tiistai 27. syyskuuta 2011

Kulmia

eli kouluratsastusta

Tänään olikin estevalmennuksen paikalla 1,5h kouluvääntöä, pitkästä aikaa pääsinkin kunnon koulutunnille. Aiheena oli kulmat tai pikemminkin hevosen kääntäminen kunnolla ulkoa. Harjoitus vain tehtiin kulmien avulla.
Eli aina ennen kulmaa seis, asetus sisään (hevonen ei saa lähteä liikkeelle) ja ulkoavuilla kääntö, niin että hevonen kanssa kääntyy sieltä ulkoa. Samalla hevonen siirtää painoaan taakse. Takaosan on siis tarkoitus pysyä suht samassa kohtaa ja etuosan liikkua, vähän kuin takaosa käännöksessä, tätä käännettiin kuitenkin aina VAIN sen 90 astetta. Mustan kanssa tätä on aikoinaan harjoitettu, kun tullessaan puski ties mihin suuntaan, se siis opetettiin kääntymään tälläisellä harjoituksella ja aina kun puskeminen alkoi (esim. ravissa), niin siirryttiin alempaan askellajiin ja käännettiin.
Kun käännökset sujuivat hyvin paikoiltaan jatkettiin samaa käynnissä. Pitkät sivut ravattiin ja tehtiin ympyröitä (tarpeen mukaan).
Sama homma toistettiin toiseen suuntaan. Tässä alkoi jo huomata hieman väsymistä hevosissa, Mustallakin lähti takapää helposti kääntymään etuosan ympäri eli juuri päin vastoin mitä oli tarkoitus.
Kun toiseenkin suuntaan onnistui paikaltaan ja käynnistä, siirryttiin laukannostoihin (suoralla uralla). Koska Musta mielellään siirtää takapäätä oikealle, piti mun tehdä oikeassa kierroksessa nostot avosta.
Musta oli kivan pehmeä, ei ehkä terävimmillään, mutta ihan hyvä. Katinka oli ihmeen reipas, sillä tosin olikin eilen vapaapäivä. Katinka meni reippaasti vielä seuraavankin tunnin, oli ihan ilo katsella.
Tunnilla oli mukana Tuuli Katinkalla, Titta Vepsillä ja Henna Foriolalla (mun ja Mustan lisäksi siis).

Eilen Anne meni Mustalla maastossa, sanoi että oli ihan ok, mutta ei niin reipas kuin yleensä. Eli sunnuntai varmaan painoi vähän jaloissa. Huomenna saakin vapaan, kun Dinon kanssa treenataan taas agia.

Tässä vielä muutama kuva lauantain ja sunnuntain kisoista


Henna ja Katinka Messilässä

kiva ilmavara ponilla..

aargghh..

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kisoja kisoja

Messilässä

Henna, Katinka, Anne ja Rovis kävivät lauantaina Messilässä hyppäämässä 70cm seuraluokan. Onneksi on aikoinaan ruvettu Katinkaakin rokottamaan, niin on homma siltäkin osin kunnossa, kisat kun oli aluekisojen yhteydessä.
Anne voitti Roventalla ja sanoi että korkeus oli liian matala. Toisaalta nämä pari viikkoa jatkuneet sateet olivat tehneet Messilän alakentästä todella pehmeän ja lätäkköisen. Eli paljon korkeampaa olisi ollut jo huono hypätä.
Henna ja Katinka suoriutuivat radoistaan puhtaasti ja aika riitti 7. sijaan. Ei ollenkaan hullummin pieneltä ponilta hevosten ja isojen ponien joukossa. Lähtijöitä luokassa oli 16. Hieman upottava pohja vei osaltaan Katinkan vauhtia, mutta muuten meno näytti hyvältä.

Kisoista kiirehdittiin kotiin, koska Annella alkoi tunnin pito klo 11. Puolilta päivin lähdettiinkin talkooporukan kanssa ratsastaen laavulle. 'Lapset' ratsasti laavulle ja takaisin, 'aikuiset' heittivät lenkin siinä välissä. Yhteensä aikaa meni vajaa 3h.

Hevosista mukana oli Foriola, Musta, Kitima, Veps, Roventa ja Katinka. Talkoolaisista Vilma, Riitta, Titta, Tuuli, Mila, Siiri, Emma, minä, Anne, Veronica ja makkaranpaistajana Päivi. Osa siis meni laavulle autolla. Hauskaa oli ja makkara maistui ratsastelun jälkeen. Porukasta puuttui Milla ja Riina.
Vilma ja Foriola, minä ja Musta, Siiri ja Kitima, Mila ja Veps, Titta ja Roventa sekä Tuuli ja Katinka valmiina lähtöön
Porukka kuvaa: Kitima (Siiri), Katinka (Tuuli), Veps (Mila), Foriola (Anne), Musta (minä), Roventa (Titta ja Veronica) sekä Emma. Kuvasta puuttuu Vilma, Päivi ja Riitta.


Tänään sunnuntaina oli myös Tallin Tuntiratsastajien Mestaruuskisat, niistä kerron tarkemmin myöhemmin. Luokkia oli kaksi, juniorit (eli vähemmän ratsastaneet ja lapset) sekä seniorit (eli aikuiset ja enemmän ratsastaneet teinit). Junnujen voiton vei ylivoimaisesti Tuuli ja Musta, sennujen voiton sai tiukan kamppailun jälkeen Pauliina ratsuinaan Beetu ja Roventa. Seniorit ratsastivat siis ensin 'omalla' hevosella ja sen jälkeen arvotulla ratsulla. Toisilla oli enemmän arpaonnea kuin toisilla.
Kyseessä siis tehtävärata jolta otettiin aika. Virheet lisättiin aikaan (esteen pudotus, tötsän kaato, pallon tiputus yms.) ja ajasta vähennettiin tyylipisteet. Jokainen tehtävä siis arvosteltiin pistein 1,3 tai 5 jotka sitten vähennettiin sekunteina kokonaisajasta. Näin siis nopein aika voitti. Tyylissa arvosteltiin tehtävän sujumista ja yhteistyötä hevosen kanssa, ei siis niinkään istuntaa. Tuuli sai hienosti täydet pisteet, itseltäni hieman epäonnistui lähestyminen yhdelle esteelle (okseri tiukalla tiellä) ja hevonen otti pikkuaskeleen, tästä rokotettiin heti ja annettiin 3, muista tulikin sitten täydet pisteet. Voitin siis Mustalla oman kierrokseni, mutta arpaonni ei suosinut ja sain toiselle kierrokselle Foriolan, jolla en ole koskaan ratsastanut. Valitettavasti Foriola oli jo himpun väsynyt joten jäimme toisella kierroksella 5. Yhteis'pisteet' näin 6, jolla pääsi 4. sijalle. Mutta hengissä selvittiin ja hauskaa oli. Lisäksi olin erittäin tyytyväinen voitettuani Miljan ja Kitiman, joille edellisvuonna hävisimme Mustan kanssa niukasti. Tyyli se on joka kannattaa ;)
Vierailla hevosilla ei onneksi katsottu enää tyylipisteitä, kaikki oli siis kiinni ajasta ja virheistä. Mutta näistä kisoista siis 'ratapiirustusta' ja lisä infoa joskus myöhemmin, kuvien kera. 

lauantai 24. syyskuuta 2011

Team Horseblogs haaste 2

Täytetäänpäs tämäkin ajankuluksi

MIELUMMIN -KYSYMYKSET
Ostatko mielummin yhden merkkivarusteen vai monta halppis varustetta?
 - En osta koskaan varusteita pelkän merkin takia, vaan hinta-laatusuhteen. Keskimäärin halpistavarat kestävät yhtä hyvin kuin merkkivarusteetkin, joiden hinnasta 80% tulee merkistä. Henkilökohtaisesti en esimerkiksi pidä yhtään Eskadronin suojista, ovat osoittautuneet käytössä huonoiksi/kestämättömiksi. En myöskään osta halppisvarusteita useampaa kuin tarvitsen vain siksi että ne ovat halvempia.
 
Jos saisit valita ostaisitko mielummin yhden hyvin koulutetun ja valmiin hevosen vai kaksi vähän halvempaa projektia?
- Todennäköisesti nuoren hevosen, yksikin riittää. Voisi olla koulutettu tai kouluttamaton, nuori joka tapauksessa.
 
Menetkö mielummin hieman liian helppoon vai hieman liian vaikeaan luokkaan kilpailuissa?
- Estekisoissa mielummin liian helppoon, korkeuskammo nääs. Koulukisoissa tason mukaiseen ja sitten vaikka vähän liian vaikeaan..
 
OLETKO KOSKAAN -KYSYMYKSET
Oletko koskaan itkenyt hevosesi vuoksi?
- Palikan kuollessa taisi tulla muutama kyynel vuodatettua. Ja silloin kun on lentänyt oikein pahasti, mutta ne ei yleensä ole olleet hevosen vikoja ;)
 
Oletko koskaan ollut kateellinen jollekkin hevosystävällesi? ja miksi?
- En muistaakseni
 
Oletko koskaan antanut kavereittesi (jotka eivät ratsasta vakituisesti) ratsastaa hevosellasi?
- Olen, saavat tulla kokeilemaan ihan mielellään
 
Oletko koskaan yrittänyt hypätä liian isoa estettä? Mitä siitä seurasi?
- Liian isoa hevoselle en, liian isoa itselleni kyllä (henkisesti liian isoa). Osa niistä päätyi maahan ja osa mentiin yli ihan hienosti, mikä tietysti hieman auttaa henkiseen kammoon. Joskus on vaan pakko mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle jos haluaa jotain oppiakin.
 
MILLOIN VIIMEKSI -KYSMYKSET
Milloin viimeksi tipahdit hevosesi selästä? Miten se tapahtui?
- Pari kuukautta sitten? Hevonen kielsi esteelle (oma vikani, tietty), jalka jäi jalustimeen kiinni ja hevonen 'pelästyi' kun roikuin kyljellä -> lähti sivuittain jolloin minä mätkähdin maahan..
 
Milloin viimeksi halusit myydä hevosesi esim. suutuksissasi?
- En koskaan
 
Milloin viimeksi kaduit jotain omaan ratsastukseen liittyvää? ja miksi?
- En ole koskaan varsinaisesti katunut mitään ratsastukseeni liittyvää, joskus harmittaa kun ei olekaan uskaltanut hypätä jotain estettä tai ei lähtenytkään niihin kisoihin tms.
 
Milloin viimeksi kävit tallilla?
- Tänään
 
Milloin viimeksi siivosit hevosesi karsinan?
- Joskus viime talvena..

Kontaktit..

.. pikkuhiljaa hallussa

Keskiviikkona siis Dinon treenipäivä. Itse olinkin vapaalla, käytiin aamusta Sunrisen kanssa Hippoksen näyttelyssä blokkaamassa se II-palkinto. Tai siis minä olin lähinnä hoitajana/henkisenä tukena/neuvonantajana mukana. Sunrise käyttäytyi tosi hienosti. Pikkutamma ekaa kertaa poissa kotoa ja pidemmän matkan kopissa. Pari kertaa lehahteli, sen jälkeen kun muut oli saanut 'kohtauksen'. Eli ei itse pelästynyt mitään, mutta reagoi toisten pelästymisiin. Koppiinkin käveli tosi hienosti molemmissa suunnissa. On kyllä perinyt emältään onneksi vain niitä hyviä ominaisuuksia ;)

Mutta Dinon treenaukseen siis. Tällä kertaa harjoiteltiin pidempää radanpätkää (putkia + useampi hyppy), kahta erilaista. Lisäksi harjoiteltiin putken pimeään päähän menemistä, mikä siis suomeksi tarkoittaa koiran lähettämistä putkeen toisesta suunnasta kuin suuaukko on eli koiran pitää lähteä ohjaajasta pois päin ja kääntyä takaisin päästäkseen putkeen. Tajusihan se Dinokin sen lopulta, oikein näki kun lamppu syttyi..

Hypyissä koirat pääsi jo vähän hyppäämäänkin rimojen kanssa (paitsi yksi pentu) eikä se tuottanut kellekään ongelmia. Eka harjoitus oli neljä hyppyä peräkkäin, niin että esteet oli 'lomittain'. Dino painoi aina viimeisen ohi kunnes vetäjä seisoi sillä puolella edessä. Silloin paino hyvin yli. Muistaakseni tässäkin harjoituksessa oli mutkaputki jossain välissä.. en nyt tarkkaan muista koska itse seison aina jonkun takana piilossa, jotta Dino keskittyy Eveen paremmin. Toisena harjoituksena oli pari hyppyä, mutka putki, hyppy (muistaakseni), pimeään päähän-putki ja pari hyppyä, joista viimeisestä Dino taas meni ohi vaikka esteet tällä kertaa olikin linjassa. Tais tulla joku viimeisen-esteen-kierto -syndrooma. Muuten teki tosi hienosti tälläiset useammankin esteen sarjat. Väliajalla harjoiteltiin kontaktia A:lla, niin että minä olin hihnan kanssa tulossa perässä eli sain pysäytettyä tarvittaessa Dinon kontaktille. Pari kertaa kun tätä suhattiin, niin taas syttyi lamppu ja Dino hiffasi, että ne kontaktit tehdään myös silloin kun mennään koko este.
Lopussa sitten kaikki teki puomia vetäjän avustuksella ja Dino teki viimeisellä ylityksellä niin tyylipuhtaan kontaktin että melkein pillahdin itkuun ilosta. Eve siis jatkoi matkaa eteenpäin ja koira oma-alotteisesti pysähtyi täydellisesti kontaktille. JESS!!!

2.10. onkin Dinon ekat kisat, junnuluokka eli vain hyppyjä ja putkia. Otetaan ihan treenin kannalta eli ei lähdetä tavoittelemaan 0-rataa tms. vaan sitä että koira tottuu kisatilanteeseen ja toimii ohjauksen mukaan. Kisat on treenihallilla eli paikka ja esteet on tuttuja.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kurarallia

eli estetunti märällä kentällä

Yöllä oli satanut ihan mukavasti, joten ensi kertaa meidänkin kenttä oikein lainehti. Iltapäivällä jäljella oli pari isoa vesilätäkköä, jotka sitten vähän määräsi mihin esteitä laitettin. Aamulla oli kuulemma ollut puoli kenttää veden vallassa, onneksi tuo imee aika tehokkaasti.
Hypättiin muutamia erikoisesteitä (portti, laatikot, tötsät) ja 'tehtävä'rataa.
Henna meni tänään Katinkalla, koska lauantaina on Messilänkisat joihin parivaljakko on suuntaamassa. Titta Roviksella, Tuuli Kitimalla ja mä pitkästä aikaa Mustalla.
Aluksi tehtiin pohkeenväistöä käynnissä. Sitten ravissa puomien ylitse ja lopuksi laukassa puomien ja päädyssä olevan kavaletin ylitse. Sitten kaarevalla uralla innari-kavaletit, molempiin suuntiin.
Sen jälkeen hypättiin yksittäisenä kaikki (porttia ennen oli kyllä puomit ja okseri ja laatikoita ennen kavaletti). Lisäksi okserin jälkeen piti mennä puomeille.
Lopuksi ratana: kavaletti - laatikkopysty - innarikavaletit - puomit - okseri - kavaletti - porttipysty - puomit. Eli tehtävää oli ja tiukkaa kääntämistä. Kaikki selviytyi kuitenkin tosi kivasti. Roventa kuumeni mitä enemmän hypättiin, koska Anne oli hypännyt sillä edellispäivänä. Roventahan kuumenee mitä enemmän hypätään. Henna ja minä hypättiin rataa n. 70cm (Hennan lauantain kisakorkeus), Tuuli ja Titta vähän matalampana. Kukaan ei onneksi päätynyt kuralätäkköön, mutta varusteet oli kivan näköiset tunnin jälkeen.

Oli kyllä mukava hypätä taas Mustalla pitkästä aikaa. Sunnuntaina on vielä Tallinmestaruuskisat, sielläkin muutamia hyppyjä.

Tähän loppuun vielä muutama kuva tallin estekisoista, kun niitä nyt viimein sain..

Tuuli ja Katinka trippelillä

Voittajan on helppo hymyillä

Ei tässä mitään jalustimia tarvita

Henna ja Katinka 80cm portilla

lauantai 17. syyskuuta 2011

Team Horseblogs haaste 1

Kipeenä on tylsää..

Koska olen kipeä ja minulla on vähän tylsää, niin teenpä tämän. Ht.nettiä lukiessa (kyllä, tunnustan!) on muutenkin tullut selväksi, että varustepostaukset ovan suosituimpien listalla. Kuvia vanhoista varusteista ei nyt ole, joten laittelen tähän niitä uusia mitä haluaisin ja osa onkin ihan vakavasti hankitalistalla. Kyseessä nyt siis ihan perusvarusteet..

Aloitetaan suitsista, Katinkalla ja Mustalla on molemmilla käytössä remonttiturpis, joten sillä linjalla jatketaan. Itse en ole mikään tiettyjen merkkien perässä juoksija enkä halua maksaa tuotteista kohtuuttomasti vain siitä syystä, että niissä jokin tietty logo on..


Suitset:
Näistä Hööksin suitsista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Mustana tietenkin ja molemmille, jos koko vaan passaa. Näitä vähän hypistelin Ylöjärven Hööksissä missä kävin Tampereen reissullani ja näytti sen verran reiluilta, että myös Mustalle menisi pony koko. Jos tulee sopiva alennus jossain vaiheessa, varmasti tilaan ainakin yhdet kappaleet näitä ja testaan sitten kumman päähän menee paremmin. Tämä malli nätin näön vuoksi ja myös sen, että turpahihnan pituutta saa säädettyä myös päältäpäin. Ongelmana meinaa molemmilla olla, että turpahihnat ovat nimenomaan tuosta päältä liian pitkiä.



Satula:
Sydneyn estepenkki on pitkään ollut haaveena ja taitaa vielä aika pitkäksi aikaa jäädäkin haaveeksi. Mustallahan on tällä hetkellä Sydneyn yleissatula (16"/31) ja se menee Katinkallekin, joka yleensä käyttää omaa Daslön koulusatulaansa (joka ei ihan optimi, mutta ei paina). Yleispenkkini on koulupainoitteinen ja siinä on kohtalaisen suora siipi. Pystyy sillä kyllä hyppäämäänkin ihan hyvin, mutta verrattuna kaverini uudempiin Sydneyhin, Mustan penkissä todella on suorempi siipi.
Sydney on nahkasatulaksi todella edullinen, hintaa tonnin molemmin puolin ja nahka hyvälaatuista. Lisäksi se istuu poneilleni hyvin ja tuntuu hyvältä myös oman takapuolen alla. Ehkä se ei varsinaisesti persusta suutele, kuten esim. Cliff Barnsbyt, mutta ei se kyllä purekaan. Oikeasti yksi parhaimmista satuloista missä olen istunut. Tällä satulalla ei siis korvata nykyista satulaa, vaan tulisi rinnalle estekäyttöön. Katinkalle ihastelin viime hevosemessuilla (Tampereella keväällä) Batesin koulusatulaa, näytti niin sen selkään sopivalta.


Huopia ja muita pikkuhärpäkkeitä minulta löytyy jo ihan liikaakiin, loimiakin on tämän hetkiseen tarpeeseen riittävästi. Ainoastaan haluaisin Mustan toppaloimeen kaulakappaleen, mutta tarpeen vaatiessa pärjätään kyllä sadeloimen kaulakappaleella. Musta kun ei yleensä pahemmin hikoa ja saa talvella pitää karvansa. Suojatkin olen hetki sitten ostanut molemmille uudet, kisakäyttöön siis.. Alekorin löytöjä Horzesta viime keväänä.


Mustalle tälläiset kirkkaan siniset ja Katinkalle hempeän vaalean violetit. Kuvan suojat eivät ole ihan niin kirkkaat kuin Mustan ja liloista ei kuvaa löytynyt. Vanhoja värejä siis.. Etu- ja takasuojat tietenkin sävysävyyn. Käyttösuojina molemmilla Hööksin Equitare Ponyt, Mustalla babybluet ja Katinkalla limenvihreät. Suojia käytetään siis esteillä ja joskus maastossa. Edessä jännesuojat ja takana tavalliset, matalat hivutussuojat. Hokkiaikana Katinka kyllä oikeastaan tarvitsee takasuojia aina..
Molemmilla on myös kisasuojiin mätsäävä satulahuopa. Katinkan huopa tarttui mukaan samalla reissulla Horzesta kuin suojatkin ja Mustan huovan ostin Tampereen hevosmessuilta. On kyllä ihan saman sininen kuin suojatkin..


Tälläiset loimet muuten tarttui alekorista matkaan Ylöjärven Hööksistä. Vuoreton (sileä kangasvuori) sadeloimi. Ilman alennusta en olisi ostanut, koska molemmilla tosiaan riittävästi loimia. Alunperin lähdin tätä ostamaan Mustalle, mutta loimiin oli laitettu 'virallisen' koon rinnalle oikea selänpituus, niin hämmennyin lopulta koko valinnassa niin paljon, että otin molemmat. Tallilla onneksi on erikokoisia poneja ja muutama varsa, joten olin varma että jollekin ne loimet kyllä sopii..
Eli pähkäilin kokojen 115cm (käsin mitattuna 122cm) ja 125cm (käsin 133cm) välillä. Katinkalle menee mallista riippuen 105-115cm ja Mustalle sopiva pituus on 125cm. Molemmilla loimet jää helposti edestä liian isoiksi, kun eivät ole mitään leveä ryntäistä mallia. Kokeilin ensin Mustalle pienempää ja se olikin vähän nifti. Isompi istui sitten tosi hyvin. Ensimmäinen loimi, jossa etukiinnityksiä ei tarvitse säätää tiukimmilleen! Pienempi meni Katinkalle ihan hyvin. On aavistuksen pitkä, mutta istuu edestä. Jos kaikki ThermoMasterit on edestä näin kaposia, niin jatkossakin suuntaan loimitarpeineni varmasti sinne suuntaan. Loimet on nyt sateilla olleet ahkerassa käytössä ja on mukavaa kun ei tarvitse vielä fleecevuorista laittaa niskaan. Varsinkin kun Mustan fleecevuorinen on vähän reilu :/


Viimeisenä ultimatena: KÄRRYT! Vanhoja ei ole, ei siis varsinaisesti mitään korvattavaa, mutta tahtoo.. kuvassa finntackin ponikoppikset, nekin kelpaisi, mutta oikeasti haaveena hyvin tuolta näyttävät koppakärryt JARRUlla. Viime talvena tallille tipahti paksu luettelo hevostavaroista ja irtolehtisenä sitten näitä kärryjä. Hintaa oli jarrukärryillä siinä 700e, joten aika samoissa kuin esim. nämä finntackit. Esite oli hms sport tai jokin vastaava kirjainyhdistelmä.. Ei voi muistaa.. Tarkoituksena saada kärryt sen verran pitkillä aisoilla, että Mustakin sinne mahtuisi. Eikä Katinkakaan kunnolla shettiskärryjen aisojen väliin istu..


Tälläistä siis tällä kertaa, lupaan kuvata joku päivä sen järkyttävän loimi ja huopa kasan joka minulla on (unohtamatta riimuja ja naruja joita tuntuu myös kertyvän).


torstai 15. syyskuuta 2011

Treeniä ja treeniä

ja treeniä

Tiistaina menin valkussa Kitimalla, olihan taas vaihtelua kiivetä hevosen selkään (ison). Tästä muutama katselija huomauttikin ettei oo mua ison hevosen selässä nähnytkään. Muut meni samoilla kuin viime viikolla (Henna-Rovis, Titta-Katinka ja Tuuli-Musta). Lisäksi Suvi tuli Konstalla hyppäämään, kun niillä on viikonloppuna kisat.
Harjoitus oli vähän vaikeampi kuin viime viikolla, mutta ihan perushommaa. Alunperin oli tarkoitus tehdä kuja ja hypätä ilman käsiä, silmät kiinni yms. mutta kun oli luvattu sadetta ja huonoa ilmaa, niin se siirtyi sitten ensi viikolle tai johonkin hamaan tulevaisuuteen.
Tällä kertaa huomasi paremmin, että ei menty vakiohepoilla. Harjotus olisikin Mustan kanssa ollut ihan helppo, Kitimalla oli vähän haasteellisempi, varsinkin pysyä rentona hypyissä.
Alkuverkkana pienennettiin ja suurennettiin ympyrää ravissa ja laukassa, ja pienennettiin tosi pieneksi. No, Kitimahan kyllä taipuu kun lämpiää ja osaa homman muutenkin tosi hyvin, kunnon kouluratsu kun on. Musta vaan tuntui aina välillä etten saa pohkeilla minkäänlaista kontaktia kun jalat tuli just ja just satulasiiven yli (koulusatula, estejalustimet, lyhyet jalat..)

Lopussa hypättiin koko harjoitusta lyhyillä teillä. Kitima ja Katinka teki tosi lyhyet tiet (koska Katinka nyt mahtuu kääntymään missä vaan ja no, kääntyhän se Kitimakin) ja Rovis, Musta ja Konsta sai tehdä vähän isommat. Ongelma oli, etten meinannut saada Kitsua koskaan vasemmassa laukassa alas, onneksi se osaa hyvät lentävät vaihdot.. Harjoituksena tehtiin eräänlaista kaheksikkoa. Eli pysty suoralla sivulla, kokorataleikkaalla pysty, okseri ja viimeinen pysty. Ja ne lyhyet tiet oli tosi lyhyitä, tuli vähän vinoon hyppyjäkin kun ei kerinnyt kääntää niin paljon.

Onneksi ei pahasti satanut tunnin aikana, koska olin nuhainen jo valmiiksi (ja nyt kunnon flunssassa). Musta jatkoi vielä seuraavan tunnin, jossa tehtiin samaa puomeilla. Aattelin että tekee vaan hyvää kevyt loppuverryttely hyppyjen jälkeen, kun keskiviikkona on kuitenkin vapaalla agility treenien takia.

kuva harjoituksesta



Keskiviikkona alkoi Dinon agilityn jatkokurssi. Dino meni aamulla jo Evelle, myös Eve oli vähän kipeä, joten olivat koko porukka nukkuneet koko päivän. Menin sinne myös töiden jälkeen ja lähdettiin sitten yhdessä hallille. Treenit meni tosi hyvin. Aluksi pujottelua, sitten hyppyharjoitusta jossa mentiin ensin putkeen ja sen jälkeen kaksi hyppyä. Dino alkoi toiseen suuntaan mennä jo hirmu vauhtia, Evekin joutui juoksemaan jotta kerkisi putken toiseen päähän (kiva kipeenä..)
Lisäksi tehtiin puomia ja pari kertaa rengasta + kierto harjoituksia. Uutena esteenä tuli pussi. Yllätyin kun Dino meni niin hyvin, riitti että sille vähän näytettiin valoa 'tunnelin päähän'. Huomasin että Dino keskittyy paremmin kun itse piiloudun jonkun ihmisen selän taakse. Eli pystyn seuraamaan tilannetta, mutta Dino ei voi ottaa musta turvaa. Oltiin Even kanssa molemmat ihan supertyytyväisiä Dinoon.
Tiistaina Dino hyppelikin tallilla puomien ylitse ja hillui tyttöjen kanssa kentällä. Pari kertaa veti okseri yli (n. 50cm ja leveyttä 65cm, agilityssä minien estekorkeus on 35cm). Yritin kyllä sille sanoa, että se on vähän turhan suuri sille..

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kuvia

Kaivelin kännykästä vähän uusia kuvia.. voi kun saisi jossain vaiheessa hommattua kunnon kameran. Tosin kuka sitä käyttäisi kun itse on yleensä hevosen selässä..

uusi tallikisu
Katinka, Rovis ja Musta

Dino leikkii Bellan kanssa

tulipas kerran tälläinenkin kuvattua. Keskeltä alhaalta puuttuu Roventan satula, muuten kaikki näyttää olevan paikoillaan.

Viikko 36

On vähän jäänyt taas muiden hommien jalkoihin tää kirjoittelu, joten tehdään nyt kerralla vähän pidempi. Tämä viikko on muutenkin ollut kohtuullisen karsea, pitkästä aikaa olen juossut kunnolla rappusia töissä ja se tuntuu aika mukavasti reisissä. Perjantaina jo vähän helpotti, mutta torstaina ei meinannut jalka millään nousta. Tämän takia Musta on saanut turhan monta lepopäivää tällä viikolla. Keskiviikkona meni alkeistunnilla ja itse ratsastin sen jälkeen vähän kokoomisia ravissa ja laukassa, sekä tietenkin eteen-alas venyttelyä. Loppuviikon saikin sitten ookailla laitumella, sunnuntaina olisi kyllä tarkoitus kiivetä taas selkään..


Maanantai

Maanantaina oli Dinon vikat agiharkat alkeiskurssista. Uutena esteenä A. Lisäksi kierto-hyppyä ja hyppyjä yhdistettynä putkeen ja pöytään. Ja tietenkin yksittäisiä perusesteitä (putki, hyppy, kontakti, rengas, pujottelu).
Ihan aluksi Dino sai hillumiskohtauksen, mikä oli musta (ja Evestä) vain positiivistä. On siis jo ryhmässäkin sen verran rento että uskaltaa hillua. Rupesi kyllä naurattamaan kun koira mennä painattaa ympäri hallia ihan onnessaan. Sujui hypytkin ihan kivasti. Kontaktit alkaa olemaan tosi vahvoja, mikä on hyvä. Samoin pöytä. Putki ei jostain syystä tällä kertaa oikein innostanut ketään koirista, liekö ongelma sijainnissa vai missä (Dino suostui menemään vain toisesta päästä sisään). Pöytä on myös Dinolla supervahva. A:kin meni hienosti heti ekalla yrittämällä, ajattelin että saattaisi sitä vähän jännittää..

Ensi viikolla alkaakin jatkokurssi ja päiväkin muuttuu keskiviikoksi. Siellä varmaan tulee keinu eteen, saas nähä mitä poika siitä sanoo..


Tiistai

Nyt saatiin vihdoin aikaiseksi hevosten vaihto. Sain siis vihdoin alleni Vepsin. Henna meni ensimmäistä kertaa esteitä Roventalla, Titta sai pitkästä aikaa Katinkan ja Tuuli meni Mustalla (on hypännyt sillä joskus pari kertaa).
Mentiin ihan perusharjoituksia. Pysty-okseri linja (4 askelta) ja pysty-okseri-pysty -sarja yhden laukan väleillä. Kaikki meni ihan superisti. Jopa Veps ja minä onnistuttiin ihan hyvin hypyissä. Vepsillä on aika helppo pysyä hypyssä mukana. Jalkani pysyi hyvin paikallaan ja onnistuin jopa rentouttamaan käden, varsinkin lopputunnista. Tunti meni siis huomattavasti paremmin mitä odotin. Kevennyksen kanssa piti olla tosi tarkkana, jos yhtään herpaantui rytmistä, lähti Veps heti kaahottamaan, varsinkin puomi linjalle. Laukkaahan ei vielä pysty hirveästi lyhentämään, joten vauhti oli samanlaista kuin Mustan kanssa kunnon ratatempossa. Ensi kerralla pitäisi taas olla ihan eri hevoset, saas nähä mitä silloin eteensä saa..

kuva tiistain harjoituksesta




Lauantai

Olin Vau:n järjestämissä agilityn piirinmestaruuskilpailuissa toimihenkilönä. Tehtäväni oli kuljettaa tuomarin sihteeriltä lappuja kirjaajille. Eli pääsin samalla näkemään itse kilpailua hyvin. Lisäksi toimin teknisenä printteri henkilönä (3 printteriä käytössä, kun aina jossain oli joku vika..)
Oli tosi mukava päästä näkemään agikisat ekaa kertaa ja mielessäni näin jo Dinon ja Even kiitävän radalla :)
Ehkä Dino pääsee mukaan jo ensi vuonna. Tarkoitus olisi mahdollisesti joulukuussa aloittaa möllikisoista.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tampereella

päivittelen..

Meninkin tiistain estetunnilla Mustalla, koska Henna oli kipeä niin ei tarvinut sumplia. Koska kaikki meni vakihevosillaan (Titta Roventalla ja Tuuli Katinkalla) tehtiin tekniikkaharjoitusta. Neljä pystyä keskellä kenttää, lähellä toisiaan, 'ympyrällä'. Näillä tehtiin sitten kuviota, joka tunnetaan Hanneksen vaakunana (tai ristinä tms.).
Verkkana aloitettiin ihan yhdellä esteellä joka oli laskettu puomiksi, eli uralta esteelle ja sen jälkeen voltti pois päin kuviosta. Ensin ravissa ja kun voltin paikka löytyi hyvin (eli ei lähdetty kääntämään liian aikaisin) jatkettiin laukassa ja heti perään toiselle puomille, jonka jälkeen taas voltti. Pikkuhiljaa puomit nostettiin esteiksi ja jatkettiin koko kuviota eli neljä hyppyä ja hypyn jälkeen aina voltti jolla käännettiin uudelle esteelle.

Loppuverkkana hypättiin vielä pääty-ympyrällä puomi-pysty-puomi -harjoitusta, ilman jalustimia. Katinkalta putosi taas kuminauha jalustimesta, joten jouduin luovuttamaan Mustalta toisenkin kuminauhan. Eipä tuo mun menoa haitannut. Kisoissa lähti kuminauhaton jalustin 70cm radalla muutaman kerran (portti molempiin suuntiin ilman toista jalustinta..), ei siinä muuta, mutta on hitaampi saada takaisin jalkaan ilman kumpparia. En vaan tajua mihin oon tunkenut varakumpparit, pitää vissiin käydä ostamassa uusia..

Homma meni kaikilta ihan kivasti, vaikka Katinka olikin tosi laiskalla päällä. Musta oli ihan kivan energinen ja Rovis kuumeni tapansa mukaan mitä enemmän hypättiin. Titta on kuitenkin hyvin oppinut pitämään ulkoavut hallinnassa, joten ponikin kääntyy ongelmitta.

Lisään harjoituksesta kuvan, kunhan pääsen kotikoneeni ääreen. On varman helpommin ymmärrettävissä tuo harjoitus kuvan kera.. Vanhoissa liikennemerkeissä se merkitsi retki- tai kulttuurikohdetta tms.. anyway, kuva siis tulossa.. Kyseisellä estesijoittelulla voi siis tehdä paljon muitakin harjoituksia, meillä tällä kertaa teeman tuo hanneksen vaakuna (vai mikä lie nimeltään olikaan).

katkoviivat on siis ratsastettavia teitä..