Viikon vitsit

Vaikka aina ei oikein naurata..

Torstaina olin estevalkussa, meitä tosin olikin viisi ryhmässä, mutta mahduttiin ihan hyvin, kun ei kellään mitään suurempia ongelmia tullut. Mun 'pyynnöstä' rataharjoitusta (tai tynkää ainakin). Alkuverkka puomeilla, joista keskimmäistä hilattiin pikkuhiljaa ylemmäs. Sitten oli vielä laine ja pari ristikkoa. Nyt on tosin niin pitkä aika jo tästä treenistä tätä kirjoittaessani, etten ihan satavarmasti muista noiden muiden esteiden sijaintia (ellen sitten ole piirtänyt kuvaa esteistä jo aiemmin..)
Musta oli ihan hyvä ratsastaa, vähän tuppasi taas puskemaan varsinkin oikean pohkeen päälle. Mikä kumma siinä on ettei sitä vaan voi kuunnella samoin kuin vasenta??
Aluksi oli tosi jäykkä, mutta vetryi laukasta ja lopputunnista oli jo ihan normaali. Hyppelyiden jälkeen Musta jäi vielä alkeistunnille ja itse lähdin kiireellä Dinon treeneihin, joissa jouduinkin itse juoksemaan tällä kertaa.

Dinon treenit meni kivasti, koira paikkaili mun mokia muutaman kerran ja toimi muutenkin hyvin. Itse olin taas vaan vähän pihalla kun niin harvoin ohjaan ja pari kertaa tein ihan samaa virhettä mistä Evelle aina motkotan eli 'työnsin' Dinon esteelle (ohi siitä). Merci odotti tosi nätisti kopassa treenin ajan. Kontaktit oli Dinolla ihan super, samoin putkeen menot. Pujottelu tuotti vähän ongelmia, niin otettiin sitten hihnassa.

Super-agility-koira

Perjantaina Musta kipitteli pari lasten tuntia ja itse menin hiekkakuopalla ympyrätyöskentelyä. Aluksi niitä 'avoja', joita osteopaatin kehotuksesta treenaamme (eli ympyrällä takapäätä ulos niin, että takaset astuu hyvin ristiin. Taivutuksella ei niin merkitystä.) Kun takapää oli aktivoitu, siirryin siirtymiin. Aluksi ihan käynti-ravi -siirtymisiä melko nopealla rytmillä, sen jälkeen käynti-laukka-ravi-käynti -siirtymiä eli aina noin neljännesympyrä per askellaji. Lopussa Musta oli taas tosi kiva ja rento, vaikka hiekkamonttu onkin vähän upottavampi ja niin ollen raskaampi kuin kenttä. Vaadin vielä laukannostoissa kunnolla takapäätä toimintaan ilman että karkaa edestä. Loppukäpsyt käytiin kävelemässä käärmetiellä, niin tuli kerrankin tehtyä tarpeeksi pitkät.

Lauantaina Musta meni taas pari lasten tuntia (joista toinen taluttaen). Sen jälkeen menin itse tunnille, jossa ratsastettiin paljon halkaisijalla ympyröitä ja siirtymisiä. Musta oli ihan jees (rento ja pyöreä), mutta ei kaikkein parhaimmillaan. Nyt on tosin päästy siihen pisteeseen, ettei peräänantoa tarvitse lähteä hirveällä työllä hakemaan, vaan se tulee jo enemmän ja vähemmän automaattisesti. Samoin rentous löytyy jo itsestään eli enemmänkin tehtäväksi jää takapään kunnolla aktivointi ja tahdin säilytys. Siis näistä aineksistahan se peräänantokin sitten tulee..
Tunnin jälkeen pesin varusteet pikaisesti ja loppuiltapäivän vietinkin hilluvien Mimmin ja Millan kanssa, kuunnellen heidän ihastuneita kiljahduksiaan esteiden väreistä. Maalattiin joitakin vanhoja puomeja ja uutta porttia (siis meille uutta porttia, vähän isompaa kuin nykyinen) ja väreiksi valikoitui (löytyi) oikein hento vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sellaiset kunnon baby-värit. Tytöt oli niin maalien lumoissa ettei maalauksesta meinannut välillä tulla mitään. Itse tyydyinkin sutimaan muurilaatikoita siistimmiksi punamullalla. Että terkut vaan tytöille ;)

Tässä kuvaa meidän pikkuportista, ihan omin pikkukätösin Annen kanssa tehty..

Dino vietti lauantain Agilityn epiksissä Even kanssa (Eve haki kotoa ja palautti tallille). Ihan uusi paikka ja uudet esteet. Muutamia virheitä siellä oli tullut, mutta jokainen sai mennä saman radan kaksi kertaa, niin ihan hyvinkin sitten meni. Tärkeintä että oli rento ja innoissaan uudessa paikassa. Joku tuijottelu-kisa oli kuulemma jonkun parsonin kanssa siellä tullut, mikä osaltaan vähän häiritsi Dinon keskittymistä.

Sunnuntaina pakattiin Musta ja Oromis autoon ja kurvattiin Takkulaan estekisoihin. Sää oli melko kamala, mutta onneksi sade oli enemmänkin tihkua kuin kunnon ropinaa. Kenttä oli tosin jo valmiiksi ihan märkä ja höystetty muutamalla jättimäisellä lätäköllä. Radat (ja esteet) ei olleet helppoja ja seiskakympissä tulikin sarjalle kielto (eka osalle), tokalla yrittämällä siitä kuuden metrin välistä kahdella (!) askeleella ja paikallaan hypyllä yli jälkimmäisestäkin. Loppurata menikin tosi kivasti. Kasikympissä oli sama rata, joten ei onneksi tarvinut mennä kävelemään enää uudestaan sinne lammikoihin. Tein itse mokan kolmannelle, jolloin Musta kielsi ja toinen kielto tuli sarjan b-osalle (pysty-okseri sarja, jossa okserin alla laatikot, mutta pystyn ei. Melko moni kielsi sarjalla). Siitä päästiin sitten 3. yrittämällä lopulta yli ja loppurata menikin taas kivasti (jopa mun kammoama trippeli). Harvinaista kyllä, radan sai jatkaa loppuun hylyn jälkeen..
Verkka oli maneesissa (jossa kyllä huono pohja), missä molemmat pojat käyttäytyi mukavan asiallisesti. Oromikselle tämä oli eka maneesi-visiitti, joten aluksi vain ravattiin possujunassa kevennellen ympäri maneesia, kunnes Oromis rentoutui. Oli siis tosi märkää ja kylmää eikä radatkaan menneet ihan kuin strömsössä, mutta hyvää kokemusta tuli. Ja yhä, tuo kasikymmentä tuntuu kisoissa tosi kivalta korkeudelta.

Onneks en ihan hirveesti makaa tuolla kaulalla.. meidän 'kauhujen' este viime tallin kisoista. Tässä 80cm (takapuomi oli tosin 85cm, mutta..)

Hevososteopointi

tai miten se nyt kirjoitetaankaan

Maanantaina hypättiin. Olin sunnuntaina rakentanut jo valmiiksi sarjan ja laineen ja pääty-ympyrälle kavaleteista pystyn. Anne hyppäsi ensin Oromiksella ja piti sitten pikaisesti tuntia mulle Mustalla ennen lasten tuntia. Tarkoitus oli hypätä pääty-ympyrä estettä verkaksi, mutta Riina oli samaan aikaan Roventan kanssa ja halusi myös hypätä, joten heivasi toisen kavaletin toisen päältä pois. En sitten kerennyt varsinaisia verkkahyppyjä ottaa, hain vain Mustaa apujen väliin ja vähän ravia ja laukkaa. Ennen kuin aloin hypätä Mustalla, menin Roventalla laineen pari kertaa (molemmista suunnista), kun Riina ei uskonut ettei se mitään kyttää.
Pysty-okseri sarjan väli oli 6,5m ihan kisoihin harjoittelun takia. Mustalle optimi väli on 6m, mutta kun on iso poni (tai ainakaan ei ole virallista mittaustodistusta) niin pakko vaan venyä tohon 6,5m. Aluksi tultiin monta kertaa puolellatoista askeleella, varsinkin kun pystylle tuli usein pieni hyppy, mutta muutaman kerran osuttiin siihen ihan yhdelläkin askeleella. Okseri-pysty suuntaisena oli paljon helpompi, kun okserille tulee luonnostaan isompi hyppy. Pidän muutenkin enemmän okseri-pysty sarjoista kuin pysty-okseri. Verkaksi hypättiin lainetta (puomi tosin vielä päällä), kun sellaiset nyt kerran on saatu tallille (2 kpl sinipunaisia). Ekalla kerralla vähän katsoi, mutta meni ihan nätisti yli. Kun sarja ei heti sujunut, tultiin monta kertaa peräkkäin aina ensin laine ja siitä sarjalle. Lopuksi tuli ihan helposti sillä yhdellä askeleella, kunhan vaan ratsastaa sen välinkin ja tuo hyvin sisään. Toivotaan silti, että kisoissa on okseri-pysty sarja jos siellä sarja on..

Kavaletit piti siis olla päällekäin tuon vasemmanpuoleisen kohdalla..

Musta meni loppuverkaksi vielä alkeistunnille ja Katinkan ratsastin alkeistunnin jälkeen. Tein vähän hiekkakuopalla ympyrällä avoa ja sulkua käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen tiellä siksak-väistöjä niin ikään käynnissä ja ravissa. Hiekkakuopalla mahtuu juuri tekemään ympyrää melko tasaisella. Pohja sielläkin on tosi hyvä, hiekkaa kun on. Osassa kohtaa vähän pehmeämpi kuin kentällä (eli myös hieman raskaampi) ja toisessa päässä isompia kiviä, mutta tuollaisen ympyrällisen siinä pystyy hyvin tekemään. Toimii 'varakenttänä' silloin kun on paljon tuntilaisia ja kentälle en mahdu.
Koska illalla rupesi satamaan sai Katinkakin jäädä jo toiseksi yöksi sisään. Lisäksi saatiin olkea karsinoihin, jota Musta rupesikin hyvällä ruokahalulla popsimaan, liekö mahtuu aamulla ovesta ulos jos sen kaiken pistää poskeensa..

Tiistaina kävi hevososteopaatti Tiina Meiseri käsittelemässä Mustan (ja Epronin). Musta oli tosi jäykkä, mutta selkä parempi kuin viimeksi eikä lantiokaan enää niin vino. Jäykkyys oli tasaista ja kauttaaltaan, Tiina ehdotti että voisi johtua kaurastakin, mutta mielestäni jäykkyys on tullut nyt tässä parin viikon aikana eli itse epäilisin enemmän kosteita ilmoja. Kotiläksyksi saatiin käsky jatkaa samoja 'avoja' (mielestäni enemmänkin jo väistöjä kun tulee ristiaskeleita) ympyrällä joko maastakäsin tai selästä. Eli niin, että takapää astuu ristiin ulospäin, taivutus on tässä vähän toisarvoinen. Harjoituksen tarkoitus on aktivoida Mustaa käyttämään takajalkojaan ihan sieltä ylhäältä asti (olikohan se nyt lonkka mistä oli puhe..)
Lisäksi pitää ratsastaa kunnolla läpi, mielellään päivittäin, kun jännittyy helposti noilla lapsilla. Tosin nykyisin osana päivänä ratsastan ennen tunteja, ettei tarvi yömyöhään ratsastella. Pitänee ruveta käymään silti vielä tuntien jälkeen tekemässä loppuravit eteen-alas. Musta pääsi Epronin kanssa laitumelle viettämään vapaapäivää.

Tallin estekisoista.. kylläpä 70cm näyttää kuvissa matalalle..

Keskiviikkona kivassa vesisateessa aloitettiin ympyrällä niillä määrätyillä 'avoilla'. Molempiin suuntiin käynnissä, välissä aina ylitaivutusta sisään ja ulos. Väistö-avojen jälkeen jatkoin ylitaivuttamista, jotta saataisiin lapoihinkin taas liikettä, nyt pätkittäin myös ravissa. Musta ei ollut erityisen rento, joten rupesin hakemaan rentoutta siirtymillä. Ensin ihan käynti-ravi siirtymisiä nopeassa tahdissa ja matalassa muodossa. Pikku hiljaa alkoi rentoutua ja tuli tosi hyväksi. Pehmeäksi, nopeaksi avuille ja erittäin rennoksi. Oli ihan superhyvä ratsastaa. Loppuun vielä muutamat laukkasiirtymät (yhä ympyrällä) ja rentous jatkui. Jäi tosi hyvä fiilis. Mila ratsasti samaan aikaan Katinkaa, tarkoitus oli käydä itse siellä selässä, mutta kun sitä vettä tuli niin järjettomästi, että sadehousutkin alkoi jo päästää läpi, niin tyydyin vain neuvomaan Milaa Katinka taivuttelussa ja ratsastuksessa. Laukka näytti Katinkalla melko jäykältä vaikka ihan reippaasti päästelikin menemään.

On viikonloppu eessä taas

eli Heli kerkeää päivittämään blogia..

Taas aika vähän kertoilla kuulumisia. Kummasti mulle kertyy reilu viikko kerrottavaa kerralla ja tällä hetkellä blogi laahaakin sen viikon jäljessä, mutta ehkä mä pysyn kärryillä..

Torstaina Musta oli tosi jäykkä. Kävin nopeasti kentällä samaan aikaan kun eka esteryhmä teki alkukäyntejä ja tuntui melkein ep:ltä, varsinkin pienissä ravipätkissä. Tällä kertaa oli satulakin jo mukana, kun Mustan oli tarkoitus mennä estetunnille. Kävelin käärmetietä edestakaisin puolisentoista tuntia (pätkittäin ravia), mutta oli silti kovin ep:n oloinen takaa. Jaloista en kuitenkaan mitään löytänyt, joten jatkoin kävelyä viltin kanssa. Ei otettu sitten Mustaa hyppäämään, ettei mene pahemmaksi jos selässä vaikka onkin jotain. Onneksi Osteopaatti-Tiina on tulossa tiistaina, niin ainakin löytyy kaikki nikama-ongelmat. Musta meni illan alkeistunnille sitten Lotalle, jonka alunperin piti silloin maanantaina sillä mennä. Kerkesi tunnin verran vartoilla viltin alla tunnin alkua. Oli kuulemma ollut oikein reipas tunnilla eli ilmeisesti kävely aukaissut lihasjumeja. Itsehän olin siis viimeisen tunnin aikana kaahailemassa kiirellä Lahteen Dinon treeneihin.

Tällä kertaa radalla oli perusesteiden lisäksi kepit ja pussi. Dino teki ihan super-kontaktit ja meni pussiinkin ihan ilman apuja. Pujottelu menee, kunhan Dino muistaa mikä se homma taas olikaan. Jättää helposti kesken juuri ennen loppua. Hyvin jaksaa nykyään keskittyä ihan pitkiinkin ratoihin (eli reilu 20 estettä) ilman ongelmia. Oli pöytäkin pitkästä aikaa eikä mitään ongelmia (no kerran meni niin vauhdilla, että tippui suoraan yli), onneksi se silloin alkeiskurssilla tuli hyvin treenattua, niin koira muistaa vaikka ei joka kerta tehtäiskään. Kisoissahan harvoin pöytää on, mutta monella on siinä ongelmia silloin kun se on, juurikin sen takia, ettei sitä viitsitä treenata kun on niin harvoin kisoissa.

Dinolla kiva istuma-asento

Perjantaina kerkisin ratsastaa Mustalla reilun puolisen tuntia kentällä ennen tuntien alkua. Musta oli vielä jäykkä ja sen huomasi varsinkin raviin lähtiessä. Tehtiin paljon käynnissä avoja ja pohkeenväistöjä. Muutama ravi ja laukkapätkä. Sen jälkeen Musta köpötteli pari alkeis/perustuntia, jossa vertyi vähän lisää. Itse menin estevalmennuksen Vystillä, aiheena oli puomit. Meillä oli toisessa päässä yksi puomi pääty-ympyrällä, toisessa kaksi (väliin 3 laukkaa) ja koko-rata-leikkaalla 4 kavalettia (ala-asennossa) innariväleillä. Vysti oli aluksi vähän jännittynyt ja huomio pyrki kiinnittymään tarhassa hilluvaan Orhideen sen asemesta, että oisi viitsinyt kuunnella mua. Pätkittäin tuli hyvin kuulolle ja pyöreäksi, onneksi myös unohti Orhideen pian ja jaksoi keskittyä hommiin. Tehtiin molempiin päätyhin pääty-ympyrät (puomien ylitys) ja Vystin kanssa hain hyviä etäisyyksiä (laukassa) ja tasaista taivuttamista (vähän vielä kaatuu ja puskee vasemman pohkeen päälle). Aluksi menin laukassa vain yksittäistä puomia, mutta kun se sujui hyvin päästiin kokeilemaan myös kaksikko-puomia eikä siinäkään sen suurempia vaikeuksia ollut. Innari-kavaletteja tultiin oikeassa laukassa, joka on Vystille vähän vaikeampi, mutta hienosti meni. Kerran teki jopa laukanvaihdon, josta tietenkin hurjasti kehuja. Vystille ei ole vielä vaihtoja opetettu, kun laukka on aavistuksen raakaa vielä, mutta ensi keväänä viimeistään pääsee opettelemaan vaihtoja. Vysti oli kaikin puolin oikein mukava taas ja jaksoi hyvin koko puolitoista tuntia.

Lauantaina olin itse häissä ja Musta köpötteli pari talutustuntia (samoin Katinka).

Sunnuntaina Musta meni 2 alkeistuntia, joista jälkimmäinen ihan talutuksella. Sen jälkeen hyppäsin itse kyytiin ja tein puomiharjoituksia reiluhkolla välillä. Tarkoituksena saada ravissa askeleeseen vähän pituutta. Oli tosi hankalaa vaikka Musta kasasi hyvin ja vastasi apuihin eikä puomeilla päässyt niinkään kipittämään. Lavoissa oli kuitenkin köpsyttelyistä huolimatta sen verran jäykkyyttä ettei ihan helpolla venynyt. Lopussa tuli kivasti muutaman kerran, joten jätettiin siihen. Välissä verryteltiin reippaalla laukalla ympräri kenttää, jotta paikat vähän aukeaisi.

Vysti kesälaitumella

Paljon pieniä poneja, taas

Russimestaruuksien finaali

Sunnuntaina käännettiin auton nokka kohti Tammelaa, matkaa oli puolisentoista tuntia ja tällä kertaa mukana vain Katinka. Poni lastautui oikein nätisti ja kisoissakin vein ihan vaan suitset päässä koppiin (hetkeksi seisomaan ja syömään sekä kotiin lähtiessä), treenaus on siis tuottanut tulosta.
Finaalissa ratsastettiin sekä koulu- että esteosuus. Tuuli oli vähän unessa radalle eikä keskittynyt, mutta poni meni ihan nätisti. Henna ratsasti perus siististi, mutta prosentit jäi melko alhaisiksi (60 ja risat). Tekstiä oli arvostelukohdissa melko niukasti, mikä on aina huono juttu, kun lapset nimenomaan (ja miksei aikuisetkin) tarvitsisi sitä arvostelua, josta voisi jotain oppia. Se pelkkä numero ei paljon kerro.
Tuuli hyppäsi esteosuudella kolmanneksi ja Hennalla tuli perusradalla yksi kielto. Vähän huono lähestyminen ja pieni työntäminen, niin poni totesi, ettei pysty siltä pohjalta hyppäämään. Pohja kentällä meinaan oli luvattoman pehmeä ja moni poni kompastelikin kulmissa. Esterata oli onneksi sellainen, ettei helposti ja pienesti kääntyvällä Katinkalla tarvinnut kulmiin mennäkään. Ratojen jälkeen hoidettiin poni pois ja mentiin kuuntelemaan lopputuloksia. Yllätys oli mieluinen kun molemmat ratsastajat sijoittuivat sarjassaan toiseksi! Hienoa tytöt ja super-hienoa Katinka!!

Kisoista päästiin kotiin melko ihmisten ajoissa ja ratsastin vielä nopeasti Mustan, kun oli ollut tunnilla (tai kahdella, en jaksanut kysyä). Piti tosin mennä ilman satulaa, kun Mi oli leikkiessään iskenyt hampaansa Mustan kylkeen, juuri satulavyön paikalle.. Isoja ympyröitä puolisen tuntia käyntiä ja ravia, pari laukannostoa. Musta oli mukavan rento, mutta pylly yritti taas työntyä sisälle, varsinkin laukannostossa..

Katinka voitto-riimunsa kanssa

Maanantaina jatkoin ilman satulaa työskentelyä, vajaan tunnin enimmäkseen käynnissä. Musta oli kivan rento ja pysyi hyvin 'radalla'. Oikea laukka oli vähän köpöä, johtunee vasemman takajalan pienestä haavasta. Mustan piti mennä alkeistunnille, kun yksi lapsista pärjää ilman satulaakin. Tämä ratsastaja oli tosin unohtanut, kun ei ollut hänen vakkaripäivänsä kyseessä. Joten Musta pääsi kevyellä päivällä.

Tiistaina jatkoin vielä ilman satulaa ja kävin kevyen maaston. Vasen laukka tuntui köpömmältä tällä kertaa eikä Musta mennyt mielellään hirveän reippaasti, edes kotiin päin.  Musta ei mennyt ollenkaan tunneille eli hyvin kevyt päivä. Itse menin viimeiselle tunnille Remolla eli vähän hyppelemään pikku ristikoita. Oli tosi kiva, vaikka aina ei ihan yhteinen sävel löytynyt. Remo oli helppo ratsastaa pyöreäksi (tai ehkä mä oon oikeesti vähän jotain oppinutkin). Muutaman kerran onnistuin provosoimaan parit pukit, mutta ei sen suurempia ongelmia. Hypyt oli kivoja ja Remo toimi niissä hyvin.
Musta sai painua yöksi laitsalle, kun keskiviikko on vapaa eli saa laiduntaa pari yötä ja päivää rauhassa.

Musta ja rakkipakit

Elämä on laiffii

Viikon kootut kommellukset

Sunnuntaina pääsin tallille vasta melko myöhään, joten oli jo aika hämärää kun vihdoin pääsimme Mustan kanssa kentälle asti. Ehkä se oli ihan hyväkin, niin ei nähnyt kuinka karmeasti homma meni. Jotenkin tuntui ettei poniin ollut mitään kunnollista kontrollia - enkä tarkoita nyt vauhdin säätelyä vaan ratsastettavuutta. Tarkoitus oli työskennellä matalana ja melko pitkänä vähän vetristäen paikkoja, mutta jouduin ratsastamaan aluksi vähän turhan pakettiin, jotta hommasta ylipäätään tuli mitään. Ennen ratsastusta kävin vielä kaivamassa kaikki 4 ponia laitumelta (sieltä peränurkasta pusikkoalueen takaa) ja oli jokseenkin haastavaa (turvallisuudesta puhumattakaan) tuoda neljää ponia + kahta russelia samaan aikaan, onneksi tie on leveä. Musta sai jäädä yöksi sisään pitämään seuraa Claralle.

Maanantaina ensin alkeistunti, sitten puolentoistatunnin koulutunti, johon en mahtunutkaan mukaan. Joten teimme Mustan kanssa toisessa päädyssä pienellä ympyrällä omia juttujamme, kun toiset oli enemmän toisessa päässä ja vierailivat välillä meidän ympyrällä. Henna meni Katinkalla, joten en kokenut itse tarvetta ratsastaa sillä ennen tunteja. Lopussa tulikin tosi nättiä ravia ponilta. Musta taas.. no, olihan se vähän parempi. Ympyrällä takaosaa sisäänpäin sulun tapaisesti. Musta tekee tän liiankin helposti ja lähtee vähänkin isommilla avuilla väistämään tai heittää ulkolavan johonkin omille teilleen. Tätä kun pari kertaa teki, niin ei tarvinut edes ajatella kun peppu oli jo sisällä. Tein myös muutaman takaosakäännöksen käynnissä ja laukassa. Laukassa jaksoi hyvin neljänneskäännöksen verran eli laukkapiruetin alku jo hyvin hallussa. Oli jo melko ok, ratsastaa. Väännettiin paljon käynnissä, mutta aikaa menikin se puolisentoista tuntia.

Vihdoinkin kuva Mustan 'bling-bling' -suitsista

Tiistaina verryttelin Mustaa ennen tunteja. Ylitaivutusta käynnissä ja ravissa, kun tuntui tosi jäykältä perus ympyrätyöskentelyssä. Pikkuhiljaa alkoi vertyä. Samaan aikaan osui valitettavasti yksi alkeistunti, joten taas vain puolikas kenttä käytössä. Ympyrällä yritti tarjota todella paljon pyllyä sisälle eilisen jälkeen, joten ratsastin alkuun ympyrällä avoa, niin suoristui ihan ok. Tän jälkeen Musta kipitteli pari alkeis-perustuntia.

Keskiviikkona oli tarkoitus vääntää kunnolla kentällä, mutta eläinlääkäri kävi rokottamassa pari hevosta ja samalla raspasi muutamat. Mustalle otin kanssa raspauksen, kun oli keväällä niin pahat piikit. Melkoiset piikit oli nytkin, onneksi tosin vain takana eli ei vaikuta ratsastukseen. Uusi raspaus on sitten viimeistään ensi keväänä kun suurin osa muistakin raspataan eli yritetään pitää väli puolessa vuodessa. Musta on onneksi ongelmaton raspata eikä tarvitse rauhoitusta. Kentällä ratsastus jäi joka tapauksessa väliin ja lähdin riimulla maastoon Annen ja Mi:n sekä Mimmin ja Claran kanssa. Samoiltiin poluilla reilun tunnin verran ja ravailtiin silloin tällöin. Onneksi ei hirveästi hirvikärpäsiäkään näkynyt, tosin suihkinkin hirvikärpäs-stoppia reilulla kädellä (jos se mitään nyt auttaa).
Heitettiin varsat vielä kaukolaitsalle kopilla ja Mimmi ratsasti sen jälkeen Katinkan. Autoin maasta juoksutuspiiskalla kokoamaan ravia ja vähän laukkaakin. Eli jumpparatsastus Katinkalle.

Torstaina käväisin vähän reilu puolen tunnin reippaassa maastossa (sen verran aukeella etten minä ainakaan nähnyt yhtään kärvähirpistä) Tuulin ja Katinkan seuratessa perässä. Musta meni Titalle estevalkkuun (hevosten vaihto viikko), jossa tehtiin puomeilla ja kavaleteilla perusharjoitusta ja sen lisäksi pientä jumppasarjaa (ristikko-puomi-okseri). Okserin takapuomi oli lopuksi jossain metrissä (etuosa ristikkona, melko kapea) ja kaikki hyppäsi hienosti. Titta kylmetti vielä jalat ja Musta sai jäädä karsinaan yöksi.
Itse riensin (ja vähän myöhästyin, onneksi Eve meni omalla kyydillä ja oli ajoissa) Dinon agilitytreeneihin. Oikeastaan oli aika hyvä, kun tultiin vähän myöhässä, niin Dino pääsi melkein heti suorittamaan eikä kerännyt turhaa pöllöenergiaa. Treenit meni superhyvin, erilaisia hyppyjä pienessä tilassa (eli paljon pyörimistä), puomi (ihan super kontaktit!) ja putkea. Lisäksi keppejä molemmista suunnista. Kepeillä Dino yritti alkuun lähteä keskeltä eikä oikein näyttänyt tajuavan miksei namia tipahda sinne kuppiin. Kun Eve malttoi ohjata rauhassa, löytyi oikea sisäänmeno aukkokin ja Dino veti pujottelun ihan laukalla ja vauhdilla. Toisesta suunnasta oli selkeästi helpompi. Lisäksi pujottelua tehdään nyt aina parin hypyn tai putken jälkeen eli radan osana eikä yksistään. Dinon lisäksi oli tällä kertaa vain Argos ja toinen sheltteistä, joten pääsimme lähtemään ennen yhdeksää kotiin. Mercikin käyttäytyi oikein hienosti. Pitäis vaan kattoa joku sopiva väli aloittaa senkin kanssa agility ja vaikka itse ohjaten.

'hallittu' jalkautuminen tallin kisojen 70cm luokasta.
Toi puomi ei edes pudonnut vaikka osuinkin siihen muutakin kuin jalalla.

Perjantai olikin Mustalle vähän pidempi päivä, ensin menin itse kentällä puolisen tuntia taivutellen ja hakien lavat hanskaan. Sen jälkeen alkeistunnille (näytti hieman jäykältä vielä). Sitten Mustalla piti olla tauko, mutta puolessa välissä tuntia (eli juuri keritty riisua ja loimittaa, kiitos sateen..) pitikin Mi vaihtaa pois ja otettiin Musta tilalle. Eli vähän vajaa tunti ristikkohyppelyitä. Sitten sai seistä tunnin viltin alla ja viimeiseksi estevalkku, tällä kertaa Hennan kanssa. Annoin Hennalle pari vinkkiä (lue: käskyä) ennen tuntia ja käynnissä Musta olikin mukavan rento. Tunti meni hyvin ja Henna on oikein mukavasti oppinut ratsastamaan eteen. Itselläni piti ihan alunperin olla Vysti, mutta Päivi tuleekin tänä viikonloppuna itse, joten vaihdettiin Foriolaan. Yksi helsinkiläinen oli kuitenkin perunut, joten sain valita Foriolan ja Epronin välillä. Päätin kokeilla Epronia ja se osoittautui oikein hauskaksi poniksi. Hypättiin samaa harjoitusta kuin torstain ryhmäläisetkin, peilikuvana vain. Epron oli helppo saada pyöreäksi, mutta vaikeampi pitää tasaisena. Avotkin alkoi kuitenkin lopuksi sujua (alkuverkkaa) ja oikea laukkakin nousi, jos en itse vain ollut liikaa vasemmalla (tuntui että satula valui hieman sinne..)
Hypyt oli kivoja ja melko helppoja olla mukana, vaikka okserilla venyttikin ihan mahdottomasti kaulaansa. Piti itse vain yrittää olla pystyssä, jotta ei tipahtaisi kaulan yli maahan. Epron on niin varma menijä ettei edes jännittänyt yhtään parin ekan hypyn jälkeen. Epronia Anne toivoi muutenkin ratsastettavan melko matalassa muodossa, kun tarjoaa itse korkeampaa helposti. Tosi hauska poni!

kuva harjoituksesta

Lauantaina Musta meni puomitunnin, jonka jälkeen pääsinkin itse selkään. Laitoin vielä kannukset (ja saappaat) jalkaan, jotta varmasti olisi tarpeeksi terävät pohkeet ehkäisemään kaikenlaista puskemista. Ensin paljon taivuttelua ympyrällä (toisessa päädyssä aloittelija) ja ihan pientä pyörittämistä ohjan perässä mutkalla, jotta lavat aukeasisi vielä paremmin. Sen jälkeen käynti-ravi siirtymisiä tarkoituksena vain saada Musta pysymään rentona peräänannossa. Kun peräänanto alkoi pysyä hyvin (eli sain pohkeet läpi ja käden rennoksi) tein siirtymiä ravissa tarkoituksena saada ihan vähän pidempää ravia ilman kipitystä. Muutama askel silloin tällöin tulikin ihan kivasti. Laukassa vielä ympyrällä puomin yli (oikeassa ei millään meinannut löytyä paikkaa, vasemmassa tosi hyvä) ja sitten loppuravit eteen-alas. Lopussa alkoikin pisaroida vettä, jonka takia jätin pohkeenväistöt pois, joita olin alunperin suunnitellut tekeväni. Edellispäivän kastuminen (1,5h vesisateessa) riitti, kiitosta vaan. Katinka oli tarkoitus juoksuttaa (meni kaksi alkeistuntia) tuntien jälkeen, mutta vesisateessa ei viitsinyt, ettei selkä kylmety. Joten Henna venytteli jalat ja itse vähän hieroin selkää. Kokeilin myös pikaisesti geeliä satulan alle ja tuntui ihan hyvältä, josko ostaisi sellaisen. Pitää vaan testata ratsastaen.

Musta laitettiin vielä Mi:n kanssa samaan tarhaan ja pojat vinkui kuin parhaatkin possut. Otin kuvia Annen kännykällä samalla kun vahdin ettei pojat tapa toisiaan. Vähän tuli pystyyn hyppelyitä (ensin ne vaan kyräili toisiaan useamman minuutin kauempaa) ja muutamia takajalkojen potkujakin (sen jälkeen kun Mi yritti hypätä Mustan selkään). Kun alkoi sataa kunnolla, niin menimme katokseen suojaan ja pojatkin hiljeni. Anne kävi vilkaisemassa yhdessä vaiheessa ja sanoi, että nätisti on molemmat samalla heinäpaalilla, lupaili kuitenkin vielä seurailla. Musta saa mennä yöksi sisään ja olla taas viikolla enemmän ulkona, kun on luvattu lämpimämpiä öitä.

Huomenna vielä edessä russimestaruuksien vika osakilpailu, mua jännittää tyttöjen puolesta jo nyt!

Musta ja Mi

Astetta karmeampi hevonen

Paremminkin on mennyt

Perjantaina oli estevalkku, Musta köpötteli sitä ennen kaksi puomituntia joiden välissä oli puolen tunnin tauko. Itse ratsastin tuon puolituntisen Katinkalla, se kun ei mennyt kuin ensimmäiselle puomitunnille (ja sitä ennen yhdelle ulkomaalaisryhmälle). Oli hieman väsyneen oloinen, mutta heräsi vauhtiin pienen työskentelyn jälkeen. Vasen laukka vaatii vielä selvästi työstämistä, muuten alkaa kulkea jo ihan mukavasti. Pitänee vielä alkuviikosta käydä kerran tai kaksi selässä taivuttelemassa, jotta varmasti on notkea russimestaruuksien vikassa osakilpailuissa, joissa ratsastetaan sekä koulu- että esteosuus. Päätettiin nyt myös nostaa kaura sinne puoleen litraan, kun on ollut hieman nuutunen oloinen välillä, vaikka on melko kevyellä ollutkin. Henna pääsi hoitelemaan Katinkan pois ja Mimmi venytti etuset Hennan pestessä suitsia.

oikein edustava kuva Mustasta

Musta näytti toisen puomitunnin alkupuolella yhtäkkiä ep:ltä, mutta tutkimisen jälkeen jalasta tahi kaviosta ei mitään löytynyt ja kun lähti uudelleen liikkeelle olikin ihan puhdas. Oli varmaan astunut jotenkin huonosti ja vähän nuljahtanut jalka, mikä tuntuu epämiellyttävältä hetken tapahtuneen jälkeen. Jokainen varmaan joskus itsekin nuljauttanut nilkkansa ja tietää miten ikävältä tuntuu kävellä tai juosta vähän aikaa sen jälkeen. Hyvä kumminkin, ettei mitään vakavampaa. Heti selkään noustuani huomasin kyllä kahden peräkkäisen vapaapäivän negatiiviset vaikutukset: poni oli jo seistessäänkin hyvin kieron oloinen. Oikea kylki tuntui pullahtavan ulos ja vasen sitten kaareutuvan sisään, banaani mikä banaani. Lisäksi oikea pohje ei mennyt millään rehellisesti läpi ja kaikki kaarteet ja käännökset oli jotain melko karmeaa. Musta oli myös jotenkin väsyneen oloinen kahden puomitunnin jäljiltä, mutta turhaan hillumiseen sitä energiaa kyllä riittii. Lisäksi vuorossa oli hieman haasteellisempi tehtävä eli alkuverkaksi puomeja s-mutkalla ravissa (meni jotenkuten) ja sitten laukassa niin, että puomien pääälle laukanvaihdot (voi luoja auta!)
Laukassa Musta painui tosi paljon oikean pohkeen päälle, joten se viimeinen kaarre oli jotain ihan muuta kuin kaarre.. Pitkällä sivulla tehtiin avoa ja sekin oli aluksi hankalaa eikä Musta oikein rehellisesti taipunut sisäpohkeen ympärille vaikka avo ihan siedettävää olikin.
Hyppääminen aloitettiin perus pysty-pysty linjalla kuudella askeleella. Ekalla kerralla vauhtia oli vähän liikaa ja ekalle tuli megahyppy (este tosi matala, ehkä 60cm), jonka vuoksi tultiin kuudella askeleella ihan pohjaan toiselle. Myöhemmin taas väliin tuli seitsemänkin askelta, jos eka hyppy lähti liian läheltä. Ja ne seitsemän askelta toi meidät taas ihan pohjaan sille seuraavalle (joka parin hypyn jälkeen nostettiin okseriksi). Anne hilaili okseria pikkuhiljaa ylemmäksi niin, että takapuomi oli jossain 90cm tienoilla ja etupuomi 10-15cm alempana. Kerran jäin vähän epäröimään, mutta Anne onneksi karjaisi siinä vieressä, niin Musta hyppäsi. Seuraavalla kerralla se painoi ohi väistäen sitä reunaa missä Anne oli seissyt, vaikka Anne ei edes seissyt siellä enää. Ei kun uusiksi ja lopulta päästiin yli pari kertaa ihan nätisti (ja tultiin taas sillä kuudella askeleella jopa hieman lähelle). Mua alkoi jostain syystä kammoksuttamaan se okseri, vaikka ei järin korkea ollut ja tultiin ihan hyvillä askelilla sille.. yli mentiin silti kun vaan päätin niin. Olin melko yllättynyt tuosta ohi menosta, yleensä Musta pysähtyy esteen eteen, harvoin pääsee ohi menemään. Lopuksi tultiin vielä s-mutkaa ristikoilla molemmista suunnista eikä oikein vieläkään meinannut laukat vaihtua (ja tiet oli jotain tosi hirveitä). Viimeiseksi pientä rataa eli suhteutettu, suunnan vaihto koko-rata-leikkaalla (keskimmäinen ristikko) ja s-mutka, joka sitten lopulta meni ihan ok. Kaiken kaikkiaan ei todellakaan mikään parhaiten toimiva hevonen (pikku provosoituja pukkeja ei edes lasketa), mutta hengissä selvittiin. Loppuverkaksi kävin vielä kävelemässä maastossa Annen ja Orhideen kanssa. Anne sanoi, että olen sentään oppinut ratkaisemaan noita kielto-ongelmia ihan hvyin itsekin, vaikka tunti ei kaikkein parhaimmalla tavalla mennytkään.
Kävi kyllä mielessä, että tästälähin Mustalla ei ole kahta vapaapäivää peräkkäin, ellei korkeintaan keskikesällä lämpimällä kelillä. Vaikka nytkin oli laitumella, niin jotenkin oli jäykistynyt ihan toispuoleiseksi.

kuva harjoituksesta

Lauantaina Musta meni aamusta kolme alkeistuntia, joista viimeinen oli ihan talutusta. Edellispäivää ajatellen päätin itse ratsastaa kangilla, josko poniin saisi jonkinmoisen kontrollin. Suunnitelmissa taivuttelua ja kokoamisia sekä vähän niitä keskiravi-harjoitteita. Sunnuntaille jää sitten kevyt matalana verkkailu pohkeenväistöineen ja muineen. Todellisuus oli kyllä jotain muuta. Musta oli melko vastahankainen myötäämään yhtään mihinkään suuntaan ja paljon joutui tekemään käynnissä töitä ennen kuin mitään sai aikaiseksi. Sen jälkeen nopeita käynti-ravi siirtymiä ympyrällä, nämä alkoivat jo sujua, vaikka ulkolapa välillä yrittikin omille teilleen. Takapääkin eli välillä ihan omaa elämäänsä ja tuntui että heti kun korjasi takapäätä pysymään paikoillaan, lähti lapa johonkin. Argh!
Laukassa Musta puski ulospäin, ihan sama kumpi suuntaa oli, enkä edes yrittänyt kääntää pientä ympyrää vaan ihan reiluja pääty-ympyröitä. Leveyshalkaisijalla laukanvaihdolla suunnan vaihto. Vasemmasta oikeaan tuli superhyvät vaihdot, oikeasta vasempaan joko ennakoi tai puski vasemman pohkeen päälle jo ennen kuin ehdin kääntämään ja oli täysin vino vaihdossa (joka ei tietenkään sitten mikään hyvä ollut). Pieni hetki käynnissä töitä, jonka jälkeen vielä muutama yritys, jotka meni ihan kohtalaisesti. Loppuravit eteen-alas. Aikaa meni onneksi vajaa tunti, mutta en muista koska Musta olisi viimeksi ollut näin huono ratsastaa, tuntui paikoitellen huonommalta kuin edellispäivänä. Ehkä se siitä työnteolla vertyy.. (sormet ristiin ja toivomaan)

Katinka hoitajienpäivän 'uhrina' narukaulalla ratsastuksessa Mimmin kanssa

Kouluvalkku ja vieraissa taas..

Käännetään ja väännetään

Maanantaina oli Pilvin valkku ja vaikka kerkisin tallille hyvissä ajoin ennen alkua, laitoin Mustan melko nopeasti kuntoon, en taaskaan kerinnyt turhan paljon kävellä alkuun. Aloitettiin verkka ihan perus siirtymillä käynti-ravi-käynti, joissa haettiin taas nopeutta pohkeelle ja rentoutta. Tarkkuutta sai myös kiinnittää siihen, ettei Musta lähtenyt alaspäin siirryttäessä pinkomaan hirveän kovaa vauhtia vaan jäi rauhassa (mutta reippaasti) kävelemään mun alle. Pohkeelle sai reippaaksi melko nopeasti, päätin tällä kertaa kokeilla kannuksia valkussakin, joten auttoivat lie asiaa. Alkuverkan jälkeen lähdettiin tekemään laukkatyöskentelyä, vaikka Musta olikin mukavan rento jo tuossa alkuverkassakin. Pari nostoa ensin ympyrällä käynnistä ja ravista, sitten pitkää sivua laukkaa ja sinne kaksi pienehköä volttia (joo, kääntyyhän se kun kääntää..) Sitten vastalaukka kaarteita samalla loivalla kiemuralla kuin viime kerrallakin. Nyt siihen vielä voltti keskelle, jos meinasi lähteä painumaan uraa kohti lapa edellä. Tosin tämä oli ongelmana vasta vasemmassa laukassa, oikeassa oli superhyvä. Laukassa tuppasi vähän kuumumaan eli ei olisi jaksanut mennä pientä, terävää, koottua laukkaa jota pienet voltit vaati, vaan yritti levähtää ja painaa hirveää kyytiä eteen (kannukset liikaa??)
Pienten välikäyntien aikana keskusteltiin keskiravista ja lähdettiin sitten ravityöskentelyssä hakemaan sen alkeita. Eli ympyrällä ensin hidasta pientä ravia (kuitenkin niin, että hevonen polkee hyvin) ja siitä isonnetaan, mutta palataan odottavaan raviin heti jos hevonen kipittää (niinkuin Mustalla helposti käy). Pilvi auttoi vähän maasta raipalla naputtelemalla pyllyn päälle ja muutamia pätkiä saatiinkin jo vähän isompaa askelta ilman kipitystä. Samalla oli tärkeää pitää etuosa kevyenä, jottei painu alas. Tämä nyt on vain yksi tie roomaan, mutta koitetaan sitä.. Maastossa voi myös mennä, kun siellä Musta venyy helpommin. Ohjeiksi sain vain heti ottaa edestä ylös jos alkaa kopsimaan takasilla etusiin. Pikaisesti vielä eteen-alas ja Musta sai jatkaa alkeisköpsylle loppuverkaksi. Kouluvalkussa oli myös kokeilussa Mustan uudet 'bling-bling' -suitset, jotka ystävällinen postikuski oli tiputtanut postilaatikkoon. Suitset on Salaman vanhat (eli pari kertaa käytetyt) ja ihan kivat Mustalla. Kuvaa en ole valitettavasti vielä kerinnyt pojasta nuo päässä ottamaan. Salaman sivulla ne näkyy Salaman päässä.

Illan kouluvalkkuun sainkin sitten Annelta Foriolan, jonka selässä olen istunut tasan kerran: viime vuonna tallin mestaruuskisojen bonus-kierroksella, jossa hevoset arvottiin. Kun ohjeiksi vielä tuli, että kädellä ei saa olla yhtään kiinni, niin enhän minä raukka uskaltanut ensin ottaa niitä edes oikeasti tuntumalle. Tunnilla tulimme pituushalkaisijalla ensin käynnissä muutamin pysähdyksin, sitten ravilla käyntisiirtymin. Pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa. Foriolan kanssa meni lähes koko puolitoistatuntinen yhteisen sävelen löytämiseen, joten laukka jäi pariin nostoon (joista ensimmäinen epäonnistui surkeasti, kuski ei vaan osannut..) Halkaisijaa tulin myöhemmin avossa, jotta se suoruus ihan oikeasti löytyisi. Meno parani ihan huimasti loppua kohden ja muutenkin sen jälkeen, kun uskalsin ne ohjat ottaa ihan oikeasti käteen. Pohkeenväistöt oli helppoja, samoin avo sen jälkeen kun tajusi olla tekemättä liikaa siellä selässä (eli lähinnä ajattelemaan sitä avoa ilman varsinaista tekemistä). Oikein kiva hepo, vaikka ei todellakaan ihan mun tyylinen (liian nopea reagoimaan näin hämäläiselle). Vierailla hevosilla oikein korostuu ne ongelmat, mitä Mustan kanssa on (ja ehkä pysyy piilossa), joten oli mukavaa taas vierailla. Remokin on mulle jo johonkin koulutunnille ratsuksi luvattu, katsotaan koska pääsen sitä kokeilemaan.. Mukavaa oli myös huomata, että kaipa mä osaan ihan oikeasti ratsastaa edes auttavasti, kun muutkin hevoset saan peräänantoon (edes pienellä työllä) kuin vain omani. Foriolan kanssa tosin olisi paljon auttanut, jos olisimme tehneet ympyrällä töitä. Mun on aina paljon helpompi ratsastaa avut kunnolla läpi ympyrällä kuin suoralla.

Katinka on jo melko pörröisen näköinen.. klipperi alkaa pikkuhiljaa kutsua!

Tiistaina Musta köpsi alkeistunnin ja sen jälkeen lähdettiin maastoilemaan Mimmin ja Veeran kanssa (Mi ja Remo ratsuina). Tuli testattu samalla Remon maastovarmuus ja toimi kuin ajatus (tai kello tai juna kiskoilla), siis ihan superhyvä maastohepo! Mi kävi vähän kierroksilla, onneksi Mimmi ei.. Mentiin pari keskireipasta laukkapätkää ja reipasta ravia. Käytiin Maisa-järven rannassa (jotta tytöt näki missä se on) ja bongattiin pari hirvikärpästä (siihen loppui meikän tän syksyn maastoilut ennen yöpakkasia!!)
Katinkaa pyörittelin parikymmentä minuuttia käynnissä ja ravissa ennen tunteja (olin varannut reilummin aikaa, mutta perhanen Epron ei antanut laitumelta kiinni ja siellä menikin sitten tovi -.-)
Nyt alkaa asetus jo löytymään oikealle ongelmitta, joten ratsastin ympyrällä samaa keski-ravi-alkeita kuin Mustan kanssa valkussa. Pitäen tietty samalla huolen, että pysyy nätisti pohkeiden välissä eikä lavat karkaa omille teilleen. Mikä on Katinkan kanssa jostain syystä p a l j o n helpompaa kuin Mustan. Pari laukannostoa ilman että turpa karkaa taivaisiin ja Katinka sai jäädä alkeisköpsyyn.

Keskiviikkona molemmilla poneilla vapaa ja Musta sai jatkaa vapaitaan vielä torstainkin laitumella Kitiman seurana.

Torstaina oli taas Dinon agitreenit ja poika oli ihan virittynyt kun päästiin hallille. Ei sietänyt yhtään Mercin leikkiyrityksiä ja yritti rähjätä kaikelle liikkuvalle. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut Merci joka kyllä lähtee heti mukaan haukkuloihin (tai jopa aloittaa ne). Pojat sai jopa lenkeillä hiljaisen Argosin avaamaan sanaisen arkkunsa muutaman kerran.
Treenit meni ihan kivasti, ryhmässä oli nyt 5 koirakkoa, mutta tehtiin reilu tunti, niin ei haitannut. Onneksi Dinolla oli Merci seurana, niin ei unohtanut olevansa russeli (muut oli 2 puudelia ja 2 shelttiä). Pari kertaa meinasi mopo karata kunnolla käsistä, mutta Eve oli hereillä ja sai lopetettua hillumiset alkuunsa. Paria ylimääräistä putkea ja hyppyä ei lasketa hillumiseksi.. Pujottelu oli ihan super, kun Dino taas muisti homman nimen. Rata oli eräänlainen pyörittelevä hyppyrata parilla putkella. Lopuksi tekivät vielä keinua ja Dino meni hihnassa, niin ei jännittänyt yhtään. On se toisaalta hassua asia, miten tuo hihna antaa sille varmuutta. Mercikin osasi käyttäyty ihan nätisti vaikka aluksi yrittikin koheltaa. Palkkioksi sai lopussa jakaa Dinon loput treenilihapullat. Ja hyvältä maistui!

Merci ja Dino - päivän leikeistä väsyneet

Kisat ja vieraissa..

ja kaikkea siltä väliltä

Perjantaina estesileää tai oikeammin puomityöskentelyä. Huomasi, että hyppäämisestä ollut taukoa, kun Musta innostui ihan pelkistä puomeistakin. Himpun saattoi mukana olla väsymystäkin, kun köpötteli ensin alkeistunnin ja sen jälkeen vielä Birgitan kanssa ennen meidän 'este'tuntia. Puomeilla tehtiin muutamaa erilaista peruslinjaa. Vähän Musta yritti puskea oikean pohkeen päälle (kuten aina) mutta loppua kohden parani. Ratsastettavuudeltaan ei ollut kaikkein parhaimmillaan, melko rento kuitenkin. Ponipoppoo pääs vielä laitsalle muutamaksi tunniksi ja me ruvettiin rakentamaan kisarataa seuraavan päivän kisoja varten (kun Pete ensin lanasi kentän). Rakennettiin ja suunniteltiin ja koristeltiin ja suunniteltiin vähän lisää. Hienoa jälkeä tuli, täytyy kyllä sanoa. Annen kukat pääsi taas tosi toimiin yhdistetyiksi johteiksi ja koristeiksi. Harmi kun ei sattunut olemaan kännykkä taskussa, jotta olisi saanut kuvan radasta, niin hieno siitä tuli. Mila ja Siiri ahkeroi vielä illalla ponit tarhaan nukkumaan ja aamulla pyyhkivät pahimmat pölyt/kurat esteistä. Mun hommaks jäi ratapiirrosten puhtaaksi piirtäminen ja se hoitui seuraavana aamuna kohtalaisen kivuttomasti (worksin word ei ollu niin yhteistyöhaluinen kuin perusword eli pitäis ilmeisesti asentaa sekin..)

Kisat alkoi lauantaina vasta neljältä, joten tallille menin puolilta päivin. Ratapiirrokset paikoilleen ja kanslia muutenkin kuntoon. Äänentoistolaitteet kondikseen, kummasti se aika hurahti ja ekat ulkopuoliset tuli kun käveltiin rataa lasten kanssa. Oma radan kävely jäikin vähän huteralle pohjalle, kun opetin enemmänkin ristikkoluokan rataa sitä ratsastaville. Sitten alkoi huiske ja hulina kun tytöt puunasi poneja. Mulla ei järin kiirettä ollut, kun starttasin vasta toisessa luokassa, mutta hain (tai haetutin) Mustankin sisälle melko varhain. Seiskakympin verkassa kaikki hypyt meni melko juureen, sekä pystylle että okserille (vaikka sille osuttiinkin himpun paremmin). Muuten toimi melko kivasti, varsinkin liikkui hyvin eteen (oli vain mini kannukset). Radalla kaikki meni täysin nappiin, toiseen vaiheeseen asti. Tempo ja rytmi säilyi hyvänä, tiet oli jees ja joka ikinen hyppy osui kohdalleen. Toisessa vaiheessa joku (ei nyt mainitä ketään nimeltä), lähti vähän ahnehtimaan, toi ponin lyhyellä lähestymisellä okserille ja vielä vähän tyrkkäsi, lähti itse hyppyyn ja jätti ponin yksin. No ei taatusti hyppää sen Messilässä tapahtuneen jälkeen jos oon vähääkään edellä ja pitäis ihan juuresta lähteä. Mä sitten kellahdin pyrstölleni maahan, tosi pehmeästi tosin. Kelasin siinä hetken, että kuinka tähän päädyttiin, nousin johteina olleilta postilaatikoilta uudestaan kyytiin ja jatkoin toisen vaiheen loppuun. Loppu menikin taas tosi hyvin ja ilman hutilointia ois tullu ihan hyvä aikakin. No, tekemällä oppii.. Anneltakin tuli kehuja perusradasta, sanoi, että meni tosi hyvin eikä poni ajatellut hetkeäkään taakse. Sujuvaa ja rennon reipasta menoa.
Kasikympin verkan aikana alkoi ihan järjetön sade. Pystylle tuli hyvät hypyt, okserille Musta kielsi joka toisen (jäin itse vähän epäröimään). Odotettiin sade, jonka jälkeen ulkopuoliset lähti, kun luuli kentän olevan liukas eivätkä uskoneet, kun sanottiin ettei todellakaan ole. Meitä jäi sitten neljä hyppäämään sen kasikympin. Itse tein vähän pidemmät tiet kuin alunperin kaavailin ja sille samaiselle okserille tuli vähän huono lähestyminen ja jäin epäröimään, jonka takia Musta kielsi. Uusi yritys ja yli. Suvi teki Konstan kanssa tasaisen ja siistin (sekä nopeankin) radan ja voitti, me tultiin toiseksi (Essillä ja Kitimalla yks kielto ja pudotus, Hennalla hylky). Ei oltaisi kyllä puhtaallakaan radalla peitottu Suvia ja Konstaa ajassa, itse tein sen verran pidemmät tiet.
Musta hyppäsi vielä Birgitan kanssa ristikkoluokan voittoon eli pari rusettia taas poikaa koristamaan. Ihan tyytyväinen olen suorituksiin vaikka pari omaa mokaa olikin. Seiskakympin perusrata oli kuitenkin niin unelmahyvä, että sen voimin jaksetaan taas eteenpäin.

Tää oli se meidän 'surman'este. Kuva perusradalta 70cm. Pinja kuvasi

Sunnuntaina hypeltiin Mustan kanssa ristikoita (ja pari oli pystynä) samaan aikaan kun Riina hyppeli Roventalla ja Anne Remolla. Musta oli innoissaan ja tehtiin erilaisia kaarevia linjoja. Sarjan eka osa oli poistettu ja kaikki okserit oli vain pystyinä (esteet ristikkoluokan jäljiltä). Sai tosiaan ihan näppäriä kaarteita ja erilaisia 'ratoja' noilla esteillä (katso ratapiirustukset alempaa). Ennen hyppelöitä Musta meni yhden tunnin ilman satulaa, kun satula oli mulla vielä pesussa edellisen päivän kurarallin jäljiltä. En vaan millään viitsinyt lauantaina jäädä litimärkänä vielä varusteitakin puunaamaan..
Anne hyppeli vielä Foriolalla ja Päivi Vürstilla (tutummin Vysti). Päivi ilmeisesti kyllästyi mun yllyttelyihin ja rataehdotuksiin, kun totesi jossain vaiheessa, että tule itse hyppäämään. Pienen yllytyksen jälkeen hain kypärän ja kiipesi Vystin kyytiin. Pari kierrosta ravia, että poika vähän rentoutui ja sitten pienet pätkät laukkaa, jonka jälkeen niitä ristikoita. Meni ihan kivasti. Pääsin hyvin hyppyihin vaikka onkin ihan erilainen kuin Musta ja viimeksi olen hypännyt Vepsillä kun sitä oli ostajaehdokkaat katsomassa ja esittelin ratsain. Siis hypännyt jollain muulla kuin Mustalla. Parille ristikolle vähän kiemurteli ja yhden hyppäsi sitten paikoiltaan kun yritti pysähtyä. Muuten meni kaarteetkin ihan hyvin. Vähän alkoi olla väsynyt, joten onnistuneen pikkuradan jälkeen ravia eteen alas, jossa taas rentoutui mukavasti. Päivi otti itselleen jotain videota muistoksi, mahdollisesti se tullaan joskus näkemään täälläkin.. Vysti oli ihan hauska poika kentälläkin, mähän olen vain maastoillut sillä muutaman kerran.

70cm rata arv. 367.2. 3 portti, 6 muuri.
 

80cm rata. arv. A.2.0
punainen viiva on lähtö-maali -linja

Kisakuvia tulee varmaan myöhemmin lisää, kunhan ensin saan niitä itselleni.. Jatkan kuluvaa viikkoa seuraavassa postauksessa, jotta ei tule taas ihan kilometrin mittaista.