Valmennus, kisat..

3/4

Keskiviikkona oli kouluvalmennus. En nyt valitettavasti muista valmentajan nimeä, melko nuori nainen, kisannut kansallisia nuorten luokkia ja ollut paljon myös ulkomailla. Oikein mukava ihminen. Musta oli valkussa vähän väsynyt, painoi kädelle hieman minkä takia oma käteni jännittyi tarpeettoman paljon ja sitä myöten oli sitten ponin rentous tiessään. Oli hyviä pätkiä paljon, mutta ei sellaista tasaisen hyvää niinkuin viime aikoina on ollut. Alkuverkkana ympyrällä tehtiin tempon muutoksia ravissa eli lähinnä tarkistettiin että hevonen reagoi nopeasti pohkeeseen ja pidättävään apuun. Sitten avoja pituushalkaisijalla ja uralla aina tempon muutoksia. Avot parani koko ajan, vaikka mulla onkin tapana taivuttaa liikaa (kun se normaali määrä tuntuu musta niin pieneltä ettei voi olla tarpeeksi) ja varsinkin lopun suoristukset alkoi sujua ilman hevosen nojailua johonkin suuntaan. Tämän jälkeen mentiin hetki uraa pitkin ja haettiin pikkuisen pituutta raviin, ajatuksena siis päästä joskus keskiraviin. Tältä valmentajalta sain ohjeeksi sen mitä olen itsekin ajatellut eli ensin takapää kunnolla alle, jotta saadaan etuosa kevyeksi ja ylös ja lavoille vapautta liikkua. Muutamia askelia siellä tulikin jo vähän oikealla ajatuksella. Mustan kanssa on siinä mielessä helppo lähteä tekemään uusia asioita, että se on hyvin miellyttämisen haluinen ja kehuilla pääsee nopeasti eteenpäin. Pieni väsymys aiheutti sen, että pidätteet ei tässä harjoituksessa tulleet läpi riittävän nopeasti vaikka tein melko voimakkaastikin (lähinnä istunnalla), suusta en halunnut kuitenkaan paljon kiskoa, jotta se vähäinenkin rentous ei katoaisi. Pienten välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä laukassa. Ympyrällä laukka-ravi siirtymiä ja melko koottua laukkaa ja nimenomaan niin, että hevonen askeltaa reippaasti ylöspäin (eli vähän 'pompauttaa'). Tämä oli Mustalle melko helppoa, kun on paljon aiemminkin tehty. Lisäksi laukassa pysyi mukavan rentona ja pyöreänä. Vähän puski pepulla oikealle (eli sisäänpäin oikeassa kierroksessa), joten siirtymät tehtiin avossa. Vasempaan kierrokseen siirryttiin uralle ja taas siirtymät avossa. Pari kertaa Musta karkasi pohkeitten välistä ja nosti oikean laukan, mikä on melko harvinaista, tosin oma ajoituskin oli varmaan vähän pielessä noilla kerroilla. Viimeinen nosto oli kuitenkin super. Lopuksi eteen-alas venyttäen ja  hyvin jaksoi itseään vielä kantaa siinä ja lopultakin rentoui ihan täysin. Valmentaja kehui erityisesti Mustan käyntiä ja sanoi ettei se kovin vino ole (sanoin alkutunnista että on vino niin, että työntää peppuaan tosi helposti oikealle). Seuraava kerta olisi mahdollisesti parin viikon päästä. Toivottavasti Musta on silloin vähän energisempi (nyt oli aamupäivällä mennyt yhden lasten tunnin ja todennäköisesti väsynyt edellisestä päivästä).

Torstai oli perinteisesti ihan ansaittu vapaa heposilla. Perjantaina taas Mustan saalistusta laitumelta, kun se oli aamutunnin jälkeen sinne keritty rahdata. Ratsastin pikaisesti kentällä avut lävitse ja lähdin puolen tunnin maastokäpsylle. Laukassa kotiin päin Mustakin lopulta innostui. Samalla kokeilin pystynkö käyttämään estejalustimia saappaillani, joilla olen ratsastanut melko harvoin (koulukisojen jälkeen vain keskiviikon valkussa). Hyvin meni, joten niillä lähden sitten lauantain kisoihin. Musta sai jäädä Katinkan kanssa tarhaan yöksi, jotta on aamulla nopea hakea ja nukkuisi vähän paremmin. Siellä se pötköttelikin jo illemmalla kun menin antamaan iltaruokia varusteiden pesun (ja Absin reissun) jälkeen. Harmi etten kerinnyt pesemään Katinkan suitsia, oli melko koppuraiset jo. Kauheaa, kuinka tottunut olen jo Hennan apuun varustehuollossa, kun suitset on ihan retuperällä Hennan lomaillessa.. Kyllä mulla olisi pitänyt olla aikaa edes kerran pesaista ja rasvata ne.. Lisäksi kun Katinka ei joka päivä ole töissä ollut, niin kuivuu vielä nopeammin.

perhepotrettia perjantailta..

Lauantaina aamulla aikaisin tallille, Mustalle aamukaurat ja Oromiksen haku laitsalta. Mimmikin tuli siinä välissä ja haki Mustan puunaukseen. Väkertelin vielä pojille letit häntään (Musta kyllä onnistui omansa taas kopissa hankaamaan pois) ja olimme lähtö valmiina. Oromis käveli nätisti koppiin, mutta Musta olisi halunnut samalle puolelle. Parin minuutin keskustelun jälkeen Musta kuitenkin suostui tyytymään siihen viereiseen paikkaan ja päästiin matkaan. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja tarkasteltiin rataa. Minä en viitsinyt vielä kiinnittää siihen paljon huomiota, kun ratapiirroksia ei ollut näkyvissä, joten en tiennyt olisiko mulla sama rata. Lopulta kanslia aukeni ja ratapiirroksetkin tuli näkyviin. 4:ssä ensimmäisessä luokassa oli sama rata eli juuri niissä joita Anne ja mä ratsastettiin (Anne 50 ja 60cm, minä 70 ja 80cm). Kävin siis kävelemässä radan Annen kanssa siinä viidenkympin korkeudella, joka näytti kyllä tosi matalalta. Psykologisesti se oli mulle tosin parempi kävellä matalaa, kun ei ne esteet sieltä ponin selästä niin mahdottoman korkeilta näytä kuin maasta. Oromis otettiin kävelemään melko aikaisin ja olikin hyvin jännittynyt. Kahdessa ekassa luokassa pääsivät onneksi radalle verkkaamaan ja ottamaan verkkahypyt, niin Oromiskin lopulta vähän rentoutui. Vähän kyttäsi sinistä vesimattoa joka oli 8. esteen vieressä (vaihtoehtona isommissa luokissa, tosin kävin kysymässä saisko sitä hypätä jo matalamissa ja lupa tuli), mutta rohkeni kuitenkin sen 8. esteenkin ylittää. Anne sai sijoitukset 1. ja 2. luokissaan, mutta tärkeintä oli, että Oromis oli tokalla radalla jo hyvin rento.

Meillä tuli Mustan kanssa vähän kiire lähtö starttiin, kun joku olikin poissa välistä (tai siirtynyt viimeiseksi). Ennen lähtöä kiersin vesimaton ympäri, Musta vähän tuijotteli sitä, mutta ei sen kummempaa. Vauhti ja rytmi pysyi kivasti radalla, muutamalle tultiin melko lähelle ja pari kaarretta meni vähän turhankin tiukoiksi. Aikaratsastusluokka joten sieltä oiottiin mistä pystyi. Suuren osan esteistä hyppäsin vähän vinoon lyhyiden teiden vuoksi, mutta se ei haitannut, koska hevonen pysyi ihan kivasti suorana. Nelosen vieressä oli muuri, jota Musta vähän taas tuijotteli, joten huomasi nelosen juuri ennen hyppyä. Hyppäsi kuitenkin puhtaasti yli. Aika riitti kakkostilaan. Juuri ennen 80-luokan alkua alkoi hirveä sade. Onneksi olin hyvin alkupäässä. Estekorkeus tuntui helpolta, eikä jännittänyt yhtään. Portille tuli harmittava (ja tyhmä oma-moka -kielto), arvasin tosin että sitä se voi kattoa (tuli vasta tuohon 80-luokkaan tuo portti), joten aikaa tuli enemmän, vaikka teinkin nopean käännöksen ja uuden lähestymisen. Muuten meni sekin luokka ihan hyvin, poni tosin väsyi puolen välin jälkeen ja laukka vähän hyytyi. Ilman kietoa olisin ollut arviolta 10 sekuntia nopeampi (kiellosta 4 sekuntia lisä aikaa) ja olisin ollut 6. nyt jäätiin 9. (puolen välin paremmalle puolelle kuitenkin). Eli nopeus ei olisi riittänyt palkinnoille ilman kieltoakaan (arviolta). Molemmilla kerroilla hypättiin vesimatto ja hyvin meni vaikka Musta vähän jarruttelikin sille, olihan se pelottavan vaaleansininen ja korkeareunaisempi kuin kotoinen musta mattomme. Kaikenkaikkiaan 3 sijoitusta 4:stä startista ja pääsimme lähtemään tyytyväisin, joskin märkinä, kotiin. Itse iloitsen siitä kuinka helpolta 80 tuntui. Korkeus ei jännittänyt yhtään ja poni hyppäsi helposti yli vaikka olikin jo vähän väsynyt. Annekin sanoi että korkeus näytti helpolta meille.
Jos saan jäsenasian kuntoon ajoissa, olisi tarkoitus lähteä Messilä Derbyyn hyppäämään seuraluokat 70cm ja 80cm. Ainoa ongelma on, että kisat on torstaina ja alkaa 12.00 eli mun pitäis päästä lähtemään töistä viimeistään kello 11. Olettaen, että joku tuo mulle hepan Messilään.. (ellen saa päivää vapaaksi töistä). Mutta katsotaan miten nopeasti asiat menee. Kai se on nyt vihdoin viimein (taas) pakko liittyä SRL:oon, jotta pääsee vähän laajemminkin kisaamaan..

Pari viikkoa vanha kuva Mustasta. Naamassa on savea..