Laukkaa ratsu reima

Ravirata kovassa käytössä

Perjantaina kävimme Mustan kanssa pellolla vähän verryttelemässä vapaapäivän jälkeen. Musta oli kovin yskäinen ja yski jo tarhasta haettaessa muutaman kerran sekä karsinassa. Hetken kävelyn jälkeen köhi myös, samoin ekassa ravi- ja laukkapätkissä. Yleensä Musta vähän köhii kun lämpötila vaihtuu rajusti eli silloin kun tulee yhtäkkiä kovat pakkaset. Olen tämän aina liittänyt ilman kuivumiseen, mutta tällöinkin Musta köhäisee korkeintaan muutaman kerran ratsastuksen alussa, ei siis koskaan tarhassa/karsinassa.
Poni oli joka tapauksessa pirteä ja liikkui innokkaasti ravirataa ympäri. Vähän oli jäykkä, mikä on vapaapäivän jälkeen ymmärrettävää. Ratsastinkin lähinnä rennoksi ja eteen-alas. Laukassakaan en päästänyt turhasti spurttailemaan vaan sai tyytyä kevyempään menoon.

Nousee ne kintut silloin kun poni haluaa..

Lauantaina Musta meni kaksi tuntia, joista ensimmäinen alkeistunti ja jälkimmäisellä, jatkotunnilla, tekivät puomeilla kevyt-istunta harjoituksia. Tuntien jälkeen vaihdoin Mustalle kanget ja kävin ensin pellolla ravailemassa ja laukkailemassa alkutreenit. Musta oli kahden tunnin jälkeen ihmeellisen jäykkä, joten alkulaukat oli ihan paikallaan. Tämän jälkeen siirryin kentälle ja tein ympyrällä ensin käynti-ravi siirtymiä ja kun sain herkistettyä pohkeelle aloin varovasti tehdä kokoamisia rauhallisessa ravissa. Vaadin siis takapäätä melko voimakkaastikin alle ilman että poni jännittyy viulunkieleksi. Muutamat menikin oikein kivasti ja annoin ponin levätä ratsastamalla reippaammin eteen (jossa Musta kyllä yritti lähteä kipittämään) ja jatkaen sen jälkeen toiseen suuntaan ensin käynnillä ja käynti-ravi siirtymisillä. Oikea kierros oli Mustalle vähän hankalampi, kun peppu tuppasi kääntymään turhasti sisälle ja ulkolapa karkaamaan ihan omille teilleen. Kun poni alkoi olla 'suora' ja taipua edes jotenkuten sisäpohkeen ympärille ja asettua rehellisesti, tein vielä muutaman kokoamisen ravissa. Musta oli selkeästi jo väsyneempi eikä olisi millään halunnut ottaa pyllyä kunnolla alle, vaan yritti venkuilla sen milloin mihinkin suuntaan. Lopetin nopeasti kun sain yhden hyvän parin askeleen pätkän. Sen jälkeen vain eteen-alas, missä väsymyksestä johtuen Musta tuppasi etupainoilemaan, joten melko paljon piti vielä pohkeella nostaa ponia 'ylös'.

 

Tallissa kylmetin etuset ja varmuuden vuoksi mittasin hetken päästä lämmön, kun oli alkulaukkojen jälkeen oudon hengästynyt. Lämpö oli kuitenkin normaali ja ponikin taas ihan normaalin oloinen. Ehkä se siis pääsee sunnuntaina raviradalle laukkailemaan Katinkan kanssa. Katinka oli kuulemma torstain estetunnilla onnistunut tiputtamaan ratsastajansa muutaman kerran..

Sunnuntaina Katinka kävi pellolla ensin pienellä hölkällä lasten tunnilla ja odotteli sitten hetken tallissa kun Henna vielä ratsasteli Epronilla. Otin Katinkan käsihevoseksi ja lähdimme Mustan kanssa tekemään alkukäyntejä. Kun Henna sai Epronin hoidettua, kävelimme vielä kiekan pellolla ja sen jälkeen ravailimme tovin ennen ensimmäistä rauhallista laukkapätkää. Anne sanoi, että Katinka oli lastentunnilla ollut väsyneen oloinen, mutta mistään väsymyksestä ei kyllä ollut tietoakaan kun päästiin laukkailemaan. Musta joutui vauhdin kasvaessa tekemään ihan tosissaan töitä pysyäkseen pikku vitipään perässä. Laukkailtiin aina kolmisen kierrosta suuntaansa ja käveltiin sen jälkeen ennen suunnan vaihtoa. Yhteensä laukattiin kymmenisen kierrosta, mikä on lähes tuplaten viikkoa aiempaan. Jopa Katinka malttoi kävellä loppukäyntejä ja Musta raukka oli taas ihan hikinen. Käytiin hakemassa Mustallekin viltti ja käveltiin sekä taluteltiin vielä lisää poneja. Musta yskähti kerran loppukäyntejä tehdessä, ei muuten ollenkaan.

tää on vähän sumea, kun jouduin jonkinverran käsittelemään. Milalla oli mun kamerassa eka väärät asetukset ja lopuissa kuvissa me mennään liian kovaa, jotta niistä saisi selvää..

Puomeilua

Alkuviikon treenailut

Maanantaina Musta kipitteli yhden lasten alkeistunnin, jonka jälkeen tein hetken ympyrällä työskentelyä käynnissä ja ravissa (ylitaivutusta) ja lähdin sen jälkeen pellolle raviradalle Nean ja Simpan seuraksi. Hölkkäiltiin rauhallisesti rataa ympäri ja pyrin vain pitämään Mustan edessä alhaalla. Muutamat pätkät otin rauhallista laukkaa antaen Simpan mennä ensin hetken matkaa edelle. Pari pätkää tuli hyvää pitkää ravia ja sanoinkin Nealle, että ens kerralla tullaan kunnolla ravaileen ja laitan kanget, niin voidaan Mustan kanssa harjoitella keskiraveja Simpan hölkätessä normaalisti edellä.

Tiistaina ratsastin Mustan ennen tunteja ja koska oli vielä valoisaa, hyppäsin pientä jumppasarjaa. Laitoin 4 kavalettia n. 2,5 metrin väleillä ja keskityin vain tuomaan Mustan hyvin ekalla ja sen jälkeen istumaan nätisti. Harjoittelin myös käyttämään uusia ekstra lyhyitä estejalustimia, joilla en vielä tunne oloani oikein kotosaiksi. Mila tuli ottamaan muutaman kuvan kamerallani, jonka kanssa Milalla oli vähän tähtäysongelmia..
Lopuksi otin vielä muutaman hypyn niin, että sarjan toiseksi viimeinen kavaletti nostettiin viimeisen päälle. Tarkoitus säilyttää sama rytmi koko harjoituksen läpi. Muutaman kerran niin, että päällimmäinen kavaletti oli ala-asennossa ja sen jälkeen keskiasennossa (n.75cm). Musta hyppäsi kivasti ja oli innoissaan, muutaman kerran meinasi kavaletit kolista kun pyrki liian reippaassa tahdissa sisään.

 

Tämän jälkeen Musta sai odotella karsinassa viltin alla tuntien alkua ja meni kahdelle tunnille. Molemmilla tunneilla tehtiin puomeja. Ensimmäinen oli alkeisjatko ja toinen jatkotunti. Ratsastin tuntien jälkeen vielä nopeasti ravissa eteen-alas.
Katinka teki kolme tuntia, joista ensimmäinen ihan alkeistunti ja seuraavat samat puomitunnit, joilla Mustakin oli.

Keskiviikkona jatkoin puomityöskentelyä, kun puomit oli valmiina kentällä. Toisen pitkän sivun vieressä oli kaksi puomia (kavalettia ala-asennossa) 12 metrin välillä ja toisen pitkän sivun vieressä 4 puomia n. 3 metrin väleillä. 12 metriin päästiin reippaassa laukassa kolmella askeleella tai rauhallisemmassa laukassa neljällä askeleella. 4 puomin sarja tuottikin vähän ongelmia. Kaksi laukka-askelta oli vähän turhan paljon, mutta yhdelläkään ei oikein meinannut venyä. Ihan aluksi työskentelin ympyrällä yliasettaen käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin ja tehden muutamia käynti-ravi siirtymisiä. Sen jälkeen ensin puomeja ravissa, tehden osan puomeista ympärille voltin (joilla Musta ei olisi halunnut taipua). Kun olin saanut neljän puomin sarjankin sujumaan laukassa, jossa yhdessä vaiheessa Musta meni vähän turhan kovaa ja välittämättä mihin jalkojansa laittaa, jatkoin ympyrällä työskentelyä tehden nopeita käynti-ravi -siirtymisiä melko korkeassa ja lyhyessa muodossa sekä lyhyitä pätkiä lyhyttä laukkaa. Koska Musta oli päässyt puomeilla innostumaan, sujui siirtymiset oikein kivasti.
Katinka oli aamupäivällä ollut Vertsun ratsuna noin tunnin verran, joten en itse ruvennut enempää liikuttelemaan. Oli kuulemma ollut reipas ja Vertsu laukkaillut paljon.

Tässä näkyy koko tiistain harjoitus

Torstain Musta sai vapaaksi.

Koirat on nyt olleet vain 'kotiliikunnalla' eli Dinolla on ollut agilitysta taukoa. Joulun jälkeen oli ensin Mercillä yskää ja sen jälkeen Dinolla, joten tietenkään emme pariin viikkoon voineet treeneihin mennä. Seuraavalla kerralla oli Evellä selkä kipeä, enkä vaan jaksanut yksin lähteä ajelemaan. Treenit pitäisi kuitenkin jatkua Korkeavireellä viikolla 6, joten sen jälkeen enemmän koira-juttujakin tiedossa.

Pojat järven jäällä hillumassa

Pellolla

'Raviradalla'

Lauantaina auto käynnistyi vähän nihkeästi, vaikka olikin reilun tunnin piuhassa. Sitä nää kovat pakkaset teettää.. Musta olikin siis jo haettu karsinaan valmiiksi, joten harjailin sitä joutessani, ratsastajaa ei kyllä näkynyt missään. Juuri ajattelin mennä ratsastamaan itse, kun ekojen tuntilaisten lähtiessä kentälle saapui viimeinenkin ratsastaja paikalle. Onneksi olin kerinnyt poniliinin jo harjata, niin vauhdilla vain kamat niskaan ja kentälle. Musta meni tänään siis lasten alkeistunnin.
Itse irrottelin kankisuitsista vanhoja ja liian isoja kuolaimia (ihan järkky homma, kun niissä on nuo ns. piilolukot) ja virittelin uusia tilalle. Kävin vielä Annen apuna ottamassa lapsia liinaan tekemään ravissa istuntaharjoituksia ja Katinkan ratsastaja sai laukatakin.

Tunnin jälkeen Musta sisään odottamaan, että sain kanget viriteltyä sopivan kokoisiksi. Vähän piti hihnoja pidentää kun pienemmät kuolaimet. Ihan hyvän kokoiset, on siinä ja siinä saisiko kanki olla sen puolisen senttiä isompi, mutta sitä vaihtoehtoa ei valitettavasti ollut tarjolla. Yritin lisäksi ottaa Mustasta siistiä kanki-kuvaa, mutta poni ei ollut yhtään poseeraus-tuulella. Tunti siinä vierähti (tosin vein Roventankin tässä välissä tarhaan) ja Hennakin sai Epronin kentältä siinä vaiheessa kun olin vihdoin viimein valmis.
Lähdimme Hennan kanssa pellolle, jonne Pete oli aurannut 'raviradan' ja pienen 'kentän'. Musta oli ihan banaani ja yritti tunkea päätäänkin oikealle takapuolensa lisäksi. Vasemmalle asettuminen oli muka lähes mahdotonta. Aluksi kierrettiin pari kiekkaa ravirataa vähän hölkäten ja pienellä laukalla (Epron tuli tässä vaiheessa kunnon ravuri-ravilla perässä). Kentällä tein siirtymiä käynnissä ja ravissa sekä muutamat pätkät laukkaa nostaen aina vuorotellen oikeaa ja vasenta (kierroksesta viis, kun laukat tein vain suoralla). Loppuun vielä reippaampaa laukkaa raviradalla ja ravit eteen-alas. Ei ole kaikkein paras idea kyllä lähteä kangilla tollasessa vähän vilpakammassa ilmassa, sormet meinasi aluksi tippua. Lämpeni tuossa laukassa sen verran, että pystyin puolisen tuntia työskentelemään.
Ratsastuksen jälkeen käytin vielä kylmäyskääret etusissa ja ponit sai painua päiväheinille tarhaan loimet niskassa. Kuvailin vielä vähän tavaroita, sulattelin kylmettyneitä varpaita, laittelin iltasafkoja turpoamaan ja lähdin sitten Annen kanssa hakemaan Vystiä ja Oromista pihatosta.
Koirat tuli mukaan ja jäi jotenkin huomaamatta ulos. Tulivat talliin kun lähdimme hevosten kanssa ulos ja jäi siihen käytävälle. Ratsastuksen aikana Merci olikin keksinyt kiivetä kissan perässä tallivintin edustalle portaita pitkin, ei vaan raukka osannut tulla alas..

Vystillä ja Oromiksella mentiin myös pellolle. Vysti oli ihan ruutitynnyrinä ja tosi hankala suustaan. Ei voinut keskittyä mihinkään kun yritin jäädä kentälle Annen kiertäessä ravirataa. Lähdin sitten Oromiksen perään ja ravailtiin molempiin suuntiin. Vystikin alkoi pikku hiljaa rentoutua ja pyöristyä vaikka portin kohdalla pitikin aina pelätä hankeen pystyyn nostettua lavakkoa. Kun Oromis lähti edellä laukkaan, lähti Vysti kuin telkkä pöntöstä ja sitten mentiin. En voinut kuin nauraa ja oli ainakin hepalla hauskaa. Paineltiin pari kiekkaa toiseen suuntaan ennen kuin käännyttiin ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaan kerittiin mennä kolme kiekkaa sinä aikana kun Oromis meni kaksi.. Vystikin alkoi pikkuisen jo rauhoittua ja loppuravit menikin vähän hitaammalla tahdilla. Perjantain pakkasten takia oli Vystilläkin ylimääräinen vapaapäivä ja sen kyllä huomasi.. Hauska heponen se silti on ja ainakin molemmilla oli hauskaa.

luoja tota könötystä

Sunnuntaina Musta meni yhden lasten tunnin ja jatkoin itse sen jälkeen hetken kankityöskentelyä pellolla. Kun Katinka tuli toiselta tunniltaan, hyppäsi Henna kyytiin ja paineltiin menemään 'ravirataa' ympäri reipasta laukkaa. Annoin Katinkan mennä edellä, se kun on kilpailuviettinen ja vetää reippaasti jos toinen on tulossa rinnalle ja Musta tykkää seurata. Ponit päästelikin menemään ja sain jopa Mustan hikiseksi. Katinkalla oli vielä energiaa turhastikin jäljellä, eikä olisi malttanut kävellä tai ravailla loppuverkkaa ollenkaan. Musta taas oli tyytyväisen väsynyt.
Vauhti oli ihan ponien valitsema (tai siis Katinkan valitsema), me Hennan kanssa vain hidastettiin välillä kaarteisiin, muuten annettiin mennä niin kovaa kuin halusivat. Katinka vetelikin tosi hienoa askellusta, harmi ettei kukaan ollut kuvaamassa.

Kuvaläjäys

ECW:n tilaus

Tilasin siis tuossa männäviikolla ECW:ltä, ensimmäisen kerran, yhdessä Nean kanssa ja tilaus saapui viime torstaina eli viikossa. Nealle tuli vain kuparirollerit D-renkailla, mulle sitten vähän enemmän tavaraa..

Tätä lähdettiin alunperin hakemaan, fullneck-toppaloimea ponikoossa. Tämä on kokoa 5'0 ja luulin sen olevan 105cm, mutta lapuissa lukee kyllä 115cm. Joka tapauksessa, koko on Katinkalle juuri täydellinen ja edestäkin istuu kerrankin hyvin (Horzen loimet turhan reiluja edestä). Tämä oli kaikkein edullisin noista fullneckeistä ja onneksi myös kivan värinen. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. Vanha toppis saakin jäädä tarvittaessa paksummaksi sisäloimeksi ja Musta saa kaulakappaleen omaan käyttöönsä (tosin tarvii ehkä pari kertaa talvessa).

Katinka aina niin poseerausintoisena

Mustalle sopivan kokoiset kanget, koko 10cm (seuraava koko olisi ollut 11,5cm joka on Mustan normikuolain). Valitettavasti suoraa (tai mullen-mouth) suuosaa ei tässä koossa ollut, joten on nyt kielentilallinen. Lisäksi bridong koossa 11,5cm. Keskiosa näyttää makuuni vähän turhan isolta, mutta katsotaan..

 

Parit nahkaohjat, toiset ajattelin koulusuitsiin ja toiset Mustan tuntisuitsiin. Molemmissa valitettavasti ärsyttävä lukkokiinnitys, joten laitoinkin molemmat kankisuitsiin. Suitset kun ovat cob-kokoa ja ohjatkin sen mukaiset eli liian pitkät. Nämä toimi tässä kivasti. Pitänee siis hankkia noihin muihin suitsiin vielä myöhemmin omat ohjat.

palmikoita ja sileä

Kylmäyssuojat - toimii, testattu on

sori - kuva on ihan onneton..

Harjaulaukku - pieni ja sievä kisakäyttöön. Tänne tulee showshinet ja letitysvehkeet sekä pari harjaa. Tämä oli ihan viimehetken lisäys ostoskoriin.

Korvalämppärit - näitä pitää opetella käyttämään.

Ötökkämyrkkyä ja harjanjuuri-nestettä - josko Katinkan tukka vihdoin kasvaisi takaisin..

Häntäsuoja Mustalle. Sillä on pahana tapana hinkata kuljetuksessa häntäänsä, varsinkin jos olen siihen letin väsännyt. Neopreeninen häntäsuoja ei pysynyt paikoillaan, testataan jos tämä pysyisi.

Taustana oleva huopa on vanha - yksi Mustan kisahuovista, ei siis uusi hankinta.

Eteen, eteen, eteen!

Robertin valkku nro 2

Torstaina lähdettiin jälleen Annen kanssa Robertin valkkuun. Mulla oli poikkeuksellisesti vapaa, joten halusin tällekin viikolle valkkuun, vaikka alunperin puhuttiin vähän menevämme joka toinen viikko. Oli vähän viileää, mutta onneksi me oltiin tällä kertaa tuntia aiemmin kuin viimeksi ja ilma alkoi kylmenemään toden teolla vasta kotiin ajaessa. Tallilla olikin jo helkutin kylmä ja ponit purettiin, koppi ja auto tyhjättiin melko vauhdilla.
Valkussa jatkettiin samoja teemoja kuin viimeksi eli hyvät, pitkät tiet ja suora hevonen. Oikomaan ei kuulemma tarvi hevosta opettaa, ne osaa sen ihan luonnostaankin. Kaikki tiet piti ratsastaa pitkin maneesin seiniä, mielellään sai vaikka jalka vähän kolahtaakin sinne (mä jätän hirmu mielelläni ns. hajuraon maneesin seinään..) Aloitettiin käyntipuomeilla (3kpl), joista oli aina toinen pää vähän kohollaan kavalettipalikan päällä. Hevosen piti antaa venyttää päätään ja oikein miettiä miten jalkansa laittaa. Mustalle oli vähän pitkät väli, kun saisi mielellään olla aika lyhyet, mutta hyvin selvittiin, Mustahan on melko tarkka jaloistaan. Tämän jälkeen ravipuomeja (4kpl) joissa Mustaa piti ratsastaa kunnolla eteen, jotta ei ottanut ylimääräisiä askelia (taaskin vähän pitkä väli, mutta tekee meille oikeestaan hyvää mennä pitkillä väleillä).

kuva esteistä, keskimmäiset siis aluksi puomeina..

Pitkän sivun suuntaisesti oleva okseri oli ensin puomi-ristikko-puomi -este, johon tultiin sisään ravilla ja (mielellään) jatkettiin laukalla. Tämän jälkeen päädyn jälkeen käyntiin ja käynti puomeille, laukannosto ja toisen sivun pysty laukalla, jonka jälkeen vielä ravipuomit. Mustan kanssa piti pystykin tulla aluksi muutaman kerran, kun ratsastin ylimääräisen pikkuaskeleen jäädessäni epäröimään. No olihan se suoraan jo 75cm, joten mun pää vähän epäröi..
Puomi-ristikko-puomi käännettiin toiste päin ja nostettiin ristikko-okseriksi (siis takapuomi oli ihan suorassa, mutta etuosa ristikkona) ja tähän vielä puomi eteen.. ja sisään taas ravissa (luoja että mä inhoon hypätä ravissa, vaikka se onkin ihan erinomaista jumppaa hepalle ja kehittää ratsastajaakin). Ihme kyllä, päästiin tosta yli ihan ekalla, vaikka mä vähän epäröinkin (jonka takia totakin tultiin aluksi pari kertaa ja mua uhkailtiin, jotta Mustalle laitettais ens kerralla veitset suuhun ni en voi roikkua siellä ees vahingossa..). Tästä ravipuomeille -> käyntipuomeille -> pystylle.
Ihan lopuksi vielä 'rataa' eli puomit ylös (ravipuomit okseriksi ja käyntipuomit pystyksi). Korkeus pysyi koko ajan samana eli n.70-75cm ja mentiin suoraan kaksi kertaa peräkkäin. Mun piti vaan antaa mennä, hakea tunnetta että Musta lähtis viemään mua ja pysyä kevyessä istunnassa (inhoon hypätä myöskin kevyestä istunnasta..) Tokalla kierroksella alkoi jo sujuakin ja tultiin vielä viimeiseks eka okseri kertaalleen. Alkoi Robertkin olla jo tyytyväinen meidän menoon.. 'Rata' alkoi pitkän sivun suuntaisesti olevasta okserista, josta koko-rata-leikkaalla olevalle pystylle -> toiselle pystylle ja viimeisenä toisella koko-rata-leikkaalla olevalle okserille. Ja tästä siis jatkettiin alusta uudestaan.
Annelle ja Oromikselle Robert vähän nosti (5-10cm) ja Anne piti olla auttamatta liikaa Oromista ja antaa sen ottaa itsekin vastuuta jaloistaan/menostaan.

Alan pikku hiljaa rentoutua valkuissa ja tottua tuohon uuteen tyyliin (istuntaan), joten eiköhän se tästä. Terapiaratsastukseksi Robert tätä kutsui (eli harjoitetaan mun päätä pois okserikammosta).

Ei välitetä, että mun kädet on levällään kuin jokisen eväät..

Torstaina oli myös saapunut mun ECW:ltä tilaamani paketti ja kylmäyssuojat pääsikin heti käyttöön valkun jälkeen. Hyvin pysyi jalassa matkan kotiin. Katinkan uuden loimen ehdin myös säätää illalla sopivaksi ja sekin pääsi seuraavana päivänä tosi kokeiluun, kun aamulla mittari huiteli -30 asteessa, iiks. Tämän vuoksi molemmat ponit sai suosiolla vapaan perjantaina ja mä en viitsinyt rassata autoa turhaan ja ajella tallille.. ECW:n ostoksista mahdollisesti kuvia viikonloppuna.

Puomeja, puomeja

Suoruuden metsästystä

Sunnuntaina Musta meni yhden lasten alkeistunnin, jonka jälkeen Anne piti mulle ja Hennalle puomitunnin. Verkattiin itsenäisesti sen aikaa, kun Anne auttoi lapsia hoitamaan ponit pois. Musta olikin jo lämmitelty, mutta Epron ei. Taivuttelin käynnissä ja ravissa avoilla ja ympyröillä ja Musta oli tosi pehmeä ja innokas. Hennan pikkusisko Aino 'pakotettiin' mun kameran taakse ja saikin ihan kivoja kuvia otettua. Meillä oli 3 kahden puomin 'sarjaa'. Yksi leveyshalkaisijalla, yksi pitkän sivun suuntaisesti ja yksi koko-rata-leikkaalla. Näitä mentiin putkeen koko ajan kevyessä ravissa. Tarkoitus säilyttää tasainen tahti ja pitää hevonen suorana puomeilla (ja niitä ennen ja niiden jälkeen) sekä taivuttaa hyvin kulmissa. Musta puski aluksi vähän pohkeiden päälle, varsinkin koko-rata-leikkaalla ja leveyshalkaisijalla. Pikku hiljaa sain sen kunnolla pohkeiden väliin ja käännöksetkin onnistui ilman puskemista suuntaan tahi toiseen. Kun vielä sain keskivartalon tasaiseksi ja kädet rennoksi alkoi leveyshalkaisijatkin onnistua ilman vääntyilyä ja puskemista mihinkään. Lopuksi tehtiin vain leveyshalkaisijalla olevia puomeja peräkkäin aina suuntaa vaihdellen. Tarvittaessa pysähdys tai hidastus puomien jälkeen jos ponit yritti puskea johonkin suuntaan tai ei tulleet kunnolla pidätteestä läpi. Välikäyntien aikana Anne siirsi uran vieressä olevia puomeja kauemmaksi toisistaan ja tultiin näitä kahta puomiväliä laukalla. Taas piti pitää poni suorana ja laukata vain tasaisessa rytmissä eteenpäin. Musta olikin jo ihan jees eikä pahemmin yrittänyt laukassakaan nojailla mihinkään. Ihan lopuksi Anne käänsi jälkimmäisen kavaletin pystyyn ja laittoi puomin päälle. Ja saman rytmin piti säilyä ja vain tulla suora. Oli tosin vähän epämiellyttävää hypätä noinkin matalaa estettä koulujalustimilla..

Ratsastuksen jälkeen Musta pääsikin suoraan kengitykseen. Kengittäjän mukaan säteet on vähän matalat, mutta ei mitenkään hälyttävät ja mistään sädemädästä tms. ei näy merkkiäkään. Ja täytyy myöntää, että kyllä ne vuolun jälkeen näytti jo paremmilta. Lopputalven Musta saa nyt olla ilman Polarpadeja, katsotaan löydänkö ensi talveksi sille uudet vai mitä kehittelen tilsojen varalle.

Maanantaina Musta meni lasten alkeistunnille ja itse ratsastin ensin tiellä avoja ja sulkuja sekä hieman pohkeenväistöjä. Käynnissä ja ravissa poni toimi kivasti, mutta laukassa yritti venkoilla ja puskea ties minne. Menin sitten kentälle kun koulutuntilaisilla oli juuri välikävelyt menossa ja tein laukkatyöskentelyä ympyrällä. Loppuravitkin sain tehdä vielä kentällä ja Vertsu teki loppukäynnit. Tunnin jälkeen venyttelin Mustan jalat ja kylmetin etuset. Oikea puoli oli aavistuksen jäykempi, mutta ei paha. Takaset venytin sekä suoraan, että vinoon.

Tiistaina Musta meni sekä lasten tunnin, jonka aikana itse pidin toisella kentän puolikkaalla alkeistuntia Epronin ja Katinkan ratsastajille, sekä jatkotunnin jolla menivät puomeja. Itse ratsastin nopeasti tuntien jälkeen hevosen reippaaksi, pyöreäksi ja suoraksi. Aavistuksen punki oikean pohkeen päälle, mutta ei ollenkaan paha. Olinkin antanut Veeralle leikkimielisen ukaasin raippakäsittelystä, jos päästää ponin lintsaamaan tunnilla, sen verran suuren työn tein sunnuntaina noilla puomeilla.

Mulla jotenkin tosi järkyttynyt ilme..

Keskiviikkona ratsastin Mustaa vajaan tunnin verran tehden paljon siirtymiä, jotta saisin ponin nopeaksi pohkeelle. Aluksi reilusti ylitaivutusta ympyrällä käynnissä ja ravissa ja sen jälkeen nopeassa tempossa käynti-ravi siirtymiä ponin saamiseksi nopeasti reagoivaksi. Musta pysyi kivasti pyöreänä ja rupesi toimimaan hetken työskentelyn jälkeen kivasti. Otin vielä muutaman siirtymän laukkaan sekä käynnistä että ravista ja annoin sen jälkeen laukata hetken pidempänä. Muutenkin pyrin pitämään ponin työskennellessä hyvin matalassa muodossa, mutta en järin pitkänä. Parit peruutukset vielä ennen loppuraveja. Treeni oli tarkoituksellisesti kevyt ja nopea läpiratsastus sekä ponin herättely silmällä pitäen seuraavan päivän Robertin estevalkkua.
Henna ratsasti vielä Katinkan nopeasti ja poni oli oikein reippaan ja hyvän näköinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa Henna sai Katinkan ihan rehellisesti venyttämään eteen-alas, mikä ei todellakaan ole helppoa. Ponilla tuppasi kyllä laukannostoissa keittämään, kun Henna vaati pysymään pyöreänä eikä heittämään turpaa johonkin yläilmoihin. Harmi, että oli pimeää eikä kameraa mukana, oli oikeasti tosi makean näköistä menoa. Myöhemmin kuulinkin, järkytyksekseni, että Katinka oli kyseisenä päivänä vedellyt tarhassakin menemään pukkilaukkaa Mustan kanssa. Musta kyllä silloin tällöin hilluskelee, mutta en muista koska Katinka olisi viimeksi liikkunut tarhassa muutakuin heinille tai jonkun hampaita/kavioita väistääkseen!!

notkea poni, porkkanan perässä tehdään lähes mitä vain..

Ongelmaratkaisua

eli Robertin estevalmennus

Maanantaina Musta meni lastentunnilla pikku-Venlalla ja itse ratsastin nopeasti vain eteen-alas (ja pohjeavut läpi). Poni oli melko rento ja liikkui ihan kivasti.

Tiistaina jäi taas kamalat tilsat ja Musta olikin heti epätahtinen ja vähän epäpuhdas kun kavioissa oli tilsat. Ei siis mennyt kuin yhden lasten tunnin ja itse jatkoin tiellä työskentelyä kun sain tilsat pois. Oli hyvä niin kauan, kunnes jouduin väistämään autoa pientareelle, jolloin tuli taas tilsat ja alkoi könkkäys. Ainoa askellaji mitä meni könkkäämättä oli oikea laukka.. Tallilla otin polar padit kokonaan pois ja tervasin säteet, jotka etusissa on melko onnettomat. Toinen polarpadeista oli hajonnut jo kokonaan (kiinnikkeet katkenneet). Liekö tuo pienisäteisyys syynä, että Mustalla ei oikein meinaa pysyä nuo padit ehjinä ja 'uppoaa' sinne kavion pohjaan? Katinkankin säteet tervasin, mutta jätin padit vielä paikoilleen. Sillä on säteet hyvässä kunnossa ja padit toimii kuten pitääkin, niihin ei edes alle pääse paljon roskaa kertymään, joten tuo kerran viikossa tyhjennys on riittävä.

Keskiviikkona kenttä oli onneksi aurattu ja koska oli muutama aste pakkasta, ei tullut tilsoja senkään takia. Musta oli taas ihan puhdas liikkeiltään, todella jäykkä vain johtuen edellispäivästä. Melko pitkään sai työskennellä ympyrällä ylitaivuttaen, että edes jonkinmoista notkeutta löytyi. Laukassa hain aluksi melko matalaksi. Kun poni alkoi vertyä jatkoin ympyrällä siirtymisiä melko matalassa muodossa. Käynti-ravi ja käynti-laukka sekä muutama ravi-laukka siirtymä nopealla tahdilla. Tarkoituksena herättää poni kunnolla seuraavan päivän valmennusta silmällä pitäen, mutta välttää liian raskasta työskentelyä ja väsyttämistä. Lopussa oli oikein kivan tuntuinen taas. Henna ratsasti Katinkan ja laittoi ponin töihin, joten minun ei tarvinut.

Henna ja Katinka ennen vuoden vaihdetta - kännykkälaatu, mutta poni on kivan tarmokas

Torstaina lähdettiin vähän ennen kuutta ajelemaan Miekkiötä kohden. Keli oli melko huono ja tuntui koko ajan vain pahenevan. Tuuli oli puuskittaista ja luntakin sateli, vauhti oli melko hidasta ja perillä oltiin noin varttia vaille seitsemän. Onneksi sekä Musta että Oromis on kilttejä poikia ja Anne piti ohjista kiinni molempia kun minä satuloin herrat. Sitten vain kiskomaan saappaita jalkaan. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin, hetken ulkona kävely meinasi jäädyttää varpaani ihan kokonaan, nahkasaappaisiini kun ei todellakaan mitään villasukkaa mahdu. Maneesissa hetki käveltiin ja ravailtiin ennen kuin edelliset poistui ja Robert otti meidät käsittelyyn. Pienet esittelyt hevosista ja kyselyt tavoitteista/ongelmista yms. Minä kerroin ihan rehellisesti, että ongelmat istuu täällä satulan päällä ja ratsastajan päässä.. Hetki vielä ravattiin ja laukattiin. Aluksi tultiin kolmea puomia pitkällä sivulla, melko rauhallisessa ravissa ja ehdottomasti suoralla hevosella. Tästä sain kerrankin kehuja ja Musta olikin mukavan suora. Oma istuntani oli liian pysty ja piti mennä paljon edemmäs sekä lyhentää jalustimia kahdella reijällä. Olinkin jo jonkin aikaa harkinnut lyhentää estejalustimia, hihnat kun on himpun venyneet käytössä, mutta koska itselläni on varmempi olo vähän pitkillä jalustimilla, on se lyhennys jäänyt. Nyt siltä ei voinut enää välttyä ja hetken totuttelun jälkeen tuo pituus tuntui ihan hyvältä..
Puomeja tultiin molemmista suunnista, jonka jälkeen hypättiin pientä ristikkoa ravista apupuomin kanssa. Musta tuppasi painumaan oikean pohkeen päälle ja kaartamaan hirmu tiukasti esteen jälkeen ja Robert halusi nimenomaan hyviä teitä (hyvä ettei tallattu herraa varpaille muutaman kerran kun seisoi 'merkkipaaluna'). Kun itse vähän ryhdistäydyin alkoi Mustakin odottaa esteen jälkeen kääntymistä hyvin. Toiseen suuntaan mentiin suoraan pystynä (okserin takapuomi maapuomiksi), mutta esteen takana oleva maapuomi järkytti Mustaa ja Oromista sen verran, että ne molemmat pysähtyi kerran tuolle surkealle pikku pystylle (kuvassa näkyy kuinka tuo maapuomi siis oli). Keskemmällä kenttää olevan pystyn alla oli kapea vesimatto. Tätäkin tultiin muutaman kerran ravilla ja hyvin pienenä. Kun vesimatto sujui kaikilla hyvin (Musta ja Oromis meni nätisti, ryhmän kolmannella oli aluksi pieniä vaikeuksia) jatkettiin vasemmalle ja keskellä olevalle okserille. Piti säilyttää rauhallinen laukanrytmi. Ennen okserin hyppäämistä Robert vielä kysyi joko tämä korkeus pelottaa mua (siis se oli jotain 50cm), naureskelin vaan, ettei toi vielä..
Vesimatollekin sai tulla jo rauhallisella laukalla. Sen jälkeen hypättiin keskeltä pitkää sivua olevalta pystyltä kaarevalla linjalla toiselle pystylle. Tämä tarkoitus mennä kolmella askeleella ja kun Robert ei tiennyt meidän askeleesta ja sanoin, että tulee yleensä tollaseen väliin (12m) neljä askelta, niin ei kuulemma käynyt. Pitää vain etsiä sellainen tie ja rytmi että tulee kolmella. Ekalla kerralla tuli neljällä, kun otti pikkuaskeleen, mutta muutaman kerran kun meni peräkkäin, alkoi tulla hyvin kolmella. Neljä olisi kuulemma ollut tylsää. Sama harjoitus toisesta suunnasta eli keskipystyltä okserille, sama väli.. Esteitä oli tässä vaiheessa hieman nostettu, niin pari kolme kertaa Musta kielsi (itse lopetin ratsastuksen) ennen kuin päästiin yli. Neljällä tultiin kyllä tuota väliä, vaikka kuinka yritin ratsastaa reippaasti, mutta ei kuulemma haitannut, tärkeintä oli vain mennä sitä minkä itse päättää. Lopuksi pientä ratatehtävää eli alapäässä oleva pysty, josta tiukka käännös vasemmalle ja keskellä oleva okseri. Sieltä päädyn kautta vesimatolle ja linjan keskimmäisen pystyn kautta okserille. Anne sanoi katsoneensa estekorkeudet (muovitolpat, joissa näkyy numerot) ja okserit oli sen 75cm eli vähän turhan paljon mun päälle, jonka takia ne kiellotkin tuli. Mutta ihan hyvä, että tuli näitä ongelmia ilmi jo ekalla kerralla, niin päästiin vähän työstämään niitä.
Valkusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka kammottikin olla vähän siellä edessä (sieltä kun tulee voltilla alas niin helposti hevosen kieltäessä), normaalisti kun lähestyn esteitä melko pystyssä asennossa. Robert piti ilmapiirin mukavan rentona, mutta ei kuitenkaan päästänyt löysäilemään ja vaatii ehdottamasti tarkkaa perusratsastusta ja hyviä teitä (näitä onneksi tahkottu paljon Annekin kanssa, joten..)
Sain jo ensimmäisestä kerrasta paljon enemmän irti, kuin kouluvalkuista ekalla kerralla. Ehdottomasti haluan uudestaan ja olimme Annen kanssa molemmat tyytyväisiä sekä harjoituksiin että valmennustyyliin. Eli perusasiat kuntoon ja homma sujuu kuin itsestään.
Vähän keskusteltiin Mustan kuolaimesta Robertin kanssa, hän kun ei muovikuolaimia kannata, mutta totesi ponin kyllä kääntyvän tuolla nätisti. Sanoi, että koitetaan nyt ainakin seuraava kertakin ennen kuin mietitään mahdollista vaihtoa. Sanoin sileällä käyttäväni niin ohutta metallikuolainta, etten uskalla sen kanssa hypätä, jotta en vahingossa nykäise suusta, on meinaan melko tehokas jarru Mustalle tuo ohuehko kuolain..

epämääräinen kuva esteistä

Perjantaina Musta sai vapaan, harjasin ponin kunnolla ja kevyesti hieroskelin lapoja ja selkää. Tarkoitus oli ratsastaa Katinkalla tunnin jälkeen, mutta tunti alkoi hieman myöhässä ja olin itse menossa seuraavalle tunnille Foriolalla, joten en ehtinyt. Onneksi se nyt on tällä viikolla joutunut töihin tiistaina Mimmin kanssa ja keskiviikkona Hennan kanssa, ehkä se riittää sille täksi viikoksi. Foriolalla menin puomitunnilla, jotta sekin pääsi liikkeelle. Oli jostain syystä kiukkuinen satuloidessa, mitä ei ole koskaan ollut, liekö edellispäivän ratsastaja kiskaissut vyön kiinni liian vauhdilla. Tunnillakin oli aluksi todella levoton päästään, mutta rauhoittui ja oli lopputunnista todella kiva. Foriola on melko erilainen ratsastaa kuin Musta, joten teki todella hyvää mennä taas pitkästä aikaa silläkin ihan kentällä. Laukassa meinasi muutaman kerran karata lapasesta, mutta kun vaan itse muisti istua ympärille, pitää käden rentona ja pidättää istunnalla, pysyi laukka rauhallisena ja heppa pyöreänä. Kesällä voisin koittaa uskaltaa hypätäkin tuolla heposella, kun pysyi niin kivasti puomeilla rauhallisena ja rentona.

Lauantaina Musta meni perustunnin (puomeja) ja lasten alkeistunnin. Ylitaivuttelin ympyröillä hetken molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa ennen kuin siirryin viimeisen tunnin alta pois tielle. Oli melko jähmeän oloinen parista tunnista huolimatta, joten nuo taivuttelut oli todella tarpeen. Tiellä Mustaa kiinnosti kaikki muu paitsi työnteko ja kyttäili hirveästi ympärilleen. Avoista ei oikein tullut aluksi mitään, mutta pohkeenväistössä alkoi pikku hiljaa kuuntelemaan. Tein siksak-väistöjä käynnissä ja ravissa ja rupesin hevosen vähän rentoutuessa tekemään uudestaan avoja ravissa. Käännökset tein takaosakäännöksinä, tosin melko laajoina vielä kun en missään nimessä halunnut Mustan jäävän ruuvaamaan takajalkoja paikoilleen vaan polkevan niillä, joten helpotin vähän. Nämäkin tosin alkoi sujua oikein mukavasti kun niitä tuli useampi tehtyä. Laukassa hain vain loivaa avoa suoristamistarkoituksessa ja lopuksi molempiin suuntiin pätkät loivaa pohkeenväistöä, mikä sujuikin paremmpin kuin koskaan ennen laukassa. Lopuksi vielä rentoa eteen-alas menoa sekä laukassa että ravissa. Kun kyttäilyn sai loppumaan ja ponin keskittymään työntekoon, tuli siitä oikein kiva: pehmeä, pyöreä ja tarmokas.

Kankeilua syksyllä - Mimmin kuvaama. Vähän epätarkka, mutta poni niin kivan näköinen..

Vuoden ekat kisat

Huomattavasti paremminkin ois voinut mennä..

Keskiviikkona molemmat ponit sai vapaata (samoin minä..)

Torstaina Musta meni kaksi tuntia, ratsastin vajaan tunnin sitä ennen, suurimmaksi osaksi käynnissä taivutellen. Jonkin verran ravia ja laukkaa isolla ympyrällä. Musta lämpeni melko hitaasti, joten kunnon töitä en tehnyt vaan lähinnä lihakset lämpimiksi tunteja varten taivuttelulla. Tuntien jälkeen ratsastin itse vielä nopeasti eteen-alas ravissa.

Perjantaina Musta meni lasten tunnin ja koska kentän pohja ei mikään kaikkein paras ollut, ratsastin tiellä avut läpi ja ponin rennoksi. Oli tosi vastahankainen ohjastuntumalle ja puski urakalla pohkeiden päälle, todella hankala aluksi siis. Melko kauan sai työstää pohkeenväistöillä ja avoilla kuulolle ja pyöreäksi, mutta onnistui lopulta. Olisin kisoja ajatellen halunnut tehdä ihan vain pikaisen ratsastuksen, mutta en todellakaan voinut sitä jättää toimimattomaksi.

kameran testailua - asetukset vielä vähän hakusessa

Lauantaina aamulla melko aikaisin suunnaksi Korpikylän Kartanon talli. Tällä kertaa jouduin vuokraamaan Päiviltä kopin ja vetämään itse, kun muuta kyytiä ei saanut. Onneksi oli melko hyvä ajokeli, vaikka parin plussapäivän jälkeen olikin muutama aste pakkasta. Auton ovet oli tosin aamulla jäässä, samoin takakontti, mutta lievää väkivaltaa apuna käyttäen sain lopulta kaikki auki ja tarvittavat tavarat ulos autosta. Mimmi lähti hoitajaksi kisoihin (ja kuvaamaankin kamerallani, tosin jostain syystä niitä kuvia tuntui olevan enemmän muista kuin musta..)
Musta meni nätisti koppiin ja matkusti siivosti. Aamusella ei onneksi paljon liikennettä ollut, niin ei tarvinut pelätä kaupungin valoissa ketään äkkijarruttelija-urpoja.. Perillä poni pois kopista, kamat päälle ja Mimmi taluttelemaan. Itse vaihdoin vaatteet ja seurasin paria suoritusta ennen verkkaamista. Verkassa Musta oli reipas ja innostunut, hypytkin oli ihan ok. Radalle pääsi odottamaan vuoroaan ja käytinkin koko edellisen ratsastajan ajan saadakseni ponin rennoksi katsomopäädyssä, joka sen mielestä oli melko pelottava. Olin luokkani viimeinen ja edellinen ratsastaja ei jostain syystä jäänytkään maneesiin suoritukseni ajaksi. Mustahan ei tästä välittänyt, mutta itsellä meni pasmat jotenkin sekaisin. Ykkönen mentiin yli ihan ok, kakkoselle tein todella huonon tien ja tiukassa kurvissa vielä poni vähän kompastui (oli vähän rallitettu kohta pohjassa) ja kielto. Tein tyhmästi ja käänsin nopeasti uudestaan esteelle ja yhtä huonolla tiellä -> kielto ja hylky. Radan sai onneksi jatkaa loppuun ja kolmannella päästiin yli, tosin ei mikään hirmu hyvä hyppy. Loppurata meni sitten ihan ok, mutta ei todellakaan parhainta suoritusta kummaltakaan meiltä.
Hetken huilit ennen seuraavaa luokkaa, parit verkkahypyt (okseri verkkamaneesissa oli mun mielestä jotenkin pelottava ja hetken sitä tuijottelin ennen kuin uskalsin lähteä hyppäämään). 80 radalla (joka oli sama kuin edellisessä luokassa) eka este meni hyvin, tein pitkän tien kakkoselle, mutta Mustalla oli jo kyseisestä esteestä huonot fiilarit ja sitten vielä toheloin ja näpäytin raipalla vähän ennen estettä (kun tuntui ettei liikkunut tarpeeksi eteen ja oli vähän oikean pohkeen päällä), josta poni veti palkokasvin sieraimeen oikein kunnolla ja kielsi useammankin kerran ennen kuin päästiin yli. Jatkettiin rataa kunnes vitosella taas kielto ja päätin jättää homman siihen. Hypättiin vielä yksi jo ylitetty este ennen kuin häippäsin verkka-alueelle ottamaan okserin muutaman kerran (yritti siitäkin puskea ohi). Onneksi poni meni nätisti koppiin ja päästiin hengissä kotiin vaikka liikenteessä vähän jo niitä idiootteja olikin. Kisoista jäi vähän huonot fiilikset, lähinnä oman ratsastuksen osalta, mutta tulipahan taas opittua muutama uusi asia, mitä ei kannata Mustan kanssa esteillä tehdä.

80cm eka este - luoja noita mun kyynärpäitä..

Sunnuntaina Musta meni lasten tunnin ja itse lähdin maastoilemaan ylämäki-alamäki lenkille, jossa mentiin melko reippaasti. Annen kanssa varattiin paikat torstaille Robertin (tai Roberts, Robby.. joku sellainen) estevalkkuun Miekkiön tallille. Mitään kokemusta ei kyseisestä valmentajasta kummallakaan meistä ole, mutta Annen tuttavat on kehuneet miestä, joten lähdetään nyt pari kertaa ainakin kokeilemaan. Musta saakin alkuviikon mennä kevyemmin, jotta jaksaa valkussa. Lauantain kisoissa tuntui vähän väsyneeltä, mutta seuraavana päivänä oli taas ihan virtaisa.

Estetreeniä

ja muuta pientä

Lauantaina kirpakassa pikkupakkasessa, joka tuntui kipakammalta kuin olikaan vaikka ei edes tuullut, Musta kipitteli kaksi alkeis/jatkotuntia ja Katinka yhden. Tämän jälkeen lähdettiin pienelle maastolenkille ylämäki-alamäki pätkälle. Mimmi tuli Katinkalla mukaan, jotta pääsisi alkeistunnin lisäksi ihan oikeasti oikomaan koipiaan ja mukaan saatiin vielä Mila ja Henna Millä ja Epronilla. Hankea on tuolla maastopätkälläkin ihan kiitettävästi, joten Musta meinasi totaalisesti hyytyä ekaan kunnon mäkeen, mutta takaisin päin jaksoi hyvin laukata reippahasti koko pitkän pätkän. Tulimme alas metsän kautta ja kävimme hakemassa loimet poneille (Katinkalla tietty ratsiloimi koko ajan paljaan pyllyn suojana) loppukäynneiksi. Otin kännykällä pari kuvaa tytöistä ja poneista vaikka Musta ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan.

Poneja metikössä

Katinka, Epron ja Mi ihanassa auringon paisteessa

Sunnuntaina hypättiin tyttöjen kanssa, siis Päivi Vystillään, Henna Epronilla ja Mila Millä (siis ponin nimi on ihan Mi). Kokorataleikkaalla oli kavaletit yhä ja lisättiin Hennan kanssa pitkille sivuille pystyt, samaan linjaan noiden kavalettien kanssa. Toiset kavaletit laitettiin omille pääty-ympyröilleen. Alkuverkaksi kevyessä ravissa pääty-ympyröillä taivutusta ja puomit (eli kavaletit ala-asennossa). Ponien lämmettyä ja sopivien tahtien löytyessä toisessa päädyssä aina laukalla puomi ja pääty-ympyrä. Ja nimenomaan rauhallisessa laukassa mikä osalle noista heposista on muka niin vaikeaa. Mustan kanssa tultiin muutaman kerran peräkkäin ensin lyhyessä laukassa, sitten vähän eteen ratsastaen ja taas lyhyessä. Kun molemmat suunnat oli suoritettu 'hyväksytysti' pääsi ponit vähän kävelemään. Hyppääminen aloitettiin pääty-ympyrä puomilla, jossa haettiin hyvä taivutus ja rauhallinen tahti. Tästä jatkettiin pitkälle sivulle ristikolle, joka ekan hypyn jälkeen nostettiin pystyksi (n. 70cm). Hypyt tuntui jotenkin tosi isoilta, kun ei voinut lasetella ratatemmossa vaan poni joutui oikeasti hyppäämään. Musta teki kyllä tosi hienoja ja ilmavia hyppyjä vaikka pohjakin oli vähän raskaampi.
Kun tätä harjoitusta oli tehty molempiin suuntiin teimme pientä rataharjoitusta. Anne kavaletit pääty-ympyröiltä toisten kavalettien päälle 'poikittain' eli korkeutta niillä oli n.75cm. Rata meni pystyltä kokorataleikkaalle, josta päädyn kautta toiselle kokorataleikkaalle ja viimeiselle pystylle. Vika pysty oli meillä poneilla n.80-85cm (ei jaksettu mitata, mutta korkeampi kuin noi kavaletit). Siihen ekalla kerralla mokasi ja lopetin ratsastuksen ja Musta teki sliding-stopin. Kokosin itseni ja yli tultiin hienosti, jatkoin radan vielä läpi toisen kerran, jonka jälkeen Musta sai huilia hetken ja lopuksi tultiin rata vielä kertaalleen. Vikalla kerralla piti eka este ottaa kolmasti, ennen kuin Anne hyväksyi suorituksen (pikkuaskelia ennen estettä). Vikallakin tultiin melko lähelle, mutta ilman pikkuaskelta. Ratsastin vikalla radalla aavistuksen reippaammassa tempossa ja vika estekin tuntui tosi helpolta.
Kaikenkaikkiaan tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Poni toimi ja teki hienoja hyppyjä, itse sain ratsastettua pohkeet hyvin läpi kaarteisiin ja korkeus tuolla lumipohjalla ei ollut paha, vaikka oli samaa mitä kesälläkin menty. Hyvillä mielin voi lähteä ens lauantaina Korppariin estekisoihin, jos saadaan kyydit vaan järjestymään koko porukalle.


kuva harjoituksesta, kuvasta puuttuu pääty-ympyröillä olleet kavaletit

Hyppelöiden jälkeen Henna ratsasti vielä vipopää-Katinkan, joka oli ihan tulta ja tappuraa. Kävin Annen kanssa ruokkimassa pihattovarsat ja sillä aikaa Henna verkkaili Katinkaa. Oli kuulemma jo viskellyt siinäkin jalkojaan ties minne. Aluksi otettiin reipasta ravia pari kierrosta verkaksi ja sitten laukkaa. Poni lähti kuin tykin suusta eikä ole varmaan koskaan mennyt Hennalla noin kovaa edes kisoissa. Katinka sai hypätä ristikot verkaksi (Anne oli Oromiksella hypännyt isoja ristikoita tässä välissä). Poni meinasi vähän epäröidä, mutta Henna tuimasti länttäsi pohkeet kiinni, niin poni teki sellaiset pomput, että Henna meinasi olla hätää kärsimässä koulujalustimillaan. Verkan jälkeen aloitettiin 'oikea' työskentely eli kokoamisia ympyrällä ravissa ja laukassa. Avustin juoksutusraipalla ja annoin ohjeita Hennalle. Tarkoitus siis mennä oikein koottua ravia ja laukkaa eli laittaa ponia vähän enemmän töihin. Katinkalla taipuu kintereet hyvin ja osaa koota ihan ilmiömäisesti itseään. Piffit ja paffit onnistuisi helposti (ja tuli siellä pienestä paineistuksesta johtuen levaden alkujakin..)
Kokoamisten välillä aina reippaampaa ravia eteen-alas venyttäen. Oikea laukka oli Katinkalle tosi vaikean oloinen ja tarjosi paljon vasenta siihen kierrokseen. Vasemmassa taas onnistui hyvin kokoamiset ilman mun apuakin (Katinka ei oikein mielellään jäänyt mun lähelle pienelle ympyrälle). Lopuksi vielä koko kenttää pitkin reipasta laukkaa eteen-alas venyttäen ja reipasta ravia. Poni oli hikinen, varsinkin päästään missä on pitkät karvat. Nakualue onneksi kuivuu ihan loppukäynneissä.

vanhempaa hyppykuvaa tältä talvelta. Mimmi kuvasi.

Maanantaina kävin shoppailemassa ja mukaan lähti digijärkkäri (Canon) kahdella putkella. Nyt sitä pitää vaan opetella käyttämään. Iltasella vihdoin pääsin tallille ja ratsastin Mustan kevyesti. Kentällä aloitin, mutta siellä oli sellainen tilsakeli, että meno tuntui jo käynnissä tosi epätasaiselle. Siirryimme siis tielle tekemään siksak-pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Laukkaa otin ihan suorana (pientä avoa tarvitsi suoristamiseen) ja eteen-alas ratsastaen. Katinkan irtojuoksutin, oli melko haluton aluksi liikkumaan. Sillä on oikealla puolella pientä jumitusta ristiselässä ja vasemmalla pyllyssä (Anne vähän paineli ponin kroppaa läpi, kun se siinä sopivasti oli hollilla).

Tiistaina, tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, oli tunnit jo päivällä. Musta meni lasten tunnille ja ratsastin sen jälkeen nopeasti eteen-alas venytellen. Musta oli melko hyvän tuntuinen, joten kauaa ei tarvinut työstää. Lähdin sitten pellolle kuvailemaan seuraavan tunnin tuntilaisia (harjoittelemaan kameran käyttöä). Katinka meni vielä pellolle (tosin lähinnä seisoskelemaan Annen kanssa).

Menneisyys mielessä - katse tulevassa

Ensi vuoden suunnitelmat

Mustalla on ensi vuonna tarkoitus jatkaa aktiivisemmin kilpailemista, mahdollisesti hankkia alueluvatkin. Kevät ja alkukesä jatketaan vielä 70-80cm luokissa, mutta syksyyn mennessä olisi tarkoitus totuttaa oma pää tuonne 90cm luokkiin. Eli ahkeraa treeniä luvassa. Mielessä siintää myös aluemestaruuksien aikuisluokka eli 80cm, ennen sitä ei vaan alueluokkiin voi mennä.
Koulupuolella olisi tarkoitus päästä starttaamaan helppoa A:ta ihan vaikka seuraluokkina ja hakea muutenkin rutiinia ja tasaisuutta B-luokkiin. Keskiaskellajien treenaus jatkuu heti kun pohjat sulaa.
Alkuvuosi käytetään hankea hyväksi niin kauan kuin sitä on ja treenataan voimaa ja kestävyyttä.

Katinka saa jatkaa työskentelyään tuntiponina, pyrin itse ratsastamaan tahi ohjasajamaan ponin kerran viikossa ellei tuntilaisissa ole osunut parempia ratsastajia ponin kyytiin. Kärryt siintää yhä haaveissa, jolloin ponin liikutus olisi itselleni paljon helpompaa.
Etsinnässä on myös uusi kilpailija Katinkalle Hennan kasvettua (valitettavasti) vähän liian pitkäksi. Russimestaruuksiin lähdetään tavoittelemaan parempia sijoituksia, 2012 Katinka saavutti kokonaiskilpailuissa kakkossijat molemmissa sarjoissa.
Hankitreenit ja hiihtis näytelköön osaa ponin lihaskuntotyöskentelyssä.

 

Dino jatkaa agilityssä Even kanssa, tarkoituksena päästä starttaamaan 1-luokissa ja sitä ennen tietenkin epiksissä kokemusta hakien. Tammikuussa jatkuu taas treenit Korkeavireellä ja hetken aikaa mennään treenejä 2x viikko.
Mercin kanssa parit näyttelyt kiikarissa (ainakin Lahden kv ja SJRT:n näyttely sekä TerriEri). Agility olisi tarkoitus aloittaa myös Mercin kanssa itse ohjaajana toimien. Perustottelevaisuutta treenataan kotona ja tätä pitäisi myös Dinon kanssa treenata useammin. Lisäksi tarkoitus aloittaa juoksuvyöhön kiinnitettyjen koirien kanssa juoksutreenit.

 

Tässä nämä lyhyesti ja ytimekkäästi.. luulisi tavoitteiden saavuttamisen olevan helpompaa, kun ne nyt on julkisesti kirjoitettu näkyviin.