Talvi tuli

Vihdoinkin

Keskiviikkona molemmat sai vapaan, jonka ajattelin tekevän Mustalle ihan hyvää edellisen hieman rankemman viikon jälkeen.

Torstaina oli ihan jäätävä tuuli ja melko viileää muutenkin. Pakkanen oli kovettanut kentänkin ihan kivikovaksi, tällä kertaa kuitenkin tasaiseksi eikä liukkaaksi kuoppamaaksi kuten edellisillä pakkasilla. Musta meni ilman satulaa tunnille (loistava idea noin kylmällä), jonka jälkeen kävin itse nopeasti (myös ilman satulaa) ratsastelemassa käynnissä avoja ja pohkeenväistöjä. Ravissa uskalsin ottaa muutaman pitkän sivun avoa. Poni oli kivan rento ja energisen oloinen. Harmi että luvattu lumisade jäi saamatta ja joutui tyytymään köpsöttelyyn.

Perjantaina hirmuinen tuuli jatkui, mutta sai seurakseen lumisateen (vihdoin). Onneksi lumisade alkoi vasta puolen päivän tienoilla, joten töissä siitä ei ollut haittaa. Ajokeli oli kyllä jotain niin karmeaa, että olin todella onnellinen saadessani ajella opelilla (jolla on massaa omastakin takaa melko paljon), kevyen ladan kanssa olisi varmasti päätynyt pöpelikköön, kun tuuli vaihteli suuntaa ihan koko ajan. Uskaltauduin kuitenkin ratsastamaan ja käytiin Mustan kanssa köpsimässä maastossa ilman satulaa. Ravattiin nöpöravia ja laukattiin rauhallisesti muutama pätkä. Parinkymmenen minuutin päästä olin kyllä täysin jäässä (varsinkin naama) ja oli pakko lopettaa. Onneksi kotona pääsi saunaan lämmittelemään.

Lauantaina ihana ilma, kun oli lunta ja lähes tuuletonta. Musta meni pari lasten tuntia (alkeis ja alkeis-jatko), jonka jälkeen iskettiin ponille rintaremmi ja liinat, niin päästiin vähän päästelemään hiihtistä. Muutamat kierrokset jaksoi juosta reippaahkosti, mutta oli kovin väsyneen oloinen vaikka lasten tunnit oli kevyitä, semminkin kun ensimmäisen tunnin ratsastaja paleli niin paljon, että lopetti puolen tunnin jälkeen. Loppuravit Musta jaksoi kuitenkin ravata hyvin eteen-alas ja loppukäynnit lapset talutti maasta loimi selässä. Sitten poni pääsikin tarhaan päiväheinille. Raahasin perjantaina Mustan sadeloimen talviteloille ja toin tilalle kevyt toppiksen. Pitää vielä kaivaa oikea toppaloimi esiin, kun tuo kevyt toppis (vaikka onkin ulkoloimi eikä sisätoppis) oikein kestä, jos tulee räntäsateita.


Tuoreiden kuvien puutteessa saatte tyytyä (iki)vanhaan kuvaan pienestä karvaisesta ponista kellimässä lumihangessa - Katinka vuonna 2005 (?)

Vaikka olikin talven eka hiihtiskerta, ei Musta ottanut paineita takaa tulevasta liukurista tai liinoista, jotka välillä hiplasi takajalkoja, jotenkin sille on tietyt hommat niin rutiinia.. ihan poni! Katinkahan ottaa hiihtiksestä joka kerta kierroksia, vaikka sillä tätä hommaa on harrastettu muutamia vuosia kauemmin kuin Mustiksella. Joulukuun ekan päivän kunniaksi viritin Mustalle vielä kulkuset rintaremmiin ja ravissa ne helkkäsikin mukavasti.

Nyt kun lumetkin on vihdoin tulleet (ehkä jopa jäädäkseen), voisi kaivaa poneille puhtaat riimut esiin. Katinkaa on odottamassa ihana vaalean omenan vihreä uusi riimu ja Mustalle on varattu samanlainen punainen.. Voisi muutenkin vaihtaa jo 'joulu'huovat (Katinkalle tummanvihrea puna-valkoisin kantein ja Mustalle punainen).