Nyt kun heinät on (vihdoin) tehty, pääsee taas pelloillekin ratsastelemaan. Ainakin nyt kun on kuivaa. On tilaa enemmän (vaikka meidän kenttäkään ei ihan pienin ole) eikä pölise! Ötököitä tosin lentelee sielläkin eikä tunnu karkotteet tehoavan. Mulla on tosin käytössä ihan oma sekoite, joka tehty pikiöljystä ja erilaisista eteerisistä öljyistä. Auttaa se hetkeksi, mutta kun poni hikoilee, niin tehokin heikkenee.
Kunnon puunaus Mustalle, yllättävää kuinka pölyinen oli vaikka oli eilen pesty. Oli tietenkin käynyt piehtaroimassa laitsalla portin lähellä, siinä kun ei ruoho pahemmin kasva. Pintelit jalkoihin ja kanget päähän. Menin lähimmälle pellolle eli vain ison tien toiselle puolelle. Alkuverkkana käveli peltoa vähän lävitse, jotta näkisin huonot kohdat (yksi kohta oli vähän märkä, joten siinä en ratsastellut ettei pelto mene mudalle). Sitten käynnissä avoja (+vastataivutuksia avosta) sekä pohkeenväistöjä. Pari kierrosta reipasta ravia eteen-alas venyttäen (pari kierrosta peltoa ympäri on melko paljon, kun on 3-4 kertaa isompi alue kuin kenttä) ja sitten reippaampaa laukkaa peltoa päästä päähän. Sillä välin Milja oli kerinnyt hoitaa Pertin pois ja hakea Kitiman, jonka kanssa tuli seuraksemme laitsalle. Tein vielä ravissa isoja ympyröitä (nyt korkeammassa muodossa) ja muutamat pätkät laukkaa. Sitten lähdettiin pisintä pätkää pellon reunaa ravaamaan edestakaisin Miljan kanssa, vierekkäin. Milja teki Kitimalla lisättyjä toiseen suuntaan ja minä tarkkailin, takaisin päin mun vuoro ja Milja antoi vinkkejä vierestä. Aluksi saatiin muutama askel vähän pidempää ravia ihan pellon lopussa, mutta parin kerran jälkeen Musta alkoi saada juonen päästä kiinni ja saatiin vähän pidempiä pätkiä ja huomattavasti nopeammin. Miljasta oli paljon apua, kun pystyi antamaan vinkkejä ihan siinä vieressä. Samoin auttoi se, että Kitima tuli siinä vierellä, niin Musta kilpailuviettisenä liikkui miellellään reippaasti. Tehtiin aina ihan lyhyitä pätkiä, koska Musta ei kauan jaksa itseään kantaa ja venyttää eli pyysin lopettamaan ennen kuin poni itse lopetti tai rupesi kipittämään ja levittämään takaa. Asiaa auttoi, kun Musta on niin nopeaoppinen (miellyttämisen haluinen) ja sai runsaasti kehuja sekä minulta että Miljalta aina vähänkin venyttäessään. Tästä on hyvä jatkaa ja Milja lupautui tulemaan 'vetoavuksi' ja neuvojaksi jatkossakin.
Loppuun vielä laukattiin reippaasti pari pätkää ja ravailtiin. Musta pääsi kunnolla venyttämään itseään, nykyään tekee sen hyvin jo laukassakin. Sitten vielä pitkät kävelyt ympäri peltoa ennen kuin painuttiin pesulle. Kerrankin Mustakin oli hikinen kunnolla, osin varmaan johtui kuumuudesta. Tallilla tein pienen pellavaiskeiton (jäi meinaan aika löysäksi), johon laitoin runsaammin suolaa, Musta kun on vähän huono syömään suolakiveä. Pellavaisen seassa onneksi menee melkein mitä vain.
 |
| Musta 'the kouluponi' valmiina lähtöön.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vaan!