Robertin valkussa taas

Parempaan päin mennään

Mulla onkin sattuneista syistä ollut parin viikon tauko Robertin valkuista (ja ensi viikollakaan ei päästä). Tällä kertaa aloitettiin suoraan ristikosta (ravilla), jossa apupuomi edessä. Parin kerran jälkeen Musta oikein alkoi imeä ristikolle ja tuli tosi hyvää ravia pari askelta ennen puomia. Oikein lähti lavat kunnolla liikkeelle ja ajattelin vain, jee - keskiravi täältä tullaan! Musta oli muutenkin melko reipas, alkuverkkana tein paljon lyhyitä siirtymiä, jossa vaadin vain liikkumaan pohkeesta heti eteen.
Muutaman hypyn jälkeen ekalta ristikolta jatkettiin toiselle ristikolle taas ravilähestymisellä, jolta neljällä askeleella ristikko-okserille. Okei, meille tuli ekalla kerralla 5 askelta, koska en ratsastanut tarpeeksi eteen ja sainkin jatkaa heti uudestaan linjalle. Tällä kertaa vähän enemmän jo ravissa eteen ja heti esteen jälkeen kunnolla kevyeen istuntaan ja poni eteen. Ja helposti tuli neljä askelta.. Roberthan vaatii Mustalta samat askeleet kuin muiltakin tai ainakin lähdetään yrittämään niitä. Laukkasisääntulolla tuo sama väli piti päästä kolmella askeleella. Kaikilla meni hyvin, niin pari kertaa riitti ja päästiin tulemaan toisesta suunnasta eli ensin linjan väliin ja siitä ristikolle ravilla, toiselle ristikolle saatiin tulla jo laukalla ja jatkaa kaarevasti ristikko-okserille (joka taidettiin tässä vaiheessa nostaa ihan okseriksi). Kaarre piti tulla viidellä askeleella ja mun piti tehdä melko suora kaarre ja vähän oikaista jo ristikolle mennessä, jotta saan sen viisi askelta. Tämä oli aika helppo väli meillekin. Tosin nyt kun muistelen, niin taidettiin tästäkin suunnasta tulla ensin ravi sisääntulolla tuo kaarevalinja. Laukkasisääntulollahan siihen pitikin saada se 4 askelta..
Kokorataleikkaalla olevaa okseria tultiin toisesta suunnasta pystynä tuon kaarteen jälkeen. Siihen piti tulla vähän rauhallisemmassa laukassa ja ehdottomasti suoraan keskelle, jotta 'takana' olevat esteet ei häiritsisi hevosta. Ekalla kerralla kyllä pysähdyttiin tohon, en oikein tiedä miksi kun tultiin ihan hyvin..

Eri 'radat' on numeroitu eri väreillä. Ensin punainen, sitten sininen ja viimeisenä hypättiin mustaa. 7/4 oli siis aina pysty eikä okseri.

Lopuksi tultiin pientä rataa eli ensin ristikko (tää pidettiin ristikkona koko ajan, koska oli kohti maneesin ovinurkkaa toisesta suunnasta ja toisesta tuli tosi tiukka ja hankala käännös eli helppo este vaikeassa kohdassa), josta kulman kautta okserille. Okseri-linja pysty, johon lähdettiin hakemaan sitä 3 askelta Mustan kanssa (kuten toisestakin suunnasta), mutta tyydyttiin neljäänkin jos vaan ajateltiin eteenpäin ponin kanssa eikä jääty himmailemaan. Sieltä ristikko toisesta suunnasta ja kaareva linja okserille. Viimeiseksi vielä kakkoseste toisesta suunnasta, tällä kertaa pystynä (avustaja nosti takapuomin aina pois). Ekalla kerralla meille tuli kielto tuolle okserille, kun jäin itse vähän epäröimään. Robertin mielestä Mustan olisi silti pitänyt hypätä, kun tuli niin täydelliseen kohtaan eli sai vähän näpäyttää esteen edessä. Eli vaikka mä epäröisinkin hieman, niin ponin pitäis mennä kun tuodaan kerran oikein. Tokalla mentiin ihan helposti sitten yli, kun itse vaan päätin uskaltaa. Musta kuitenkin veti pienet palkokasvit sieraimiin ja kielsi toisellakin okserilla, joka oli vielä ihan naurettavan matala (toinen olikin 'radan' korkein n.80cm) ja taas piti komentaa. Mä en tosin mielelläni komenna kunnolla esteen edessä, ettei lähe hyppäämään paikaltaan ja mä rysäytä sitä esteen sekaan. Robert siellä jotain mutiskin, että esittäisit ees komentavas.. Koska palkokasvi oli vielä sieraimessa, yritti Musta linjalla möngerrellä ohi vielä pystystä, mutta siinä vaiheessa mä aloin jo suuttua ja ratsastaa ihan tosissani. Loppu menikin sitten ihan nätisti kun saatiin asiat 'keskusteltua' Mustan kanssa läpi.

Sain kehuja asennon parantumisesta (on sitä kyllä treenattukin) ja etenkin kantapäistä. Pääsin oikein toimimaan malliesimerkkinä kuinka kantapäät vaan on alhaalla ja pysyy, kun yhdellä ryhmäläisistä ei oikein meinannut pysyä. Yleensä mä oon pikemminkin ollut esimerkkinä tapauksiin 'älä-tee-näin', joten kivaltahan se tuntui välillä jotain osatakin. Lisäksi mun ohjaspituudesta ei valitettu kertaakaan (muiden kyllä), vaikka sekin on yleensä ollut huomautuksen kohteena. Kannattaa näköjään siis itsekseen treenatessakin kiinnittää asioihin huomiota.
Oli taas oikein opettavainen valkku ja tykkään Robertin tyylistä valmentaa ja puuttua asioihin. Lisäksi löytyy aina perustelut ja näkee hyvin ongelmakohdat. Hyvin onnistuu sama harjoitus 4 melko erilaisen ratsukon kanssa (pari nuorta, joista toinen ei hirveästi hypännyt ja sitten turhan reipas poni ja hidas poni). Lopputulokseksi halutaan kaikille sama, siihen vaan päädytään vähän eri keinoin jokaisen tapauksessa. Eli ei todellakaan mitään kaavamaista menoa.

Kotikentällä harjoittelemassa lyhyitä jalustimia

Tässäkin treenissä painotettiin hyviä, pitkiä teitä ja syvälle kulmaan ratsastusta (ravissa, kuului oikein tohon alkuristikon lähestymiseen tehdä päätyyn hyvät ja syvät kulmat). Oikomaan ne hevoset kuulemma oppii ihan opettamattakin (on huomattu joo..) Me käytiin Mustan kanssa niinkin syvällä välillä, että jalustin kolis seinään. Anne meni ekassa ryhmässä Paletilla, joten pääsin seuraamaan harjoitukset jo siinä ja tiesin mitä odotetaan. Oli jotenkin helpompi lähteäkin siitä tekemään itse samoja harjoitteita. Musta ja Oromis sai siis odotella kopissa omaa vuoroaan ja liekö tuo seisoskelu ladannut molempiin energiaa, kun oli reippaita poikia ja vauhtiakin riitti, jopa Mustallakin.