Puomeja, puomeja

Suoruuden metsästystä

Sunnuntaina Musta meni yhden lasten alkeistunnin, jonka jälkeen Anne piti mulle ja Hennalle puomitunnin. Verkattiin itsenäisesti sen aikaa, kun Anne auttoi lapsia hoitamaan ponit pois. Musta olikin jo lämmitelty, mutta Epron ei. Taivuttelin käynnissä ja ravissa avoilla ja ympyröillä ja Musta oli tosi pehmeä ja innokas. Hennan pikkusisko Aino 'pakotettiin' mun kameran taakse ja saikin ihan kivoja kuvia otettua. Meillä oli 3 kahden puomin 'sarjaa'. Yksi leveyshalkaisijalla, yksi pitkän sivun suuntaisesti ja yksi koko-rata-leikkaalla. Näitä mentiin putkeen koko ajan kevyessä ravissa. Tarkoitus säilyttää tasainen tahti ja pitää hevonen suorana puomeilla (ja niitä ennen ja niiden jälkeen) sekä taivuttaa hyvin kulmissa. Musta puski aluksi vähän pohkeiden päälle, varsinkin koko-rata-leikkaalla ja leveyshalkaisijalla. Pikku hiljaa sain sen kunnolla pohkeiden väliin ja käännöksetkin onnistui ilman puskemista suuntaan tahi toiseen. Kun vielä sain keskivartalon tasaiseksi ja kädet rennoksi alkoi leveyshalkaisijatkin onnistua ilman vääntyilyä ja puskemista mihinkään. Lopuksi tehtiin vain leveyshalkaisijalla olevia puomeja peräkkäin aina suuntaa vaihdellen. Tarvittaessa pysähdys tai hidastus puomien jälkeen jos ponit yritti puskea johonkin suuntaan tai ei tulleet kunnolla pidätteestä läpi. Välikäyntien aikana Anne siirsi uran vieressä olevia puomeja kauemmaksi toisistaan ja tultiin näitä kahta puomiväliä laukalla. Taas piti pitää poni suorana ja laukata vain tasaisessa rytmissä eteenpäin. Musta olikin jo ihan jees eikä pahemmin yrittänyt laukassakaan nojailla mihinkään. Ihan lopuksi Anne käänsi jälkimmäisen kavaletin pystyyn ja laittoi puomin päälle. Ja saman rytmin piti säilyä ja vain tulla suora. Oli tosin vähän epämiellyttävää hypätä noinkin matalaa estettä koulujalustimilla..

Ratsastuksen jälkeen Musta pääsikin suoraan kengitykseen. Kengittäjän mukaan säteet on vähän matalat, mutta ei mitenkään hälyttävät ja mistään sädemädästä tms. ei näy merkkiäkään. Ja täytyy myöntää, että kyllä ne vuolun jälkeen näytti jo paremmilta. Lopputalven Musta saa nyt olla ilman Polarpadeja, katsotaan löydänkö ensi talveksi sille uudet vai mitä kehittelen tilsojen varalle.

Maanantaina Musta meni lasten alkeistunnille ja itse ratsastin ensin tiellä avoja ja sulkuja sekä hieman pohkeenväistöjä. Käynnissä ja ravissa poni toimi kivasti, mutta laukassa yritti venkoilla ja puskea ties minne. Menin sitten kentälle kun koulutuntilaisilla oli juuri välikävelyt menossa ja tein laukkatyöskentelyä ympyrällä. Loppuravitkin sain tehdä vielä kentällä ja Vertsu teki loppukäynnit. Tunnin jälkeen venyttelin Mustan jalat ja kylmetin etuset. Oikea puoli oli aavistuksen jäykempi, mutta ei paha. Takaset venytin sekä suoraan, että vinoon.

Tiistaina Musta meni sekä lasten tunnin, jonka aikana itse pidin toisella kentän puolikkaalla alkeistuntia Epronin ja Katinkan ratsastajille, sekä jatkotunnin jolla menivät puomeja. Itse ratsastin nopeasti tuntien jälkeen hevosen reippaaksi, pyöreäksi ja suoraksi. Aavistuksen punki oikean pohkeen päälle, mutta ei ollenkaan paha. Olinkin antanut Veeralle leikkimielisen ukaasin raippakäsittelystä, jos päästää ponin lintsaamaan tunnilla, sen verran suuren työn tein sunnuntaina noilla puomeilla.

Mulla jotenkin tosi järkyttynyt ilme..

Keskiviikkona ratsastin Mustaa vajaan tunnin verran tehden paljon siirtymiä, jotta saisin ponin nopeaksi pohkeelle. Aluksi reilusti ylitaivutusta ympyrällä käynnissä ja ravissa ja sen jälkeen nopeassa tempossa käynti-ravi siirtymiä ponin saamiseksi nopeasti reagoivaksi. Musta pysyi kivasti pyöreänä ja rupesi toimimaan hetken työskentelyn jälkeen kivasti. Otin vielä muutaman siirtymän laukkaan sekä käynnistä että ravista ja annoin sen jälkeen laukata hetken pidempänä. Muutenkin pyrin pitämään ponin työskennellessä hyvin matalassa muodossa, mutta en järin pitkänä. Parit peruutukset vielä ennen loppuraveja. Treeni oli tarkoituksellisesti kevyt ja nopea läpiratsastus sekä ponin herättely silmällä pitäen seuraavan päivän Robertin estevalkkua.
Henna ratsasti vielä Katinkan nopeasti ja poni oli oikein reippaan ja hyvän näköinen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa Henna sai Katinkan ihan rehellisesti venyttämään eteen-alas, mikä ei todellakaan ole helppoa. Ponilla tuppasi kyllä laukannostoissa keittämään, kun Henna vaati pysymään pyöreänä eikä heittämään turpaa johonkin yläilmoihin. Harmi, että oli pimeää eikä kameraa mukana, oli oikeasti tosi makean näköistä menoa. Myöhemmin kuulinkin, järkytyksekseni, että Katinka oli kyseisenä päivänä vedellyt tarhassakin menemään pukkilaukkaa Mustan kanssa. Musta kyllä silloin tällöin hilluskelee, mutta en muista koska Katinka olisi viimeksi liikkunut tarhassa muutakuin heinille tai jonkun hampaita/kavioita väistääkseen!!

notkea poni, porkkanan perässä tehdään lähes mitä vain..