Maastoilua ja maastoesteitä

Ansaittua rentoulua

Perjantaina käytiin edellispäivän koulurääkin jäljiltä kevyt ja palautteleva maasto. Vajaan tunnin köpsyteltiin, muutama pätkä ravia ja laukkaa hyvin matalalla kaulalla, muuten rentoa kävelyä mahdollisimman pitkänä. Musta oli kyllä kivasti liikkumassa eikä yhtään väsyneen oloinen.

Lauantaina työstettiin kentällä sileällä vähän edellispäivän asioita. Musta oli pitkästä aikaa alusta lähtien tosi kiva. Pehmeä, rento ja avuilla, torstain valkku ilmiselvästi vielä mielessä siis. Perus ympyrällä siirtymisiä siis, siirtymisiä sekä askellajista toiseen, että askellajien sisällä - erityisesti ravissa.
Ohjasajoin Katinka vielä nopeasti. Oli tosi jäykän oloinen (vapaa perjantaina, mutta oli muutaman tunnin jo köpsinyt) eikä millään olisi halunnut asettua, taipumisesta puhumattakaan, varsinkaan vasempaan. Oikeassa kierroksessa jonkin verran löytyi myös vasempaan asetusta, mutta vasemmassa se oli todella hankalaa. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja uhrata se 15-20 minuuttia ponin kanssa pyörimiseen. Kyllähän se vähän pehmeni, mutta ei tullut niin hyväksi kuin keskimäärin on.

Sunnuntaina käytiin Mimmin kanssa vajaan parin tunnin maastossa poneilla. Henna lähti reissuun, joten Mimmi lähti seuraksi Katinkalla. Valitettavasti Mimmi pääsi tallille vasta iltapäivästä, jolloin alkoi hurjat sateet. Hoideltiin ponit katoksessa rauhassa ja odoteltiin hetkinen, niin sadekin hiljeni. Otin kyllä kurahousut jalkaan, mutta riisuin ne metsäpätkän jälkeen. Alku oli märkä, mutta hiekkatiet just hyvässä kunnossa.
Annettiin ponien revitellä kunnolla ravissa ja laukassa kunnon alkulämmittelyjen jälkeen ja pikku hiljaa ne innostuikin. Sanoin Mimmille, että menee vaan laukassa ohi jos pääsee ja Katinka kyllä yritti ja laittoi Mustaankin kunnolla vauhtia kun paineltiin menemään rinnakkain. Molemmat ponit on sen verran kilpailuviettisiä, että parhaiten niistä saa vauhtia irti tälläisissä tilanteissa, jos edessä ei ole ketään reipasta ja isoa hevosta vetämään vauhtia.
Pysyteltiin hiekkateillä eikä menty ruohoisille metsäteille, kun oli niin märkää. Oli tosi hauska reissu ja ponit nautti hurjasti. Varmasti pitkät, reippaat laukat myös avas hyvin mahdollisia jumi paikkoja. Tallilla pesin vielä Mustan satulan ja pyyhkäisin nopeasti maastossa käytössä olleet estesuitset.

Maanantaina jatkettiin sileän työskentelyä - tällä kertaa hiekkakuopalla kentän ollessa koko illan varattu tuntilaisille. Musta oli käynnissä ihan ok, mutta heti kun otti pätkänkin ravia, katosi keskittyminen mystisesti jonnekin. Olihan tuolla toki paljon katseltavaa, kun ei siellä niin paljon ole pyöritty. Siinä voi vaikka perhonen lennellä kukasta kukkaan tien vieressä.
Pohja on kalteva eikä täysin tasainen, mutta jonkinlaisen neliön sain sinne muodostettua, jotakuinkin 10x25m tai sinne päin. Kyllä siellä tuollaisella ponilla mahtuu menemään.
Aloitin työskentelyn käynnissä, jotta saisin ponin keskittymään kunnolla ja unohtamaan kaikki perhoset ja muut. Tein kolmikaarista kiemuraa kunnon taivutuksilla. Vaihdoin pian nelikaariseen, jotta sain tasaisesti taivutuksia molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa ponin keskittyessä (jolloin oli taas kiva oma itsensä) otin suorat ravilla ja taivutukset käynnissä. Nyt alkoi ravikin sujua jo keskittyen. Tästä kun jatkoi niin pystyi tekemään kaarteetkin ravissa. Päätyihin lisäsin vielä pääty-ympyrät, joilla ponin kiinnostus kyllä taas kaikkosi ja piti ympyrää hakea monta kertaa ensin käynnissä. Laukkaa otin vain lyhyet pätkät pitkillä sivuilla, lähinnä harjoittelin siis nostoja. Oikean nostaminen suorana ja peräänannossa oli taas Mustan mielestä jotain tosi vastenmielistä ja hankalaa ja nostikin aina tilaisuuden tullen vasemman. Muutenkin hyvin pienet pätkät laukkaa ja useat nostot tuppasi kihoamaan ponin pollaan ja keskittyminen taas katoamaan. Lopetinkin heti kun sain pari hyvää nostoa oikeaan.
Menin vielä hetkeksi kentälle, jossa pääsin laukkaamaan tuntien vaihtuessa (eli loppu- ja alkukäyntien aikana) eteen-alas isoja kaarteita sekä tekemään kunnon reippaat eteen-alas loppuravit. Hiekkakuopalla ravinkin pidän melko lyhyenä enkä pyydä askeleeseen pituutta pohjan takia.
Loppuraveissa venyi taas oikein kivasti.

Kiirehdittiin vielä koirulien kanssa hallille agilitytreeneihin. Mercin kanssa tein vain lopuksi vähän putkea, Dino teki rataa Even kanssa erään töisen russelinomistajan ohjauksella. Lopuksi käytiin yhteisellä koirakävelyllä, Dino ei vaan yhtään sietänyt toista russeliurosta (joka oli pitänyt hirveetä meteliä hallilla koko treenien ajan) vaan aina sen ollessa jotakuinkin lähellä (samalla kohtaa kävelytien toisella puolella) pisti hirveän rähinän pystyyn. Kun tuo toinenkaan koira ei oikein uroksista diggaa, ei viitsinyt edes tutustuttaa, jolla Dinon rähinä todennäköisesti olisi loppunut. Eka koira, josta Dino ei yhtään pidä vaan jolle on ihan kunnolla rähissyt. Kai se pitää vaan olla positiivisesti yllättynyt, että siinäkin asuu pieni terrieri ;)

Tiistaina poni sai vapaapäivän täysin suunnitelmien vastaisesti, mutta en vain yksinkertaisesti kerinnyt tallille.

Keskiviikkona en mahtunut estetunneille, joten kävin maastossa tekemässä suoralla tien pätkällä alkuverkkaa ja ottamassa muutamia hyppyjä pienillä maastoesteillämme. Meillä on paksuja oksia ja kapeampia tukkeja muutaman polun varressa, talven ja lumen jäljiltä ne on tosin aika matalalla, mutta kävi näin yksinhyppelyn harjoitteluun. Polku on hiekkapohjainen, joten pito oli hyvä vaikka edellispäivänä vähän satelikin.
Alkuverkaksi tein pohkeenväistöjä siksakkina käynnissä ja ravissa, sen jälkeen leikittelin ensin ravilla (hidas-reipas/lyhyt-pitkä) ja sitten laukalla. Nakitin Elinan maastoon kamera kourassa ottamaan muutaman kuvan ja videon. Videoista saatiin vasta viimeinen onnistumaan, kun ei tuo kameran käyttö Elinalle tuttua ole. Hypyt on suurin osa ylämäkeen, joten tuli hyvää mäkitreeniä samalla.
Musta meni vielä illalla yhdelle alkeistunnille köpsimään, joten sai extra loppuverkat samalla.

Torstain ja perjantain jouduin taas antamaan vapaaksi. Perjantaina käytiin Dinon ja Mercin kanssa agilityä treenaamassa. Tällä kertaa oltiin Even kanssa kahdestaan ja väkerrettiin sellainen rata, että oksat pois. Hitaamman Argoksen kanssa siitä nyt jotenkuten selvisi, mutta Dinon kanssa oli Eve muutamassa kohdassa totaalisen pulassa. Varsinkin kun Dino sai pikku hepulit ja teki vähän omaa rataansa. Kepit meni kyllä tosi hienosti radalla. Merci pääsi tekemään hyppyjä ja putkea, ensin pelkkää putkea, johon alkaa mennä jo tosi kivasti. Nyt uskalsin päästää vapaaksi, kun paikalla ei ollut muita ja koiran huomion saaminen niin ollen helpompaa. Merci alkaa pikku hiljaa kiinnostua hommasta. Oli helppoa kun Eve oli apuna palkkaamassa. Tehtiin vielä muutama rengas hyppykin ja hienosti meni.

Agility uutisia

Ja videoitakin..

Torstaina ponin lomaillessa käytiin Dinon kanssa epiksissä. Kyseessä oli Dinon ekat ulkokisat, joten ajateltiin Even kanssa, että on parempi jos mä ohjaan. Varsinkin kun Evellä ja Dinolla on ollut taas pikku tauko. Dino meni tosi kivasti, ei kyttäilly mitään vaan rohkeesti kaikki. Kontakteilta vähän lähti liian aikaisin (en kerenny vapauttamaan, mutta pysähtyi niille kyllä) ja sai pikku hepulin. Ei kuitenkan hypännyt vääriä esteitä joten saatiin nolla-tulos ja päästiin kolmansiksi. Eve otti lopuksi vielä saman radan uudestaan, jolloin meni tosi hyvin, mutta toista yritystähän ei sitten tuloksiin lasketa.
Tämän jälkeen vielä hallille treeneihin, hyvin Dino jaksoi. Ihan lopussa huomasi pikku väsymyksen. Kotonakin jaksoi vielä riehua treenien jälkeen.

Tässä iloksenne muutama video, äänet kannattanee laittaa ainakin ekasta hiljaselle, joku koira meinaan haukkuu taustalla, on meinaan ihan au naturelle äänimaisema ilman itse lisättyä musiikkia (laiska kun olen..)
Eka video on rata kokonaisuutena (aluksi mennään aina eka puolikas ja sitten toinen puolikas ja vasta lopuksi koko rata), toka rata on Dinon hienot kepit.
 Kuvia treeneistä laitan tuonne toiseen blogiini, kun teen sinne agility-aiheisen postauksen.





Tiistaina vihdoin taas kiipesin ponimuksen selkään. Oli hiukan jäykkä, mutta ei pahasti. Intoa ainakin piisasi, aluksi oli vaikeuksia löytää rentous. Tein ylitaivutuksia ympyrällä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Sen jälkeen paljon siksak-pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Pohkeenväistöissä hevonen alkoi vihdoin kuunnella ja pehmetä kunnolla. Otettiin vielä hyvin loivia avoja käynnissä ja ravissa. Laukat pyöri hyvin, oikea tuntui tosin huonommalta kuin vasen, epäilen että jossain on pikku jumi.

Keskiviikkona se sitten roikautti kivasti vettä just ennen meidän hyppytuntia. Kenttä oli siis märkä ja pehmeäkin. Aluksi tultiin päädyssä yksittäistä kavalettia, mutta EI pääty-ympyrällä, vaan kavaletille suorana ja sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Aluksi Musta venkuroi vaikka kuinka yritin tehdä jarrutukset tasaisesti molemmilla ohjilla. Epäilen, että vasen ei ole yhtä voimakas kuin oikea, vaikka kuvittelen käyttäväni niitä samalla volyymilla. Vasemmassa kierroksessa tultaessa Musta vähän kompuroi ja saan sen pidettyä juuri ja juuri pystyssä, mutta menetän oman tasapainoni. Onneksi tuiskahdan kentän ehkä kuivimpaan kohtaan enkä niin ollen kastele itseäni. Pari hyppyä ja pysähdystä vielä yksittäisellä, niin siirryttiin toiseen päätyyn, missä oli kahdesta kavaletista innari. Tämäkin tultiin suorana ja siirtyminen käyntiin innarin jälkeen.
Lisäksi oli vielä pysty-okseri -linja, sellainen sujuva neljä askelta. Näidenkin jälkeen otettiin seis ja nyt uskalsin kerran tehdä kunnon pidätteen, jolloin poni lähes istui. Ainakin oli hyvin takaset alla pysähdyksessä. Alkutunnin pysähdyksissä koitti painua kovin alas edestä ja jäädä himpun etupainoiseksi.
Lopuksi kaikkia vähän radan tyylisesti. Aloitettiin innareilla toisessa päädyssä, jonka jälkeen pysty-okseri -linja (Musta oli koko ajan linjalla vähän oikean pohkeen päällä) ja vielä toisella pääty-ympyrällä kavaletti. Sen jälkeen sama homma toiste päin eli alkaen yksittäisestä kavaletista ja linjakin toistepäin.
Vaikka alku oli vähemmän hyvää, niin loppua kohden parani hypyt ja ratsastettavuus. Ainoastaan jäin kompuroinnin seurauksena tukemaan turhan vahvasti kädellä (ettei vaan kaatuis uudestaan), joten käden lopullinen rentous oli tosi vaikea löytää. Esteet pidettiin tosi matalina (n.60cm), koska pohja oli niin pehmeä ja raskas ja upottava.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi videot tulee nykyään youtuben kautta, niin johtuu se ihan siitä, että oli muista syistä pakko opetella lataamaan videoita sinnekin ja homma toimi kohtuu näppärästi, niin ajattelin yrittää omiakin videoitani sinne.

Hiphei maastoon..

Lomaa pääkopalle

Maanantaina Musta meni alkeistunnin, itse en mennyt ollenkaan enkä edes ollut tallilla.

Tiistaina ratsastin Mustan kevyesti läpi, oli ihan kivan tuntuinen, jonka jälkeen pidin alkeis-alkeisjatko tunnin. Pohja oli siinä kunnossa, että koko tunti mentiin pääty-ympyrällä. Ihmeen hyvin siihen viisi ponia (joista pari oli hevosta) mahtui..
Toisen tunnin päätin vetää maastossa, johon otin vetoon Mustan. Mimmi lähti vielä Katinkalla mukaan, kun oli auttamassa heppojen kuntoonlaitossa ja muuta. Polun alku oli aika umpihankea, Musta raukka joutui sitä raivaamaan, mutta pienen pätkän jälkeen lopputie olikin aurattua. Takaisin päin laukattiin rauhallisesti pari pätkää, niin johan siellä alkoi poneilla vähän keittämään.. Mutta ratsastajilla oli hauskaa. Käytiin vielä laukkaamassa yksi mäki ja takaisin rämmittiin polkua pitkin. Mimmi lähti hoitamaan Katinkan pois, jotta ehtii bussille ja me muut mentiin vielä ravailemaan heposia eteen-alas kentälle.
Iltatalli olikin aika helppo, kun suurin osa hevosista oli tuntien jälkeen valmiiksi sisällä..

Keskiviikkona vain puunasin Mustan kunnolla ja karvaa lähtikin ihan kiitettävästi. Muuten sai olla vapaalla. Katinkaa en jaksanut edes harjata, kun oli vähän turhan kipeä olo. Tiistaina meinasi maastossa loppua kunto, niin heikossa vedossa olin.

Torstaina kävin Mustan kanssa vain kevyen maaston, reilun puolituntia. Ponilla olisi kyllä ollut virtaa enempäänkin, mutta mulla ei todellakaan. Huomaa, että on nyt ollut kevyemmällä, kun pohjat on tällä hetkellä mitä on.. tälläinen maastoilu on kyllä ponin pääkopalle hyväksi.
Dino oli hyvä omissa treeneissään ja sain vihdoin ilmoitettua Mercin alkeiskurssille.


nauttikaa viimeisistä lumikuvista - kyllä se kesä tulee..

Perjantaina Musta oli alkeisjatko tunnilla, jonka jälkeen jäin itse vielä vikalle tunnille. Teimme ympyrällä hidastuksia ja takapäänväistöjä ulos. Nämähän on Mustan bravuuri, joten hankaluutena oli, ettei väistänyt liikaa vaan ihan muutama askel ja siitä heti eteen. Musta oli ihan mukavan rento koko tunnin ja jaksoi hyvin työskennellä. Itsekin ihme kyllä jaksoin koko tunnin, onneksi oli sen verran kevyttä.

Lauantaina Musta meni yhden alkeistunnin, jonka jälkeen käväisin itse kevyen maaston (ylämäki-alamäki pätkällä, lähinnä käyntiä). Hankea oli vähän, mutta se upotti, joten siinä mielessä raskasta.

Sunnuntaina jaksoin viimein illasta raahautua tallille ja illan jo hämärtyessä ratsastelin kentällä ilman satulaa puolisen tuntia. Lähinnä siirtymiä suoralla (yksi pitkä sivu on ihan sula ja hyvä). Sen jälkeen vähän aikaa ympyrällä siirtymisiä. Oli ihan ok, ei ehkä parhaimmillaan (tosin sitä en ollut minäkään..) Selkään nousu 'vintille' meneviltä rappusilta meinasi kyllä olla liikaa ponirukalle, onneksi en sentään hypännyt yli..

Pääsiäistä

Ja niin pois päin

Torstaina pyörähdin vielä Hööksissä ennen Tampereelta lähtöä. Sisko asuu onneksi niin lähellä (n. 10minsan ajomatka), joten isoa koukkausta ei tullut. Nyt oli tullut cob-koon takajalan suojat (punaisena) ja ne oli otettu syrjään minua varten. Myyjä heti bongasinkin mut ja antoi suojat, kiva palvelu. Mukaan tarttui vielä muutakin pientä..

Tallille tullessa huomasin Mustan tunnilla, vaikka ei yleensä torstaisin mene. Nyt olikin poikkeuksellisesti enemmän ratsastajia, kai pääsiäisen takia. Odotellessa laittelin sitten ponien safkat ja tunti oli onneksi yli puolenvälin jo, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Ratsastin ensin käynissä Mustaa rennoksi ja ylitaivuttelin, mikä oli ponin mielestä tosi vaikeaa. Oli muutenkin hyvin vastahakoinen ohjalle, mutta pikkuhiljaa antoi periksi. Ravissa hain vain rennoksi ja jatkoin yliasettamista. Laukassa keskityin enemmän omaan istuntaani ja tein nättejä laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta ei ollut parhaimmillaan vaan yllättävän vastahakoinen vapaapäivän jälkeen, liekö tuo pohjalle juostu tunti vaikutti?
Omasta istunnasta (harjoitteita taas alussa ja lopussa) oli mukava huomata, että jalkaterään ja nilkkaan ei tarvi juurikaan enää keskittyä. Paino ei lähde luiskahtamaan kantapäälle edes keventäessä tai jalustimilla seistessä. Musta pääsi ratsastuksen jälkeen vielä ulos ja me lähdettiin koirien kanssa kohti Dinon treenejä.

Dino oli jo paljon innokkaampi Eveä kohtaan ja treenaamaan. Aluksi Eve otti kuitenkin vain pari kertaa yksittäisen hypyn ennen kuin aloitti radan. Rata meni hyvin, samoin myöhemmin tehtävät pujottelut, keinu ja okserihyppykin. Okseria Dino ei ole ennen hypännyt (paitsi tallilla hevosten esteitä) ja hyppäsi sen paljon siistimmin kuin pystyt, joissa tekee välillä ihan järjettömiä loikkia, kun ei halua ottaa pikkuaskelta. Loppuradassa oli vielä a- ja puomiesteet. Puomilla Dino vähän aluksi epäröi, luuli vissiin keinuksi. Muuten meni tosi kivasti.

Dino ja okseri

Perjantaina kunnon puunaus Mustalle, jotta pikkuhiljaa päästäisiin tästä talvikarvasta eroon. Samalla testailin myös magicbrushia, joka toimi mielestäni paremmin harjojen putsaukseen kuin hevosen harjaukseen. Otin koirat mukaan ja köpöteltiin kentälle, koska joku oli eilen rikkonut katosjakkarani (syylliset kyllä tunnusti ja lupasi hankkia uuden). Jatkaessamme matkaa pellolle, kääntyi Dino tallille ja paineli sinne, Merci seurasi uskollisesti perässä. Dinoa ei noi maastot oikein hotsita, kai se pelkää että siellä haisee eläimille..
Pellolla ensin ihan käveltiin ja vähän hölkyteltiin. Yritin hakea Mustaa rennoksi alas ilman järin mainittavia tuloksia. Ennen laukkaa sainkin jotakuinkin pyöreäksi ja pienen laukan jälkeen käytiin hyppelemässä 'kentän' parit kavaletit kerran molemmista suunnista. Joku oli innarin päälle molempiin nostanut puomit sekä tehnyt okseristakin ihan perus taso-okserin. Musta oli ihan innoissaan ja tästä jatkettiin vielä laukkapätkällä. Merci-rukka alkoi olla jo kovin väsynyt, mutta seurasi urhoollisesti. Kotona se nukkuikin sitten koko illan eikä suostunut leikkimään ollenkaan Dinon kanssa.

superhieno kontakti

Lauantaina Musta meni pari lasten tuntia, jonka jälkeen pyöritin pikaisesti kentällä. Ihan vaan siirtymät kuntoon ja vähän pyöreyttä runkoon. Melko ok, mutta ei parhaimmillaan.
Katinkalla vedin vielä hiihtistä pellolla pari kierrosta. Olikin varmaan kevään viimeinen kerta, näyttää siltä, että lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan..

Sunnuntaina käytiin Vilman kanssa maastossa Foriolalla ja Mustalla. Mentiin tien toiselle puolelle, koska tallin puolen maastot on vielä hankien peitossa (ja yhdelle sulaneelle ei viitsi mennä tekemään jälkiä näin pehmeällä kelillä). Molemmat oli ihan innoissaan ja laukattiin pari pätkää ihan kunnolla. Mustalla keitti vähän yli välillä, kun ei viitsinyt ravata Foriolan perässä kunnolla vaan olisi halunnut laukata, jota mä en taas hyväksynyt. Käytiin vielä pellolla, jonka kautta pääsee laavulle. Siinä oli traktorin tms. jälkiä, joiden kohdalla hanki kantoi hyvin. Oli tosi ihana päivä ja aurinko paistoi lämpimästi. Ihan supermaasto, varsinkin kun ei ole koko loppu talvena oikeasti maastoillut.
Myöhemmin Veronica vielä ratsasti Katinkalla lähemmäs puolitoista tuntia, samalla kun mä siivoilin kentältä kakkoja, mitä sulavan lumen alta paljastuu. Vertsu meni tosi hyvin ja Katinka oli reipas. Teki hienoja pujotteluja ravissa ja ihan kunnon ympyröitä laukassa. Oppiskohan Vertsu hyppäämään Katinkalla 20cm esteitä kesän aikana? Silloin sen vois viedä superminirussi-kisaan, joka on alle 7-vuotiaille (raviohjelma ja 20cm esteet, avustaja sallittu).
Viimeseks kasattiin vielä yks arkku yläkertaan, tähän tosin tarvittiin Vilman isän apua, kun Anne ja Vilma oli saanut parit ruuvit jumiin Vertsun ratsastellessa.

laukkaa ratsureima!

Kevyttä jolkottelua

Ja kaikkea muuta..

Maanantaina ratsastin Mustaa melko kevyesti ennen tunteja. Lähinnä ympyrällä suoristaen (kuulostaa oudolta joo..) ja sellaista rentoa fiilistä hakien, mitä ei ainakaan kisoissa saatu aikaan.
Musta jatkoi vielä lasten tunnille jossa aiheena jo pidempään Annella jatkunut istunnalla kääntäminen. Mustahan on noissa harjoituksissa ihan omiaan, kun seuraa istuntaa niin hyvin.

Dino kepeillä

Tiistaina tein työskentelyä kangilla reilun puolisen tuntia. Kävin ensin vähän köpsimässä maastossa ja kentällä tein siirtymiä ympyrällä melko matalana hakien vain selkään aktiivisuutta. Ravissa alkoi tulla taas kivaa askellusta kun tein siirtymiä askellajin sisällä. Musta jatkoi vielä kahdelle lastentunnille, jossa toisessa tehtiin kääntämisharjoituksia ja toisessa puomeja. Katinkan juoksutin kahdella liinalla käynnissä ja ravissa ensimmäisen tunnin lopussa, Vertsu selässä. Sen takia en uskaltanut laukkuuttaa tai tehdä mitään älyttömän ripeitä siirtymiä.

Keskiviikkona oli ponskien raspaus. Katinka yritti vähän idioottiloida, mutta antoi ihan nätisti. Jonkin verran oli piikkejä takana, mutta ihan älyttömästi ei onneksi tarvinut ottaa (noilla 'vanhuksilla' kun ei hampaat enää niinkään kestä turhaa raspailua). Mustalla oli taas tasaisesti takana piikkejä ja ell halusi vähän tuikata rauhoitetta, vaikka melko nätisti antoi sitä ennenkin raspata. Musta sai sitten jäädä tallin perälle tointumaan kännistään (raukka meinannut osata kävelläkään vaikka sai oikeasti todella pienen annoksen), tarhassa kun oli heinäpaalin loppu tarjolla. Tarkoitus oli juoksuttaa tai ratsastaa riimulla raspauksen jälkeen, mutta ell oli sen verran myöhässä (ja kun Musta rauhoitettiin), etten sitten enää viitsinyt. Vapaapäivä molemmille siis.

Torstaina annoin Mustalle vielä toisen vapaan ja nukuin univelkojani pois (tää aamuvuoro vielä tappaa mut, ei ole yhtään tervettä aloittaa työt jo 4.15), varsinkin kun töissäkin meni vähän pitkään. Katinka oli joko tunnilla tai Vertsun ratsuna.
Dinon kanssa käytiin agilityssä ja vaikka poitsu yritti alussa jäädä pöydän alle mun jalkojen juuren, suostui melko pienellä suostuttelulla radalle Even kanssa ja teki ihan supertyötä. Kepit, rengas, hypyt, putket.. kaikki tosi hienosti! Alkoi myös nopeammin löytyä sitä vanhaa tuttua Dino-vauhtia ja ekan pätkän jälkeen lähti mielellään tekemään töitä Even kanssa. Itse leikin kameralla ja voi luoja, että siellä hallissa oli pimeää (kameralle). Piti laittaa asetukset ihan itse, kun urheilu-kuvaus käytti ihan liian hidasta suljinaikaa, jotta kuvista ois mitään selvää saanut. Muutamia ihan ok kuvia tulikin, harmi että se näyttävin rengashyppy-kuva oli otettu niillä automaattiasetuksilla ja näin ollen jäi epätarkaksi.

Dino ja perus jättiloikka

Perjantaina kävin Mustan kanssa pienen maastopätkän, tien toisella puolella oli sen verran hyvä mennä, että päästiin vähän laukkaamaankin. Poni tosin meinasi unohtaa jarrut, mutta suostui sitten nätisti hidastamaan ennen tietä (onneksi..) Tienylitystä ei kyllä meinannut malttaa odottaa, perjantairuuhka kun oli juuri alkamassa. Kentällä tein hetken ympyrällä siirtymiä ja Musta oli aika kiva ja rento vaikka olikin pari vapaata takana. Poni jatkoi vielä alkeisjatkotunnille, jossa menivät muutamaa puomia.
Anne sitten muistutti, että meidän CR-kurssi olisi viikonloppuna (mä olin jotenkin siinä luulossa, että se olis huhtikuun lopussa..), joten lähdin ripeästi kotiin nukkumaan.

Tällä kertaa saatte nauttia Dinon agilitykuvista, ilman vilaustakaan heposista!

Kohti kisoja

Kisoja edeltävät treenailut

Maanantaina Musta meni alkeistunnilla, jonka jälkeen lähdin itse pellolle käpsimään. Pellon 'kentällä' on jonkinverran hankea, joten se oli melko raskasta. Ravailin ja laukkailin ensin muutaman kierroksen radalla ja tein sen jälkeen taivutuksia ympyröillä 'kentällä'. Musta ei ollut parhaimmillaan, mutta melko ok. Selkä alkaa toimia kivasti, eikä enää tunnu kuin istuisi laudan päällä.

Huomaa, että kevät on tulossa, Mustalta irtoaa ihan järjettömästi karvaa.. Onneksi vielä on käytössä toppavaatteet, niin ei tartu hirmu pahasti kiinni. Fleece-vaatteilla ois ihan toivotonta.

Tiistaina Musta meni alkeis- sekä alkeis-jatko tunnit. Lähdin tämän jälkeen pellolle vähän laukkailemaan. Koska Nea oli ehtinyt jo ratsastaa Simpan, otin Viljan Katinkalla mukaan. Menimme pari kierrosta molempiin suuntiin melko reippaastikin. Aluksi ja lopuksi ravia (lopussa Musta venytti jo kivasti eteen-alas) ja pari kierrosta vielä kävelyä. Koska Musta meni ekana, ei se ollut niin reipas kuin yleensä, paitsi oikeassa kierroksessa takakulmassa. Siellä jostain syystä lähtee kaikki mielellään kiihdyttelemään. Vilja pärjäsi Katinkan kanssa oikein hyvin ja sai sen liikkumaan reippaasti.

Keskiviikkona poniset sai vapaan molemmat ja minä nukuin univelkaani pois. Melko karua nousta aamuisin kolmelta, kun iltaisin ei paljon ennen kymmentä kerkeä nukkumaan. Onneksi iltapäivisin kerkiää joskus tunnin-kaksi torkkua.

 

Torstaina otin pikku nokoset ennen tallille lähtöä ja olinkin melko virkeä. Jostain ihmeestä vaan alkoi sataa lunta (taas) ja nappasin Katinkan samalla sisään kun Mustankin. Vilma oli erehdyksessä laittanut sille kaulakappaleettoman loimen, joten otin suojaan lumelta. Merci oli jo lukittu Katinkan karsinaan, joten laitoin tamman haahuilemaan Mustan karsinaan siksi aikaa, kun yritin vähentää Mustan karvakertymää ja liikuttaakseni sen. Katinka nauttikin antoisasti Mustan suolakivestä, sillä itsellään kun ei sellaista voi pitää, vaan saa suolan annosteltuna ruokaan.

Musta oli riekkunut Mi:n kanssa (myös keskiviikkona ja alkuviikosta jo) ja jäljet oli sen näköistä. Koko alakaula on ihan 'kupruilla' puremajäljistä ja hieman turvoksissa, vaikka kaikki haavat on ihan pintanaarmuja. Lisäksi Musta oli polkenut hokilla reijän vasempaan takaseen melko alas. Ei arkonut onneksi ratsastaessa yhtään kaulaansa eikä jalkaa. On vaan melko karun näköinen.

Mustalle otin viltin alkukäynneiksi vähän suojaamaan sateelta ja nopeuttamaan lihasten lämpenemistä. Tein pitkään käynnissä töitä taivutellen ympyrällä voimakkaasti sisään ja ulos (molemmissa suunnissa) ja sen jälkeen nopeita käynti-ravi siirtymiä. Nea tuli jossain vaiheessa istumaan ympyrän keskelle ja juttelemaan siinä samalla. Yhtäkkiä Musta alkoi toimia tosi hyvin: kantoi itsensä, tukeutui hyvin ohjaan ja liikkui rentona sekä pyöreänä. Aavistuksen olisi voinut olla herkempi pohkeelle, jos nyt jotain valituksen aihetta pitäisi keksiä. Oli ihan superhyvä fiilis ja teinkin paljon siirtymiä ravin sisällä sekä pätkittäin laukkaa. Alkoi tulla jo pientä ajatusta taas keskiravista ja hyvin malttoi olla kiirehtimättä kun pyysi ravissa vähän eteen, vaan alkoi vähän venyttää askelta.
Koska poni oli niin super, lopetin hyvissä ajoin ennen kuin alkoi väsymään. Loppuravit vielä eteen-alas ja pienet käpsyt tiellä.

Dino kepeillä

Nea ratsasti puolisen tuntia Katinkalla, enkä itse olisi ehtinytkään vaikka tarkoitus alunperin oli. Piti rientää Dinon agilitytreeneihin ja poikeat kaupassa hakemassa lihapullia pojalle evääksi. Dino on nyt pari viikkoa käynyt agilityssä 'yksin', kun itse olen samaan aikaan ollut hyppäämässä Mustan kanssa Robbyn valkuissa. Edelliskerralla ei ollut suostunut tekemään oikein mitään, kun oli ihan pelokkaana jonkun kaadettua tuolin treenien alussa. Ekalla kerrallakin oli vähän kyräillyt, mutta tehnyt ihan ok varsinkin kepit. Oli siis hyvä, että meillä oli estetreeneistä tauko ja pääsin Dinon seuraksi hallille. Pihalla ja ennen treenejä Dino oli taas ihan kierroksilla ja haukkui sekä murisi kaikelle mahdolliselle, mitä ei siis muualla ikinä tee. Treenien alettua meni kuitenkin ihan puihin, vaikka homma aloitettiin helposti kontakteilla eikä suoraan radan pätkällä. Yritti vain karata treenialueelta (mitä oli edelliskerrallakin tehnyt, paennut suoraan koppaansa). Keppejä tehdessä minä menin sitten antamaan palkkiota sinne toiseen päähän ja Dinokin rohkeni mennä vähän vauhdikkaammin. Kesti kuitenkin ihan loppuun saakka, että alkoi radalla irrota edes vähän dinomaista menoa. Viimeisest hypyt olikin sitten tosi vauhdikkaita. Ensi viikon kuvioista en vielä tiedä, mutta olisi hyvä jos pääsisin agilityyn mukaan nyt toisen kerran peräkkäin, jotta saadaan Dinon itsetunto taas kohdilleen hommassa. Se ei oikein kestä, kun puudelit meluaa ja niitä joutuu siellä vähän komentamaan. Lisäksi, kun jätän sen tienposkeen Evelle ja joutuu hetken olemaan Kikalla ja Evellä puudelien 'kiusattavana', niin on sitten treeneissäkin vaisu. Se on harmi, että nää osuu näin samalle päivällä, mutta Evelle ei käy mikään muu päivä ja Robby-päivä on vain torstai..

ei onneks lähde yhtään liiotellusti hyppyihin toi Dino..

Torstain tohinat

Villiponien liikutusta ja koiran perässä pinkomista

Torstaina pääsi Dino taas vihdoin viimein agilityyn, pitkästä aikaa. Eve oli töissä iltavuorossa, joten ohjaus lankesi mun kontolle. Aloitettiin ihan hyppy-putki-rengas -pätkällä (radan alkua), koska Dinolla ollut pidempi tauko takana. Pari kolme kertaa tota lyhyempää pätkää ja sen jälkeen puolikasta rataa. Pussiinkin Dino meni nätisti vaikka sitä ei tainut kertaakaan olla Vau:n hallilla. Mulla vaan oli ongelmia pysyä koiran perässä, kun ei oikein voinut/saanut juosta.
Toka puolikas olikin vähän ongelmallisempi, jostain syystä Dino ei olisi halunnut mennä puomille tai sitten ei vaan tajunnut mikä se oli. Lopulta ohjasin sen ihan pannasta viemällä ja sen jälkeen menikin ongelmitta. Kontaktia piti kerran muistutella, niin teki superhienot siihenkin. Kepit otettiinkin suosiolla ensin yksin ja hihnan kanssa (ja meni heti ihan oikein) sekä pari kertaa irtona (tässä meinasi ruveta lopettamaan 10. kohdalla) ennen kuin ne tuli eteen radalla. Radalla meni kepitkin ihan oikein ja hienosti, vaikka ei ollut edes namikuppia odottamassa rivistön päässä. Jälkimmäinen puolikas pari kertaa ja sitten koko rata putkeen (18 estettä). Koko rata menikin ihan nollana läpi, vaikka mä olinkin pari kertaa jäljessä. Onneksi Dino osaa tarvittaessa paikata mun pikku mokia ja oli sen verran keskittynyt hommaan että seuras hyvin ohjausta.
Jos jollain on kiinnostusta, niin voin näistä agilityradoistakin tehdä 'pohjapiirroksia'..

Ennen agilityä kävin tallilla irtojuoksuttamassa pari pientä viripäätä. Mustalle ei todellakaan sovi kaksi vapaapäivää näin lähekkäin, kun ei ole millään rankalla liikunnallakaan ollut. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun vasta talutin poneja kentälle. Katinka kävi heti piehtaroimaan melkein portille ja kun päästin Mustankin vihdoin irti (sen ensin rynnättyä hirveällä vauhdilla portista sisälle), meinasi Katinka raukka jäädä jalkoihin, kun pipipää lähti niin vauhdilla liikkeelle. Mustalla oli ihan omat zembalonsa ja Katinkakin veti parit pätkät pukkia menemään. Se oli sentään liikutettu edellisenä päivänä, joten ei kauaa viitsinyt hillua, piehtaroimassa kävi kyllä ainakin 4 kertaa. Oli vielä melko valoisaa, joten sonnustauduin kameralla ja sainkin kivoja kuvia. Testasin myös kameran videotoiminto pätkän verran.

Video on melko huono, kun jouduin kävelemään samalla. Suurimmat riekut oli jo riekuttu, niin vähän piti hätistellä eteenpäin. Ehkä joskus opettelen käyttämään jotain videoeditoriakin..

Joulu on taas, Joulu on taas

Kattilat täynnä puuroo!

Torstaina annoin Mustan nauttia itseni lailla vapaapäivästä, olin joulukiireistä täysin poikki, joten yksi iltapäivä kotona nukkuen teki todella hyvää. Katinka oli tunnilla tekemässä pikkuhyppyjä.

Perjantaina hyppelin Mustalla kavaletteja ja ristikoita, mitä torstain tuntilaiset olivat unohtaneet kerätä. Paremminkin olisi voinut mennä, onneksi Anne oli Oromiksen kanssa vähän huutelemassa perään ja saatiin ihan mukiinmeneviäkin loikkia. Musta jatkoi vielä tunnille, jossa hyppelivät samoja pikkuesteitä. Katinka teki yhden kevyen lasten tunnin.

kuva harjoituksesta

Lauantaina aamulla Musta meni yhden tunnin, jonka jälkeen itse ratsastin pikaisesti eteen-alas. Melkein jäädyin jo siinäkin. Hommaa jatkettiin lasten pikkujouluilla, joissa lopuksi Katinka pääsi hiihtistelemään ja oli turhankin innoissaan. Muokkasin 'hiihtisvaljaita' ja käytin vain yhtä liinaa, jolloin tuli juuri sopiva Katinkalle. Eka tein solmun liian taakse ja narut pääsi takajalkoihin (Katinka kun ei suostu seisomaan paikoillaan, niin liinat on herkästi takasissa). Korjasin solmun ja se jäikin turhan ylös ja pyllyn päälle. Tämä taas aiheutti megapukkeilua laukassa, Katinka kun ei siedä potkuremmiä tms. alkuunkaan (kerran testattu tämä pellolla kärreillä, ei ollut kivaa..)
Onneksi solmu saatiin lopulta paikoilleen ja ponikin rauhoittui loppuakohden. Pari kertaa vielä teki pukkeja laukassa, onneksi noissa pysyy kyydissä.. Nea veti Simpan kanssa myös hiihtistä ja Katinkan mielestä ei voinut sinne Simpan taakse jäädä, vaan piti aina ottaa kiinni ja mennä ohi jos edessä näkyi. Lapsilla ainakin oli hauskaa ja sehän oli pääasia. Litimärkä ponirukka sai jäädä karsinaan syöpöttelemään heinää villaviltin ja fleecen alle (ja oli kostea vielä seuraavanakin aamuna, pitää todellakin klipata uudestaan).
Kun lapset saatiin kotiin, tehtiin pikaisesti talli valmiiksi iltaa varten ja painuttiin sisään saunomaan. Dippailtiin vähän vihanneksia ja haettiin yksissä tuumin heposet sisään ennen kaupunkiin lähtöä. Minä, Anne, Vilma ja Pauliina mentiin Amarilloon syömään. Emma lintsasi, kun oli kipeänä.. Ilta vietettiin siis hyvän seuran ja ruuan parissa (ja ihan muutaman pienen, kerrankin kun oli kyyti). Hauskaa oli!

harvinaista ajokuvaa Katinkasta. Ja masu on noin suuri, kun on melko viimeisillään kantavana, kevät 2007

Sunnuntaina pääsin tallille vasta ihan iltaisella. Oma auto hajosi edellisenä päivänä (laturi tahi akku tms.), mutta sain joulunviettoon saapuneen siskoni auton lainaan. Pimeässä en jaksanut enää ruveta ratsastelemaan vaan tein molemmille poneille harjaukset ja vein ne kirmaamaan kentälle vapaana. Pienien lämmittelyspurttien jälkeen molemmat alkoi vinkua ja mennä pieru-pukki-laukkaa ympäri kenttää.. pölhöt! Muitakin outoja äännähdyksiä kuului ja Katinka kävi piehtaroimassa ainakin kolmesti (ihanaa, kun sai kelliä ilman takkia!)
Ainakin sain molempia vähän verryteltyä seuraavan päivän jouluratsastusta varten.

Maanantaina lähdettiin porukalla jo perinteeksi muodostuneeseen Joulumaastoon. Anne lähti Orhideella, Vilma sai ratsukseen Vystin, minä olin Mustalla, Pauliina Beetullansa, Reetta Claran kanssa ja Henna tuli Katinkalla. Aluksi käytiin käärmetien päässä, ravailtiin ja laukkailtiin paljon lähes umpihangessa. Jouduin kokoajan pidättämään Mustaa Vystin perässä ja takaisin tullessa kiilasinkin ohi. Menimme vielä ylämäki-alamäki pätkälle reipasta laukkaa ja takaisin vähän rauhallisemmin. Katinkakin kiilasi ylämäki-pätkällä Clarasta ohitse ja pysyi ihan hyvin mukana menossa (sillä onkin superkunto!) ja oli muutenkin ihan innoissaan. Tuskin tarvitsi Hennan pahemmin eteen ratsastaa. Koko porukka oli ihan innoissaan, niin ratsastajat kuin hevosetkin. Pientä kulkusten kilinääkin oli joulun kunniaksi havaittavissa, kun virittelin Katinkalle otsapantaan ja Mustalle poskihihnoihin joskus aikoinani Hööksistä ostamani kulkussetin (josta turhan moni kulkunen on kyllä jo tippunut..)
Ilma oli ihana ja viihdyttiin reilu puolitoista tuntia retkellämme. Maaston jälkeen hoideltiin hepat tarhaan päiväheinille ja autettiin talli iltakuntoon. Sen jälkeen jokainen hajaantui omille jouluhommilleen. Mulle tuli melkein kiire Lahteen Dinon joulutreeneihin, vaikka aikaisin oltiinkin liikkeellä. Dino treenasi Even kanssa ja mä totutin vähän Merciä kontaktiin ja putkeen. Meni Dinon perässä hienosti! Dinolla kesti hetken aikaa ennen kuin taas tottui Korkevireen halliin ja esteisiin. Pujottelu meni ihan nätisti, lopulta ja kontaktit oli supereita! Hirveällä kiireellä kotiin ja vaatteiden vaihtoon. Lähdimme vielä perheen kanssa käymään hautausmaalla ja molemmissa mummoloissa (vaikka kummassakaan ei kyllä enää mummoja eikä pappoja ole) sukulaisia tapaamassa. Nälkä oli kotiinpalatessa ihan järjetön ja vauhdilla laitettiin sauna ja joulupöytä valmiiksi.

törkeästi Annen facebook-sivuilta pöllitty kuva Joulumaastosta. Kuvasta puuttuu Anne ja Orhidee, kun ovat kameran takana ;)

Joitain joululahjoja mainitakseni Katinka sai Hennalta lahjaksi toivotun harjakassin (kauniin violetin). Omista lahjoistani paras oli ehkä auton sisätilan lämmitin, josta olen pidempään jo haaveillut, mutta en ole tullut ikinä ostaneeksi. Hyvästi huuruiset ikkunat ja ratin ympärillä palelevat sormet!!

Hurrr..

Pakkasta riittää

Sunnuntaina mentiin illasta vielä Dinon treeneihin. Olit tosi kylmä ja olisinkin toivonut, että Dino olisi voinut juosta takki päällä. Takki kuitenkin kuulemma häiritsi liikaa, joten nakuna oli mentävä. Vuoroa odoteltaessa yritin pitää koirat liikkeessä, mutta silti Dino ainakin paleli. Odotan kyllä innolla, että joulu on ohi, jotta pääsemme jatkamaan Korkeavireellä. On se vaan niin luksusta mennä lämmitetyssä hallissa, vaikka sielläkään lämpö missään huipussa ole. Plussan puolella kuitenkin.
Nyt on harkinnassa tehdä Dinolle fleecehaalari, jossa pystyisi juoksemaan treenitkin läpi.. Olisi varmaan melko metka näky, mulla olisi tiikeri-kuvioista fleeceä kotona ;P

Maanantaina Anne perui kylmän ilman takia lasten alkeistunnin. Pikku-Venla halusi kuitenkin tulla, joten otin hänet Mustalla liinan päähän, niin sai ravata koko puoli tuntisensa (ihan pätkät käyntiä siellä täällä). Katinkalla Venlakin pärjää jo ilman talutusta, mutta muilla ei. Teetin erilaisia tasapainoharjoituksia, kuten ilman käsiä kevennystä ja silmät kiinni menoa. Paljon mentiin myös harjoitusravia ja Venlan istunta parani huimasti loppua kohden.
Itse menin tuon jälkeen parikymmentä minuuttia, kauempaa ei yksinkertaisesti tarennut, joten keventelin nopeasti vain eteen-alas. Katinka sai jatkaa reipasta työskentelyä, kun pääsi Hennan kanssa 1,5h koulutunnille (miten noi tarkeni sen puolitoista tuntia ratsastaa, en ymmärrä..)



Mustan ihana jouluriimu. Huopakin vaihtui myöhemmin punaiseen..

Tiistaina Musta oli alkeisjatko tunnilla ja itse menin seuraavalle. Kylmä meinasi vähän tulla, mutta sisulla selvisin (näpit saattaa olla entiset..) Tunnilla teimme vastalaukka kaarretta, joka oli aika iisi Mustalle. Näitähän hiottiin paljon Pilvin kanssa kesällä..
Katinkakin sai jatkaa vielä kunnon työskentelyä, kun Mimmi pääsi harjoittelemaan vastalaukka kaarretta. Ruuvailtiin myös Katinkalle vihdoin viimein polarit alle (Mimmi teki suurtyön ruuvatessaan melko kuluneet kärkihokit Katinkan etusista irti..) ja samoin tein kaikkiin neljään jalkaan. Täytyihän niistä leikata yli puolet pois eikä se paikoilleenkaan ruuvaus niin helppoa ollut kuin Mustan kanssa, mutta lopulta sain kaikki paikoilleen. Jätin ihan aavistuksen isommaksi kuin Mustalla eikä nuo olekaan luiskahtaneet niin helposti sinne pohjaan..

Keskiviikkona nukuin pienet päiväunet töiden jälkeen ja menin tallille vain tekemään iltatallin. Mustalle ja Katinkallekaan en sen kummempaa tehnyt kuin työnsin vain karsinoihin. Vähän nostin Katinkan toista etusta tarkistaakseni polarit.. hyvin oli vielä paikoillaan eikä ponilla ainakaan tilsoja ollut!

Katinkan omenanvihreä ei oikein pääse edukseen tässä kuvassa, kun hädin tuskin erottuu seinästä. Melko isoja nämä tämänkertaiset Hööksin riimut vaikka samaa pony-kokoa on kuin ennenkin!

Palautteluviikko

Josta tulikin turhan rankka..

Kisojen jälkeisenä päivänä on hyvä mennä kevyesti, mutta ei jättää missään tapauksessa liikuttamatta, vaikka meidän tallilla hepat tarhaileekin koko päivän. Musta pääsi lämmittelemään lasten alkeistunnille, jonka jälkeen itse verkkasin ponin vielä eteen-alas ravissa ja parissa laukkapätkässä. Musta oli kovin jäykän oloinen vielä lasten tunnin jälkeenkin, mutta vertyi ratsastettaessa melko nopeasti. Ratsastus oli mun osalta tosi pikainen, koska viikonlopun pikkuyskä äityi kisoista niin pahaksi, että äänikin meni. Pihisten sain päivän aikana kuitenkin itseni ymmärretyksi jopa töissä..

Tiistaina Musta meni kaksi tuntia (alkeis-jatko ja normitunti), joista jälkimmäisellä hyppäsivät pientä rataharjoitusta kavaletti(+puomit) korkeudella. Jälkimmäinen tunti oli melko nopea tempoinen eli lähes koko ajan ravia (ja myöhemmin laukkaa). Vasta kun alkoivat lopussa tulla ratana, pääsi vuoroaan odottelevat hetkeksi huilaamaan. Tunnin jälkeen hyppäsin itse muutaman kerran, samaa radan tynkää, ristikko vain nostettiin pystyksi (koko-rata-leikkaan alussa ristikko eli pysty, josta loiva kaarre kavaletille -> 4 laukkaa toiselle kavaletille kaartaen -> toisella koko-rata-leikkaan alussa kavaleteista 1 askeleen sarja, josta loiva kaarre okserille ja okserilta pystyi jatkamaan taas tuolle ristikolle. Oletattavasti tämä epämääräinen selitys tarvitsisi kuvan tullakseen ymmärretyksi.) Menin radan putkeen muutaman kerran, Musta oli vähän pohkeiden päälle etenkin tiukemmissa kaarteissa, mutta ei kovin pahasti. Olinkin asiasta varoittanut Mimmiä, joka Mustalla tunnilla hyppäsi, joten Mimmi keskittyi erityisesti ratsastamaan kaarteissa avut läpi. Hyppyjen jälkeen vielä rento eteen-alas venyttely ensin laukassa ja sitten reippaassa ravissa. Hengitys meinasi kyllä salpautua hyppyjen aikana, kun yskä ei vieläkään ole antanut periksi ja äänestäkään ei ole paljon tietoa (lääkäriaika keskiviikko-iltapäivällä). Viileä ilma ei edesauta asiaa. Ratsastuksen jälkeen Mimmi kylmetti Mustan etuset ja heitin vielä yöksi linimentit ja lämppärit jalkaan.

Katinka meni vain yhden tunnin (alkeis-jatkon), joten ohjasajoin sen pikaisesti sen jälkeen. Oli vähän myös jäykän oloinen vielä eikä mielellään hakeutunut eteen-alas, joka onkin kyllä vaikeampaa ohjas-ajaen kuin selästä käsin. Lopuksi oli melko vertyneen oloinen ja Vilja teki vielä loppukäynnit selästä käsin, jonka jälkeen poni pääsi puunaukseen.

Pojat hienoissa takeissaan - jakohihna ei ole enää ehjä, kun joku nimeltä mainitsematon (*köh Merci köh*) söi toisen puolen siitä poikki. Oli erittäin kätsy kapistus taluttaa kahta koiraa yhtäaikaa..

Keskiviikkona kävin lääkärissä kuulemassa, että minulla on kurkunpääntulehdus ja saamassa antibioottikuurin sekä silmien-pyörittely-katseita sen johdosta, että olen ollut töissä.. Apteekin kautta pikavisiitti tallille, jossa Mustan nopea ratsastus. Musta ei halunnut yhtään keskittyä ratsastukseen, kun kentällä oli vielä edellispäivän esteet, joten tulin kavaletteja muutaman kerran saadakseni ponin edes jotenkin kuulolle. Sarjaa tulin molemmista suunnista ja toisesta Musta yritti väkisin ottaa kaksi askelta sen yhden asemesta, keskustelinkin Annen kanssa ja kuten olin jo arvannut, oli hän vähän pidentänyt väliä nuorille heposilleen. Toisesta suunnasta Musta meni kyllä oikein mallikkaasti yhdellä. Lopuksi vielä muutaman kerran yksittäinen pysty sarjan viereiseltä pitkältä sivulta (jota tiistaina en hypännyt ollenkaan eikä tuntilaisetkaan ehtineet), johon osui tosi kivasti askeleet. Muutaman hypyn jälkeen ponikin malttoi keskittyä ja sain taivuteltua ympyrällä matalassa muodossa, jonka jälkeen vielä eteen-alas ravit. Sen jälkeen laitoin vielä ponien safkat valmiiksi myös seuraavaa päivää varten (tälläisiä tapauksia varten olen tuonut pienet kannelliset ämpärit varustettuina ponien nimillä). Yleensähän käyn joka päivä tallilla, joten laitan iltaruuat vasta silloin.
Katinka syö aamuisin vajaan litran kauraa ja iltaisin melassileikettä ja pellavaista (2dl ja 1dl - turpoaa yhteensä pariksi litraksi) sekä muita lisukkeita. Musta taas saa aamuin illoin litran kauraa ja lisäksi iltaisin reilun puoli litraa greenlinea ja desin verran pellavaista (greenline turpoaa n. kolminkertaiseksi). Nämä turvotettavat mössöt tein siis valmiiksi, kun tiesin, etten seuraavana päivänä voi tulla tallille, vaan on parempi viettää päivä punkan pohjalla lepäillen.

Eli torstaina Mustalla oli vapaa ja Katinka oli tunnilla (hyppyjä). Mikään ei muuten ole kipeänä kamalampaa kuin kaksi täyteen ladattua russelia, jotka haluaisi kunnon lenkille ja joutuu purkamaan energiansa sisällä hilluen..

Perjantaina käväisin 'nopeasti' tallilla saikusta huolimatta. Ajattelin, että Musta menee perinteisesti lasten tunnille ja menin reilusti ennen, jotta ehtisin ratsastaa ensin. Musta meni kuitenkin vasta jälkimmäiselle tunnille (ja tuntien välissä tauko), joten puunailin ponin rauhassa ja lähdin maastoon köpsimään. Koska oli jo hämärää, varustauduin heijastinloimella, vaikka metsässä autoja ei liikukaan.. Köpsyttelyn jälkeen menin kentälle, jossa taivuttelin ponia isolla ympyrällä. Ensin ylitaivutusta käynnissä ja sen jälkeen ravissa, Musta väitti taas, ettei voi taipua oikealle yhtään, mutta antoi pienen keskustelun jälkeen periksi. Keskusteluun liittyi muutama pieni pukki ja näytelty provosoituminen kevyestä raipalla huomautuksesta. Musta myös väitti, ettei jaksa polkea laukassa yhtään eli kääntyminen ei voinut onnistua. Suoraan herra kyllä pystyi laukkaamaan. Tunnilla hyppäsivät pieniä kavaletteja ja kävin vielä sen jälkeen selässä ratsastamasa eteen-alas. Marianne pääsi harjoittelemaan jalkojen kylmäystä. Laitoin vielä ponien safkat seuraavalle päivälle valmiiksi, kun tiesin olevani poissa tallilta.

Jos ei tällä näy, niin ei sitten millään!

Lauantaina Mustan piti mennä pari lasten tuntia, itse olin saattamassa rakasta kummitätiäni hänen viimeisellä matkallaan, joten talleilut jäivät käymättä.

Sunnuntaina sain vihdoin opelini huollosta ja sain roudata tavarat ladast vihdoin viimein taas opeliin. Olin kovin väsynyt, joten en jaksanut lähteä tallille ennen Dinon treenejä (jotka meni tosi kivasti) ja treenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että päätin antaa Mustalle toisenkin vapaan samalle viikolle. Dinon treeneissä ei ollut kaikkia koiria paikalla, joten lopussa jäi vielä hyvin aikaa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tutustutin Merciä muutamiin esteisiin. Merci tuli muutaman ihan pikku hypyn ja mulkoili vähän putkea. Ei kuitenkaan jaksettu Even kanssa ruveta työntämään putkea kasaan, jotta Merci olisi uskaltanut sinne mennä.. Esteitä enemmän Merciä kiinnosti kaikki hajut mitä hallissa oli.

Maanantaina palattuani virallisesti elävien kirjoihin (ja töihin) päätin viimeisten 'kesäisten' (sääennustusten mukaan) päivien kunniaksi käyttää pehmeää kentän pohjaa hyväkseni ja hypätä Mustalla pienen treenin. Koska oli vielä melko valoisaa, päätin hypätä vähän korkeampaa ja kasasin muutaman esteen kentälle. Pääty-ympyrälle kavalettipalikoista kaksi pystyä, puoli-rata-leikkaalle okseri (maarajaksi pari laatikkoa) ja pitkälle sivulle pysty (maarajaksi kartiot). Koska olen laiska kantamaan yksin esteitä laitoin pystyyn ja okseriin vain yläpuomit ja maarajaksi kevyempiä tavaroita.. Poni nopeasti kuntoon ennen päivän valon katoamista ja selkään. Nopeus oli kyllä kyseenalaista, koska harjat oli lauantain jäljiltä ihan järkyttävässä kunnossa ja niiden siivoukseen meni aikaa..
Verkaksi ympyröitä ravissa ja laukassa, poni rennoksi ja apujen väliin. Aloitin lähes keskellä kenttää olevalla kavalettipystyllä (n.75cm), jonka Musta ihme kyllä tyrkkäsi etusillaan alas. Ylempi kavaletti putosi onneksi sopivasti toisen viereen enkä jaksanut tulla alas selästä, vaan jätin kavaletit matalaksi okseriksi. Ympyrällä toiselle kavalettipystylle, jolla Mustakin (tai ratsastaja) terästäytyi ja päästiin yli ongelmitta. Muutaman kerran hyppyjä ympyrällä molempiin suuntiin, jonka jälkeen toista pystyä ja okseria yli yksittäisenä. Okserille tuli eka kerralla ohi meno, mutta sen jälkeen hyvin yli. Tämän jälkeen pieniä erilaisia ratoja. Ongelmat okserilla kyllä jatkui, Musta tuli välillä ihan kiinni ja hyppäsi kamalan hypyn lähes paikoiltaan tai meni monta kertaa ohi (okei, oli vähän vasemman pohkeen päällä, varsinkin toisesta suunnasta tullessa). Muutaman kerran saatiin kiva linja okserilta pystylle. Viimeisillä hypyillä Musta pääsi yllättämään mut ja veti sen verran rajusti sivuun (okserilla) että tulin tahtomattani alas. Laskin okserin etupuomia ja tein taso-okserista nousuokserin, takaisin selkään ja yli (melko hirvellä hypyllä). Vielä kerran yli hyvällä hypyllä ja linja pystylle (joka myös tippui alas, mutta se ei enää haitannut). Viimeiseksi vielä ilmava hyppy pikku-okserille. Musta oli kovin väsyneen oloinen vapaapäivän jäljiltä ja kun minulle tiistaina selvisi, että lauantain toinen lastentunti olikin vaihtunut puolentoistatunnin estetuntiin en ihmetellyt asiaa enää yhtään. Kuusi hyppykertaa yhdeksän päivän sisään on vähän turhan paljon ja olisinkin jättänyt maanantain hypyt suosiolla tekemättä jos olisin asiasta tiennyt.

kuva harjoituksesta

Tiistaina olin hieman käärmeissäni Annelle, kun ei ollut vaivautunut tuosta lauantaista kertomaan, vaikka maanantaina kerroin että aion hypätä ja vähän isompaa (75-80cm). Niinpä epäsin Mustan menon hyppytunnille vaikka olisivat (kuulemma) hypänneet vain kavaletteja. Sanoin, että poni oli edellisenä päivänä tosi väsyneen oloinen, enkä olisi itsekään todellakaan hypännyt, jos olisin tuosta lauantaista tiennyt. Niinpä tiistaina käytiin Mustan ja Mercin kanssa maastossa kävelemässä (Merci hihnassa), jonka jälkeen menin vielä kentälle taivuttelemaan ponia käynnissä ja ravissa sekä ottamaan muutamat pätkät rentoa laukkaa pitkässä ja matalassa muodossa. Liikutuksen jälkeen venyttelin Mustan jalat ja takana oli havaittavissa selvää kireyttä. Takajalkoja en saanut venyteltyä ristiin, kun ei ollut ketään auttamassa ja Musta ei vaan ymmärrä miksi sen pitäisi nostaa vasen takajalka jos olen itse toisella puolella (ja vice versa), vaikka antaakin tosi nätisti venyttää myös ristiin, kunhan joku muu nostaa jalan sieltä normaalilta puolelta.

Sairaalloista treenausta

vai sairaana treenausta?

Sunnuntaina mä podin ties mitä vatsaflunssaa, joten vietin päivän lähinnä paikoillani. Dinon treeneihin VAU:lle kuitenkin raahauduin, siellä kun ei tarvi itse juosta. Tällä kertaa oltiin pikku puolella ja siellä ei oikein mahdu seuraamaan toisten treenejä (paitsi Dino, Argos ja Hermes oli aina yhtä aikaa eikä ketään häirinnyt toisten läsnäolo). Rata kerettiin mennä pari kertaa per koira ja kepit
Dino pääsi pyörähtämään sekä alussa että lopussa. Ekalla kerralla putkivahvana Dino meni monta kertaa putkeen kun piti mennä A:lle, se putkensuu kun oli niin houkuttelevasti siinä A:n vieressä. Tokalla kerralla sama rata meni virheettömästi! Ihan superhyvin meni sekä Dino että Argos. Katsotaan löydetäänkö sopivia epiksiä täältä läheltä. Käyn sitten vaikka itse juoksemassa, jos Evellä on työvuorot huonosti.

Maanantaina oli melko karmea olo töissä eikä eväistäkään tietoa, kun ei taas lauantaina tullut ajatelleeksi, että isänpäivänä on kaupat harvoin auki. Tallillakin vielä melko hirveä olo, mutta jaksoin ratsastaa Mustaa tunnin verran melko normaalisti. Tarhassa menin, kun siellä oli parempi pohja kuin kentällä. Hetken keskusteltiin voiko oikeaan kierrokseen ollenkaan taipua ravissa, mutta vihdoin Mustakin tajusi pystyvänsä siihen. Tein ylitaivutuksia ravissa ympyrällä molempiin ja 'uralla' käynti-ravisiirtymiä sekä käynti-laukka siirtymiä. Pientä treenausta lauantain (mahdollisia) kisoja varten. A-ohjelman saan kyllä unohtaa, ettei kyydin tarvitse odottaa koko päivää. B mennään kuitenkin (eli K.N. Special) ja sen 3 askeleen käyntisiirtymää. Muutamia laukannostoja peruutuksesta ja pari peruutusta pientä ylämäkeä pitkin (aluksi Musta yritti väittää, ettei pysty ja kykene, mutta meni hyvin kuitenkin). Puuhailin vielä tallilla laittamassa iltasafkoja ponskeille ja olo oli ihan hyvä.. kunnes istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Jaksoin kuitenkin raahautua kauppaan, ettei tarvi toista päivää töissä ollan syömättä..

Tiistaina menin tarhassa hämärässä vajaan tunnin, jonka jälkeen Musta meni alkeis-/jatkotunnille. Ratsastin lähinnä 'uraa' pitkin siirtymiä. Musta ei ollut mitenkään turhan rentoutunut, mutta energinen kyllä. Varavalo loi hassun varjon toiseen päätyyn, jota Musta välillä vähän arasteli. Varsinkin oikeassa kierroksessa piti suoristaa avolla, kun Musta pyrki työntämään takapuolta sisälle. Vanha helmasynti, johon Musta näyttää taas palanneen.



Musta karsinassaan

Keskiviikkona tunnin verran hiekkakuopalla. Haaveilin hyppäyksestä, mutta kenttä oli vielä jäässä (eli kova ei liukas) ja pinnalla vettä. Mentiin hiekkakuopalle, jossa oli hyvä pohja. Henna oli ratsastamassa Katinkaa kisoja varten ja poni rukka olikin ihan hikinen Hennan käsittelyn jälkeen. Hiekkakuopalla ongelman aiheutti Katinkan pelottava ratsastusloimi, joka heitettiin yhden juurakon päälle. Sitä piti Mustan sitten yrittää tuijottaa joka kierroksella (lähinnä vasemmassa kierroksessa). Pätkiä askeleen pidennyksiä ravissa, loivaa avoa ravissa, käynti-laukka siirtymiä yms. perusjuttuja.

Torstaina Musta meni yhden perustunnin, itse jäin kotiin peiton alle palelemaan. Seuraavana päivänä on kyllä pakko raahautua tallille, vaikka pää kainalossa ratsastamaan Musta (ja Katinka) läpi ennen lauantain koulukisoja. Ilmotin tosin jo illalla töihin, että mua on sinne turha perjantaina odotella, kun hädin tuskin sain koirat ulkoilutettua.

Perjantaina levättyäni koko päivän kotona raahauduin iltapäivällä tallille. Musta meni yhden lastentunnin ja sen jälkeen ratsastin itse ponia valmiiksi huomisen koulukisoja varten. Huomasi kyllä, ettei itse ole edellispäivänä käynyt selässä. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja piti tehdä lyhyessä ajassa (kahden tunnin välissä noin puolessa tunnissa) ja suurin osa meni käyntityöskentelyyn. Lasten tunnilla olivat lisäksi tehneet puomeja, joka on ehkä pahinta mitä Mustalla voi juuri ennen koulukisoja tehdä, kun lasten puomitunnin jälkeen puskee ihan törkeästi pohkeiden päälle, tällä kertaa vasemman (aarghh!). Käynnissä ja ravissa tein ylitaivutuksia hakien näin rentoutta ja notkeutta.
Laukassa sain jonkin verran työstettyä ponia läpi, mutta raviosuus jäi melko tyngäksi. Edes lopun eteen-alas raveissa Musta ei ollut turhan rento. Ajan loputtua kentällä (missä oli muuten ihan loistava pohja, harmi ettei voinut hypätä kisojen takia) tein hetken vielä siirtymisiä säkkipimeällä hiekkakuopalla, jossa Musta jo aavistuksen rentoutui.

Katinka oli vuorossa seuraavana, myös lasten tunnin jälkeen. Käväisin ensin hiekkakuopalla, mutta pikkuponi oli näkevinään mörköjä joka paikassa, joten palasin suosiolla kentän tuntumaan odottelemaan tunnin loppua (onneksi oli jo lähes loppunut). Tiellä tein hetken siksak pohkeenväistöjä ja hain näin pohkeita läpi. Kun loppukäynnit alkoi pääsin kentälle. Tein ensin ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja katsoin ettei poni nojaile pohkeiden päälle ja kääntyy oikeasti ulkoa. Sitten keskityin laukannostoihin, joita tein sekä käynnistä että ravista. Aluksi Katinka yritti nostaa turpaansa taivaita kohti, mutta muutaman noston jälkeen alkoi nassu pysyä siellä missä pitikin ja poni tehdä rehellisiä nostoja selän läpi. Myös oikeassa kierroksessa tuli muutama tosi hyvä nosto, jossa poni pysyi ihanan rentona. Oli reipas ja liikkui hyvin. Lopuksi vielä eteen-alas ravailua. Toivottavasti poni liikkuu huomenna yhtä hyvin Hennalla kouluradalla, jossa poni kyllä tietää ettei ratsastajalla ole raippaa eikä oikein muutakaan keinoa oikein kunnolla komentaa..

Kaikkein loistavin idea tämä kipeänä parin ponin ratsastus ei ollut, kun olo tallilta lähtiessä oli suoraan sanottuna hirveä. Ratsastuksien jälkeen vaihdoin vielä poneille valkoiset kisahuovat ja pyyhkäisin Mustan satulan ja suitset pikaisesti läpi. Kotona pitäisi varmaan vielä kerrata miten ne ohjelmat ihan oikeesti taas menikään..

Lopuksi vielä pellettikokemuksia: Annen kertoman mukaan ei ole pöllynnyt yhtään minkä kyllä näkee vesikupeistakin. Turpeen kanssa vesiastioihin kertyi jo yhdessä yössä ohut turvekerros pinnalle, mutta pelletin kanssa on vesi aina ihan kirkasta. Karsinan siivoaminen on vielä ollut enemmän kuin kissanhiekkalaatikon putsausta, pelletit kun ei ole läheskään kaikki muhjaantuneet ja patjaantuneet.

Lähikuvaa olkipelleteistä

Lähikuvaa pellavasta

Katinkan pellettiboksi parin päivän jälkeen..

Blogioksennus

eli piiitttkäään viikon (tai viikkojen, ups) purkausta

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista ensimmäisen ilman satulaa. Kentän pohja melko liukas näin kesäkenkäiselle, joten lähinnä käyntiä pienillä ravipätkillä höystettynä. Itse menin hetken kentällä, mutta pohja oli sen verran epämiellyttävä, että lähdin nopeasti takaisin tallille. Anne ehdotti, että lähtisin hänen ja Pauliinan mukaan maastoon (Orhidee ja Vysti ratsuina). Menimme kiipeilemään läheistä ylämäki-alamäki pätkää, jossa pystyi keskellä lumisella kohdalla tosi hyvin pystyssä ihan kesäpopoillakin. Mentiin reilu tunti ja hauskaa oli. Pääasiassa käynnissä, mutta pätkiä ravia ja pari mäkeä jopa laukassa (rauhallisessa). Musta innostui vähän turhastikin, kun on pitkään joutunut menemään tosi rauhallisesti. Pienet ilopukitkin irtosi ja olisi irronnut lisääkin jos olisi vähänkin antanut ohjaa. Onneksi mäki oli sen verran jyrkkä tuossa kohtaa, jotta pukit olisi paljon tuntuneet.
Liikutuksen jälkeen venyttelin vielä Mustan etuset kunnolla.

Sunnuntaina sain vihdoin oman menopelini alle talvirenkaan, vaikka ponien kanssa vielä sileillä mennäänkin. Tästä johtuen myös tallille meno jäi melko myöhäiseksi ja ratsastuskin rajoittu reiluun puoleen tuntiin ylämäki-alamäki pätkällä. Pimeässä en viitsinyt alkaa laukkailemaan, joten mentiin lähinnä käyntiä ja pari pientä ravipätkää. Musta olisi kyllä mennyt kovempaakin.
Henna kävi päivemmällä päästelemässä Katinkalla vähän reippaammin toisten kanssa ja poni oli ollut ihan innoissaan.

rullaatirullaati, Musta syksyllä 2008

Maanantaina käytiin taluttelemassa lapset maastossa tutulla ylämäki-alamäki pätkällä. Katinka oli oikein reipas ja sain melkein juosta sen ja Epronin perässä. Tunnin jälkeen menin Mustalla kentällä parikymmentä minuuttia ja taivuttelin lähinnä käynnissä. Muutaman pienen ravisiirtymän uskalsin ottaa.

Tiistaina Musta oli yhdellä tunnilla, jossa menivät alatiellä pohkeenväistöjä. Sulalla alatiellä uskasin itse ottaa muutaman laukkapätkänkin tunnin jälkeen perus eteen-alas ravailun lisäksi. Ratsastuksen jälkeen venyttelin kaikki jalat kunnolla, eteen - taakse - ristiin yms.

Keskiviikkona molemmat ponit sai taas nauttia vapaapäivästä kun itse shoppailin kaupungilla superhalpoja hokkeja (ensi talveksikin varastoon) ja Katinkalle talvipopot.

Torstaina ratsastelin tarhassa vähän ravia ja laukkaa, lähinnä vain 'uraa' pitkin ponia pyöreäksi. Nean ja Simpan kanssa käytiin vielä ylämäki-alamäki lenkillä köpsimässä kesäkenkäisillä. Pätkät mentiin hölkkää ja vähän kun jätti väliä Simppaan, niin pystyin Mustalla ottamaan muutaman laukkapätkäkin. Tosin ponihan otti vähän turhasti paineitai tästä hommasta ja takaisin tultiin vain ravia, kun poni ei suostunut enää kävelemään.
Dinon treenit oli nyt viimeiset tälle vuodelle Korkeavireellä. Mentiin tosi kivaa rataa, jossa oli puomi, muuri ja hyppyjä sekä putkia. Keinua ei voitu radan sisällä ottaa, kun Dino ei suostunut sille menemään ilman hihnaa. Sunnuntaina Dinon treenit jatkuu VAU:lla, jossa käydään sunnuntaisin marras-tammikuun ajan. Korkeavireellä jatketaan taas tammikuun puolesta välistä. Oli pakko ottaa joulutaukoa jo nyt, kun töissä menee lähes päivittäin ylitöiksi, vaikka ei olla vielä joulussakaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä enää iltasella ajelemaan takaisin Lahteen ja koiratreeneihin.

vanhojen kuvien arkistokaivelu jatkuu.. Palikka ja Katinka 2007

Perjantaina köpsöttelin vajaan puolituntia maastossa muutamilla ravipätkillä ja yhdellä reippaahkolla laukkapätkällä (vasenta pitkästä aikaa kunnolla). Lähes kaikki lumi ja jää on sulanut, joten ei hirveästi haitannut menoa, vaikka kengittäjä ei vielä kerennytkään Mustaa ja Katinkaa ottaa käsittelyyn (vaikka piti). Maanantaina ois sitten ponskien vuoro.
Odotellessani tuntilaisia valmiiksi ehdin tehdä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Tämän alkuverkan jälkeen Musta menikin lasten tunnille, jossa oli kuulemma laukassa oikein reipas (menivät puomeja).
Tunnin jälkeen ratsastin Katinkan. Oli aluksi tosi nihkeä liikkumaan mihinkään, joten otin ratsastusloimen pois epäillessäni ponilla olevan turhan lämmin. Joko niin tai raipan vapaa tie ponin kankulle sai rouvan jalatkin vihdoin liikkeelle. Käytin hyväkseni tarhassa (jota taas käytettiin kenttänä oikean kentän ollessa todella liukas) olleita kavaletteja ja ratsastin Katinkaa reippaasti eteen (lähinnä 'uraa' pitkin, koska keskemmällä on melko pehmeää ja raskasta) vaatien kuitenkin pyöreyttä ja rentoutta. Vasemmassa kierroksessa oli melko pahasti oikean pohkeen päällä eli yritti punkea aitaa vasten. Mila tästä jo edellispäivänä varoittikin.. Nean tullessa tarhaan pyysin kääntämään yhden kavaletin pystyasentoon ja hyppäsin tämän hurjan kokoisen (45cm) esteen muutaman kerran molemmista suunnista. Olipas hauska hypätä Katinkalla pitkästä aikaa, viime kerrasta on useampi vuosi jo.
Siirryin tielle tekemään siksak-pohkeenväistöjä ja sain vihdoin myös oikean pohkeen kunnolla läpi. Kunnolla lämmennyt poni sai vielä ratsastusloimen niskaan ja pääsi 'jäähdyttelemään' alkeistalutukseen.
Tunnin jälkeen letitin harjan, jotta pysyisi edes jossain kuosissa kaulakappaleen alla. Harjan loppuosa on vihdoin viimein alkanut kasvaa takaisin ja toivoisin sitä olevan jäljellä vielä keväälläkin (tai jopa hieman pidempänä!)

viimeisimpiä hyppelöitä Katinkalla.. vuodelta 2008?

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia ja sen jälkeen jatkoin itse samaisessa tarhassa ratsastusta hakemalla ponin pehmeäksi ja pyöreäksi käynti-ravi siirtymisillä. Muutaman laukannoston jälkeen siirryin maastoon (pois seuraavan tunnin alta), jossa otin pari pitkähköä laukkapätkää. Musta oli hieman väsyneen oloinen eikä innostunut juurikaan edes kotiin päin laukatessa. Tässä ollaan nyt menty useampi viikko melko kevyesti, joten en yhtään ihmettele ettei kolmatta tuntia jaksa tehdä töitä (vaikka lastentunnit onkin melko kevyitä, mutta tarhan pohja taas kohtalaisen raskas ratsastukseen) ja laukkakunto varsinkin on vähän huonontunut laukkatauon takia. Takaisin tullessa tein vielä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, joissa Musta oli oikein kivan oloinen. Venytin vielä etuset ennen kuin poni pääsi tarhaan ja päiväheinille.

Sunnuntain oli syyspäivä hevostenhoitajille ja talkoolaisille. Osa lähti aamutunnin jälkeen maastoon ja me muut jäimme tekemään 'kisarataa' kentälle. Neljä identtistä rataa rinnakkain, tosin meidän aikuisten piti antaa tasoistusta lasten joukkueelle ja ratamme oli hivenen pidempi. Anne oli jakanut joukkueet mahdollisimman tasaisiksi ja kaikki sai toivoa haluamaansa ponia vaihtoehdoista Katinka, Epron, Roventa. Minä olin jo Mustan varannut aikuisille. Valitettavasti Vilma ei ehtinyt mukaan karkeloihin, mutta joukkueemme sai vahvistusta Neasta ja Riinankin oli pakko kiivetä 'satulaan'. Radalla oli pujottelua, pari pientä hyppyä, raipan ottamista ja laittamista yms. askellaji vapaa. Joukkueen ankkurit ratsastivat oman pätkänsä jälkeen vielä kierroksen vesilasi kädessä (ja tästä täytyy kehua, että mun lasi oli täysimpänä maalissa). Ehkä hieman noloa myöntää, mutta junnut pesi meidät aikuiset 3-0 eli ei ne mitään tasoitusta olisi edes tarvinut. Ja ratahan ratsastettiin tietenkin ilman satulaa. Voittaja joukkue otti vielä kisan keskenään valitsemillaan hevosilla. Musta oli jo turhasti innostunut hommasta, joten varoitin Annikaa pitämään ohjat kunnolla käsissä tai perä saattaisi lentää. Perä pysyi kyllä maassa, mutta Musta ei oikein pysynyt omalla radallaan ja mitä useampi pätkä mentiin, sitä leveämmäksi kävi Mustan tie. Neaan Musta tosin teki lähtemättömän vaikutuksen (mutta keneenpä ei tekisikään). Katinka oli ainoa, joka sai ratsastajia tiputettua, kun pari tyttöä ei ollut varautunut ihan niin hienoon hyppyyn. Onneksi siinä sattui vain tyttöjen ylpeyteen ;)
Makkaranpaiston jälkeen vielä laittelin ponien iltasafkat valmiiksi ja sen jälkeen kurvasimme koirien kanssa Nastolan uumeniin VAU:n hallille ja Dinon toisiin agilitytreeneihin tällä viikolla.

Eve saikin astua remmiin pitkästä aikaa ja Dino pääsi tuttuun halliin, jossa ei kuitenkaan olla hetkeen käyty. Rata oli aika mielenkiintoisen näköinen, keinun käskin jättää ihan suosiolla väliin ja pujottelua sanoin että voi koittaa, mutta olisi parempi jos menisi ensin irtona. Ykkösesteenä oli rengas, jota Dino pari kertaa mietti, putki rykelmällä tuli vauhtia koiraan, mutta kepit ei oikein ottaneet sujuakseen (Dinon mielestä riittää jos menee sen 8-9 keppiä, ei kai niitä kaikkia kahtatoista tarvi joka kerta mennä??). Jokainen pääsi vuorollaan menemään radan pari kertaa ja putket oli kyllä Dinon mahtisuorituksia joka kerta, uskomatonta miten putkivarma siitä on tullut, kun ekoilla kerroilla ei suostunut putkeen menemään ollenkaan. Lopuksi käytiin vielä Even kanssa tekemässä kepit hihnassa (ja ilmankin) muutaman kerran, jotta ei jää mieleen se väärä tapa. Keinun ohittaessa ohjasin Dinon vielä sille ja meni tosi hyvin. Ensi viikolla Dino todennäköisesti jo rennompi kun muistaa paikan paremmin. Sovittiin myös yhteinen treeniaika parin viikon päähän lauantaille Korkeavireen hallille, jossa pääse Mercikin tutustumaan agilityn maailmaan muutakin kuin katsojan osassa. Mercille pitää kyllä nostaa hattua, kun jaksaa aina kärsivällisesti odottaa Dinon treenit.

tunteeko joku tämän Herran? Vinkki: ei ole Dino!

No nysse tuli

Joulu - eikun talvi

Maanantaina nyrhin Katinkan illalla, kun oli kerrankin kuiva (ei sadetta) eikä edes hikinen tuntien jäljiltä (tunnit syysloman takia jo päivällä). Jätin muutaman millin pituisen karvan eli en vedellyt ihan paljaaksi. Katinka jaksoi seisoa todella nätisti, vasta lopussa alkoi kyllästyä (samoin minä), joten toinen puoli tuli vähän epäsiistiksi, ehkäpä korjailen jälkiä joku päivä..
Musta pörisi karsinassa, kun sen edustalla siinä käytävällä seisottiin, mutta Katinka otti jo konkarin tavoin ihan rennosti. En edes korvia sulkenut pumpulilla. Tein perinteisen kokovartalo -klippauksen eli vain pää ja jalat jäi karvaiseksi. En jaksanut mitään kuviota suunnitella peppuun ja se olisikin näyttänyt melko karseelta kun karva oli niin pitkää, ehkä sitten seuraavan klippauksen myötä kuvioin lautaselle jotain..

Molemmat ponit siis oli päivällä lasten tunnilla ja ennen Katinkan klippausta maastoilin kevyesti Mustalla ja tein kentällä hieman kokoamisia. Otin myös pätkät vasentakin laukkaa jo. Hoidin Mustan karsinaan ja käärylöin jalan vielä lämppärillä ennen Katinkan käsittelyä. Katinka saikin nyt talliin kevyen tallitoppiksen ja ulos sitten fullneck fleecevuorinen sadeloimi. Kaivellaan niitä toppaloimia esiin sitten kun tulee pakkasia.. Tein vielä ajankulukseni iltatallin, kun Anne oli Jokimaalla jotain luentoja kuuntelemassa, niin ei tarvinut enää väsyneenä ruveta metsästämään hevosia tarhoista.


Tässä vanhempaa kuvaa nakuponista. En jaksanut uutta ottaa, kun jälki ei niin siistiä ollut ;)

Tiistaina ohjasajoin Katinka ennen lasten tuntia, melko rennosti eteen-alas. Tosin maiskuttaa ei oikein voinut eikä raippaakaan käyttää, kun Orhidee oli kentällä ja otti vähän kierroksia heiluvasta raipasta. Katinka sitten yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja meni melko löntystäen. Vilja talutteli Mustaa sen aikaa kentän vierellä ja Katinkan juoksutuksen jälkeen pääsi Vertsu vielä ratsastamaan ennen tunnin alkua ja itse ehdin työstää hetken Mustaa. Tein vähän takapään väistöjä käynnissä ja muutamia ravisiirtymiä eli kevyttä lämmittelyä heposelle.
Tunnilla menivät aika paljon laukkaa, mutta lähinnä oikeaa (muutamat kerrat tuli Mustalla väärä laukka), joten itse ratsastin tunnin jälkeen vain nopeasti eteen-alas ravissa ja kävin tekemässä loppukäynnit maastossa. Venyttelin vielä etuset kunnolla ja käärylöin vasurin.

Keskiviikkona suurin osa tallin heposista rokotettiin, myös Katinka ja Musta, joten vapaa päivä ponskeille. En edes mennyt tallille, kun sisko paukahti Tampereelta päiväksi kyläilemään, niin vietin aikaani porukoilla siskon kanssa.

Torstaina kevyt maastoköpsy Mustalla, Katinka ja Vertsu käsihevosena. Laitoin Katinkalle varmuuden vuoksi sivuohjat, niin ei heti syöksy ensimmäiseen pusikkoon. Vertsu oli ihan innoissaan ja yritti vähän ehdotella jo laukkaakin (joo ei!). Katinka sai tulla nöpöhölkkää kun Mustan kanssa käveltiin ja sitten vähän reippaampaa ravia kun Mustan kanssa hölkättiin. Oli melko kylmän tuntuista kun muutama aste jo pakkasta. Tiekin oli melko kova ja ruohoisat kohdat huurteessa ja liukkaat kesäkenkäisille. Onneksi oli pehmoisiakin pätkiä hölkötellä. Takaisin kääntyessä yritti molemmat ponit lähteä laukkailemaan ja oli melko tuskaiset hetket pidätellä niitä molempia ja Vertsu vaan nauroi.. Onneksi lopulta molemmat rauhoittui ja päästiin vielä ravailemaankin.

Hyvä kevyt liikunta vapaapäivän ja rokotuksen jälkeen molemmille. Itselle meinasi kyllä vilu tulla, kun en ilman satulaa uskaltanut lähteä tuon käsihevospariskunnan kanssa. Tuntemattomille tiedoksi, että Vertsulla on ikää 4 vuotta, mutta laukkailee jo itsekseen kentällä Katinkalla. Ohjaus on välillä vielä vähän hakusessa, mutta intoa riittää..

Super-agilitykoira korvat höröllään

Ehdin vielä ennen Dinon treenejä käydä ostamassa Mustalle talvipopottimet ja Kärkkäisen kautta kurvattuani mukaan tarttui myös jo pitkään ostoslistalla ollut nahkainen satulavyö. Kerrankin löytyi tarpeeksi kapea, jotta irtopanssarikin vielä mahtuu (kun ihan panssarivyötä en halua). Equitaren musta nahkavyö ja vain 36 euroa!
Dinon treenit meni ihan sika makeasti. Meitä oli vain kaksi (tämä oli korvauskerta siltä yhdeltä peruuntuneelta kerralta), joten ehdimme tehdän paljon juttuja ja ihan rauhassa. Eka radan puolikas meni vikaa estettä lukuunottamatta nollille, vaikka muutama sähellyskin tuli. Vikasta hypystä (pituus) meni aluksi ohi, kun tulin liian lähellä. Dino tarvii tietyillä esteillä hirveästi tilaa, jotta ei mene ohi.
Pujottelut otettiin ensin yksin ja sen jälkeen toinen radanpätkä alkoi niistä. Dino muisti pujottelun hyvin ja lähti kahden hypynkin jälkeen hakemaan hyvin kepeille ja sain itse jäädä melko taakse. Sitten toinen radanpätkä, joka tosiaan alkoi pujottelusta ja jossa monta nopeaa ja hankalaa kohtaa (koitapa itse ehtiä suoran putken toiseen päähän ennen koiraa, vaikka saatkin ottaa varaslähdön, ei vaan onnistu tuon salaman kanssa!). Kun sain oman ohjauksen kohdilleen, Dino meni tosi hyvin.
Lopuksi vielä vähän keinua, joka alkaa jo sujua melko mukavasti. Koko rataa ei tällä kertaa tehnyt, kun noita puolikkaita mentiin sen verran paljon. Siis tosi hyvä fiilis jäi treeneistä, Dino vaan oikeasti paranee kerta kerralta ihan hurjasti. Tietty asiaan vaikuttaa sekin, että itse opin pikku kikoilla kertomaan koiralle paremmin mihin mennä, mutta on se vaan hieno agilitykoira!

Perjantaina iloksemme satoi ensilumi ja töistä saikin liukastella kotiin kesärenkailla. Mulla tosin sen verran hyvät renkaat, ettei pahemmin ongelmia ollut. Mutta nuo kesärenkaat Mustan alla kyllä aiheutti ongelmia. Päivällä oli kentällä vielä joten kuten voinut ravaillakin, mutta illalla kun lähdin maastoilemaan (tai yritin lähteä) ilman satulaa oli tilanne jo melko toivoton. Tallin ohitiellä menee melko paljon liikennettä, joten lumi oli siloittunut oikein liukkaaksi vaikka alla oli ihan hiekka. Kentällä sitten köpsöteltiin vielä hetki ennen kuin luovutin ennen paleltumista. Miten taas tuntuukin ihan muutamakin aste tosi kylmältä? Tosin olin istunut satulassa jo 1,5h maastossa Vystillä eli ehkä olin jo valmiiksi hieman kohmeessa. Lisäksi Mustalla on jo sellainen pörröturkki ettei se sitä lämpöään pahemmin luovuta ilman satulaakaan mentäessä. Ponilla olisi kyllä ollut virtaa mennä, vaikka päivällä olikin lasten tunnilla ollut köpsimässä.

Söpö Palikkainen ekana kesänään