Väliviikko

Ja löhöilyä

Tiistaina pyörähdettiin lisää sukuloimassa ja muutenkin makasin vain lähes koko päivän (joululahja)kirjaa lukien ja telkkua tuijotellen. Molemmat ponit sai siis ansaitun (vai ansaitsemattoman?) vapaapäivän. Onneksi on kokopäivätarhaus, niin ei ole turhan haitallista tuo liikuttamattomuus edes rankemman päivän jäljiltä. Tosin edellispäivä oli kuitenkin melko normaali maastoreissu.



Karvallinen poni

Keskiviikkona koukkasin siskon takaisin kotiinsa Tampereella ja karmeassa lumimyräkässä ajelin takaisin, onneksi edes osan matkaa oli selkeää ja tallilla ei satanut ollenkaan lunta. Ratsastin Mustan pimeässä kentällä, kun en jaksanut sytyttää valoja. Alkukävelyt käytiin tekemässä tiellä, missä jo taivuttelin reilusti molempiin suuntiin. Kentällä vajaan tunnin ympyrällä siirtymisiä ja taivuttelua. Hain melko reilua taivutusta, mutta en kuitenkaan ylitaivutusta. Oikeaan kierrokseen meinasi kyllä ulkolapa pullahdella ulos vähän turhankin helposti ja jouduin monesti korjaamana etupäätä takapään kanssa samalle linjalle, kun pylly meinasi heilahdella omille teilleen. Musta oli kuitenkin erittäin miellyttävä ratsastaa: reipas, rento ja kuuliainen. Tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä. Laukassa hain melko lyhyttä ja koottua laukkaa, mutta en kuitenkaan niin lyhyttä, että olisi muuttunut nelitahtiseksi. Muutamia hyviä siirtymisiä sekä raviin että käyntiin ja takaisin ja olin tyytyväinen. Loppuverkaksi uraa pitkin pidempää laukkaa pitkällä kaulalla ja ravia eteen-alas venyttäen. Loppukäynnit maastakäsin minun siivotessa samalla kenttää.
Tietäen autotilanteeni, laitoin poneille safkat valmiiksi seuraavallekin päivälle. Aamupäivällä Musta oli ollut kevyellä tunnilla.

Ettei mene ihan pelkäksi Katinkaksi..

Torstaina iskä sai onneksi auton vihdoin korjattua, ei ollut hirmu iso homma, mutta näin pyhien aikaan ei oikein varaosia saa. Auto oli ajokunnossa kuitenkin sen verran myöhään iltapäivällä, että päätin käyttää aikani hyödyksi(?) ja saatoin blogia ajantasalle sekä hommailin muutenkin tietokoneella (suunnitellen mm. ECW:n tilausta).

Musta meni lastentunnilla, tosin jalustimista päätellen melko pitkä lapsi..

Perjantaina työstin Mustaa kentällä samaan aikaan kun Anne veti maastoa ja Vertsu oli Katinkalla kentällä ratsastelemassa. Jatkoin ympyrätyöskentelyä käynnissä ja ravissa hakien hyvää pyöreyttä ja rentoa asetusta sisään. Oikea kierros vieläkin vaikeampi, mutta alkaa pikku hiljaa parantua. Kentällä oli koko-rata-leikkailla kavaletit puomit päällä, joten otin muutaman hypyn. Jostain syystä Musta ei vaihtanut automaattisesti laukkaa (minkä yleensä tekee tälläisillä linjoilla) vaan jouduin ihan keskittymään, jotta saatiin myötälaukoilla alas. Oli myös vasemman pohkeen päällä oikeissa kaarteissa. Maastolaiset meni vielä pellolle hankeen laukkailemaan, joten liityttiin Mustan kanssa seuraan (pari kierrosta molempiin suuntiin, tosin kierros tuolla on vähän isompi kuin kentällä). Lähdin vielä vetämään yhtä pikkulasta maastoon, otin Lotan Katinkalla liinan päähän ja päästiin hyvin laukkaamaankin. Henna lähti vielä vahtimaan peräää Epronilla, joka ei nauttinut olostaan Katinkan takana. Lopputunnin Lotta pääsi vielä ravailemaan ja laukkailemaan kentällä, jossa itse ratsastin Mustan eteen-alas.

Homma puolessa välissä

Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa Katinkan klippaus. Aikaa siihen meni, mutta sain melko siistin lopputuloksen. Suunniteltiin takapuoleen hieno kolmen tähden kuvio, mutta tähdet olikin vaikeampia tehdä kuin ajattelin ja vain viimeinen onnistui. Siitä tuli melko hyvä. Yksi kolmesta - ihan hyvin siis ja ensi kerralla tiedän jo heti, kuinka lähteä kuvioita ajelemaan pidempään turkkiin, jotta niistä tulee siistit. Kerran meinasi ponikin livetä paikalta, kun Henna piti päästä kiinni ja Nea nosti toista etusta, jotta mahduin klipperin kanssa sinne kaposeen etusten väliin. Poni pomppasi pystyyn ja riimu lähti päästä! Nean ote ei onneksi livennyt, joten ponikaan ei päässyt lipettiin ja Henna sai riimun nopeasti takaisin.. Tuo Hööksin vaaleanvihreä riimu onkin jostain syystä tosi iso, vaikka onkin ihan pony-kokoa. Aikaa tuohon ponin klippaukseen tuhraantui lähes kaksi tuntia, käsittämätöntä! Katinka jaksoi kyllä melko hyvin seistä koko ajan ja sain poskien vierustatkin ajeltua suuremmitta häslingeittä, vaikka en taaskaan jaksanut mitään pumpuleita korviin tunkea. Ponikin osaa siis tarpeen vaatiessa käyttäytyä!



Tähtityttö

Joulu on taas, Joulu on taas

Kattilat täynnä puuroo!

Torstaina annoin Mustan nauttia itseni lailla vapaapäivästä, olin joulukiireistä täysin poikki, joten yksi iltapäivä kotona nukkuen teki todella hyvää. Katinka oli tunnilla tekemässä pikkuhyppyjä.

Perjantaina hyppelin Mustalla kavaletteja ja ristikoita, mitä torstain tuntilaiset olivat unohtaneet kerätä. Paremminkin olisi voinut mennä, onneksi Anne oli Oromiksen kanssa vähän huutelemassa perään ja saatiin ihan mukiinmeneviäkin loikkia. Musta jatkoi vielä tunnille, jossa hyppelivät samoja pikkuesteitä. Katinka teki yhden kevyen lasten tunnin.

kuva harjoituksesta

Lauantaina aamulla Musta meni yhden tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin pikaisesti eteen-alas. Melkein jäädyin jo siinäkin. Hommaa jatkettiin lasten pikkujouluilla, joissa lopuksi Katinka pääsi hiihtistelemään ja oli turhankin innoissaan. Muokkasin 'hiihtisvaljaita' ja käytin vain yhtä liinaa, jolloin tuli juuri sopiva Katinkalle. Eka tein solmun liian taakse ja narut pääsi takajalkoihin (Katinka kun ei suostu seisomaan paikoillaan, niin liinat on herkästi takasissa). Korjasin solmun ja se jäikin turhan ylös ja pyllyn päälle. Tämä taas aiheutti megapukkeilua laukassa, Katinka kun ei siedä potkuremmiä tms. alkuunkaan (kerran testattu tämä pellolla kärreillä, ei ollut kivaa..)
Onneksi solmu saatiin lopulta paikoilleen ja ponikin rauhoittui loppuakohden. Pari kertaa vielä teki pukkeja laukassa, onneksi noissa pysyy kyydissä.. Nea veti Simpan kanssa myös hiihtistä ja Katinkan mielestä ei voinut sinne Simpan taakse jäädä, vaan piti aina ottaa kiinni ja mennä ohi jos edessä näkyi. Lapsilla ainakin oli hauskaa ja sehän oli pääasia. Litimärkä ponirukka sai jäädä karsinaan syöpöttelemään heinää villaviltin ja fleecen alle (ja oli kostea vielä seuraavanakin aamuna, pitää todellakin klipata uudestaan).
Kun lapset saatiin kotiin, tehtiin pikaisesti talli valmiiksi iltaa varten ja painuttiin sisään saunomaan. Dippailtiin vähän vihanneksia ja haettiin yksissä tuumin heposet sisään ennen kaupunkiin lähtöä. Minä, Anne, Vilma ja Pauliina mentiin Amarilloon syömään. Emma lintsasi, kun oli kipeänä.. Ilta vietettiin siis hyvän seuran ja ruuan parissa (ja ihan muutaman pienen, kerrankin kun oli kyyti). Hauskaa oli!

harvinaista ajokuvaa Katinkasta. Ja masu on noin suuri, kun on melko viimeisillään kantavana, kevät 2007

Sunnuntaina pääsin tallille vasta ihan iltaisella. Oma auto hajosi edellisenä päivänä (laturi tahi akku tms.), mutta sain joulunviettoon saapuneen siskoni auton lainaan. Pimeässä en jaksanut enää ruveta ratsastelemaan vaan tein molemmille poneille harjaukset ja vein ne kirmaamaan kentälle vapaana. Pienien lämmittelyspurttien jälkeen molemmat alkoi vinkua ja mennä pieru-pukki-laukkaa ympäri kenttää.. pölhöt! Muitakin outoja äännähdyksiä kuului ja Katinka kävi piehtaroimassa ainakin kolmesti (ihanaa, kun sai kelliä ilman takkia!)
Ainakin sain molempia vähän verryteltyä seuraavan päivän jouluratsastusta varten.

Maanantaina lähdettiin porukalla jo perinteeksi muodostuneeseen Joulumaastoon. Anne lähti Orhideella, Vilma sai ratsukseen Vystin, minä olin Mustalla, Pauliina Beetullansa, Reetta Claran kanssa ja Henna tuli Katinkalla. Aluksi käytiin käärmetien päässä, ravailtiin ja laukkailtiin paljon lähes umpihangessa. Jouduin kokoajan pidättämään Mustaa Vystin perässä ja takaisin tullessa kiilasinkin ohi. Menimme vielä ylämäki-alamäki pätkälle reipasta laukkaa ja takaisin vähän rauhallisemmin. Katinkakin kiilasi ylämäki-pätkällä Clarasta ohitse ja pysyi ihan hyvin mukana menossa (sillä onkin superkunto!) ja oli muutenkin ihan innoissaan. Tuskin tarvitsi Hennan pahemmin eteen ratsastaa. Koko porukka oli ihan innoissaan, niin ratsastajat kuin hevosetkin. Pientä kulkusten kilinääkin oli joulun kunniaksi havaittavissa, kun virittelin Katinkalle otsapantaan ja Mustalle poskihihnoihin joskus aikoinani Hööksistä ostamani kulkussetin (josta turhan moni kulkunen on kyllä jo tippunut..)
Ilma oli ihana ja viihdyttiin reilu puolitoista tuntia retkellämme. Maaston jälkeen hoideltiin hepat tarhaan päiväheinille ja autettiin talli iltakuntoon. Sen jälkeen jokainen hajaantui omille jouluhommilleen. Mulle tuli melkein kiire Lahteen Dinon joulutreeneihin, vaikka aikaisin oltiinkin liikkeellä. Dino treenasi Even kanssa ja mä totutin vähän Merciä kontaktiin ja putkeen. Meni Dinon perässä hienosti! Dinolla kesti hetken aikaa ennen kuin taas tottui Korkevireen halliin ja esteisiin. Pujottelu meni ihan nätisti, lopulta ja kontaktit oli supereita! Hirveällä kiireellä kotiin ja vaatteiden vaihtoon. Lähdimme vielä perheen kanssa käymään hautausmaalla ja molemmissa mummoloissa (vaikka kummassakaan ei kyllä enää mummoja eikä pappoja ole) sukulaisia tapaamassa. Nälkä oli kotiinpalatessa ihan järjetön ja vauhdilla laitettiin sauna ja joulupöytä valmiiksi.

törkeästi Annen facebook-sivuilta pöllitty kuva Joulumaastosta. Kuvasta puuttuu Anne ja Orhidee, kun ovat kameran takana ;)

Joitain joululahjoja mainitakseni Katinka sai Hennalta lahjaksi toivotun harjakassin (kauniin violetin). Omista lahjoistani paras oli ehkä auton sisätilan lämmitin, josta olen pidempään jo haaveillut, mutta en ole tullut ikinä ostaneeksi. Hyvästi huuruiset ikkunat ja ratin ympärillä palelevat sormet!!

Siiri Kyrön valkku

Vanhojen viikkojen purkua..

Lauantaina piti jaksaa raahautua melko aikaisin tallille ja viskata heposet pihalle. Vilma onneksi tuli avuksi siinä hevosia raahatessani ja aloitti karsinoiden siivouksen. Sitten vaan lapsille poneja kuntoon ja tuntien pitoon. Eka ryhmä lähti maastoon, tosin Ronja tuli puolen tunnin päästä kentälle ja Vilma jatkoi toisen kanssa pellolle laukkailemaan. Sen jälkeen alkeistunti, jossa Epron onnistui taas tiputtamaan ratsastajan hankeen (ottamalla muutaman reippaan raviaskeleen yhtäkkiä). Viimeinen tunti onneksi meni ilman tippumisia (alkeisjatko). Tunneilla tehtiin pääty-ympyröitä ja pituushalkaisijalla pysähdyksiä. Musta oli alkeistunnilla ja sai jäädä karsinaan odottamaan viimeisen tunnin ajaksi, jonka jälkeen ratsastin reilun puolituntia ympyrätyöskentelyä.
Puhelinkin on vielä hajalla, mutta ehkä se siitä. Merci lähti illalla tapaamaan 'yhdenillan' juttua, josta toivottavasti on seurauksia. Sovittiin alustavasti, että haen tiistaina töiden jälkeen takaisin, kun maanantai ja tiistai on kuitenkin ihan hirveitä päiviä töissä (näin joulukortti aikaan).

Sunnuntaina oli joulumaastot ja aamutalli (tällä kertaa ihan yksin). Anne ei ehtinyt takaisin ajoissa, joten eka lähdettiin rauhallisemmalle lenkille Elinan kanssa Mustalla ja Katinkalla. En vaan raukka tajunnut, että käärmetie olisi niin luminen. Ponit tarpoi polviin asti olevassa hangessa, mutta ihanaa oli. Aurinko paistoi ja tuulikaan ei niin pahalta tuntunut metsikössä. Ravattiin ja laukattiin monta lyhyehköä pätkää. Tytöt laittoi seuraavan maaston ponskeja kuntoon ja lähdin vetämään reippaamman maaston Foriolalla.
Ekassa ravipätkässä Foriola lähti harppomaan hirmuisilla askelilla ja ehdin jo ajatella, että mitähän tästäkin tulee, mutta enemmän ravattuamme senkin into vähän hiipui. Laukattiin mäki ylös kolme kertaa, ekalla hieman himmailin, kun en ollut täysin varma kuinka nopeasti Foriola tulee takaisin. Ekan kerran jälkeen piti myös vaihtaa Mi Vystin eteen ja Katinka jonon viimeiseltä paikalta Roventan eteen, jotta tyttöjen ei tarvitsisi niin paljon jarrutella. Seuraavat kaksi mäkeä mentiinkin melko reippaasti ja viimeisellä oikein käskin Foriolaa lisäämään vauhtia, minkä se mielellään ja helposti tekikin. Ihme kyllä, kaikki ponitkin pysyi perässä, vain Roventa jäi hieman. Katinka oli ihan kierroksilla ja menossa. Alaspäin mettän läpi kävellessä tytöt ilahdutti joululauluilla, kun ei ollut tonttulakkeja mukana. Erittäin riemukas ja vauhdikas maasto siis.
Tallilla vielä päiväheinät heposille, karsinat iltakuntoon ja nopeasti kotiin vähän syömään ennen Dinon treenejä.

Treeneissä Dino meni ihan nätisti, kepit otettiin suosiolla ihan erikseen ja hihnan kanssa. Joku homma tuolla Vau:n hallissa on, kun Dino yrittää merkkailla siellä ja teki putkeenkin läjät. Jonka jälkeen ei tietenkään voinut kyseiseen putkeen mennä vaikka se siivottiin.. *huoh*
Dino jäi porukoille hoitoon pariksi päiväksi, jotta ei tarvitse olla yksin kotona pitkää päivää (ilman vessataukoa).


Pyyrylän kisoista.. 80cm verkkaa tai 70cm..

Maanantaina Musta meni lasten tunnille (alkeisjatko), jonka jälkeen itse ratsastin kevyesti taivutellen. Musta oli melko jees. Itse olin tosi väsynyt, kun töissä painanut 11h lähes tauotta.

Tiistaina Musta meni jatkotunnilla ja itse ratsastin nopeasti avut läpi ja eteen-alas. Yritin pitää melko kevyenä, jotta jaksaisi seuraavan päivän valkussa, jota tulisi pitämään Siiri Kyrö. Väsymyskin taas painoi, kun töissä painanut pitkän päivän. Musta olikin ihan ok ratsastaa ja sain homman tehtyä nopeasti.

Keskiviikkona ihan älyttömällä kiireellä töistä, koirat kotoa kyytiin ja ponia kuntoon laittamaan. Anne oli onneksi saanut Mustan tarhasta kiinni ja se oli karsinassa odottamassa. Ja eka ryhmäkin oli venynyt vähän pitkäksi ja toka ryhmä aloittanut parikymmentä minuuttia myöhässä. Ehdimme siis Hennan kanssa tehdä alkukävelytkin kunnolla ennen valkun alkua.
Siiri oli mukava ja vaikka ihan kaikkea en olisi tehnyt samalla tavalla. Musta ei ollut parhaimmillaan, mutta tuttuun tapaan laukkatyöskentelyn jälkeen alkoi toimia kunnolla rennosti. Olisinkin ajan salliessa käynyt maastossa laukkailemassa alkuverkaksi. Teimme ympyrällä perustyöskentelyä, jossa haettiin rentoa ja rehellisesti taipunutta hevosta. Muutamat asiat olisin itse tehnyt toisin, esimerkiksi vaihtanut välillä asetusta ulospäin jos hevonen ei vain yksinkertaisesti toimi ja ratsastanut vähän reippaammin eteen. Siiri halusi melko hidasta ravia ja todella hidasta ja koottua laukkaa. Siinähän ei ole mitään vikaa tahi outoa, mutta mielestäni silloin, kun mennään niin koottuun laukkaan ettei hevonen enää kykene/jaksa polkea kunnolla, pitäisi ratsastaa eteen. Mustan laukka pääsi välillä nelitahtiseksi, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksanut ympyrätolkulla niin koottua laukkaa.
Varmasti kuitenkin menen uudestaan jos Siiri vain tallille tulee. Tosin jos vaihtoehtona on Pilvi tai Siiri, niin itse kallistun enemmän Pilvin kannalle. Onneksi tuskin tarvitsee vain toista valita.

Henna ja Katinka Pyyrylän koulukisoissa..

Viikko pulkassa

Eiku liukurissa..

Sunnuntaina meni iso joukko pellolle hankitreeniin. Me tyydyttiin Mustan kanssa vain käppäilemään siellä ja toimimaan kameramiehinä. Toiset meni vähän edeltä ja Musta vaikutti tiellä innostuneelta, kun näki pellolla laukkailevia hevosia. Hangessa tyytyi kuitenkin vain seisomaan paikoillaan vaikka toiset laukkaili ihan vierestä ohi (sain kivoja kuvia Päivin ja Mimmin kameroilla) eli vähän väsyneen oloinen oli. Eikä mikään ihmekään, kun torstaina ja lauantaina hypättiin ja kentälläkin on vähän hankea. Otin lopuksi ihan muutaman askeleen ravia hangessa, mutta Musta ei ollut yhtään innostunut. Käytiin sitten maastossa vähän matalamassa hangessa (vanha polku vähän näkyi) ravailemassa ja ottamassa pikkupätkä laukkaa. Venyttelin etuset kevyesti.
Kun kaikki hepot oli takaisin tarhoissa ja saaneet päiväheinät, painuttiin taas porukalla pihatto-pellolle jatkamaan aitojen tekoa. Päivi, Riina ja Emma veti lankakeriä, Mimmillä lankakerän lisäksi kätösissään Wissy jonka selässä Vertsu istui. Mercikin piti ottaa kiinni, kun meinasi karata tielle. Anne ja minä kiinniteltiin langat paikoilleen. Isolla porukalla päästiinkin yhdellä kierroksella ja saatiin kerralla kaikki langat. Aikaa meni silti ja alkoi vähän hämärtää, onneksi Dinon treenit oli peruttu (Eve Helsingissä, enkä jaksanut itse lähteä), joten saatiin homma lähes valmiiksi. Metsästä otin muutami kuusenoksia Katinkan karsinaan.
Dinokin tuli tällä kertaa pellolle juoksentelemaan, vaikka kävikin välillä tarkistamassa olisiko tallilla joku joka voisi päästää sen sisään.

Jasmin ja Katinka vuonna joskus.. kun ei ole tuoreita kuvia, saatte tyytyä arkiston aarteisiin..

Maanantaina kävin töiden jälkeen vielä shoppailemassa joululahjoja ja ehdin tallille vasta vähän kuuden jälkeen. Musta oli kipitellyt lasten alkeistunnilla ja itse taivuttelin tunnin verran kentän päädyssä pääty-ympyrällä, kun lopulla kentällä oli koulutunti.
Koska Musta on taas helposti ruvennut työntämään takapuoltaan sisälle (varsinkin oikealle), tein ympyrällä avoa. Vasempaan kierrokseen ei ongelmia, mutta oikeaan oli Mustan mielestä tosi vaikeaa, varsinkin laukassa. Käynti-ravi siirtymissä toimi ihan ok. Lopuksi eteen-alas ravissa.
Illalla sainkin melko myöhään viestin, että aamulla pitäisi mennä jo 5.15 töihin (normisti menen kuuteen). Jäi yöunet vähän vähiin..

Tiistaina ihan tappopäivä töissä ja hyvä kun jaksoin raahautua tallille. Musta onneksi kipitteli lasten alkeis-jatko tunnilla ja perustunnilla. Itse kävin tosi nopeasti ratsastamassa vain eteen-alas ja aika loppuikin hieman kesken, kun seuraava tunti alkoi. Musta oli kuitenkin melko hyvä, hieman väsyneen oloinen (edellisellä tunnilla paljon vastalaukka-harjoituksia).

Keskiviikkona kävimme vähän hangessa pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Mimmi tuli Katinkalla mukaan ja varsinkin Katinka oli ihan innoissaan. Musta innostui vasta kun laukkasimme rinnakkain. Menimme melko kevyesti eikä luntakaan ihan hirmu syvästi ollut (alle polven jopa Katinkalle), ponit eivät edes hionneet. Loppuravit eteen-alas kentän ympärys tiellä.
Musta oli hajottanut edellispäivänä toisen Polar Padin (älkää kysykö miten, kun en ymmärrä), joten leikkasin sille uuden. Jätin tällä kertaa vähän isomman, jotta ei uppoaisi niin helposti sinne kavionpohjaan. Vaan kuinkas kävikään.. hetken päästä se jo oli siellä, en vaan tajua mitä teen väärin?? Katinkalla on toiminut tosi hyvin, sillä menee kaviota vasten vain osittain, tosin siltä ei saa kavioita putsattua ilman, että ruuvailee nuo irti, mikä on aika hirveä homma.. Mutta Padit toimii, varsinkin Katinkalla tosi hyvin.. ehkä koitan Mustalle ensi kerralla leikata vähän pienemmiksi noita.

hiihtisvauhtia vuodelta 2010

Torstaina yli 12h työpäivän jälkeen (matkoineen) en jaksanut innostua kunnon ratsastelusta. Onneksi lauma tallityttöjä oli viikottaisella tunnillaan ja innostui kovasti hiihtis-ajatuksesta. Musta siis liukurin eteen ja menoksi. Oli kyllä säikkyvinään pimeässä ties mitä, vaikka normaalisti ei kyttäilekään mitään. Anne 'ajoi' Wissyllä samaan aikaan ja Mustaankin saatiin vähän enemmän vauhtia kun otettiin Wissyä kiinni. Loppuravit Vertsu liukurissa ja loppukäynnit viltin alla ja vetäen heiniä ponitarhalla liukurilla. Musta on ihan pro näissä työheppajutuissa, malttaa seistä paikoillaan ja tehdä hommaa rauhassa.

Perjantaina Musta oli aamusta aikuisten tunnilla ja illalla pidin töiden jälkeen itse yhden tunnin (jossa ei Musta kyllä ollut). Olin ihan poikki, enkä jaksanut Mustalle tehdä mitään vaan tein tunnin jälkeen suoraan iltatallin. Katinkakin sai vapaapäivän, vaikka niitä yritän vähän vältellä sillä, kun jäykistyy niin helposti.

Palikkainen ihanainen 2008?

Haaste

10 kysymystä jne..

Olen nähnyt tätä haastetta jo monessa blogissa, joten en itse haasta ketään. Tehköön kaikki ketkä haluaa :)

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Ensimmäisen kerran bloggailua kokeilin kymmenisen vuotta sitten, kauan ennen kuin tästä hommasta tuli niinkään suosittua. Silloin minulla ei vain ollut mitään selkeää aihetta mistä kirjoittaa, joten se blogi loppui ihan alkuunsa.
Tätä nimenomaista blogia aloin kirjoittamaan hataran muistini tueksi. On kiva, että on jossain ylhäällä miten ponilaiset on liikkuneet tai milloin ne on rokotettu/raspattu tms. Jos joku saa teksteistäni vinkkejä omaan treenaukseensa tai muita ahaa-elämyksiä, sitä parempi.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

Seuratasolla ko He C - He B ja re aina 80cm asti. Raviluokkiin minua ei ole syystä tahi toisesta koskaan päästetty, mutta estekammon takia hyppelöt on alkaneet niinkin pienistä kuin 40cm.



Mustan eka estesyksy, alle 10 kertaa hypätty

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Hirveän monta. Hirveän siksi, että se saa oloni tuntumaan vanhalta, varsinkin jos vertaa vuosia siihen tasoon jolla (vieläkin) olen. Aloitin ratsastuksen 12-vuotiaana tunneilla ja siitä se sitten on jatkunut välillä vähemmän, välillä enemmän säännöllisenä. Viimeiset 8 vuotta olen ratsastanut lähes päivittäin ja joskus useammankin hevosen päivässä.

4. Koulu vai esteet?

Sekä että. Esteratsastus on hauskaa ja kilpailut on selkeämpiä kuin kouluratsastuksessa (joka on arvostelulaji, jossa ratkaisee yhden/kahden ihmisen mielipide), mutta esteratsastusta ei ole ilman kouluratsastusta. Kaikki se mitä esteiden välillä tehdään on kouluratsastusta.


5. Valmennus vai kilpailut?

Jos samalle päivälle osuisi molemmat, niin valmennus. Pienin varauksin tosin.. valmentajan tulisi olla sellainen, jonka valmennukseen menisin muutenkin ja ehkä jotkut isot kisat (jos sellaisissa kävisin) ajaisi valmennuksen ohi..


6. Poni vai hevonen? Perustele.

Poni! Ponit vaan on.. parempia ;)
Jotenkin niillä on enemmän pilkettä silmäkulmassa ja energiaa sellaiseen turhaan höseltämiseen ja venkoiluun, ettei elämä niiden kanssa ole koskaan tylsää. Ja onhan ne nyt käytännöllisemmän kokoisiakin..

Palikkainen Vermossa.. 2009?

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Pari hoitohevosta aikoinaan (7v. lv-ori Margus Star ja pv-tamma Greta), nyt kaksi omaa ponia.


8. Oletko hypännyt maastoesteitä?

Tukkeja pellolla ja mettäteillä, mutta sellaisia 'oikeita' maastoesteitä en ole (pikku bankettia lukuunottamatta) hypännyt.. ei kun hei, käytiinhän me puistoestekisoissa kerran Katinkan kanssa.. siellä oli pari sellaista 'oikeaa' maastoestettä..


9. Lempihevosrotusi?

Russi.. tarviiko tätä perustella?



Viimeinen aktiivitalvi Katinkan kanssa



10. Korkein hyppäämäsi este?

 

Molemmilla poneilla on tullut ylitettyä 110cm. Katinkalla pystynä ja Mustalla okserina. Ratana menee sellainen vajaa 90cm. Tämä on jo mun päälle ihan huima saavutus.

 

Musta nuorenapoikana (4v.) match-showssa.. lopputulos BIS III ja päivän parhaat liikeet

Kavalettitreenejä

Lumihangessa

Ihanaa, kun on sellaisessa työpaikassa, että kaikki pyhät on automaattisesti vapaita (vaikka jääkin sitten kaikki kivat sunnuntai-lisät saamatta..). Varsinkin kun kaksi edellistä päivää oli yli kymmenen tuntisia. Torstaina oli siis ihana suunnata jo valolla ratsastamaan ja osuttiinkin Nean kanssa samaan aikaan. Sanoin, että jos ei tarkempia suunnitelmia, niin tulee mun kanssa hyppämään kavaletti-jumppaa.
Tehtiin neljän kavaletin innari-sarja keskelle pituushalkaisijaa. Melko lyhyillä väleillä (n. 3m) eli Simppa joutui tosiaan menemään rauhallisessa ja lyhyessä laukassa, ei ihan helppo jobi. Mustallakin piti tulla melko koottuna, mutta mahtui helpommin. Kun molemmat oli tulleet molemmista suunnista onnistuneesti pari kertaa, laitettiin parin kavaletin (2. ja 4.) päälle vielä puomit. Simppa-raukka joutui ihan tosissaan miettimään mihin jalkansa laittaa, mutta hienosti selvisi. Musta meni kivasti ja itse pyrin keskittymään istuntaani, joka tälläisillä harjoituksilla onkin tarkoitus..

Lopuksi vielä otettiin 3. kavaletti pois ja laitettiin se neljännen päälle. Jätettiin tosin ensin ala-asentoon ja sitten keskiasentoon (eli n.70 ja 75cm). Tarkoituksena tulla samassa rauhallisessa ja lyhyessä jumppa-laukassa ihan loppuun asti. Musta meni tosi kivasti, vaikka huomasi, että alkoi jo selvästi väsyä. Kun tuli molemmista suunnista hyvin korkeammankin, lopetin ja lähdin vetämään rauhallisen maaston (käynti-ravi).


 

Maaston jälkeen mentiin vielä Itsenäisyyspäivän kunniaksi hiihtistä Katinkalla, joka oli taas ihan kierroksilla ja sai itsensä taas litimäräksi. Kyllä pikkuponilla tuota vauhtia ihan oikeasti riittää.. Vedettiin myös jäätyneet saavit vihdoin viimein Katinkan voimin pois ponitarhoista. Mimmi teki pitkät loppukäynnit, kun poni ensin kävi piehtaroimassa hangessa ja sai sitten villaviltin ja fleeceloimen niskaansa. Mimmin kanssa laskettiin suosituin tuntsari 2012 -äänestyksen tulos ja arvottiin voittaja (tulokset paljastetaan vasta myöhemmin). Koska kaikki ei vielä ole kerinneet äänestää, jätettiin loota paikoilleen ja lasketaan ennen pikkujouluja uudestaan.



Illan jo hämärtyessä ja Annen sekä Emman palattua pihaton rakennuspuuhista totutettiin vielä Oromis hiihtikseen. Minä ja Emma päästiin kiljumaan liukureihin ja Anne onnistui meidät muutaman kerran vetämään penkkoihin.. Hauskaa kyllä oli vaikka persus meinasi jäätyä, sormista puhumattakaan..

 

ei hajuakaan koska kuva otettu.. tänä syksynä, mutta milloin? Löysin joku aika sitten Mimmin facesta..

Perjantaina Musta oli lasten tunnilla. Kaikilla poneilla oli vissiin turhaa energiaa, kun lähinnä vaan laukkailivat eivätkä suostuneet tiputtamaan raville. Ei niistä onneksi kukaan hillunut muuten. Itse ratsastin lähinnä eteen-alas venytellen eilisen jumpan jälkeen. Pieni hanki kentällä rupesi jo Mustasta imemään mehuja. Jonkinlainen talvihulluus on kyllä poneihin iskenyt, kun Mi hillui talliin vietäessä, onneksi se on kevyt edestä niin Annella ei mitään vaikeuksia, vaikka olikin normaalia lyhyempi naru (lukko jäässä, joten riimunnaru vain pujotettuna). Roventa sitä vastoin oli ihan pipipää ja rupesi talliin vietäessä pukkailemaan ihan kunnolla. Vaihtoi etukautta puolta ja uuden pukin tehdessään onnistui toisella takasellaan hipaisemaan reittäni.. onneksi ei sentään tulleet hokit suoraan kinttuun.. Saakurin poni!

Launtaina Musta verkkaili itseään lasten alkeistunnilla ja lasten alkeis-jatko tunnilla. Sen jälkeen oli meidän 1,5h hyppäri missä mentiin kahta kavaletti-sarjaa. 12 metriä 3 askeleella ja 9m (tai oikeasti tais olla vähän reilu 8m) 2 askeleella. Toisella pitkällä sivulla oli vielä pikku pysty, jota tultiin alkuverkkana puomina. Mikä olikin ihan hyvä, koska Millä oli vielä turhaa hilluenergiaa ja innostui tuosta yksittäisestä puomistakin niin kovin, että heitti railakkaita pukkeja. Mimmi kuitenkin rohkeasti kiipesi ilmalennon jälkeen takaisin selkään ja pisti ponin hommiin. Roventakin oikein innostui ja teki välillä pikkupukkeja. Musta tyytyi muutamaan provosoituun pukkiin, kun jouduin raipalla hieman huomauttamaan laiskoista takajaloista. Pystylle ei toisesta suunnasta saatu millää askelia sopimaan Mustan kanssa, mutta toisesta tuli hyvin. Lopuksi tehtiin pientä rataa ja Anne jätti Mustalle pystyn päälle pelokkeeksi lampaankarvansa, jonka päällä oli istuskellut, yli mentiin vaikka vähän katseltiinkin. Ihan viimeiseksi tultiin pystyä vielä vähän korkeampana (70-75cm) ja piti tulla kunnon ratatempossa. Johan alkoi paikatkin osua. Tällä kertaa onnistuin rentouttamaan kädet oikeastaan joka hypyssä, linjat sujui hyvin ja alun jälkeen alkoi Mustakin pysyä pohkeiden välissä ilman hirveitä punkemisia. Välillä tuppasi polvi olemaan turhasti kiinni, joka aiheutti alapohkeen heilahtelua, muuten kaiken kaikkiaan kivat treenit.

kuva harjoituksesta

Lähdettiin vielä hankeen tarpomaan ja vetämään pihattolaitumen aitalankoja. Onneksi Mimmikin tuli auttamaan niin saatiin Annen ja Päivin kanssa vedettyä aina kaksi lankaa kerralla, joten kaksi kierrosta riitti.

Hurrr..

Pakkasta riittää

Sunnuntaina mentiin illasta vielä Dinon treeneihin. Olit tosi kylmä ja olisinkin toivonut, että Dino olisi voinut juosta takki päällä. Takki kuitenkin kuulemma häiritsi liikaa, joten nakuna oli mentävä. Vuoroa odoteltaessa yritin pitää koirat liikkeessä, mutta silti Dino ainakin paleli. Odotan kyllä innolla, että joulu on ohi, jotta pääsemme jatkamaan Korkeavireellä. On se vaan niin luksusta mennä lämmitetyssä hallissa, vaikka sielläkään lämpö missään huipussa ole. Plussan puolella kuitenkin.
Nyt on harkinnassa tehdä Dinolle fleecehaalari, jossa pystyisi juoksemaan treenitkin läpi.. Olisi varmaan melko metka näky, mulla olisi tiikeri-kuvioista fleeceä kotona ;P

Maanantaina Anne perui kylmän ilman takia lasten alkeistunnin. Pikku-Venla halusi kuitenkin tulla, joten otin hänet Mustalla liinan päähän, niin sai ravata koko puoli tuntisensa (ihan pätkät käyntiä siellä täällä). Katinkalla Venlakin pärjää jo ilman talutusta, mutta muilla ei. Teetin erilaisia tasapainoharjoituksia, kuten ilman käsiä kevennystä ja silmät kiinni menoa. Paljon mentiin myös harjoitusravia ja Venlan istunta parani huimasti loppua kohden.
Itse menin tuon jälkeen parikymmentä minuuttia, kauempaa ei yksinkertaisesti tarennut, joten keventelin nopeasti vain eteen-alas. Katinka sai jatkaa reipasta työskentelyä, kun pääsi Hennan kanssa 1,5h koulutunnille (miten noi tarkeni sen puolitoista tuntia ratsastaa, en ymmärrä..)



Mustan ihana jouluriimu. Huopakin vaihtui myöhemmin punaiseen..

Tiistaina Musta oli alkeisjatko tunnilla ja itse menin seuraavalle. Kylmä meinasi vähän tulla, mutta sisulla selvisin (näpit saattaa olla entiset..) Tunnilla teimme vastalaukka kaarretta, joka oli aika iisi Mustalle. Näitähän hiottiin paljon Pilvin kanssa kesällä..
Katinkakin sai jatkaa vielä kunnon työskentelyä, kun Mimmi pääsi harjoittelemaan vastalaukka kaarretta. Ruuvailtiin myös Katinkalle vihdoin viimein polarit alle (Mimmi teki suurtyön ruuvatessaan melko kuluneet kärkihokit Katinkan etusista irti..) ja samoin tein kaikkiin neljään jalkaan. Täytyihän niistä leikata yli puolet pois eikä se paikoilleenkaan ruuvaus niin helppoa ollut kuin Mustan kanssa, mutta lopulta sain kaikki paikoilleen. Jätin ihan aavistuksen isommaksi kuin Mustalla eikä nuo olekaan luiskahtaneet niin helposti sinne pohjaan..

Keskiviikkona nukuin pienet päiväunet töiden jälkeen ja menin tallille vain tekemään iltatallin. Mustalle ja Katinkallekaan en sen kummempaa tehnyt kuin työnsin vain karsinoihin. Vähän nostin Katinkan toista etusta tarkistaakseni polarit.. hyvin oli vielä paikoillaan eikä ponilla ainakaan tilsoja ollut!

Katinkan omenanvihreä ei oikein pääse edukseen tässä kuvassa, kun hädin tuskin erottuu seinästä. Melko isoja nämä tämänkertaiset Hööksin riimut vaikka samaa pony-kokoa on kuin ennenkin!

Polar Pad

Eräänlaiset tilsakumit

Sunnuntaina menin tallille melko aamusta ja koska Musta ei mennytkään ekalle tunnille (ja toka tunti oli vasta tunnin tauon jälkeen), päätin käyttää aikani hyödyksi ja vihdoin viimein ruuvata Mustalle nuo jo aikoja sitten ostetut polarpadit alle. Tosin eihän niillä kiire ole ollut, kun lumikin vasta satoi, mutta jostain syystä nyt on ihan pakkaslumillakin jäänyt hevosille tilsat. Ei ole ennen kymmenen asteen pakkasessa tilsat vaivanneet, mutta eilen oli useammallakin eikä pelkästään minikavio-Katinkalla.

Hirvein homma noissa polarpadien sovituksessa oli sen leikkaaminen sopivaksi, kun on niin perhanan paksua muovia. Melko kuluneiden kärkihokkien pois ruuvauksessa oli myös omat hankaluutensa, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen olin saanut polarit molempiin etusiin, jes!

Mustan oikea kinttu. Tässä padi vielä 'oikealla' paikallaan, myöhemmin luiskahtaa tuonne kaviota vasten alas ja ylös kaivaminen on melko työlästä.

ja vasen etunen..

Sitten vain ponille harjaus ja satula selkään odottamaan tuntilaisia, jotka saapuivatkin parahiksi. Katinkalle viriteltiin jo ennen tuntia rintaremmi, kun tarkoitus oli vetää parit jäätyneet saavit pois tarhoista talviteloille.

Ponit kipitteli tuntinsa, heitin Mustan karsinaan villaviltin alle satulan kanssa odottamaan vuoroaan ja viritin Katinkalle liinat ja liukurin perään. Vesisaavien vetämisestä ei kyllä tullut mitään kun pitikin vetää Vertsua (ja muutamat muutkin pääsi vuorollaan kyytiin). Aluksi Katinka meni ihan rauhallisesti, säpsähteli muutaman kerran kun liukuri osui vähän hiekalle (Pete oli ahkerasti aurannut lumia teiltä pois, niin osassa kohtaa oli jo vähän hiekkaakin pinnalla). Kerran käännyttiin Onnelan pellolle päin ja käytiin siellä kääntymässä, kun toisia poneja vietiin tarhaan ja sieltä kääntyessä Katinka saikin sellaiset kilarit, että vauhtia oli himpun liikaa. Pidätin koko pätkän tallille ihan kunnolla, jotta oli mahdollisuudet saada vauhti alas ennen käännöstä (ettei Vertsu päätyisi tallin seinään tms.) ja siitä se kilahtelu vaan jatkui. Poni oli ihan kierroksilla enkä huomannut vedettäessä suurtakaan eroa siihen oliko kyydissä 4v. Vertsu vai aikuinen ihminen.. Tunnin verran paineltiin menemään ennen kuin poni alkoi osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Viimeiset kiekat rauhallisella ravilla, jossa sain ponia vähän venymään eteen-alas ja sen jälkeen läpimärkä poni pääsi heittämään selälleen hankeen ja tekemään loppukäynnit maasta loimien alla. Jätin vielä karsinaan kuivumaan ja syömään heiniä kun lähdin Mustan kanssa maastoon.

Mustan kanssa käytiin ylämäki-alamäki lenkki. Ihan käynnillä ekat mäet ja ravilla tasaiset pätkät. Takaisin päin Musta nosti laukan ja oli aluksi ihan rauhallinen, kunnes pääsi vauhdin makuun ja paineltiin menemään normaalia, reipasta Mustan maastovauhtia. Poni oli ihan innoissaan ja minä iloinen, kun Musta on muutaman vaisun päivän jälkeen palannut normaaliksi itsekseen. Loppumatka sitten käveltiin ja otettiin muutama ravi pätkä (joissa Musta yritti kiihdytellä). Sitten vaan ponit pihalle ja päiväheinille.

Tähän talviseen kuvaan ja tunnelmaan..

Näin lyhyen käyttökokemuksen jälkeen Polar Padit toimii ihan odotetusti, vaikka ymmärsinkin, että niiden olisi tarkoitus jäädä ns. kengän päälle eikä painua sisään kaviota vasten, kuten Mustalla on käynyt. Leikkasinkohan ne liian pieneksi??

Talvi tuli

Vihdoinkin

Keskiviikkona molemmat sai vapaan, jonka ajattelin tekevän Mustalle ihan hyvää edellisen hieman rankemman viikon jälkeen.

Torstaina oli ihan jäätävä tuuli ja melko viileää muutenkin. Pakkanen oli kovettanut kentänkin ihan kivikovaksi, tällä kertaa kuitenkin tasaiseksi eikä liukkaaksi kuoppamaaksi kuten edellisillä pakkasilla. Musta meni ilman satulaa tunnille (loistava idea noin kylmällä), jonka jälkeen kävin itse nopeasti (myös ilman satulaa) ratsastelemassa käynnissä avoja ja pohkeenväistöjä. Ravissa uskalsin ottaa muutaman pitkän sivun avoa. Poni oli kivan rento ja energisen oloinen. Harmi että luvattu lumisade jäi saamatta ja joutui tyytymään köpsöttelyyn.

Perjantaina hirmuinen tuuli jatkui, mutta sai seurakseen lumisateen (vihdoin). Onneksi lumisade alkoi vasta puolen päivän tienoilla, joten töissä siitä ei ollut haittaa. Ajokeli oli kyllä jotain niin karmeaa, että olin todella onnellinen saadessani ajella opelilla (jolla on massaa omastakin takaa melko paljon), kevyen ladan kanssa olisi varmasti päätynyt pöpelikköön, kun tuuli vaihteli suuntaa ihan koko ajan. Uskaltauduin kuitenkin ratsastamaan ja käytiin Mustan kanssa köpsimässä maastossa ilman satulaa. Ravattiin nöpöravia ja laukattiin rauhallisesti muutama pätkä. Parinkymmenen minuutin päästä olin kyllä täysin jäässä (varsinkin naama) ja oli pakko lopettaa. Onneksi kotona pääsi saunaan lämmittelemään.

Lauantaina ihana ilma, kun oli lunta ja lähes tuuletonta. Musta meni pari lasten tuntia (alkeis ja alkeis-jatko), jonka jälkeen iskettiin ponille rintaremmi ja liinat, niin päästiin vähän päästelemään hiihtistä. Muutamat kierrokset jaksoi juosta reippaahkosti, mutta oli kovin väsyneen oloinen vaikka lasten tunnit oli kevyitä, semminkin kun ensimmäisen tunnin ratsastaja paleli niin paljon, että lopetti puolen tunnin jälkeen. Loppuravit Musta jaksoi kuitenkin ravata hyvin eteen-alas ja loppukäynnit lapset talutti maasta loimi selässä. Sitten poni pääsikin tarhaan päiväheinille. Raahasin perjantaina Mustan sadeloimen talviteloille ja toin tilalle kevyt toppiksen. Pitää vielä kaivaa oikea toppaloimi esiin, kun tuo kevyt toppis (vaikka onkin ulkoloimi eikä sisätoppis) oikein kestä, jos tulee räntäsateita.


Tuoreiden kuvien puutteessa saatte tyytyä (iki)vanhaan kuvaan pienestä karvaisesta ponista kellimässä lumihangessa - Katinka vuonna 2005 (?)

Vaikka olikin talven eka hiihtiskerta, ei Musta ottanut paineita takaa tulevasta liukurista tai liinoista, jotka välillä hiplasi takajalkoja, jotenkin sille on tietyt hommat niin rutiinia.. ihan poni! Katinkahan ottaa hiihtiksestä joka kerta kierroksia, vaikka sillä tätä hommaa on harrastettu muutamia vuosia kauemmin kuin Mustiksella. Joulukuun ekan päivän kunniaksi viritin Mustalle vielä kulkuset rintaremmiin ja ravissa ne helkkäsikin mukavasti.

Nyt kun lumetkin on vihdoin tulleet (ehkä jopa jäädäkseen), voisi kaivaa poneille puhtaat riimut esiin. Katinkaa on odottamassa ihana vaalean omenan vihreä uusi riimu ja Mustalle on varattu samanlainen punainen.. Voisi muutenkin vaihtaa jo 'joulu'huovat (Katinkalle tummanvihrea puna-valkoisin kantein ja Mustalle punainen).

Palautteluviikko

Josta tulikin turhan rankka..

Kisojen jälkeisenä päivänä on hyvä mennä kevyesti, mutta ei jättää missään tapauksessa liikuttamatta, vaikka meidän tallilla hepat tarhaileekin koko päivän. Musta pääsi lämmittelemään lasten alkeistunnille, jonka jälkeen itse verkkasin ponin vielä eteen-alas ravissa ja parissa laukkapätkässä. Musta oli kovin jäykän oloinen vielä lasten tunnin jälkeenkin, mutta vertyi ratsastettaessa melko nopeasti. Ratsastus oli mun osalta tosi pikainen, koska viikonlopun pikkuyskä äityi kisoista niin pahaksi, että äänikin meni. Pihisten sain päivän aikana kuitenkin itseni ymmärretyksi jopa töissä..

Tiistaina Musta meni kaksi tuntia (alkeis-jatko ja normitunti), joista jälkimmäisellä hyppäsivät pientä rataharjoitusta kavaletti(+puomit) korkeudella. Jälkimmäinen tunti oli melko nopea tempoinen eli lähes koko ajan ravia (ja myöhemmin laukkaa). Vasta kun alkoivat lopussa tulla ratana, pääsi vuoroaan odottelevat hetkeksi huilaamaan. Tunnin jälkeen hyppäsin itse muutaman kerran, samaa radan tynkää, ristikko vain nostettiin pystyksi (koko-rata-leikkaan alussa ristikko eli pysty, josta loiva kaarre kavaletille -> 4 laukkaa toiselle kavaletille kaartaen -> toisella koko-rata-leikkaan alussa kavaleteista 1 askeleen sarja, josta loiva kaarre okserille ja okserilta pystyi jatkamaan taas tuolle ristikolle. Oletattavasti tämä epämääräinen selitys tarvitsisi kuvan tullakseen ymmärretyksi.) Menin radan putkeen muutaman kerran, Musta oli vähän pohkeiden päälle etenkin tiukemmissa kaarteissa, mutta ei kovin pahasti. Olinkin asiasta varoittanut Mimmiä, joka Mustalla tunnilla hyppäsi, joten Mimmi keskittyi erityisesti ratsastamaan kaarteissa avut läpi. Hyppyjen jälkeen vielä rento eteen-alas venyttely ensin laukassa ja sitten reippaassa ravissa. Hengitys meinasi kyllä salpautua hyppyjen aikana, kun yskä ei vieläkään ole antanut periksi ja äänestäkään ei ole paljon tietoa (lääkäriaika keskiviikko-iltapäivällä). Viileä ilma ei edesauta asiaa. Ratsastuksen jälkeen Mimmi kylmetti Mustan etuset ja heitin vielä yöksi linimentit ja lämppärit jalkaan.

Katinka meni vain yhden tunnin (alkeis-jatkon), joten ohjasajoin sen pikaisesti sen jälkeen. Oli vähän myös jäykän oloinen vielä eikä mielellään hakeutunut eteen-alas, joka onkin kyllä vaikeampaa ohjas-ajaen kuin selästä käsin. Lopuksi oli melko vertyneen oloinen ja Vilja teki vielä loppukäynnit selästä käsin, jonka jälkeen poni pääsi puunaukseen.

Pojat hienoissa takeissaan - jakohihna ei ole enää ehjä, kun joku nimeltä mainitsematon (*köh Merci köh*) söi toisen puolen siitä poikki. Oli erittäin kätsy kapistus taluttaa kahta koiraa yhtäaikaa..

Keskiviikkona kävin lääkärissä kuulemassa, että minulla on kurkunpääntulehdus ja saamassa antibioottikuurin sekä silmien-pyörittely-katseita sen johdosta, että olen ollut töissä.. Apteekin kautta pikavisiitti tallille, jossa Mustan nopea ratsastus. Musta ei halunnut yhtään keskittyä ratsastukseen, kun kentällä oli vielä edellispäivän esteet, joten tulin kavaletteja muutaman kerran saadakseni ponin edes jotenkin kuulolle. Sarjaa tulin molemmista suunnista ja toisesta Musta yritti väkisin ottaa kaksi askelta sen yhden asemesta, keskustelinkin Annen kanssa ja kuten olin jo arvannut, oli hän vähän pidentänyt väliä nuorille heposilleen. Toisesta suunnasta Musta meni kyllä oikein mallikkaasti yhdellä. Lopuksi vielä muutaman kerran yksittäinen pysty sarjan viereiseltä pitkältä sivulta (jota tiistaina en hypännyt ollenkaan eikä tuntilaisetkaan ehtineet), johon osui tosi kivasti askeleet. Muutaman hypyn jälkeen ponikin malttoi keskittyä ja sain taivuteltua ympyrällä matalassa muodossa, jonka jälkeen vielä eteen-alas ravit. Sen jälkeen laitoin vielä ponien safkat valmiiksi myös seuraavaa päivää varten (tälläisiä tapauksia varten olen tuonut pienet kannelliset ämpärit varustettuina ponien nimillä). Yleensähän käyn joka päivä tallilla, joten laitan iltaruuat vasta silloin.
Katinka syö aamuisin vajaan litran kauraa ja iltaisin melassileikettä ja pellavaista (2dl ja 1dl - turpoaa yhteensä pariksi litraksi) sekä muita lisukkeita. Musta taas saa aamuin illoin litran kauraa ja lisäksi iltaisin reilun puoli litraa greenlinea ja desin verran pellavaista (greenline turpoaa n. kolminkertaiseksi). Nämä turvotettavat mössöt tein siis valmiiksi, kun tiesin, etten seuraavana päivänä voi tulla tallille, vaan on parempi viettää päivä punkan pohjalla lepäillen.

Eli torstaina Mustalla oli vapaa ja Katinka oli tunnilla (hyppyjä). Mikään ei muuten ole kipeänä kamalampaa kuin kaksi täyteen ladattua russelia, jotka haluaisi kunnon lenkille ja joutuu purkamaan energiansa sisällä hilluen..

Perjantaina käväisin 'nopeasti' tallilla saikusta huolimatta. Ajattelin, että Musta menee perinteisesti lasten tunnille ja menin reilusti ennen, jotta ehtisin ratsastaa ensin. Musta meni kuitenkin vasta jälkimmäiselle tunnille (ja tuntien välissä tauko), joten puunailin ponin rauhassa ja lähdin maastoon köpsimään. Koska oli jo hämärää, varustauduin heijastinloimella, vaikka metsässä autoja ei liikukaan.. Köpsyttelyn jälkeen menin kentälle, jossa taivuttelin ponia isolla ympyrällä. Ensin ylitaivutusta käynnissä ja sen jälkeen ravissa, Musta väitti taas, ettei voi taipua oikealle yhtään, mutta antoi pienen keskustelun jälkeen periksi. Keskusteluun liittyi muutama pieni pukki ja näytelty provosoituminen kevyestä raipalla huomautuksesta. Musta myös väitti, ettei jaksa polkea laukassa yhtään eli kääntyminen ei voinut onnistua. Suoraan herra kyllä pystyi laukkaamaan. Tunnilla hyppäsivät pieniä kavaletteja ja kävin vielä sen jälkeen selässä ratsastamasa eteen-alas. Marianne pääsi harjoittelemaan jalkojen kylmäystä. Laitoin vielä ponien safkat seuraavalle päivälle valmiiksi, kun tiesin olevani poissa tallilta.

Jos ei tällä näy, niin ei sitten millään!

Lauantaina Mustan piti mennä pari lasten tuntia, itse olin saattamassa rakasta kummitätiäni hänen viimeisellä matkallaan, joten talleilut jäivät käymättä.

Sunnuntaina sain vihdoin opelini huollosta ja sain roudata tavarat ladast vihdoin viimein taas opeliin. Olin kovin väsynyt, joten en jaksanut lähteä tallille ennen Dinon treenejä (jotka meni tosi kivasti) ja treenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että päätin antaa Mustalle toisenkin vapaan samalle viikolle. Dinon treeneissä ei ollut kaikkia koiria paikalla, joten lopussa jäi vielä hyvin aikaa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tutustutin Merciä muutamiin esteisiin. Merci tuli muutaman ihan pikku hypyn ja mulkoili vähän putkea. Ei kuitenkaan jaksettu Even kanssa ruveta työntämään putkea kasaan, jotta Merci olisi uskaltanut sinne mennä.. Esteitä enemmän Merciä kiinnosti kaikki hajut mitä hallissa oli.

Maanantaina palattuani virallisesti elävien kirjoihin (ja töihin) päätin viimeisten 'kesäisten' (sääennustusten mukaan) päivien kunniaksi käyttää pehmeää kentän pohjaa hyväkseni ja hypätä Mustalla pienen treenin. Koska oli vielä melko valoisaa, päätin hypätä vähän korkeampaa ja kasasin muutaman esteen kentälle. Pääty-ympyrälle kavalettipalikoista kaksi pystyä, puoli-rata-leikkaalle okseri (maarajaksi pari laatikkoa) ja pitkälle sivulle pysty (maarajaksi kartiot). Koska olen laiska kantamaan yksin esteitä laitoin pystyyn ja okseriin vain yläpuomit ja maarajaksi kevyempiä tavaroita.. Poni nopeasti kuntoon ennen päivän valon katoamista ja selkään. Nopeus oli kyllä kyseenalaista, koska harjat oli lauantain jäljiltä ihan järkyttävässä kunnossa ja niiden siivoukseen meni aikaa..
Verkaksi ympyröitä ravissa ja laukassa, poni rennoksi ja apujen väliin. Aloitin lähes keskellä kenttää olevalla kavalettipystyllä (n.75cm), jonka Musta ihme kyllä tyrkkäsi etusillaan alas. Ylempi kavaletti putosi onneksi sopivasti toisen viereen enkä jaksanut tulla alas selästä, vaan jätin kavaletit matalaksi okseriksi. Ympyrällä toiselle kavalettipystylle, jolla Mustakin (tai ratsastaja) terästäytyi ja päästiin yli ongelmitta. Muutaman kerran hyppyjä ympyrällä molempiin suuntiin, jonka jälkeen toista pystyä ja okseria yli yksittäisenä. Okserille tuli eka kerralla ohi meno, mutta sen jälkeen hyvin yli. Tämän jälkeen pieniä erilaisia ratoja. Ongelmat okserilla kyllä jatkui, Musta tuli välillä ihan kiinni ja hyppäsi kamalan hypyn lähes paikoiltaan tai meni monta kertaa ohi (okei, oli vähän vasemman pohkeen päällä, varsinkin toisesta suunnasta tullessa). Muutaman kerran saatiin kiva linja okserilta pystylle. Viimeisillä hypyillä Musta pääsi yllättämään mut ja veti sen verran rajusti sivuun (okserilla) että tulin tahtomattani alas. Laskin okserin etupuomia ja tein taso-okserista nousuokserin, takaisin selkään ja yli (melko hirvellä hypyllä). Vielä kerran yli hyvällä hypyllä ja linja pystylle (joka myös tippui alas, mutta se ei enää haitannut). Viimeiseksi vielä ilmava hyppy pikku-okserille. Musta oli kovin väsyneen oloinen vapaapäivän jäljiltä ja kun minulle tiistaina selvisi, että lauantain toinen lastentunti olikin vaihtunut puolentoistatunnin estetuntiin en ihmetellyt asiaa enää yhtään. Kuusi hyppykertaa yhdeksän päivän sisään on vähän turhan paljon ja olisinkin jättänyt maanantain hypyt suosiolla tekemättä jos olisin asiasta tiennyt.

kuva harjoituksesta

Tiistaina olin hieman käärmeissäni Annelle, kun ei ollut vaivautunut tuosta lauantaista kertomaan, vaikka maanantaina kerroin että aion hypätä ja vähän isompaa (75-80cm). Niinpä epäsin Mustan menon hyppytunnille vaikka olisivat (kuulemma) hypänneet vain kavaletteja. Sanoin, että poni oli edellisenä päivänä tosi väsyneen oloinen, enkä olisi itsekään todellakaan hypännyt, jos olisin tuosta lauantaista tiennyt. Niinpä tiistaina käytiin Mustan ja Mercin kanssa maastossa kävelemässä (Merci hihnassa), jonka jälkeen menin vielä kentälle taivuttelemaan ponia käynnissä ja ravissa sekä ottamaan muutamat pätkät rentoa laukkaa pitkässä ja matalassa muodossa. Liikutuksen jälkeen venyttelin Mustan jalat ja takana oli havaittavissa selvää kireyttä. Takajalkoja en saanut venyteltyä ristiin, kun ei ollut ketään auttamassa ja Musta ei vaan ymmärrä miksi sen pitäisi nostaa vasen takajalka jos olen itse toisella puolella (ja vice versa), vaikka antaakin tosi nätisti venyttää myös ristiin, kunhan joku muu nostaa jalan sieltä normaalilta puolelta.

Kisaviikonloppu

Koulua ja esteitä VEKARAn kisoissa

Otsikko kuulostaa hienolta, aivan kuin oltaisi oltu isommissakin kisoissa. Kisat oli kuitenkin ihan vain perus seurakisat, joissa ratkottiin VEKARAn seuranmestaruudet. Itsehän en kyseiseen seuraan kuulu, mutta Henna kävi puolustamassa (tai uusimassa) viime vuotisen koulupronssinsa.

Lauantaina lähdettiin melko aikaisin tallille, vaikka kisat alkoi vasta kahdeltatoista. Henna meni kuitenkin jo ekassa luokassa Epronilla, joten paikallakin pitäisi olla melko hyvissä ajoin. Tallilla puunailtiin ponit kuntoon ja mä aloitin letitysurakan sitä mukaan kun harjat ja hännät oli selvitetty. Ponit sai tukkaan juoksuletit ja väänsin vielä etuharjankin sykeröille. Häntään ihan perusletit ja Katinkalle punainen rusetti (se saattai kisoissa olla vähän kipakka ja takajalat heilua, joten ihan varoitukseksi muille tuo rusetti). Simpalle laitettiin nätti verkkoletti tukkaan ja otsatukka sai jäädä heilumaan vapaasti. Matkaan lähdettiin Nean isän kyydillä hevoskuorkilla, johon kaikki 4 elukkaa mahtui sopuisasti. Katinka ensin, kun se ei siedä, että kopissa/autossa on mitään jos sen sinne on mentävä. Pientä kysely aluksi, mutta käveli ihan nätisti. Musta sai jäädä viimeiseksi vinoparkkiin, jossa matkustikin oikein tyytyväisen näköisenä ja kerrankin ei onnistunut hinkkaamaan häntälettiä söhröksi kuljetuksen aikana!

Hennan verkatessa Epronia raviohjelmaa varten muut ponit teki kävelyitään hoitajien kanssa (Titta, Tuuli ja Mimmi). Epron oli radalla melko rento ja kivannäköinen ja Henna voittikin raviohjelman melko hyvillä prosenteilla. Tuomarina oli Johanna Kyrö ja arvostelu tuntui olevan melko tiukkaa (mutta ihan oikeata, kerrankin hyviä kommentteja ja tuomari joka oikeasti näki hevosen rentouden yms!)
Pienen huilin jälkeen Henna verkkasi Epronia vielä C:hen, johon osallistui myös Katinkalla ja joka oli junnujen mestaruusluokka. Alunperin Hennalle otettiin kisoihin kaksi ponia, jotta mestaruusmahdollisuudet olisi paremmat. Vähän ennen kisoja kuitenkin selvisi, että tänä vuonna piti valita millä hevosella kisaa mestaruudesta eikä useammalla voinut siis yrittää. Kouluun Henna valitsi Katinka, joka on tasaisen varma toisin kuin Epron, jolla kyllä hyvin mennessä pärjäisi paremmin. Esteille Henna taas valitsi Epronin, joka on Katinkaa nopeampi.
C:ssä (He C:2) Henna starttasi ensin Epronilla. Rata oli melko hyvä vaikka laukannostot jäikin vähän myöhäiseksi (nosti kuitenkin oikeankin heti, jes!) Poni oli kohtalaisen rento ja pysyi tasaisena. Tämän jälkeen Epron pääsi kävelemään ja Henna siirtyi verkkaamaan Katinkaa ja itse kiipesin vihdoin viimein Mustan selkään. Musta oli melko jännittynyt eikä meinannut keskittyä sitten millään. Tein paljon käynnissä taivutuksia ja avoja hakien ponia kuulolle. Vähän ravisiirtymiä, mutta paluu käyntiin heti kun poni jännittyi. Muutama ympyrä laukassa, josta Mustan saa aina helpommin rennoksi kuin ravissa. Välissä kerkesin huutelemaan Hennallekin ohjeita. Sain Mustan melko rennoksi juuri ennenkuin pääsimme maneesiin verkkaamaan (vaikka kentän pohjakin oli loisto kunnossa). Maneesissa ensin molempiin suuntiin kevyttä ravia pitäen ponin vaan matalana ja liikkeessä. Mentiin läheltä tuomariautoa, käytiin katsomassa peilikulma (jota Musta ei kyllä huomannut, maassa kulman merkkinä ollutta puomia tuijotti kyllä hetken) ja muutama pituushalkaisija kohti autoa. Poni pysyi mukavan rentona enkä sen kummempaa maneesissa ratsastanut. Ulkona ehdin vielä hyvin verkata lisää ravissa, kun lähdin verkkaryhmäni viimeisenä (tai toisiksi viimeisenä, en muista enää).
Rata meni kivasti, Musta pysyi rentona ja liikkui eteen (eli osasin itse istua ravissa rentona enkä hidastanut ponia istunnallani). Muutamat siirtymiset meni vähän pieleen (kuskin moka) ja nukuin toisen laukkahalkaisijan aikana, joten Musta vaihtoi laukkaa vähän ennen raviin siirtymistä (ja toisen laukan pudottikin himpun liian aikaisin pois). Askeleenpidennyksissä tuli sentään vähän pidempää ravia vaikka tahtikin tuppasi kiihtymään.. Kokonaisuudessaan melko tasainen ja prosentteja tuli himpun vajaa 63, jotka riitti luokkavoittoon. Henna oli Epronin kanssa neljäs ja Katinkan kanssa kuudes, mutta sai Katinkalla pronssia (Epronin kanssa olisi tullut hopeaa, mutta..)

B:ssä pääsin lähtemään ekan verkkaryhmän viimeisenä, vaikka oikeasti kuuluin tokaan verkkaryhmään. En mennyt enää maneesin verkkaamaan vain hain ponia ihan aavistuksen lyhyemmäksi ulkona ja tein muutamia siirtymiä odottaessani omaa vuoroani. Musta oli maneesissa vielä ihan kiva, mutta ilmeisesti itse jännityin lähtömerkin kuultuani ja poni ei radan aikana ollut enää niin hyvä. Rata oli kuitenkin tasainen (eikä tullut laukanvaihtoja), mutta pikkumokia tapahtui kuskilla (mm. laukasta käyntiin siirtyminen, joka Mustalle ei mikään ongelma, meni ravin kautta). Keskiraveja en edes turhasti lähtenyt yrittämään, kun ne ei vielä irtoa, niin.. Vähän jalka kuitenkin otti pidempää askelta ja olin siihen tyytyväinen. Rata ei ollut ihan yhtä hyvä kuin C:n, mutta prosentit tasan 61, joka riitti jaettuun ykköstilaan (eivät syystä tahi toisesta laskeneet alaosia erikseen, millä yleensä tasapisteisten sijoitus ratkaistaan, joten..)

Kaikenkaikkiaan oikein kivat radat, siihen nähden, että ollaan Mustan kanssa koulua kisattu nyt vasta kolme kertaa. Radat oli tähän astisista rennoimmat ja tasaisimmat, molemmissa papereissa oli seiskojakin ihan kiitettävästi ja kaikki teksti ihan asiaa mitä tuomarilta tuli. Ja K. N. Specialissa Musta sai askellajeista seiskan!! Ehkä me ihan oikeesti ensi kesänä käydään muutamat koulukisatkin..

Sunnuntaina päästiin sitten hyppäämään. Epron oli aamulla tarhassa sitä mieltä, että hän ei lähde yhtään mihinkään, mutta alistui lopulta ja innostui kun pääsi kisapaikalle. Henna hyppäsi Epronilla verkaksi 60cm (ja voitti) ja sitten mestaruusluokkansa 70cm sekä Epronilla että Katinkalla. Molemmilla puhdas perusrata, mutta Epronin kanssa harmillinen pudotus uusinnassa ja sitä myötä pieni unohdus ja vikan esteen ohimeno. Katinkalla tuli uusinnassa kielto, kun Henna vahingossa käänsi liian jyrkästi yhdelle esteelle.
Musta oli verkassa reipas ja hyppäsin ulkona muutaman esteen. Ekan hypyn jälkeen oli tulossa pukkia, mutta onneksi ohjat oli kädessä hyvin.. Pukkiyritelmät jatkui maneesiverkassa, mutta rata päästiin hyvin läpi. Kerrankin Mustaa joutui oikein pidättämään. Uusinnassa tehtiin lyhyet tiet, tosin yhdessä kohtaa vähän mokasin ja jouduin kääntämään lähes paikoillaan. Puhtaasti ja melko nopeasti selvittiin kuitenkin ja 4. sija.

Kasikympissä jatkui sama 'päätön' meno Mustan kanssa. Perusrata oli hyvä ja Henna teki Katinkan kanssa todella hyvän radan. Sitten Pinja tuli höpisemään jotain, että esteitä on nostettu, että onko Henna varma että haluaa hypätä. Psykologisesti erittäin huono juttu sekä Hennalle että minullekin.. Vielä kun eka ratsastaja leipoi hevosensa tokana olleen okserin sekaan ja Henna oli lähtövuorossa toisena.. Katinka tuli hyvin okserille, mutta vauhtia oli ihan liian vähän ja etujalat jo nousi hyppyyn, mutta poni totesikin ettei pystykään ja palasi maanpinnalle. Henna tuli valitettavasti alas, joten se jäi siihen. Aika moni muukin oli ongelmissa tuolla kakkosesteellä vaikka olikin ihan normi okseri ja vielä ihan hyvällä tiellä siihen pääsi. Meilläkin Mustan kanssa tuli kielto (en ratsastanut ihan loppuun) ja toisella yrittämällä yli, mutta vauhti loppui jotenkin kesken ja oltiin keskellä okseri. Mielestäni en roikkunut ohjassa ja olin hyvin hypyssä mukana, mutta... seuraava pysty meni vielä hyvin yli, mutta tokavikana ollut okserille tuli pysähdys.. Okseri oli lyhyt, joten ei edes pelottavan näköinen, mutta.. Ulkona hyppäsin vielä okserin pari kertaa (sielläkin eka kerta kielto, mutta sitten tuli pari hyvää hyppyä). Henna tuli vielä maneesiin hyppäämään tuon kauhuokserin madallettuna (ja pari pystyä), jotta jäi hyvä mieli sekä ratsastajalle että ponille. Nea ja Simppa onneksi puolusti tuossa luokassa meidän kunniaa ja otti kolmos sijan yhdellä pudotuksella uusinnassa. Täytyy kyllä myöntää, ettei oltu täysin varautuneita tuohon 90cm uusinnassa, kun viime vuonna eivät korottaneet AM5 arvostelusta huolimatta uusinnan esteitä.. noh, kyllä se siitä ja ensi kerralla kun joku tulee jotain löpisemään niin suljetaan vaan korvat..

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kisaviikonloppu vaikka päivät oli melko pitkiä.. Kisojen takia jäi tosin Dinon agilitytreenit sunnuntailta välistä, kun ei vaan millään ehtinyt VAU:lle viideksi ja Evekään ei joutanut Dinoa hakemaan..

Musta yrittää karata karsinasta.. kisakuvia tulee sitten joskus..
 

Sairaalloista treenausta

vai sairaana treenausta?

Sunnuntaina mä podin ties mitä vatsaflunssaa, joten vietin päivän lähinnä paikoillani. Dinon treeneihin VAU:lle kuitenkin raahauduin, siellä kun ei tarvi itse juosta. Tällä kertaa oltiin pikku puolella ja siellä ei oikein mahdu seuraamaan toisten treenejä (paitsi Dino, Argos ja Hermes oli aina yhtä aikaa eikä ketään häirinnyt toisten läsnäolo). Rata kerettiin mennä pari kertaa per koira ja kepit
Dino pääsi pyörähtämään sekä alussa että lopussa. Ekalla kerralla putkivahvana Dino meni monta kertaa putkeen kun piti mennä A:lle, se putkensuu kun oli niin houkuttelevasti siinä A:n vieressä. Tokalla kerralla sama rata meni virheettömästi! Ihan superhyvin meni sekä Dino että Argos. Katsotaan löydetäänkö sopivia epiksiä täältä läheltä. Käyn sitten vaikka itse juoksemassa, jos Evellä on työvuorot huonosti.

Maanantaina oli melko karmea olo töissä eikä eväistäkään tietoa, kun ei taas lauantaina tullut ajatelleeksi, että isänpäivänä on kaupat harvoin auki. Tallillakin vielä melko hirveä olo, mutta jaksoin ratsastaa Mustaa tunnin verran melko normaalisti. Tarhassa menin, kun siellä oli parempi pohja kuin kentällä. Hetken keskusteltiin voiko oikeaan kierrokseen ollenkaan taipua ravissa, mutta vihdoin Mustakin tajusi pystyvänsä siihen. Tein ylitaivutuksia ravissa ympyrällä molempiin ja 'uralla' käynti-ravisiirtymiä sekä käynti-laukka siirtymiä. Pientä treenausta lauantain (mahdollisia) kisoja varten. A-ohjelman saan kyllä unohtaa, ettei kyydin tarvitse odottaa koko päivää. B mennään kuitenkin (eli K.N. Special) ja sen 3 askeleen käyntisiirtymää. Muutamia laukannostoja peruutuksesta ja pari peruutusta pientä ylämäkeä pitkin (aluksi Musta yritti väittää, ettei pysty ja kykene, mutta meni hyvin kuitenkin). Puuhailin vielä tallilla laittamassa iltasafkoja ponskeille ja olo oli ihan hyvä.. kunnes istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Jaksoin kuitenkin raahautua kauppaan, ettei tarvi toista päivää töissä ollan syömättä..

Tiistaina menin tarhassa hämärässä vajaan tunnin, jonka jälkeen Musta meni alkeis-/jatkotunnille. Ratsastin lähinnä 'uraa' pitkin siirtymiä. Musta ei ollut mitenkään turhan rentoutunut, mutta energinen kyllä. Varavalo loi hassun varjon toiseen päätyyn, jota Musta välillä vähän arasteli. Varsinkin oikeassa kierroksessa piti suoristaa avolla, kun Musta pyrki työntämään takapuolta sisälle. Vanha helmasynti, johon Musta näyttää taas palanneen.



Musta karsinassaan

Keskiviikkona tunnin verran hiekkakuopalla. Haaveilin hyppäyksestä, mutta kenttä oli vielä jäässä (eli kova ei liukas) ja pinnalla vettä. Mentiin hiekkakuopalle, jossa oli hyvä pohja. Henna oli ratsastamassa Katinkaa kisoja varten ja poni rukka olikin ihan hikinen Hennan käsittelyn jälkeen. Hiekkakuopalla ongelman aiheutti Katinkan pelottava ratsastusloimi, joka heitettiin yhden juurakon päälle. Sitä piti Mustan sitten yrittää tuijottaa joka kierroksella (lähinnä vasemmassa kierroksessa). Pätkiä askeleen pidennyksiä ravissa, loivaa avoa ravissa, käynti-laukka siirtymiä yms. perusjuttuja.

Torstaina Musta meni yhden perustunnin, itse jäin kotiin peiton alle palelemaan. Seuraavana päivänä on kyllä pakko raahautua tallille, vaikka pää kainalossa ratsastamaan Musta (ja Katinka) läpi ennen lauantain koulukisoja. Ilmotin tosin jo illalla töihin, että mua on sinne turha perjantaina odotella, kun hädin tuskin sain koirat ulkoilutettua.

Perjantaina levättyäni koko päivän kotona raahauduin iltapäivällä tallille. Musta meni yhden lastentunnin ja sen jälkeen ratsastin itse ponia valmiiksi huomisen koulukisoja varten. Huomasi kyllä, ettei itse ole edellispäivänä käynyt selässä. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja piti tehdä lyhyessä ajassa (kahden tunnin välissä noin puolessa tunnissa) ja suurin osa meni käyntityöskentelyyn. Lasten tunnilla olivat lisäksi tehneet puomeja, joka on ehkä pahinta mitä Mustalla voi juuri ennen koulukisoja tehdä, kun lasten puomitunnin jälkeen puskee ihan törkeästi pohkeiden päälle, tällä kertaa vasemman (aarghh!). Käynnissä ja ravissa tein ylitaivutuksia hakien näin rentoutta ja notkeutta.
Laukassa sain jonkin verran työstettyä ponia läpi, mutta raviosuus jäi melko tyngäksi. Edes lopun eteen-alas raveissa Musta ei ollut turhan rento. Ajan loputtua kentällä (missä oli muuten ihan loistava pohja, harmi ettei voinut hypätä kisojen takia) tein hetken vielä siirtymisiä säkkipimeällä hiekkakuopalla, jossa Musta jo aavistuksen rentoutui.

Katinka oli vuorossa seuraavana, myös lasten tunnin jälkeen. Käväisin ensin hiekkakuopalla, mutta pikkuponi oli näkevinään mörköjä joka paikassa, joten palasin suosiolla kentän tuntumaan odottelemaan tunnin loppua (onneksi oli jo lähes loppunut). Tiellä tein hetken siksak pohkeenväistöjä ja hain näin pohkeita läpi. Kun loppukäynnit alkoi pääsin kentälle. Tein ensin ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja katsoin ettei poni nojaile pohkeiden päälle ja kääntyy oikeasti ulkoa. Sitten keskityin laukannostoihin, joita tein sekä käynnistä että ravista. Aluksi Katinka yritti nostaa turpaansa taivaita kohti, mutta muutaman noston jälkeen alkoi nassu pysyä siellä missä pitikin ja poni tehdä rehellisiä nostoja selän läpi. Myös oikeassa kierroksessa tuli muutama tosi hyvä nosto, jossa poni pysyi ihanan rentona. Oli reipas ja liikkui hyvin. Lopuksi vielä eteen-alas ravailua. Toivottavasti poni liikkuu huomenna yhtä hyvin Hennalla kouluradalla, jossa poni kyllä tietää ettei ratsastajalla ole raippaa eikä oikein muutakaan keinoa oikein kunnolla komentaa..

Kaikkein loistavin idea tämä kipeänä parin ponin ratsastus ei ollut, kun olo tallilta lähtiessä oli suoraan sanottuna hirveä. Ratsastuksien jälkeen vaihdoin vielä poneille valkoiset kisahuovat ja pyyhkäisin Mustan satulan ja suitset pikaisesti läpi. Kotona pitäisi varmaan vielä kerrata miten ne ohjelmat ihan oikeesti taas menikään..

Lopuksi vielä pellettikokemuksia: Annen kertoman mukaan ei ole pöllynnyt yhtään minkä kyllä näkee vesikupeistakin. Turpeen kanssa vesiastioihin kertyi jo yhdessä yössä ohut turvekerros pinnalle, mutta pelletin kanssa on vesi aina ihan kirkasta. Karsinan siivoaminen on vielä ollut enemmän kuin kissanhiekkalaatikon putsausta, pelletit kun ei ole läheskään kaikki muhjaantuneet ja patjaantuneet.

Lähikuvaa olkipelleteistä

Lähikuvaa pellavasta

Katinkan pellettiboksi parin päivän jälkeen..

Ilmassa taas

Esteitä, pellettejä ja muuta jorinaa

Maanantaina pääsin vihdoin viimein vähän hyppelemään. Annenkin piti alunperin tulla samaan aikaan jollain nuorellaan, mutta aikaa ei sitten riittänytkään vaan alkeistunti läheni uhkaavasti. Kenttä oli muutamasta kohdasta vähän huonompi, joten sijoitin esteet hyville kohdille missä oli tasainen. Melko keskelle kenttää parista kavalettipalikasta pysty, jota pystyi menemään ympyrällä. Toiselle pitkälle sivulle okseri (n.65cm) ja toiselle pysty (n.75cm). Laiska kun olen, raahasin vain yläpuomit ja laitoin maarajaksi okserin alle laatikot ja pystyn alle tötsiä. Pitkä hyppytauko näkyi ja tuntui kyllä omassa ratsastuksessa sekä hevosen menossa. Alkuverkan jälkeen hyppäsin kavaletti-pystyä ympyrällä molempiin suuntiin, niin että sain muutaman hyvän lähestymisen peräkkäin. Laukkojen kanssa ei suurempia ongelmia, mutta lähestymisen kanssa vähän enemmänkin. Sen jälkeen okseri muutaman kerran yksittäisenä ja sitten pysty. Pystylle osuttiin joka kerta melko hyvin, mutta okseri tuli turhan lähelle pari kertaa. Anne kävi kerran nostamassa kolauttamamme puomit alas ja muistutti odottamisen tärkeydestä. Kuvittelin kyllä odottaneeni, mutta paikat ei silti vaan osuneet. Annen muistutuksen jälkeen rupesin oikeasti odottamaan ja vaatimaan sitä Mustaltakin eli turhasta koheltamisesta vähän vauhtia pois ja painoa enemmän takajaloille - johan rupesi paikat löytymään.
Hyppäsin kolmea estette erilaisina rata yhdistelminä pienillä kävelytauoilla höystettynä ja lopetin kun tuli hyvä rata. Musta oli ihan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja hauskaa oli mullakin. Hikikin tuli vähän ponirukalle paksussa karvassaan.
Nopean loppuverkan jälkeen tallille odottamaan aloittelijoita (Musta viltin alla), mutta yksi olikin perunut, joten Musta ei mennytkään ollenkaan lasten tunnille. Hoidin ponin pois autettuani ensin aloittelijoita kentälle.
Noilla kolmellakin melko lähelle toisiaan sijoitetulla esteellä sai aikaiseksi ihan mukavia radan pätkiä (4-6 hyppyä).

kuva harjoituksesta

Tiistaina kiitin itseäni maanantain hypyistä, koska kentän pohja oli taas todella märkä ja hypyt eivät olisi enää onnistuneet. Ekalla tunnilla (alkeistunti) pohja oli vielä kohtuullinen, mutta tokalla ja varsinkin kolmannen tunnin kuluessa päädyt alkoi olla jo melko velliä :/
Musta meni kaksi tuntia (ekaa) ja ratsastin näiden jälkeen nopeasti ympyrällä eteen-alas ja ulkoavut kondikseen.
Katinka meni vain yhden tunnin, joten ratsastin itse sen jälkeen tiellä väistöjä, avoja ja laukannostoja, joissa vaadin ponia pysymään pyöreänä. Katinkalla on paha tapa heittää päätä ylöspäin laukannostoissa (tekee sen ravisiirtymisissäkin jos edellinen ratsastaja on vahingossa nykäissyt kädellä siirtymisissä), joten treenattiin vähän kuinka niitä nostoja voisi tehdä ihan selkääkin käyttäen.

Keskiviikkona pienen lumisateen jälkeen valjastettiin Katinka hyötykäyttöön vetämään pellavapaaleja pajan pihasta tallille liukureilla. Eli rintaremmi satulaan ja liinat kiinni. Liukurit liinoihin (kaksi peräkkäin kun yhteen liukuriin mahtui vain yksi paali). Anne ja Henna vielä hyppäsi liukurien kyytin, jolloin pyysin Hennaa hakemaan kypäräni sisältä ja hyppäsin itse Katinkan selkään (jos muutkin kerran menee kyydillä, niin en aio olla ainoa joka kävelee..)
Lopuksi tehtiin vielä kierros tarhojen ohi vähän totuttamaan kesällä tulleita heposia liukureihin. Katinka oli ihan innoissaan taas hommasta vaikka vähän raskasta olikin. Tämän jälkeen Henna vielä ratsasti Katinkan samalla kun itse menin Mustalla. Teimme isoa pääty-ympyrää kentällä (ainoa kohta, jossa ei tullut tilsoja). Henna haki ulkoapuja Katinkan kanssa tekemällä pieniä kulmia eli ratsasti ympyrää enemmänkin kahdeksan-kymmenen kulmiona ja vasta kun poni kääntyi rehellisesti ulkoa ilman että ulkolapa hävisi omille teilleen haettiin taivutusta. Tämän lisäksi koko ajan käynti-ravi siirtymiä. Itse ratsastin Mustalla avoa käynti-ravi siirtymillä. Laukkaa otettiin pikku pätkiä, koska ympyrä alkoi olla jo melko kurainen ja pehmeä. Haettiin siis hyviä siirtymiä. Katinkan kanssa niin, että nosto tulisi myös selän läpi ja poni pysyisi pyörenänä nostoissa. Apuna käytettiin Katinkan satulassa olevaa kauhukahvaa, jonka avulla Henna pystyi lukitsemaan ulkokäden ja estää sen mukaan lähtö ponin rykäistessä päänsä ylös. Vasempaan kierrokseen tulikin muutama ihan siisti nosto, oikea oli Katinkalla selvästi vaikeampi ja se tarjosikin enemmän paikallaan pomppimista. Mustan kanssa tein käynti-laukka-käynti siirtymiä, jotka oli ihan kohtuullisia. Välillä tarvi laukassakin ajatella avoa, jotta sai hevosen 'suoristettua' kaaren suuntaisesti. Loppuun vielä eteen-alas ja nyt Hennakin sai Katinkan venymään oikein hyvin.

Mimmille kiitos kuvasta

Torstaina Musta saikin vapaan, kun itse nukuin turhan pitkät päiväunet töiden jälkeen. Olin vain ihan poikki, enkä herännyt edes puhelimen soidessa.

Perjantaina Musta meni lasten tunnilla puomeja. Itse tein avoja suorilla käynnissä ja ravissa sekä keskityin kunnolla kulmissa kääntämiseen. Toisella pitkällä sivulla oli puomi, joka aina ylitettiin avossa. Laukkaa otin muutaman pätkän molempiin suuntiin ja myös tässä käänsiin avoon puomia ylitettäessä. Loppukäynnit tein maastossa, niin pääsin pois jaloista kun seuraava tunti alkoi. Kenttä oli melko kova ja lanauksen jäljiltä vähän irtomöykkyinen (lanattu pakastumisen jälkeen se kuralillukenttä..) ja tasainen pohja oli uran vieressä, jota siis käytettiin urana. Avot onnistui aika mukavasti ja Musta taipui kivasti, vaikka ei ihan parhaimmillaan ollutkaan.

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista jälkimmäisellä puomeja. Itse kokeilin pitkästä aikaa pätkän kangilla, koska viikon päästä VEKARAn kisoissa mahdollisesti ratsastan helppo A:n. Lisätystä käynnistä voidaan kyllä vaan haaveilla, mutta muuten ohjelma olisi ihan kiva. Tässä tarkoituksessa testattiin vähän takaosakäännöksiä, joita ei tänä vuonna ole erityisemmin treenattu. Ihan hyvin meni, Musta ei jäänyt rullaamaan paikoilleen vaan polki hyvin. Tahdin kanssa on vielä vähän hiomista ja itse pitää olla tarkkana etten pidätä vahingossa liikaa ja taivutan vähän rohkeammin.
Katinka teki superisti 4 tuntia, joista Henna meni viimeiset 1,5h puomeja. Oli tosi reippaan näköistä menoa ja tuli jopa siistejä laukanvaihtoja puomeilla, mikä ei todellakaan ole Katinkalla mikään itsestäänselvyys, se raukka kun ei vaihtoja ole koskaan varsinaisesti opetellut. Esteillä kyllä vaihtaa, mutta puomeilla harvemmin. Näin tuli taas todistettua, että vanhakin poni oppii uusia temppuja. Loput 2,5h olikin alkeistunteja (eka puolikas ihan 4v. talutusta), joten paukkuja tuntui ponille vielä jäävän ja oli oikein reipas viimeisellä tunnillaan Hennan kanssa. Henna vielä venytti ponin jalat tunnin jälkeen.

Tyhjennettiin lisäksi Katinkan ja Mustan karsinat turpeesta ja laitettiin nappulaa tilalle eli ponit pääsevät nyt testaamaan olkipellettiä. Dinolle ja Mercille se ainakin tuntui maistuva turhankin hyvin, toivottavasti Katinka ja Musta tyytyy heiniinsä ja jättää pelletit rauhaan. Tällä hetkellä tallissa on kolmenlaista kuiviketta (tai oikeastaan neljää), joita käytetään yhdessä ja erikseen. Kylmän puolen karsinoissa on turpeen päällä olkea ja lämpöisellä puolella osalla turvetta, osalla pellavaa turpeen päällä ja Katinkalla sekä Mustalla nyt testauksessa tuota olkipellettiä.

Kovin paksua kerrosta ei näin ensi alkuun laitettu, jotta hajoaa nopeammin. Pellettiä pitäisi aloittaessa laittaa maks viisi senttiä ja lisätä viikon ajan päivittäin, jotta saadaan kunnon patja. Näillä kahdella saattaa patjaantumista kyllä hidastaa se, että molemmat on tosi siistejä karsinoissaan, mutta katsellaan ja raportoidaan (vaikka itse harvoin noita karsinoita siivoankin).

Tässä vielä vertailun vuoksi kuvasatoa (kännykkälaatu) turve-, turve-pellava- ja olkipellettikarsinoista.