Perjantaina käytiin edellispäivän koulurääkin jäljiltä kevyt ja palautteleva maasto. Vajaan tunnin köpsyteltiin, muutama pätkä ravia ja laukkaa hyvin matalalla kaulalla, muuten rentoa kävelyä mahdollisimman pitkänä. Musta oli kyllä kivasti liikkumassa eikä yhtään väsyneen oloinen.
Lauantaina työstettiin kentällä sileällä vähän edellispäivän asioita. Musta oli pitkästä aikaa alusta lähtien tosi kiva. Pehmeä, rento ja avuilla, torstain valkku ilmiselvästi vielä mielessä siis. Perus ympyrällä siirtymisiä siis, siirtymisiä sekä askellajista toiseen, että askellajien sisällä - erityisesti ravissa.
Ohjasajoin Katinka vielä nopeasti. Oli tosi jäykän oloinen (vapaa perjantaina, mutta oli muutaman tunnin jo köpsinyt) eikä millään olisi halunnut asettua, taipumisesta puhumattakaan, varsinkaan vasempaan. Oikeassa kierroksessa jonkin verran löytyi myös vasempaan asetusta, mutta vasemmassa se oli todella hankalaa. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja uhrata se 15-20 minuuttia ponin kanssa pyörimiseen. Kyllähän se vähän pehmeni, mutta ei tullut niin hyväksi kuin keskimäärin on.
Sunnuntaina käytiin Mimmin kanssa vajaan parin tunnin maastossa poneilla. Henna lähti reissuun, joten Mimmi lähti seuraksi Katinkalla. Valitettavasti Mimmi pääsi tallille vasta iltapäivästä, jolloin alkoi hurjat sateet. Hoideltiin ponit katoksessa rauhassa ja odoteltiin hetkinen, niin sadekin hiljeni. Otin kyllä kurahousut jalkaan, mutta riisuin ne metsäpätkän jälkeen. Alku oli märkä, mutta hiekkatiet just hyvässä kunnossa.
Annettiin ponien revitellä kunnolla ravissa ja laukassa kunnon alkulämmittelyjen jälkeen ja pikku hiljaa ne innostuikin. Sanoin Mimmille, että menee vaan laukassa ohi jos pääsee ja Katinka kyllä yritti ja laittoi Mustaankin kunnolla vauhtia kun paineltiin menemään rinnakkain. Molemmat ponit on sen verran kilpailuviettisiä, että parhaiten niistä saa vauhtia irti tälläisissä tilanteissa, jos edessä ei ole ketään reipasta ja isoa hevosta vetämään vauhtia.
Pysyteltiin hiekkateillä eikä menty ruohoisille metsäteille, kun oli niin märkää. Oli tosi hauska reissu ja ponit nautti hurjasti. Varmasti pitkät, reippaat laukat myös avas hyvin mahdollisia jumi paikkoja. Tallilla pesin vielä Mustan satulan ja pyyhkäisin nopeasti maastossa käytössä olleet estesuitset.
Maanantaina jatkettiin sileän työskentelyä - tällä kertaa hiekkakuopalla kentän ollessa koko illan varattu tuntilaisille. Musta oli käynnissä ihan ok, mutta heti kun otti pätkänkin ravia, katosi keskittyminen mystisesti jonnekin. Olihan tuolla toki paljon katseltavaa, kun ei siellä niin paljon ole pyöritty. Siinä voi vaikka perhonen lennellä kukasta kukkaan tien vieressä.
Pohja on kalteva eikä täysin tasainen, mutta jonkinlaisen neliön sain sinne muodostettua, jotakuinkin 10x25m tai sinne päin. Kyllä siellä tuollaisella ponilla mahtuu menemään.
Aloitin työskentelyn käynnissä, jotta saisin ponin keskittymään kunnolla ja unohtamaan kaikki perhoset ja muut. Tein kolmikaarista kiemuraa kunnon taivutuksilla. Vaihdoin pian nelikaariseen, jotta sain tasaisesti taivutuksia molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa ponin keskittyessä (jolloin oli taas kiva oma itsensä) otin suorat ravilla ja taivutukset käynnissä. Nyt alkoi ravikin sujua jo keskittyen. Tästä kun jatkoi niin pystyi tekemään kaarteetkin ravissa. Päätyihin lisäsin vielä pääty-ympyrät, joilla ponin kiinnostus kyllä taas kaikkosi ja piti ympyrää hakea monta kertaa ensin käynnissä. Laukkaa otin vain lyhyet pätkät pitkillä sivuilla, lähinnä harjoittelin siis nostoja. Oikean nostaminen suorana ja peräänannossa oli taas Mustan mielestä jotain tosi vastenmielistä ja hankalaa ja nostikin aina tilaisuuden tullen vasemman. Muutenkin hyvin pienet pätkät laukkaa ja useat nostot tuppasi kihoamaan ponin pollaan ja keskittyminen taas katoamaan. Lopetinkin heti kun sain pari hyvää nostoa oikeaan.
Menin vielä hetkeksi kentälle, jossa pääsin laukkaamaan tuntien vaihtuessa (eli loppu- ja alkukäyntien aikana) eteen-alas isoja kaarteita sekä tekemään kunnon reippaat eteen-alas loppuravit. Hiekkakuopalla ravinkin pidän melko lyhyenä enkä pyydä askeleeseen pituutta pohjan takia.
Loppuraveissa venyi taas oikein kivasti.
Kiirehdittiin vielä koirulien kanssa hallille agilitytreeneihin. Mercin kanssa tein vain lopuksi vähän putkea, Dino teki rataa Even kanssa erään töisen russelinomistajan ohjauksella. Lopuksi käytiin yhteisellä koirakävelyllä, Dino ei vaan yhtään sietänyt toista russeliurosta (joka oli pitänyt hirveetä meteliä hallilla koko treenien ajan) vaan aina sen ollessa jotakuinkin lähellä (samalla kohtaa kävelytien toisella puolella) pisti hirveän rähinän pystyyn. Kun tuo toinenkaan koira ei oikein uroksista diggaa, ei viitsinyt edes tutustuttaa, jolla Dinon rähinä todennäköisesti olisi loppunut. Eka koira, josta Dino ei yhtään pidä vaan jolle on ihan kunnolla rähissyt. Kai se pitää vaan olla positiivisesti yllättynyt, että siinäkin asuu pieni terrieri ;)
Tiistaina poni sai vapaapäivän täysin suunnitelmien vastaisesti, mutta en vain yksinkertaisesti kerinnyt tallille.
Keskiviikkona en mahtunut estetunneille, joten kävin maastossa tekemässä suoralla tien pätkällä alkuverkkaa ja ottamassa muutamia hyppyjä pienillä maastoesteillämme. Meillä on paksuja oksia ja kapeampia tukkeja muutaman polun varressa, talven ja lumen jäljiltä ne on tosin aika matalalla, mutta kävi näin yksinhyppelyn harjoitteluun. Polku on hiekkapohjainen, joten pito oli hyvä vaikka edellispäivänä vähän satelikin.
Alkuverkaksi tein pohkeenväistöjä siksakkina käynnissä ja ravissa, sen jälkeen leikittelin ensin ravilla (hidas-reipas/lyhyt-pitkä) ja sitten laukalla. Nakitin Elinan maastoon kamera kourassa ottamaan muutaman kuvan ja videon. Videoista saatiin vasta viimeinen onnistumaan, kun ei tuo kameran käyttö Elinalle tuttua ole. Hypyt on suurin osa ylämäkeen, joten tuli hyvää mäkitreeniä samalla.
Musta meni vielä illalla yhdelle alkeistunnille köpsimään, joten sai extra loppuverkat samalla.
Torstain ja perjantain jouduin taas antamaan vapaaksi. Perjantaina käytiin Dinon ja Mercin kanssa agilityä treenaamassa. Tällä kertaa oltiin Even kanssa kahdestaan ja väkerrettiin sellainen rata, että oksat pois. Hitaamman Argoksen kanssa siitä nyt jotenkuten selvisi, mutta Dinon kanssa oli Eve muutamassa kohdassa totaalisen pulassa. Varsinkin kun Dino sai pikku hepulit ja teki vähän omaa rataansa. Kepit meni kyllä tosi hienosti radalla. Merci pääsi tekemään hyppyjä ja putkea, ensin pelkkää putkea, johon alkaa mennä jo tosi kivasti. Nyt uskalsin päästää vapaaksi, kun paikalla ei ollut muita ja koiran huomion saaminen niin ollen helpompaa. Merci alkaa pikku hiljaa kiinnostua hommasta. Oli helppoa kun Eve oli apuna palkkaamassa. Tehtiin vielä muutama rengas hyppykin ja hienosti meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vaan!