lauantai 31. joulukuuta 2011

Viimeistä viedään

Ainakin tältä vuodelta

Tänään oli kauniin aurinkoista ja jopa pientä pakkasta. Yöllä oli myös satanut hieman lunta, joten maakin hohteli kauniin valkoisena. Lunta ei kyllä ollut riittävästi tekemään kentästä kovinkaan ratsastuskelpoista (ainakaan kengättömille), joten tunnit oli tänäänkin tarhassa. Ekan tunnin aikana viereisen tarhan hevoset (lähinnä Sunrise) oli saanet pukkilaukka-kohtaukset, joka tietenkin vaikutti ponin lurjuksiin, joiden olisi pitänyt keskittyä työntekoon. Täysin vastoin tapojaan Katinka oli pimahtanut ja ruvennut keulimaan ja pomppimaan paikoillaan. Onneksi Roventan ratsastaja meni vain puoli tuntia ja Katinkan ratsastaja saatiin siirrettyä Roventan selkään. Katinka kun ei rauhoittunut edes Annen mennessä taluttamaan. Muut ponit rauhoittui nopeasti ja tunti jatkui, Katinka sai kyytiinsä Emman. Hieman hillui Emmallakin, mutta ei kauan jaksanut yrittää, kun tehoa ei enää ollut. Turpahihna oli kyllä taas väärin, mikä aiheutti aluksi pään heittelyä (huomasin heti, kun menin tarhan laidalle katsomaan). Pää rauhoittui heti kun turpahihna korjattiin. Yllätykseksi Emma ei edes näyttänyt kovin pitkältä Katinkan selässä vaikka on huomattavasti minua pidempi ja varsinkin pitkäjalkainen. Poni raukka oli kyllä taas ihan hikinen, tarvitsisi todellakin uuden klippauksen. Anne meinasi, että voi olla parempi kun en ratsastaisi Katinkaa huomenna ettei ole taas ihan virittynyt keskiviikon lasten tunnilla, pitää ehkä tyytyä irtojuoksutukseen. Emma on kyllä kehittynyt hurjasti ja osaa nykyään vaatia hevoselta kuin hevoselta rehellistä työskentelyä. Vähän Katinka painui turhan kasaan, mutta se on aina ollut sen helmasynti, kokoaminen kun on sille niin helppoa (lisäykset sitten ei olekaan).

Meidän tunnilla oli Pauliina Beetunsa kanssa, Emma Roventalla ja Vilma Missillä. Aluksi Anne kyseli haluttaisiinko hypätä, johon lähes kuorossa huusimme joo, mutta päätti kuitenkin väännättää koulua, suunnitelma oli kuulemma jo valmiina. Teimme toiseen päätyyn tarhaa pääty-ympyrää, ensin isompi jossa vain asetus ja vähän taivutusta ja heti perään pienempi, jossa lähdettiin vähän kokoamaan käyntiä ja siirtämään painoa enemmän takajaloille. Tämän jälkeen pienemmällä ympyrällä siirrettiin hevosen takapäätä vielä pienempää ympyrää. Takaosakäännöksen esiastetta siis. Vaikeinta oli saada Musta pysymään rentona ja jatkamaan ympyrää rinta edellä, se kylki kun olisi ollut niin helppo laittaa menemään ensin. Kun homma alkoi sujua jatkettiin vielä kulmassa takaosakäännöstä, ensin niin että takajalat polki pienempää ympyrää. Tärkeintä oli säilyttää tahti ja takajalkojen polkeminen eikä vain antaa takasten ruuvata paikoillaan käännöksessä (se kaikkein yleisin virhe taka- ja etuosakäännöksissä).
Muualla 'uralla' sitten kevyttä ravia, jotta hepat sai aina välissä venyttää itseään ja vähän huilia. Musta yritti muutamaan otteeseen jopa tehtävää laukassakin (oliskohan jollain ollut hieman liikaa painetta pohkeissa), mutta tyydyttiin kuitenkin tekemään käynnissä. Lopuksi vähän laukkaa ja sen jälkeen välikäyntien ja venyttelyn jälkeen samaa vielä toisessa kierroksessa. Ilmeisesti olimme loisto oppilaita, koska lopuksi saimme palkkioksi hypätä muutaman kerran. Anne toi pari kavalettia tarhaan ja Musta, Roventa sekä Beetu sai ottaa muutamat hypyt. Rovis ja Musta oli ihan innoissaan, kun ei ole pitkään aikaan päässyt hyppäämään. Anne käänteli kavalettipalikkaa toisen päällä ja lopulta hypättiin kaikki vielä se ysikymppisenäkin. Melkoinen suoritus sillä pohjalla. Eilisen ja tämän päivän tuntien jäljiltä tarhan pohja oli melkoisen pehmeä ja hevosille raskas, minkä huomasi kyllä jo muutaman hypyn jälkeen. Mustalla on kyllä yllättävän kova kunto vaikka onkin välillä ollut useampikin vapaapäivä ja kevyitäkin viikkoja. Hypyt oli tosi hyviä ja lähti hyvästä kohtaa (eli en tuonut ihan juureen kiinni), itsellä meni vähän pasmat sekaisin muutamassa hypyssä, mutta mukana oli tosi onnistuneitakin suorituksia (eli sellaisia missä oikeasti käsi oli taas rento ja hevonen pääsi hyppäämään kunnolla pyöreänä). Eikä päätä edes paleltanut se ysikymppiäkään vaikka pohjakin oli mitä oli. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ratsastus vuoden viimeiselle päivälle.

Tallissa vielä auteltiin Sunrisen kanssa ja Anne kävi taas selässä hetken istumassa. Eipä sanonut pikkutamma siitä mitään tänäänkään. En kyllä muistanut vieläkään ottaa mukaan Katinkan joululahja omppuja ja porkkanoita. Aamulla tuli vähän kiire, kun yöpakkasen takia auton lukko ei auennut ja jouduin pujottautumaan apukuskin puolelta sisään.. Kiireessä jäi kännykkäkin kotiin, nyt kun olisi jopa saattanut saada edes jotakuinkin nättejä kuvia..

Musta 4v.
 Huonon tasapainon vuoksi paketoin varsinkin maastoon jalat myös putseilla. Taustalla Sepsu ja Vilma.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Talvea odotellessa

vesisadetta riittää

Torstaina menin tallille jo päivällä. Henna tuli Vääksystä kyydissä ja yhdessä hoitelimme Mustan ja Katinkan ratsastus kuntoon. Onneksi tallilla ei ollut pahemmin satanut, koska Musta oli ilman loimea ja Katinkakin ilman kaulakappaletta. Ennen ratsastusta heitin vielä päiväheinät pikkutarhaan, isossa olikin vielä aamuisia jäljellä.

Ratsastin Mustalla puolisen tuntia, kevyttä taivuttelua ympyrällä ja siirtymisiä käynti-ravi-käynti-laukka. Treenasin omia käsiäni taas kankien kanssa, on se hassua kuinka paljon rennompana ne pysyy ilman jatkuvaa vahtaustakin, kun tietää että poniparalla on suussa enemmän tavaraa. Mitään ihmeempiä en tehnyt, koska pohja ei todellakaan ole paras mahdollinen. Hokkien kanssa ei kyllä yhtään liukastele, mutta..
Samaan aikaan Henna verkkasi Katinkaa ihan käynti-ravi siirtymillä. Mielummin ratsastaisin Katinkan ensin, koska Mustan jälkeen pienempi tuntuu aina hassulta. Silloin kun ratsastelin Katinkalla päivittäin ja Mustalla harvemmin (kun oli nuori), niin Katinka oli se jonka selässä tuntui normaalilta. Nykyisin on siis päinvastoin. Minun ratsastaessa Katinkalla teki Henna Mustalla loppukäynnit. Onkin oikein kätevää kun on joku auttamassa, niin kerkiää lyhyessäkin ajassa ratsastaa molemmat ponit.

Katinkan kanssa aloitin perus ympyrätyöskentelyllä. Ensin käynnissä asetusta (ja vähän ylitaivutustakin) sisään ja ulos, samaa ravissa. Ihmettelin kun poni oli kovin hankala suusta eikä halunnut pysyä pehmeästi pyöreänä kuten yleensä. Lopulta tulin vilkaisseeksi turpaa ja huomasin, että turpahihna oli jotenkin hassusti. Katinkalla on käytössä remonttiturpis eli turpahihna tulee kiinni kuolainten alapuolelta. Tällä kertaa Henna oli kuitenkin vanhasta tottumuksesta laittanut turpahihnan kuten perus englantilainen tulee. Muuten kyllä ok, mutta hihna vain jäi niin alas, että häiritsi kuolaintuntumaa. Turpisongelman ratkettua työnteko jatkui huomattavasti mukavammin. Pään nuljuaminen rauhoittui ja poni pystyi taipumaan ja asettumaan kivasti. Laukassa hain ensin vain hyvää rytmiä ja asetusta sisään. Oikeassa kierroksessa se oli lähes mahdotonta, aina kun asetusta sai sisään edes vähän, alkoi lapa puskea ulos (ei pahasti) ja sen perässä perä liirata ulos myös. Sai olla pohkeet kohtalaisen huvittavassa asennossa jotta ponin sai edes joten kuten taipumaan sisälle. Vasemmassa kierroksessa ei ongelmia. Kun avut oli jotakuinkin läpi, lähdin kokoamaan vähän ravissa eli ensin kasaan hetkeksi (lyhyt, korkeampi askel) ja sen jälkeen eteen venyttäen. Katinka ei valitettavasti osaa kovin hyvin venyttää päätään eteen-alas, joten tuo ravi-rentoutus on sille lähinnä sitä, että pääsee reippaammin juoksemaan eteenpäin ja aavistuksen venyttämään kaulaa. Katinkan kun pystyy kasamaan todella pakettiin koko kropalta. Samaa tein laukassa. Vasen kierros meni taas ongelmitta, mutta oikeassa yritti koko ajan vaihtaa vasempaan laukkaan kun pyysin kokoamaan. Lopulta kuitenkin onnistui ja tämän jälkeen saikin laukata reippaasti eteen. Samalla Henna pääsi näkemään kuinka kevyesti ja reippaasti Katinka oikeasti voikin liikkua ihan ilman pohkeitakin. Lopuksi vielä vähän pohkeenväistöjä molempiin suuntiin.
Henna sai tulla tekemään loppuravit ja neuvoin miten ponia saa rennoksi eteen-alas (tai edes sinne alas). Kun poni oli rentoutunut hyvin molempiin suuntiin niin päästettiin huilimaan ja kävelemään. Katinkan kävellessä kävin raatelemassa uuden pyöröpaalin auki, jotta viimeinenkin tarha saisi päiväheinänsä (eli siis Katinka, Musta ja Roventa). Tämän jälkeen Henna pesi Katinkan varusteet, itse jaksoin pyyhkäistä ja rasvata Mustan kanget ja laittelin enemmän iltaruokia poneilla ja hain purua pariin karsinaan. Illalla Katinka meni vielä kevyelle tunnille, tuli siis hyvä palauttelu vielä lihaksille.

Tänään (pe) kävimme Mustan kanssa 1,5h reippaahkon maaston vedossa. Mukana oli Foriola, Kitima ja Roventa. Ratsastajien nimiä en muista, vaikka olen kyseiset aiemminkin nähneet. Eivät ole tallin vakioratsastajia vaan käyvät lomiensa aikana (ilmeisesti siis mökiltään). Muutamalla laukkapätkällä päästin Foriolan eteen, muuten se tyytyi tulemaan tosi nätisti Mustan perässä. Vähän sateli räntää, mutta emme kastuneet pahasti. Maastot on täysin sulia, joten oli hyvä päästellä vähän menemään. Foriolankin kunto on selvästi kasvanut ja jaksoi viimeisetkin laukkapätkät ihan hyvin. Palautuminen sillä kestää vähän pidempään kuin näillä kovakuntoisemmilla, mutta siitä se kunto kohenee.
Takaisin tullessa virittelin Mustan satulan Katinkalle, jonka oma satula meni lainaksi Epronille. Annella oli 6 ratsukkoa tunnilla, joten satuloista meinasi olla pulaa, parilta kun vielä puuttuu omat (ja aika satulastudioon on vasta tammikuussa, harmi ettei Hippossportilla ole enää satula-autoa). Tunti pidettiin pikkutarhassa, jossa sula pohja ja tytöt pääsivät vähän hyppäämään (puomeja ja ristikkoa/pientä pystyä). Katinka oli kuin viritetty mopo ja liikkui todella reippaasti ja oli selvästi innoissaan hyppäämisestä (silti kielsi ekan kerran ristikolle, kun annettiin kerran mahdollisuus). Viimeisillä hypyillä rupesi jopa vähän keulimaan omaa vuoroaan odotellessa, pitänee siis jatkossakin pyrkiä virittämään ennen estetunteja. Tuuli olikin hyvin iloinen, kun poni kerrankin oli enemmänkin pidäteltävissä kuin eteenpäin käskettävissä. Siinä onkin tunne mihin tuon ponin kanssa on hyvä pyrkiä.
Huomiseksi on taas luvattu pakkasta, mutta jos tarhan pohja on vielä sula ja pehmeä, pitää ehdottaa Annelle, että hypyttäisi mua ja Pauliinaakin. Tekisi tosi hyvää näin pitkästä aikaa.

Katinkan ja mun 'gloorian' päiviltä. Laine-esteellä korkeutta n.90cm, ekalla hypyllä jäin 'vähän' jälkeen. Kaikki samalta estetunnilta ja ajalta kun meillä ei ollut satulaa, paksu huopa oli pehmittämässä mun takalistoa..

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Maastoilua

ja maastoesteitä

Kenttä muistuttaa tällä hetkellä enemmän luistinrataa kuin ratsastuskenttää, joten onneksi olin lupautunut viemään Tuulian ja kaverinsa maastoon. Tytöt otti Epronin ja Mellin, Miljakin lähti Kitimalla mukaan. Käytiin pikkulenkki, jossa oli kaatunut sopivasti pienen pieni puu tien yli niin, että sitä pääsi vähän hyppelemään. Kitima jaksoi ihan hypätä pari ekaa kertaa, Musta taas innostui sitä enemmän mitä useampi hyppy otettiin. Epron ja Melli tulivat molemmat oikein nätisti. Oli mukava maastoreissu ja maastossa pystyi hyvin menemään jopa nuo kengättömät.

Eka kerta ikinä, että olen Katinkalle joutunut hokin vaihtamaan kulumisen takia. Yleensä tuo porskuttelee koko talven samoilla hokeilla ihan ongelmitta.. Huomenna on varmaan varusteiden pesun vuoro, Henna meinasi tulla puuhailemaan, niin samalla varmaan pyyhkäsen Mustan vermeet.. Jos vaikka sais jotain järkevää aikaseks Katinkankin kanssa..


Dino ja nemesis Vinski, ihmeen lähekkäin..
Jouluinen kuusikuva


lauantai 24. joulukuuta 2011

Hauskaa Joulua

ja Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvällä mielikuvituksella voi Joulua kutsua jopa valkeaksi. Perjantaina kyllä jonkin verran lunta sateli, mutta valitettavasti aattoaamu ei valjennut vaan pikemminkin harmaantui sateen jälleen kerran kastellessa kaiken. Lähdin tallille melko ajoissa, koska tarkoituksena oli lähteä 9 aikaan joulumaastoon. Anne oli vielä nukkumassa, joten rupesin viskelemään hepoille takkeja ja viemään niitä pihalle. Ennen yhdeksää saapuivat Vilma ja Emma. Milja ja Pauliina tulisivatkin vasta iltapäivällä, joten lähdimme maastoon sitten kolmestaan. Emma otti Missin ja Vilma Foriolan, minä tietenkin Mustan. Evolle päin ei viitsitty edes lähteä yrittämään, kun metsäpätkä on kuivemmillakin keleillä kohtalaisen märkä, saati nyt useamman sadepäivän (viikon) jälkeen. Menimme vaihteen vuoksi ison tien toiselle puolelle. Siellä olikin hyvä pohja mennä, jopa kengättömän Missin. Kaikki kolme olivat ihan innoissaan ja laukka pätkällä takaisin tallille päin meinasi Foriola jo lähteä käpälästä (ja Musta heti perässä). Tyydyimme siis ravailemaan kotiin päin. Oli mukava maasto vaikka isompaa porukkaa ei saatukaan kasaan.

Katinkan lahja on jo avattu, suuri kiitos hoitaja-Hennalle hienosta huovasta. Kyllä nyt kelpaa kisailla. Katinka sai siis valkean kisahuovan, jossa nimi brodeerattuna molemmin puolin. Väriksi valittu vielä Katinkan kisasuojiin täysin sopiva vaalean violetti. Värioppi ilmeisesti mennyt perille ;)
Suurkiitokset Hennalle, myös kortti oli aivan ihana!

Muut lahjat odotteleekin avaamistaan iltaan, kunhan ensin vähän saunotaan ja syödään.


Joulukortti arkistojen kätköistä, vuosilta kun vielä oli lunta..

Iloista Joulua ja Antoisaa Tulevaa Vuotta kaikille!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Nastarenkaat

Vihdoin ja viimein

Vihdoin saatiin nastarenkaat Mustallekin alle, vaikka vaikeaa tuntui olevan. Torstaina olin vielä töissä, kun Milja soitti ja kysyi laitetaanko Mustalle tilsakumit. Olin ihan äimänkäkenä jotta onko siellä kenkääjä nyt? Kerroin sitten, että mulla on hokkeja varastossa, niin voin itse ruuvailla alle jos ei kukaan kerkiä kaivamaan niitä esiin. Lauantaina sitten vihdoin viimein pääsen tallille ja aloin hommiin.. Eipä muuta ongelmaa kuin että mun hokit oli 10-kierteillä (se normaali) ja kengissä olikin reiät 8-kierteillä.
Pienen pohdinnan jälkeen tajuan lopulta soittaa Anzulle, jolla yleensä on kaiken kokoisia hokkeja ja saan kuin saankin niitä 8-kierteisiä. Ei mennyt kuin puoli tuntia puhdistaa kaikki 16 reikää ja kiertää hokit kiinni. Yhteen joutui tekemään uudet kierteen, mutta onneksi olin saanut myös 8-kierteisen tapin lainaan, itselläni kun on vain se 10-kierteinen.
Ennen pikkujoulujen alkua kerittiin sitten käydä pieni maastolenkki ilman satulaa. Musta oli vähän kierroksilla kun oli ollut turhan monta vapaata peräkkäin.

Lasten pikkujouluissa päästiin jopa hiihtistelemään, perinteisesti Kitimalla ja Mustalla. Tosin jouduimme menemään laitsalla ja se oli kalteva, joten hepot pääsi laukkailemaan ylämäkeen. Hyvin jaksoivat ja kaikilla oli hauskaa. Toivottavasti saadaan lisää lunta, jotta päästään perinteisellekin hiihtisrundillemme kentän ja tallin ympärille.

Perjantaina oli Dinon ekat agikisat vieraassa paikassa. Ja ensimmäinen möllirata. Rata oli kohtalaisen hankala mölli-radaksi. Aluksi pyöritystä hypyillä ja sitten A ja puomikin kaksi kertaa. Dino selvisi mallikkaasti vaikka saikin hepulikohtauksen ja veti parit omat kierrokset kesken radan. Tosin tämä oli syy miksi olimme Even kanssa iloisia. Vieras paikka ja vieraat esteen, silti Dino oli niin rento että sai hepulit! Molemmilla radoilla. Radoilla oli myös tosi hienoja pätkiä. Kaiken kaikkiaan Eve ja minä oltiin tosi tyytyväisiä. Videoita tulossa myöhemmin, kunhan saan ne Eveltä. Tosin ekan radan kuvauksesta ei meinannut tulla mitään kun nauroin ihan katketakseni.


Kisojen kunniaksi kuva Dinosta

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Lunta tulvillaan on kaunis talvisää

Kun oliskin..

Joulukiireitä pukkaa (ainakin kortteja jo ruvennut tippumaan) ja sitä on hyvä käyttää tekosyynä kun ei ole kerinnyt kirjoitella.

Viime viikolla tosiaan hommittiin Dinon kanssa karsinoita ja muuta puuhaa tallilla. Torstaina oli jo pakko ottaa Mustaakin liikkumaan, kesäkengistä huolimatta, kun alkoi käydä turhan kierroksilla. Torstaina juoksutin hiukan pikkutarhassa, jossa oli ihan kohtuullinen pohja. Perjantaina ratsastelin kentällä varovaisesti, oli melko hyvä pohja kesälipsuillakin. Katinkalla vedätin liukurilla saavia pois laitsalta ja Emmaa laitumen suuntaan. Juoksutusvyöhön rintaremmi, johon sitten liinat. Veto kohdistuu siis rintaremmiin eikä vyöhön. Huomasi kyllä, ettei poni ole pariin talveen hiihtikseen osallistunut, kun se liukuri siellä takana liukumassa oli ehkä maailman kamalin asia. Tosin aina Katinka on ollut kierroksilla hiihtiksessä.. Itse kävelin vierellä ja onneksi laitoin suitset enkä lähtenyt riimun kanssa yrittämään. Jouluisan tunnelman saamiseksi laitettiin rintaremmiin vielä kulkuset.

Launtaina kampesin itseni aikaisin ylös ja tein aamutallin. Mustan kanssa oltiin tunnilla ja tehtiin puolikkaita askelia käynnissä ja ravissa (pääty-ympyrällä) sekä pari laukannostoa suoralla. Musta oli superrento ja muutenkin kulki hyvin. Vähän himmailtiin ravissa, jotta ei ala tassut lipsumaan. Sunnuntain tunnilla teimme keskiympyrällä taivutusta. Käynnissä myötä- ja vasta-asetuksia, ravissa voltit ulospäin avoimilla sivuilla. Musta taas tosi hyvä. Ehkä sen rentous johtuukin mun kädestä. Siis olen vihdoin onnistunut rentouttamaan käteni lähes koko aikaisesti..

Maanantaina Musta sai huilia lipsumisesta (kiva kun on kengittäjällä vähän jonoa..) ja kiusasin Katinkaa taas pulkalla (haettiin toiselta laitsalta saavi). Joutuupahan sekin vähän hommiin. Tiistaina tunnilla tehtiin paljon voltteja, sekä myötä- että vasta-asetuksilla käynnissä ja ravissa. Musta oli aluksi ravissa vähän jännittynyt, mutta lopputunnista taas tosi rento. Laukan nostot tehtiin voltin jälkeen, voltti käynnissä ja vasta-asetuksella, suoristus ja laukannosto. Musta teki muutamat tosi hyvät nostot, kun itse onnistuin olemaan sähläämättä.

Dinolla on perjantaina ensimmäiset möllikisat, niitä ja lunta odotellessa..
Katinka ja joulunpunainen uusi riimu (sekä keskeneräinen klippaus)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lunta

vihdoinkin..

Yön aikana oli vihdoin satanut lunta, ei paljon, mutta sen verran että maa on nyt valkoinen ainaisen pimeän mustan ja ruskean asemesta. Tänään piti mennä tekemään aamutalli, mutta Vilma halusikin vaihtaa vuoroa, joten menenkin vasta illaksi.

Sunnuntain olimme Mustan kanssa tunnilla, oli aika sekatunti, mutta ihan kivasti meni. Pohja oli ihan jäässä, mutta ei onneksi liukas. Yläpäädyssä  pääty-ympyrä oli vähän pehmeämpi, samoin urilla uskalsi jonkin verran ravailla. Tehtiin pääty-ympyrällä hidastuksia käynnissä ja ravissa (vähemmän ratsastaneet yhden, minä ja Henna 4 vähintään). Musta löysi ravissa taas oikein kivasti takajalkansa. Alkutunnista oli tosi karsea, puski pohkeiden päälle ja pelkkä ympyräkin oli todella vaikea tehdä. Lienee vaikutusta sillä että oli alkeistunnilla ensin eli lauantain alkeistunnin kanssa yhdistettynä kaksi peräkkäin ilman, että olisin itse käynyt selässä. No eipä siinä muuta voi tehdä kuin ratsastaa avut läpi, onneksi se Mustan kanssa on aika nopeaa. Poni alkoi lopulta toimia oikein hyvin ja kantoi itseään rennossa, pyöreässä ja avoimessa muodossa. Meidän helmasynti on se, että Musta herkästi kasaa itseään kaulasta liikaa (tai minä kasaan sitä, tosin tekee sitä myös Annella). Lopuksi oli todella pehmeä ympäri kroppaa ja pysyi myös kokoamisissa rentona..

Maanantaina kävin heittelemässä karsinat ja olin paikalla, kun ell tuli rokottamaan osan hevosista. Kaikki antoi ihan nätisti rokottaa itsensä ja täytyy myöntää, että Katinka ja Musta oli ehkä hankalimmat. Molemmat seisoi kyllä ihan hyvin paikoillaan. Musta meinasi kadota jo siinä vaiheessa kun ell kävelee kohti (ihan uusi ell meille eli ei tuntenut edes ennestään) ja Katinka meinasi (taas) ravistella neulan irti kaulastaan. Emman kanssa sitten vielä mitattiin kaikilta kuumeet, vaikka eihän noi päivälämmöt niin tarkkaa mittaa anna.

Dinolla oli vikat treenit Korkeavireessä tältä vuodelta. Ennen sitä käytiin Agrimarketissa ja Horzessa shoppaamassa (suolaa ja greenlinea ekasta, hokkeja tokasta). Horzesta tosin tarttui mukaan toppaloimi Katinkalle, kun kerrankin löytyi kokoa jossa kiinnikkeet kaulakappaleelle. Löytyi vielä toppakaulakappalekin, tosin erivärinen kuin loimi. Loimi on ruudullinen (ääh, en tykkää, mutta valinnanvaraa ei ollut) ja samanlainen jonka ostin Mustalle viime keväänä. Kaulakappale on musta, ei voi mitään..
Ennen treenejä käytiin hakemassa Eve kyytiin ja pääsin ihastelemaan 7vk ikäistä toyvillakoirapentua, olisin sen mielelläni kaapannut mukaani, niin söpö se oli.
Palataksemme Dinon treeneihin.. Dino oli ihan super. Aluksi pujottelua, Dino meni ekaa kertaa kaikki 12 keppiä ja meni tosi hienosti. Ohjureita oli vain alussa ja lopussa sekä muutama keskellä. Harjoituksena oli pari putkea, hyppyjä ja puomi. Dino meni myös puomia ekaa kertaa radan osana ja ilman hihnaa. Meni tosi hienosti. Sitten lisää keppejä, nyt Dino meni ekaa kertaa ilman hihnaa ja meni super hyvin. Eve jäi vielä taakse ja Dino vaan painoi eteenpäin. Mahtavaa ettei tarvitse rinnalla juosta. Yhden kerran meni väärästä välistä sisään, mutta jatkoi silloinkin loppuun asti ja kun siitä ei palkintoa tippunut, niin sen jälkeen meni aina oikeasta välistä sisään (ja oikealta puolelta tietenkin). Sai taas tapansa mukaan parit hihhuli kohtaukset. Todella hyvät treenit, nyt on hyvä jäädä joulutauolle. Tosin tarkoitus on mennä treenaamaan ihan keskenämme, ilman ohjaajaa siis. Pitää vaan katsoa sopivat päivät, jotka käy mulle ja Evelle.



Tallikisut nukkumassa.. 2 niitä siinä on, veljekset kuin ilvekset


Maanantai-aamun kauniit jääkuviot auton tuulilasissa

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Vettä ja pakkasta

kiva talvisää siis..

Keskiviikkona kenttä oli jotakuinkin pehmeä, mutta samalla myös aika märkä, kiitos edellispäivien sateiden. Parin humputtelupäivän jälkeen ajattelin tehdä Mustan kanssa edes jonkilaista työtä ja kaivoin kanget esiin. Poni oli erittäin reipas ja mukavan pehmeä (niin suustaan kuin kropastaan). Ja koska oma käteni on yhä kankien kanssa rennompi ja ehkä hallitumpikin sujui ratsastus oikein mukavasti. Ratsastin vuorotellen vähän kasaan ja sen jälkeen eteen-alas venyttäen. Erilaisia ympyröitä ja kaaria. Työskentely suurimmaksi osaksi käynnissä ja ravissa, ihan muutama laukka pätkä sopivan pehmeässä kohdassa.

Torstaina illan pimeydessä (kentän valot ei tunnu välillä paljon auttavan, kun hiekka jotakuinkin syö kaiken valon.. kaipaan lunta) kevyesti eteen-alas venyttelyä ja taivuttelua ympyröillä reilu puolisen tuntia. Poni oli oikein mukava, vaikka olikin näkevinään mörköjä kentän ulkopuolella, erittäin epämustamaista. Perjantaina koulutunnilla väistöjä. Halkaisijalta uralle päin väistöä ja heti väistön loputtua voltti kentän keskustaa kohti eli ulkoavut hallintaan. Musta oli ihan ok, ei parhaimmillaan. Liikkui kivasti eteen, mutta tietty rentous väistöissä puuttui. Kenttä oli ihan kohtuullinen, mutta pidättäydyimme laukasta.

Lauantaina haaveilin hyppäämisestä, mutta yön pakkasten takia kenttä oli kivikova. Käväisin sitten reilun puolen tunnin maastoköpsöttelyn. Sen jälkeen Musta oli hoitokurssilaisten uhrina tarjoten itseään harjaukseen ja pintelöintiin yms. Iltapäivällä vielä aloittelijoiden tunnille köpsimään. Dino ei jostain syystä halunnut lähteä maastoon mukaan ollenkaan. Liekö sillä joku ikään liittyvä pelkokausi vai mikä, käytin sen sitten maaston jälkeen pikkulenkin hihnassa, jossa oli hivenen varautunut, mutta ei mitenkään kovin pelokas. Säpsähteli kyllä joka kerta kun Musta astui oksan tms. päälle. Onneksi ensi viikko on lomaa ja toivottavasti kenttä olisi edes jonain päivänä hyppykunnossa. Maanantaina tosin tulee ell rokottamaan, joten hyppäämisen kanssa joutuu odottelemaan sinne loppuviikkoon. Toivottavasti tällä kertaa mikään hevosista ei reagoi, viimeksi 3:lle tuli kuumetta ja pienet patit rokotuskohtaan. Huomenna pitäisikin muistaa mitata lämmöt kaikilta, jotta voi sitten seurailla rokotuksen jälkeen. Tiistaiaamuna onkin kiva mennä tekemään aamutallia ja aloittaa kuumemittarin kanssa..

Aamuaurinko pilkistää puiden takaa. Kännykällä maastolenkiltä.

Ja näkyy se aurinko aarniometsässäkin.. tosin olemme kyllä alle 50 metrin päässä tallista

maanantai 28. marraskuuta 2011

Satulahuopia

ihan tajuton määrä..

Tänään oli Dinon treenipäivä (ja poju palasikin kotiin samalla, piiiiitkästä aikaa), joten sen kummepia ei ole kirjoiteltavana. Dinon viikonloppu meni hyvin, samoin molemmat treenit. Sunnuntain treeni oli vähän helpompi (lyhyempiä ratoja yms.) ja pitkästä aikaa oli taas pussia vuorossa. Samoin olivat harjoitelleet keinua. Tänään harjoituksina oli nopeita käännöksiä.
Dino oli ihan into pinkeenä hallissa ja ois koko ajan vaan halunnut radalle. Kun oli muiden vuoro niin vinkui ja seurasi tarkasti muiden tekemisiä. Tosi ihana katsella kun on niin innoissaan. Putken pimeään päähänkin lähtee jo tosi kaukaa ja ihan sika hyvät käänökset teki. Samoin pussiin meni hyvin (vielä tosin näytettiin vähän valoa sinne). Puolierona huomaa Dinosta, että tokossa on tullut selvästi enemmän tehtyä vasemmalla hommia, sille puolelle Dino hakeutuu automaattisesti ja siltä puolelta tehtävät on helpompia. Kotona pitäis vissiin keskittyä tohon toiseenkin puoleen.. mutta nyt satulahuopiin.

Eli jonkinlainen varuste-esittely ja päätin aloittaa sen satulahuovista. Jostain syystä niitä on kertynyt ihan liikaa..

 
Katinkan huovat. Valkoinen koulukisoihin, violetti estekisoihin
Perus Horzen koulumallin huopia 

Lilaan huopaan löytyy saman väriset suojat. Nämä siis samat huovat kuin ylläolevassa kuvassa

Katinkan ihana nimikoituhuopa. Ei valitettavasti sovi nykyiseen satulaan, Sydneyhekin aavistuksen pieni.
Finntack ponykoko (flättärimallinen)

Katinkan satula. Däslon koulusatula (synteettinen). Huopana joku Miljalta saatu koulumallinen huopa, vähän käytetty kun on niin ihmeen mallinen ettei oikein kenenkään satulaan istu..

Mustan kisahuopa
Horzen Equestrian -mallistosta. Vähän turhan paksu Mustan satulaan tällä hetkellä

Irtohuopa. Yksi mun lempihuovista. Kokoa full, joten vähän iso, mutta ei häiritsevästi, kun ei ole kiinnikkeitä satulaan.
Tukeva, mutta ei liian paksu. Merkki Equitare. Tätä käytetty estekisoissa ja tähän on mätsäävän väriset suojat.

Tämä on alunperin ostettu Katinkaa varten, mutta on viime ajat ollut lähinna Mustan käytössä.
Merkki Horse Guard. Pinta on samettimaista ja alapuoli hengittävää. Oikein kiva huopa ja olen näitä yrittänyt bongailla eri kaupoista..

Mustan satula, Sydneyn yleissatula. Huopana Horzen paksuhko huopa.
Huopaa on käytetty jo niin paljon, että täytteet on vähän länässä, joten ei ole liian paksu.


Loput huovat eivät tällä hetkellä ole varsinaisesti käytössä, syystä tahi toisesta..

Harmaa, sininen ja punainen Horzen Z-huopa. Ihanan paksu ja tukeva, valitettavasti tällä hetkellä Mustan käyttöön liiankin paksu ('liikaa' tullut lihaksia selkään ja satula ahdistaa paksumman huovan kanssa). Punainen ei oikeasti ihan noin kirkas väriltään mitä kuvassa näyttää.

Horsen Equestrian Sportwear -huopa. Tämä on alunperin Katinkalle ostettu, Mustakin sitä tosin muutaman kerran käyttänyt. Tällä hetkellä liian paksu Mustalle ja Katinkan satulaan väärän mallinen. Näitä huopia on lisäksi kaksi sinistä (tumman/vaaleansininen), jotka ostettu Mustalle kisahuoviksi. Mustan babyblue -suojat mätsää tämän mallin sinisiin satulahuopiin. Kyseiset huovat vain oli kotona kuvauspäivänä, joten niistä ei ole kuvaa.

Finntackin huopia. Satulanmallisia, koko Cob. Alunperin ostettu Katinkalle (vihreät) ja Jasminille (siniset). Sinisiä käytetty Mustalla silloin kun tarvitsi satulan alle lampaankarvan. Tällä hetkellä ei käytössä ja osa onkin myynnissä (vähemmän käytetyt).

Horzen valkoinen satulanmallinen huopa, koko cob/pony (15-16" satulat). Muistaakseni olisin tämän jostain kisoista voittanut tai sitten ostettu Jasminille koulukisoja varten. Käytetty ehkä kaksi kertaa..

Horzen satulanmallinen huopa, cob-koko. Ostettu Katinkalle. Tällä hetkellä käytössä ilman satulaa ratsastelussa (kiinnitys loimivyöllä). Pitää housut vähän puhtaampina, eikä ole esim. toppahousuilla ihan niin liukas kuin hevosen karva.

Lampaankarva 16" satulaan. Ihan peruskarva ei Mattes. Käytetty tarvittaessa molemmilla poneilla, tällä hetkellä ei onneksi tarvi kummallakaan.



Yksi vihreä neliöhuopa (en muista merkkiä) on vielä kotona jossain kaapin perukoilla eikä siis tällä hetkellä käytössä (eikä edes kuvattuna). Tässä samalla tuli siis esiteltyä satulat. Sydneyn satula istuu siis molemmille poneille, Katinkalle se tosin on aavistuksen leveä ja istuu hyvin vain jos selkälihakset on hyvät. Mitä ne ei siis tällä hetkellä ole, koska ponin liikunta koostuu lähinnä lapsiratsastajien ratsasteluista ja harva Katinkan kokoinen saa ponia peräänantoon. Seuraavassa varuste-esittelyssä on sitten vuorossa suitset ja suojat.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sataa sataa..

.. ropisee

Perjantaina kävin tallilla Miljan kyydillä ja ratsasteltiin yhdessä kentällä ensin. Kenttä oli just lanattu ja oli niin siloinen, että mietittiin jo sopiiko sinne mennä. Päivällä oli vähän sadellut, samoin torstaina, joten kenttä oli melkoisen pehmeä. Mustan kanssa menimme lähinnä toisessa päädyssä pääty-ympyrällä, Milja teki Kitiman kanssa enemmän halkaisijoita. Porttipäätyä käytimme kuitenkin vähemmän, se kun oli selkeästi märempi.
Musta oli tosi rento ja mukava, ohjelma oli lähinnnä irrottavaa eteen alas -ratsastusta ja taivuttelua sekä siirtymisiä. Reilun tunnin ratsastuksen jälkeen teimme vielä iltatallin, johon sisältyi mm. hevosten etsimistä pimeältä laitumelta (siellä ne oli metsänreunassa heinäpaalilla..)

Tämä viikkohan on ollut Mustalla aika kevyt, pari vapaapäivää ja pari köykäistä tuntia keskiviikkona ja torstaina. Torstaina oli yksi perhe katsomassa Annella myynnissä olevaa ponia, mutta olisivat olleet kiinnostuneempia Mustasta.

Lauantaina heräsin aikasin ja tulin Vilman, Hennin ja Emman kanssa puuhaamaan aamutallia. Neljään pekkaan saatiin hevoset ulos parissa satsissa, eikä tallihommissakaan kauaa mennyt.
Emma harjoitteli ohjasajoa Katinkan kanssa ja meni tosi kivasti. Poni oli todella reipas ja kohtalaisen pehmeä. Opetin Emmalle perusperiaatteet ja näytin lopuksi vielä pohkeenväistön ohjasajaen. Katinkalla on hyvä harjoitella, se kun on perushelppo mutta ei automaatti. Kenttä oli vähän kohmeessa yön pikkupakkasen jäljiltä, mutta varsinkin edellispäivän ympyrän kohta oli ihan pehmeä. Poni raukka kyllä hikosi todella paljon (voin kuvitella kuinka märkä olisi karvallisena).

Mustan kanssa käytiin vajaan 1,5h reippaassa maastossa. Mukana oli Emma Foriolalla, Vilma Beetulla ja Henni Kitimalla. Foriola meni kärjessä paitsi kävelessä, se kun tahrusti niin onnettoman hitaasti ettei Musta pystynyt kävelemään sen perässä. Emma sitten (tuttuun tyyliinsä) päästeli menemään, joten laukkapätkät oli melkoisen vauhdikkaita. Musta kuumeni tuttuun tapaansa toisen perässä eikä Kitima ja Beetukaan turhan rauhallisia olleet. Nuoriso oli takaisin tullessa kohtuullisen väsähtänyttä (eli Beetu ja Foriola), mutta rautakuntoiset Kitima ja Musta olisi mielellään porskutelleet vielä pidemmänkin reissun. Jopa Musta oli hikinen tämän maaston jälkeen, ei tosin paljon.
Illalla päästiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta, sekä saunasta ja ulkoporeammeesta (vain reilut 2h lilluttiin siellä) pikkujouluissa (Peten ja Annen firman). Puol viiden aikaan kotiin ja yhentoista aikaan aamulla taas Miljan kanssa tallille.. onneks ei väsytä kuin pikkuisen..

Tänään kenttä oli sitten enemmän jäässä. Mustan kanssa piti pysytellä lähinnä takapäädyssä sillä tutulla ympyrällä, koska etuosa oli melkoisen liukkaan oloinen (pinta vielä niin tasainen). Mustallahan on vielä kesäkengät jalassa, saa hokkipopot kun kengittäjän seuraavan kerran tulee. Mentiin lähinnä käyntiä höystettynä muutamilla pätkillä ravia ja pienet pätkät laukkaa. Musta oli ihan kiva, ei oikeastaan edes väsynyt eilisestä maastosta. Jäi vielä kahdelle tunnille (lähinnä käyntiä), joten saa oikein kunnon palauttelun eilisestä maastosta. Maanantai on Dinon reenipäivä, joten Mustalle taas vapaa. Tänään Musta harvinaisesti käveli portille oma aloiteisesti vastaan. Katinka jäi kauemmas katselemaan sellaisella ilmeellä, ettei taatusti halunnut lähteä töihin (ainakaan mun kanssa, heh). Miljan kanssa kerittiin hyvin ratsastaa tunnin verran ennen tuntien alkua ja sopivasti vesisadekin alkoi vasta meidän ollessä lähdössä pois tallilta. Nyt sitä vettä tuntuu taas tulevan oikein urakalla. Noh, ainakin kenttä taas pehmenee (ehkä vähän liikaakin).

Dino on ollut hoidossa perjantai aamusta lähtien. Agilitytreenit on nykyisin myös sunnuntaisin (20-21) ja koska minulla oli nuo pikkujoulut, niin oli helpompaa kun Dino meni Kikalle ja Evelle jo perjantaina. Maanantai iltapäivällä sitten nähdään, minulla on jo ikävä.. Ero tekee tosin hyvää Dinolle, joka on välillä ehkä turhan paljon kiinni minussa. Lisäksi saa nyt rauhassa 'sitoutua' Eveen, jolloin treenauksestakin tulee ehkä helpompaa. Tosin Dino on jo hyvin tottunut, että treeneissä Eve on se jonka kanssa puuhataan (ja mistä ne palkkiotkin tipahtaa). Hyvin on kuulemma viikonloppu mennyt, Dino on päässyt jopa sänkyyn asti nukkumaan, vaikka Rini sitä kuningatarmaisesti hallitseekin. Dino osaa tarvittaessa olla niin hurmaava poika..

Dino ja Rini päiväunilla, pikku söpöliinit..

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Uuuaahh

.. ja ääh..

On taas ollut (muka) hirveästi kiireitä ja tietokone on jäänyt monena iltana avaamatta kokonaan. Siispä blogikin on jäänyt päivittämättä. Piti oikein lukea mitä on edelliskerralla kirjoittanut, jotta tietää mistä jatkaa. Ja suoraan sanoen en edes muista mitä olen tehnyt pari viikkoa sitten sunnuntaina..

Aloitetaan Dinosta, siitä sentään muistan jotain..
Eli Dinolla on kerinnyt olla kirjoitustauon aikana jo kahdet treenit, molemmat menneet erittäin hyvin. Vauhtia alkaa tulla pojalle radalla ihan hirmuisesti lisää. Viime maanantaina jo ehdotinkin Evelle, että pitää ottaa hänetkin juoksemaan maastoon hevosen viereen, jotta saadaan yhtä nopeaksi kuin Dino (on niin kiva vaan istua ja katsella kun toinen pinkoo radalla ihan täysillä, jotta kerkiää ohjaamaan koiran oikealle esteelle..)
Pujottelua tehtiin jo ihan oikeilla kepeillä (ei siis enää sellaisilla vinokepukoilla) ja hyvin meni kun taas pääsi hommasta jyvälle. Keinunkin pää laskee jo lähes puoleen väliin, edistystä siis tapahtuu. Kaikkein parasta on huomata, kuinka Dino nauttii hommasta. Aina kun näkee missä paikassa ollaan, hinkuaa sisään kauhealla kiireellä eikä millään malttaisi odottaa harjoitusten alkamista. Eipä tätä olisikaan järkeä harrastaa jos koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa..

Katinkaa en ole itse kerinnyt juuri nyt liikutella, edes sitä kertaa viikossa mikä oli suunnitelmissa. Viime viikonloppuna Katinka oli sekä lauantaina että sunnuntaina kilpailuissa Hennan kanssa. Lauantaina Hennan edustaman ratsastusseuran seuranmestaruuskilpailut kouluratsastuksessa. Junioreilla ohjelmana He C:2. Henna ja Katinka sai tasaisesta suorituksestaan (josta kyllä puuttui ne wau-elämykset, mutta eipä ollut mitään suurempia pettymyksiäkään tai mokia) reilut 58%, joka riitti mestaruustaistoissa pronssisijalle. Anne vei Beetulla luokkavoiton, tosin itse ei ollut tyytyväinen suoritukseen, koska hevonen oli todella jännittynyt (ei näkynyt ulospäin, mutta..)
Sunnuntaina oli vuorossa esteratsastus. Verryttely Henna ja Katinka hyppäsi 40-50cm, itse kilpailuluokka oli 70cm (AM5, uusintaa ei tosin korotettu.. eli olisi sittenkin voinut osallistua myös 80cm). Pikkuluokassa (arv. A.2.0) ratsukko sijoittui toiseksi, vaikka poni ei hirmuisen reippaasti eteen kulkenutkaan. Esteetkin oli Katinkan mielestä ihan naurettavia ja se meni rimaa hipoen yli.. Lyhyet tiet yhdessä puhtaan suorituksen kanssa auttoivat ratsukon kuitenkin toiselle sijalle. 70cm tuli kaksi puhdasta rataa ja vaikka uusinnan teki lyhyillä teillä, ei aika riittänyt sijoille edes mestaruustaistoissa. Minkäs teet kun isommat ponit pystyivät tekemään yhtä tiukat tiet ja Katinka ei todellakaan ollut reippaimmillaan. Lieko syynä ollut edellispäivän kengitys ja uudet hokkipopot alla vaiko kaksi kisapäivää peräkkäin, poni vaikutti hieman väsähtäneeltä (henkisesti). Radat oli kuitenkin (vauhtia lukuunottamatta) hyviä ja siistejä. Anne tosin sanoi, ettei Henna saa enää ikinä osallistua Katinkalla alle 60cm luokkaan, on ihan liian helppoa..

Mustan kanssa on käyty muutamalla koulutunnilla tehden väistöjä ja toisella tunnilla siirtymiä. Viime lauantaina kerkesin sopivasti vielä 'kesäkeleillä' hyppäämään jumppasarjaa (3 pikkupystyä ja niiden välissä puomit innareina). Välit näytti omaan silmääni vähän pitkiltä, mutta olivat juuri sopivia. Itseasiassa ponin innostuessa meinasivat jäädä vähän lyhyiksi. Samoin jos esteitä olisi nostanut olisi välit olleet aika lyhyet. Kouluratsastuksessa on kivasti löytynyt taas rento ja hyvä fiilis. Poni kulkee pyöreänä ja pehmeänä sekä ennen kaikkea eteenpäin pyrkien ja RENTONA!!
Kelit on vaihdelleet muutaman pakkaspäivän ja kivikovan kentän sekä lämpimämmän ja pehmeän 'kesäkeli'-kentän välillä. Liikuntaakaan ei siis oikein voi suunnitella paljon etukäteen.. Lumi alkaisi olemaan ihan kiva juttu.. Onneksi maastot on vielä pehmeät, joten tarvittaessa pääsee päästelemäänkin.. Kovalla kentällä tehdään yleensä lähinnä käyntityöskentelyä höystettynä lyhyillä ravipätkillä. Käynnissä paljon väistöjä ja taivutuksia.


Piiiitttkä poika


Kolmikko kerrankin samoilla heinillä, Musta ei yleensä päästä Katinkaa ja Roventaa samalle kasalle

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Jihuu!

Olen oppinut jotakin..

Aamupäivällä maalattiin Vilman ja Annen kanssa tallin laajennusosan seinälaudoitusta. 3 pekkaan homma meni nopeasti ja kerkesimme hyvin vielä ratsastamaan valoisalla. Vilma meni Roventalla ilman satulaa ja itse hyppäsin Mustalla. Esteet oli valmiina edelliseltä päivältä, joten hyppäsin samaa harjoitusta kuin Emma Vepsillä perjantaina.


Kuva harjoituksesta

Alkuverkkana eteen-alas isoilla ympyröillä ravissa ja laukassa sekä väistöjä käynnissä ja ravissa. Musta oli hieman väsynehköön oloinen ja aavistuksen kankea. Mielellään lähti venyttämään alas. Hyppäsin ristikon molemmista suunnista muutaman kerran ja sen jälkeen 8-kuviolla ristikkoa ja pystyä vuorotellen. Aluksi niin päin, että pysty tultiin portilta, koska maapuomi oli sillä puolella estettä. Pystyn korkeus jotain 70cm. Musta hyppäsi mielellään ja rennosti. Itsekin onnistuin pitämään kädet rentoina (kunhan hoin itsekseni rennot kädet, rennot kädet! aina ennen hyppyä). Pariin kertaan pystylle tultiin turhan lähelle, mutta hyvin poni kiipesi ylitse.

Kun Anne tuli kentälle (taluttamaan Vertsua Milbyllä) pyysin siirtämään maapuomin toiselle puolelle pystyä, jotta pääsin tekemään harjoitusta myös toisesta suunnasta. Ohjeeksi Anne antoi käskyn pitää sama rytmi ja suoristaa paremmin kaarteen jälkeen. Samalla Anne myös nosti molempia esteitä. Pystystä tuli n. 80cm ja ristikon keskikohta n. 70-75 eli hyppykorkeus lähempänä 90cm. Ristikoilla saa hyvin huijattua mun korkeus silmää, ne kun näyttää aina matalille. Toisesta suunnasta tuli hyvät hypyt, vaikka pystylle jäi hieman löysäksi (mun moka), Musta hyppäsi kuitenkin ylitse hyvällä ja ilmavalla hypyllä. Ristikko meni tosi hyvin, joten lopetetettiin sitten siihen. Loppuravit eteen-alas ja loppukäynteinä käytiin pieni lenkki maastossa Vertsun seurana (+ Vilma Roventalla).

Tänään Musta menee kevyen koulutunnin ja huomenna saa vapaan, kun Dinon kanssa olemme taas agitreeneissä.

Ohjasajoin myös Katinkan. Perjantain vapaapäivä näkyi heti pienenä jäykkyytenä aluksi, tosin vertyi suht nopeasti. Oli oikeaan kierrokseen selkeästi huonompi kuin vasempaan eika oikein toiminut niin hyvin kuin yleensä. Vasta-asetuksella pystyy menemään jo himpun paremmin. Laukkojen jälkeen oli suht ok myös oikeaan kierrokseen. Vasen kuitenkin koko ajan selkeästi helpompi. Väistöissä yritti väittää ettei voi mennä ravilla.. *huoh*
Raukalle tuli kuitenkin vähän hiki, kun jätin viltin vyön alle. Ilma oli niin kolea, että ajattelin viltin olevan ihan paikallaan, mutta oli ilmeisesti sitten liikaa työntekoon. Sisäloimeksi vaihdoin kyllä jo fleecen tilalle villaloimen, kun oli loimien alta aika viileä. Ja karvakin on alkanut kasvaa kohtuu kiitettävää vauhtia takaisin..

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rennot kädet

Jos se vaikka joskus vielä onnistuisi..

Tänään pe Anne piti mulle koulutunnin. Riinankin piti tulla, mutta eipä näkynyt, joten menin yksin. Saipahan aktiivista palautetta koko ajan. Keskityttiin rentouteen, hevosen ja myös mun käsien, ne kun tuppaa jäkittämään aina välillä. Tuntuma pysyy kyllä tasaisena ja niin pois päin, mutta se viimeinen rentous puuttuu.. Olen samasta aiheesta kirjoittanut aiemminkin, tuntuu nämä kädet olevan ikuisuus ongelma mulle.

Aloitettiin käynnillä pääty-ympyrällä (alkukäyntien jälkeen siis). Käynnissä saan omat käteni ja Mustan nopeasti rennoksi, joten siirryimme pian raviin. Tarkoituksena oli hakea ponia eteen-alas - pitkään, rentoon muotoon. Pikku hiljaa alkoi pehmeys löytyä, vaikka mulla tuntu tänään olevan hartiat normaalia kireämmät.. Ravissa työskenneltiin molempiin suuntiin niin myötä- kuin vasta-asetuksillakin, sen jälkeen haimme pidempää muotoa laukassa. Musta ei vielä laukassa osaa kovin venyttää eteen-alas, sehän vaatiikin aika paljon tasapainoa. Välikäyntien jälkeen jatkoimme laukkatyöskentelyä tai oikeammin käynti-laukka-käynti siirtymiä. Neljännesympyrällinen käyntiä -> neljännesympyrä laukkaa jne. Välillä piti laukassa tehdä voltti, jotta sai siirtymistä hyviä. Musta kyllä hokas taas nopeasti, että miten niihin laukka-käynti siirtymiin pitää tulla ja minkälaista käyntiä jatkaa, joten ne parani ihan huimasti ja hipoivat jo lähes täydellisyyttä. Tämän jälkeen käynnistä seis -> peruutus -> laukannosto (laukkaa taas vain neljännesympyrä) -> käyntiin. Pysäytykset oli hyviä, mutta peruutukset vähän ongelmallisia. Käytän peruuttaessa liikaa ohjaa, jolloin ponin kaula lyhenee, kun muodon pitäisi säilyä koko ajan samana (tässä tapauksessa pitkähkönä ja matalana). Laukat nousi ihan kivasti peruutuksista, ottaen huomiooon, että niitä on tehty Mustalla vain ihan muutaman kerran. Kun molempiin suuntiin tuli muutama hyvä nosto ja käyntisiirtymä (nämä oli jo tosi hyviä tässä vaiheessa), tehtiin vielä muutama laukannosto sulkutaivutuksesta vähän pienemmällä ympyrällä (jälleen käynti-laukka-käynti siirtymillä). Tässä huomasi jo Mustan hieman väsyneen. Hyvin kuitenkin teki nämäkin (aina kun ratsastaja oli kartalla...)
Loppuverkkana ensin laukassa eteen-alas, sitten ravissa ja lopuksi käynnissä. Ravissa alkaa venymään eteenkin jo ihan kivasti. Näitä sulku-laukannostoja pitäisi nyt tehdä kerran viikossa ja nimenomaan niin, että poni on rento ja matalassa muodossa. Näin saadaan harjoituksesta oikeanlainen hyöty ja vaikutus oikeisiin lihaksiin (koko selkään).

Huomisen ohjelmana hyppäämistä ja alkuverkkana väistöjä, jotta tulee enemmän eri lihakset hommiin kuin tänään käytössä olleet. Musta oli jopa vähän hikinen tämän päivän jälkeen, harvinaista.

Eilen oli kuulemma vähän hillunut maastossa. Pukitellut laukassa eikä ollut malttanut pysyä jonossa.. Tosin muutamat muutkin oli ollut riemukkaina..

Mun kädetkin jopa rentoutuivat loppua kohden, mutta skarppina pitää kyllä olla.. ehkä se tästä pikku hiljaa..


Kesäinen tervehdys Katinkalta

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Esteitä, agia ja koulua

Sunnuntai

Sunnuntain estetunnilla ei ollut kuin Henna (Katinkalla) ja minä (Musta). Riina ei syystä tahi toisesta tullut (ei kyllä myöskään ilmoittanut ettei tule..)
Hypättiin eräänlaista rataharjoitusta tai oikeammin kääntämisharjoitusta (ohessa kuva). Esteet oli avoimia eli vain yksi puomi ja toinen puomi maassa maarajana. Jos totta puhutaan, niin yleensäkin meillä on vain kaksi puomia (pystyissä, oksereissa tietty 'molemmilla puolilla') per este, kun ei jakseta enempää kanniskella. Eli avoimet esteet ei ole mikään iso juttu. Korkeus 80cm (noin), koska se on korkeus jota Henna tulevissa kisoissa Katinkalla hyppää (uusinnan korkeus siis).

Alkuverkkana tehtiin 'keskiympyrää' esteiden väliin jäävällä alueella. Ravissa myötä- ja vasta-asetuksella, sitten laukassa. Yhteenkohtaan käännettiin pientä volttia. Pikaisen alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin yksittäisillä niin, että keskiympyrältä käännettiin voltti sellaiseen kohtaan, että voltin jälkeen oli suora linja esteelle. Ensin oikeassa kierroksessa 2. pystyä ja sitten vasemmassa kierroksessa 3. pystyä (numerot kuvassa). Näiden jälkeen vielä voltti -> okseri. Ratoina hypättiin useampaa peräkkäin. Yleensä aloitettiin voltin kautta (esim. 1. pysty -> okseri -> 'keskiympyrää ja voltti vasemmalle -> 3. pysty) ja mahdollisesti myös väliin voltteja. Volttien tarkoitus oli hakea takaosaa kunnolla alle (pienellä voltilla hevosen on pakko polkea) ja saada näin hyviä hyppyjä rauhallisella vauhdilla. Ei siis todellakaan painatettu ratatempoa. Varsinkin ekat hypyt oli tosi hyviä, sain tuotua Mustan hyvään kohtaan, hevonen oli terävä ja itse pysyin rentona hypyssä. Hennan voltit oli aluksi hieman liian isoja, joten niillä ei ollut toivottavaa vaikutusta. Kun Henna sai jutun juonesta kiinni ja voltit sopiviksi, joutui Katinkakin oikeasti käyttämään kunnolla takaosaansa hypyissä. Ja tosi hienoja hyppyjä sieltä tulikin. Vikoissa hypyissä tulimme Mustan kanssa yhdelle esteelle koko ajan ihan juureen (mun helmasyntini..), joten lopuksi otimme sitä pari kertaa uudestaan niin, että hyppäsimme hyvästä kohtaa. Viimeinen hyppy oli muuten hyvä, mutta mun jalat kyllä lenteli jossain.. Onneksi Annelta oli ääni käheänä, niin ei puuttunut tuollaisiin 'epäolennaisuuksiin' (heh heh).
Henna putosi viimeisellä (piti siis olla viimeinen) hypyllä, kun poni päättikin ottaa pikku askeleen ja Henna hyppäsi oikeasta kohtaa. Eipä siinä kummempia, likka kiipesi rohkeasti takaisin kyytiin ja hyppäsi saman esteen muutamaan kertaan uudestaan (vähän madallettuna) ja sen jälkeen vielä yhden toisen esteen (normaali korkuisena). Vika hyppy olikin tosi hyvä!
Kuva harjoituksesta

Maanantai

Eve on ihana! Jaksaa herätä aamulla aikaisin ottamaan Dinon vastaan, jotta mun ei tarvi töiden jälkeen ajella kotiin (23 km suuntaansa) koiraa hakemaan. Dinon treenit kun on ihan mun työpaikan (ja Even kodin) lähellä. Tällä viikolla menen vielä normaalia aikaisemmin eli puoli viiteen. Eve kyllä sanoi normaalistikin heräävänsä jo viideltä jos menee kouluun tai töihin aamuksi, nyt joutui tosin heräämään jo neljältä.. Dino vietti siis päivän Kikalla ja Evelle Argosin ja Rinin kanssa. Kävin taas kolmikon kanssa lenkillä töistä päästyäni ja sen jälkeen pojat vähän riehuivat sisällä (Dino enimmäkseen) ja me Rinin kanssa köllöteltiin sohvalla telkkua katsoen.
Eve tuli treeneihin suoraan töistä ja oli vähän myöhässä, joten aloitimme ilman Eveä. Toimin siis itse ohjaajana ekat minuutit. Ennen treenejä testasin, että Dino menee putkista (tällä kertaa 2 mutka putkea, tosin kumpikaan ei ollut minkään esteen alla). Hyvin meni. Aluksi tehtiin keinua. Dino meni kivasti eikä enää välittänyt kolahduksesta. Itse olin vähän hukassa ohjauksen kanssa (ja solmussa Dinon hihnan kanssa). Treeneissä oli taas vain yksi koirakko Dinon lisäksi, tosin eri kuin viimeksi.

Kun Eve saapui, alkoi rataharjoitukset. Dino teki radat ensin kahdessa pätkässä niin, että palkattiin puolessa välissä sekä lopussa ja vasta sen jälkeen koko harjoitus putkeen yhdellä palkalla. Uutena esteenä Dinolle oli muuri, josta aluksi juoksikin iloisesti ohi. Kun pääsi kokeilemaan muuria pari kertaa ihan yksittäisenä, löytyi siihen hyppy radallakin. Dinolla oli tosi mukavasti vauhtia päällä ja pari vipokohtaustakin taas tuli, nyt niihin kohtauksiin tosin sisältyi esteiden loikkimista, mikä on erittäin positiivinen ilmiö! Puolessa välissä tehtiin myös puomia ja kontaktit on yhä tosi loistavat! Lisäksi Dino meni koko puomin laukalla (vaikkakin aika rauhallisella vauhdilla) eli alkaa tulla varmuutta myös tuohon liikkumiseen.. Oli kyllä tosi mukavat treeni seurata..


Tiistai

Väänsin Mustan kanssa kunnolla koulua. Yleensä yksin ratsastellessa vähän lintsaan ja lähinnä keventelen eteen-alas ja teen taivutuksia sekä jotain iisejä laukkaharjoituksia. Nyt päätin vaihteen vuoksi koota ihan kunnolla. Ensin käynnissä pikku hiljaa ponia lyhyemmäksi ja korkeampaan muotoon, samalla pidin varani ettei toinen kylki pääse taas pullistumaan ja takapää lipsahtamaan vinoon. Sitten pikku hiljaa ravi-käynti -siirtymiä. Siirryin aina takaisin käyntiin kun poni vähänkin jännittyi. Ravissa en tehnyt sen kummempia juttuja vaan siirryin suoraan laukkatyöskentelyyn. Lyhyttä, terävää laukkaa korkeassa muodossa, mutta niin, että poni on rento. Laukka sujui oikein mukavasti vaikka varsinkin oikean laukan nostoissa piti olla todella tarkkana ettei takapää taas livahda sisälle.. Nostot tein käynnistä. Tein vielä parit laukanvaihdot, kun poni kerrankin oli hyvin terävä ja tarpeeksi koottuna. Eka meni kyllä lörinäksi (oma moka..), toinen oli tosi hyvä ja kolmannessa yrityksessä Musta jo ennakoi ja vaihtoi laukan kun vaihdoin asetuksen.. Vaihto oli itsessään kuitenkin hyvä, joten lopetin siihen. Pienen lepotauon aikana tein käynnissä avoa molempiin suuntiin sekä hieman siksak -väistöjä. Lopuksi ravia ympyrällä ensin koottuna molempiin suuntiin. Oikea oli huomattavasti vaikeampi ja Mustan selkä tuppasi jännittymään helposti. Vasempaan oli tosi hyvä. Lopuksi taas eteen-alas venytystä ravissa. Tietenkin näitä venyttelyjä tuli tehtyä myös tuolla varsinaisen työskentelyn lomassa, tarkoitushan ei ole pitää ponia tiukassa paketissa koko aikaa eikä Musta olisi sitä edes jaksanutkaan. Vaan aina onnistuneen työhetken päätteeksi hieman pidempi ja avoimempi muoto.
Omaan käteeni olen todella tyytyväinen. Yleensä käteni helposti jännittyy ja vaikka se myötääkin pään liikkeitä ei se ole rehellisesti rento. Nyt alkaa pikku hiljaa löytyä keveys ja rentous, pitää vaan olla itse todella tarkkana. Suuntaviivana minulla oli tunne mikä kangilla ratsastaessa on, koska silloin käteni on aina ollut rennompi ja kevyempi. Lähinnä kai, kun kiinnitän siihen silloin enemmän huomiota kuin pelkällä nivelellä ratsastaessa.
Hetken Musta kerkesi levähtää karsinassa ja jatkoi sitten vielä lasten ilman satulaa -tunnille.

Tänään Musta lönkytteli alkeistunnilla, joten itse pidin vapaapäivän. Kevyempi päivä olikin ihan hyvä tähän väliin. Torstaina todennäköisesti Musta menee maastotunnille ja jos töissä menee taas pitkään, niin ehkä Musta saa toisen kevyen päivän. Katinkaa en ole tällä viikolla kerennyt itse liikuttamaan ollenkaan..

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kipakkaa potkua..

..Katinka-possulta

Pieni ja pyöreä oli tänään päättänyt karata tarhasta, toiseen tarhaan tosin. Houkuttimena ilmeisesti toimi aidan toisella puolella aamuheiniään syövä pikku-Milby, josta Katinka ei jostain syystä ollenkaan pidä. Onkin ensimmäinen hevonen jonka kanssa Katinka ei tule toimeen. Milby raukka ei lyhyine jalkoine ja viimesillä tiineenä olevine mahoineen (astutettu Tanskassa, siksi näin myöhäinen varsomisaika) oikein päässyt tarpeeksi reippaasti karkuun, joten Katinka antoi kavioidensa puhua. Possu mikä possu! Tuntien jälkeen siis korjasimme aitaa, josta oli yksi lauta katkennut (oli siis katkennut jo aiemmin, Katinka vaan käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja sujahti ali sähkölangasta välittämättä). Uusi lauta laitettiin vähän alemmas kuin vanha, joten ei pitäisi enää Houdini-Katinkankaan päästä ali ryömimään..

Mutta palataan ensin tämän viikon alkupäähän, jotta juttuun tulisi edes jonkinlaista järjestystä..

Tiistaina olin Mustan kanssa tunnilla, aiheena pohkeenväistöt. Tehtiin keskihalkaisijalta siksak-vaistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vasemmalle meni tosi hyvin, oikealle vähän heikommin. Ravissa oli toisin päin, johtui siis todennäköisesti minusta.. Laukassa väisti hyvin oikealle, mutta vasemmalle hankalaa. Laukkaväistöjä onkin tehty aika vähän.

Keskiviikkona Musta meni ensin alkeistunnilla, jonka jälkeen itse ratsastin reilun puolituntia kevyesti laukkatyöskentelyä ja sitten eteen-alas venyttelyä.

Torstaina käytiin taas Mustan ja Dinon kanssa maastossa. Dinolla on nyt joku kausi, ettei haluaisi tulla metsään hepan kanssa. Lähtee siis innoissaan lenkille, mutta kun päästään pidemmälle metsään (sellainen metsätie, joka tuppaa kasvamaan umpeen, kun ei siellä oikein liikuta muuten kuin me hepoilla), niin jää himmailemaan. Maanantaina mentiin toista reittiä ja tuli aina kutsusta luokse, nyt tuli aluksi kutsusta luokse, mutta jäi sitten vain seisomaan yhteen kohtaan eikä liikkunut mihinkään. Kun huomasi että käännän ponia (tarkoituksena odottaa Dinon saapumista luokseni) kääntyi ja lähti pinkomaan tallille hirveää kyytiä. No eihän siinä muu auttanut kuin lähteä perään. Dino odotteli aina tasaisin välimatkoin, mutta kun näki vilahduksenkin meistä, niin painoi taas eteenpäin. Ei sitä uskalla sinne mettäänkään jättää odottamaan että itse ratsastaisi lenkin ensin ja palaisi vasta sitten tallille.
Saavutimme Dinon vähän ennen tallia (mun huudot oli kyllä kuulunut, kuulemma, tallille asti...) ja käännyin sivutietä tallille päin, kun koira oli menossa metsän kautta. Näin sain siis Dinon tulemaan luokseni, koska olin itsekin menossa jo tallin suuntaan. Ei muuta kuin alas selästä, koira hihnaan ja takaisin metsään. Kun olin kerran päättänyt, että käymme järvellä kääntymässä, niin mehän myös käymme järvellä kääntymässä. Hihnan kanssa Dino tuli hyvin, vaikka olikin vähän jännittynyt ja päästyämme metsä osuudelta metsätielle pystyimme jopa ravaamaan ja laukkaamaan vähän. Järvellä uudestaan alas ja koira irti. Yritin kyllä saada Dinon hyppäämään Mustaa vasten, jotta olisin saanut hihnan irti selästä käsin, mutta ihan ei koira tähän rohjennut. Takaisin päin tultiinkin melkein heti reipasta laukkaa, joten Dinonkin murheet unohtui ja malttoi odotella kotimatkalla vaikka poni joutuikin metsässä kävelemään.
Samanlainen 'pakeneminen' tapahtui viime talvena kerran yhtäkkiä kesken lenkin. Yleensä Dino siis seuraa hyvin (tai kulkee edellä) ja tulee kutsusta perässä jos päätänkin kääntyä johonkin sivupolulle, vaikka olisimme jo kotimatkalla. Tuolloinkin Dino paetessaan aina odotti ja varmsti että olin tulossa samaan suuntaan. Jos vaihdoin suuntaa, ei Dino seurannutkaan vaan jäi odottamaan ja jatkoi matkaa heti kun liikuin vähänkin häntä kohti. Syy tähän talviseen pakenemiseen oli ilmeisesti suden jäljet jossain lähistöllä, jotka koira haistoi. Tämä yhteys tajuttiin vasta myöhemmin, kun sudesta/susista oli saatu havainto muutenkin. Ennen tätä eikä tämän jälkeenkään Dino ole koskaan lähtenyt kesken maastoreissun kotiin.
Syylliset on tälläkin kertaa mitä ilmeisemmin villieläimet. Itse epäilen hirviä ja niiden jälkiä. Hevonenhan ei vanhempia jälkiä haista, mutta koira kyllä, kun kulkee kuono maassa. Dino onkin vähän nössöpoika (varsinkin terrieriksi) ja saattahan tuollainen hirven haju olla pelottava. Hihnassa kulkee kyllä rohkeasti vaikka mihin..
Torstaina rääkkäsin myös Katinkaa hyppäämällä selkään tunnin jälkeen ja taivuttelemalla puolisen tuntia ravissa ja laukassa. Vasta-asetus alkaa onnistua pikkuhiljaa myös vaikeammassa kierroksessa, mutta vasemmmassa laukassa ei olisi millään halunnut asettua sisään. Menin puolisen tuntia ja Tuuli jatkoi sitten loppu käynnit. Poni raukka oli ihan hikinen, vaikka onkin klipattu.. Mukava oli huomata, että pysyy nykyisin laukassakin tasaisemmin peräänannossa ja laukkakin on parempaa. Ennen yritti helposti takajaloilla ravata vähänkin rauhallisemmassa laukassa (ellei laukka ollut tosi lyhyeksi koottua). Oppi tämän ikävän tavan joskus aikoinaan tunneilla juostessaan eli etupää laukkaa ja takapää ravaa. Rasittavaa! Peräänannon tasaisuuteen vaikuttaa kyllä enemmän oma kehittyminen kuin mikään ponista johtuva seikka.. Operaatio Katinkan liikutus 1-2 kertaa viikossa on siis lähtenyt hyvin käyntiin, saas nähä mitkä päivät ensi viikolla joutaa pikkuista kiusaamaan..

Perjantaina ratsastin Mustalla poikkeuksellisesti kangilla. Tosin kankiohjan pidän vähän löysällä, kun kanki on vähän pitkä Mustalle (jos joku tarvii, niin 12,5 suora kanki on myynnissä samoin samankokoiset bridongit. Vaihtoon huolitaan 10,5-11,5 pituinen kanki). Tein kokoamisia ja siitä taas eteen-alas. Kokosin siis lyhyemmäksi ja korkeammaksi kuin keskimäärin. Kohtuu nopeasti väsyi, kun harvemmin näin pakettiin kasataan. Tämän takia aina välissä venyttelytauko. Jonkin verran tein myös pohkeenväistöä ravissa ja laukassa. Muutenkin enemmän laukkapainotteista työskentelyä ja ravissa enemmän eteen-alas venytystä. Oma käteni on paljon kevyempi kankien kanssa, johtuu varmaan siitä, että keskityn enemmän käteen. Etten vain vahingossakaan vetäisi tai nykäisisi ponirukkaa suusta. Pitäisi varmaan kokeilla Mustalla suht ohutta niveltä, nythän on käytössä tuollainen keskipaksu (ponin suuhun keskipaksu siis, kun on pieni suu) kolmipala. Musta tuntuu pelkällä bridong-ohjallakin ratsastettuna terävämmältä kuin normaalisti ja suusta paremmalta. Tosin varmasti se kankikin siellä vaikuttaa vaikka ohjaa ei edes käyttäisi/pitäisi tuntumalla. Meksikolaista turparemmiä olisi myös mielenkiintoista kokeilla, välillä tuntuu ettei tuo remontti ehkä ole Mustalle paras vaihtoehto. Tavallisia kaksoisturparemmejä pitäisi kyllä jostain varastojen kätköistä löytyä, pitäisi varmaan kaivaa esiin ja testata. Katinkallehan ehdottomasti toimivin on tuo remontti, tavallinen painaa sitä (ilmeisesti) poskiin eikä se pysty rentouttamaan suutaan.

Tänään menin Mustalla tunnilla puomeja ja pientä ristikkoa. Hyvää verkkaa huomisen estetunnille. Huomenna mahdollisesti rataharjoitusta, koska Henna on menossa seuraavana viikonloppuna Katinkalla estekilpailuihin. Musta oli mukavan reipas, tosin mun mielestä se innostuu aina kun näkee esteitä tai sitten vaan itse ratsastan erilailla esteillä kuin koulussa..


Ihana kännykkälaatuinen kuva Dinosta maanantain maastoretkeltä

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tehopäivä

ja hommia piisasi

Lomaviikon ensimmäinen päivä (ma) kuluikin työn merkeissä. Aamulla tallille ja heppojen ruokinta&tarhaus. Sitten karsinoiden kimppuun. Onneksi kaikki on kohtuu siistejä eläimiä ja itse aikoinaan tottunut siivoamaan erilaisia alustoja. Tällä hetkellä tallissa on käytössä turve-puru yhdistelmä ja päällä oljet (paitsi Foriolalla ei olkea). Suurimmalle osalle oli just heitetty uudet oljet, joten siivous oli helppoa. Aikaa vievin oli Beetun karsina, se kun oli tanssinut yöllä jotain ripaskaa osan läjien päällä..

Kitiman kanssa kävin reilun tunnin reippaahkon maaston. Ajattelin, että aikaa menis ainakin puoltoista tuntia, mutta on sillä vaan niin iso askel että nopeammin selvittiin vaikka käveltiin pitkiäkin pätkiä välissä. Ravissa oli reipas ja laukata sai ihan omaa vauhtiaan (eli aika reippaasti, varsinkin kotiinpäin). En kasannut, mutta vaadin kulkemaan matalana enkä hyväksynyt pää pystyssä kekkulointia. Kohtuu pitkänä ja pitkillä ohjilla mentiin.

Mustalla hyppäsin jumppasarjaa neljällä kavaletilla. Alkuverkkana puomeja ravissa ja laukassa. Menin kavaletit pari kertaa myös käynnissä alussa ja viimeiseksi ravissa. Kavaletit oli pienillä väleillä (alle 3m) eli poni joutui vähän kasaamaan itseään. Keskityin vain tuomaan Mustan optimaaliseen kohtaan ja istumaan rentona ja antaa ponin hoidella kinttunsa miten parhaiten taitaa. Olin ihan tyytyväinen omaan asentooni ja käsiini sekä tietenkin Mustaan, se osaa hyvin katsoa kinttunsa. Muutaman kerran lopussa vähän kolisi, kun yritti kompensoida väsymystä lisäämällä vauhtia, mutta eihän noihin pikkuväleihin voi kovin kovaa tulla..
Tein molemmista suunnista ja molemmilla laukoilla, aina 3 kertaa peräkkäin ja välissä kävelytauot. Yhteensä tein kuusi 'sarjaa'. Poni jaksoi molempiin suuntiin pari kertaa hyvin, viimeiset kaksi kertaa oli jo selkeästi väsynyt. Loppuverkkana ravia eteen-alas ja isoja ympyröitä sekä kavaletit pari kertaa ravissa. Huomasi selvästi, ettei meinannut jaksaa nostaa jalkojaan ravilla niin ylös. Kavalettien korkeus siis 45cm. Loppukäynnit maasta ja samalla korjasin kavaletit pois ja siirsin kaksi pääty-ympyrälle Katinkaa varten.

Ja sitten viimeisen elukan kimppuun eli Katinkan ohjasajo. Alkuverkkana myötä- ja vasta-asetuksia sekä parin puomin ylittämistä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Oikea kierros on vieläkin vaikeampi asettua ulospäin, mutta alkaa sujua hieman helpommin. Sitten toiseen päätyyn jossa oli kaksi kavalettia pääty-ympyrän vastakkaisilla puolilla. Vasemmassa kierroksesa ei mitään ongelmaa, multa vaan meinasi loppua ohjat kesken vaikka käytössä on hevosten ohjasajo-ohjat eli pituutta riittää. Poni hyppäsi vauhdikkaasti ja innokkaasti eikä ollut hankala ohjata esteille. Oikea kierros olikin sitten vähän tuskallisempi. Toisen hyppäsi aina hyvin, mutta ei muka pystynyt kääntymään laukassa seuraavalle vaan pudotti raville tai yritti kääntyä ennen kavalettia ihan vastakkaiseen suuntaan (joka tietenkin aiheutti sen, että mun piti yrittää keritä ponin vastakkaiselle puolelle ja kääntää paineella oikeaan suuntaan, huh - tuli hiki..). Teinkin sitten pienempää ympyrää ja vain yhtä kavalettia kerrallaan. Lopetin ja siirryin toiseen kavalettiin heti, kun meni kaksi kertaa hypyn peräkkäin ilman venkoiluita ja laukan katoamista. Toisellakin yritti aluksi venkoilla, vaikka olikin se mitä oli paremmin ensin hypännyt. Hyppäsi kuitenkin lopulta hyvin ja loppuverkkana ravissa isoa ympyrää eteen-alas. On se vaan metka elukka..

Sitten päiväheinät poneille (osa hevosista vielä laitumilla päivät, joissa heinäpaalit eli pääsee noiden päiväheinien kanssa paljon helpommalla) ja iltaheinät + safkat karsinoihin valmiiksi, jotta Annella on kotiuduttaan nopea tehdä iltatalli. Tulikin jo hieman kiire ja nopeasti kaupan kautta kotiin ja Lahteen katsastamaan auto (jälkitarkastus) ja Dinon agility treeneihin.

Katsastuskonttorilla oli hieman jonoa ja peruskatsastuksia ei enää otettu, mutta jälkitarkastukseen pääsi. aikaa olin varannut reilusti yli puolituntia, mutta 45min jouduin odottamaan. Onneksi Eve oli menossa hallille autolla, joten koukkasi ottamaan Dinon kyytiin. Katsastus oli onneksi nopea ja pääsin pian itsekin seuraamaan treenejä. Missasin ainoastaan sen, kun Emilia ryömi putkeen taskulampun kanssa varmistamaan ettei siellä ole mitään, Dino kun ei sinne oikein halunnut mennä eikä suostunut kulkemaan keskellä vaan reunoja myöten. Edelliskerrasta selvästi jäänyt jotain 'traumoja' mutkaputkea kohtaan, varsinkin kun putki nytkin oli puomin alla (viimeksi A:n alla). Suoraan putkeen meni ongelmitta ja teki harjoitukset hyvin. A:lla kontakteja (superit yhä!) ja vähän pujottelua. Pujottelukin meni kivasti heti kun Dino muisti mikä homma se on, aluksi yritti hyppiä ohjaimien yli ja muuta. Kerran kun meni läpi, niin meni sen jälkeen hyvin. Treeneissä ei ollut Dinon lisäksi kuin yksi toinen koira, joten aika monenlaista harjoitusta kerkisivät tehdä (hyppy-putki -juttuja) ja lopeteltiin jo ennen tasaa. Lopuksi vielä Eve auttoi hihnan kanssa Dinon mutka putkeen (siihen kammotukseen) ja minä kutsuin toisessa päässä, niin tuli lopulta läpi. Hurjat kehut ja pois hallilta. Kotona Dinolla riitti taas energiaa vaikka minä yritin ruveta jo aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina kävin kevyen maaston (enimmäkseen käyntiä) Mustan ja Dinon kanssa. Katinkalla oli ansaittu (?) vapaapäivä, tunteja ei ollut ollenkaan, koska Anne oli lähdössä laivalle. Kerkesin pesemään molempien ponien suitset ja järjestämään satulahuovat laatikkoon (kuvasin ne myös vihdoin viimein, joten lähiaikoina luvassa varuste esittelyä) ennen iltatallin tekoa (lue: heposten löytämistä pimeässä laitsoilta). Taskulampun kanssa sitten saalistin elukoita pimeiltä laitumilta, lievän spookin näköistä kun näkyy vain kiiluvat silmät tulossa kohti.. Ongelmia tuotti vain pari ahnetta pientä virolaista, jotka piti hakea laitumen perältä ja kirjaimellisesti raahata sisään.. aamulla kyllä molemmat kulki huomattavasti reippaammin laitumen suuntaan.. prkl..
Muut oli asiallisia käsitellä, jopa Foriola ja Fortuna malttoivat odottaa paikoillaan, jotta sain Foriolalta takin pois..

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikko 43

Katvealueella..


Olen itse ollut vähän katvealueella tällä viikolla tämän päivittelyn suhteen (=lue väsynyt), joten tässä tulee nyt useampi päivä kerralla..

Tiistaina ratsastelin Mustalla perus eteen-alas -settia vajaan tunnin verran. Oli ihan normaalin jees, suusta vähän 'jäykkä'. Ei siis niin pehmeä edestä kuin parhaimmillaan.

Keskiviikkona Anne otti Mustan maastoon (rauhallinen), meni vissiin ihan hyvin. Katinka tosin oli saanut jotkut pienet spurtti-pukki kohtaukset alamäessä, kiva että ponilla on virtaa :)
Itse en keskiviikkona päässyt, kun auto oli huollossa. Dinolla ei siis tällä viikolla ole treenejä, kun on syyslomatauko eli sen puolesta olisin päässyt.

Torstaina vapaapäivä (itsellä) ja Mustalla. Töissä meni ihan törkeän pitkään (n.11h) ja kaaduinkin suoraan nukkumaan Dinon lenkityksen jälkeen..

Perjantaina Musta oli Ainolla tunnilla, aiheena puomit (ja ilmeisesti pääsivät muutaman pikku ristikonkin hyppäämään). Itse menin sen jälkeen (poni kerkesi tosin odotella puolisen tuntia) vajaan tunnin, eteen-alas ja muutamia laukanvaihto harjoituksia parilla ristikolla (lähes kiinni toisissaan 90 asteen kulmassa, molemmat koko-rata-leikkaalla lähellä toista päätyä). Esteillä tein isoa kahdeksikkoa niin, että joka hypyssä olisi pitänyt vaihtua laukka. No ei kyllä vaihtunut kaikissa, omia mokia suurin osa. Musta kyllä hyppäsi ihan innoissaan ja oli muutenkin reipas. Oli kuulemma tunnillakin ollut ihan reipas.
Lisäksi ohjasajoin Katinkan, kun oli ollut vain yhdella tunnilla. Oli reipas ja helppo. Vasempaan kierrokseen ulos asettuminen yhä vaikeaa ravissa, käynnissä jo sujuu. Päästin vielä lopuksi juoksemaan vapaana (ja piehtaroimaan). Vetelikin ihan vipopäänä laukkaa monta kierrosta ympäri kenttää..

Lauantaina keventelin vähän ponia rennoksi, kun alkoi polvea juimia tosi pahasti. Yleensä ei ole ratsastaessa sattunut. Milja oli Kitimalla juuri lopettelemassa, joten ehdotin haluisiko kokeilla Mustaa. Miljahan suostui ja väänsi sitten Mustan kanssa perusjuttuja (suoristusta yms.)
Itse menin puolisen tuntia ja Milja reilun tunnin. Kitima ainakin sai kunnon loppukävelyt kun köpöttelin sen kanssa koko ajan.
Musta oli aika hikinen, koska joutui oikeasti kunnolla hommiin ja ajattelemaan, Milja kun vaatii loppuun asti jotain tehdessään. Kivan rentona Musta kuitenkin pysyi. Mustahan on kyljistä vähän vino, siis banaanin mallinen. Jalat kulkee nätisti kahdella uralla, mutta vasen kylki pullottaa hieman ulos ja oikea kylki jää siis banaanin sisä kaareksi. Nyt pääsin todistamaan tätä kunnolla edestä päin. Ongelma on varsinkin oikean laukan nostossa jossa takapuoli meinaa valua sisälle. Tätä Milja sitten treenasi ympyrällä ja poni raukka mietti välillä minne laittaa kinttujaan. Vasen oli huomattavasti helpompi. Lopuksi vielä Milja auttoi ponia venymään eteenkin päin enemmän (alas kyllä menee helposti).
Ehdotinkin, että saa Mustaa lainata kun haluaa kunnolla vääntää, Kitima kun on 'venyttely' lomalla (lihasjumeja). Sanoin, että voin sitten samaan aikaan vaikka Kitsulla maastoilla tai humputella eteen-alas. Itse kun tulee harvoin kunnolla väännettyä ellei joku ole maasta vähän piiskaamassa ja ohjeistamassa.. Maanantaina lupasinkin Kitimalla maastoilla, kun Milja on laivalla ja muutenkin ensi viikolla liikutella jos ei tunneilla pahemmin mene. Joku kun lähtee Pariisiin loppuviikosta (juu, en minä ainakaan..)
Itsellä ensi viikolla lomaa, niin kerkeää tarvittaessa useammankin liikutella.
Katinkakin jaksoi hyvin 3h (alkeis-koulu-alkeis) edellispäivän spurttailusta huolimatta. Onkin kuulemma ollut nyt hyvinkin reipas. Katinkalle tosin sopiikin säännöllinen liikunta (mielellään vaikka parikin tuntia per päivä), niin pysyy vetreänä. Lisäksi karvattomuus on viilentänyt oloa sen verran, että ei tule heti hiki.

Raspaajaakin tarvitsisi soitella, Mustalla on taatusti taas toisella puolella enemmän tavaraa kuin toisella, koska tukeutuu kuolaimiin epätasaisesti (ja meillä kaikilla kolmella eli mulla, Annella ja Miljalla ei voi kaikilla olla sama käsi 'huonompi') ja välillä meinaa vasempaan jäädä kiinni.

Tänään olisi Mustan (ja Dinon) kanssa tarkoitus maastoilla kevyesti ja maanantaina hypätä jonkinlaista jumppasarjaa (kavaleteilla, en jaksa raahata yksin esteitä). Loppu viikon ohjelma muodostuu sitten sen mukaan miten päästään tunneille, toivottavasti olisi edes yksi kouluvääntötunti..

Taidekuva eli Musta ja Roventa vastavaloon kuvattuna ponitarhan 'kukkulalla'


Musta ja uusi (vielä puhdas) riimu. Hööksin pehmeä cushionweb-riimu, ostettu samalta Tampereen reissulta kuin Mustan ja Katinkan thermo master -sadeloimetkin. Väri on violetti vaikka kuvassa jostain syystä näyttää aika siniseltä.