Viikon vitsit

Vaikka aina ei oikein naurata..

Torstaina olin estevalkussa, meitä tosin olikin viisi ryhmässä, mutta mahduttiin ihan hyvin, kun ei kellään mitään suurempia ongelmia tullut. Mun 'pyynnöstä' rataharjoitusta (tai tynkää ainakin). Alkuverkka puomeilla, joista keskimmäistä hilattiin pikkuhiljaa ylemmäs. Sitten oli vielä laine ja pari ristikkoa. Nyt on tosin niin pitkä aika jo tästä treenistä tätä kirjoittaessani, etten ihan satavarmasti muista noiden muiden esteiden sijaintia (ellen sitten ole piirtänyt kuvaa esteistä jo aiemmin..)
Musta oli ihan hyvä ratsastaa, vähän tuppasi taas puskemaan varsinkin oikean pohkeen päälle. Mikä kumma siinä on ettei sitä vaan voi kuunnella samoin kuin vasenta??
Aluksi oli tosi jäykkä, mutta vetryi laukasta ja lopputunnista oli jo ihan normaali. Hyppelyiden jälkeen Musta jäi vielä alkeistunnille ja itse lähdin kiireellä Dinon treeneihin, joissa jouduinkin itse juoksemaan tällä kertaa.

Dinon treenit meni kivasti, koira paikkaili mun mokia muutaman kerran ja toimi muutenkin hyvin. Itse olin taas vaan vähän pihalla kun niin harvoin ohjaan ja pari kertaa tein ihan samaa virhettä mistä Evelle aina motkotan eli 'työnsin' Dinon esteelle (ohi siitä). Merci odotti tosi nätisti kopassa treenin ajan. Kontaktit oli Dinolla ihan super, samoin putkeen menot. Pujottelu tuotti vähän ongelmia, niin otettiin sitten hihnassa.

Super-agility-koira

Perjantaina Musta kipitteli pari lasten tuntia ja itse menin hiekkakuopalla ympyrätyöskentelyä. Aluksi niitä 'avoja', joita osteopaatin kehotuksesta treenaamme (eli ympyrällä takapäätä ulos niin, että takaset astuu hyvin ristiin. Taivutuksella ei niin merkitystä.) Kun takapää oli aktivoitu, siirryin siirtymiin. Aluksi ihan käynti-ravi -siirtymisiä melko nopealla rytmillä, sen jälkeen käynti-laukka-ravi-käynti -siirtymiä eli aina noin neljännesympyrä per askellaji. Lopussa Musta oli taas tosi kiva ja rento, vaikka hiekkamonttu onkin vähän upottavampi ja niin ollen raskaampi kuin kenttä. Vaadin vielä laukannostoissa kunnolla takapäätä toimintaan ilman että karkaa edestä. Loppukäpsyt käytiin kävelemässä käärmetiellä, niin tuli kerrankin tehtyä tarpeeksi pitkät.

Lauantaina Musta meni taas pari lasten tuntia (joista toinen taluttaen). Sen jälkeen menin itse tunnille, jossa ratsastettiin paljon halkaisijalla ympyröitä ja siirtymisiä. Musta oli ihan jees (rento ja pyöreä), mutta ei kaikkein parhaimmillaan. Nyt on tosin päästy siihen pisteeseen, ettei peräänantoa tarvitse lähteä hirveällä työllä hakemaan, vaan se tulee jo enemmän ja vähemmän automaattisesti. Samoin rentous löytyy jo itsestään eli enemmänkin tehtäväksi jää takapään kunnolla aktivointi ja tahdin säilytys. Siis näistä aineksistahan se peräänantokin sitten tulee..
Tunnin jälkeen pesin varusteet pikaisesti ja loppuiltapäivän vietinkin hilluvien Mimmin ja Millan kanssa, kuunnellen heidän ihastuneita kiljahduksiaan esteiden väreistä. Maalattiin joitakin vanhoja puomeja ja uutta porttia (siis meille uutta porttia, vähän isompaa kuin nykyinen) ja väreiksi valikoitui (löytyi) oikein hento vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sellaiset kunnon baby-värit. Tytöt oli niin maalien lumoissa ettei maalauksesta meinannut välillä tulla mitään. Itse tyydyinkin sutimaan muurilaatikoita siistimmiksi punamullalla. Että terkut vaan tytöille ;)

Tässä kuvaa meidän pikkuportista, ihan omin pikkukätösin Annen kanssa tehty..

Dino vietti lauantain Agilityn epiksissä Even kanssa (Eve haki kotoa ja palautti tallille). Ihan uusi paikka ja uudet esteet. Muutamia virheitä siellä oli tullut, mutta jokainen sai mennä saman radan kaksi kertaa, niin ihan hyvinkin sitten meni. Tärkeintä että oli rento ja innoissaan uudessa paikassa. Joku tuijottelu-kisa oli kuulemma jonkun parsonin kanssa siellä tullut, mikä osaltaan vähän häiritsi Dinon keskittymistä.

Sunnuntaina pakattiin Musta ja Oromis autoon ja kurvattiin Takkulaan estekisoihin. Sää oli melko kamala, mutta onneksi sade oli enemmänkin tihkua kuin kunnon ropinaa. Kenttä oli tosin jo valmiiksi ihan märkä ja höystetty muutamalla jättimäisellä lätäköllä. Radat (ja esteet) ei olleet helppoja ja seiskakympissä tulikin sarjalle kielto (eka osalle), tokalla yrittämällä siitä kuuden metrin välistä kahdella (!) askeleella ja paikallaan hypyllä yli jälkimmäisestäkin. Loppurata menikin tosi kivasti. Kasikympissä oli sama rata, joten ei onneksi tarvinut mennä kävelemään enää uudestaan sinne lammikoihin. Tein itse mokan kolmannelle, jolloin Musta kielsi ja toinen kielto tuli sarjan b-osalle (pysty-okseri sarja, jossa okserin alla laatikot, mutta pystyn ei. Melko moni kielsi sarjalla). Siitä päästiin sitten 3. yrittämällä lopulta yli ja loppurata menikin taas kivasti (jopa mun kammoama trippeli). Harvinaista kyllä, radan sai jatkaa loppuun hylyn jälkeen..
Verkka oli maneesissa (jossa kyllä huono pohja), missä molemmat pojat käyttäytyi mukavan asiallisesti. Oromikselle tämä oli eka maneesi-visiitti, joten aluksi vain ravattiin possujunassa kevennellen ympäri maneesia, kunnes Oromis rentoutui. Oli siis tosi märkää ja kylmää eikä radatkaan menneet ihan kuin strömsössä, mutta hyvää kokemusta tuli. Ja yhä, tuo kasikymmentä tuntuu kisoissa tosi kivalta korkeudelta.

Onneks en ihan hirveesti makaa tuolla kaulalla.. meidän 'kauhujen' este viime tallin kisoista. Tässä 80cm (takapuomi oli tosin 85cm, mutta..)