Kädetöntä esteilyä

Robertin valkku

Torstaina suunnattiin taas Musta ja Oromis kyydissä Miekkiöön. Anne meni ekassa ryhmässä Paletilla ja pääsin taas vakoilemaan tämän kerran tehtävää.
Alkuverkkana ratsastettiin yhdellä kädellä eli ohjat ulkokäteen hyvälle tuntumalle ja hetki kävelyä, jonka jälkeen käynti-ravi pätkiä. Ohjausta testattiin erikokoisilla raviympyröillä. Ja sama homma laukassa. Kun molemmat suunnat oli testattu, hypättiin vielä pieni ristikko-okseri yhdellä kädellä. Vapaan käden piti pysyä lantiolla. Tämäkin molemmista suunnista. Oli vähän extreme-olo, vaikka eipä tuo loppujen lopuksi edes vaikeaa ollut. Vähän kyllä jännittää jo etukäteen, jos keväämmällä todellakin hypätään koko rata yhdellä kädellä.
Kun kaikki oli selvinnyt hengissä 'kädettömyydestä', hypättiin ihan normaalisti vesimatto-pystyä muutaman kerran kummastakin suunnasta. Ei kerrota kellekään, että ekalla kerralla lopetin ratsastuksen ja Musta pysähtyi.. Kun vesimattoon oli asianmukaisesti tutustuttu, tultiin muutama 3 esteen minirata. Sarja oli tarkoitus mennä yhdellä askeleella, mutta vaikka me kuinka Mustan kanssa yritettiin (ja tätä hinkattiin aika monta kertaa) tuli sinne aina pikkuaskel sen yhden perään. En vaan kerinnyt/tajunnut läntätä pohkeita kiinni ekan esteen jälkeen, vaan jäin tyytyväisenä matkustamaan, enkä Robertin sanojen mukaan edes halunnut mennä sitä yhdellä. Paitsi muutaman kerran mä olin jo menossa yhdellä, mutta Musta ei ollut ihan mukana.
Oheisessa ratapiirustuksessa radat, koittakaa saada jotain tolkkua. 'Alempi' okseri oli pystynä kakkosnumero-suunnasta hypättynä.


kuva harjoituksesta

Positiivista tossa sarjan hinkkauksessa oli se, että okserit meni ihan helposti, vaikka niilläkin oli sitä korkeutta sen 75cm, joka on aika lähellä mun 'pelkorajaa', varsinkin näin talvella, kun kotikentällä tyydytään pikkupystyihin ja kavaletteihin. Vesimatolle tuli pari possuilukieltoakin ton vikan radan aluksi, mutta onneksi Musta ei vetänyt hernettä nenukkiin pienestä raipan näpäyksestä huolimatta, vaan hyppäsi nätisti muut. Jäi tosi hyvät fiilikset sarjan epäonnistumisesta huolimatta ja Mustakin jaksoi edellispäivän koulurääkistä huolimatta oikein hyvin. Oli itseasiassa mukavan terhakka ja ripeä pohkeille.

Takaosakäännöksiä.. tai ainakin yritystä

Pilvin valkku

Maanantaina satoi iltapäivästä hiljalleen räntää ja Mustan selkä kastui melko pahasti. Selkä olikin hyvin kosketusarka, joten harjaus jäi vähän vähemmälle. Selkä tuntui myös jäykältä ratsastaen alkeistunnin jälkeenkin, vaikka Venlan jäljiltä Musta yleensä on hyvinkin rento. Ratsastin siis vajaan tunnin ylitaivutellen ja loivia avoja tehden, lähinnä käynnissä muutamilla ravi- ja laukkapätkillä höystettynä. Liikutuksen jälkeen kaivoin lämpögeelin esiin ja hieroin sitä Mustan selkään ja heitin päälle vielä villaloimen.
Ennen tuntia askartelin ht.netin vinkin perusteella (vanha vinkki) mehukatti tölkistä Mustalle eräänlaiset tilsakumit. Valitettavasti homma ei toiminut siltä osin, että nämä mehukatti-pohjalliset lähti ratsastuksen aikana Mustan kavioista. Niin kauan kuin pysyi, ei tilsojakaan tullut. Asia vaatii siis vielä tuotekehittelyä, en ole täysin luopunut toivosta.

Tiistaina Musta meni puomitunnilla Viljan kanssa. Ennen tuntia hieroin vielä lämpögeeliä hieman aristavaan selkään, tänään Musta olikin ollut loimitettuna ulkona, joten selkä oli jo himpun parempi. Tunnin jälkeen taivuttelin Mustaa ja ratsastin avut nopeasti läpi eli ylitaivutusta ympyrällä ja paljon siirtymiä. Venyttelin vielä kaikki jalat ja annoin selälle kevyen hieronnan. Oli jo ratsastaessa parempi kuin edellisenä päivänä, mutta hieman vielä jäykkä. Mimmi venytti Katinkan jalat puomitunnin jälkeen. Katinka meni lisäksi alkeistunnin ennen puomituntia.


Istuva härkä.. eikun poni..

Keskiviikkona tuli Pilvi pitämään valkut, alunperinhän Pilvin piti tulla vasta ensi viikolla, mutta sattuneista syistä tulikin jo nyt. Kerkesin töistä hyvissä ajoin ja viritin Mustalle etusiin Polar Padit. Minulla oli vielä yksi käyttämätön ja yksi vanha, josta tosin on toinen kiinnike jo katkennut. Päätin nyt käyttää näitä tilsakeleillä vain ratsastuksen ajan. Onhan tuossa edestakaisin ruuvailussa vaivaa, mutta pysynee paremmin ehjinä näin.
Valkussa menin kangilla ja Musta olikin tosi hyvä. Kerkesin kävellä ja vähän hölkkäillä tiellä vartin verran ennen omaa vuoroani, joten Musta oli sopivasti lämmiteltykin. Aloitimme siirtymisillä ravin sisällä ympyrällä. Aluksi varovasti lyhennystä ja eteen, vaatien vain nopeaa reagointia. Muutaman kerran Musta intoili vähän liikaakin ja nosti laukan ravin venytyksen asemesta. Pikku hiljaa vaadittiin vähän askeleelle lisää pituutta ei siis suinkaan reippaampaa tahtia. Aluksi Musta lähti vain kipittämään, mutta silloin aina otettiin vähän takaisin päin ja pienellä kokoamisella taas takaset aktiiviseksi ja etuosaa ylös. Kun oli ympyrällä työstetty molempia suuntia, lähdettiin samaa tekemään uraa pitkin ja koko-rata-leikkailla, joissa alkoi jo olla havaittavissa keskiraviakin. Mustahan ei mikään liikeihme ole, joten Pilvi neuvoi keskittymään erityisesti siirtymisiin ravi-keskiravi-ravi, jolloin kouluradalla voi vähän petrata liikkeen vaatimattomuutta.
Pienen huilikävelyn jälkeen jatkettiin samaa laukassa, joka olikin paljon helpompaa. Oikea laukka on aina ollut helpompi koota ja sen huomasi nytkin, mutta myös vasen laukka toimi oikein hyvin. Vähän tuppasi laukassa katoamaan taivutuksesta, jolloin piti ajatella pienen pientä avoa, varsinkin nostoissa. Laukkaa ei tarvinut kauan työstää ja lähdettiin kokeilemaan takaosakäännöksiä. Näitähän olen tehnyt Mustan kanssa todella vähän, aikoinaan erään valmetajan toimesta unohdettiin ne hetkeksi, kun Musta ajatteli liikaa taakse. Vasemmalle alkoi sujua parin kerran jälkeen kivasti (eli kun ratsastaja keskittyi valmisteluun eikä vain roiskaissut menemään), mutta oikealle oli tosi vaikea ja yritelmät muistuttikin enemmän 'napakäännöksiä'. Positiivista on se, että Musta kyllä polkee nuo käännökset eikä pyri ruuvaamaan (mitä Katinka aikoinaan harrasti erittäin paljon). Teimme sitten hetken 'ympyrällä' takaosakäännöstä pidemmän pätkän kerralla, jotta molemmat meistä saisi jutun juonesta kiinni. Pikku hiljaa alkoi oikeallekin tulla oikean tyyppistä askellusta.
Ihan lopuksi otettiin vielä vastalaukkaa samalla tavoin kuin useissa he A:n ohjelmissa on (tämä oli tälläinen he A:n kouluohjelmiin pohjautuva treenikerta) eli pitkällä sivulla laukkaa -> kulma leikkaa -> keskiympyrän puolikas vastalaukalla ja ennen kulmaa vaihto käynnin kautta. Sama homma sitten toiseen suuntaan. Tämä oli ihan iisiä, niin kauan kun vaan itse pysyin balanssissa. Heti jos vähän heilautin kättä tai jalkaa teki Musta vaihdon myötälaukkaan. Vähän huomasi ponissa jo väsymystä, kun laukat ei meinannut enää kunnolla nousta pienistä avuista. Musta olikin melko hikinen ja kaikkensa antaneen oloinen, mutta samalla tyytyväinen. Loppuravit vielä kevyesti eteen-alas venyttäen ja sen jälkeen pikku käppäilyt tiellä. Tallissa vielä venytin vähän selkää makupaloilla. Valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja Musta oli rento, avuilla ja ryhdikäs. Pilvikin sanoi, että on ryhdikkäämpi kangilla ja varsinkin nuo keskiaskellajit sujui paremmin kuin kesällä. Kangesta Musta varmasti saakin paremmin tukea keventää etuosaansa. Kiva huomata, että peltolaukkailusta kangilla on ollut se hyöty, että Musta uskaltaa tukeutua ja liikkua kankea kohti eikä yritä paeta sitä.

 

 

Talllissa huomasin, että ketjun oikea koukku oli hieman hiertänyt ihoa rikki Mustan suupielestä, pitää vähän vääntää tuota koukkua ulospäin. Ketjukin on himpun pitkä (miten voi olla noin pitkä ketju 10cm kokoisessa kangessa??)

Kauhuristikoita ja peltorallittelua

Estetunti siis

Sunnuntaina hypättiin, kavaletteja tosin. Ennen estetuntia Musta kipitteli alkeis-jatkotunnin ja minä vedin Foriolan kanssa 'maaston' pellolla. Foriola oli melko kierroksilla ja Epronin ja Katinkan laukkaamisäänet takana meinasi aiheuttaa pikku hepuleita. Foriolan kanssa riitti siis ravailu ja ponit pystyi tulemaan reippaahkoa laukkaa perässä.

Estetunti aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla ravissa. Molemmissa päädyissä oli 'ympyröillä' puomit, joiden yli kolmikaarinen meni. Eli kunnon taivutus, suoristus puomille ja uusi taivutus. Toisessa päädyssä nostettiin puomilla laukkaa, siirryttiin takaisin raviin ja kun palattiin samalle puomille, uusi laukannosto. Kolmikaarista tehtiin siis molempiin suuntiin ja koko ajan. Tämän jälkeen pikkukavaletteja noin kuuden metrin välillä. Mustan kanssa ongelma oli taas suoristuminen eli ei taipunut kulmassa kunnolla pohkeen ympärille ja yritti vähän oikoa. Ongelma ratkaistiin jatkamalla laukkaa pääty-ympyrällä niin kauan, kun poni ei enää ennakoinut linjalle menoa. Väli tultiin yhdellä laukalla ja melko rauhallisesti sai Mustankin kanssa tulla ettei käynyt ahtaaksi.

hurjan suuri kavaletti

Anne oli unohtanut toisen ristikon päälle lampaantaljan, jota oli käyttänyt istuma-alustana. Tämä hurja peloke järkytti Mustaa perinpohjaisesti, saattoihan sen alla vaania vaikka mikä hirviö. Ekalla mentiin yli melko mielenkiintoisella hypyllä, mutta sen jälkeen alkoikin pikku kieltelybuumi. Kun päästiin pari kertaa yli kunnialla, tehtiin pientä rataa. Eli ristikko - kavaletit - ristikko. Tämä tultiin molemmin päin. Onneksi Musta suostui tuota taljaa ylittämään asiallisesti sentään toisesta suunnasta.

kuva harjoituksesta

Tunnin jälkeen lähdettiin loppuverkaksi vielä pellolle vähän rallittelemaan. Neljä ponia ja reipas vauhti, niin pieniä hepuleitakin syntyi. Katinka päästettiin edelle, mutta ennen kierroksen loppua saatiin se kiinni. Ponin ilme oli kyllä tuima kun paineltiin ohitse. Laukkojen jälkeen vielä reipasta ravia ja loppukäynnit teimme taluttaen. Heitettiin satulat tallille ja poneille viltit niskaan, kaikki oli sen verran hikisiä, jopa Musta.

ekalla yli..

.. mutta seuraavilla ei..

lopuksi tämäkin alkoi olla jo normaalieste

Pikkuhiljaa kunnossa

Kuski meinaten

Perjantaina Mustan piti mennä alkeistunnille, mutta ratsastaja olikin kipeä. Olin ajatellut itse ratsastaa vain kevyesti tunnin jälkeen, mutta puinkin sitten ponille kanget päähän ja työstin vajaan tunnin kentällä. Oma kunto kesti yllättävän hyvin.
Ensin tein ympyrällä käynti-ravi siirtymiä, Musta olikin heti alusta lähtien mukavan rento ja nopea. Parhaimmillaan siirtymät tapahtuivat 'ajatuksen voimalla', en siis tietoisesti käyttänyt pohkeita tms. vaan ajattelin vain 'ravi' 'käynti'. Vaikka olikin kanget päässä, en hakenut mitään kovin korkeaa muotoa vaan sellaista melko matalaa ja rentoa perustyöskentely muotoa.
Lopuksi vielä melko lyhyttä laukkaa kumpaankin suuntaan ja muutama laukanvaihto. Vasemmasta oikeaan vaihtoi tosi hyvin, mutta oikeasta vasempaan oli aluksi vähän tekemistä.
Musta oli kiva ja eteenpäinpyrkivä, tiedä sitten kuinka vauhdikas olisi ollut ilman kankia. Se on ainakin varmaa, ettei oma kunto olisi vielä riittänyt työstämään, jos olisi tullut vähääkään vastaanhangoitteluja jossain asiassa. Tämänkin vuoksi laitoin kanget vaikka kyseessä olikin vain läpiratsastus. Edellispäivän juoksutus tehnyt selvästi hyvää selälle, kun poni oli alusta lähtien rento.

Lauantaina Musta meni alkeistunnin ja jatkoin sen jälkeen kankityöskentelyä. Poni oli melko hyvin virittynyt ja ensimmäisistä käynti-ravi siirtymistä meinasi tulla laukkasiirtymiä. Oli taas alusta asti mukavan rento ja työskenteli hyvin läpi selän. Tein taas ympyrällä käynti-ravi siirtymiä, muutaman pätkän laukkaa (jossa aavistus eteen) ja aavistuksia askeleen pidennyksiä. Tuntilaisia väistellessä tein pidempiä pätkiä käyntiä myötä- ja vasta-asetuksilla sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Kangilla en olekaan ennen peruuttanut, Musta ajattelee muutenkin niin helposti taakse, että ei ole ollut vielä tarpeen treenata peruutuksia kangillakin. Melkein lähti ravissa jo lavat oikein liikkumaan (niin kuin ne kuuluisi keskiravissa lähteä). Annekin kehaisi, että näyttää jopa liikkuvan eteen. Lopuksi vielä perinteiset eteen-alas keventelyt.

Mustan jälkeen hyppäsin vielä Katinkan kyytiin treenaamaan muutamia laukannostoja. Katinka oli hyvin verrytellyt alkeistunnilla (jossa oli harvinaisen reippaan näköinen) ja jatkotunnilla. Aluksi hain ympyrällä asetuksia kohdilleen, poni taas vähän vasemmalla kiinni ja oikealta tyhjä - ei tosin niin pahasti kuin viimeksi alussa. Lisäksi vasen lapa punki vasemmalle ja pylly oikealle, varsinkin oikeaan kierrokseen se eteneminen oli välillä ihan kylkimyyryä tai lähes takapuoli edellä menoa. Onneksi Katinka on kevyt korjata, mutta hirmu tarkkana saa olla. Vasempaan tuli heti ihan siedettäviä nostoja, mutta se oikea kierros.. eka oli kohtalainen ja toinen jo ihan ok, mutta sitten meni ponilta käpy.. ja nuo ensimmäisetkin oli melko tuskallisia, kun poni vaan jäisi paikoilleen pomppimaan eikä haluaisi nostaa laukkaa. Tästä kun vähän raipalla huomauttaa niin johan hilppaa perä ylemmäs kuin kuuluisi. Onneksi nuo on ihan naurettavia nuo Katinkan pukit.. Pienen väännön ja keskustelun jälkeen sain pari siedettävää nostoa oikeallekin ja päästin rouvan venyttämään ravissa. Tytöt hoiti Katinkan pois ja minä lähdin kuvailemaan Annea ja Foriolaa sekä tyttöjä Missin kanssa. Myöhemmin käytiin vielä Annen kanssa Absilla hamppareilla.. Annen seurassa liikkuminen on turmiollista välillä ;)

Irtojuoksutus

Kuvina

Musta ahdistelee Katinkaa, kun toinen etsii hyvää piehtarointi paikkaa

Onneksi Katinkaa ei Mustan hillumiset häiritse..

Katinka aloittaa vasemmalle kääntymisen..

.. ja jatkaa sujuvasti

Välillä päästellään menemään..

sitten taas piehtaroidaan

loppuun kunnon raviponiravit..

Mustalla on ihan omat kuviot..

Onneksi näitä ei harrasteta ratsastajan kanssa..

"hei, älä pysähdy eteen!"

"nyt tulee kaviosta.."

"iik, se meinas antaa takaisin.."

Oh, kuvia tulikin vähän enemmän kuin aluksi ajattelin.. Onko jo liikaa??

Torstain tohinat

Villiponien liikutusta ja koiran perässä pinkomista

Torstaina pääsi Dino taas vihdoin viimein agilityyn, pitkästä aikaa. Eve oli töissä iltavuorossa, joten ohjaus lankesi mun kontolle. Aloitettiin ihan hyppy-putki-rengas -pätkällä (radan alkua), koska Dinolla ollut pidempi tauko takana. Pari kolme kertaa tota lyhyempää pätkää ja sen jälkeen puolikasta rataa. Pussiinkin Dino meni nätisti vaikka sitä ei tainut kertaakaan olla Vau:n hallilla. Mulla vaan oli ongelmia pysyä koiran perässä, kun ei oikein voinut/saanut juosta.
Toka puolikas olikin vähän ongelmallisempi, jostain syystä Dino ei olisi halunnut mennä puomille tai sitten ei vaan tajunnut mikä se oli. Lopulta ohjasin sen ihan pannasta viemällä ja sen jälkeen menikin ongelmitta. Kontaktia piti kerran muistutella, niin teki superhienot siihenkin. Kepit otettiinkin suosiolla ensin yksin ja hihnan kanssa (ja meni heti ihan oikein) sekä pari kertaa irtona (tässä meinasi ruveta lopettamaan 10. kohdalla) ennen kuin ne tuli eteen radalla. Radalla meni kepitkin ihan oikein ja hienosti, vaikka ei ollut edes namikuppia odottamassa rivistön päässä. Jälkimmäinen puolikas pari kertaa ja sitten koko rata putkeen (18 estettä). Koko rata menikin ihan nollana läpi, vaikka mä olinkin pari kertaa jäljessä. Onneksi Dino osaa tarvittaessa paikata mun pikku mokia ja oli sen verran keskittynyt hommaan että seuras hyvin ohjausta.
Jos jollain on kiinnostusta, niin voin näistä agilityradoistakin tehdä 'pohjapiirroksia'..

Ennen agilityä kävin tallilla irtojuoksuttamassa pari pientä viripäätä. Mustalle ei todellakaan sovi kaksi vapaapäivää näin lähekkäin, kun ei ole millään rankalla liikunnallakaan ollut. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun vasta talutin poneja kentälle. Katinka kävi heti piehtaroimaan melkein portille ja kun päästin Mustankin vihdoin irti (sen ensin rynnättyä hirveällä vauhdilla portista sisälle), meinasi Katinka raukka jäädä jalkoihin, kun pipipää lähti niin vauhdilla liikkeelle. Mustalla oli ihan omat zembalonsa ja Katinkakin veti parit pätkät pukkia menemään. Se oli sentään liikutettu edellisenä päivänä, joten ei kauaa viitsinyt hillua, piehtaroimassa kävi kyllä ainakin 4 kertaa. Oli vielä melko valoisaa, joten sonnustauduin kameralla ja sainkin kivoja kuvia. Testasin myös kameran videotoiminto pätkän verran.

Video on melko huono, kun jouduin kävelemään samalla. Suurimmat riekut oli jo riekuttu, niin vähän piti hätistellä eteenpäin. Ehkä joskus opettelen käyttämään jotain videoeditoriakin..

Löysäilyä

ja blogi 'siivousta'

Maanantaina Musta sai vapaan ja Katinka oli yhdellä alkeistunnilla. Itse istuimme Annen ja Nean kanssa sääntökoulutuksessa Lahdessa. Oli ihan kiva koulutus, kouluttajina koulutuomari Johanna Kyrö ja estetuomari (nykyisin vain stewardi) Matti Kuusi. Hyviä puhujia molemmat, oli oikein mielenkiintoista kuunnella. Ennen sääntökoulutusta ehdin vielä käyttää Dinon ja Mercin rokotuksessa, jossa molemmat esitti erittäin vakuuttavasti lähes kuolevansa kyseiseen piikkiin. Rokote tosin sisälsi sekä neloisrokotteen että rabieksen, joten kirvelikin vähän enemmän kuin pelkkä perus neloisrokote.

 

Tiistaina Katinka kipitteli kolme tuntia (alkeis, alkeisjatko ja jatkotunti) ja Musta kaksi tuntia (alkeis ja alkeisjatko), jonka jälkeen ratsastin itse ensin kentällä ympyröillä taivutellen käynti-ravi siirtymiä ja suorilla avoja sekä pohkeenväistöjä. Siirryin kuitenkin pienen hetken jälkeen tielle tekemään töitä laukassa. Otin pari pätkää lyhyempänä ja sen jälkeen annoin venyttää laukassa eteen-alas. Lopuksi vielä ravia eteen-alas. Hilpparoitiin vielä Nean ja Simpan kanssa pellon reunalle katsomaan, kun Vilja ja Wissy paineli menemään hippulat vinkuen. Poni paineli menemään viisi kierrosta, joista tosin viimeisen suurimmaksi osaksi ravilla. Ekat kierrokset meni tosi reippaasti, mutta pikku hiljaa vauhti alkoi vähän hiipua. Paljon mitään ei nähnyt, mutta hauska sitä oli silti katsella.
Oma kunto oli kyllä ihan onnetonta tuon jälkeen ja oli pakko laittaa töihin viestiä, etten sinne pysty seuraavana päivänä saapumaan.

Musta sai keskiviikon vapaaksi, Henna huolehti pikkupipipään liikutuksesta. Mustalle tämä on jo toinen vapaa parin päivän sisään, mutta oma kunto ei vaan yksinkertaisesti anna nyt myöten liikuttaa (vaikka työterkka antoikin luvan hoitaa hevoset saikunkin aikana..)

Tein aikani kuluksi (ja sairaspäivien ratoksi) itselleni toisen blogin, jossa laittelen näkyviin ottamiani valokuvia sekä mahdollisesti piirustuksiani. Siellä on lähinnä kuvia muista hevosista, jotka eivät niinkään liity tähän blogiin, enkä niitä sen vuoksi täällä julkaise eli kaikki kuvien katselusta kiinnostunee voivat vierailla Helin Kuvapoxissa. Blogi on vielä hyvin alkutekijöissään, joten nyt voi antaa toiveita ulkoasusta, postaustyyleistä yms.

Olen myös lisäillyt vanhoihinkin postauksiin tunnisteita ja sivupalkkiin tunnisteluettelon helpottaakseni sekä omaa, että teidän lukijoiden mahdollisia hakuja.

Yskien läpi viikonlopun

Valmennuksen 'jälkitauti'

Perjantaina Musta meni alkeistunnin. Oli melko märkä, kun lunta satoi (ja satoi koko tunnin ajan), joten laitoin ratsastusloimen. Mustalla menee vähänkin märempi lumisade heti turkista läpi, nimenomaan satulan kohdalta ja jumittaa silloin helposti selkäänsä. Syyksi epäilen osittain tuota karvanlaatua, Mustalta kun kuluu talvikarva hirmu helposti. Lavat hankautuu loimien kanssa (mutta ei kesäkarvassa), samoin satulavyönkohta ja varsinkin nyt, kun kulkee tunneilla, niin ratsastajan pohkeen kohdassa on selkeästi lyhyempää karvaa. Karva ei siis hankaudu kokonaan pois, vaan katkeilee. Näin käy vähän myös satulankohdalla ja karva muutenkin ohuempaa siinä, joten märkä lumi (ja pakkaslumikin sulaa nopeasti selän päältä) pääsee kastelemaan enemmän kuin paksukarvaisemmilla eläimillä. Muutenhan Mustalla kyllä on ihan kunnon karvaturkki, jostain syystä se ei vaan niinkään pidä vettä.
Itse kävin selässä ratsastamassa vain ravissa eteen-alas tunnin jälkeen. Oli melko hyvin pohkeiden välissä ja rentoutui nopeasti.
Katinka meni myös alkeistunnin. Torstaina oli tunnilla Suvin kanssa.



kuva ja armoton totuus - kuski kädet sylissä ja jännittynyt hevonen

Lauantaina Musta meni yhden alkeistunnin ja ratsastin sen jälkeen itse ponia rennoksi ja pyöreäksi onnistumatta erityisen hyvin. Musta arkoi vähän selkää kun laittelin kuntoon, lihakset varmaan torstaista vähän jumissa tai perjantaisesta lumisateesta (yleensä ei ole enää seuraavana päivänä vaivannut). Oli tosi jäykkä selästä eikä liike tullut kunnolla läpi. Eteni kyllä reippaasti ja reagoi pohkeisiin nopeasti (paljon siirtymisiä taas), mutta rentoutui selästä vasta eteen-alas ratsastuksessa, joskaan ei venynyt siinäkään niin alas kuin normaalisti. Lähti kyllä helposti kipittämään alta karkuun. Nea kuvaili kamerallani vähän ja kuvatkin paljastaa armottoman totuuden.
Olen lisäksi yrittänyt opettaa itselleni rauhallisempaa kättä, kun välillä sortuu turhasti kädellä ratsastukseen (kun se on niin kivaa ja helppoa). Olenkin pitänyt nyt heti alusta lähtien napakan tuntuman ja ratsastanut enemmän pohkeella. Ennen Mustalla meni aina tosi kauan hyväksyä tuntuma (varsinkin tuntilaisten jälkeen), mutta nyt kun ratsastan ihan oikeasti pohkeella tulee poni yllättävän nopeastikin rennoksi niskasta ja liike hyvin takaa. Paitsi siis tänään. Lisäksi kuvat paljastaa senkin totuuden, että ohjat pääsi taas valumaan turhankin pitkiksi vaikka kuinka yritin niitä keräillä. Jotain on siis oikeasti Foriolalla ratsastaminen opettanut, sillä kun ei vaan yksinkertaisesti voi tusata kädellä.

Itsekään en ollut parhaimmillani, kun onnistuin vilustuttamaan itseni torstaina (valkussa tuli vähän hiki ja vaikka laittoi vaatteita päälle heti, niin..) ja pienessä kuumeessa (buranan voimalla) sekä melkoisessa röhäyskässä ei ole kaikkein miellyttävintä yrittää ratsastaa kunnolla.
Sen verran alkoi buranan vaikutus haihtua iltapäivällä, etten jaksanut jäädä edes hoitokurssin loppuun eikä Anne onneksi näyttänyt apua hirveästi tarvitsevankaan.
Katinka kipitteli menemään kolme tuntia, joista ekalla puomeja ja vikalla pellolla hömpsyttelyä.

eteen-alas?? Selkä sentään lähtee jo hieman mukaan hommaan..

Sunnuntaina vedin yhden peltotunnin Foriolalla, perässä tuli Vysti ja Katinka. Foriola oli jopa hieman väsyneen oloinen, ainakin ihan super rauhallinen, joten selvisin helpolla ja vain keventelin tammaa eteen-alas. Käynnissä tein siksak-pohkeenväistöjä ja vähän avoja, ravissa muutamia väistöjä. Vysti ja Katinka tuli perässä ravilla ja välillä pikku laukkapätkillä.
Hoidin Foriolan nopeasti tarhaan ja jatkoin Katinkan ratsastuksella. Poni oli koko ajan kiinni vasemmalta ja oikealta ihan tyhjä, lienee piikkejä? Edellisestä raspauksesta alkaakin pikku hiljaa olemaan vuoden verran..
Vasemmalle asettuminen oli Katinkan mielestä sitä, että käänsi vain turpaa vasemmalle ja ylös, siis pään ihan vinoon. Tätä joutui aina korjaamaan nostamalla himpun oikeaa kättä, joten tunsin oloni hyvinkin eripari kätiseksi kun toinen oli aina liitelemässä jossain. Aluksi tein käynnissä ja ravissa ylitaivutuksia molempiin suuntiin ja tässä ei vielä niinkään ongelmia ilmennyt. Vasta kun rupesin tekemään sieviä asetuksia (myötä- ja vasta), alkoi ongelmat. Työstin vuorotellen molempiin suuntiin sekä myötä- että vasta-asetuksilla ja pikkuhiljaa alkoi jonkinlaista oikeanlaista asetustakin löytymään eikä oikea puolikaan jäänyt enää niin tyhjäksi. Oikealle asettuminen oli paljon helpompaa kuin vasemmalle, mutta vasenkin löytyi pikku hiljaa.
Tämän jälkeen aloin hioa laukannostoja, joissa Katinkalla on tapana helposti nostaa nenä ylös ja siirtyä laukkaan selättömästi. Aluksi hain ripeyttä pohkeelle ja tasaisuutta edestä ihan käynti-ravi siirtymisillä, joissa muutaman kerran jälkeen pysyikin nätisti pyöreänä. Tämän jälkeen alkoi laukkojen työstäminen. Parin yrityksen ja pään suhteettoman nousun jälkeen päätin kokeilla Sulkalan Kimmon antamaa vinkkiä ja otin ohjat kauhukahvan ali, minimoidakseni mahdollisen käteni aiheuttaman epätasaisuuden. Siitäkös riemu repesi! Rouva vetäisi sellaisen palkokasvin nenukkiinsa, että oksat pois. Melkein tipuin selästä, kun nauraa kätkätin ja yskin samaan aikaan ponin puhistessa ja tarjotessa kaikkea muuta mahdollista paitsi niitä laukannostoja. Tuli niin komeita piffeja ja paffeja taas, että ois ollu Kyrklundkin kateellinen. Erityisesti oikea laukka tuntui olevan hankalaa. Kerran sain tosin vasenta laukkaa koottua niin paljon, että Katinka teki vahingossa (pyytämällä tosin) ihan puhtaan laukanvaihdon ja suoralla vielä, vaihtoihin tarvii yleensä avuksi vähintään puomin. Saatuani molempiin suuntiin pari kelvollista nostoa päästin ponin ravaamaan ja venyttämään eteen-alas, mistä tuntui kovasti nauttivan. Loppukäyntien jälkeen Katinka sai hetken odottaa karsinassa viedessämme Nean ja Mimmin kanssa varsat takaisin pihattoon. Sen jälkeen pääsi Katinka vielä kengitettäväksi. Toisesta etusesta olikin muutaman päivän Polar Pad pois, kun toinen etuhokki oli tippunut enkä saanut reikää puhtaaksi. Vaihdoin muutaman hokin uusiksi ja Samuli löi kengät takaisin padeineen päivineen, niin ei tarvinut minun enää kyykistellä lisäksi.

Katinka ei oikein nauttinut lauantain lumisateesta, vaikka edessä oli runsain määrin heinää

Viimeisenä oli vuorossa vielä Mustan ratsastus. Sitä ennen heitin tosin päiväheinät, mikä olikin varsin helppo, kun poneilla oli vielä jämät jäljellä lauantaisesta paalin lopusta, niin heitin siitä vähän Mi:lle ja lisäksi yhden kuivan paalin ekaan tarhaan. Keskitarhassa onkin vapaa heinä, niin sinne ei tarvitse raahailla.
Tilsaisen kelin vuoksi jäin suosiolla sahaamaan tietä edestakaisin tehden väistöjä ja avoja. Musta oli vielä selästään vähän jäykän oloinen, joten mahdollisimman pian hain sitä vain suorana eteen-alas ravissa ja reippaahkossa laukassa. Oma kuntokin alkoi jo loppua ja buranan vaikutuksen hiipumisen huomasi selvästi, Musta pääsi siis melko kevyellä ja vain verryttelevällä liikunnalla. Lopuksi kävimme vielä pellolla laukkailemassa muutaman kierroksen, jossa sitten saatiin iloksemme ne tilsatkin.

Robertin valkussa taas

Parempaan päin mennään

Mulla onkin sattuneista syistä ollut parin viikon tauko Robertin valkuista (ja ensi viikollakaan ei päästä). Tällä kertaa aloitettiin suoraan ristikosta (ravilla), jossa apupuomi edessä. Parin kerran jälkeen Musta oikein alkoi imeä ristikolle ja tuli tosi hyvää ravia pari askelta ennen puomia. Oikein lähti lavat kunnolla liikkeelle ja ajattelin vain, jee - keskiravi täältä tullaan! Musta oli muutenkin melko reipas, alkuverkkana tein paljon lyhyitä siirtymiä, jossa vaadin vain liikkumaan pohkeesta heti eteen.
Muutaman hypyn jälkeen ekalta ristikolta jatkettiin toiselle ristikolle taas ravilähestymisellä, jolta neljällä askeleella ristikko-okserille. Okei, meille tuli ekalla kerralla 5 askelta, koska en ratsastanut tarpeeksi eteen ja sainkin jatkaa heti uudestaan linjalle. Tällä kertaa vähän enemmän jo ravissa eteen ja heti esteen jälkeen kunnolla kevyeen istuntaan ja poni eteen. Ja helposti tuli neljä askelta.. Roberthan vaatii Mustalta samat askeleet kuin muiltakin tai ainakin lähdetään yrittämään niitä. Laukkasisääntulolla tuo sama väli piti päästä kolmella askeleella. Kaikilla meni hyvin, niin pari kertaa riitti ja päästiin tulemaan toisesta suunnasta eli ensin linjan väliin ja siitä ristikolle ravilla, toiselle ristikolle saatiin tulla jo laukalla ja jatkaa kaarevasti ristikko-okserille (joka taidettiin tässä vaiheessa nostaa ihan okseriksi). Kaarre piti tulla viidellä askeleella ja mun piti tehdä melko suora kaarre ja vähän oikaista jo ristikolle mennessä, jotta saan sen viisi askelta. Tämä oli aika helppo väli meillekin. Tosin nyt kun muistelen, niin taidettiin tästäkin suunnasta tulla ensin ravi sisääntulolla tuo kaarevalinja. Laukkasisääntulollahan siihen pitikin saada se 4 askelta..
Kokorataleikkaalla olevaa okseria tultiin toisesta suunnasta pystynä tuon kaarteen jälkeen. Siihen piti tulla vähän rauhallisemmassa laukassa ja ehdottomasti suoraan keskelle, jotta 'takana' olevat esteet ei häiritsisi hevosta. Ekalla kerralla kyllä pysähdyttiin tohon, en oikein tiedä miksi kun tultiin ihan hyvin..

Eri 'radat' on numeroitu eri väreillä. Ensin punainen, sitten sininen ja viimeisenä hypättiin mustaa. 7/4 oli siis aina pysty eikä okseri.

Lopuksi tultiin pientä rataa eli ensin ristikko (tää pidettiin ristikkona koko ajan, koska oli kohti maneesin ovinurkkaa toisesta suunnasta ja toisesta tuli tosi tiukka ja hankala käännös eli helppo este vaikeassa kohdassa), josta kulman kautta okserille. Okseri-linja pysty, johon lähdettiin hakemaan sitä 3 askelta Mustan kanssa (kuten toisestakin suunnasta), mutta tyydyttiin neljäänkin jos vaan ajateltiin eteenpäin ponin kanssa eikä jääty himmailemaan. Sieltä ristikko toisesta suunnasta ja kaareva linja okserille. Viimeiseksi vielä kakkoseste toisesta suunnasta, tällä kertaa pystynä (avustaja nosti takapuomin aina pois). Ekalla kerralla meille tuli kielto tuolle okserille, kun jäin itse vähän epäröimään. Robertin mielestä Mustan olisi silti pitänyt hypätä, kun tuli niin täydelliseen kohtaan eli sai vähän näpäyttää esteen edessä. Eli vaikka mä epäröisinkin hieman, niin ponin pitäis mennä kun tuodaan kerran oikein. Tokalla mentiin ihan helposti sitten yli, kun itse vaan päätin uskaltaa. Musta kuitenkin veti pienet palkokasvit sieraimiin ja kielsi toisellakin okserilla, joka oli vielä ihan naurettavan matala (toinen olikin 'radan' korkein n.80cm) ja taas piti komentaa. Mä en tosin mielelläni komenna kunnolla esteen edessä, ettei lähe hyppäämään paikaltaan ja mä rysäytä sitä esteen sekaan. Robert siellä jotain mutiskin, että esittäisit ees komentavas.. Koska palkokasvi oli vielä sieraimessa, yritti Musta linjalla möngerrellä ohi vielä pystystä, mutta siinä vaiheessa mä aloin jo suuttua ja ratsastaa ihan tosissani. Loppu menikin sitten ihan nätisti kun saatiin asiat 'keskusteltua' Mustan kanssa läpi.

Sain kehuja asennon parantumisesta (on sitä kyllä treenattukin) ja etenkin kantapäistä. Pääsin oikein toimimaan malliesimerkkinä kuinka kantapäät vaan on alhaalla ja pysyy, kun yhdellä ryhmäläisistä ei oikein meinannut pysyä. Yleensä mä oon pikemminkin ollut esimerkkinä tapauksiin 'älä-tee-näin', joten kivaltahan se tuntui välillä jotain osatakin. Lisäksi mun ohjaspituudesta ei valitettu kertaakaan (muiden kyllä), vaikka sekin on yleensä ollut huomautuksen kohteena. Kannattaa näköjään siis itsekseen treenatessakin kiinnittää asioihin huomiota.
Oli taas oikein opettavainen valkku ja tykkään Robertin tyylistä valmentaa ja puuttua asioihin. Lisäksi löytyy aina perustelut ja näkee hyvin ongelmakohdat. Hyvin onnistuu sama harjoitus 4 melko erilaisen ratsukon kanssa (pari nuorta, joista toinen ei hirveästi hypännyt ja sitten turhan reipas poni ja hidas poni). Lopputulokseksi halutaan kaikille sama, siihen vaan päädytään vähän eri keinoin jokaisen tapauksessa. Eli ei todellakaan mitään kaavamaista menoa.

Kotikentällä harjoittelemassa lyhyitä jalustimia

Tässäkin treenissä painotettiin hyviä, pitkiä teitä ja syvälle kulmaan ratsastusta (ravissa, kuului oikein tohon alkuristikon lähestymiseen tehdä päätyyn hyvät ja syvät kulmat). Oikomaan ne hevoset kuulemma oppii ihan opettamattakin (on huomattu joo..) Me käytiin Mustan kanssa niinkin syvällä välillä, että jalustin kolis seinään. Anne meni ekassa ryhmässä Paletilla, joten pääsin seuraamaan harjoitukset jo siinä ja tiesin mitä odotetaan. Oli jotenkin helpompi lähteäkin siitä tekemään itse samoja harjoitteita. Musta ja Oromis sai siis odotella kopissa omaa vuoroaan ja liekö tuo seisoskelu ladannut molempiin energiaa, kun oli reippaita poikia ja vauhtiakin riitti, jopa Mustallakin.

Palauttelu päivät

Rentoilua alkuviikolla

Sunnuntaina Musta meni meidän estetunnin jälkeen vielä alkeis-jatko tunnille, jonka jälkeen kylmetin etuset. Katinka meni vain yhden tunnin. Tunnilla pyöriteltiin poneja vähän liinassa ja teetettiin ratsastajille istuntaharjoituksia. Tämä unohtui viime postauksessa mainita.

Maanantaina Musta ja Katinka oli lasten alkeistunnilla, jossa osa tunnista mentiin taas liinassa (pyöritin Mustan) istuntaharjoitteiden merkeissä. Ratsastin itse tosi nopeasti vain siirtymisiä ja eteen-alas. Oli kivan rento ja tuli nopeasti nopeaksi pohkeelle. Katinka meni vain alkeistunnin enkä jaksanut/ehtinyt itse ratsastaa.

Tiistaina Musta meni kaksi lasten tuntia, jonka jälkeen tein tiellä käynnissä ja ravissa avoja suoristaen ponia taas vähän suoremmaksi. Pylly on taas ruvennut uhkaavasti valumaan oikealle ja poni muutenkin banaanin malliseksi jos vähänkin antaa mahdollisuutta. Laukassa tein myös muutaman avon ja vasemmalle se oli Mustalle todella vaikeaa. Siinä tulikin muutama laukanvaihto, kun ponilta petti tasapaino, vaikka kuinka yritin tukea ulkoavuilla. Kun ei vaan pysty, niin ei pysty..
Wissyn kanssa lähdettiin sitten vielä pellolle ja otin Wissyn ja Viljan narunpäässä kätöseeni laukkailemaan. Wissyn perässä ei oikein kukaan jaksa jalkaisin juosta, niin helpompi näin. Wissy yritti kyllä koko ajan kiilata, mutta kun mentiin melko reipasta tahtia sain ponin pidettyä (juuri ja juuri) meidän rinnalla. Musta parka, aina joutuu pellolla pinkomaan pienempiensä perässä. Hikihän siinä pojalle tuli, mutta saatinpahan Wissykin vähän rauhoittumaan. Vilja pysyi hienosti kyydissä ja sanoinkin, että ensi kerralla kokeillaan ihan ilman narua, niin on mullekin helpompaa. Pelto kun on aidattu, radan 'ympärillä' on korkeat lumivallit ja portin saa kiinni, niin eihän se poni sieltä mihinkään karkuun pääse.
Katinka teki kaksi lastentuntia eli melko kevysti siis.

Keskiviikkona työskenneltiin Mustan kanssa kentällä vähän reilun tunnin verran. Aluksi ylitaivutusta käynnissä ja ravissa sekä pitkänä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Kun oltiin saatu paikat lämpimiksi tein siirtymiä keskiympyrällä, josta tein tarpeen vaatiessa voltit päätyihin (käynnissä pienemmät reilulla taivutuksella, ravissa vähän isommat). Vasemmalle ei oikein halunnut asettua ja pylly lähti helposti ulospäin. Olikin helpompi saada edes vähän taipumaan vasemmalle vasta-asetuksella ja hakea asetus vasemmalle taas oikeassa kierroksessa vasta-asetuksella. Ravissa alkoikin jo sujumaan, laukassa vielä vähän tökki. Laukassa ratsastin vähän reippaammin eteen ajatellen seuraavan päivän estevalkkua. Ratsastus oli muutenkin kokonaisuudessaan lähinnä verkkaa seuraavaa päivää varten eli notkistelua ja ripeän reagoinnin hakemista. Lopuksi oli jo tosi kiva ratsastaa, vaikka vähän jäikin vajaaksi tuo vasemmalle taipuminen/asettuminen.
Tallissa venytin kunnolla kaikki jalat (takajalat myös ristiin) ja hain vielä Katinkankin sisään suojaan lumisateelta. Tarkoitus oli juoksuttaa Katinka kahdella liinalla, mutta en vaan viitsinyt kun lunta tuli sen verran reippaasti. Katinka sai siis vapaapäivän.

Katinkan tukka on alkanut pysyä paremmin yhdellä puolella Effolin harjanjuuri nesteen käytöllä. Olen sitä laittanut ihan vain muutaman kerran, mutta harja oikeasti lähtenyt kasvamaan ja alkaa näyttää jo lähes normaalilta. Kuvassa näkyy aika selvästi raja, mistä harjaa kääntyy väärälle puolelle ja on selkeästi ollut lyhyempi.

Viikonlopun viettelykset

Pikkuhyppelöitä

Lauantaina Musta meni ensin alkeistunnin, jossa lapset pääsi kokeilemaan laukkapätkiä ensimmäistä kertaa, sekä jatkotunnin, jossa mentiin puomeja. Jonkinverran jäi vielä tilsoja vaikka oli jo pakkasen puolella, plääh.
Itse menin tuntien jälkeen puolisen tuntia kentällä isoilla ympyröillä. Ensin hain ponin pohkeiden väliin, mikä sujuikin aika nopeasti ja sen jälkeen lähdettiin treenaamaan reagointia. Eli siirtymiä käynti-ravi ja ravi-laukka. Aluksi Musta yritti esittää, ettei pohkeeseen tarvi reagoida ripeästi, mutta pieni muistutus raipalla auttoi ponia sisäistämään ajatukseni. Muutamien siirtymien jälkeen Musta alkoikin reagoida ripeästi ja pysyä pyöreänä. Laukkaa otin vain pari siirtymää suuntaansa ja sen jälkeen loppuravit eteen-alas. Kylmetin Mustan etuset. Patti etusessa osoittautui luuliiaksi, toivottavasti ei tuosta kasva, jotta ei jouduta operoimaan. Nyt on onneksi pieni ja sellaisessa paikassa ettei häiritse.

Anne toi perjantaina Hesassa käydessään Hööksistä Mustalle uudet suojat. Punaiset equi-guardin jump off -suojat. Takajalan suojat vaan oli pettymys, kun oli kuvaston (ja nettisivun) kuvasta huolimatta yksitarrallinen eikä tuplatarrallinen kuten olin olettanut. Nyt mietin vakavasti suojien palauttamista ja olenkin jo ottanyt yhteyttä Hööksiin. Tuollainen yksitarrallinen ei vaan asetu jalkaan niin hyvin eikä varsinkaan pysy niin hyvin. Harmittaa kyllä vähän, koska väri oli tosi kiva, mutta en halua kuitenkaan pelkästään etujalan suojia.



hui mikä loikka :D

Sunnuntaina hypättiin, kenttä oli edellispäivänä aurattu ja oli ihanan tilsaton mennä. No, ihan pikkuiset jäi alkuverkkailussa, mutta naputeltiin ne pois ja sen jälkeen mentiinkin loppuaika ilman tilsoja. Verkattiin itsenäisesti, ehdin reilun puolisentuntia ratsastaa, lähinnä siirtymiä ympyrällä ja muutaman kerran puomit ravissa. Varsinaista hyppytuntia kesti vajaan kolme varttia. Aloitettiin ravissa kolmen puomin ylitys (kavaletit ala-asennossa), ensin keventäen ja sitten kevyessä istunnassa. Molempiin suuntiin ensin ravissa, sitten laukalla. Puomien etäisyys vajaan 6m eli melko rauhallista laukka sai Mustankin kanssa tulla, jotta välit ei jääneet ahtaaksi. Mi:llä ja Milalla olikin vähän enemmän ongelmia, poni kun ei vielä osaa lyhentää niin paljon (eikä varsinkaan tahdo). Lopulta muutaman kerran pieni radan pätkä. Ensin vasemmassa kierroksessa kavaletit, päädyssä 'ympäri' ja vinosti keskimmäisen kavaletin yli (kohti uraa) ja jatkettiin oikealle. Sen jälkeen vielä pitkän sivun vierellä oleva pikkuinen pysty. Tätä muutaman kerran, jotka tuli ihan ok, Musta jäi vähän vasemman pohkeen päälle tuossa vinohypyssä ja pikkupystylle otti helposti pikkuaskelta. Tosin ratatempoa ei tuolla pohjalla oikein voinut lasetella, vaikka ihan pitävä olikin. Lopuksi jatkettiin tuolta pikkupystyltä vielä oikeassa kierroksessa keskimmäisen kavaletin yli (vinosti uralta) ja siitä suoraan koko-rata-leikkaalla olevalle pystylle. Keskimmäinen kavaletti oli tässä vaiheessa pystyasennossa, muut pysyi puomi korkeudella. Melko haastava harjoitus pitää hevonen oikeasti suorana, onneksi noita vinohyppyjä on tultu paljon harjoiteltua. Musta oli melko kiva ja liikkui ihan hyvin eteen. Oma kevyt istuntakin alkaa pikkuhiljaa löytyä noilla superlyhyillä jalustimilla, joten eiköhän se tästä. Nyt jos pohjat vaan pysyy kunnossa, niin ruvetaan hyppäämään tekniikkaharjoituksia matalilla korkeuksilla joka sunnuntai.

kuva harjoituksesta

Ensiviikolla mennään Robertin valkkun ja Pilvi tulee tän kuun lopulla taas käymään, toivottavasti on hyvä keli ja onneksi on jo valoisampaa illallakin.
Hennan äiti oli mukavasti tänään paikalla ja viitsi kuvatakin, kesäksi pitäisi löytää joku innokas, joka jaksaisi silloin tällöin seistä kameran takana estetuntien aikana, vaikka videoitakin ottaen. Joku joka viitsisi edes vähän opetella käyttämään kameraani ja noudattaa annetuja ohjeita (simppeleitä). Hennan pikkusisko vaikutti lupaavalta, harmi että hänen kesänsä taitaa mennä jalkapallon parissa..

Special 4

Videota pukkaa

Tässä illan ratoksi julkaisen videot syksyn VEKARAn kisoista. 70cm perusrata + uusinta ja 80cm perusrata.

 

 

 

edit: lataan nämä myöhemmin toiselta koneelta uudestaan, jolloin niiden pitäisi näkyä myös isompana..

Kevyempää menoa

Palautteleva viikko

Maanantaina Musta meni lasten alkeistunnin, todennäköisesti ratsastajana oli Venla (jalustimen pituuksista päätellen). Itse en käynyt ollenkaan tallilla maanantaina, vaan ajattelin päästää Mustan kevyemmällä ja palauttelevalla liikunnalla.

Tiistaina oli hirveä tilsakeli ja kun pari tuntilaista oli kipeänä, ei Musta poikkeuksellisesti mennyt ollenkaan tunnille. Kävin köpsöttelemässä ilman satulaa maastossa. Musta oli melko hyvä, ei siis jäykkä mistään, mikä myös viittaisi, että maanantain ratsastaja oli Venla. Venla ratsastaa niin rentona, ettei Mustakaan jännity eikä näin ollen ole välttämätöntä aina käydä selässä hänen jälkeensä.
Puolen tunnin mettätiellä ravailun ja laukkailun jälkeen oli jo sellaiset tilsat jaloissa, että oli paras köpötellä rauhassa kotiin. Menköön tämä kevyt alkuviikko palauttelusta parin rankemman päivän jälkeen. Katinka kipitteli alkeistunnin ja alkeisjatko tunnin, jolla mentiin puomeja. Sillä onneksi vielä toimii nuo Polarpadit.

Keskiviikkona Musta sai vapaata ja Katinka hölkytteli taluteltavana venäläisille ratsastajille. Katinka on nyt viime päivät ollut melko kiukkuinen muille hevosille. Ei niinkään tarhassa, missä on aina alimmaisena, mutta aamuisin tarhaan vietäessä ja iltaisin kun muita kulkee hänen armonsa karsinan ohi. Katinka oli kuulemma yhtenä aamuna Mustan kanssa järjestänyt sellaisen shown,  että Annella oli mennä herne nenään. Mustahan ei kauaa jaksa katsella jos joku louskuttaa leukojaan lähellä, vaan antaa (tai yrittää antaa) kyytiä louskuttelijalle.

 

 

 

Torstaina ratsastin tiellä, joka onneksi hyvin aurattu (tai ainahan se on). Kentällä olisi tullut älyttömät tilsat.. Menin reilun puolisen tuntia tietä edestakaisin. Käynnissä ensin vähän pohkeenväistöjä, sen jälkeen alkuverkaksi laukkaa vähän lyhentäen ja pidentäen (sekä muutamat vaihdot). Homma jatkui vielä raviväistöillä. Loppukäyntejä tehtiin kentän ympäri menevällä tiellä, jossa oli hieman lunta ja hetihän ne tilsat tuli.. pitääkö tässä vielä kuitenkin virittää jäljelle jääneet Polarpadit Mustankin alle? Jos vaikka laittaisi vain ratsastuksen ajaksi.

 

Perjantaina Musta meni lasten alkeistunnille, jonka pidin itseasiassa itse. Anne kun oli Hesassa eikä kerinnyt paikalle. Anne piti sitten seuraavan tunnin, jonka aikana menin Mustan kanssa taas tielle hipsimään edes takaisin. Aloitin käynti- ja raviväistöillä, sen jälkeen avoja molempiin suuntiin (ei ollut parhaimmillaan) ja muutamat pätkät laukkaa pitkänä ja matalana. Ratsastuksen jälkeen venytin vielä etuset. Huomasin myös vasemman etusäären sisäpuolella pienen patin, luun kohdalla. Ei aristanut eikä ollut kipeä..



Peltoilua Hennan kanssa.. Katinka johti ja vei..