Voittoputki jatkuu

Russicup 3

Blogi laahaa vähän jäljessä, öh.. huonoista syistä, mutta..
Sunnuntaina (28.7.) oltiin joka tapauksessa Loviisassa Russicupin 3. osakilpailussa. Tällä kertaa vuorossa esteet ja luokkina huimat 40cm (verkaksi) ja 60cm (cuppi-luokka). Seuraksi Hennalle ja Katinkalle lähti Mila Mi:llä vähän treenaamaan vieraissa hyppäämistä.
Kenttä oli uusittu viimevuodesta (ja vähän eri paikassakin) ja oli todella paljon parempi kuin viimeksi. Viime vuonnahan pohja vähän rullasi alta pois, nyt oli tosi hyvä. Paikoin vielä pehmeää, mutta veikkaan talven jälkeen pohjan olevan jo painuneempi ja tasaisempi eli sitä myöden vielä parempi.

Katinka tuijottaa Mimmiä (kameran takana), allekirjoittanut näkyy pönöttävän taustalla..

Radat oli kivoja, linjoja ja kaarteita, muutama tiukka käännös. Uusinnassa ei kovin voinut tietään valita ja oikoa, mutta..
Katinka oli ekassa verkassa jo oikein terävän näköinen ja liikkui kivasti eteen. Teki myös ihan epäröimättä hyvät verkkahypyt ja sama jatkui radalla. Tiet oli sujuvia ja Henna osasi hyvin tukea muutamassa vähän pehmeämmässä kohdassa. Voittohan sieltä heti napsahti ja Mila Min kanssa hienosti toiseksi.

Mulla ei oo tytöistä juuri hyppykuvia, vain verkkahypyistä, kun otin videota kamerallani

Kuudessakympissä poni oli himpun väsynyt, mutta kulki hyvin eteen. Muutamaa estettä vähän hipaisi, mutta onneksi vain hipaisi. Tiukat tiet uusinnassa vei tässäkin luokassa voittoon. Eli russikisojen voittoputki jatkuu. Katinka on voittanut tänä vuonna kaikki luokkansa mihin on osallistunut (ekassa osakilpailussa kaksi koululuokkaa, tokassa yhden koululuokan ja nyt kaksi esteluokkaa). Syyskuun alussa on vielä viimeinen osakilpailu kotitallilla ja paineet on tietenkin valtavat. Siellä todennäköisesti Henna hyppää vain 60cm ja joku lapsonen pääsee harjoittelemaan matalampaa luokkaa. Itse mietin osallistuisinko Mustalla 60cm (todennäköisesti AM5 arvostelu, joten uusinta olisi jo ihan jees korkeutta), mutta se on vielä harkinnassa. Todennäköisesti ainakin annan sen jollekin lapselle 20cm tai 40cm harjoitteluun.
Oli se taas hienoa olla ponin omistaja ja katsella sujuvaa menoa kentän laidalla. Edellispäivän maasto oli näköjään nappivalinta kisavalmisteluksi.

rusettiponi - 60cm sai sijoittuneet russiponit tuollaisen kivan vihreä-mustan ruusukkeenkin, aiemmin niitä on jaettu vain supermini- ja minirussiratsukoille.

Musta sai sunnuntain vapaaksi. Aamulla sen oli ilmeisesti tarkoitus mennä tunnille, mutta kun ei taaskaan oltu viitsitty ilmoittaa asiasta ajoissa, en kerinnyt lähteä sitä laitumelta saalistamaan. Aamulla tytöt oli sitä yrittänyt ottaa, mutta taitaa olla sen verran väsynyt, ettei sitä yhtään huvittanut hommat. Vapaapäiväksi olin sunnuntain sille kyllä kaavaillutkin, kun tiesin etten itse kerkiä kisojen jälkeen (enkä ainakaan jaksa) enää ratsastaa, aamusta puhumattakaan. Ja on se nyt sen verran enemmän tuossa viikolla liikkunutkin, että ansaitsee vapaapäivän.

Melkein hengissä

Ei vaan jaksa makoilla

Torstaina uskaltaiduin nousemaan taas kyytiin ja menin estetunnille. Olo nyt ei kaikkein paras ollut, mutta otin kevyesti. Musta oli tosi jäykkä, mikä olikin odotettavissa, selkäkin oli vähän jumissa, mikä taas oli outoa, kun ei edes kesäleireillä jumitellut vaikka en itse viikkoon ratsastanutkaan.
Harjat oli ihan järkyttävässä kunnossa, verenpaine kohosi ihan urakalla kun niitä katselin eikä asiaa auttaneet täysin hiekkaiset suojat, jotka oli tungettu takas harjakassiin. Siinä menikin sitten kivasti puolisen tuntia kun kunnolla siivosin harjakassin, harjat ja suojat. Onneksi olin sen verran ajoissa tullut, että oli aikaa tehdä tuo.
Musta oli vähän väsyneen oloinen, kun oli edellispäivänäkin ollut hyppäämässä, mutta liikkui ihan kivasti eteen. Alkuverkkojen avotaivutuksissa jäi kyllä se kunnon taipuminen tapahtumatta, vaikka käynnissä kerkisin vähän ylitaivutella. Hypyt meni ihan jees, ekan kerran pääty-ympyrällä vasempaan kierrokseen okserilla Musta pysähtyi, mutta osasin kerrankin jatkaa siitä huolimatta ja hypättiin paikoiltaan, jolloin Musta otti etupuomin takasillaan ja onnistui työntämään sen takapuomin ali takapuolelle. Onneks puomi ei enempää pyörähtänyt, niin ei jäänyt jalkoihin. Oli kuulemma ollut ihan mielenkiintoisen näköistä. Muuten meni kivasti, tultiin kaikkea ensin yksitellen/kaksitellen ja lopuksi pientä rataa.

kuva harjoituksesta, 4. on viuhkaeste, vaikkei ehkä siltä näytä..

Radan ekalla Musta sitten päättikin olla hyppäämättä ja mä hyppäsin yksinäni. Kaunis voltti ja kohtuu pehmeä laskeutuminen. Tän siitä saa, kun kerrankin luottaa, Robby ois varmaan ollu innoissaan ;)
Mila oli edellispäivänä maistellut hiekkaa samaisella esteellä. Ja ihan peruspysty oli, eikä edes korkea. Huoh.. Uusiksi siis, onneksi ei juuri sattunut ja päässä pyöri jo vähän valmiiksi flunssan takia. Radan vikalla esteellä, okserilla, Musta löi taas liinat kiinni parikin kertaa ennen kuin päästiin yli. Sen jälkeen tietty mentiinkin se pariin kertaan. Ihan lopuksi tulin vielä kolme pystyä peräkkäin (1, 6 ja 2. väärästä suunnasta), jotka meni jo ok.
Musta oli koko ajan vähän vasemman pohkeen päällä ja tosi vaikea saada suoristumaan. Laukanvaihdot oli myös vähän hakusessa ja takapää jäi helposti paljonkin jälkeen. Yleensä Musta vaihtaa 'ihan itsestään' ja tekee siistit vaihdot. Onko sen tasapaino kehittynyt niin paljon, että vastalaukka on ihan helppoa vai oliko kyseessä vain väsymys? Muutenkin oli vähän hidas pohkeelle, mutta ei kai sitä voi täydellistä suoritusta odottaa, kun itse on puolikuntoinen ja poni mennyt kolmepäivää lähinnä alkeistunneilla?

Musta lähti vielä yömaastoon, joten en kerinnyt kylmettää jalkoja ja jätin sen Suvin tehtäväksi maaston jälkeen (mitä ei kyllä oltu sitten tehty..)
Olivat käyneet uimassakin, minkä näki kyllä varusteista, jotka oikein ratisi kuivuuttaan.

Perjantaina jaksoin laittaa saappaat jalkaan ja sain vähän kannusten avulla herkisteltyä ponia. Vieläkin oli melko jäykkä ihan selästäkin, kyljistä nyt puhumattakaan, sekä kovin väsynyt. Liikkui kyllä ihan hyvin eteen, mutta ei jaksanut juurikaan kantaa itseään vaan jopa vähän roikkui kädelle. Tein pitkään käynnissä ylitaivutuksia ja sen jälkeen leikittelin käynnillä. Pidin Mustan koko ajan melko matalalla kaulalla ja keskikäynnissä sai vielä venyttää vähän lisää. Käynnit meni aika kivasti, vaikka keskikäynnissä joutuikin valvomaan tosi paljon, että tahti pysyy. Nopeita käynti-ravi-käynti siirtymisiä, jotta saisin ponin taas pohkeelle vähän kuulolle. Aluksi olikin tosi tosi hidas reagoimaan ylöspäin siirtymissä, käyntiin tuli nätisti istunnalla. Ravi oli ihan kelpoa, mutta en viitsinyt lähteä yrittämään pidennyksiä, kun tuskin tuolla väsymyksellä olisi onnistuneet. Vielä molempiin suuntiin käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja muutamat laukkavoltit. Ihan lopuksi pari kertaa isoa kahdeksikkoa laukassa ja parit laukanvaidot. Oli kyllä tosi hidas, mutta vasemmasta oikeaan oli ihan kohtuullinen. Oikeasta vasempaan lähti puskemaan vasemman pohkeen päälle hirmuisesti ja ihme kylkimyyryä meni kun en antanut itsekseen vaihtaa suuntaa. Pitänee harjoitella näitä vaihtoja kun poni vähemmän väsynyt. Nyt onkin menty paljon vastalaukkaa, joten lienee aika harjoitella taas vaihdot sujuviksi. Tuota kahdeksikkoa lukuunottamatta pysyin isolla pääty-ympyrällä koko ajan.
Musta kerkisi hetken huilia ennen kuin meni vielä alkeistunnille. Tällä aikaa pesin koulusuitset ja omat saappaani kunnolla. Tunnin jälkeen kylmetin Mustan etuset ja sen syödessä puunasin satulan. Rasvaa se imikin oikein kivasti. Satulavyöhönkin heitin poikkeuksellisesti vähän rasvaa vaikka yleensä vain pesen sen käytön jälkeen, nyt sekin oli aavistuksen kuivan oloinen. Vaihdoin jalustinhihnatkin toiste päin eli tein oikein kunnon pesun ja rasvauksen satulalle. Tuntisuitset sai nyt jäädä toiseen päivään, kun en jaksanut niitä puunailla.

Lauantaina Mustan piti lie mennä alkeistunnille, mutta itse tulin sen verran myöhään tallille, etten kerinnyt sitä ajoissa saalistaa laitumelta. Muita se oli siellä jo juossut ihan urakalla karkuun, joten kiinni saaminen oli oikeasti hankalaa. Olisin tullut aiemmin jos olisi ilmoitettu, että tarvii tunnille. Alunperin oli tarkoitus mennä kentälle taivuttelemaan ja jumppaamaan, mutta Päivi oli lähdössä Vystin kanssa maastoon ja Hennan oli tarkoitus Katinkan kanssa myös maastoilla paikat auki seuraavan päivän kisoja varten. Lähdin sitten mukaan ja hengailtiin metsäautoteillä pari tuntia. Melko rauhallisesti mentiin, oli ihanan varjoisaa, niin jaksoi hyvin vain kävelläkin. Laukkapätkät otettiin kyllä melkoisen reippaasti, Katinka yritti tunkea koko ajan ohi ja Vysti jo vähän mulkoili sitä pahasti. Sen vielä sieti, että Musta kiilasi sen edelle, mutta kun pikkuponikin yritti ison miehen ohi, niin se ei enää passannut. Tarkoituksella mentiin paljon käyntiä, jotta Katinka ei olisi ihan täysin väsynyt seuraavana päivänä. Se oli kuitenkin to ja pe iltoina yömaastossa ja lauantaina tehnyt jo pari lasten tuntia. Virtaa tuntui kyllä riittävän. Lopuksi käytiin vielä näyttämässä Päiville mahdollinen uittopaikka, jossa Katinka oli poikkeuksellisesti heti tunkemassa veteen. Vysti ei uskaltanut tulla edes Mustan perässä, joka myös tykkää uida (vaikka ei raukka osaakaan). Vadelmatkin maistui meille kaikille matkan aikana. Oli ihana maasto ja hyvää seuraa.
Ennen maastoa pesin vihdoin viimein Mustan hännän (se kun on odottanut josko Suvilla olisi aikaa..) ja maaston jälkeen sain vihdoin viimein aikaiseksi purkaa ja pestä&rasvata kunnolla estesuitset, olikin vähän kuivahkot. Henna pesi maaston jälkeen vielä Katinkan hännän, vaikka siitä ei kovin kauaa ole kun viimeksi sen pesi.

Ei voi olla totta!

TAAS flunssassa

Lauantaina menin aamusta tallille, jotta ei menisi koko päivää ja ehtisin käydä kaupassakin ennen niiden sulkemista. Kentällä oli tunnit, joten kävin taas hiekkakuopalla taivuttelemassa kevyesti ja ennen sitä kävelemässä sekä hiukan ravaamassa käärmetiellä.
Hiekkiksella tein lähinnä siirtymisiä ja jonkin verran taivuttelua. Poni oli paljon keskittyneempi heti alusta lähtien kuin viimeksi hiekkiksella ja ratsastinkin vain puolisen tuntia. Sen jälkeen poni meni vielä alkeis-jatko tunnille.
Pesin yhdet suitset tunnin aikana ja sen jälkeen satulan. Musta pääsi laitsalle yhdessä Katinkan, Roventan ja Claran kanssa. Pitkästä aikaa sai tammaseuraa ja oli silminnähden tyytyväinen. Varsinkin kun kerkisi olla siellä yksinään ennen tyttöjen tuloa.
Autoin vielä Annea yhden laitumen lankojen kanssa ennen kotiin lähtöä.



Sunnuntai ei alkanut hirmu hyvin. Heräsin päänsäryn ja ihanasti vuotavan nenän kanssa. Lepäilin rauhassa aamupäivän, Henna kun olisi tulossa vasta illalla tallille (lomaltaan) ja tarkoitus oli hypätä Katinkan kanssa.
Valitettavasti sunnuntaina alkoi sade juuri kun pääsin tallille ja vettä tulikin ihan reippaasti yhdessä vaiheessa. Kerittiin onneksi Mimmin kanssa käydä saalistamassa ponit laitsalta ennen sitä kaikkein pahinta. Kenttä vaan veti tosi pehmeäksi, joten mentiin käymään ensin maastossa niin, että Mimmi tuli Katinkalla ja Henna ratsasti samalla Epronin. Hennaa ja Epronia odotellessa taivuttelin Mustaa kevyesti hiekkakuopalla ja Vertsu ratsasti Katinkalla.
Maaston jälkeen käytiin katsomassa kentällä olisiko pieni auringonpaiste ja tuuli kuivattanut tarpeeksi. Toisessa päässä oli kuivempaa ja laittelin sinne yhden ristikon ja kaksi kavalettia vähän kuin ympyrälle, mutta melko pienelle. Näitä sitten tultiin erilailla, ensin toista kavalettia suoralla linjalla molemista suunnista (suunnan vaihto halkaisijan kohdalla olevalla kavaletilla) ja sen jälkeen peräkkäin kaikkia kolmea ympyrällä, mutta niin, että hypättiin aina joka toinen. Olivat niin lähekkäin, että tuolla vähän pehmeällä pohjalla peräkkäin hyppääminen olisi ollut liian vaikeaa. Lopuksi vielä muutamat laukanvaihtoharjoitukset keskihalkaisijalla olevalla kavaletilla.
Mustan kanssa otin muutamat hypyt myös samalla tavalla Katinkan hyppyjen välissä. Pehmeä pohja söi tosi paljon Mustan intoa, mutta ristikolle tuli kivat hypyt ja laukat pari kertaa lukuunottamatta, joten olin ihan tyytyväinen. Varsinkin oman kuntoni huomioonottaen (taju meinas lähteä muutamissa kohdissa).

Maanantaina aamulla vielä raahauduin töihin, mutta varasin samantien ajan läääkärille. Onneksi oli vielä muutama vapaa aika. Ja loppuviikko saikkua, olo olikin kyllä ihan karmaiseva ja buranat ei yhtään auttaneet päänsärkyyn. Illemmalla vielä porukoilla mittasin kuumetta, niin olikin jo 38, mihin mulla nousee tosi harvoin eli ei ihme kun olo oli ihan järkky. Äiskä onneks jakso lenkittää koiria ja Merci lähtikin tiistaina tyttöjä iskemään, niin helpotti sekin vähän.
Nyt olen vain yrittänyt saattaa blogia ajantasalle ja lepäillyt (katsellut videoita youtubesta ja netflixistä).
Musta on ollut tunneilla alkuviikon, joten ei ole jäänyt toimettomaksi seisomana. Maanantaina tosin ei kuulemma meinannut antaa laitumelta kiinni vaan oli painellut pukkilaukkaa karkuun.. Mutta sellainen se on, jos sitä kohti mennään yhtään liian ronskisti niin painelee karkuun. Nyt viimeaikoina ollut tavallista herkempi ja jännittyneempi laitumelta haettaessa. Mä meen yleensä vähän kylki edellä, joskus jopa ihan peruuttaen jos on tosi jännittyneen näköinen, en koskaan kohti suoraan päätä kohti vaan enemmänkin kaulaa. Sitten ensin vähän silitellään ja rapsutellaan kaulasta ja laitetaan naru kaulan ympärille, ennen kuin yritetään laittaa riimua päähän tai ottaa riimusta kiinni. Jopa silloin kun tulee itse luokse eikä ole jännittynyt, niin silittelen ensin.
Silloin kun on vähänkin jännittynyt ja tekee itte jonkun äkkinäisen ja yllättävän liikkeen, niin Musta kyllä katoaa paikalta ja sen jälkeen sen kiinni saaminen onkin huomattavasti vaikeampaa. Jahtaaminen ei tän kanssa onnistu kuin korkeintaan hyvin hyvin pienessä tilassa (tullut kokeiltua yksi kesä ihan kunnolla), kun taas Katinkalla se toimii erinomaisesti. Musta vaan on niin herkkis poika tietyissä asioissa.

Maastoilua ja maastoesteitä

Ansaittua rentoulua

Perjantaina käytiin edellispäivän koulurääkin jäljiltä kevyt ja palautteleva maasto. Vajaan tunnin köpsyteltiin, muutama pätkä ravia ja laukkaa hyvin matalalla kaulalla, muuten rentoa kävelyä mahdollisimman pitkänä. Musta oli kyllä kivasti liikkumassa eikä yhtään väsyneen oloinen.

Lauantaina työstettiin kentällä sileällä vähän edellispäivän asioita. Musta oli pitkästä aikaa alusta lähtien tosi kiva. Pehmeä, rento ja avuilla, torstain valkku ilmiselvästi vielä mielessä siis. Perus ympyrällä siirtymisiä siis, siirtymisiä sekä askellajista toiseen, että askellajien sisällä - erityisesti ravissa.
Ohjasajoin Katinka vielä nopeasti. Oli tosi jäykän oloinen (vapaa perjantaina, mutta oli muutaman tunnin jo köpsinyt) eikä millään olisi halunnut asettua, taipumisesta puhumattakaan, varsinkaan vasempaan. Oikeassa kierroksessa jonkin verran löytyi myös vasempaan asetusta, mutta vasemmassa se oli todella hankalaa. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja uhrata se 15-20 minuuttia ponin kanssa pyörimiseen. Kyllähän se vähän pehmeni, mutta ei tullut niin hyväksi kuin keskimäärin on.

Sunnuntaina käytiin Mimmin kanssa vajaan parin tunnin maastossa poneilla. Henna lähti reissuun, joten Mimmi lähti seuraksi Katinkalla. Valitettavasti Mimmi pääsi tallille vasta iltapäivästä, jolloin alkoi hurjat sateet. Hoideltiin ponit katoksessa rauhassa ja odoteltiin hetkinen, niin sadekin hiljeni. Otin kyllä kurahousut jalkaan, mutta riisuin ne metsäpätkän jälkeen. Alku oli märkä, mutta hiekkatiet just hyvässä kunnossa.
Annettiin ponien revitellä kunnolla ravissa ja laukassa kunnon alkulämmittelyjen jälkeen ja pikku hiljaa ne innostuikin. Sanoin Mimmille, että menee vaan laukassa ohi jos pääsee ja Katinka kyllä yritti ja laittoi Mustaankin kunnolla vauhtia kun paineltiin menemään rinnakkain. Molemmat ponit on sen verran kilpailuviettisiä, että parhaiten niistä saa vauhtia irti tälläisissä tilanteissa, jos edessä ei ole ketään reipasta ja isoa hevosta vetämään vauhtia.
Pysyteltiin hiekkateillä eikä menty ruohoisille metsäteille, kun oli niin märkää. Oli tosi hauska reissu ja ponit nautti hurjasti. Varmasti pitkät, reippaat laukat myös avas hyvin mahdollisia jumi paikkoja. Tallilla pesin vielä Mustan satulan ja pyyhkäisin nopeasti maastossa käytössä olleet estesuitset.

Maanantaina jatkettiin sileän työskentelyä - tällä kertaa hiekkakuopalla kentän ollessa koko illan varattu tuntilaisille. Musta oli käynnissä ihan ok, mutta heti kun otti pätkänkin ravia, katosi keskittyminen mystisesti jonnekin. Olihan tuolla toki paljon katseltavaa, kun ei siellä niin paljon ole pyöritty. Siinä voi vaikka perhonen lennellä kukasta kukkaan tien vieressä.
Pohja on kalteva eikä täysin tasainen, mutta jonkinlaisen neliön sain sinne muodostettua, jotakuinkin 10x25m tai sinne päin. Kyllä siellä tuollaisella ponilla mahtuu menemään.
Aloitin työskentelyn käynnissä, jotta saisin ponin keskittymään kunnolla ja unohtamaan kaikki perhoset ja muut. Tein kolmikaarista kiemuraa kunnon taivutuksilla. Vaihdoin pian nelikaariseen, jotta sain tasaisesti taivutuksia molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa ponin keskittyessä (jolloin oli taas kiva oma itsensä) otin suorat ravilla ja taivutukset käynnissä. Nyt alkoi ravikin sujua jo keskittyen. Tästä kun jatkoi niin pystyi tekemään kaarteetkin ravissa. Päätyihin lisäsin vielä pääty-ympyrät, joilla ponin kiinnostus kyllä taas kaikkosi ja piti ympyrää hakea monta kertaa ensin käynnissä. Laukkaa otin vain lyhyet pätkät pitkillä sivuilla, lähinnä harjoittelin siis nostoja. Oikean nostaminen suorana ja peräänannossa oli taas Mustan mielestä jotain tosi vastenmielistä ja hankalaa ja nostikin aina tilaisuuden tullen vasemman. Muutenkin hyvin pienet pätkät laukkaa ja useat nostot tuppasi kihoamaan ponin pollaan ja keskittyminen taas katoamaan. Lopetinkin heti kun sain pari hyvää nostoa oikeaan.
Menin vielä hetkeksi kentälle, jossa pääsin laukkaamaan tuntien vaihtuessa (eli loppu- ja alkukäyntien aikana) eteen-alas isoja kaarteita sekä tekemään kunnon reippaat eteen-alas loppuravit. Hiekkakuopalla ravinkin pidän melko lyhyenä enkä pyydä askeleeseen pituutta pohjan takia.
Loppuraveissa venyi taas oikein kivasti.

Kiirehdittiin vielä koirulien kanssa hallille agilitytreeneihin. Mercin kanssa tein vain lopuksi vähän putkea, Dino teki rataa Even kanssa erään töisen russelinomistajan ohjauksella. Lopuksi käytiin yhteisellä koirakävelyllä, Dino ei vaan yhtään sietänyt toista russeliurosta (joka oli pitänyt hirveetä meteliä hallilla koko treenien ajan) vaan aina sen ollessa jotakuinkin lähellä (samalla kohtaa kävelytien toisella puolella) pisti hirveän rähinän pystyyn. Kun tuo toinenkaan koira ei oikein uroksista diggaa, ei viitsinyt edes tutustuttaa, jolla Dinon rähinä todennäköisesti olisi loppunut. Eka koira, josta Dino ei yhtään pidä vaan jolle on ihan kunnolla rähissyt. Kai se pitää vaan olla positiivisesti yllättynyt, että siinäkin asuu pieni terrieri ;)

Tiistaina poni sai vapaapäivän täysin suunnitelmien vastaisesti, mutta en vain yksinkertaisesti kerinnyt tallille.

Keskiviikkona en mahtunut estetunneille, joten kävin maastossa tekemässä suoralla tien pätkällä alkuverkkaa ja ottamassa muutamia hyppyjä pienillä maastoesteillämme. Meillä on paksuja oksia ja kapeampia tukkeja muutaman polun varressa, talven ja lumen jäljiltä ne on tosin aika matalalla, mutta kävi näin yksinhyppelyn harjoitteluun. Polku on hiekkapohjainen, joten pito oli hyvä vaikka edellispäivänä vähän satelikin.
Alkuverkaksi tein pohkeenväistöjä siksakkina käynnissä ja ravissa, sen jälkeen leikittelin ensin ravilla (hidas-reipas/lyhyt-pitkä) ja sitten laukalla. Nakitin Elinan maastoon kamera kourassa ottamaan muutaman kuvan ja videon. Videoista saatiin vasta viimeinen onnistumaan, kun ei tuo kameran käyttö Elinalle tuttua ole. Hypyt on suurin osa ylämäkeen, joten tuli hyvää mäkitreeniä samalla.
Musta meni vielä illalla yhdelle alkeistunnille köpsimään, joten sai extra loppuverkat samalla.

Torstain ja perjantain jouduin taas antamaan vapaaksi. Perjantaina käytiin Dinon ja Mercin kanssa agilityä treenaamassa. Tällä kertaa oltiin Even kanssa kahdestaan ja väkerrettiin sellainen rata, että oksat pois. Hitaamman Argoksen kanssa siitä nyt jotenkuten selvisi, mutta Dinon kanssa oli Eve muutamassa kohdassa totaalisen pulassa. Varsinkin kun Dino sai pikku hepulit ja teki vähän omaa rataansa. Kepit meni kyllä tosi hienosti radalla. Merci pääsi tekemään hyppyjä ja putkea, ensin pelkkää putkea, johon alkaa mennä jo tosi kivasti. Nyt uskalsin päästää vapaaksi, kun paikalla ei ollut muita ja koiran huomion saaminen niin ollen helpompaa. Merci alkaa pikku hiljaa kiinnostua hommasta. Oli helppoa kun Eve oli apuna palkkaamassa. Tehtiin vielä muutama rengas hyppykin ja hienosti meni.

Törkeän hyvä poni

Pilvin valkku ja 200. postaus

Torstaina oli aika taas kunnon kouluväännölle, kun Pilvi tuli pitämään valkkuja. Mustan kanssa ei ollakaan hetkeen mitenkään kunnolla tehty, sileän ratsastukset on olleet enemmän ja vähemmän vain taivuttelua ja eteen-alas ratsastusta.

Aluksi Musta oli tapansa mukaan vähän hidas pohkeelle ja muutenkin innottoman oloinen. Kerkisin verkata tiellä käynnissä pohkeenväistöjä ja muutamia avoja, joten poni oli melko vetreä. Aloiteltiin kevyessä ravissa nelikaarisella kiemurauralla, jolloin tuli hyvin suoristuksia ja taivutuksia. Ensin poni yritti kyllä vähän kaatua sisäpohkeen päälle, mutta aika nopeasti korjaantui. Sen jälkeen vähän leikiteltiin ravilla eli kasattiin ja pidennettiin vuorotellen. Tässä Musta alkoi jo vastaamaan ihan kivasti ja askel oikeasti vähän piteni eikä lähtenyt vain kipittämään.
Laukassa otettiin aluksi ympyrällä laukka-käynti siirtymisiä. Teen hidastuksen yhä himpun liian voimakkaasti, jolloin siirtymästä tulee helposti vähän töksähtävä. Lisäksi Musta mielellään menee aavistuksen etupainoiseksi ja laskee päätään alas siirtymissä (kuten myös eilen hypätessä). Näitä asioita siis korjattiin ja lopuksi sainkin aikaan hyvät siirtymät molemmista suunnista. Oikean laukan nosto suorana oli taas vähän ongelmallista, varsinkin kun Musta rupesi ennakoimaan laukannostoa. Siispä tilanteen rauhoitus keskikäynnillä ja pienellä kaulan venytyksellä (kun tuppaa kasaamaan itseään ihan hirmuisesti), josta vaan huomaamattomasti laukkaan.

Laukkaa jatkettiin myös keskihalkaisijalle, jossa aluksi tultiin vain suoraan (Mustan puskiessa älyttömästi oikealle) ja jatkettiin koko ajan vasemmassa kierroksessa. Uralla sitten pitkän sivun keskellä pysähdys, josta ravilla liikkeelle, uusi laukannosto ja taas halkaisijalle. Kun halkaisija alkoi sujumaan suoraan ja tasaisessa rytmissä, siirrettiin pysähdykset keskelle kenttää. Tämän jälkeen vuorotellen molemmista suunnista. Ongelma oli lähinnä siinä, että Musta tuli niin nopeasti pidätteistä läpi, että otti seis jo mun vasta kootessa laukkaa, jolloin en todellakaan ollut vielä siellä kentän keskellä. Toinen on se, että Musta mielellään ajattelee taakse pysähdyksissä ja korjaa helposti takajalkaansa taaksepäin - mikä on ehdottoman no-no. Minun piti siis ajatella enemmän eteen itse pysähdyksessäkin ja vähän enemmän varmistaa jalalla. Muutenhan Musta tekee yleensä ihan siistit tasajalka pysähdykset.

koska kuvaajaa ei tosiaankaan ollut, saatte tyytyä vanhaan kuvaan

 

Tässä vaiheessa poni alkoi olla kunnolla lämmennyt ja ravi irtosi jo tosi letkeänä. Töitä jatkettiin käynnissä tehden siirtymiä kootun käynnin ja keskikäynnin välillä, josta jatkettiin sitten takaosakäännöksiin. Nämä on parantunut ihan huimasti, vaikka en ole niitä oikeastaan harjoitellut sen jälkeen, kun niitä valkussa on tehty. En mielelläni tee kovin vaikeita asioita ilman valvovaa silmää, jotta en toista vain virheitä vaan saisin niitä onnistuneita kertoja läpi. Vasemmalle Musta teki koko ajan hyviä, oikealle oli vähän vaikeampi ja muutaman kerran meinasi tulla napakäännöstä. Oikean käännökset tein melko isoina välttääkseni sen taaksepäin kävelyn ja napakäännökset. Tahti pysyi koko ajan tasaisena ja askeleet samankokoisina. Vasemmalle ei kovin montaa tehty, oikealle treenattiin vähän enemmän. Olin sen verran uran sisäpuolella, että mahduin kääntämään koko ajan oikealle. Tässä vielä vähän auttoi kun välillä oli aita nenän edessä, niin ei voinut tehdä järin suurta.
Tosi kivoja käännöksiä tuli ja huomaa kuinka poni on sisäistänyt asioita. Mua taas auttaa paljon se, että olen saanut hyvän tuntuman koottuun käyntiin ja sitä myötä hallinnan niihin askeliin. Lisäksi kun tietää tarkalleen mitkä ne ongelmat kussakin käännöksessä on, niitä on helppo lähteä korjaamaan.

Lopuksi otettiin vielä keskiravia, tällä kertaa puoli-rata-leikkailla ja ihan keventäen, niin sain paremmin ulos. Ja sieltä itseasiassa tuli tosi kivaa pidennystä. Melkein lähti lavatkin kunnolla lentoon, mitä tapahtuu yleensä vain maastossa. Pilvi kehui ponia vuolaasti ja sanoi, että selkeästi se on hiffannut tätä askeleenpidennystä, kun ei juurikaan pyri enää kipittämään. Lisäksi ihan perusraviin on tullut kymmenen senttiä lisää pituutta vuoden aikana. Näitä keskiraveja (tai pidennyksiä ja siirtymisiä ravin sisällä) on kyllä treenattu Mustan kanssa melko ahkerasti, joten kiva havaita, että työ tuottaa tulosta.
Harmi, ettei kukaan joutanut kuvaamaan, kun Sanna jonka piti, meni hoitamaan Foriolaa. Tarkoitus oli ottaa myös videoita ja näistä sitä olisi tosiaan kaivannut (takaosakäännöksistä ja keskiraveista). Niistä olisi vihdoin nähnyt itsekin miltä se näyttää ja kuuluu näyttää. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja poni tuntui superhyvältä. Itsekin sain pidettyä jalan hyvin paikoillaan ja kädetkin melko hyvin (aluksi oli vähän turhan korkealla ja ohjathan multa valuu aina..)

Agility uutisia

Ja videoitakin..

Torstaina ponin lomaillessa käytiin Dinon kanssa epiksissä. Kyseessä oli Dinon ekat ulkokisat, joten ajateltiin Even kanssa, että on parempi jos mä ohjaan. Varsinkin kun Evellä ja Dinolla on ollut taas pikku tauko. Dino meni tosi kivasti, ei kyttäilly mitään vaan rohkeesti kaikki. Kontakteilta vähän lähti liian aikaisin (en kerenny vapauttamaan, mutta pysähtyi niille kyllä) ja sai pikku hepulin. Ei kuitenkan hypännyt vääriä esteitä joten saatiin nolla-tulos ja päästiin kolmansiksi. Eve otti lopuksi vielä saman radan uudestaan, jolloin meni tosi hyvin, mutta toista yritystähän ei sitten tuloksiin lasketa.
Tämän jälkeen vielä hallille treeneihin, hyvin Dino jaksoi. Ihan lopussa huomasi pikku väsymyksen. Kotonakin jaksoi vielä riehua treenien jälkeen.

Tässä iloksenne muutama video, äänet kannattanee laittaa ainakin ekasta hiljaselle, joku koira meinaan haukkuu taustalla, on meinaan ihan au naturelle äänimaisema ilman itse lisättyä musiikkia (laiska kun olen..)
Eka video on rata kokonaisuutena (aluksi mennään aina eka puolikas ja sitten toinen puolikas ja vasta lopuksi koko rata), toka rata on Dinon hienot kepit.
 Kuvia treeneistä laitan tuonne toiseen blogiini, kun teen sinne agility-aiheisen postauksen.





Tiistaina vihdoin taas kiipesin ponimuksen selkään. Oli hiukan jäykkä, mutta ei pahasti. Intoa ainakin piisasi, aluksi oli vaikeuksia löytää rentous. Tein ylitaivutuksia ympyrällä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Sen jälkeen paljon siksak-pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Pohkeenväistöissä hevonen alkoi vihdoin kuunnella ja pehmetä kunnolla. Otettiin vielä hyvin loivia avoja käynnissä ja ravissa. Laukat pyöri hyvin, oikea tuntui tosin huonommalta kuin vasen, epäilen että jossain on pikku jumi.

Keskiviikkona se sitten roikautti kivasti vettä just ennen meidän hyppytuntia. Kenttä oli siis märkä ja pehmeäkin. Aluksi tultiin päädyssä yksittäistä kavalettia, mutta EI pääty-ympyrällä, vaan kavaletille suorana ja sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Aluksi Musta venkuroi vaikka kuinka yritin tehdä jarrutukset tasaisesti molemmilla ohjilla. Epäilen, että vasen ei ole yhtä voimakas kuin oikea, vaikka kuvittelen käyttäväni niitä samalla volyymilla. Vasemmassa kierroksessa tultaessa Musta vähän kompuroi ja saan sen pidettyä juuri ja juuri pystyssä, mutta menetän oman tasapainoni. Onneksi tuiskahdan kentän ehkä kuivimpaan kohtaan enkä niin ollen kastele itseäni. Pari hyppyä ja pysähdystä vielä yksittäisellä, niin siirryttiin toiseen päätyyn, missä oli kahdesta kavaletista innari. Tämäkin tultiin suorana ja siirtyminen käyntiin innarin jälkeen.
Lisäksi oli vielä pysty-okseri -linja, sellainen sujuva neljä askelta. Näidenkin jälkeen otettiin seis ja nyt uskalsin kerran tehdä kunnon pidätteen, jolloin poni lähes istui. Ainakin oli hyvin takaset alla pysähdyksessä. Alkutunnin pysähdyksissä koitti painua kovin alas edestä ja jäädä himpun etupainoiseksi.
Lopuksi kaikkia vähän radan tyylisesti. Aloitettiin innareilla toisessa päädyssä, jonka jälkeen pysty-okseri -linja (Musta oli koko ajan linjalla vähän oikean pohkeen päällä) ja vielä toisella pääty-ympyrällä kavaletti. Sen jälkeen sama homma toiste päin eli alkaen yksittäisestä kavaletista ja linjakin toistepäin.
Vaikka alku oli vähemmän hyvää, niin loppua kohden parani hypyt ja ratsastettavuus. Ainoastaan jäin kompuroinnin seurauksena tukemaan turhan vahvasti kädellä (ettei vaan kaatuis uudestaan), joten käden lopullinen rentous oli tosi vaikea löytää. Esteet pidettiin tosi matalina (n.60cm), koska pohja oli niin pehmeä ja raskas ja upottava.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi videot tulee nykyään youtuben kautta, niin johtuu se ihan siitä, että oli muista syistä pakko opetella lataamaan videoita sinnekin ja homma toimi kohtuu näppärästi, niin ajattelin yrittää omiakin videoitani sinne.

Poni lomalla

Pikku kesälomanen

Maanantaina kävin Mustan kanssa hiekkakuopalla, kun en jaksanut taas maastoon lähteä ja kentällä oli tunti. Aluksi keskittyminen oli lähes nolla, kun kaikkea muuta olisi pitänyt tiirailla. Tein pitkään töitä käynnissä hakien tasaista tahtia ja vähän rentoutta. Pieniä pätkiä ravia ja paljon siirtymiä, huolelliset kulmat. Pyrin siis tekemään suht neliömäistä kuviota. Laukkaa otin aina yhden tai kaksi sivua kerrallaan ja melko syvät kulmat. Eli laukkakin hyvin koottua. Laukan jälkeen alkoi rentoutua jo kivasti ja malttoi työskennelläkin.
Kävin vielä vaihtamassa kokeilusatulan selkään ja otin muutaman kierroksen kentällä, sekä pikku kavaletin yli muutaman hypyn. Nyt pystyin jo istumaan normaaliasennossa satulassa eli leveämmän kaaren kanssa oli turhan etukenossa. Annekin vielä halusi kokeilla satulaa. Ainakin Musta liikkuu sen kanssa ihan normaali tapaan. Tarvisi kyllä 10-20cm lyhyemmän vyön, nyt jää aavistuksen löysälle vaikka on vikoissa.
Todennäköisesti satula nyt kuitenkin lähtee vielä takaisin, ehkä ostan sen joskus myöhemmin, kun tulee satula-ale tai sitten säästän siihen Sydneyhen mistä olen haaveillut.

Tiistaina Musta oli päivällä kengityksessä ja odotti mua nätisti karsinassa. Töistäkin onneksi pääsin ajoissa, niin ehdin ongelmitta valkkuun, joka oli tällä kerralla normaalia aikaisemmin.


Tällä kertaa aloitettiin jumppasarjalla, jossa oli puomi - ristikko - yksi askel - pysty - kaksi askelta - okseri. Mä sain tulla sisään laukalla, niin oli helpompi mennä välit. Silti piti vähän ratsastaa eteen, kun apupuomi oli sen verran lähellä, että himpun vauhti hyytyi ristikolle. En vaan kertaakaan saanut Mustaa tuotua vähän kauemmaksi puomista, jolloin olisi jäänyt enemmän tilaa ristikolle.Jumppis meni ihan kivasti, vaikka pohja oli aavistuksen pehmeä sateiden jäljiltä.

Seuraavaksi tultiin pysty-okseri -linjaa, jota sain tulla viidellä askeleella. Vika askel jäi kyllä välillä vähän lyhyeksi, joten optimitilanteissa me oltaisiin päästy tuo myös sillä neljällä.
Lisäksi tultiin tähän perään pysty-pysty kaarretta (oikeestaan siihen piti tehdä jo kulma), joka tultiin kuudella (Foriola viidellä). Tässäkin jäi vika askel vähän lyhyeksi, mutta kaarretta ei saanut oikoa, joten..



kuva harjoituksesta

Viimoiseksi vielä ratana eli jumppis, halkaisijalla oleva okseri, pysty-okseri -linja, pysty-pysty -linja ja viimoiseksi halkaisijan okseri väärästä suunnasta pystynä. Mustan kanssa mentiin rata vain kerran, kun meni ihan ok. Joskus olisi silti kiva hypätä toisenkin kerran, jotta pääsisi korjaamaan ne ihan pikkuvirheetkin mitä aina tekee. Radalla tuli pysty-okseri -linja lähes jo neljällä, mun epäröinnistä johtuen siihen tuli vielä se viides miniaskel, vaikka kuinka yritin ratsastaa eteen.

kannuksesta vähän vauhtia ja häntä heilahtaa protestiksi

Lähdettiin vielä Mustan kanssa vetämään pikku maasto, kesto vajaan tunnin, joten maastolaiset jatkoivat vielä kentällä ja mä pääsin hoitamaan Mustan pois.

Loppuun vielä ihan pieni videonpätkä, jostain syystä kamera poikkas aina itsestään kuvauksen, tais olla akku liian vähissä..


Loppuviikon ja vielä seuraavan maanantainkin Musta piti vapaata. Perjantaina kävin sen verran tallilla, että siirrettiin pojat toiselle laitsalle ja mä nappasin satulan mukaan Tampereelle viikonlopuksi. Kävin siis Hööksissä lauantaina ja palautin satulan sinne. Totta kai sieltä sitten tarttui tilalle jotain pientä (paita alehyllystä yms. ehkä jaksan niitä esitellä myöhemmin).

Superponeja ja superratsastaja

Russikisoissa jälleen..

Keskiviikkona oli ihan turkasen kuumaa koko päivän, joten en vaan saanut itsestäni aikaiseksi mennä tallille, vaikka olin ajatellut mennä kuvamaan tyttöjen estevalkkua. Haluaisin Katinkasta hyvän hyppykuvan joltain isommalta esteeltä, jonka voisin lähettää sukupostiin. Nyt siellä on hyppykuvana vain sellaisen surkean pienen ristikon ylitys, eihän se kerro totuutta mun pienestä pomppuponista!

Torstaina oli viileämpää, mutta aamupäivästä mun alunperin piti mennä pesemään kummisetäni ikkunat (peruuntui sitten) ja päivällä alkoikin sataa ja ukkostaa ihan kunnolla. Totesin etten vapaaehtoisesti lähde kyllä kastumaan sen tiistain jälkeen..

Perjantaina lähdettiin Annen ja Vertsun kanssa Särkkikseen ja poikettiin matkalla Hööksissä. Ostin sieltä mukaan nyt sen kauan katselemani estesatulan Mustalle sovitukseen. Lähtee sitten takaisin jos ei ole hyvä.. Särkkiksessä vierähtikin sitten koko päivä, huomaan vanhentuneeni, kun ei pää meinaa kestää enää samaa pyöritystä kuin joskus viisi vuotta sitten viimeksi huvipuistossa käydessäni.
Musta sai jokatapauksessa siis kolmannen vapaan peräkkäin, no ehkä se on pikku loman ansainnutkin..
Yöllä oli kuulemma kyllä huudellut tammojen perään, kun Anne oli ne illalla hakenut aamua varten valmiiksi tarhoihin. Pojat jäi vielä laitsalle, mutta Mustalle oli ilmeisesti iskenyt huoli tytöistä.

Lauantaina Musta meni 1-2 alkeis/jatkotuntia ja me Hennan, Milan ja Mimmin kanssa suunnattiin nokka kohti Littoista ja russicupin toista osakilpailua. Ajoa kolmisen tuntia suuntaansa, kyydissä Katinka ja Epron. Matkalla sateli aika runsaastikin, mutta määränpäässä onneksi malttoi olla satamatta koko kisojen ajan. Kisat oli lisäksi ihan Börjesin naapurissa, joten piipahdettiin myös shoppailemassa kisailun lomassa.
Jostain syystä c-merkin luokka oli päätetty siirtää viimeiseksi, joten Henna skippasi sen Katinkan kanssa. Tarkoitus oli alunperin ratsastaa c-merkki verkaksi varsinaista kisaluokkaa varten, mutta koska se oli siirretty viimeiseksi, ei sen ratsastamisessa juuri ollut järkeä. Epronilla Henna meni molemmat luokat, kun kisakokemusta oli sen kanssa tullutkin hakemaan.
Loppujenlopuksi olikin hyvä juttu, ettei Katinka mennyt kuin yhden luokan. Pohja oli melko pehmeä ja raskas, joten poni oli väsynyt jo ekan luokan jälkeen eikä radallakaan mitään hirmu reipasta ravia kulkenut. Suoritus oli kuitenkin tasainen, tiet erinomaisia eikä suurempia rikkoja -> prosentit 69 (ja risat) ja luokkavoitto! Henna on näin ollen hyvässä johdossa kahdella voitollaan russicupissa. Palkinnoksi saatiin Dodson&Horrellin Pasture Mix -rehusäkki. Katinka on tuota joskus syönyt, joten saa talveksi siitä pienen rehulisän. Henna voitti lisäksi Epronin kanssa c-merkin ja sai toisen rehusäkin, jonka myös luovutti Katinkan käyttöön, Epron kun ei väkirehuja tarvitse.
Erinomaiset suoritukset siis poneilta ja Hennalta!
Talllilla ratsastin nopeasti Mustaa uuden satulan kanssa, kulki ihan kivasti, mutta mua satula väänsi tosi huonoon asentoon. Lantio kääntyi liian taakse ja paino tuli häpyluulle, enkä saanut millään oikaistu lantiota. Pitää vielä koittaa pienemmän kaaren kanssa, josko istuisi vielä paremmin. Satula vähän valui oikealle (himpun ehkä löysä), kun en voinut ollenkaan tasapainottaa jalustimilla (jalustimia ei saa laittaa jos haluaa palauttaa satulan).

oli pakko ottaa kuva näitten rehusäkkien kanssa :D

Sunnuntaina ratsastin Mustan kangilla. Poni oli väsyneen oloinen, liikkui kyllä reippaasti, mutta ei jaksanut kauan kantaa itseään. Hain aluksi hyvän käynnin ja tein kulmia käynnissä, suorilla ravisiirtymiä. Tämän jälkeen keventelin hetken eteen-alas, jonka jälkeen aloitin laukkatyöskentelyn. Tein molempiin suuntiin muutamia isoja ympyröitä ja myötä-vasta-myötä -laukkapätkiä. Laukat meni hyvin, myös vastalaukat. Musta pysyi tasaisessa rytmissä eikä yrittänyt vaihtaa laukkoja. Lopuksi vielä ympyröillä siirtymiä ravin sisällä, nyt himpun korkeammassa muodossa. Aluksi Musta lähti vain kipittämään, mutta lopuksi tuli pari pätkää jo vähän pidempääkin askelta. Loppuun vielä kunnon pätkät eteen-alas kevennellen isoja kaaria. Viimeksi olenkin tainut kunnolla tehdä koulutyöskentelyä Pilvin valkussa, joten ei ihme jos ei heti jaksa kunnolla.
Koitin vielä nopeasti satulaa selkää kapeammalla kaarella ja kävin kyydissä (tosin paikoiltaan kun en viitsinyt mennä sateeseen kastelemaan satulaa). Nyt tuntui jo paremmalta, mutta pitää kokeilla vielä huomenna (jos ei sada) liikkeessä tuon kaaren kanssa.
Sain kengittäjänkin kiinni ja tulee tiistaina, Mustalla pääsi nyt väli vähän venähtämään, kengät on tosin vielä ihan hyvin kiinni, mutta kaviot alkaa olla turhan pitkät.