Blogioksennus

eli piiitttkäään viikon (tai viikkojen, ups) purkausta

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia, joista ensimmäisen ilman satulaa. Kentän pohja melko liukas näin kesäkenkäiselle, joten lähinnä käyntiä pienillä ravipätkillä höystettynä. Itse menin hetken kentällä, mutta pohja oli sen verran epämiellyttävä, että lähdin nopeasti takaisin tallille. Anne ehdotti, että lähtisin hänen ja Pauliinan mukaan maastoon (Orhidee ja Vysti ratsuina). Menimme kiipeilemään läheistä ylämäki-alamäki pätkää, jossa pystyi keskellä lumisella kohdalla tosi hyvin pystyssä ihan kesäpopoillakin. Mentiin reilu tunti ja hauskaa oli. Pääasiassa käynnissä, mutta pätkiä ravia ja pari mäkeä jopa laukassa (rauhallisessa). Musta innostui vähän turhastikin, kun on pitkään joutunut menemään tosi rauhallisesti. Pienet ilopukitkin irtosi ja olisi irronnut lisääkin jos olisi vähänkin antanut ohjaa. Onneksi mäki oli sen verran jyrkkä tuossa kohtaa, jotta pukit olisi paljon tuntuneet.
Liikutuksen jälkeen venyttelin vielä Mustan etuset kunnolla.

Sunnuntaina sain vihdoin oman menopelini alle talvirenkaan, vaikka ponien kanssa vielä sileillä mennäänkin. Tästä johtuen myös tallille meno jäi melko myöhäiseksi ja ratsastuskin rajoittu reiluun puoleen tuntiin ylämäki-alamäki pätkällä. Pimeässä en viitsinyt alkaa laukkailemaan, joten mentiin lähinnä käyntiä ja pari pientä ravipätkää. Musta olisi kyllä mennyt kovempaakin.
Henna kävi päivemmällä päästelemässä Katinkalla vähän reippaammin toisten kanssa ja poni oli ollut ihan innoissaan.

rullaatirullaati, Musta syksyllä 2008

Maanantaina käytiin taluttelemassa lapset maastossa tutulla ylämäki-alamäki pätkällä. Katinka oli oikein reipas ja sain melkein juosta sen ja Epronin perässä. Tunnin jälkeen menin Mustalla kentällä parikymmentä minuuttia ja taivuttelin lähinnä käynnissä. Muutaman pienen ravisiirtymän uskalsin ottaa.

Tiistaina Musta oli yhdellä tunnilla, jossa menivät alatiellä pohkeenväistöjä. Sulalla alatiellä uskasin itse ottaa muutaman laukkapätkänkin tunnin jälkeen perus eteen-alas ravailun lisäksi. Ratsastuksen jälkeen venyttelin kaikki jalat kunnolla, eteen - taakse - ristiin yms.

Keskiviikkona molemmat ponit sai taas nauttia vapaapäivästä kun itse shoppailin kaupungilla superhalpoja hokkeja (ensi talveksikin varastoon) ja Katinkalle talvipopot.

Torstaina ratsastelin tarhassa vähän ravia ja laukkaa, lähinnä vain 'uraa' pitkin ponia pyöreäksi. Nean ja Simpan kanssa käytiin vielä ylämäki-alamäki lenkillä köpsimässä kesäkenkäisillä. Pätkät mentiin hölkkää ja vähän kun jätti väliä Simppaan, niin pystyin Mustalla ottamaan muutaman laukkapätkäkin. Tosin ponihan otti vähän turhasti paineitai tästä hommasta ja takaisin tultiin vain ravia, kun poni ei suostunut enää kävelemään.
Dinon treenit oli nyt viimeiset tälle vuodelle Korkeavireellä. Mentiin tosi kivaa rataa, jossa oli puomi, muuri ja hyppyjä sekä putkia. Keinua ei voitu radan sisällä ottaa, kun Dino ei suostunut sille menemään ilman hihnaa. Sunnuntaina Dinon treenit jatkuu VAU:lla, jossa käydään sunnuntaisin marras-tammikuun ajan. Korkeavireellä jatketaan taas tammikuun puolesta välistä. Oli pakko ottaa joulutaukoa jo nyt, kun töissä menee lähes päivittäin ylitöiksi, vaikka ei olla vielä joulussakaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä enää iltasella ajelemaan takaisin Lahteen ja koiratreeneihin.

vanhojen kuvien arkistokaivelu jatkuu.. Palikka ja Katinka 2007

Perjantaina köpsöttelin vajaan puolituntia maastossa muutamilla ravipätkillä ja yhdellä reippaahkolla laukkapätkällä (vasenta pitkästä aikaa kunnolla). Lähes kaikki lumi ja jää on sulanut, joten ei hirveästi haitannut menoa, vaikka kengittäjä ei vielä kerennytkään Mustaa ja Katinkaa ottaa käsittelyyn (vaikka piti). Maanantaina ois sitten ponskien vuoro.
Odotellessani tuntilaisia valmiiksi ehdin tehdä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Tämän alkuverkan jälkeen Musta menikin lasten tunnille, jossa oli kuulemma laukassa oikein reipas (menivät puomeja).
Tunnin jälkeen ratsastin Katinkan. Oli aluksi tosi nihkeä liikkumaan mihinkään, joten otin ratsastusloimen pois epäillessäni ponilla olevan turhan lämmin. Joko niin tai raipan vapaa tie ponin kankulle sai rouvan jalatkin vihdoin liikkeelle. Käytin hyväkseni tarhassa (jota taas käytettiin kenttänä oikean kentän ollessa todella liukas) olleita kavaletteja ja ratsastin Katinkaa reippaasti eteen (lähinnä 'uraa' pitkin, koska keskemmällä on melko pehmeää ja raskasta) vaatien kuitenkin pyöreyttä ja rentoutta. Vasemmassa kierroksessa oli melko pahasti oikean pohkeen päällä eli yritti punkea aitaa vasten. Mila tästä jo edellispäivänä varoittikin.. Nean tullessa tarhaan pyysin kääntämään yhden kavaletin pystyasentoon ja hyppäsin tämän hurjan kokoisen (45cm) esteen muutaman kerran molemmista suunnista. Olipas hauska hypätä Katinkalla pitkästä aikaa, viime kerrasta on useampi vuosi jo.
Siirryin tielle tekemään siksak-pohkeenväistöjä ja sain vihdoin myös oikean pohkeen kunnolla läpi. Kunnolla lämmennyt poni sai vielä ratsastusloimen niskaan ja pääsi 'jäähdyttelemään' alkeistalutukseen.
Tunnin jälkeen letitin harjan, jotta pysyisi edes jossain kuosissa kaulakappaleen alla. Harjan loppuosa on vihdoin viimein alkanut kasvaa takaisin ja toivoisin sitä olevan jäljellä vielä keväälläkin (tai jopa hieman pidempänä!)

viimeisimpiä hyppelöitä Katinkalla.. vuodelta 2008?

Lauantaina Musta meni kaksi lasten tuntia ja sen jälkeen jatkoin itse samaisessa tarhassa ratsastusta hakemalla ponin pehmeäksi ja pyöreäksi käynti-ravi siirtymisillä. Muutaman laukannoston jälkeen siirryin maastoon (pois seuraavan tunnin alta), jossa otin pari pitkähköä laukkapätkää. Musta oli hieman väsyneen oloinen eikä innostunut juurikaan edes kotiin päin laukatessa. Tässä ollaan nyt menty useampi viikko melko kevyesti, joten en yhtään ihmettele ettei kolmatta tuntia jaksa tehdä töitä (vaikka lastentunnit onkin melko kevyitä, mutta tarhan pohja taas kohtalaisen raskas ratsastukseen) ja laukkakunto varsinkin on vähän huonontunut laukkatauon takia. Takaisin tullessa tein vielä tiellä siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, joissa Musta oli oikein kivan oloinen. Venytin vielä etuset ennen kuin poni pääsi tarhaan ja päiväheinille.

Sunnuntain oli syyspäivä hevostenhoitajille ja talkoolaisille. Osa lähti aamutunnin jälkeen maastoon ja me muut jäimme tekemään 'kisarataa' kentälle. Neljä identtistä rataa rinnakkain, tosin meidän aikuisten piti antaa tasoistusta lasten joukkueelle ja ratamme oli hivenen pidempi. Anne oli jakanut joukkueet mahdollisimman tasaisiksi ja kaikki sai toivoa haluamaansa ponia vaihtoehdoista Katinka, Epron, Roventa. Minä olin jo Mustan varannut aikuisille. Valitettavasti Vilma ei ehtinyt mukaan karkeloihin, mutta joukkueemme sai vahvistusta Neasta ja Riinankin oli pakko kiivetä 'satulaan'. Radalla oli pujottelua, pari pientä hyppyä, raipan ottamista ja laittamista yms. askellaji vapaa. Joukkueen ankkurit ratsastivat oman pätkänsä jälkeen vielä kierroksen vesilasi kädessä (ja tästä täytyy kehua, että mun lasi oli täysimpänä maalissa). Ehkä hieman noloa myöntää, mutta junnut pesi meidät aikuiset 3-0 eli ei ne mitään tasoitusta olisi edes tarvinut. Ja ratahan ratsastettiin tietenkin ilman satulaa. Voittaja joukkue otti vielä kisan keskenään valitsemillaan hevosilla. Musta oli jo turhasti innostunut hommasta, joten varoitin Annikaa pitämään ohjat kunnolla käsissä tai perä saattaisi lentää. Perä pysyi kyllä maassa, mutta Musta ei oikein pysynyt omalla radallaan ja mitä useampi pätkä mentiin, sitä leveämmäksi kävi Mustan tie. Neaan Musta tosin teki lähtemättömän vaikutuksen (mutta keneenpä ei tekisikään). Katinka oli ainoa, joka sai ratsastajia tiputettua, kun pari tyttöä ei ollut varautunut ihan niin hienoon hyppyyn. Onneksi siinä sattui vain tyttöjen ylpeyteen ;)
Makkaranpaiston jälkeen vielä laittelin ponien iltasafkat valmiiksi ja sen jälkeen kurvasimme koirien kanssa Nastolan uumeniin VAU:n hallille ja Dinon toisiin agilitytreeneihin tällä viikolla.

Eve saikin astua remmiin pitkästä aikaa ja Dino pääsi tuttuun halliin, jossa ei kuitenkaan olla hetkeen käyty. Rata oli aika mielenkiintoisen näköinen, keinun käskin jättää ihan suosiolla väliin ja pujottelua sanoin että voi koittaa, mutta olisi parempi jos menisi ensin irtona. Ykkösesteenä oli rengas, jota Dino pari kertaa mietti, putki rykelmällä tuli vauhtia koiraan, mutta kepit ei oikein ottaneet sujuakseen (Dinon mielestä riittää jos menee sen 8-9 keppiä, ei kai niitä kaikkia kahtatoista tarvi joka kerta mennä??). Jokainen pääsi vuorollaan menemään radan pari kertaa ja putket oli kyllä Dinon mahtisuorituksia joka kerta, uskomatonta miten putkivarma siitä on tullut, kun ekoilla kerroilla ei suostunut putkeen menemään ollenkaan. Lopuksi käytiin vielä Even kanssa tekemässä kepit hihnassa (ja ilmankin) muutaman kerran, jotta ei jää mieleen se väärä tapa. Keinun ohittaessa ohjasin Dinon vielä sille ja meni tosi hyvin. Ensi viikolla Dino todennäköisesti jo rennompi kun muistaa paikan paremmin. Sovittiin myös yhteinen treeniaika parin viikon päähän lauantaille Korkeavireen hallille, jossa pääse Mercikin tutustumaan agilityn maailmaan muutakin kuin katsojan osassa. Mercille pitää kyllä nostaa hattua, kun jaksaa aina kärsivällisesti odottaa Dinon treenit.

tunteeko joku tämän Herran? Vinkki: ei ole Dino!