Irtojuoksutus

Kuvina

Musta ahdistelee Katinkaa, kun toinen etsii hyvää piehtarointi paikkaa

Onneksi Katinkaa ei Mustan hillumiset häiritse..

Katinka aloittaa vasemmalle kääntymisen..

.. ja jatkaa sujuvasti

Välillä päästellään menemään..

sitten taas piehtaroidaan

loppuun kunnon raviponiravit..

Mustalla on ihan omat kuviot..

Onneksi näitä ei harrasteta ratsastajan kanssa..

"hei, älä pysähdy eteen!"

"nyt tulee kaviosta.."

"iik, se meinas antaa takaisin.."

Oh, kuvia tulikin vähän enemmän kuin aluksi ajattelin.. Onko jo liikaa??

Torstain tohinat

Villiponien liikutusta ja koiran perässä pinkomista

Torstaina pääsi Dino taas vihdoin viimein agilityyn, pitkästä aikaa. Eve oli töissä iltavuorossa, joten ohjaus lankesi mun kontolle. Aloitettiin ihan hyppy-putki-rengas -pätkällä (radan alkua), koska Dinolla ollut pidempi tauko takana. Pari kolme kertaa tota lyhyempää pätkää ja sen jälkeen puolikasta rataa. Pussiinkin Dino meni nätisti vaikka sitä ei tainut kertaakaan olla Vau:n hallilla. Mulla vaan oli ongelmia pysyä koiran perässä, kun ei oikein voinut/saanut juosta.
Toka puolikas olikin vähän ongelmallisempi, jostain syystä Dino ei olisi halunnut mennä puomille tai sitten ei vaan tajunnut mikä se oli. Lopulta ohjasin sen ihan pannasta viemällä ja sen jälkeen menikin ongelmitta. Kontaktia piti kerran muistutella, niin teki superhienot siihenkin. Kepit otettiinkin suosiolla ensin yksin ja hihnan kanssa (ja meni heti ihan oikein) sekä pari kertaa irtona (tässä meinasi ruveta lopettamaan 10. kohdalla) ennen kuin ne tuli eteen radalla. Radalla meni kepitkin ihan oikein ja hienosti, vaikka ei ollut edes namikuppia odottamassa rivistön päässä. Jälkimmäinen puolikas pari kertaa ja sitten koko rata putkeen (18 estettä). Koko rata menikin ihan nollana läpi, vaikka mä olinkin pari kertaa jäljessä. Onneksi Dino osaa tarvittaessa paikata mun pikku mokia ja oli sen verran keskittynyt hommaan että seuras hyvin ohjausta.
Jos jollain on kiinnostusta, niin voin näistä agilityradoistakin tehdä 'pohjapiirroksia'..

Ennen agilityä kävin tallilla irtojuoksuttamassa pari pientä viripäätä. Mustalle ei todellakaan sovi kaksi vapaapäivää näin lähekkäin, kun ei ole millään rankalla liikunnallakaan ollut. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun vasta talutin poneja kentälle. Katinka kävi heti piehtaroimaan melkein portille ja kun päästin Mustankin vihdoin irti (sen ensin rynnättyä hirveällä vauhdilla portista sisälle), meinasi Katinka raukka jäädä jalkoihin, kun pipipää lähti niin vauhdilla liikkeelle. Mustalla oli ihan omat zembalonsa ja Katinkakin veti parit pätkät pukkia menemään. Se oli sentään liikutettu edellisenä päivänä, joten ei kauaa viitsinyt hillua, piehtaroimassa kävi kyllä ainakin 4 kertaa. Oli vielä melko valoisaa, joten sonnustauduin kameralla ja sainkin kivoja kuvia. Testasin myös kameran videotoiminto pätkän verran.

Video on melko huono, kun jouduin kävelemään samalla. Suurimmat riekut oli jo riekuttu, niin vähän piti hätistellä eteenpäin. Ehkä joskus opettelen käyttämään jotain videoeditoriakin..

Joulu on taas, Joulu on taas

Kattilat täynnä puuroo!

Torstaina annoin Mustan nauttia itseni lailla vapaapäivästä, olin joulukiireistä täysin poikki, joten yksi iltapäivä kotona nukkuen teki todella hyvää. Katinka oli tunnilla tekemässä pikkuhyppyjä.

Perjantaina hyppelin Mustalla kavaletteja ja ristikoita, mitä torstain tuntilaiset olivat unohtaneet kerätä. Paremminkin olisi voinut mennä, onneksi Anne oli Oromiksen kanssa vähän huutelemassa perään ja saatiin ihan mukiinmeneviäkin loikkia. Musta jatkoi vielä tunnille, jossa hyppelivät samoja pikkuesteitä. Katinka teki yhden kevyen lasten tunnin.

kuva harjoituksesta

Lauantaina aamulla Musta meni yhden tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin pikaisesti eteen-alas. Melkein jäädyin jo siinäkin. Hommaa jatkettiin lasten pikkujouluilla, joissa lopuksi Katinka pääsi hiihtistelemään ja oli turhankin innoissaan. Muokkasin 'hiihtisvaljaita' ja käytin vain yhtä liinaa, jolloin tuli juuri sopiva Katinkalle. Eka tein solmun liian taakse ja narut pääsi takajalkoihin (Katinka kun ei suostu seisomaan paikoillaan, niin liinat on herkästi takasissa). Korjasin solmun ja se jäikin turhan ylös ja pyllyn päälle. Tämä taas aiheutti megapukkeilua laukassa, Katinka kun ei siedä potkuremmiä tms. alkuunkaan (kerran testattu tämä pellolla kärreillä, ei ollut kivaa..)
Onneksi solmu saatiin lopulta paikoilleen ja ponikin rauhoittui loppuakohden. Pari kertaa vielä teki pukkeja laukassa, onneksi noissa pysyy kyydissä.. Nea veti Simpan kanssa myös hiihtistä ja Katinkan mielestä ei voinut sinne Simpan taakse jäädä, vaan piti aina ottaa kiinni ja mennä ohi jos edessä näkyi. Lapsilla ainakin oli hauskaa ja sehän oli pääasia. Litimärkä ponirukka sai jäädä karsinaan syöpöttelemään heinää villaviltin ja fleecen alle (ja oli kostea vielä seuraavanakin aamuna, pitää todellakin klipata uudestaan).
Kun lapset saatiin kotiin, tehtiin pikaisesti talli valmiiksi iltaa varten ja painuttiin sisään saunomaan. Dippailtiin vähän vihanneksia ja haettiin yksissä tuumin heposet sisään ennen kaupunkiin lähtöä. Minä, Anne, Vilma ja Pauliina mentiin Amarilloon syömään. Emma lintsasi, kun oli kipeänä.. Ilta vietettiin siis hyvän seuran ja ruuan parissa (ja ihan muutaman pienen, kerrankin kun oli kyyti). Hauskaa oli!

harvinaista ajokuvaa Katinkasta. Ja masu on noin suuri, kun on melko viimeisillään kantavana, kevät 2007

Sunnuntaina pääsin tallille vasta ihan iltaisella. Oma auto hajosi edellisenä päivänä (laturi tahi akku tms.), mutta sain joulunviettoon saapuneen siskoni auton lainaan. Pimeässä en jaksanut enää ruveta ratsastelemaan vaan tein molemmille poneille harjaukset ja vein ne kirmaamaan kentälle vapaana. Pienien lämmittelyspurttien jälkeen molemmat alkoi vinkua ja mennä pieru-pukki-laukkaa ympäri kenttää.. pölhöt! Muitakin outoja äännähdyksiä kuului ja Katinka kävi piehtaroimassa ainakin kolmesti (ihanaa, kun sai kelliä ilman takkia!)
Ainakin sain molempia vähän verryteltyä seuraavan päivän jouluratsastusta varten.

Maanantaina lähdettiin porukalla jo perinteeksi muodostuneeseen Joulumaastoon. Anne lähti Orhideella, Vilma sai ratsukseen Vystin, minä olin Mustalla, Pauliina Beetullansa, Reetta Claran kanssa ja Henna tuli Katinkalla. Aluksi käytiin käärmetien päässä, ravailtiin ja laukkailtiin paljon lähes umpihangessa. Jouduin kokoajan pidättämään Mustaa Vystin perässä ja takaisin tullessa kiilasinkin ohi. Menimme vielä ylämäki-alamäki pätkälle reipasta laukkaa ja takaisin vähän rauhallisemmin. Katinkakin kiilasi ylämäki-pätkällä Clarasta ohitse ja pysyi ihan hyvin mukana menossa (sillä onkin superkunto!) ja oli muutenkin ihan innoissaan. Tuskin tarvitsi Hennan pahemmin eteen ratsastaa. Koko porukka oli ihan innoissaan, niin ratsastajat kuin hevosetkin. Pientä kulkusten kilinääkin oli joulun kunniaksi havaittavissa, kun virittelin Katinkalle otsapantaan ja Mustalle poskihihnoihin joskus aikoinani Hööksistä ostamani kulkussetin (josta turhan moni kulkunen on kyllä jo tippunut..)
Ilma oli ihana ja viihdyttiin reilu puolitoista tuntia retkellämme. Maaston jälkeen hoideltiin hepat tarhaan päiväheinille ja autettiin talli iltakuntoon. Sen jälkeen jokainen hajaantui omille jouluhommilleen. Mulle tuli melkein kiire Lahteen Dinon joulutreeneihin, vaikka aikaisin oltiinkin liikkeellä. Dino treenasi Even kanssa ja mä totutin vähän Merciä kontaktiin ja putkeen. Meni Dinon perässä hienosti! Dinolla kesti hetken aikaa ennen kuin taas tottui Korkevireen halliin ja esteisiin. Pujottelu meni ihan nätisti, lopulta ja kontaktit oli supereita! Hirveällä kiireellä kotiin ja vaatteiden vaihtoon. Lähdimme vielä perheen kanssa käymään hautausmaalla ja molemmissa mummoloissa (vaikka kummassakaan ei kyllä enää mummoja eikä pappoja ole) sukulaisia tapaamassa. Nälkä oli kotiinpalatessa ihan järjetön ja vauhdilla laitettiin sauna ja joulupöytä valmiiksi.

törkeästi Annen facebook-sivuilta pöllitty kuva Joulumaastosta. Kuvasta puuttuu Anne ja Orhidee, kun ovat kameran takana ;)

Joitain joululahjoja mainitakseni Katinka sai Hennalta lahjaksi toivotun harjakassin (kauniin violetin). Omista lahjoistani paras oli ehkä auton sisätilan lämmitin, josta olen pidempään jo haaveillut, mutta en ole tullut ikinä ostaneeksi. Hyvästi huuruiset ikkunat ja ratin ympärillä palelevat sormet!!

hurrr..

Ja pakkanen jatkuu

Sunnuntaina tarkenin käydä vielä ratsastamassa, tosin vain puolisen tuntia maastossa ilman satulaa. Sen jälkeen ei olekaan hevosen selkään tarjennut kiivetä kun mittari näyttää (varsinkin iltaisin kun tallille asti kerkiää) 25 pakkasastetta. Ihan liian kylmää meikäläiselle, joka ei ymmärrä mihin on keväällä muuton yhteydessä piilottanut toppahousunsa. Viikonloppuna siis oli vielä lähes inhimilliset kelit (eli alle 20 pakkasastetta) ja käytiin Mustan kanssa ylämäki-alamäki -maastossa. Käyntiä ja ravia pois päin tallilta ja reipasta laukkaa takaisin. Päässä tehtiin hetken ympyrää käynnissä ja ravissa taivutellen molempiin suuntiin. Laukan jälkeen Musta olikin taas ihan kierroksilla ja meinasi loppuverkasta tulla turhan reipasta.

Tiistaina oli Dinon treenit, halli on onneksi lämmitetty niin, että on aina plussan puolella (mutta ei siellä mikään turhan lämmin ole, toppatakin tarvii päälle, että tarkenee seisoskella). Alkutreenit meni ihan hyvin. Keinun, A:n ja pujottelun jälkeen harjoituksena oli puomi, jonka nousupään alla oli putki mutkalla. Koiralle siis periaatteessa 3 vaihtoehtoa mihin mennä (putken päät ja puomi) ja ylläri ylläri, Dino tietty kävi aika monta kertaa siinä putkessa heittämässä lenkin ennenkuin osui puomille. Lopuksi vuorossa oli rata, jossa oli sekä puomi että A. Jostain syystä Dino ei tehnyt hyviä kontakteja niin kuin yleensä. Saattoi tietty olla jo väsynytkin, kun oli paljon eri asioita tehty. Vaikutti jotenkin hämmentyneeltä. Pituus este oli myös Dinon mielestä jotain, joka oli mukavampi kiertää. Tosin siitä onkin aikaa kun sitä on viimeksi tehty. Pohdittiin sitten Even kanssa, että Dinolle sopii paremmin ne harjoitukset, joissa tehdään rataa heti alusta ja noita uusia asioita lopussa, jossa ei jaksa enää keskittyä niin hyvin. Mutta pojalla oli hauskaa ja se on pääasia.

Keskiviikkona kävin tekemässä iltatallin ja irtojuoksutin Katinkan ja Mustan yhtäaikaa. Vapautin Katinkan pienen verkan jälkeen myös sisäloimesta, jotta pääsi piehtaroiman kunnolla (Katinkan lempipuuhaa). Molemmat veti ihan kilipäinä pukkilaukkaa, Katinka yritti jopa hypätä aina ennen pukkia vähän pystyyn, mutta on sen pukit aika pikkuisia Mustan leiskautuksiin verrattuna. Musta taas otti hirveitä spurtteja, varsinkin jos Katinka sattui olemaan toisessa päässä. Ponien aluksi köpötellessä laitoin aamuheinät tarhoihin valmiiksi. Tarhasta hakiessa sain pienoisen paniikin, kun Katinka ei ollutkaan portilla Roviksen ja Mustan kanssa odottamassa niinkuin yleensä. Tarhan perältä sitten löytyi ja sieltä tulikin juosten kun näki ja kuuli minun tulevan. Siellä oli kuulemma hummaillut edellisenäkin iltana ja melkein jäänyt ulos kun ei meinannut tulla portille. Ei sillä ilmeisesti ainakaan kylmä ole noissa loimissaan, kun ei sisään ole kiire vaikka muilla on ja yleensä iltaisin kaikki on portin lähistöllä odottelemassa.

Sunnuntaina muistin jopa ottaa mitat Katinkan kaulakappaleesta (koko full), joten odotan vain inspiraatiota ommella vähän pienemmän toppakaulakappaleen, joka istuisi paremmin eikä aina valahtaisi silmille. Dinon uusi takkikin odottaa ompelua ja jos innostusta riittää, teen Katinkalle myös mahakappaleen. Dinolle olisi tarkoitus tehdä paksu takki, joka pysyisi päällä myös kovemmassa menossa (Pomppaan menee lunta 'sisälle' hangessa ja punaisesta itsetehdystä aukenee tarra reippaammassa menossa) sekä vähän ohkasempi ja nopeasti puettava/riisutta treenitakki. Treeneissä on vuoroa odottaessa pakko pitää takkia päällä, kun halli on sen verran viileä.

Alma (Dinon isosisko) ja Dino viimetalvena jäällä. Kuvassa näkyy Dinon punainen takki (itsetehty).

Kalju poni

tai naku

Torstaina otin itseäni niskasta kiinni ja varasin aikaa Katinkan klippaukseen.. ja kyllä sitä aikaa menikin ja jäljestäkin tuli kaikkea muuta kuin siisti, kun uhri steppaili koko ajan (paitsi pyllyä ja mahanalusta klipatessa, joista tulikin siisteimmät). Pääasia nyt kuitenkin on, että ponin on taas viileämpi työskennellä eikä tarvi hikoilla koko aikaa. Karvaa oli kyllä lattialla ihan tajuton määrä, vaikka ei tuo turkki mielestäni vielä täyteen talvipituuteensa kerinnyt kasvaa. Klippauksen jälkeen vein Katinkan kentälle vähän irrottelemaan ja piehtaroimaan viimeisetkin irtokarvat pois.
Aluksi Katinka fiksusti verrytteli itseään ravissa (alkupiehtarointien jälkeen) ja venytti itseään erittäin alas (selkä vähän jumissa). Kun verryttelyt oli hoidettu alkoi laukkatyöskentely. Itse keräilin tällä välillä edellispäivän tunnilta jääneitä kartioita (ja kakkoja) pois. Aina kun kartiot kolahti päällekäin teki Katinka närkästyneenä pukin. Samoin jos vahingossa laukkasikin kentän reunan hankeen (eli ihan aidan viereen), piti taas närkästyneenä tehdä pukki.
Sitten alkoi päristely ja hännän 'liihottaminen' (eli nostaa hännän tötterölle kuten arabit). Heiluipa vielä etujalkakin komeasti. Hetken aikaa meni ennen kuin rouva suostui rauhoittumaan niin paljon, että voitiin lähteä kävelemään tallille päin. Sitä ennen piti tietenkin vielä kertaalleen piehtaroida.
Koska Katinkan 'parturoinnissa' meni niin kauan aikaa, sai Musta tyytyä myös irtojuoksutukseen. Nuorena elukkana Musta ei niin alkuverkasta perustanut vaan päästeli pieru-pukki-laukkaa heti alkuunsa. Piehtaroinnit kuului myös asiaan. Musta rauhoittui kyllä paljon nopeammin ja riitti kun meni kentän keskelle vähän heiluttelemaan juoksutuspiiskaa, niin alkoi ympärillä juokseminen ja join-uppi tulikin aika nopeasti.

Sunnuntain agility-kisat olikin peruttu pakkasen takia (vaikka meidän mittari ei pakkasrajaan kyllä yltänyt..) eli ajettiin paikalle ihan turhan takia. Tiistaina Evellä oli koulua myöhään, joten treeneissä ohjaajan olikin minä. Onneksi Dino on nykyään jo 'kokenut kettu' näissä hommissa, joten homma sujui ihan mukavasti (ainakin Dinon osalta siis, itse onnistuin kyllä sähläilemään ihan riittävästi). Ois tuokin homma ehkä helpompaa jos sen ohjausharjoittelun aloittaisi silloin kun koira on vielä itsekin hidas.. Varsinkin kun kylmiltään joutuu heti rataa ohjaamaan, tuppaa vähän menemään sormi suuhun.. Dino onneksi osasi hommansa..

Keskiviikkona rankan työpäivän jälkeen kiirehdin tallille pitämään aloittelijoiden tuntia. Alunperin suunnittelin klippaavani Katinkan jo keskiviikkona, mutta aika ei millään riittänyt. Lasten tunti meni oikein kivasti ja kerkisin Mustan ratsastella sen jälkeen. Pienen tauon jälkeen mentiin vain kevyesti eteen-alas ja vähän siirtymiä ja taivutteluja. Ei mitään turhan vaativaa. Loppukävelyiksi käytiin hakemassa vielä Veps laitumelta sisään, kun iltatallin tein myös ennen kotiin lähtöä.

Tänään Musta pääsi hiihtistelemään. Aluksi koitettiin pellolla, mutta siellä oli jo niin paljon lunta, että liukurit upposi kunnolla ja Musta ei yksinkertaisesti päässyt eteenpäin niiden kanssa. Pete oli onneksi jo lopettamassa aurausta, niin päästiin vetelemään ralllia kentän ja talon ympärille. Aika monta kertaa tytöt sai ryömiä uudestaan kyytiin lumipenkasta, Musta osaa vetää kurvit automaattisesti vauhdilla..

Nakuponi

Katinkan klippaus

Tänään sain itsestäni sen verran irti, että klippasin Katinkan. Ehtii sitten karva kasvaa vähän takaisin ennen pakkasia. Poni osasi olla tosi rasittava ja liikkua aina väärään aikaan, tai väristellä ihoa tai nostaa jalkaa jne. vähän tuli epätasaista sinne tänne, joita ei niin siisteiksi enää jälkikäteen saanut. Mutta välttää tuo kotikäytössä.. Peppukuvion kyllä unohdin, pitää talvella sitten tehdä kun uudestaan klippaa (karva kasvaa takaisin niin jumalatonta vauhtia että pitää klipata 2-3 kertaa talven aikana).

Lisäksi ohjasajoin Katinkan, edellinen kerta on tainut olla joskus viime talvena.. Poni oli reipas ja vetreä. Oikeassa kierroksessa ei kyllä pystynyt asettumaan ulos, ainakaan omasta mielestään. Vasemmassa sentään joten kuten. Liikkui hyvin eteen ja oli aika rento ja pyöreä. Lisäksi tehtiin pohkeenväistöä molempiin suuntiin ravissa, tässä meni paremmin oikeaan..

Musta sai tyytyä irtojuoksutukseen, kun aika loppui kesken. Molempien vyöt on lisäksi kotona kuivumassa pesun jäljiltä, toivottavasti muistan ottaa huomenna mukaan, jotta päästään hyppäämään.

Pari kuvaa lopputuloksesta, kännykällä..

Karvan alta paljastui selästä valkoisia kohtia, pitää seurailla lisääntyykö noi talven aikana vai onko vanhoja jälkiä.. poni on vähän vinossa ja näyttää järkyn isopäiseltä.. ehkä se on parempi kuin isomahainen :D

Tälläinen määrä sitä irtosi, kasaan lakaistuna. Vertailukohtana vieressä on piikkisuka.