Vaihto, vaihto, vaihto

Laukanvaihtoja Pilvin valkussa

Torstaina ponin kengät oli vihdoin ojossa. Ihanainen kengittäjämme oli järjestänyt aikatauluunsa sen verran aikaa, että kävi heittämässä Mustan ympäri. Tämän takia tosin Musta joutui olemaan koko päivän karsinassa, kun Anne oli päivällä poissa ja Samuli ei osannut edellispäivänä sanoa tarkkaan, mihin aikaan ehtisi. Onneksi Musta on rauhallinen karsinassa ja viihtyy siellä yksinkin (toisin kuin Katinka, joka olisi varmaan tullut seinistä läpi).
Ehdin töistä kohtuu hyvissä ajoin ja puunasin Mustan kunnolla. Pintelöin jopa joka jalan, Pilvillekin helpompi seurata niitä, kun on kaikki samanlaisia. En tosin löytänyt mistään Mustan toisia patjoja, joten laitoin takasiin etujalan patjat ja lainasin Katinkan ohuet villapatjat Mustan etusiin, menihän se niinkin. Mimmikin oli ajoissa paikalla ja käytiin tekemässä pieni käpsy ensin tiellä ja sen jälkeen tein kevyitä taivutteluita käynnissä kentällä. Ehdin ottaa myös pienet pätkät ravia ennen Pilvin tuloa.
Valkun aiheeksi pyysin laukanvaihtoja. Musta on ruvennut laiskottelemaan, eikä viitsi esteillä vaihtaa nopeasti, kun vastalaukka on sen verran helppoa sille nykyään. Ennenhän se vaihtoi itsestäänkin, mikä ei sekään ole toivottava vaihtoehto, mutta nyt ei viitsi vaihtaa käskystäkään. Sileällä kun olen itsekseni tehnyt, menee vaihtod vasemmasta oikeaan hyvin, mutta oikeasta laukasta rupeaa ennakoimaan ja painamaan hirveää vauhtia vasemmalle (ja pohkeen päälle!) vaikka mitä tekisin. Pilvi olikin ajatellut laukkapainotteisempaa valkkua, joten sopi hyvin.

Alkuverkaksi tehtiin pohkeenväistöjä ravissa. Vasemmalle meni hyvin, oikealle yritti takapää vähän johtaa aluksi, mutta kun löysin itselleni oikean ajatuksen, lähti homma luistamaan oikein hyvin. Oikea suunta on aina ollut Mustalle hankalampi, mutta nyt erot on tasoittunut huomattavasti ja liike on etenevää molempiin suuntiin. Pohkeenväistön laadunhan määrittää johtavan etusen liike. Mustalla on ollut taipumus väistää liikaa sivulle, jolloin liike eteenpäin on loppunut. Suuri syyhän on tietenkin olleet minun liian vahvat avut. Kun on itse löytänyt sopivan herkkyyden ja keveyden, on ponikin oppinut menemään myös eteen.

ollaan ihan sävy-sävyyn, tarkoituksella.

Pohkeenväistöjen jälkeen kolmikaarista kiemuraa laukalla. Ensin niin, että koko ajan sama laukka ja keskimmäinen kaarre siis vastalaukalla. Vain hyvät linjat ja tasainen rytmi. Vastalaukka kaarteissa meinasin oikaista liikaa, jolloin Pilvi meni tolpaksi seisomaan ja pakotti tekemään hyvän linjan. Kappas, poni pystyikin siihen helposti ja saatiin hyvä suoristus ennen toista kaarretta. Kun olin löytänyt hyvät linjat molemmissa laukoissa ja saanut hyvät suoristukset, ruvettiin tekemään laukanvaihtoja. Eli suoristuksessa aina vaihto ja jos yhtään painoi pohkeen päälle, niin voltti kaarteeseen ja hevonen tasapainoon. Aluksi vaihdot oli yhtä sähellystä, vaikka aloitettiin helpommasta suunnasta (eli vasemmasta oikeaan). Toiseen suuntaan Musta kuitenkin taas rupesi ennakoimaan rajusti eikä juurikaan auttaneet voltit ennen tai jälkeen vaihdon.
Pidettiin pieni huilitauko ja tehtiin välissä muutamia takaosakäännöksiä. Eräänlaista neliötä edestakaisin niin, että kulmiin puolikkaat käännökset ja sen jälkeen kun hevonen oli hyvillä avuilla niin koko käännökset. Pikkuhiljaa saatiin oikeallekin jo vähän pienennettyä käännöstä. Vasempaan tuli kivoja. Taivutusta saisi olla enemmän, mutta nyt pysyy tahdissa ja samankokoisilla askelilla sekä ilman napakäännöstä.

vastalaukkaympyrällä

Tämän jälkeen lähdettiin yrittämään laukanvaihtoja toisella tapaa. Isolla pääty-ympyrällä vastalaukkaa, josta sitten laukanvaihto myötälaukaksi. Näin poni ei pysty ennakoimaan koska vaihto tehdään ja sen on helppo jatkaa vaihdon jälkeen myötälaukassa ympyrää. Ensimmäinen vastalaukannosto oli kyllä kaikkea muuta kuin mallikelpoinen suoritus, mutta se taisi enemmän johtua minusta kuin ponista. Ei oikein aivot meinannut ymmärtää antaa oikeanlaisia apuja. Tällä metodilla tulikin oikein hyviä vaihtoja, silloin kun kuski ei mokannut.

Lopuksi vielä keskiraveja ensin puolirataleikkailla, joissa piti kiinnittää enemmän huomiota siirtymiin. Musta ei oikein tullut takaisin riittävän nopeasti. Sitten vielä ympyröillä siirtymiä keskiravin ja harjoitusravin välillä. Kuskille tuppasi tulemaan hiki!
Loppuun vielä pidemmällä ohjalla eteen-alas keventelyä. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen päästyään kunnolla hommiin.

Tässä on jo yritystä, vaikka poni onkin vähän päässyt nousemaan ylös

Mimmin 'palkitsin' kuvailuista työntämällä sen Katinkan selkään ja laittamalla hommiin siellä. Isolla ympyrällä ylitaivutuksia, siirtymisiä ja pyöreäksi ratsastusta. Eli tasainen käsi ja vahva pohje - niillä toimii Katinka (ja oikeastaan kaikki). Laukannostojakin saatiin ihan kivasti, ilman että ponin pää nousi taivaisiin. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän eteen-alas ratsastusta, mitä on omasta mielestäni tosi vaikea neuvoa tekemään.

hienosti venyy Katinkankin askel - toisinaan

 Tämä postaus tulee nyt ilman videota, kun se on vielä työn alla, eikä aikaa tunnu millään olevan sen pyörittelyyn.. ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Joten video tulee joskus myöhemmin..