eli Musta tuli minulle vaihdossa edellisestä ponistani (-93 syntynyt saksalainen ratsuponitamma) yhdessä welsh mountain ori (nykyään ruuna) Hackebacken's Bimisi kanssa. Bimi päätyi ystävälleni valjakko (ja tunti) -poniksi, koska oli omaan käyttööni aivan liian pieni. Musta jäi sillä periaatteella, että jos siitä ei mitään tule niin ainahan sen voi myydä. En siis nähnyt ponia ennen kuin se saapui pihaan kesän 2008 alussa. Musta oli pieni (laiha) ja näytti isopäiseltä, koska kaikki lihakset puuttuivat tyystin. Aika on kuitenkin osoittanut, että kyseessä on erittäin miellyttävä ja kaikkensa yrittävä poni, jolla nöyryys ja oppimisen nopeus korvaavat mahdolliset puutteet kapasiteetissa. Ponilla on myös aivan mahtavat jouhet!
Suomessa poni oli kerinnyt olla edellisestä joulusta lähtien ja liikkunut satunnaisesti ratsastuskoulussa alkeistunneilla. Poni pääsikin tullessaan suoraan laitumelle, jossa se sai rauhassa syödä pari viikkoa (lisänä kauraa) ennen kuin alotin juoksutuksen. Musta oli siis lähes kouluttamaton (satulaan totutettu, selässä ravattu, laukattu yms.), joten aluksi kokeiltiin miten poika toimii juoksutuksessa. Äänikomennot eivät hirveän tuttuja olleet, mutta kaikki askellajit päästiin käymään läpi. Ponin tasapaino oli todella surkea ja ympyrällä laukkaaminen tuotti selvästi hankaluuksia. Muutaman juoksutus kerran jälkeen uskaltauduin viimein kiipeämään selkään. Poni sai 'paniikin' kun yritin korokkeelta nousta kyytiin, joten tätäkin harjoiteltiin viikon ajan aktiivisesti. Periaatteisiini kuuluu aina käyttää koroketta (jos vain mahdollista) säästääkseni hevosen selkää ja satulaa. Ensimmäisellä kerralla selästä käsin koitin vain että kaasu ja jarru toimivat ja poni kääntyy. Laukkaa en uskaltanut kokeilla, koska pelkkä suoraan ravaaminen ratsastaja selässä oli lähes ylivoimainen tehtävä ponin tasapainolle. Lisäksi poni puski, varsinkin vasemmassa kierroksessa, portille päin. Kääntyminesenkin opettelu aloitettiin siis alusta. Musta on nopea oppinen ja herkkä, joten montaa kertaa ei tarvinut asioita toistaa kun poika huomasi mitä kannattaa tehdä ja mitä ei (eli helpommalla pääsee kun tekee sitä mitä pyydetään). Tämä nöyryys ja nopea oppimiskyky ovat todella helpottaneet ja nopeuttaneet ponin koulutusta. Kun asiat toimivat kentällä (myös laukka) oli aika lähteä kehittämään kuntoa ja tasapainoa maastoon. Ensimmäisen kesän lähinnä maastoilimme (liikutusta joka toinen päivä) ja kävimme kentällä vain satunnaisesti. Loppukesästä uskaltaiduimme ravaamaan pienien kavalettien yli toisen hevosen perässä. Musta ei aluksi tajunnut mitä pitää tehdä, joten mallihevonen edessä auttoi. Tämänkin Musta oppi nopeasti ja syksyllä pystyimme hyppäämään erilaisia harjoituksia sekä oksereitakin (maks korkeus n. 70cm).
Aluksi Mustan kanssa oli vaikeutena oikea laukka, jota se ei mielellään nostanut edes ympyrällä. Irtojuoksuttaessa poni taas mielummin meni juuri oikeata laukka eli ongelma oli siis ratsastajassa. Selkään siis kokeneempi kaveri muutamaksi kerraksi ja avot, löytyi oikea laukkakin (vähitellen myös suoralla ja maastossa). Hyppyharjoitukse ja kouluratsastus jatkuivat lähinnä kesäisin, talvet vietettiin suurimmaksi osaksi maastoillen. En kokenut kannattavaksi käydä usein kentällä ilman opetusta, jotta en opeta vääriä tapoja ponille.
Nykyisin Musta on koulutustasoltaan helppo B, osaten myös avot, sulut, vastalaukat sekä laukanvaihdot. Liike ei riitä A:n ratoihin koulukentillä. Hyppäämisestä Musta pitää erittäin paljon ja on rehellinen ja kaikkensa yrittävä. Ei suutu vaikka ratsastaja vähän mokaisikin ja hyppää huonostakin kohtaa jos ratsastaja käskee. Erilaiset esteet eivät hirveästi Mustaa pelota (joskus voi joku uusi vähän jänskättää) eikä korkeuskaan ole ollut haittana (muuta kuin ratsastajan päässä). Ponilla on kapasiteettiä huomattavasti enemmän kuin mitä ratsastajaraukan (eli minun) pää tällä hetkellä kestää.
Luonteeltaan Musta on erittäin luottavainen, mutta herkkä. Saattaa pelästyä uusia ja yllättäviä asioita, mutta pakoreaktio ei ole hirveän voimakas jos ihminen vain läsnä (vastaan on tullut suoraan kohti lentäviä muovipusseja yms.). Laumassa Musta on mielestään johtaja ja saattaa haastaa riitaakin jos muut eivät alistu. Kohdatessaan Todellisen Johtajan Musta kuitenkin antautuu helposti. Parhaiten tulee toimeen tammojen kanssa (joita kyllä alistaa mielellään). Musta on ilmeisesti aika myöhään ruunattu, koska kiimaisten tammojen lähellä orivaistot heräävät (astuu mielellään ja flehmen-ilmekin onnistuu). Musta osaa myös houkutella tamman näyttämään kiimansa.
Mustalla on myös ajettu, mutta kärryjen puute haittaa tätä harrastusta.
Faktaa ponista
s. 2004 (arvioitu hampaiden perusteella)
väri: mustanruunikko, tähti (pelikorttien pata-kuvion mallinen) ja sukka oikeassa takajalassa.
suku ja rotu tuntematon. Tuotu Unkarista Suomeen jouluna 2007 (jolloin myös ikä arvioitu).
Musta ja Sepsu kesällä 2008
Musta kesällä 2009 (esteen korkeus 110cm)
Palikka ja Musta talvella 2009-2010