Takaosakäännöksiä.. tai ainakin yritystä

Pilvin valkku

Maanantaina satoi iltapäivästä hiljalleen räntää ja Mustan selkä kastui melko pahasti. Selkä olikin hyvin kosketusarka, joten harjaus jäi vähän vähemmälle. Selkä tuntui myös jäykältä ratsastaen alkeistunnin jälkeenkin, vaikka Venlan jäljiltä Musta yleensä on hyvinkin rento. Ratsastin siis vajaan tunnin ylitaivutellen ja loivia avoja tehden, lähinnä käynnissä muutamilla ravi- ja laukkapätkillä höystettynä. Liikutuksen jälkeen kaivoin lämpögeelin esiin ja hieroin sitä Mustan selkään ja heitin päälle vielä villaloimen.
Ennen tuntia askartelin ht.netin vinkin perusteella (vanha vinkki) mehukatti tölkistä Mustalle eräänlaiset tilsakumit. Valitettavasti homma ei toiminut siltä osin, että nämä mehukatti-pohjalliset lähti ratsastuksen aikana Mustan kavioista. Niin kauan kuin pysyi, ei tilsojakaan tullut. Asia vaatii siis vielä tuotekehittelyä, en ole täysin luopunut toivosta.

Tiistaina Musta meni puomitunnilla Viljan kanssa. Ennen tuntia hieroin vielä lämpögeeliä hieman aristavaan selkään, tänään Musta olikin ollut loimitettuna ulkona, joten selkä oli jo himpun parempi. Tunnin jälkeen taivuttelin Mustaa ja ratsastin avut nopeasti läpi eli ylitaivutusta ympyrällä ja paljon siirtymiä. Venyttelin vielä kaikki jalat ja annoin selälle kevyen hieronnan. Oli jo ratsastaessa parempi kuin edellisenä päivänä, mutta hieman vielä jäykkä. Mimmi venytti Katinkan jalat puomitunnin jälkeen. Katinka meni lisäksi alkeistunnin ennen puomituntia.


Istuva härkä.. eikun poni..

Keskiviikkona tuli Pilvi pitämään valkut, alunperinhän Pilvin piti tulla vasta ensi viikolla, mutta sattuneista syistä tulikin jo nyt. Kerkesin töistä hyvissä ajoin ja viritin Mustalle etusiin Polar Padit. Minulla oli vielä yksi käyttämätön ja yksi vanha, josta tosin on toinen kiinnike jo katkennut. Päätin nyt käyttää näitä tilsakeleillä vain ratsastuksen ajan. Onhan tuossa edestakaisin ruuvailussa vaivaa, mutta pysynee paremmin ehjinä näin.
Valkussa menin kangilla ja Musta olikin tosi hyvä. Kerkesin kävellä ja vähän hölkkäillä tiellä vartin verran ennen omaa vuoroani, joten Musta oli sopivasti lämmiteltykin. Aloitimme siirtymisillä ravin sisällä ympyrällä. Aluksi varovasti lyhennystä ja eteen, vaatien vain nopeaa reagointia. Muutaman kerran Musta intoili vähän liikaakin ja nosti laukan ravin venytyksen asemesta. Pikku hiljaa vaadittiin vähän askeleelle lisää pituutta ei siis suinkaan reippaampaa tahtia. Aluksi Musta lähti vain kipittämään, mutta silloin aina otettiin vähän takaisin päin ja pienellä kokoamisella taas takaset aktiiviseksi ja etuosaa ylös. Kun oli ympyrällä työstetty molempia suuntia, lähdettiin samaa tekemään uraa pitkin ja koko-rata-leikkailla, joissa alkoi jo olla havaittavissa keskiraviakin. Mustahan ei mikään liikeihme ole, joten Pilvi neuvoi keskittymään erityisesti siirtymisiin ravi-keskiravi-ravi, jolloin kouluradalla voi vähän petrata liikkeen vaatimattomuutta.
Pienen huilikävelyn jälkeen jatkettiin samaa laukassa, joka olikin paljon helpompaa. Oikea laukka on aina ollut helpompi koota ja sen huomasi nytkin, mutta myös vasen laukka toimi oikein hyvin. Vähän tuppasi laukassa katoamaan taivutuksesta, jolloin piti ajatella pienen pientä avoa, varsinkin nostoissa. Laukkaa ei tarvinut kauan työstää ja lähdettiin kokeilemaan takaosakäännöksiä. Näitähän olen tehnyt Mustan kanssa todella vähän, aikoinaan erään valmetajan toimesta unohdettiin ne hetkeksi, kun Musta ajatteli liikaa taakse. Vasemmalle alkoi sujua parin kerran jälkeen kivasti (eli kun ratsastaja keskittyi valmisteluun eikä vain roiskaissut menemään), mutta oikealle oli tosi vaikea ja yritelmät muistuttikin enemmän 'napakäännöksiä'. Positiivista on se, että Musta kyllä polkee nuo käännökset eikä pyri ruuvaamaan (mitä Katinka aikoinaan harrasti erittäin paljon). Teimme sitten hetken 'ympyrällä' takaosakäännöstä pidemmän pätkän kerralla, jotta molemmat meistä saisi jutun juonesta kiinni. Pikku hiljaa alkoi oikeallekin tulla oikean tyyppistä askellusta.
Ihan lopuksi otettiin vielä vastalaukkaa samalla tavoin kuin useissa he A:n ohjelmissa on (tämä oli tälläinen he A:n kouluohjelmiin pohjautuva treenikerta) eli pitkällä sivulla laukkaa -> kulma leikkaa -> keskiympyrän puolikas vastalaukalla ja ennen kulmaa vaihto käynnin kautta. Sama homma sitten toiseen suuntaan. Tämä oli ihan iisiä, niin kauan kun vaan itse pysyin balanssissa. Heti jos vähän heilautin kättä tai jalkaa teki Musta vaihdon myötälaukkaan. Vähän huomasi ponissa jo väsymystä, kun laukat ei meinannut enää kunnolla nousta pienistä avuista. Musta olikin melko hikinen ja kaikkensa antaneen oloinen, mutta samalla tyytyväinen. Loppuravit vielä kevyesti eteen-alas venyttäen ja sen jälkeen pikku käppäilyt tiellä. Tallissa vielä venytin vähän selkää makupaloilla. Valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja Musta oli rento, avuilla ja ryhdikäs. Pilvikin sanoi, että on ryhdikkäämpi kangilla ja varsinkin nuo keskiaskellajit sujui paremmin kuin kesällä. Kangesta Musta varmasti saakin paremmin tukea keventää etuosaansa. Kiva huomata, että peltolaukkailusta kangilla on ollut se hyöty, että Musta uskaltaa tukeutua ja liikkua kankea kohti eikä yritä paeta sitä.

 

 

Talllissa huomasin, että ketjun oikea koukku oli hieman hiertänyt ihoa rikki Mustan suupielestä, pitää vähän vääntää tuota koukkua ulospäin. Ketjukin on himpun pitkä (miten voi olla noin pitkä ketju 10cm kokoisessa kangessa??)

Kevyempää menoa

Palautteleva viikko

Maanantaina Musta meni lasten alkeistunnin, todennäköisesti ratsastajana oli Venla (jalustimen pituuksista päätellen). Itse en käynyt ollenkaan tallilla maanantaina, vaan ajattelin päästää Mustan kevyemmällä ja palauttelevalla liikunnalla.

Tiistaina oli hirveä tilsakeli ja kun pari tuntilaista oli kipeänä, ei Musta poikkeuksellisesti mennyt ollenkaan tunnille. Kävin köpsöttelemässä ilman satulaa maastossa. Musta oli melko hyvä, ei siis jäykkä mistään, mikä myös viittaisi, että maanantain ratsastaja oli Venla. Venla ratsastaa niin rentona, ettei Mustakaan jännity eikä näin ollen ole välttämätöntä aina käydä selässä hänen jälkeensä.
Puolen tunnin mettätiellä ravailun ja laukkailun jälkeen oli jo sellaiset tilsat jaloissa, että oli paras köpötellä rauhassa kotiin. Menköön tämä kevyt alkuviikko palauttelusta parin rankemman päivän jälkeen. Katinka kipitteli alkeistunnin ja alkeisjatko tunnin, jolla mentiin puomeja. Sillä onneksi vielä toimii nuo Polarpadit.

Keskiviikkona Musta sai vapaata ja Katinka hölkytteli taluteltavana venäläisille ratsastajille. Katinka on nyt viime päivät ollut melko kiukkuinen muille hevosille. Ei niinkään tarhassa, missä on aina alimmaisena, mutta aamuisin tarhaan vietäessä ja iltaisin kun muita kulkee hänen armonsa karsinan ohi. Katinka oli kuulemma yhtenä aamuna Mustan kanssa järjestänyt sellaisen shown,  että Annella oli mennä herne nenään. Mustahan ei kauaa jaksa katsella jos joku louskuttaa leukojaan lähellä, vaan antaa (tai yrittää antaa) kyytiä louskuttelijalle.

 

 

 

Torstaina ratsastin tiellä, joka onneksi hyvin aurattu (tai ainahan se on). Kentällä olisi tullut älyttömät tilsat.. Menin reilun puolisen tuntia tietä edestakaisin. Käynnissä ensin vähän pohkeenväistöjä, sen jälkeen alkuverkaksi laukkaa vähän lyhentäen ja pidentäen (sekä muutamat vaihdot). Homma jatkui vielä raviväistöillä. Loppukäyntejä tehtiin kentän ympäri menevällä tiellä, jossa oli hieman lunta ja hetihän ne tilsat tuli.. pitääkö tässä vielä kuitenkin virittää jäljelle jääneet Polarpadit Mustankin alle? Jos vaikka laittaisi vain ratsastuksen ajaksi.

 

Perjantaina Musta meni lasten alkeistunnille, jonka pidin itseasiassa itse. Anne kun oli Hesassa eikä kerinnyt paikalle. Anne piti sitten seuraavan tunnin, jonka aikana menin Mustan kanssa taas tielle hipsimään edes takaisin. Aloitin käynti- ja raviväistöillä, sen jälkeen avoja molempiin suuntiin (ei ollut parhaimmillaan) ja muutamat pätkät laukkaa pitkänä ja matalana. Ratsastuksen jälkeen venytin vielä etuset. Huomasin myös vasemman etusäären sisäpuolella pienen patin, luun kohdalla. Ei aristanut eikä ollut kipeä..



Peltoilua Hennan kanssa.. Katinka johti ja vei..

Ongelmaratkaisua

eli Robertin estevalmennus

Maanantaina Musta meni lastentunnilla pikku-Venlalla ja itse ratsastin nopeasti vain eteen-alas (ja pohjeavut läpi). Poni oli melko rento ja liikkui ihan kivasti.

Tiistaina jäi taas kamalat tilsat ja Musta olikin heti epätahtinen ja vähän epäpuhdas kun kavioissa oli tilsat. Ei siis mennyt kuin yhden lasten tunnin ja itse jatkoin tiellä työskentelyä kun sain tilsat pois. Oli hyvä niin kauan, kunnes jouduin väistämään autoa pientareelle, jolloin tuli taas tilsat ja alkoi könkkäys. Ainoa askellaji mitä meni könkkäämättä oli oikea laukka.. Tallilla otin polar padit kokonaan pois ja tervasin säteet, jotka etusissa on melko onnettomat. Toinen polarpadeista oli hajonnut jo kokonaan (kiinnikkeet katkenneet). Liekö tuo pienisäteisyys syynä, että Mustalla ei oikein meinaa pysyä nuo padit ehjinä ja 'uppoaa' sinne kavion pohjaan? Katinkankin säteet tervasin, mutta jätin padit vielä paikoilleen. Sillä on säteet hyvässä kunnossa ja padit toimii kuten pitääkin, niihin ei edes alle pääse paljon roskaa kertymään, joten tuo kerran viikossa tyhjennys on riittävä.

Keskiviikkona kenttä oli onneksi aurattu ja koska oli muutama aste pakkasta, ei tullut tilsoja senkään takia. Musta oli taas ihan puhdas liikkeiltään, todella jäykkä vain johtuen edellispäivästä. Melko pitkään sai työskennellä ympyrällä ylitaivuttaen, että edes jonkinmoista notkeutta löytyi. Laukassa hain aluksi melko matalaksi. Kun poni alkoi vertyä jatkoin ympyrällä siirtymisiä melko matalassa muodossa. Käynti-ravi ja käynti-laukka sekä muutama ravi-laukka siirtymä nopealla tahdilla. Tarkoituksena herättää poni kunnolla seuraavan päivän valmennusta silmällä pitäen, mutta välttää liian raskasta työskentelyä ja väsyttämistä. Lopussa oli oikein kivan tuntuinen taas. Henna ratsasti Katinkan ja laittoi ponin töihin, joten minun ei tarvinut.

Henna ja Katinka ennen vuoden vaihdetta - kännykkälaatu, mutta poni on kivan tarmokas

Torstaina lähdettiin vähän ennen kuutta ajelemaan Miekkiötä kohden. Keli oli melko huono ja tuntui koko ajan vain pahenevan. Tuuli oli puuskittaista ja luntakin sateli, vauhti oli melko hidasta ja perillä oltiin noin varttia vaille seitsemän. Onneksi sekä Musta että Oromis on kilttejä poikia ja Anne piti ohjista kiinni molempia kun minä satuloin herrat. Sitten vain kiskomaan saappaita jalkaan. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin, hetken ulkona kävely meinasi jäädyttää varpaani ihan kokonaan, nahkasaappaisiini kun ei todellakaan mitään villasukkaa mahdu. Maneesissa hetki käveltiin ja ravailtiin ennen kuin edelliset poistui ja Robert otti meidät käsittelyyn. Pienet esittelyt hevosista ja kyselyt tavoitteista/ongelmista yms. Minä kerroin ihan rehellisesti, että ongelmat istuu täällä satulan päällä ja ratsastajan päässä.. Hetki vielä ravattiin ja laukattiin. Aluksi tultiin kolmea puomia pitkällä sivulla, melko rauhallisessa ravissa ja ehdottomasti suoralla hevosella. Tästä sain kerrankin kehuja ja Musta olikin mukavan suora. Oma istuntani oli liian pysty ja piti mennä paljon edemmäs sekä lyhentää jalustimia kahdella reijällä. Olinkin jo jonkin aikaa harkinnut lyhentää estejalustimia, hihnat kun on himpun venyneet käytössä, mutta koska itselläni on varmempi olo vähän pitkillä jalustimilla, on se lyhennys jäänyt. Nyt siltä ei voinut enää välttyä ja hetken totuttelun jälkeen tuo pituus tuntui ihan hyvältä..
Puomeja tultiin molemmista suunnista, jonka jälkeen hypättiin pientä ristikkoa ravista apupuomin kanssa. Musta tuppasi painumaan oikean pohkeen päälle ja kaartamaan hirmu tiukasti esteen jälkeen ja Robert halusi nimenomaan hyviä teitä (hyvä ettei tallattu herraa varpaille muutaman kerran kun seisoi 'merkkipaaluna'). Kun itse vähän ryhdistäydyin alkoi Mustakin odottaa esteen jälkeen kääntymistä hyvin. Toiseen suuntaan mentiin suoraan pystynä (okserin takapuomi maapuomiksi), mutta esteen takana oleva maapuomi järkytti Mustaa ja Oromista sen verran, että ne molemmat pysähtyi kerran tuolle surkealle pikku pystylle (kuvassa näkyy kuinka tuo maapuomi siis oli). Keskemmällä kenttää olevan pystyn alla oli kapea vesimatto. Tätäkin tultiin muutaman kerran ravilla ja hyvin pienenä. Kun vesimatto sujui kaikilla hyvin (Musta ja Oromis meni nätisti, ryhmän kolmannella oli aluksi pieniä vaikeuksia) jatkettiin vasemmalle ja keskellä olevalle okserille. Piti säilyttää rauhallinen laukanrytmi. Ennen okserin hyppäämistä Robert vielä kysyi joko tämä korkeus pelottaa mua (siis se oli jotain 50cm), naureskelin vaan, ettei toi vielä..
Vesimatollekin sai tulla jo rauhallisella laukalla. Sen jälkeen hypättiin keskeltä pitkää sivua olevalta pystyltä kaarevalla linjalla toiselle pystylle. Tämä tarkoitus mennä kolmella askeleella ja kun Robert ei tiennyt meidän askeleesta ja sanoin, että tulee yleensä tollaseen väliin (12m) neljä askelta, niin ei kuulemma käynyt. Pitää vain etsiä sellainen tie ja rytmi että tulee kolmella. Ekalla kerralla tuli neljällä, kun otti pikkuaskeleen, mutta muutaman kerran kun meni peräkkäin, alkoi tulla hyvin kolmella. Neljä olisi kuulemma ollut tylsää. Sama harjoitus toisesta suunnasta eli keskipystyltä okserille, sama väli.. Esteitä oli tässä vaiheessa hieman nostettu, niin pari kolme kertaa Musta kielsi (itse lopetin ratsastuksen) ennen kuin päästiin yli. Neljällä tultiin kyllä tuota väliä, vaikka kuinka yritin ratsastaa reippaasti, mutta ei kuulemma haitannut, tärkeintä oli vain mennä sitä minkä itse päättää. Lopuksi pientä ratatehtävää eli alapäässä oleva pysty, josta tiukka käännös vasemmalle ja keskellä oleva okseri. Sieltä päädyn kautta vesimatolle ja linjan keskimmäisen pystyn kautta okserille. Anne sanoi katsoneensa estekorkeudet (muovitolpat, joissa näkyy numerot) ja okserit oli sen 75cm eli vähän turhan paljon mun päälle, jonka takia ne kiellotkin tuli. Mutta ihan hyvä, että tuli näitä ongelmia ilmi jo ekalla kerralla, niin päästiin vähän työstämään niitä.
Valkusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka kammottikin olla vähän siellä edessä (sieltä kun tulee voltilla alas niin helposti hevosen kieltäessä), normaalisti kun lähestyn esteitä melko pystyssä asennossa. Robert piti ilmapiirin mukavan rentona, mutta ei kuitenkaan päästänyt löysäilemään ja vaatii ehdottamasti tarkkaa perusratsastusta ja hyviä teitä (näitä onneksi tahkottu paljon Annekin kanssa, joten..)
Sain jo ensimmäisestä kerrasta paljon enemmän irti, kuin kouluvalkuista ekalla kerralla. Ehdottomasti haluan uudestaan ja olimme Annen kanssa molemmat tyytyväisiä sekä harjoituksiin että valmennustyyliin. Eli perusasiat kuntoon ja homma sujuu kuin itsestään.
Vähän keskusteltiin Mustan kuolaimesta Robertin kanssa, hän kun ei muovikuolaimia kannata, mutta totesi ponin kyllä kääntyvän tuolla nätisti. Sanoi, että koitetaan nyt ainakin seuraava kertakin ennen kuin mietitään mahdollista vaihtoa. Sanoin sileällä käyttäväni niin ohutta metallikuolainta, etten uskalla sen kanssa hypätä, jotta en vahingossa nykäise suusta, on meinaan melko tehokas jarru Mustalle tuo ohuehko kuolain..

epämääräinen kuva esteistä

Perjantaina Musta sai vapaan, harjasin ponin kunnolla ja kevyesti hieroskelin lapoja ja selkää. Tarkoitus oli ratsastaa Katinkalla tunnin jälkeen, mutta tunti alkoi hieman myöhässä ja olin itse menossa seuraavalle tunnille Foriolalla, joten en ehtinyt. Onneksi se nyt on tällä viikolla joutunut töihin tiistaina Mimmin kanssa ja keskiviikkona Hennan kanssa, ehkä se riittää sille täksi viikoksi. Foriolalla menin puomitunnilla, jotta sekin pääsi liikkeelle. Oli jostain syystä kiukkuinen satuloidessa, mitä ei ole koskaan ollut, liekö edellispäivän ratsastaja kiskaissut vyön kiinni liian vauhdilla. Tunnillakin oli aluksi todella levoton päästään, mutta rauhoittui ja oli lopputunnista todella kiva. Foriola on melko erilainen ratsastaa kuin Musta, joten teki todella hyvää mennä taas pitkästä aikaa silläkin ihan kentällä. Laukassa meinasi muutaman kerran karata lapasesta, mutta kun vaan itse muisti istua ympärille, pitää käden rentona ja pidättää istunnalla, pysyi laukka rauhallisena ja heppa pyöreänä. Kesällä voisin koittaa uskaltaa hypätäkin tuolla heposella, kun pysyi niin kivasti puomeilla rauhallisena ja rentona.

Lauantaina Musta meni perustunnin (puomeja) ja lasten alkeistunnin. Ylitaivuttelin ympyröillä hetken molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa ennen kuin siirryin viimeisen tunnin alta pois tielle. Oli melko jähmeän oloinen parista tunnista huolimatta, joten nuo taivuttelut oli todella tarpeen. Tiellä Mustaa kiinnosti kaikki muu paitsi työnteko ja kyttäili hirveästi ympärilleen. Avoista ei oikein tullut aluksi mitään, mutta pohkeenväistössä alkoi pikku hiljaa kuuntelemaan. Tein siksak-väistöjä käynnissä ja ravissa ja rupesin hevosen vähän rentoutuessa tekemään uudestaan avoja ravissa. Käännökset tein takaosakäännöksinä, tosin melko laajoina vielä kun en missään nimessä halunnut Mustan jäävän ruuvaamaan takajalkoja paikoilleen vaan polkevan niillä, joten helpotin vähän. Nämäkin tosin alkoi sujua oikein mukavasti kun niitä tuli useampi tehtyä. Laukassa hain vain loivaa avoa suoristamistarkoituksessa ja lopuksi molempiin suuntiin pätkät loivaa pohkeenväistöä, mikä sujuikin paremmpin kuin koskaan ennen laukassa. Lopuksi vielä rentoa eteen-alas menoa sekä laukassa että ravissa. Kun kyttäilyn sai loppumaan ja ponin keskittymään työntekoon, tuli siitä oikein kiva: pehmeä, pyöreä ja tarmokas.

Kankeilua syksyllä - Mimmin kuvaama. Vähän epätarkka, mutta poni niin kivan näköinen..

Viikko pulkassa

Eiku liukurissa..

Sunnuntaina meni iso joukko pellolle hankitreeniin. Me tyydyttiin Mustan kanssa vain käppäilemään siellä ja toimimaan kameramiehinä. Toiset meni vähän edeltä ja Musta vaikutti tiellä innostuneelta, kun näki pellolla laukkailevia hevosia. Hangessa tyytyi kuitenkin vain seisomaan paikoillaan vaikka toiset laukkaili ihan vierestä ohi (sain kivoja kuvia Päivin ja Mimmin kameroilla) eli vähän väsyneen oloinen oli. Eikä mikään ihmekään, kun torstaina ja lauantaina hypättiin ja kentälläkin on vähän hankea. Otin lopuksi ihan muutaman askeleen ravia hangessa, mutta Musta ei ollut yhtään innostunut. Käytiin sitten maastossa vähän matalamassa hangessa (vanha polku vähän näkyi) ravailemassa ja ottamassa pikkupätkä laukkaa. Venyttelin etuset kevyesti.
Kun kaikki hepot oli takaisin tarhoissa ja saaneet päiväheinät, painuttiin taas porukalla pihatto-pellolle jatkamaan aitojen tekoa. Päivi, Riina ja Emma veti lankakeriä, Mimmillä lankakerän lisäksi kätösissään Wissy jonka selässä Vertsu istui. Mercikin piti ottaa kiinni, kun meinasi karata tielle. Anne ja minä kiinniteltiin langat paikoilleen. Isolla porukalla päästiinkin yhdellä kierroksella ja saatiin kerralla kaikki langat. Aikaa meni silti ja alkoi vähän hämärtää, onneksi Dinon treenit oli peruttu (Eve Helsingissä, enkä jaksanut itse lähteä), joten saatiin homma lähes valmiiksi. Metsästä otin muutami kuusenoksia Katinkan karsinaan.
Dinokin tuli tällä kertaa pellolle juoksentelemaan, vaikka kävikin välillä tarkistamassa olisiko tallilla joku joka voisi päästää sen sisään.

Jasmin ja Katinka vuonna joskus.. kun ei ole tuoreita kuvia, saatte tyytyä arkiston aarteisiin..

Maanantaina kävin töiden jälkeen vielä shoppailemassa joululahjoja ja ehdin tallille vasta vähän kuuden jälkeen. Musta oli kipitellyt lasten alkeistunnilla ja itse taivuttelin tunnin verran kentän päädyssä pääty-ympyrällä, kun lopulla kentällä oli koulutunti.
Koska Musta on taas helposti ruvennut työntämään takapuoltaan sisälle (varsinkin oikealle), tein ympyrällä avoa. Vasempaan kierrokseen ei ongelmia, mutta oikeaan oli Mustan mielestä tosi vaikeaa, varsinkin laukassa. Käynti-ravi siirtymissä toimi ihan ok. Lopuksi eteen-alas ravissa.
Illalla sainkin melko myöhään viestin, että aamulla pitäisi mennä jo 5.15 töihin (normisti menen kuuteen). Jäi yöunet vähän vähiin..

Tiistaina ihan tappopäivä töissä ja hyvä kun jaksoin raahautua tallille. Musta onneksi kipitteli lasten alkeis-jatko tunnilla ja perustunnilla. Itse kävin tosi nopeasti ratsastamassa vain eteen-alas ja aika loppuikin hieman kesken, kun seuraava tunti alkoi. Musta oli kuitenkin melko hyvä, hieman väsyneen oloinen (edellisellä tunnilla paljon vastalaukka-harjoituksia).

Keskiviikkona kävimme vähän hangessa pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Mimmi tuli Katinkalla mukaan ja varsinkin Katinka oli ihan innoissaan. Musta innostui vasta kun laukkasimme rinnakkain. Menimme melko kevyesti eikä luntakaan ihan hirmu syvästi ollut (alle polven jopa Katinkalle), ponit eivät edes hionneet. Loppuravit eteen-alas kentän ympärys tiellä.
Musta oli hajottanut edellispäivänä toisen Polar Padin (älkää kysykö miten, kun en ymmärrä), joten leikkasin sille uuden. Jätin tällä kertaa vähän isomman, jotta ei uppoaisi niin helposti sinne kavionpohjaan. Vaan kuinkas kävikään.. hetken päästä se jo oli siellä, en vaan tajua mitä teen väärin?? Katinkalla on toiminut tosi hyvin, sillä menee kaviota vasten vain osittain, tosin siltä ei saa kavioita putsattua ilman, että ruuvailee nuo irti, mikä on aika hirveä homma.. Mutta Padit toimii, varsinkin Katinkalla tosi hyvin.. ehkä koitan Mustalle ensi kerralla leikata vähän pienemmiksi noita.

hiihtisvauhtia vuodelta 2010

Torstaina yli 12h työpäivän jälkeen (matkoineen) en jaksanut innostua kunnon ratsastelusta. Onneksi lauma tallityttöjä oli viikottaisella tunnillaan ja innostui kovasti hiihtis-ajatuksesta. Musta siis liukurin eteen ja menoksi. Oli kyllä säikkyvinään pimeässä ties mitä, vaikka normaalisti ei kyttäilekään mitään. Anne 'ajoi' Wissyllä samaan aikaan ja Mustaankin saatiin vähän enemmän vauhtia kun otettiin Wissyä kiinni. Loppuravit Vertsu liukurissa ja loppukäynnit viltin alla ja vetäen heiniä ponitarhalla liukurilla. Musta on ihan pro näissä työheppajutuissa, malttaa seistä paikoillaan ja tehdä hommaa rauhassa.

Perjantaina Musta oli aamusta aikuisten tunnilla ja illalla pidin töiden jälkeen itse yhden tunnin (jossa ei Musta kyllä ollut). Olin ihan poikki, enkä jaksanut Mustalle tehdä mitään vaan tein tunnin jälkeen suoraan iltatallin. Katinkakin sai vapaapäivän, vaikka niitä yritän vähän vältellä sillä, kun jäykistyy niin helposti.

Palikkainen ihanainen 2008?

Hurrr..

Pakkasta riittää

Sunnuntaina mentiin illasta vielä Dinon treeneihin. Olit tosi kylmä ja olisinkin toivonut, että Dino olisi voinut juosta takki päällä. Takki kuitenkin kuulemma häiritsi liikaa, joten nakuna oli mentävä. Vuoroa odoteltaessa yritin pitää koirat liikkeessä, mutta silti Dino ainakin paleli. Odotan kyllä innolla, että joulu on ohi, jotta pääsemme jatkamaan Korkeavireellä. On se vaan niin luksusta mennä lämmitetyssä hallissa, vaikka sielläkään lämpö missään huipussa ole. Plussan puolella kuitenkin.
Nyt on harkinnassa tehdä Dinolle fleecehaalari, jossa pystyisi juoksemaan treenitkin läpi.. Olisi varmaan melko metka näky, mulla olisi tiikeri-kuvioista fleeceä kotona ;P

Maanantaina Anne perui kylmän ilman takia lasten alkeistunnin. Pikku-Venla halusi kuitenkin tulla, joten otin hänet Mustalla liinan päähän, niin sai ravata koko puoli tuntisensa (ihan pätkät käyntiä siellä täällä). Katinkalla Venlakin pärjää jo ilman talutusta, mutta muilla ei. Teetin erilaisia tasapainoharjoituksia, kuten ilman käsiä kevennystä ja silmät kiinni menoa. Paljon mentiin myös harjoitusravia ja Venlan istunta parani huimasti loppua kohden.
Itse menin tuon jälkeen parikymmentä minuuttia, kauempaa ei yksinkertaisesti tarennut, joten keventelin nopeasti vain eteen-alas. Katinka sai jatkaa reipasta työskentelyä, kun pääsi Hennan kanssa 1,5h koulutunnille (miten noi tarkeni sen puolitoista tuntia ratsastaa, en ymmärrä..)



Mustan ihana jouluriimu. Huopakin vaihtui myöhemmin punaiseen..

Tiistaina Musta oli alkeisjatko tunnilla ja itse menin seuraavalle. Kylmä meinasi vähän tulla, mutta sisulla selvisin (näpit saattaa olla entiset..) Tunnilla teimme vastalaukka kaarretta, joka oli aika iisi Mustalle. Näitähän hiottiin paljon Pilvin kanssa kesällä..
Katinkakin sai jatkaa vielä kunnon työskentelyä, kun Mimmi pääsi harjoittelemaan vastalaukka kaarretta. Ruuvailtiin myös Katinkalle vihdoin viimein polarit alle (Mimmi teki suurtyön ruuvatessaan melko kuluneet kärkihokit Katinkan etusista irti..) ja samoin tein kaikkiin neljään jalkaan. Täytyihän niistä leikata yli puolet pois eikä se paikoilleenkaan ruuvaus niin helppoa ollut kuin Mustan kanssa, mutta lopulta sain kaikki paikoilleen. Jätin ihan aavistuksen isommaksi kuin Mustalla eikä nuo olekaan luiskahtaneet niin helposti sinne pohjaan..

Keskiviikkona nukuin pienet päiväunet töiden jälkeen ja menin tallille vain tekemään iltatallin. Mustalle ja Katinkallekaan en sen kummempaa tehnyt kuin työnsin vain karsinoihin. Vähän nostin Katinkan toista etusta tarkistaakseni polarit.. hyvin oli vielä paikoillaan eikä ponilla ainakaan tilsoja ollut!

Katinkan omenanvihreä ei oikein pääse edukseen tässä kuvassa, kun hädin tuskin erottuu seinästä. Melko isoja nämä tämänkertaiset Hööksin riimut vaikka samaa pony-kokoa on kuin ennenkin!

Polar Pad

Eräänlaiset tilsakumit

Sunnuntaina menin tallille melko aamusta ja koska Musta ei mennytkään ekalle tunnille (ja toka tunti oli vasta tunnin tauon jälkeen), päätin käyttää aikani hyödyksi ja vihdoin viimein ruuvata Mustalle nuo jo aikoja sitten ostetut polarpadit alle. Tosin eihän niillä kiire ole ollut, kun lumikin vasta satoi, mutta jostain syystä nyt on ihan pakkaslumillakin jäänyt hevosille tilsat. Ei ole ennen kymmenen asteen pakkasessa tilsat vaivanneet, mutta eilen oli useammallakin eikä pelkästään minikavio-Katinkalla.

Hirvein homma noissa polarpadien sovituksessa oli sen leikkaaminen sopivaksi, kun on niin perhanan paksua muovia. Melko kuluneiden kärkihokkien pois ruuvauksessa oli myös omat hankaluutensa, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen olin saanut polarit molempiin etusiin, jes!

Mustan oikea kinttu. Tässä padi vielä 'oikealla' paikallaan, myöhemmin luiskahtaa tuonne kaviota vasten alas ja ylös kaivaminen on melko työlästä.

ja vasen etunen..

Sitten vain ponille harjaus ja satula selkään odottamaan tuntilaisia, jotka saapuivatkin parahiksi. Katinkalle viriteltiin jo ennen tuntia rintaremmi, kun tarkoitus oli vetää parit jäätyneet saavit pois tarhoista talviteloille.

Ponit kipitteli tuntinsa, heitin Mustan karsinaan villaviltin alle satulan kanssa odottamaan vuoroaan ja viritin Katinkalle liinat ja liukurin perään. Vesisaavien vetämisestä ei kyllä tullut mitään kun pitikin vetää Vertsua (ja muutamat muutkin pääsi vuorollaan kyytiin). Aluksi Katinka meni ihan rauhallisesti, säpsähteli muutaman kerran kun liukuri osui vähän hiekalle (Pete oli ahkerasti aurannut lumia teiltä pois, niin osassa kohtaa oli jo vähän hiekkaakin pinnalla). Kerran käännyttiin Onnelan pellolle päin ja käytiin siellä kääntymässä, kun toisia poneja vietiin tarhaan ja sieltä kääntyessä Katinka saikin sellaiset kilarit, että vauhtia oli himpun liikaa. Pidätin koko pätkän tallille ihan kunnolla, jotta oli mahdollisuudet saada vauhti alas ennen käännöstä (ettei Vertsu päätyisi tallin seinään tms.) ja siitä se kilahtelu vaan jatkui. Poni oli ihan kierroksilla enkä huomannut vedettäessä suurtakaan eroa siihen oliko kyydissä 4v. Vertsu vai aikuinen ihminen.. Tunnin verran paineltiin menemään ennen kuin poni alkoi osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Viimeiset kiekat rauhallisella ravilla, jossa sain ponia vähän venymään eteen-alas ja sen jälkeen läpimärkä poni pääsi heittämään selälleen hankeen ja tekemään loppukäynnit maasta loimien alla. Jätin vielä karsinaan kuivumaan ja syömään heiniä kun lähdin Mustan kanssa maastoon.

Mustan kanssa käytiin ylämäki-alamäki lenkki. Ihan käynnillä ekat mäet ja ravilla tasaiset pätkät. Takaisin päin Musta nosti laukan ja oli aluksi ihan rauhallinen, kunnes pääsi vauhdin makuun ja paineltiin menemään normaalia, reipasta Mustan maastovauhtia. Poni oli ihan innoissaan ja minä iloinen, kun Musta on muutaman vaisun päivän jälkeen palannut normaaliksi itsekseen. Loppumatka sitten käveltiin ja otettiin muutama ravi pätkä (joissa Musta yritti kiihdytellä). Sitten vaan ponit pihalle ja päiväheinille.

Tähän talviseen kuvaan ja tunnelmaan..

Näin lyhyen käyttökokemuksen jälkeen Polar Padit toimii ihan odotetusti, vaikka ymmärsinkin, että niiden olisi tarkoitus jäädä ns. kengän päälle eikä painua sisään kaviota vasten, kuten Mustalla on käynyt. Leikkasinkohan ne liian pieneksi??