Superrussi!

Ei olis juuri paremmin voinut mennä

Sunnuntaina (8.9.) oli sitten Russimestaruuksien finaali, ihan täällä meidän kotitallilla. Luokat oli matalat ja radoistakin tehtiin melko helppoja. Vilja meni Katinkalla 40cm ja osallistui näin minirussimestaruuteen. Katinka korjasi potin kotiin voittamalla luokan ja Vilja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi, vain osallistumalla tähän viimeiseen kilpailuun (jaettu 3. sija, toisella oli myös estekisan voitto, joten pisteet tasan). Vilja ratsasti muutenkin tosi hienosti, rytmi oli hyvä ja tyttö pysyi hyvin hypyissä mukana vaikka ei ole aiemmin tainutkaan oksereita hyppiä eikä porttia. Edellis sunnuntaina tallinmestaruuksissa Viljalla oli vielä vähän vaikeuksia pysyä hypyissä mukana, mutta nyt stemppasi hienosti!


mulla oli 'hieman' väärät asetukset kun kuvailin, joten tuloskin on sit sen mukainen. Milloinhan sitä oppis tarkistamaan asetukset ennen kuin alkaa räiskiä?

Hennan suorituksessa poni oli jo himpun väsynyt (todella lämmin päivä), joten Hennan oli tyytyminen kakkossijaan. Russicupin voitto kuitenkin oli jo oikeastaan varmistettu edellisillä 3. voitolla, joten hieno loimi brodeerauksineen päätyi meille!
Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet russikisat tältä vuodelta meidän porukalla. Neljä osakilpailua, missä Katinka meni 7 luokkaa ja otti näissä 6 ykkössijaa ja yhden kakkosen. Voisiko paljon paremmin enää mennäkään? Olen kyllä niin ylpeä pikku ponimuksestani sekä tietenkin myös ratsastajista!

Katinka on jotenkin hirveen itsetyytyväisen näköinen..

Russiluokkien jälkeen ratsastettiin vielä tallin omat luokat 70 ja 80cm. Molemmissa vain tallin omaa väkeä. Musta hyppäsi kivasti, joskin oli ekan luokan jälkeen jo himpun väsyneen oloinen, intoa kuitenkin riitti ja pyrki hyvin eteen. Kaikki hypyt onnistui hyvin, ei tullut juurikaan miniaskelia vaan rytmi pysyi hyvin. Itsellä oli hyvä fiilis ja rohkeutta mennä. 70cm hävittiin niukasti Hennalle ja Epronille, näin kyllä jo uusintaa tehdessä, että jäin ihan himpun isommalle kaarteelle yhdessä tiukassa kohdassa (jäljet näkyi maassa), sekä yksi hyppy tuli vähän pienellä, siinäkin meni pari sadasosaa hukkaan. Kakkostila kuitenkin (niukasti tosin, seuraava hengitti ihan niskaan).
Kasikympissä Henna teki ainoana tuplanollat, meille muille tuli yksi pudotus ekassa vaiheessa. Mulla ja Mustalla se tuli vikalla esteellä, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä poni oli vähän löysä, oma ajatus jo uusinnassa ja kaikkea muuta. En yrittänytkään ratsastaa aikaa vaan tein rauhassa hyvät pitkät tiet, joten hävittiin sitten ajassa Milalle ja Miille. Hennalle siis kaikenkaikkiaan erittäin voitokas päivä ja hirmu kasa ruusukkeita..

Olin omiin ratoihini erittäin tyytyväinen pudotuksesta huolimatta, poni toimi hyvin, imi esteille ja oma pää kesti. Tuo kahdeksankymppiä ei tuntunut juurikaan missään. Annekin kehui, kuinka helposti meni ja näytti hyvältä.

Näyttäis olevan seiskakympistä molemmat hyvät kuvat mitä löytyi. Näyttäähän toi aika matalalle..

Vertsukin ratsasti elämänsä ensimmäiset kisat, Mustan kanssa 20cm (Mimmi talutti), vaikka ei puomeja kummoisempia ole juuri mennyt. Sen takia ei annettukaan Katinkaa tai Bobbya Vertsulle, kun ne saattaisi tuonkin kokoisista jo hypätä. Musta tyytyi ravaamaan ja laukkaamaan nätisti yli.

Kisoja ja kissanristiäisiä

Tai jotain sinnepäin..

Keskiviikkona tein Mustan kanssa perus verryttelyjumppaa eli paljon ympyröillä, ylitaivutuksia, siirtymiä yms. Matalassa muodossa ja poni pyöreänä.
Jotenkin Mustan kaviot näyttää vieläkin silmiini ihan eri mittaisilta. En tiedä olenko tulossa hulluksi vai olenko vain ylihuolehtivainen, mutta..

Torstain Musta sai vapaaksi ja perjantaina oli tunnilla, jonka jälkeen itse tein vain nopeasti ympyröitä ja ratsastin pohkeiden väliin sekä pyöreäksi. Musta oli ok ja toimi nopeasti hyvin.

Lauantaina Musta ahkeroi 3 tuntia (melko kevyitä tosin) ja itse kävin vähän pellolla verryttelemässä seuraavan päivän Tallin Mestaruuksia varten. Musta laukkaili pellolla innoissaan, mutta oli selkeästi vähän väsynyt. Ravipätkät oli hyviä. En juuri kummoisia tehnyt, vähän ympyröitä ja siirtymiä, jotta poni tuntuisi taas omaan käteen sopivalta heti suoraan seuraavana päivänä. Henna oli mukana kamerani kanssa, joten koiratkin pääsi mukaan.

Dino ei viitsinyt juosta mukana, mutta Merci otti pari spurttia Mustan rinnalla

Syyskuun ensimmäisenä (eli sunnuntaina) kisattiin Tallin mestaruudesta. Tällä kertaa ratana oli esterata (tai eräänlainen estetehtävärata, koska välissä oli mm. ravipuomit) ja arvosteluna vain tyyliarvostelu. Jokainen este siis arvosteltiin erikseen 1-5 pisteellä ja aika ei vaikuttanut (eikä sitä otettu) arvosteluun. Ainoastaan hevosen piti kulkea sopivaa vauhtia. Korkeudet vaihteli puomeista 70cm, joita minä ainoana seniorina (lintsareita kaikki muut) hyppäsin, sekä tietysti kokeneemmat junnut myös.
Musta oli hieman väsynyt ja itse mokailin ihan urakalla. Kaikille pystyille tuli pikkuaskel ja sille ainoalle okserille Musta lähti sitten kauempaa, olin melkein mukana menossa.. Pääty-ympyrällä oleva viuhka oli haasteellinen ja siihen Musta meinasi stopata. Ihme kyllä, päästiin ehjänä ylitse kun kerrankin itse jatkoin ratsastusta, jes!
Pisteet oli paremmat mitä oletin, mutta ainoana sennuosallistujana oli voitto automaattinen ;)
Junnut keräsi kyllä parempia pisteitä kuin minä, ei tosin kovin paljon. Alakerran arvosteluun (kädet, jalat, katse yms.) olin tyytyväinen, sieltä tuli suora rivi nelosta. Hauskaa oli pienestä sateesta huolimatta ja kentän pieni kuraisuuskaan ei haitannut menoa.

ainoo hyppykuva tallinmestaruuksista. Hennan isän ottama (kai)

Maanantaina Musta teki perinteisen lasten alkeistunnin, jonka jälkeen itse ympyrällä töitä. Musta oli superhyvä! Pehmeä, herkkä, reipas - kaikkea mitä siltä voi toivoa. Mustan on nyt parin viime kouluvalkun jälkeen ollut tosi pitkään helppo ratsastaa vaikka olisikin tunneilla ennen omaa menoa. On nopeasti melko hyvin avuilla (joskus puskee pohkeiden päälle) ja on RENTO heti kun kiipeää selkään ja ottaa ohjat käteen. Tämän takia ratsastankin itse yleensä tuntien jälkeen vain puolisen tuntia avut läpi ja selkää töihin. Kun homma toimii, niin ei tarvi joka päivä vemputtaa ja vääntää menemään tuntitolkulla.

Tiistaina Musta oli jatkotason tunnilla ja itse menin perinteisesti sen jälkeen (on niin kiva, kun on valmiiksi verkattu hevonen). Tein avoja ja muita suoristuksia sekä kevyttä taivuttelua ympyröillä. Oli ihan jees ja toimi hyvin.

Keskiviikkona käytiin Hennan ja Epronin kanssa pellolla. Mustan keskittymisestä ei oikein tullut mitään, kun piti vahtia, missä Epron menee. Lähinnä humputeltiinkin, vähän ympyröitä pari reippaampaa laukkapätkää ja eteen-alas ravissa. Tarkoituksella muutenkin kevyesti vain verryttelyä seuraavan päivän Robbyn valkkua varten.

Torstaina matkattiin Annen ja Foriolan seurassa Takkulaan Robbyn valkkuun. Siellä oli esteet viikonlopun kisoista jäänyt kentälle ja niitä sitten sovellettiin. Kolme pitkää linjaa (suora ja pari kaarevaa) sekä yksi sarja, mitä käytettiin.
Aloitettiin pysty-okseri linjalla (pitkä), joka aluksi oli ihan ristikoina ja silloin siihen sai ottaa yhden askeleen enemmän eli Mustan kanssa tultiin 7 askeleella. Tosin aluksi tultiin ihan liian kovaa ja saatiin moitteita (nauttisi nyt kerrankin kun Musta tykkäsi mennä eteen). Tätä pari kertaa niin, että tultiin hyvin, jonka jälkeen nostettiin pystyksi ja okseriksi. Okserin alla oli vielä joku peloke, mutta hyvin päästiin yli.
Tämän jälkeen kaareva linja, jossa kaikki teki pakosta samana kaarteen, kun Robby laittoi 'tielle' yhden esteen, jonka vierestä piti mennä. Pitkä linja taas (okseri-pysty), johon meillä tuli 11 askelta (piti kyllä tulla kymmenellä), joten muutaman kerran jälkeen sainkin ukaasin, että tulen niin monta kertaa peräkkäin, jotta askeleet tulee oikein. En saanut kertaakaan okserille hyvää isoa hyppyä, joka olisi auttanut, mutta ukaasin jälkeen laitoin menoksi ja juuri ja juuri päästiin vaaditulla askelilla. Itsellä ei meinannut kyllä laskupää toimia ollenkaan, vaan jätin aina kakkosaskeleen laskematta..
Meitä oli valkussa kuusi (ihan liikaa mun mielestä), joten tämän jälkeen hypättiin suoraan 'rataa', joka alkoi toisella okseri-pysty linjalla, jonka jälkeen okseri-pysty linja (se 10 askelta), kaarto sarjalle, jota ei myöskään oltu vielä hypätty (tais olla meille jopa 4 askelta) ja viimeisenä alun pysty-okseri linja ja keskimmäisen linjan pysty väärästä suunnasta loppuun. Eli paljon esteitä, joita ei oltu vielä hypätty ja jo hypättyjä jonkin verran nostettiin (jopa minulle). Rata meni muuten ihan jees, mutta heti ensimmäiselle hypylle tuli kielto. Se oli vielä radan matalin, varmaan joku alle 70cm ja ihan pelkistä puomeista tehty (muissa olikin monessa jotain väkerrystä siellä esteen alla). En ollut yhtään varautunut kieltoon, joten ratsastus jäi vähän kesken. Myöhemmin tilannetta miettiessäni totesin, että Mustaa taisi pelottaa ne viistosti esteen takana näkyvät tuolit ja muut hässäkät, joita katseli jo alkukäyntien aikana.
Kaiken muun sitten poni nätisti hyppäsikin radalla ja meno tuntui melko helpolta, vaikka askelia taisi tullakin vähän liikaa. Minkä takia hyppäsimme mm. sarjan uudestaan lopuksi. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi hyvä fiilis, ehkä mun päälle auttoi se, kun puomit oli nelimetrisiä ja kenttä valtava, niin ne esteet ei näyttäneet isoilta.

Perjantaina Musta teki yhden alkeistunnin, jonka jälkeen itse menin parikymmentä minuuttia. Oli alkuun vähän levoton suusta ja 'humalaisen' oloinen, mutta asettui melko nopeasti. Ratsastin vain rennoksi ja eteen-alas.

Hennan kuvaama. Pojilla on hauskaa..

Lauantaina Musta meni kaksi alkeis-alkeisjatkotuntia, jonka jälkeen käytiin nopeasti pellolla vähän ottamassa reipasta laukkaa. Mimmi tuli mukaan Katinkalla vähän verryttelemään sitä seuraavan päivän russimestaruuksia varten. Mentiin ihan vaan kevyesti ja nopeasti, sen verran, että molemmat ponit sai paikkoja laukattua auki.

Kouluvalkun kootut

eli Heli on leikkinyt videonmuokkausohjelmalla

Piditte tai ette, tässä se tulee. Useista pienistä videonpätkistä koottu kokonaisuus, maustettuna jopa pienillä tekstipätkillä. Musiikkia en ruvennut ymppäämään, kun ajattelin, että joku saattaa jopa tykätä kuulla valmentajan kommentteja ja ohjeita. Jos ei, niin laittaapi sitten volumen nollille ja mielilevyn soimaan..

Itse olen tuotokseen kohtalaisen tyytyväinen, varmasti tuolla ohjelmalla olisi saanut hienompaakin aikaan, mutta oma aikani on rajallista ja tämänkin kanssa meni jo.. turhan kauan..

 

Nyt kun katselin youtuben kautta videon, niin yksi kysymys videoita muokkaaville: miksi ihmeessä nuo tekstit hyppii tuossa kuvaruudulla eikä pysy paikoillaan? Videonmuokkausohjelmassa ne oli ihan paikoillaan..

Kirii kirii

Laahataan auttamattomasti jäljessä - vielä elokuuta

Perjantaina ratsastin Mustan kevyesti kentällä ennen tunteja. Oli hieman väsyneen oloinen, mutta meni kivasti. Taivuttelin kunnolla ympyröillä ja tein parit laukanvaihdot vastalaukkaympyrällä. Musta kipitteli vielä pari lasten tuntia.
Kengityshommeleiden takia oli valkun jälkeinen yö ensimmäinen laitumella tällä viikolla ja ajattelin sen tarkoittavan perjantaina ties minkälaista kikkailua Mustan kiinnisaamiseksi. Poni kuitenkin yllätti mut totaalisesti kävelemällä laitsalla luokse!
Katinka pääsi hetkeksi laiduntamaan Cyffen, Orhideen ja Foriolan kanssa ja oli onnessaan. Cyffeä vähän tutustutettiin Katinkaan ja isoihin heppoihin samalla, kun on ollut tarhassa vain Bobbyn kanssa (molemmat uusia). Kuvailin vähän samalla, jotta saataisiin Cyffestäkin edustava kuva nettiin.

Lauantaina olin turhan ajoissa paikalla ja Musta valmiina tunnille tuntia liian aikaisin. Lähdin siis itse käymään kevyen maaston ja sain sieltä mukaani pari hirvikärpästä (YÖK!). Hyvin verrytelty poni ahkeroi pair lasten tuntia, joista jälkimmäisellä puomeja. Tuntien jälkeen vietiin Musta, Mi ja Oromis yhdelle laitsalle, jota ei olla vielä keretty syöttämään kertaakaan koko kesän aikana. Heinä siis sen mukaisesti tosi pitkää ja tietysti vähän vanhentunuttakin, mutta hyvin näytti pojille maistuvan.
Katinka ahkeroi peräti neljä tuntia, joista yksi tosin oli hyvin hyvin kevyt köpöttely. Oli viimeisellä tunnilla kuitenkin vähän väsyneen oloinen.
Henna ja Tuike pesi Katinkan ja Mustan satulahuovat, jotka olikin jo taas melko likaisen näköisiä. Mitenhän tää palvelu tulee toimimaan talvella, jään kyllä kaipaamaan kun pitää taas itse ruveta enemmän hinkkaamaan noita.

Musta sai sunnuntain (25.8.) ja maanantain vapaaksi. Katinka taas kävi Hennan kanssa maastossa sunnuntaina ja maanantaina pari rauhallista maastoa tuntilaisten kanssa.

Tiistaina tehtiin vielä viimeisteleviä hyppyjä Katinkalla seuraavan viikon viikonlopun (tuliko tarpeeksi epäselvästi?) Russimestaruuksien finaaleja varten. Henna sai valita esteet ja hyppelin itse Mustalla mukana. Yllättäen kentällä ei ollut yhtään 'normaalia' estettä, kun Henna halusi kaikkia pelokkeita (joita Katinka ei kyllä enää pelkää ollenkaan). Mimmi oli kuvaamassa ja Mila nostelemassa esteitä, niin saatiin vauhdilla vedettyä homma!

Pelokkeiden käytössä on sekin hyvä puoli, että puomeja tarvii raahata vähemmän

Katinka ja 'hieman' kaukaa hyppy okserille. Henna hyvin mukana menossa

Portti, johon en oikein kertaakaan saanut hyviä askelia

Tämä oli meidän hurja aloituskorkeus

ja tähän lopetettiin. Molemmat tuli hyvin tätä korkeampaakin. Tää oli 80 tai 85, en nyt muista.

Hyppelyjen jälkeen vedin vielä maaston Vystillä, joka oli lievästi kierroksilla, kun maasto olikin ihan rauhallinen eikä sellainen reipas vedätysmaasto, mitä se on tottunut viime aikoina tekemään. Nyt joutui treenaamaan hitaan hidasta ravia (piti istua harjoitusravissa, jotta onnistui) ja oikein hidasta laukkaa. Sekä menemään muutenkin pyöreänä. Katinka lähti maastoon mukaan, Musta ei.

Vaihto, vaihto, vaihto

Laukanvaihtoja Pilvin valkussa

Torstaina ponin kengät oli vihdoin ojossa. Ihanainen kengittäjämme oli järjestänyt aikatauluunsa sen verran aikaa, että kävi heittämässä Mustan ympäri. Tämän takia tosin Musta joutui olemaan koko päivän karsinassa, kun Anne oli päivällä poissa ja Samuli ei osannut edellispäivänä sanoa tarkkaan, mihin aikaan ehtisi. Onneksi Musta on rauhallinen karsinassa ja viihtyy siellä yksinkin (toisin kuin Katinka, joka olisi varmaan tullut seinistä läpi).
Ehdin töistä kohtuu hyvissä ajoin ja puunasin Mustan kunnolla. Pintelöin jopa joka jalan, Pilvillekin helpompi seurata niitä, kun on kaikki samanlaisia. En tosin löytänyt mistään Mustan toisia patjoja, joten laitoin takasiin etujalan patjat ja lainasin Katinkan ohuet villapatjat Mustan etusiin, menihän se niinkin. Mimmikin oli ajoissa paikalla ja käytiin tekemässä pieni käpsy ensin tiellä ja sen jälkeen tein kevyitä taivutteluita käynnissä kentällä. Ehdin ottaa myös pienet pätkät ravia ennen Pilvin tuloa.
Valkun aiheeksi pyysin laukanvaihtoja. Musta on ruvennut laiskottelemaan, eikä viitsi esteillä vaihtaa nopeasti, kun vastalaukka on sen verran helppoa sille nykyään. Ennenhän se vaihtoi itsestäänkin, mikä ei sekään ole toivottava vaihtoehto, mutta nyt ei viitsi vaihtaa käskystäkään. Sileällä kun olen itsekseni tehnyt, menee vaihtod vasemmasta oikeaan hyvin, mutta oikeasta laukasta rupeaa ennakoimaan ja painamaan hirveää vauhtia vasemmalle (ja pohkeen päälle!) vaikka mitä tekisin. Pilvi olikin ajatellut laukkapainotteisempaa valkkua, joten sopi hyvin.

Alkuverkaksi tehtiin pohkeenväistöjä ravissa. Vasemmalle meni hyvin, oikealle yritti takapää vähän johtaa aluksi, mutta kun löysin itselleni oikean ajatuksen, lähti homma luistamaan oikein hyvin. Oikea suunta on aina ollut Mustalle hankalampi, mutta nyt erot on tasoittunut huomattavasti ja liike on etenevää molempiin suuntiin. Pohkeenväistön laadunhan määrittää johtavan etusen liike. Mustalla on ollut taipumus väistää liikaa sivulle, jolloin liike eteenpäin on loppunut. Suuri syyhän on tietenkin olleet minun liian vahvat avut. Kun on itse löytänyt sopivan herkkyyden ja keveyden, on ponikin oppinut menemään myös eteen.

ollaan ihan sävy-sävyyn, tarkoituksella.

Pohkeenväistöjen jälkeen kolmikaarista kiemuraa laukalla. Ensin niin, että koko ajan sama laukka ja keskimmäinen kaarre siis vastalaukalla. Vain hyvät linjat ja tasainen rytmi. Vastalaukka kaarteissa meinasin oikaista liikaa, jolloin Pilvi meni tolpaksi seisomaan ja pakotti tekemään hyvän linjan. Kappas, poni pystyikin siihen helposti ja saatiin hyvä suoristus ennen toista kaarretta. Kun olin löytänyt hyvät linjat molemmissa laukoissa ja saanut hyvät suoristukset, ruvettiin tekemään laukanvaihtoja. Eli suoristuksessa aina vaihto ja jos yhtään painoi pohkeen päälle, niin voltti kaarteeseen ja hevonen tasapainoon. Aluksi vaihdot oli yhtä sähellystä, vaikka aloitettiin helpommasta suunnasta (eli vasemmasta oikeaan). Toiseen suuntaan Musta kuitenkin taas rupesi ennakoimaan rajusti eikä juurikaan auttaneet voltit ennen tai jälkeen vaihdon.
Pidettiin pieni huilitauko ja tehtiin välissä muutamia takaosakäännöksiä. Eräänlaista neliötä edestakaisin niin, että kulmiin puolikkaat käännökset ja sen jälkeen kun hevonen oli hyvillä avuilla niin koko käännökset. Pikkuhiljaa saatiin oikeallekin jo vähän pienennettyä käännöstä. Vasempaan tuli kivoja. Taivutusta saisi olla enemmän, mutta nyt pysyy tahdissa ja samankokoisilla askelilla sekä ilman napakäännöstä.

vastalaukkaympyrällä

Tämän jälkeen lähdettiin yrittämään laukanvaihtoja toisella tapaa. Isolla pääty-ympyrällä vastalaukkaa, josta sitten laukanvaihto myötälaukaksi. Näin poni ei pysty ennakoimaan koska vaihto tehdään ja sen on helppo jatkaa vaihdon jälkeen myötälaukassa ympyrää. Ensimmäinen vastalaukannosto oli kyllä kaikkea muuta kuin mallikelpoinen suoritus, mutta se taisi enemmän johtua minusta kuin ponista. Ei oikein aivot meinannut ymmärtää antaa oikeanlaisia apuja. Tällä metodilla tulikin oikein hyviä vaihtoja, silloin kun kuski ei mokannut.

Lopuksi vielä keskiraveja ensin puolirataleikkailla, joissa piti kiinnittää enemmän huomiota siirtymiin. Musta ei oikein tullut takaisin riittävän nopeasti. Sitten vielä ympyröillä siirtymiä keskiravin ja harjoitusravin välillä. Kuskille tuppasi tulemaan hiki!
Loppuun vielä pidemmällä ohjalla eteen-alas keventelyä. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen päästyään kunnolla hommiin.

Tässä on jo yritystä, vaikka poni onkin vähän päässyt nousemaan ylös

Mimmin 'palkitsin' kuvailuista työntämällä sen Katinkan selkään ja laittamalla hommiin siellä. Isolla ympyrällä ylitaivutuksia, siirtymisiä ja pyöreäksi ratsastusta. Eli tasainen käsi ja vahva pohje - niillä toimii Katinka (ja oikeastaan kaikki). Laukannostojakin saatiin ihan kivasti, ilman että ponin pää nousi taivaisiin. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän eteen-alas ratsastusta, mitä on omasta mielestäni tosi vaikea neuvoa tekemään.

hienosti venyy Katinkankin askel - toisinaan

 Tämä postaus tulee nyt ilman videota, kun se on vielä työn alla, eikä aikaa tunnu millään olevan sen pyörittelyyn.. ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Joten video tulee joskus myöhemmin..

Kenkä-ongelmaa kerrakseen

Superpikapäivitys..

Perjantaina 20min maastokävely, tiellä vähän pohkeenväistöjä ja sen jälkeen kentällä töitä. Oli tosi jäykkä ja ihan kuin juovuksissa. Ei meinannut millään pysyä pohkeiden välissä vaan liihotteli ties minne. Ympyrällä tein loivia avoja ja yleensäkin kevyttä taipumista välillä matalana, välillä vähän korkeampana. Pikkuhiljaa pehmeni kyljistä ja alkoi pysyä pohkeiden välissä. Työt oli käyntipainotteista höystettynä ravi ja laukkapätkillä. Lopettaessa poni oli taas mukava oma itsensä ja melko pirteä. Jos olisi ollut aikaa, olisi tästä ollut hyvä aloittaa oikea työnteko, mutta menköön nyt tälläisenä kevyempänä päivänä.

Lauantaina kävin Mercin kanssa Kouvolassa näyttelyssä, hieman jännitti esittää, kun en ole Mersukan kanssa aiemmin näyttelyssä ollut ja muutenkin viimeisestä koiranäyttelystä on parikin vuotta aikaa. Merci käyttäytyi hienosti, mutta ei miellyttänyt tuomarin silmää ja joutui tyytymään H-arvosteluun. Kirjallinen arvostelu oli kyllä hyvä. Kova pudotus SERTistä H:ksi, mutta..
Musta teki pari lasten alkeis/alkeisjatko tuntia, itse en käynyt ollenkaan tallilla.


Mersulainen näyttelyssä

Dinon laitoin perjantaina siskoni mukaan maalle ja saikin siellä riehua serkun lasten kanssa ja muutenkin juoksennella vapaana sydämensä kyllyydestä. Oli kyllä kovin pitänyt siskoani silmällä, jotta häntä ei vaan jätetä sinne, kun en minäkään ollut paikalla.
Sunnuntaina odottelin sitten Dinoa maalta kotiin, mutta tulivat niin myöhään (seitsemän jälkeen) etten jaksanut enää lähteä tallille. Musta saikin siis suunnitelmista poiketen vapaan, mikä tuskin ponia harmitti.

Maanantaina Mustalta puuttui toinen etukenkä (vasen) ja arkoi vähän tiellä. Kävin hiekkakuopalla kevyesti taivuttelemassa lauantain jäljiltä (olikin melkoisen jäykkä taas) ja oli siellä ok. Tein nelikaarista kiemuraa, lähinnä käynnissä. Osan suorista otin ravilla ja lopuksi pari 'pitkää sivua' laukalla. Kävin vielä kentällä kokeilemassa vähän ravailua ja laukkailua.
Kentällä Musta otti vasurilla lyhyempää askelta eli oli melkoisen epätasapainoinen. Mustan kipittäessä lasten tunnilla, etsin kenkää laitsalta mutta en löytänyt. Varastoistani löytyi onneksi yksi sopiva etukenkä ja kengittäjän oli tarkoitus tulla tiistai-aamuna.

Tiistaina kengittäjä ei ollutkaan käynyt, joten mentiin 'paljain varpain' vieläkin. Arkoi hieman enemmän kuin eilen tiellä ja oli todella jäykkä. Lisäksi kavio hieman lähtenyt lohkeamaan. Kävin taas hiekkiksella, jossa on sen verran enemmän pehmeää hiekkaa, että epätasapainoisuus ei siellä tunnu. Jatkoin samaa nelikaarista kiemuraa (kaarteet n.6-8m halkaisijaltaan), koska sillä sai erinomaisesti taivuteltu molempiin suuntiin ja tehtyä vielä suoristuksetkin väliin.
Syöttelin ruohoa ja annoin kaurat odotellessani iltatuntia alkavaksi, jonne Mustakin oli menossa. Yön Musta oli ollut tarhassa (kuivalla heinällä), joten ruoho todella teki kauppansa.
Kentällä Musta otti ravissa ihan selkeästi lyhyempää askelta vasemmalla, mikä tiesi taas lapojen jumittumista.

Keskiviikkona oli kenkääjä vihdoin käynyt, mutta itku meinasi päästä, kun pyynnöstä huolimatta Mustaa ei oltukaan kengitetty muuten ympäri vaan laitettu vain puuttuva takaisin. Totta kai lohjennutta kaviota oli pitänyt myös vähän vuolla, mikä sitten aiheutti sen, että vasen oli oikeaa himppasen lyhyempi (eli sama tilanne kuin ilman kenkää).
Sain kengittäjän onneksi kiinni ja lupasi tulla laittamaan ympäri seuraavana päivänä ennen kouluvalmennustani, onneksi..
Tein kuitenkin kentällä reilun tunnin töitä saadakseni jäykkyyttä pois. Himpun oli varsinkin alkuun epätahtinen, johtuen varmaan myös lapojen jäykkyydestä. Tein reilua ylitaivutusta ympyrällä käynnissä ja vähän varovaisemmin ravissa. Lisäksi ympyrällä loivia avoja ja sulkuja. Oikealle avo oli tosi hankalaa, vasemmalle alkaa sujua, mutta siihen suuntaan taas sulku tuottaa vielä vaikeuksia.
Laukassa kokeilin parit vaihdot, jotka oli melko ok. Vasen laukka oli kovin jäykkää. Laukassa hainkin jo eteen-alas, jotta saisin vähän venymään joka puolelta.
Lopuksi vielä pohkeenväistöjä ja ravissa parit lisäykset.
Musta oli mielellään tekemässä töitä, vaikka osa hommista olikin hankalaa. Pysyi myös hyvin pyöreänä, joskin väsyessään alkoi hieman painaa kädelle ja valua alas. Liike parani eikä lopussa ollut enää epätahtista.
Loppuverryttelyksi Musta jatkoi vielä lasten tunnille.

Seuraavaksi onkin luvassa kunnon sepustus Pilvin kouluvalkusta, kera kuvien ja ehkä jopa videoiden..