvin poni kiipesi ylitse.

Kun Anne tuli kentälle (taluttamaan Vertsua Milbyllä) pyysin siirtämään maapuomin toiselle puolelle pystyä, jotta pääsin tekemään harjoitusta myös toisesta suunnasta. Ohjeeksi Anne antoi käskyn pitää sama rytmi ja suoristaa paremmin kaarteen jälkeen. Samalla Anne myös nosti molempia esteitä. Pystystä tuli n. 80cm ja ristikon keskikohta n. 70-75 eli hyppykorkeus lähempänä 90cm. Ristikoilla saa hyvin huijattua mun korkeus silmää, ne kun näyttää aina matalille. Toisesta suunnasta tuli hyvät hypyt, vaikka pystylle jäi hieman löysäksi (mun moka), Musta hyppäsi kuitenkin ylitse hyvällä ja ilmavalla hypyllä. Ristikko meni tosi hyvin, joten lopetetettiin sitten siihen. Loppuravit eteen-alas ja loppukäynteinä käytiin pieni lenkki maastossa Vertsun seurana (+ Vilma Roventalla).

Tänään Musta menee kevyen koulutunnin ja huomenna saa vapaan, kun Dinon kanssa olemme taas agitreeneissä.

Ohjasajoin myös Katinkan. Perjantain vapaapäivä näkyi heti pienenä jäykkyytenä aluksi, tosin vertyi suht nopeasti. Oli oikeaan kierrokseen selkeästi huonompi kuin vasempaan eika oikein toiminut niin hyvin kuin yleensä. Vasta-asetuksella pystyy menemään jo himpun paremmin. Laukkojen jälkeen oli suht ok myös oikeaan kierrokseen. Vasen kuitenkin koko ajan selkeästi helpompi. Väistöissä yritti väittää ettei voi mennä ravilla.. *huoh*
Raukalle tuli kuitenkin vähän hiki, kun jätin viltin vyön alle. Ilma oli niin kolea, että ajattelin viltin olevan ihan paikallaan, mutta oli ilmeisesti sitten liikaa työntekoon. Sisäloimeksi vaihdoin kyllä jo fleecen tilalle villaloimen, kun oli loimien alta aika viileä. Ja karvakin on alkanut kasvaa kohtuu kiitettävää vauhtia takaisin..

Tehopäivä

ja hommia piisasi

Lomaviikon ensimmäinen päivä (ma) kuluikin työn merkeissä. Aamulla tallille ja heppojen ruokinta&tarhaus. Sitten karsinoiden kimppuun. Onneksi kaikki on kohtuu siistejä eläimiä ja itse aikoinaan tottunut siivoamaan erilaisia alustoja. Tällä hetkellä tallissa on käytössä turve-puru yhdistelmä ja päällä oljet (paitsi Foriolalla ei olkea). Suurimmalle osalle oli just heitetty uudet oljet, joten siivous oli helppoa. Aikaa vievin oli Beetun karsina, se kun oli tanssinut yöllä jotain ripaskaa osan läjien päällä..

Kitiman kanssa kävin reilun tunnin reippaahkon maaston. Ajattelin, että aikaa menis ainakin puoltoista tuntia, mutta on sillä vaan niin iso askel että nopeammin selvittiin vaikka käveltiin pitkiäkin pätkiä välissä. Ravissa oli reipas ja laukata sai ihan omaa vauhtiaan (eli aika reippaasti, varsinkin kotiinpäin). En kasannut, mutta vaadin kulkemaan matalana enkä hyväksynyt pää pystyssä kekkulointia. Kohtuu pitkänä ja pitkillä ohjilla mentiin.

Mustalla hyppäsin jumppasarjaa neljällä kavaletilla. Alkuverkkana puomeja ravissa ja laukassa. Menin kavaletit pari kertaa myös käynnissä alussa ja viimeiseksi ravissa. Kavaletit oli pienillä väleillä (alle 3m) eli poni joutui vähän kasaamaan itseään. Keskityin vain tuomaan Mustan optimaaliseen kohtaan ja istumaan rentona ja antaa ponin hoidella kinttunsa miten parhaiten taitaa. Olin ihan tyytyväinen omaan asentooni ja käsiini sekä tietenkin Mustaan, se osaa hyvin katsoa kinttunsa. Muutaman kerran lopussa vähän kolisi, kun yritti kompensoida väsymystä lisäämällä vauhtia, mutta eihän noihin pikkuväleihin voi kovin kovaa tulla..
Tein molemmista suunnista ja molemmilla laukoilla, aina 3 kertaa peräkkäin ja välissä kävelytauot. Yhteensä tein kuusi 'sarjaa'. Poni jaksoi molempiin suuntiin pari kertaa hyvin, viimeiset kaksi kertaa oli jo selkeästi väsynyt. Loppuverkkana ravia eteen-alas ja isoja ympyröitä sekä kavaletit pari kertaa ravissa. Huomasi selvästi, ettei meinannut jaksaa nostaa jalkojaan ravilla niin ylös. Kavalettien korkeus siis 45cm. Loppukäynnit maasta ja samalla korjasin kavaletit pois ja siirsin kaksi pääty-ympyrälle Katinkaa varten.

Ja sitten viimeisen elukan kimppuun eli Katinkan ohjasajo. Alkuverkkana myötä- ja vasta-asetuksia sekä parin puomin ylittämistä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Oikea kierros on vieläkin vaikeampi asettua ulospäin, mutta alkaa sujua hieman helpommin. Sitten toiseen päätyyn jossa oli kaksi kavalettia pääty-ympyrän vastakkaisilla puolilla. Vasemmassa kierroksesa ei mitään ongelmaa, multa vaan meinasi loppua ohjat kesken vaikka käytössä on hevosten ohjasajo-ohjat eli pituutta riittää. Poni hyppäsi vauhdikkaasti ja innokkaasti eikä ollut hankala ohjata esteille. Oikea kierros olikin sitten vähän tuskallisempi. Toisen hyppäsi aina hyvin, mutta ei muka pystynyt kääntymään laukassa seuraavalle vaan pudotti raville tai yritti kääntyä ennen kavalettia ihan vastakkaiseen suuntaan (joka tietenkin aiheutti sen, että mun piti yrittää keritä ponin vastakkaiselle puolelle ja kääntää paineella oikeaan suuntaan, huh - tuli hiki..). Teinkin sitten pienempää ympyrää ja vain yhtä kavalettia kerrallaan. Lopetin ja siirryin toiseen kavalettiin heti, kun meni kaksi kertaa hypyn peräkkäin ilman venkoiluita ja laukan katoamista. Toisellakin yritti aluksi venkoilla, vaikka olikin se mitä oli paremmin ensin hypännyt. Hyppäsi kuitenkin lopulta hyvin ja loppuverkkana ravissa isoa ympyrää eteen-alas. On se vaan metka elukka..

Sitten päiväheinät poneille (osa hevosista vielä laitumilla päivät, joissa heinäpaalit eli pääsee noiden päiväheinien kanssa paljon helpommalla) ja iltaheinät + safkat karsinoihin valmiiksi, jotta Annella on kotiuduttaan nopea tehdä iltatalli. Tulikin jo hieman kiire ja nopeasti kaupan kautta kotiin ja Lahteen katsastamaan auto (jälkitarkastus) ja Dinon agility treeneihin.

Katsastuskonttorilla oli hieman jonoa ja peruskatsastuksia ei enää otettu, mutta jälkitarkastukseen pääsi. aikaa olin varannut reilusti yli puolituntia, mutta 45min jouduin odottamaan. Onneksi Eve oli menossa hallille autolla, joten koukkasi ottamaan Dinon kyytiin. Katsastus oli onneksi nopea ja pääsin pian itsekin seuraamaan treenejä. Missasin ainoastaan sen, kun Emilia ryömi putkeen taskulampun kanssa varmistamaan ettei siellä ole mitään, Dino kun ei sinne oikein halunnut mennä eikä suostunut kulkemaan keskellä vaan reunoja myöten. Edelliskerrasta selvästi jäänyt jotain 'traumoja' mutkaputkea kohtaan, varsinkin kun putki nytkin oli puomin alla (viimeksi A:n alla). Suoraan putkeen meni ongelmitta ja teki harjoitukset hyvin. A:lla kontakteja (superit yhä!) ja vähän pujottelua. Pujottelukin meni kivasti heti kun Dino muisti mikä homma se on, aluksi yritti hyppiä ohjaimien yli ja muuta. Kerran kun meni läpi, niin meni sen jälkeen hyvin. Treeneissä ei ollut Dinon lisäksi kuin yksi toinen koira, joten aika monenlaista harjoitusta kerkisivät tehdä (hyppy-putki -juttuja) ja lopeteltiin jo ennen tasaa. Lopuksi vielä Eve auttoi hihnan kanssa Dinon mutka putkeen (siihen kammotukseen) ja minä kutsuin toisessa päässä, niin tuli lopulta läpi. Hurjat kehut ja pois hallilta. Kotona Dinolla riitti taas energiaa vaikka minä yritin ruveta jo aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina kävin kevyen maaston (enimmäkseen käyntiä) Mustan ja Dinon kanssa. Katinkalla oli ansaittu (?) vapaapäivä, tunteja ei ollut ollenkaan, koska Anne oli lähdössä laivalle. Kerkesin pesemään molempien ponien suitset ja järjestämään satulahuovat laatikkoon (kuvasin ne myös vihdoin viimein, joten lähiaikoina luvassa varuste esittelyä) ennen iltatallin tekoa (lue: heposten löytämistä pimeässä laitsoilta). Taskulampun kanssa sitten saalistin elukoita pimeiltä laitumilta, lievän spookin näköistä kun näkyy vain kiiluvat silmät tulossa kohti.. Ongelmia tuotti vain pari ahnetta pientä virolaista, jotka piti hakea laitumen perältä ja kirjaimellisesti raahata sisään.. aamulla kyllä molemmat kulki huomattavasti reippaammin laitumen suuntaan.. prkl..
Muut oli asiallisia käsitellä, jopa Foriola ja Fortuna malttoivat odottaa paikoillaan, jotta sain Foriolalta takin pois..

Viikko 43

Katvealueella..


Olen itse ollut vähän katvealueella tällä viikolla tämän päivittelyn suhteen (=lue väsynyt), joten tässä tulee nyt useampi päivä kerralla..

Tiistaina ratsastelin Mustalla perus eteen-alas -settia vajaan tunnin verran. Oli ihan normaalin jees, suusta vähän 'jäykkä'. Ei siis niin pehmeä edestä kuin parhaimmillaan.

Keskiviikkona Anne otti Mustan maastoon (rauhallinen), meni vissiin ihan hyvin. Katinka tosin oli saanut jotkut pienet spurtti-pukki kohtaukset alamäessä, kiva että ponilla on virtaa :)
Itse en keskiviikkona päässyt, kun auto oli huollossa. Dinolla ei siis tällä viikolla ole treenejä, kun on syyslomatauko eli sen puolesta olisin päässyt.

Torstaina vapaapäivä (itsellä) ja Mustalla. Töissä meni ihan törkeän pitkään (n.11h) ja kaaduinkin suoraan nukkumaan Dinon lenkityksen jälkeen..

Perjantaina Musta oli Ainolla tunnilla, aiheena puomit (ja ilmeisesti pääsivät muutaman pikku ristikonkin hyppäämään). Itse menin sen jälkeen (poni kerkesi tosin odotella puolisen tuntia) vajaan tunnin, eteen-alas ja muutamia laukanvaihto harjoituksia parilla ristikolla (lähes kiinni toisissaan 90 asteen kulmassa, molemmat koko-rata-leikkaalla lähellä toista päätyä). Esteillä tein isoa kahdeksikkoa niin, että joka hypyssä olisi pitänyt vaihtua laukka. No ei kyllä vaihtunut kaikissa, omia mokia suurin osa. Musta kyllä hyppäsi ihan innoissaan ja oli muutenkin reipas. Oli kuulemma tunnillakin ollut ihan reipas.
Lisäksi ohjasajoin Katinkan, kun oli ollut vain yhdella tunnilla. Oli reipas ja helppo. Vasempaan kierrokseen ulos asettuminen yhä vaikeaa ravissa, käynnissä jo sujuu. Päästin vielä lopuksi juoksemaan vapaana (ja piehtaroimaan). Vetelikin ihan vipopäänä laukkaa monta kierrosta ympäri kenttää..

Lauantaina keventelin vähän ponia rennoksi, kun alkoi polvea juimia tosi pahasti. Yleensä ei ole ratsastaessa sattunut. Milja oli Kitimalla juuri lopettelemassa, joten ehdotin haluisiko kokeilla Mustaa. Miljahan suostui ja väänsi sitten Mustan kanssa perusjuttuja (suoristusta yms.)
Itse menin puolisen tuntia ja Milja reilun tunnin. Kitima ainakin sai kunnon loppukävelyt kun köpöttelin sen kanssa koko ajan.
Musta oli aika hikinen, koska joutui oikeasti kunnolla hommiin ja ajattelemaan, Milja kun vaatii loppuun asti jotain tehdessään. Kivan rentona Musta kuitenkin pysyi. Mustahan on kyljistä vähän vino, siis banaanin mallinen. Jalat kulkee nätisti kahdella uralla, mutta vasen kylki pullottaa hieman ulos ja oikea kylki jää siis banaanin sisä kaareksi. Nyt pääsin todistamaan tätä kunnolla edestä päin. Ongelma on varsinkin oikean laukan nostossa jossa takapuoli meinaa valua sisälle. Tätä Milja sitten treenasi ympyrällä ja poni raukka mietti välillä minne laittaa kinttujaan. Vasen oli huomattavasti helpompi. Lopuksi vielä Milja auttoi ponia venymään eteenkin päin enemmän (alas kyllä menee helposti).
Ehdotinkin, että saa Mustaa lainata kun haluaa kunnolla vääntää, Kitima kun on 'venyttely' lomalla (lihasjumeja). Sanoin, että voin sitten samaan aikaan vaikka Kitsulla maastoilla tai humputella eteen-alas. Itse kun tulee harvoin kunnolla väännettyä ellei joku ole maasta vähän piiskaamassa ja ohjeistamassa.. Maanantaina lupasinkin Kitimalla maastoilla, kun Milja on laivalla ja muutenkin ensi viikolla liikutella jos ei tunneilla pahemmin mene. Joku kun lähtee Pariisiin loppuviikosta (juu, en minä ainakaan..)
Itsellä ensi viikolla lomaa, niin kerkeää tarvittaessa useammankin liikutella.
Katinkakin jaksoi hyvin 3h (alkeis-koulu-alkeis) edellispäivän spurttailusta huolimatta. Onkin kuulemma ollut nyt hyvinkin reipas. Katinkalle tosin sopiikin säännöllinen liikunta (mielellään vaikka parikin tuntia per päivä), niin pysyy vetreänä. Lisäksi karvattomuus on viilentänyt oloa sen verran, että ei tule heti hiki.

Raspaajaakin tarvitsisi soitella, Mustalla on taatusti taas toisella puolella enemmän tavaraa kuin toisella, koska tukeutuu kuolaimiin epätasaisesti (ja meillä kaikilla kolmella eli mulla, Annella ja Miljalla ei voi kaikilla olla sama käsi 'huonompi') ja välillä meinaa vasempaan jäädä kiinni.

Tänään olisi Mustan (ja Dinon) kanssa tarkoitus maastoilla kevyesti ja maanantaina hypätä jonkinlaista jumppasarjaa (kavaleteilla, en jaksa raahata yksin esteitä). Loppu viikon ohjelma muodostuu sitten sen mukaan miten päästään tunneille, toivottavasti olisi edes yksi kouluvääntötunti..

Taidekuva eli Musta ja Roventa vastavaloon kuvattuna ponitarhan 'kukkulalla'

Musta ja uusi (vielä puhdas) riimu. Hööksin pehmeä cushionweb-riimu, ostettu samalta Tampereen reissulta kuin Mustan ja Katinkan thermo master -sadeloimetkin. Väri on violetti vaikka kuvassa jostain syystä näyttää aika siniseltä.