Törkeän hyvä poni

Pilvin valkku ja 200. postaus

Torstaina oli aika taas kunnon kouluväännölle, kun Pilvi tuli pitämään valkkuja. Mustan kanssa ei ollakaan hetkeen mitenkään kunnolla tehty, sileän ratsastukset on olleet enemmän ja vähemmän vain taivuttelua ja eteen-alas ratsastusta.

Aluksi Musta oli tapansa mukaan vähän hidas pohkeelle ja muutenkin innottoman oloinen. Kerkisin verkata tiellä käynnissä pohkeenväistöjä ja muutamia avoja, joten poni oli melko vetreä. Aloiteltiin kevyessä ravissa nelikaarisella kiemurauralla, jolloin tuli hyvin suoristuksia ja taivutuksia. Ensin poni yritti kyllä vähän kaatua sisäpohkeen päälle, mutta aika nopeasti korjaantui. Sen jälkeen vähän leikiteltiin ravilla eli kasattiin ja pidennettiin vuorotellen. Tässä Musta alkoi jo vastaamaan ihan kivasti ja askel oikeasti vähän piteni eikä lähtenyt vain kipittämään.
Laukassa otettiin aluksi ympyrällä laukka-käynti siirtymisiä. Teen hidastuksen yhä himpun liian voimakkaasti, jolloin siirtymästä tulee helposti vähän töksähtävä. Lisäksi Musta mielellään menee aavistuksen etupainoiseksi ja laskee päätään alas siirtymissä (kuten myös eilen hypätessä). Näitä asioita siis korjattiin ja lopuksi sainkin aikaan hyvät siirtymät molemmista suunnista. Oikean laukan nosto suorana oli taas vähän ongelmallista, varsinkin kun Musta rupesi ennakoimaan laukannostoa. Siispä tilanteen rauhoitus keskikäynnillä ja pienellä kaulan venytyksellä (kun tuppaa kasaamaan itseään ihan hirmuisesti), josta vaan huomaamattomasti laukkaan.

Laukkaa jatkettiin myös keskihalkaisijalle, jossa aluksi tultiin vain suoraan (Mustan puskiessa älyttömästi oikealle) ja jatkettiin koko ajan vasemmassa kierroksessa. Uralla sitten pitkän sivun keskellä pysähdys, josta ravilla liikkeelle, uusi laukannosto ja taas halkaisijalle. Kun halkaisija alkoi sujumaan suoraan ja tasaisessa rytmissä, siirrettiin pysähdykset keskelle kenttää. Tämän jälkeen vuorotellen molemmista suunnista. Ongelma oli lähinnä siinä, että Musta tuli niin nopeasti pidätteistä läpi, että otti seis jo mun vasta kootessa laukkaa, jolloin en todellakaan ollut vielä siellä kentän keskellä. Toinen on se, että Musta mielellään ajattelee taakse pysähdyksissä ja korjaa helposti takajalkaansa taaksepäin - mikä on ehdottoman no-no. Minun piti siis ajatella enemmän eteen itse pysähdyksessäkin ja vähän enemmän varmistaa jalalla. Muutenhan Musta tekee yleensä ihan siistit tasajalka pysähdykset.

koska kuvaajaa ei tosiaankaan ollut, saatte tyytyä vanhaan kuvaan

 

Tässä vaiheessa poni alkoi olla kunnolla lämmennyt ja ravi irtosi jo tosi letkeänä. Töitä jatkettiin käynnissä tehden siirtymiä kootun käynnin ja keskikäynnin välillä, josta jatkettiin sitten takaosakäännöksiin. Nämä on parantunut ihan huimasti, vaikka en ole niitä oikeastaan harjoitellut sen jälkeen, kun niitä valkussa on tehty. En mielelläni tee kovin vaikeita asioita ilman valvovaa silmää, jotta en toista vain virheitä vaan saisin niitä onnistuneita kertoja läpi. Vasemmalle Musta teki koko ajan hyviä, oikealle oli vähän vaikeampi ja muutaman kerran meinasi tulla napakäännöstä. Oikean käännökset tein melko isoina välttääkseni sen taaksepäin kävelyn ja napakäännökset. Tahti pysyi koko ajan tasaisena ja askeleet samankokoisina. Vasemmalle ei kovin montaa tehty, oikealle treenattiin vähän enemmän. Olin sen verran uran sisäpuolella, että mahduin kääntämään koko ajan oikealle. Tässä vielä vähän auttoi kun välillä oli aita nenän edessä, niin ei voinut tehdä järin suurta.
Tosi kivoja käännöksiä tuli ja huomaa kuinka poni on sisäistänyt asioita. Mua taas auttaa paljon se, että olen saanut hyvän tuntuman koottuun käyntiin ja sitä myötä hallinnan niihin askeliin. Lisäksi kun tietää tarkalleen mitkä ne ongelmat kussakin käännöksessä on, niitä on helppo lähteä korjaamaan.

Lopuksi otettiin vielä keskiravia, tällä kertaa puoli-rata-leikkailla ja ihan keventäen, niin sain paremmin ulos. Ja sieltä itseasiassa tuli tosi kivaa pidennystä. Melkein lähti lavatkin kunnolla lentoon, mitä tapahtuu yleensä vain maastossa. Pilvi kehui ponia vuolaasti ja sanoi, että selkeästi se on hiffannut tätä askeleenpidennystä, kun ei juurikaan pyri enää kipittämään. Lisäksi ihan perusraviin on tullut kymmenen senttiä lisää pituutta vuoden aikana. Näitä keskiraveja (tai pidennyksiä ja siirtymisiä ravin sisällä) on kyllä treenattu Mustan kanssa melko ahkerasti, joten kiva havaita, että työ tuottaa tulosta.
Harmi, ettei kukaan joutanut kuvaamaan, kun Sanna jonka piti, meni hoitamaan Foriolaa. Tarkoitus oli ottaa myös videoita ja näistä sitä olisi tosiaan kaivannut (takaosakäännöksistä ja keskiraveista). Niistä olisi vihdoin nähnyt itsekin miltä se näyttää ja kuuluu näyttää. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja poni tuntui superhyvältä. Itsekin sain pidettyä jalan hyvin paikoillaan ja kädetkin melko hyvin (aluksi oli vähän turhan korkealla ja ohjathan multa valuu aina..)