Vaihto, vaihto, vaihto

Laukanvaihtoja Pilvin valkussa

Torstaina ponin kengät oli vihdoin ojossa. Ihanainen kengittäjämme oli järjestänyt aikatauluunsa sen verran aikaa, että kävi heittämässä Mustan ympäri. Tämän takia tosin Musta joutui olemaan koko päivän karsinassa, kun Anne oli päivällä poissa ja Samuli ei osannut edellispäivänä sanoa tarkkaan, mihin aikaan ehtisi. Onneksi Musta on rauhallinen karsinassa ja viihtyy siellä yksinkin (toisin kuin Katinka, joka olisi varmaan tullut seinistä läpi).
Ehdin töistä kohtuu hyvissä ajoin ja puunasin Mustan kunnolla. Pintelöin jopa joka jalan, Pilvillekin helpompi seurata niitä, kun on kaikki samanlaisia. En tosin löytänyt mistään Mustan toisia patjoja, joten laitoin takasiin etujalan patjat ja lainasin Katinkan ohuet villapatjat Mustan etusiin, menihän se niinkin. Mimmikin oli ajoissa paikalla ja käytiin tekemässä pieni käpsy ensin tiellä ja sen jälkeen tein kevyitä taivutteluita käynnissä kentällä. Ehdin ottaa myös pienet pätkät ravia ennen Pilvin tuloa.
Valkun aiheeksi pyysin laukanvaihtoja. Musta on ruvennut laiskottelemaan, eikä viitsi esteillä vaihtaa nopeasti, kun vastalaukka on sen verran helppoa sille nykyään. Ennenhän se vaihtoi itsestäänkin, mikä ei sekään ole toivottava vaihtoehto, mutta nyt ei viitsi vaihtaa käskystäkään. Sileällä kun olen itsekseni tehnyt, menee vaihtod vasemmasta oikeaan hyvin, mutta oikeasta laukasta rupeaa ennakoimaan ja painamaan hirveää vauhtia vasemmalle (ja pohkeen päälle!) vaikka mitä tekisin. Pilvi olikin ajatellut laukkapainotteisempaa valkkua, joten sopi hyvin.

Alkuverkaksi tehtiin pohkeenväistöjä ravissa. Vasemmalle meni hyvin, oikealle yritti takapää vähän johtaa aluksi, mutta kun löysin itselleni oikean ajatuksen, lähti homma luistamaan oikein hyvin. Oikea suunta on aina ollut Mustalle hankalampi, mutta nyt erot on tasoittunut huomattavasti ja liike on etenevää molempiin suuntiin. Pohkeenväistön laadunhan määrittää johtavan etusen liike. Mustalla on ollut taipumus väistää liikaa sivulle, jolloin liike eteenpäin on loppunut. Suuri syyhän on tietenkin olleet minun liian vahvat avut. Kun on itse löytänyt sopivan herkkyyden ja keveyden, on ponikin oppinut menemään myös eteen.

ollaan ihan sävy-sävyyn, tarkoituksella.

Pohkeenväistöjen jälkeen kolmikaarista kiemuraa laukalla. Ensin niin, että koko ajan sama laukka ja keskimmäinen kaarre siis vastalaukalla. Vain hyvät linjat ja tasainen rytmi. Vastalaukka kaarteissa meinasin oikaista liikaa, jolloin Pilvi meni tolpaksi seisomaan ja pakotti tekemään hyvän linjan. Kappas, poni pystyikin siihen helposti ja saatiin hyvä suoristus ennen toista kaarretta. Kun olin löytänyt hyvät linjat molemmissa laukoissa ja saanut hyvät suoristukset, ruvettiin tekemään laukanvaihtoja. Eli suoristuksessa aina vaihto ja jos yhtään painoi pohkeen päälle, niin voltti kaarteeseen ja hevonen tasapainoon. Aluksi vaihdot oli yhtä sähellystä, vaikka aloitettiin helpommasta suunnasta (eli vasemmasta oikeaan). Toiseen suuntaan Musta kuitenkin taas rupesi ennakoimaan rajusti eikä juurikaan auttaneet voltit ennen tai jälkeen vaihdon.
Pidettiin pieni huilitauko ja tehtiin välissä muutamia takaosakäännöksiä. Eräänlaista neliötä edestakaisin niin, että kulmiin puolikkaat käännökset ja sen jälkeen kun hevonen oli hyvillä avuilla niin koko käännökset. Pikkuhiljaa saatiin oikeallekin jo vähän pienennettyä käännöstä. Vasempaan tuli kivoja. Taivutusta saisi olla enemmän, mutta nyt pysyy tahdissa ja samankokoisilla askelilla sekä ilman napakäännöstä.

vastalaukkaympyrällä

Tämän jälkeen lähdettiin yrittämään laukanvaihtoja toisella tapaa. Isolla pääty-ympyrällä vastalaukkaa, josta sitten laukanvaihto myötälaukaksi. Näin poni ei pysty ennakoimaan koska vaihto tehdään ja sen on helppo jatkaa vaihdon jälkeen myötälaukassa ympyrää. Ensimmäinen vastalaukannosto oli kyllä kaikkea muuta kuin mallikelpoinen suoritus, mutta se taisi enemmän johtua minusta kuin ponista. Ei oikein aivot meinannut ymmärtää antaa oikeanlaisia apuja. Tällä metodilla tulikin oikein hyviä vaihtoja, silloin kun kuski ei mokannut.

Lopuksi vielä keskiraveja ensin puolirataleikkailla, joissa piti kiinnittää enemmän huomiota siirtymiin. Musta ei oikein tullut takaisin riittävän nopeasti. Sitten vielä ympyröillä siirtymiä keskiravin ja harjoitusravin välillä. Kuskille tuppasi tulemaan hiki!
Loppuun vielä pidemmällä ohjalla eteen-alas keventelyä. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen päästyään kunnolla hommiin.

Tässä on jo yritystä, vaikka poni onkin vähän päässyt nousemaan ylös

Mimmin 'palkitsin' kuvailuista työntämällä sen Katinkan selkään ja laittamalla hommiin siellä. Isolla ympyrällä ylitaivutuksia, siirtymisiä ja pyöreäksi ratsastusta. Eli tasainen käsi ja vahva pohje - niillä toimii Katinka (ja oikeastaan kaikki). Laukannostojakin saatiin ihan kivasti, ilman että ponin pää nousi taivaisiin. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän eteen-alas ratsastusta, mitä on omasta mielestäni tosi vaikea neuvoa tekemään.

hienosti venyy Katinkankin askel - toisinaan

 Tämä postaus tulee nyt ilman videota, kun se on vielä työn alla, eikä aikaa tunnu millään olevan sen pyörittelyyn.. ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Joten video tulee joskus myöhemmin..

Törkeän hyvä poni

Pilvin valkku ja 200. postaus

Torstaina oli aika taas kunnon kouluväännölle, kun Pilvi tuli pitämään valkkuja. Mustan kanssa ei ollakaan hetkeen mitenkään kunnolla tehty, sileän ratsastukset on olleet enemmän ja vähemmän vain taivuttelua ja eteen-alas ratsastusta.

Aluksi Musta oli tapansa mukaan vähän hidas pohkeelle ja muutenkin innottoman oloinen. Kerkisin verkata tiellä käynnissä pohkeenväistöjä ja muutamia avoja, joten poni oli melko vetreä. Aloiteltiin kevyessä ravissa nelikaarisella kiemurauralla, jolloin tuli hyvin suoristuksia ja taivutuksia. Ensin poni yritti kyllä vähän kaatua sisäpohkeen päälle, mutta aika nopeasti korjaantui. Sen jälkeen vähän leikiteltiin ravilla eli kasattiin ja pidennettiin vuorotellen. Tässä Musta alkoi jo vastaamaan ihan kivasti ja askel oikeasti vähän piteni eikä lähtenyt vain kipittämään.
Laukassa otettiin aluksi ympyrällä laukka-käynti siirtymisiä. Teen hidastuksen yhä himpun liian voimakkaasti, jolloin siirtymästä tulee helposti vähän töksähtävä. Lisäksi Musta mielellään menee aavistuksen etupainoiseksi ja laskee päätään alas siirtymissä (kuten myös eilen hypätessä). Näitä asioita siis korjattiin ja lopuksi sainkin aikaan hyvät siirtymät molemmista suunnista. Oikean laukan nosto suorana oli taas vähän ongelmallista, varsinkin kun Musta rupesi ennakoimaan laukannostoa. Siispä tilanteen rauhoitus keskikäynnillä ja pienellä kaulan venytyksellä (kun tuppaa kasaamaan itseään ihan hirmuisesti), josta vaan huomaamattomasti laukkaan.

Laukkaa jatkettiin myös keskihalkaisijalle, jossa aluksi tultiin vain suoraan (Mustan puskiessa älyttömästi oikealle) ja jatkettiin koko ajan vasemmassa kierroksessa. Uralla sitten pitkän sivun keskellä pysähdys, josta ravilla liikkeelle, uusi laukannosto ja taas halkaisijalle. Kun halkaisija alkoi sujumaan suoraan ja tasaisessa rytmissä, siirrettiin pysähdykset keskelle kenttää. Tämän jälkeen vuorotellen molemmista suunnista. Ongelma oli lähinnä siinä, että Musta tuli niin nopeasti pidätteistä läpi, että otti seis jo mun vasta kootessa laukkaa, jolloin en todellakaan ollut vielä siellä kentän keskellä. Toinen on se, että Musta mielellään ajattelee taakse pysähdyksissä ja korjaa helposti takajalkaansa taaksepäin - mikä on ehdottoman no-no. Minun piti siis ajatella enemmän eteen itse pysähdyksessäkin ja vähän enemmän varmistaa jalalla. Muutenhan Musta tekee yleensä ihan siistit tasajalka pysähdykset.

koska kuvaajaa ei tosiaankaan ollut, saatte tyytyä vanhaan kuvaan

 

Tässä vaiheessa poni alkoi olla kunnolla lämmennyt ja ravi irtosi jo tosi letkeänä. Töitä jatkettiin käynnissä tehden siirtymiä kootun käynnin ja keskikäynnin välillä, josta jatkettiin sitten takaosakäännöksiin. Nämä on parantunut ihan huimasti, vaikka en ole niitä oikeastaan harjoitellut sen jälkeen, kun niitä valkussa on tehty. En mielelläni tee kovin vaikeita asioita ilman valvovaa silmää, jotta en toista vain virheitä vaan saisin niitä onnistuneita kertoja läpi. Vasemmalle Musta teki koko ajan hyviä, oikealle oli vähän vaikeampi ja muutaman kerran meinasi tulla napakäännöstä. Oikean käännökset tein melko isoina välttääkseni sen taaksepäin kävelyn ja napakäännökset. Tahti pysyi koko ajan tasaisena ja askeleet samankokoisina. Vasemmalle ei kovin montaa tehty, oikealle treenattiin vähän enemmän. Olin sen verran uran sisäpuolella, että mahduin kääntämään koko ajan oikealle. Tässä vielä vähän auttoi kun välillä oli aita nenän edessä, niin ei voinut tehdä järin suurta.
Tosi kivoja käännöksiä tuli ja huomaa kuinka poni on sisäistänyt asioita. Mua taas auttaa paljon se, että olen saanut hyvän tuntuman koottuun käyntiin ja sitä myötä hallinnan niihin askeliin. Lisäksi kun tietää tarkalleen mitkä ne ongelmat kussakin käännöksessä on, niitä on helppo lähteä korjaamaan.

Lopuksi otettiin vielä keskiravia, tällä kertaa puoli-rata-leikkailla ja ihan keventäen, niin sain paremmin ulos. Ja sieltä itseasiassa tuli tosi kivaa pidennystä. Melkein lähti lavatkin kunnolla lentoon, mitä tapahtuu yleensä vain maastossa. Pilvi kehui ponia vuolaasti ja sanoi, että selkeästi se on hiffannut tätä askeleenpidennystä, kun ei juurikaan pyri enää kipittämään. Lisäksi ihan perusraviin on tullut kymmenen senttiä lisää pituutta vuoden aikana. Näitä keskiraveja (tai pidennyksiä ja siirtymisiä ravin sisällä) on kyllä treenattu Mustan kanssa melko ahkerasti, joten kiva havaita, että työ tuottaa tulosta.
Harmi, ettei kukaan joutanut kuvaamaan, kun Sanna jonka piti, meni hoitamaan Foriolaa. Tarkoitus oli ottaa myös videoita ja näistä sitä olisi tosiaan kaivannut (takaosakäännöksistä ja keskiraveista). Niistä olisi vihdoin nähnyt itsekin miltä se näyttää ja kuuluu näyttää. Kaiken kaikkiaan valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja poni tuntui superhyvältä. Itsekin sain pidettyä jalan hyvin paikoillaan ja kädetkin melko hyvin (aluksi oli vähän turhan korkealla ja ohjathan multa valuu aina..)

"Vasen ranne suoraan, oikea pohje vähän edemmäs ja liikkuu.."

Kouluvalkun antia..

Maanantaina vielä saikkuilin (käden takia) ja riensin tallille jo yhden jälkeen. Heitin ensin Missin ja varsulin tarhaan Katinkan seuraksi, joka näytti ahtaneen itsensä täyteen heinää ja seisoi vain hyvin täyden näköisenä heinäkasan äärellä, ei siis tarvinut antaa päiväheiniä vaan aamun kasat oli riittäneet enemmän kuin hyvin. Anne siis pienellä lomareissulla ja Pete on aamulla ruokkinut nämä tarhakolmoset muiden huidellessa laitumilla. Katinka ei ainakaan ennen Juhannusta pääse laitumelle, josko vielä silloinkaan (ainakaan koko päiväksi), ettei vaan saa taas kaviokuumetta.
Mustan saalistus laitumelta sujui helposti, meno tuolla poikajengissäkin näyttää rauhoittuneen ja heposet makaili tyytyväisenä kun marssin laidunta kohti. Ruohossa makailu ei kyllä Mustaa ollut puhdistanut, joten kunnon hinkkaus ennen kouluvalkun alkua oli todellakin tarpeen. Tehokolmikkokin saapui tallille ja pääsi heti hommiin (Missin karsinan ja tarhan siivous yms.)

Kerkesin käpsytellä ja ravaillakin muutaman kierroksen ennen Pilvin saapumista ja pääsimme aloittamaan suoraan työnteon. Ensin ympyrällä käynti-laukka-käynti siirtymiä, jossa vaan hevonen nopeaksi ja kuulolle sekä rennoksi. Aluksi Musta tuppasi jumittamaan kaulaa ja sain tehdä paljon asetuksenvaihtoja, jotta lähti rentoutumaan. Nostot oli aika suoria, kun vaan muisti tehdä loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Välillä peppu yritti seilata turhasti sinne oikealle, mutta napakat avut sai sen takaisin oikealle paikalleen. Kun ponia oli saatu näin verkattua ympyrällä, aloitettiin kolmikaarisella kiemuralla, jossa suoralla käynnin kautta laukanvaihto. Musta rupesi pian ennakoimaan ja mulla oli tiet vähän hukassa sekä sitä myöten suoruus. Ennakoinnin ja sen myötä pienten herneiden-nenuun-vedon takia tultiin pari kertaa ihan vaihtamatta laukalla eli kaksi myötälaukkakaarta ja yksi vastalaukkakaari. Musta on välillä ylisuorittaja ja vetää helposti överiksi kaiken, jos pyydän vahingossa vähänkin liikaa. Mun taas melkein pitää kokeilla ääripäät ennen kuin löydän sen sopivan paineen ja tehon kuhunkin asiaan (ja vaihteleehan se päivittäinkin..) Pitää vaan muistaa nollata tilanne ja tehdä hetki vaikka keskikäyntiä ilman ajatustakaan nostosta..

Kuten otsikkokin kertoi, oikea pohje tuppasi seikkailemaan turhan takana..

Pilvillä oli 'walkie-talkie' eli mulle tuli korvanappi korvaan ja vastaanotin vyötärölle ja Pilvi puhui omaansa. Säästää ääntä huomattavasti, mutta vaati kyllä multa pientä totuttelua..

palkokasvi sieraimessa

Sulkutaivutusharjoittelu aloitettiin voltilla kulmassa - ja argh toi ranne..

Kun laukat saatiin jotakuinkin toimimaan oli vuorossa sulkutaivutus. En ole koskaan sulkua uralla tai halkaisijalla tehnyt, lähinnä vain ympyrällä. Aloitettiin siis käynnissä uralla. Oikeaan oli tosi helppo, kun sinne suuntaan se peppu on muutenkin menossa, mutta vasenkin onnistui yllättävän hyvin kun sain edes vähän juonen päästä kiinni. Tässäkin meinasi mennä yli ja tulla jo ristiaskeliakin mukaan. Sen jälkeen siiryttiin tekemään diagonaalille eli kulman jälkeen käänsin ponin koko-rata-leikkaalle ja sululla kohti kentän keskustaa, josta suoristus ja suoraan pituushalkaisijaa pitkin päätyyn. Tämäkin alkoi sujumaan kun hoksasin miten päin sen hevosen kuuluu siinä kulkea (siis otsa edellä) enkä yrittänyt ylisuorittaa. Itseasiassa diagonaalilla olikin helpompi tehdä kuin uralla kun hommaan sai jotain tolkkua. Samoin oli aikoinaan avotaivutuksen kanssa, uralla Musta rupesi helposti 'nojaamaan' aitaa vasten ja taivutus oli vaikeaa, mutta halkaisijalla taas paljon helpompaa. Ravissakin sujui tosi nätisti, taivutusta olisi voinut olla himpun enemmän, mutta poikitus oli täydellistä ja tahti säilyi hyvin..

sulkutaivutusta diagonaalilla - half-pass

on sillä ihan kiva ravi, kun saa hyvän tahdin ja rentouden

Loppuun vielä eteen-alas kevennykset ja Musta pääsi huilimaan Hennan valkun ajaksi. Sillä aikaa laitettiin tyttöjen kanssa poneja kuntoon (jotka tytöt oli ahkerana haalinut kasaan laitumilta) ja Hennan avustuksella lähdin viemään lapsosia maastoon.
Vetoon otin Oliverin (ihme kyllä, pääsin selkään ilman tikkaita) ja käsihevoseksi Mustan. Henna tuli Epronilla Katinka käsihevosena ja jonon viimeisenä Roventa. Maasto meni tosi hyvin, kukaan poneista ei yrittänyt mitään ja pikku ratsastajat selvisivät mainiosti. Oliverin ravi oli melko isoa, kun on lähinnä poneilla tottunut menemään. Ekaksi pätkäksi piti ottaa kauhukahvasta kiinni, jotta sai jonkinlaista tuntumaa askellukseen.
Myöhemmin heitin vielä toisen maastopätkän Oliverilla, kun Anne oli sen verran myöhässä, ettei ehtinyt ihan koulutunnin alkuun. Niinpä kävimme koulutuntilaisten kanssa vähän ravailemassa maastossa. Oliver oli tosi kiva, kun pääsi paremmin ratsastamaan ilman Mustaa roikkumassa käsipuolessa.

Hyppy pomppu loikkaa..

Yli esteistä

Varoitus - paljon kuvia!

Vappupäivänä, keskiviikkona, kisattiin tallin ensimmäiset estekisat tältä kesältä. Koska kenttä suli aika myöhään tänä keväänä, kerittiin hypätä ennen kisoja vain pari kertaa, mikä osaltaan saattoi vaikuttaa muutamien suorituksiin. Yleisesti ottaen kisat meni tosi kivasti ja paljon puhtaita ratoja. Starttasin ensin Vystillä 60cm, jolla olen hypännyt vain muutaman kerran. Rata oli ihan jees, kuskista johtuvat muutamat ohimenot aiheutti tietty hylätyn tuloksen, mutta tarkoitus olikin hakea vain kokemusta Vystiselle.

ratapiirros

Musta oli ihan kierroksilla ja meni perusrataa ihan hirmusta vauhtia. Mulla meinas voimat loppua ja tuntu, että uusinta tunnuttiin menevän melkein hitaammin kuin perusrata (tai siis ensimmäinen ja toinen vaihe). Mutta jos kerrankin poni haluaa mennä kunnolla eteen, niin antaa mennä!
Kolmas sija tuli, hävittiin Epronille ja Katinkalle, vähän noloa taas kun pikkuponit kiilas edelle ;)

Seiskavitosessa vähän jännitti, mutta poni meni kivasti eikä mitään traagista tapahtunut. Uusinnassa arvoin yhtä tietä vähän aikaa ja valitsin sittenkin sen pidemmän vaikka olisin siitä lyhyemmästä selvinnyt ihan hyvin. Tähän arpomiseen meni sitten pari kalllisarvoista sekuntia, mikä aiheutti tippumisen palkintosijoilta. Kaikkein tyytyväisin olen sarjaan, joka meni molemmissa luokissa sillä yhdellä askeleella, joka siihen pitikin ottaa eli uskalsin ratsastaa eteen ja ottaa vähän isommat hypyt. Sarja oli tosin ihan pysty-pysty, joka helpotti ainakin mua vähän. Kaiken kaikkiaan oikein kivat kesäkauden aloittajaiset ja huomaa, että treeni tuottanut tulosta.
Musta jäi lisäksi nyt ekaa yötä ulos, Katinkahan on jo jonkin aikaa ollut yötkin pihalla. Sai vielä takin päälle, jotta ei kylmety kun makailee viileässä maassa.

75cm, radan eka este

Vystin kanssa 60cm

Sarjan b-osa, 75cm, kerrankin menossa mukana

Torstaina Musta teki lasten tunnin ja taivuttelin kevyesti sen jälkeen ratsastaen myös eteen-alas. Oli ihan jees, ehkä vähän väsyneen oloinen, mutta ei pahasti.

Perjantain kävin käyntipainotteisen maaston. Musta oli ihmeen haluttoman oloinen eikä innostunut edes laukkailusta niin kuin yleensä. Ilmeisesti keskiviikon hypyt vähän painaa jaloissa eikä varmaan vielä tottunut ulkona nukkumiseenkaan. Tarhathan meillä on ihan kuivat (hiekkapohjaa) ja lämmöt pysyy plussan puolella (ja nyt aluksi vielä loimi öisin päällä), joten kestää vain hetken tottua uuteen rytmiin.

Lauantaina Musta teki kaksi lasten tuntia, itse kävin vain illasta nopeasti tekemässä safkat poneille. Sunnuntain sai molemmat vapaaksi ja kävin vain nopeasti harjailemassa ja vähän syöttelemässä.

Maanantaina vedin Mustalla kevyen maaston, johon lähti Saga Katinkalla liinan päässä mukaan (ei ole vielä maastoillut ilman talutusta). Onneksi ponit on hyvin tottuneet tähän ja toimii hommassa, pystyttiin laukkaamaankin monta pätkää ja Musta oli taas normaali innokas itsensä. Tuleva viikko tuleekin olemaan vähän rankempi ponille, kun on parit valkut ja vielä kisat, joista kyllä vähän se 80-rata epäilyttää..

aluksi puomeja - Robbyn valkku

ristikko-okseri - nämä saa olla näillä 'keskisuomalaisilla' leveyksillä ;)

Tiistaina Robby tuli ekaa kertaa meille tänne kotiin pitämään valkkua. Poikkeuksellisesti näin tiistai-päivänä, kun torstai on helatorstai ja mekin lähdetään Korpparin kisoihin hyppäämään.
Tehtiin perus ravipuomeja, ristikoita ja linjoja. Muutama vino-hyppy, joita on onneksi Mustan kanssa harjoiteltu, joten ei hämminkiä siinä. Lopuksi rataa, jossa ravilla sisään ristikolle - linja okserille (6 laukkaa), kokorataleikkaalla suunnan vaihto pystyn kautta ja pysty-okseri linja (4:llä laukalla), viimeiseksi pysty-okseri -linja pysty vinossa kohti kulmaa, tämä rauhallisessa laukassa.
Ekassa ryhmässä oli lisäkseni Anne Foriolalla ja Tuike Roventalla, toisessa Anne Oromiksella, Tintti Aramiksella ja Päivi Aksulla.

punaiset puomeja, alempi linja oli aluksi 3+3 puomia. Pallukat on tötsiä, joiden välistä piti mennä. Ylempi okseri ja pysty hypättiin vinoon.

'radalla'

Keskiviikkona tuli Pilvi pitämään kouluvalkkuja, johon menin Mustan kanssa taas kangilla. Annoin koulukisan arvostelun luettavaksi ja juteltiin siitä hetki. Treenattiin sitten niitä takaosakäännöksia, ensin tosin haettiin hevonen reippaaksi ja nopeaksi käynti-ravi siirtymisillä, sekä siirtymisillä ravin sisällä. Muutamat laukannostot suuntaansa suoralla hevosella, mikä oli Mustalle ihan älyttömän vaikeaa oikeaan. Laukassa vielä 10m voltteja, joissa piti säilyttää tahti ja taivutus tasaisena.
Pilvi käväisi selässä koittamassa takaosakäännöksiä ennen kuin minä rupesin treenaamaan niitä ja selvisi, ettei vika olekaan pelkästään satulan päällä. Varsinkin oikea on Mustalle tosi hankala, kun mielellään lähtee työntämään sitä peppua sisälle päin. Ekat meni vähän huonosti, kun Musta rupesi ennakoimaan ja venkuloimaan jo kootussa käynnissä. Niinpä treenattiin ensin koottua käyntiä, jonka sujuessa sitten muutamat takaosakääännökset. Viimeiseksi tuli tosi hyvä ja tasainen, vieläpä vaikeampaan suuntaan. Takapää nyt vielä tekee pientä ympyrää, mutta parempi näin kuin sellainen epätahtinen tai napakäännös.

Torstai oli Mustalle kolmas rankka päivä putkeen, kun suunnattiin Korppariin estekisoihin. Hyppäsin 60/70cm clearround arvostelulla ja 80cm 367.1 arvostelulla. Musta oli reipas ja menossa hyvin eteen. Radalle pääsi kiertämään parin edellisen ajaksi, mikä oli hyvä juttu. Toisessa päässä oli meinaan iso ravintolateltta, jota Musta ei olisi halunnut lähestyä. Molemmilla radoilla olikin 2. ja 3. este linjassa kohti tuota telttaa ja niillä Musta molemmilla kerroilla vähän himmaili.
Eka rata meni tosi kivasti, ei edes kyttäillyt nalleja yhden esteen alla ja puhdas rata tuli. Toinen alkoi myös hyvin, mutta kutoselle (okseri, jossa lankku) tuli ihme kielto, vaikka olin kerrankin itse menossa (melkein tipuin). Anne sanoi, että katsoi oudosti jo kaarteessa sitä, toin lisäksi ehkä vähän huonosti siihen ja okserilta jatkui linja pystylle, jonka alla laatikko (jolle tuli sitten toinen kielto). Molemmista kieltoesteistä päästiin kyllä hyvin yli toisella yrittämällä ja olen kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen ratoihin.

kuuluisa nalle-este

toka yritys ja ylitys

ilme kertonee kaiken?

Katinka järjestikin vähän äksöniä, kun heitettiin se koppiin odottamaan muiden suorituksia (meni 50cm ja 60/70cm Suvin kanssa). Melko pitkään se oli siellä ihan ok, mutta kun lastasin Mustan parin kopin päässä olevaan toiseen koppiin ja tietty ne hirnahteli, niin Katinka päätti heittää voltin omassaan. Kavio oli käynyt (jäljestä päätellen) katonrajassa ja poni oli selällään naama takasiltaa kohti. Ei muuta kuin väliseinä ja etupuomi irti, sivuovi auki ja poni pääsi omin voimin jaloilleen. Auttamaan tulleet miehet kehui teräshermoiseksi poniksi, kun siinä selällään (kun sain narut auki, että sai pään alas) vaan rupesi syömään heinää kopin lattialta ja otti muutenkin tosi lunkisti.
Ponille ei käynyt kuinkaan, pieni hokinpolkema toisessa takajalassa (kantahokkeja en ole saanut irti kengistä) ja takasuojissa pienet viillot neopreenissä (ei estä käyttöä). Aavistus jäykkyyttä, joka lähti kun pääsi kotona vielä lastentunnille liikkumaan. Kopin etuikkunan takaisin paikalleen saaminen olikin sitten vähän pitkällisempi operaatio, johon vaadittiin linkkari, aseöljyä, vahvat sormet ja taidettiin siinä käyttää jääraappaakin.. Onneksi oli tuollainen 'itseasennettava' malli.

Takaosakäännöksiä.. tai ainakin yritystä

Pilvin valkku

Maanantaina satoi iltapäivästä hiljalleen räntää ja Mustan selkä kastui melko pahasti. Selkä olikin hyvin kosketusarka, joten harjaus jäi vähän vähemmälle. Selkä tuntui myös jäykältä ratsastaen alkeistunnin jälkeenkin, vaikka Venlan jäljiltä Musta yleensä on hyvinkin rento. Ratsastin siis vajaan tunnin ylitaivutellen ja loivia avoja tehden, lähinnä käynnissä muutamilla ravi- ja laukkapätkillä höystettynä. Liikutuksen jälkeen kaivoin lämpögeelin esiin ja hieroin sitä Mustan selkään ja heitin päälle vielä villaloimen.
Ennen tuntia askartelin ht.netin vinkin perusteella (vanha vinkki) mehukatti tölkistä Mustalle eräänlaiset tilsakumit. Valitettavasti homma ei toiminut siltä osin, että nämä mehukatti-pohjalliset lähti ratsastuksen aikana Mustan kavioista. Niin kauan kuin pysyi, ei tilsojakaan tullut. Asia vaatii siis vielä tuotekehittelyä, en ole täysin luopunut toivosta.

Tiistaina Musta meni puomitunnilla Viljan kanssa. Ennen tuntia hieroin vielä lämpögeeliä hieman aristavaan selkään, tänään Musta olikin ollut loimitettuna ulkona, joten selkä oli jo himpun parempi. Tunnin jälkeen taivuttelin Mustaa ja ratsastin avut nopeasti läpi eli ylitaivutusta ympyrällä ja paljon siirtymiä. Venyttelin vielä kaikki jalat ja annoin selälle kevyen hieronnan. Oli jo ratsastaessa parempi kuin edellisenä päivänä, mutta hieman vielä jäykkä. Mimmi venytti Katinkan jalat puomitunnin jälkeen. Katinka meni lisäksi alkeistunnin ennen puomituntia.


Istuva härkä.. eikun poni..

Keskiviikkona tuli Pilvi pitämään valkut, alunperinhän Pilvin piti tulla vasta ensi viikolla, mutta sattuneista syistä tulikin jo nyt. Kerkesin töistä hyvissä ajoin ja viritin Mustalle etusiin Polar Padit. Minulla oli vielä yksi käyttämätön ja yksi vanha, josta tosin on toinen kiinnike jo katkennut. Päätin nyt käyttää näitä tilsakeleillä vain ratsastuksen ajan. Onhan tuossa edestakaisin ruuvailussa vaivaa, mutta pysynee paremmin ehjinä näin.
Valkussa menin kangilla ja Musta olikin tosi hyvä. Kerkesin kävellä ja vähän hölkkäillä tiellä vartin verran ennen omaa vuoroani, joten Musta oli sopivasti lämmiteltykin. Aloitimme siirtymisillä ravin sisällä ympyrällä. Aluksi varovasti lyhennystä ja eteen, vaatien vain nopeaa reagointia. Muutaman kerran Musta intoili vähän liikaakin ja nosti laukan ravin venytyksen asemesta. Pikku hiljaa vaadittiin vähän askeleelle lisää pituutta ei siis suinkaan reippaampaa tahtia. Aluksi Musta lähti vain kipittämään, mutta silloin aina otettiin vähän takaisin päin ja pienellä kokoamisella taas takaset aktiiviseksi ja etuosaa ylös. Kun oli ympyrällä työstetty molempia suuntia, lähdettiin samaa tekemään uraa pitkin ja koko-rata-leikkailla, joissa alkoi jo olla havaittavissa keskiraviakin. Mustahan ei mikään liikeihme ole, joten Pilvi neuvoi keskittymään erityisesti siirtymisiin ravi-keskiravi-ravi, jolloin kouluradalla voi vähän petrata liikkeen vaatimattomuutta.
Pienen huilikävelyn jälkeen jatkettiin samaa laukassa, joka olikin paljon helpompaa. Oikea laukka on aina ollut helpompi koota ja sen huomasi nytkin, mutta myös vasen laukka toimi oikein hyvin. Vähän tuppasi laukassa katoamaan taivutuksesta, jolloin piti ajatella pienen pientä avoa, varsinkin nostoissa. Laukkaa ei tarvinut kauan työstää ja lähdettiin kokeilemaan takaosakäännöksiä. Näitähän olen tehnyt Mustan kanssa todella vähän, aikoinaan erään valmetajan toimesta unohdettiin ne hetkeksi, kun Musta ajatteli liikaa taakse. Vasemmalle alkoi sujua parin kerran jälkeen kivasti (eli kun ratsastaja keskittyi valmisteluun eikä vain roiskaissut menemään), mutta oikealle oli tosi vaikea ja yritelmät muistuttikin enemmän 'napakäännöksiä'. Positiivista on se, että Musta kyllä polkee nuo käännökset eikä pyri ruuvaamaan (mitä Katinka aikoinaan harrasti erittäin paljon). Teimme sitten hetken 'ympyrällä' takaosakäännöstä pidemmän pätkän kerralla, jotta molemmat meistä saisi jutun juonesta kiinni. Pikku hiljaa alkoi oikeallekin tulla oikean tyyppistä askellusta.
Ihan lopuksi otettiin vielä vastalaukkaa samalla tavoin kuin useissa he A:n ohjelmissa on (tämä oli tälläinen he A:n kouluohjelmiin pohjautuva treenikerta) eli pitkällä sivulla laukkaa -> kulma leikkaa -> keskiympyrän puolikas vastalaukalla ja ennen kulmaa vaihto käynnin kautta. Sama homma sitten toiseen suuntaan. Tämä oli ihan iisiä, niin kauan kun vaan itse pysyin balanssissa. Heti jos vähän heilautin kättä tai jalkaa teki Musta vaihdon myötälaukkaan. Vähän huomasi ponissa jo väsymystä, kun laukat ei meinannut enää kunnolla nousta pienistä avuista. Musta olikin melko hikinen ja kaikkensa antaneen oloinen, mutta samalla tyytyväinen. Loppuravit vielä kevyesti eteen-alas venyttäen ja sen jälkeen pikku käppäilyt tiellä. Tallissa vielä venytin vähän selkää makupaloilla. Valkusta jäi tosi hyvä fiilis ja Musta oli rento, avuilla ja ryhdikäs. Pilvikin sanoi, että on ryhdikkäämpi kangilla ja varsinkin nuo keskiaskellajit sujui paremmin kuin kesällä. Kangesta Musta varmasti saakin paremmin tukea keventää etuosaansa. Kiva huomata, että peltolaukkailusta kangilla on ollut se hyöty, että Musta uskaltaa tukeutua ja liikkua kankea kohti eikä yritä paeta sitä.

 

 

Talllissa huomasin, että ketjun oikea koukku oli hieman hiertänyt ihoa rikki Mustan suupielestä, pitää vähän vääntää tuota koukkua ulospäin. Ketjukin on himpun pitkä (miten voi olla noin pitkä ketju 10cm kokoisessa kangessa??)

Kouluvalkku ja vieraissa taas..

Käännetään ja väännetään

Maanantaina oli Pilvin valkku ja vaikka kerkisin tallille hyvissä ajoin ennen alkua, laitoin Mustan melko nopeasti kuntoon, en taaskaan kerinnyt turhan paljon kävellä alkuun. Aloitettiin verkka ihan perus siirtymillä käynti-ravi-käynti, joissa haettiin taas nopeutta pohkeelle ja rentoutta. Tarkkuutta sai myös kiinnittää siihen, ettei Musta lähtenyt alaspäin siirryttäessä pinkomaan hirveän kovaa vauhtia vaan jäi rauhassa (mutta reippaasti) kävelemään mun alle. Pohkeelle sai reippaaksi melko nopeasti, päätin tällä kertaa kokeilla kannuksia valkussakin, joten auttoivat lie asiaa. Alkuverkan jälkeen lähdettiin tekemään laukkatyöskentelyä, vaikka Musta olikin mukavan rento jo tuossa alkuverkassakin. Pari nostoa ensin ympyrällä käynnistä ja ravista, sitten pitkää sivua laukkaa ja sinne kaksi pienehköä volttia (joo, kääntyyhän se kun kääntää..) Sitten vastalaukka kaarteita samalla loivalla kiemuralla kuin viime kerrallakin. Nyt siihen vielä voltti keskelle, jos meinasi lähteä painumaan uraa kohti lapa edellä. Tosin tämä oli ongelmana vasta vasemmassa laukassa, oikeassa oli superhyvä. Laukassa tuppasi vähän kuumumaan eli ei olisi jaksanut mennä pientä, terävää, koottua laukkaa jota pienet voltit vaati, vaan yritti levähtää ja painaa hirveää kyytiä eteen (kannukset liikaa??)
Pienten välikäyntien aikana keskusteltiin keskiravista ja lähdettiin sitten ravityöskentelyssä hakemaan sen alkeita. Eli ympyrällä ensin hidasta pientä ravia (kuitenkin niin, että hevonen polkee hyvin) ja siitä isonnetaan, mutta palataan odottavaan raviin heti jos hevonen kipittää (niinkuin Mustalla helposti käy). Pilvi auttoi vähän maasta raipalla naputtelemalla pyllyn päälle ja muutamia pätkiä saatiinkin jo vähän isompaa askelta ilman kipitystä. Samalla oli tärkeää pitää etuosa kevyenä, jottei painu alas. Tämä nyt on vain yksi tie roomaan, mutta koitetaan sitä.. Maastossa voi myös mennä, kun siellä Musta venyy helpommin. Ohjeiksi sain vain heti ottaa edestä ylös jos alkaa kopsimaan takasilla etusiin. Pikaisesti vielä eteen-alas ja Musta sai jatkaa alkeisköpsylle loppuverkaksi. Kouluvalkussa oli myös kokeilussa Mustan uudet 'bling-bling' -suitset, jotka ystävällinen postikuski oli tiputtanut postilaatikkoon. Suitset on Salaman vanhat (eli pari kertaa käytetyt) ja ihan kivat Mustalla. Kuvaa en ole valitettavasti vielä kerinnyt pojasta nuo päässä ottamaan. Salaman sivulla ne näkyy Salaman päässä.

Illan kouluvalkkuun sainkin sitten Annelta Foriolan, jonka selässä olen istunut tasan kerran: viime vuonna tallin mestaruuskisojen bonus-kierroksella, jossa hevoset arvottiin. Kun ohjeiksi vielä tuli, että kädellä ei saa olla yhtään kiinni, niin enhän minä raukka uskaltanut ensin ottaa niitä edes oikeasti tuntumalle. Tunnilla tulimme pituushalkaisijalla ensin käynnissä muutamin pysähdyksin, sitten ravilla käyntisiirtymin. Pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa. Foriolan kanssa meni lähes koko puolitoistatuntinen yhteisen sävelen löytämiseen, joten laukka jäi pariin nostoon (joista ensimmäinen epäonnistui surkeasti, kuski ei vaan osannut..) Halkaisijaa tulin myöhemmin avossa, jotta se suoruus ihan oikeasti löytyisi. Meno parani ihan huimasti loppua kohden ja muutenkin sen jälkeen, kun uskalsin ne ohjat ottaa ihan oikeasti käteen. Pohkeenväistöt oli helppoja, samoin avo sen jälkeen kun tajusi olla tekemättä liikaa siellä selässä (eli lähinnä ajattelemaan sitä avoa ilman varsinaista tekemistä). Oikein kiva hepo, vaikka ei todellakaan ihan mun tyylinen (liian nopea reagoimaan näin hämäläiselle). Vierailla hevosilla oikein korostuu ne ongelmat, mitä Mustan kanssa on (ja ehkä pysyy piilossa), joten oli mukavaa taas vierailla. Remokin on mulle jo johonkin koulutunnille ratsuksi luvattu, katsotaan koska pääsen sitä kokeilemaan.. Mukavaa oli myös huomata, että kaipa mä osaan ihan oikeasti ratsastaa edes auttavasti, kun muutkin hevoset saan peräänantoon (edes pienellä työllä) kuin vain omani. Foriolan kanssa tosin olisi paljon auttanut, jos olisimme tehneet ympyrällä töitä. Mun on aina paljon helpompi ratsastaa avut kunnolla läpi ympyrällä kuin suoralla.

Katinka on jo melko pörröisen näköinen.. klipperi alkaa pikkuhiljaa kutsua!

Tiistaina Musta köpsi alkeistunnin ja sen jälkeen lähdettiin maastoilemaan Mimmin ja Veeran kanssa (Mi ja Remo ratsuina). Tuli testattu samalla Remon maastovarmuus ja toimi kuin ajatus (tai kello tai juna kiskoilla), siis ihan superhyvä maastohepo! Mi kävi vähän kierroksilla, onneksi Mimmi ei.. Mentiin pari keskireipasta laukkapätkää ja reipasta ravia. Käytiin Maisa-järven rannassa (jotta tytöt näki missä se on) ja bongattiin pari hirvikärpästä (siihen loppui meikän tän syksyn maastoilut ennen yöpakkasia!!)
Katinkaa pyörittelin parikymmentä minuuttia käynnissä ja ravissa ennen tunteja (olin varannut reilummin aikaa, mutta perhanen Epron ei antanut laitumelta kiinni ja siellä menikin sitten tovi -.-)
Nyt alkaa asetus jo löytymään oikealle ongelmitta, joten ratsastin ympyrällä samaa keski-ravi-alkeita kuin Mustan kanssa valkussa. Pitäen tietty samalla huolen, että pysyy nätisti pohkeiden välissä eikä lavat karkaa omille teilleen. Mikä on Katinkan kanssa jostain syystä p a l j o n helpompaa kuin Mustan. Pari laukannostoa ilman että turpa karkaa taivaisiin ja Katinka sai jäädä alkeisköpsyyn.

Keskiviikkona molemmilla poneilla vapaa ja Musta sai jatkaa vapaitaan vielä torstainkin laitumella Kitiman seurana.

Torstaina oli taas Dinon agitreenit ja poika oli ihan virittynyt kun päästiin hallille. Ei sietänyt yhtään Mercin leikkiyrityksiä ja yritti rähjätä kaikelle liikkuvalle. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut Merci joka kyllä lähtee heti mukaan haukkuloihin (tai jopa aloittaa ne). Pojat sai jopa lenkeillä hiljaisen Argosin avaamaan sanaisen arkkunsa muutaman kerran.
Treenit meni ihan kivasti, ryhmässä oli nyt 5 koirakkoa, mutta tehtiin reilu tunti, niin ei haitannut. Onneksi Dinolla oli Merci seurana, niin ei unohtanut olevansa russeli (muut oli 2 puudelia ja 2 shelttiä). Pari kertaa meinasi mopo karata kunnolla käsistä, mutta Eve oli hereillä ja sai lopetettua hillumiset alkuunsa. Paria ylimääräistä putkea ja hyppyä ei lasketa hillumiseksi.. Pujottelu oli ihan super, kun Dino taas muisti homman nimen. Rata oli eräänlainen pyörittelevä hyppyrata parilla putkella. Lopuksi tekivät vielä keinua ja Dino meni hihnassa, niin ei jännittänyt yhtään. On se toisaalta hassua asia, miten tuo hihna antaa sille varmuutta. Mercikin osasi käyttäyty ihan nätisti vaikka aluksi yrittikin koheltaa. Palkkioksi sai lopussa jakaa Dinon loput treenilihapullat. Ja hyvältä maistui!

Merci ja Dino - päivän leikeistä väsyneet

Astetta enemmän nostetta..

eiku siis..

Tämä viikko onkin ollut liikunnallisesti vähän rankempi Mustalle, kun ratsastajia on ollut niin paljon. Maanantaina Musta köpsytteli 3 alkeistuntia (elikkäs humputteli ;P) ja sen jälkeen itse menin kouluvalkkuun. Tehtiin kulmia puolikkaalla kentällä (kummallakin puolikkaalla kaksi ratsukkoa). Aloitettiin ihan käynnistä ja kulmat pysähdyksistä. Kun sujui niin kokonaan käynnistä. Mustan kanssa on näitä aikoinaan paljon tahkottu, joten oli melko helppoa ja Musta vastasi apuihin hyvin. Sen jälkeen suorat ravilla ja kulmat käynnissä, tämäkin meni helposti. Sitten kulmat ravissa/käynnissä ja yksi sivu laukalla. Anne istui tämän sivun päässä niin, että näki molempien puolikkaiden sivut suoraan edestä/takaa. Mustan kanssa piti ajatella avoa laukassa, jotta suoristui kunnolla. Tämäkin meni hyvin ja lopulta poni olikin kivan suora. Sitten vaihdettiin suuntaa pienten välikävelyjen jälkeen. Ensin mentiin siis vasemmassa kierroksessa, joka oli super, nyt siirryttiin oikeaan ja vaikeudet alkoi. Musta ei mielestään voinut yhtään asettua oikealle ja suorallakin olisi mukavinta ollut asettua vasemmalle. Kun vihdoin käynnissä alkoi sujua, siirryttiin raviin ja laukkaan. Ravissa varsinkin Musta yritti lintsata kulmissa ja heittää peppua ulospäin. Kun korjasin pitämällä ulkopohjetta vähän taaempana menikin peppu sisäänpäin ja kulma muistutti enemmän takaosakäännöstä kuin kulmaa (josta sain myös kuulla..)
Vihdoin viimein alkoi homma sujua myös oikealle ja tuli hyvät pätkät laukkaa ja hyviä kulmia. Loppuravit isoilla ympyröillä. Tunnin jälkeen Anne kävi Mustan lihaksistoa läpi, mutta ei löytänyt jumeja oikein mistään, mikä olisi selittänyt tätä pidempään jatkunutta pientä toispuoleisuutta. Takapäässä oli pientä kireyttä mikä selittynee paljolla hyppäämisellä (hyppylihaksistossa nimenomaan).

Tiistaina Musta meni yhden aloittelijoiden tunnin, jonka jälkeen oli meidän estevalmennus. Hypättiin linjaa (ristikko-ristikko) ilman jalustimia ja jalustimia jalkaan hakien (esim. ekan jälkeen jalustimet pois ja uudestaan jalkaan ennen seuraavaa estettä). Sitten neljällä kavaletilla käärme-kuviota, jota kerran hypättiin viimekesänäkin. Nyt kun homman juonen osasi, niin meni ihan hyvin alusta lähtien. Muutaman kerran tosin ohi, ratsastajan mokia kaikki tyynni. Lopuksi lähdettiin Mustan kanssa maastoesteille Tuulia ja Vürsti perässä, ettei lapsen pää ruvennut keittämään liikaa kentällä (Vürst on vasta 5v. henkisesti melko nuori ja oli ekaa kertaa estevalkussa. Hienosti kyllä meni). Loppukäpsyt tehtiin myös maastossa.
Alkuverkkana tunnilla meillä oli väistöjä käynnissä ja ravissa kavalettien välissä (siksakkina). Laukassa muut teki myötälaukka-vastalaukka kaarteita kavalettien välissä, me Mustan kanssa laukkaväistöä, kavaletin kohdalla suoristus+laukanvaihto ja taas väistöä. Tuli ihan super vaihdot, ilmeisesti tuo väistö auttoi niin paljon ja se, että kaikki oli tehtävä nopeasti niin ei päässyt paketti levähtämään. Mustalla jää helposti takapää vaihdoissa jälkeen eli tulee ns. estevaihtoja eikä puhtaita kouluvaihtoja. Nyt tuli tosi hyvät vaihdot molempiin suuntiin.

Punaisella tie, jota kavaleteilla ratsastettiin. Kaarteeseen tuli 3 askelta.

Keskiviikkona oli Katinkan kengitys, joka sujui onneksi ihan hyvin vaikka itse olinkin töissä enkä vahtimassa ponin edesottamuksia (Milja hoiti homman puolestani..). Musta sai uudet popottimet jo edellisenä lauantaina. Iltapäivällä oli taas Pilvin kouluvalkku ja jälleen kerran olin hieman kiireessä, enkä kerinnyt tehdä kunnon verkkaa alle itsenäisesti. Aluksi tehtiin kahdeksikkoa ja aina kun jännittyi, niin käyntisiirtymä, jotta saa taas rennoksi. Sitten pohkeenväistöjä (meni hyvin, alkaa vaikeampikin suunta sujua). Taas tarvi käyntisiirtymiä rentouden hakemiseen. Laukkatyöskentelynä tehtiin loivaa kiemuraa vastalaukassa. Kun löysin hyvät tiet niin tuli tosi hyvät vastalaukatkin ilman kiirehtimistä tai pohkeisiin nojailua. Vasenlaukka helpompaa mennä vastalaukkana, mutta oikeakin oli hyvä. Ei edes tullut tunnetta, että Musta pyrkisi helposti vaihtamaan eikä tarvinut ylitukea pohkeilla. Laukan jälkeen Musta olikin melko rento ja sovittiin, että ensi kerralla tehdään laukkatyöskentely ennen ravia, jotta saadaan ravissakin kunnolla rennoksi (ja jos vaikka kerkeisin tehdä itsenäisen verkan ennen valkkua..). Lopuksi Pilvi vielä kokeili Mustaa, joka vastusteli ensin melko paljon, mutta kulki sitten nätisti pyöreänä. Pilvi on tosi pitkä, joten näytti vähän hassulta, mutta ei pahasti. Sanoi kyllä, että pohkeiden käyttö oli melko hankalaa kun ei alapohje yltänyt kylkiin vaan roikkui alapuolella.

Ponit laitsalla: Musta, Epron, Rovenja ja Katinka. Harvinaista, että kaikki makaa samaan aikaan..

Kisoja

ja kaikkea muuta siinä välissä

Sunnuntaina oltiin russimestaruuksien toisessa osakilpailussa Loviisassa. Korkeudet oli huimat 40cm ja 60cm. Neljässäkympissä oli jopa muutama ristikko.. Katinka teki tyylivarmasti puhtaat radat, mutta oli hieman väsyneen oloinen eikä näin ollen nopein. Tuuli tuli toiseksi neljässäkympissä ja sai näin 3 pistettä. Henna tuli kolmanneksi 60cm, mutta oli toinen russeista ja sai myös 3 pistettä. Me jäätiin Mustan kanssa Hennalle ja Katinkalle muutama sekunti ja tultiin neljänsiksi, ruusukekin vielä saatiin, kun osallistujia oli niin monta. Rata meni ihan kivasti. Kenttä oli melko pieni ja muutamia tiukkoja käännöksiä oli. Uusinnassa ei valitettavasti pahemmin ollut vaihtoehtoja mistä mennä, joten puhtaasti nopeus ratkaisi. Pohja oli melko kova ja lähti ikävästi alta kaarteissa, joten äkkiä olinkin tyytyväinen, että 70cm oli korkein luokka. Siinä oli Katinkan lisäksi ainakin yksi toinen russi, mutta se ei päässyt maaliin. Katinka ja Henna sai puhtaan radan, mutta tällä kertaa Musta ja minä olimme himpun nopeampia. Sijat siis toisinpäin kuin 60cm. Isot ponit/hevoset vei 1. ja 2. sijan ja vähäisen osallistujamäärän vuoksi enempää ei palkittukaan. Toiseksi tullut, Henna ja minä olimme kaikki samalla sekunnilla eli sadasosat ratkaisi. Voittaja oli ylivoimaisen nopea, hevosella oli mukavan eteenpäin vievä laukka-askel ja ripeä tahti. Kolme sijoitusta viidestä startista ja kaikki radat puhtaita, joten ei hullummin. Onneksi aikatauluissa oli laskettu reilusti ilmaa, joten olimme tallilla takaisin jo iltayhdeksältä.. Kolmas reissu sitten syyskuussa johonkin tuonne pääkaupunkiseudun suuntaan.

Maanantaina Musta oli hyppytunnilla ja lastentunnilla. Illalla menin koulutunnille nivelellä ja Musta oli tosi hyvä. Tehtiin melko kevyesti eli paljon käynnissä pohkeenväistöjä, jonkun verran ravissa. Lopuksi laukannostoja suoraan väistöstä ja siitä piti jatkaa suoraan. Muutaman kerran Musta vähän karkasi ulkolapa edellä noston jälkeen. Anne kehui kuinka rentona ja hyvässä muodossa Musta meni, joten näyttää, että tällä kuolaimella jatketaan kouluilua. Tunnin lopuksi tulin jumppasarjan (3 ristikkoa n. 6 metrin väleillä) muutaman kerran treeniksi torstain Messilän kisoihin. Estetunnilla olivat hypänneet tuota jumppista ilman käsiä, vesilasin kanssa, laulaen yms. tasapainoharjoituksia siis.

Tiistain Musta sai vapaata ja keskiviikkona meillä oli Pilvin kouluvalkku. Mentiin vaan kevyesti ja tuntiin sisältyi alkuverkkakin, kun en kerinnyt aiemmin tallille. Aluksi taivuteltiin ja suoristeltiin kolmikaarisella, sen jälkeen pohkeenväistöjä ensin keskihalkaisijalta uralle sen jälkeen uralta keskelle ja takaisin. Haettiin kuskiin nopeutta, jotta väistöt lähtee oikeasta kohdasta ja heti kun pyydetään. Väistöt on parantunut huimasti Mustan kanssa, kun nyt on niitä ahkerammin tehty ja oikeat nappulat alkaa huonompaankin suuntaan löytymään. Lopputunti mentiinkin ympyrällä hakien asetusta kunnolla läpi oikealle, kun se ei ihan rehellisesti kulmissa tullut ja itseäni jäi vaivaamaan hirveästi. Asetuksen vaihdoilla, takapään väistätyksillä sisään ja ulos ja pienillä suoristuksilla saatiinkin asetus lopulta mukavan rehellisesti myös oikealle. Tätä tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta ravi-laukka siirtymisissä. Laukassa ja käynnissä Musta oli tosi hyvä. Samalla saatiin myös rehellisesti pohkeet läpi ilman niihin nojailuja. Hyvä treeni seuraavan päivän kisoja ajatellen. Lopputunnista Musta oli tosi rento ja mukava. Hyvin jaksoi kun oli tiistain vapaalla eikä tehnyt tunteja keskiviikkonakaan.

Torstaina kisoissa Anne Oromiksella, Henna Katinkalla ja Pauliina Beetulla. Sekä tietty minä ja Musta. Anne meni vain 70cm, kun Oromis on vasta 5v. ja nämä oli sen toiset kilpailut. Me muut mentiin 70cm ja 80cm. Molemmissa arvosteluna A.1.0 eli kaikki puhtaat radat samalla sijalla (enimmäisajan puitteissa ratsastetut siis). Pohja oli todella hyvä eikä yhtään raskas vaikka oli vähän sadellutkin. Esteetkin oli maalattu ja puomit oikein kiilteli (mitä Musta vähän kyttäilikin, samoin Oromis). Oromis vähän jännittyi radalla, joten tuli ekalle kielto ja yksi pudotus, me muut selvitettiin 70cm puhtaasti. 80cm oli lähes sama rata, vain 3. ja 4. este oli päinvastaisessa järjestyksessä (ja eri suunnista). Pauliinalle ja Beetulle yksi pudotus, Henna ja Katinka upeasti puhtaasti ja mulle ja Mustalle hylky. Musta oli verkassa tosi hyvä, otin vain yhden hypyn pystylle ja siitä suoraan okserille. Tuli hyvä, iso hyppy okserille ja sain myödättyä tarpeeksi. Rata lähti hyvin, ykkönen tosi hyvin yli. Kakkoselle hyvä paikka, mutta Musta otti pikkuaskeleen, jonka takia olin hypyssä edellä (siis kaulalla) ja Musta ei päässyt ylös kunnolla vaan veti yläpuomin polvilla alas (ei onneksi sitä lankkua siitä alapuolelta). Kolmoselle kielto, tokalla yli, mutta hassulla hypyllä jolloin jäin ikävästi suuhun kiinni ja vedin takajaloilla esteen alas. Siinä vaiheessa Mustalta loppui huumori kokonaan ja neloselle kielto -> hylky. Nelosesta ei päästy yli edes toisella yrittämällä, joten verkka-alueelle vielä hyppy okserille (sekin vasta tokalla yli, mutta sitten menikin jo hienosti). Mahdollisesti olisin vielä kolmosesta saanut yli, jos olisi ollut ihan sama rata tai kolmonen olisi ollut pysty. No, sellaista sattuu ja ymmärrän kyllä Mustaa, se kun on vähän herkkis noista jaloistaan (mikä on erittäin hyvä, ei yleensä pudottele). Korkeus ei edelleenkään tuntunut pahalta, joten kaipa tämä 80cm on meidän kisakorkeus hetken.
Radat oli tosi mukavia ja kisat muutenkin hienosti järjestetty (niinkuin Messilässä aina!) Ihan ikävä tulee Messilän kisoja. 7 startista toimme siis kotiin 4 ruusuketta eli ei hassummin. Katinkalle ja Hennalle taisi tulla eka puhdas 80cm rata kisoista (tallin kisoja ei lasketa), joten hieno päivä siinäkin mielessä.
Kotona Katinka meni vielä kevyelle puomitunnille ja Mustan kanssa vedettiin vajaan tunnin maasto sveitsiläisille. Katinkalle pitää keksiä joku rehu, en ole varma uskaltaako kauraa kuinka antaa tuollaiselle kaviokuume-riskiselle.. ehkä talvi menee greenlinellä ja melassileikkeellä??

Tähän loppuun yksi kuva Messilästä, Henna ja Katinka 80cm okserilla, kiva ilmavara.. Lisää kuvia kisoista tulee, kunhan niitä saan mukana olleilta kuvaajilta..

kuva: http://josen.pic.fi

Valmennus, kisat..

3/4

Keskiviikkona oli kouluvalmennus. En nyt valitettavasti muista valmentajan nimeä, melko nuori nainen, kisannut kansallisia nuorten luokkia ja ollut paljon myös ulkomailla. Oikein mukava ihminen. Musta oli valkussa vähän väsynyt, painoi kädelle hieman minkä takia oma käteni jännittyi tarpeettoman paljon ja sitä myöten oli sitten ponin rentous tiessään. Oli hyviä pätkiä paljon, mutta ei sellaista tasaisen hyvää niinkuin viime aikoina on ollut. Alkuverkkana ympyrällä tehtiin tempon muutoksia ravissa eli lähinnä tarkistettiin että hevonen reagoi nopeasti pohkeeseen ja pidättävään apuun. Sitten avoja pituushalkaisijalla ja uralla aina tempon muutoksia. Avot parani koko ajan, vaikka mulla onkin tapana taivuttaa liikaa (kun se normaali määrä tuntuu musta niin pieneltä ettei voi olla tarpeeksi) ja varsinkin lopun suoristukset alkoi sujua ilman hevosen nojailua johonkin suuntaan. Tämän jälkeen mentiin hetki uraa pitkin ja haettiin pikkuisen pituutta raviin, ajatuksena siis päästä joskus keskiraviin. Tältä valmentajalta sain ohjeeksi sen mitä olen itsekin ajatellut eli ensin takapää kunnolla alle, jotta saadaan etuosa kevyeksi ja ylös ja lavoille vapautta liikkua. Muutamia askelia siellä tulikin jo vähän oikealla ajatuksella. Mustan kanssa on siinä mielessä helppo lähteä tekemään uusia asioita, että se on hyvin miellyttämisen haluinen ja kehuilla pääsee nopeasti eteenpäin. Pieni väsymys aiheutti sen, että pidätteet ei tässä harjoituksessa tulleet läpi riittävän nopeasti vaikka tein melko voimakkaastikin (lähinnä istunnalla), suusta en halunnut kuitenkaan paljon kiskoa, jotta se vähäinenkin rentous ei katoaisi. Pienten välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä laukassa. Ympyrällä laukka-ravi siirtymiä ja melko koottua laukkaa ja nimenomaan niin, että hevonen askeltaa reippaasti ylöspäin (eli vähän 'pompauttaa'). Tämä oli Mustalle melko helppoa, kun on paljon aiemminkin tehty. Lisäksi laukassa pysyi mukavan rentona ja pyöreänä. Vähän puski pepulla oikealle (eli sisäänpäin oikeassa kierroksessa), joten siirtymät tehtiin avossa. Vasempaan kierrokseen siirryttiin uralle ja taas siirtymät avossa. Pari kertaa Musta karkasi pohkeitten välistä ja nosti oikean laukan, mikä on melko harvinaista, tosin oma ajoituskin oli varmaan vähän pielessä noilla kerroilla. Viimeinen nosto oli kuitenkin super. Lopuksi eteen-alas venyttäen ja  hyvin jaksoi itseään vielä kantaa siinä ja lopultakin rentoui ihan täysin. Valmentaja kehui erityisesti Mustan käyntiä ja sanoi ettei se kovin vino ole (sanoin alkutunnista että on vino niin, että työntää peppuaan tosi helposti oikealle). Seuraava kerta olisi mahdollisesti parin viikon päästä. Toivottavasti Musta on silloin vähän energisempi (nyt oli aamupäivällä mennyt yhden lasten tunnin ja todennäköisesti väsynyt edellisestä päivästä).

Torstai oli perinteisesti ihan ansaittu vapaa heposilla. Perjantaina taas Mustan saalistusta laitumelta, kun se oli aamutunnin jälkeen sinne keritty rahdata. Ratsastin pikaisesti kentällä avut lävitse ja lähdin puolen tunnin maastokäpsylle. Laukassa kotiin päin Mustakin lopulta innostui. Samalla kokeilin pystynkö käyttämään estejalustimia saappaillani, joilla olen ratsastanut melko harvoin (koulukisojen jälkeen vain keskiviikon valkussa). Hyvin meni, joten niillä lähden sitten lauantain kisoihin. Musta sai jäädä Katinkan kanssa tarhaan yöksi, jotta on aamulla nopea hakea ja nukkuisi vähän paremmin. Siellä se pötköttelikin jo illemmalla kun menin antamaan iltaruokia varusteiden pesun (ja Absin reissun) jälkeen. Harmi etten kerinnyt pesemään Katinkan suitsia, oli melko koppuraiset jo. Kauheaa, kuinka tottunut olen jo Hennan apuun varustehuollossa, kun suitset on ihan retuperällä Hennan lomaillessa.. Kyllä mulla olisi pitänyt olla aikaa edes kerran pesaista ja rasvata ne.. Lisäksi kun Katinka ei joka päivä ole töissä ollut, niin kuivuu vielä nopeammin.

perhepotrettia perjantailta..

Lauantaina aamulla aikaisin tallille, Mustalle aamukaurat ja Oromiksen haku laitsalta. Mimmikin tuli siinä välissä ja haki Mustan puunaukseen. Väkertelin vielä pojille letit häntään (Musta kyllä onnistui omansa taas kopissa hankaamaan pois) ja olimme lähtö valmiina. Oromis käveli nätisti koppiin, mutta Musta olisi halunnut samalle puolelle. Parin minuutin keskustelun jälkeen Musta kuitenkin suostui tyytymään siihen viereiseen paikkaan ja päästiin matkaan. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja tarkasteltiin rataa. Minä en viitsinyt vielä kiinnittää siihen paljon huomiota, kun ratapiirroksia ei ollut näkyvissä, joten en tiennyt olisiko mulla sama rata. Lopulta kanslia aukeni ja ratapiirroksetkin tuli näkyviin. 4:ssä ensimmäisessä luokassa oli sama rata eli juuri niissä joita Anne ja mä ratsastettiin (Anne 50 ja 60cm, minä 70 ja 80cm). Kävin siis kävelemässä radan Annen kanssa siinä viidenkympin korkeudella, joka näytti kyllä tosi matalalta. Psykologisesti se oli mulle tosin parempi kävellä matalaa, kun ei ne esteet sieltä ponin selästä niin mahdottoman korkeilta näytä kuin maasta. Oromis otettiin kävelemään melko aikaisin ja olikin hyvin jännittynyt. Kahdessa ekassa luokassa pääsivät onneksi radalle verkkaamaan ja ottamaan verkkahypyt, niin Oromiskin lopulta vähän rentoutui. Vähän kyttäsi sinistä vesimattoa joka oli 8. esteen vieressä (vaihtoehtona isommissa luokissa, tosin kävin kysymässä saisko sitä hypätä jo matalamissa ja lupa tuli), mutta rohkeni kuitenkin sen 8. esteenkin ylittää. Anne sai sijoitukset 1. ja 2. luokissaan, mutta tärkeintä oli, että Oromis oli tokalla radalla jo hyvin rento.

Meillä tuli Mustan kanssa vähän kiire lähtö starttiin, kun joku olikin poissa välistä (tai siirtynyt viimeiseksi). Ennen lähtöä kiersin vesimaton ympäri, Musta vähän tuijotteli sitä, mutta ei sen kummempaa. Vauhti ja rytmi pysyi kivasti radalla, muutamalle tultiin melko lähelle ja pari kaarretta meni vähän turhankin tiukoiksi. Aikaratsastusluokka joten sieltä oiottiin mistä pystyi. Suuren osan esteistä hyppäsin vähän vinoon lyhyiden teiden vuoksi, mutta se ei haitannut, koska hevonen pysyi ihan kivasti suorana. Nelosen vieressä oli muuri, jota Musta vähän taas tuijotteli, joten huomasi nelosen juuri ennen hyppyä. Hyppäsi kuitenkin puhtaasti yli. Aika riitti kakkostilaan. Juuri ennen 80-luokan alkua alkoi hirveä sade. Onneksi olin hyvin alkupäässä. Estekorkeus tuntui helpolta, eikä jännittänyt yhtään. Portille tuli harmittava (ja tyhmä oma-moka -kielto), arvasin tosin että sitä se voi kattoa (tuli vasta tuohon 80-luokkaan tuo portti), joten aikaa tuli enemmän, vaikka teinkin nopean käännöksen ja uuden lähestymisen. Muuten meni sekin luokka ihan hyvin, poni tosin väsyi puolen välin jälkeen ja laukka vähän hyytyi. Ilman kietoa olisin ollut arviolta 10 sekuntia nopeampi (kiellosta 4 sekuntia lisä aikaa) ja olisin ollut 6. nyt jäätiin 9. (puolen välin paremmalle puolelle kuitenkin). Eli nopeus ei olisi riittänyt palkinnoille ilman kieltoakaan (arviolta). Molemmilla kerroilla hypättiin vesimatto ja hyvin meni vaikka Musta vähän jarruttelikin sille, olihan se pelottavan vaaleansininen ja korkeareunaisempi kuin kotoinen musta mattomme. Kaikenkaikkiaan 3 sijoitusta 4:stä startista ja pääsimme lähtemään tyytyväisin, joskin märkinä, kotiin. Itse iloitsen siitä kuinka helpolta 80 tuntui. Korkeus ei jännittänyt yhtään ja poni hyppäsi helposti yli vaikka olikin jo vähän väsynyt. Annekin sanoi että korkeus näytti helpolta meille.
Jos saan jäsenasian kuntoon ajoissa, olisi tarkoitus lähteä Messilä Derbyyn hyppäämään seuraluokat 70cm ja 80cm. Ainoa ongelma on, että kisat on torstaina ja alkaa 12.00 eli mun pitäis päästä lähtemään töistä viimeistään kello 11. Olettaen, että joku tuo mulle hepan Messilään.. (ellen saa päivää vapaaksi töistä). Mutta katsotaan miten nopeasti asiat menee. Kai se on nyt vihdoin viimein (taas) pakko liittyä SRL:oon, jotta pääsee vähän laajemminkin kisaamaan..

Pari viikkoa vanha kuva Mustasta. Naamassa on savea..