Pellolla

'Raviradalla'

Lauantaina auto käynnistyi vähän nihkeästi, vaikka olikin reilun tunnin piuhassa. Sitä nää kovat pakkaset teettää.. Musta olikin siis jo haettu karsinaan valmiiksi, joten harjailin sitä joutessani, ratsastajaa ei kyllä näkynyt missään. Juuri ajattelin mennä ratsastamaan itse, kun ekojen tuntilaisten lähtiessä kentälle saapui viimeinenkin ratsastaja paikalle. Onneksi olin kerinnyt poniliinin jo harjata, niin vauhdilla vain kamat niskaan ja kentälle. Musta meni tänään siis lasten alkeistunnin.
Itse irrottelin kankisuitsista vanhoja ja liian isoja kuolaimia (ihan järkky homma, kun niissä on nuo ns. piilolukot) ja virittelin uusia tilalle. Kävin vielä Annen apuna ottamassa lapsia liinaan tekemään ravissa istuntaharjoituksia ja Katinkan ratsastaja sai laukatakin.

Tunnin jälkeen Musta sisään odottamaan, että sain kanget viriteltyä sopivan kokoisiksi. Vähän piti hihnoja pidentää kun pienemmät kuolaimet. Ihan hyvän kokoiset, on siinä ja siinä saisiko kanki olla sen puolisen senttiä isompi, mutta sitä vaihtoehtoa ei valitettavasti ollut tarjolla. Yritin lisäksi ottaa Mustasta siistiä kanki-kuvaa, mutta poni ei ollut yhtään poseeraus-tuulella. Tunti siinä vierähti (tosin vein Roventankin tässä välissä tarhaan) ja Hennakin sai Epronin kentältä siinä vaiheessa kun olin vihdoin viimein valmis.
Lähdimme Hennan kanssa pellolle, jonne Pete oli aurannut 'raviradan' ja pienen 'kentän'. Musta oli ihan banaani ja yritti tunkea päätäänkin oikealle takapuolensa lisäksi. Vasemmalle asettuminen oli muka lähes mahdotonta. Aluksi kierrettiin pari kiekkaa ravirataa vähän hölkäten ja pienellä laukalla (Epron tuli tässä vaiheessa kunnon ravuri-ravilla perässä). Kentällä tein siirtymiä käynnissä ja ravissa sekä muutamat pätkät laukkaa nostaen aina vuorotellen oikeaa ja vasenta (kierroksesta viis, kun laukat tein vain suoralla). Loppuun vielä reippaampaa laukkaa raviradalla ja ravit eteen-alas. Ei ole kaikkein paras idea kyllä lähteä kangilla tollasessa vähän vilpakammassa ilmassa, sormet meinasi aluksi tippua. Lämpeni tuossa laukassa sen verran, että pystyin puolisen tuntia työskentelemään.
Ratsastuksen jälkeen käytin vielä kylmäyskääret etusissa ja ponit sai painua päiväheinille tarhaan loimet niskassa. Kuvailin vielä vähän tavaroita, sulattelin kylmettyneitä varpaita, laittelin iltasafkoja turpoamaan ja lähdin sitten Annen kanssa hakemaan Vystiä ja Oromista pihatosta.
Koirat tuli mukaan ja jäi jotenkin huomaamatta ulos. Tulivat talliin kun lähdimme hevosten kanssa ulos ja jäi siihen käytävälle. Ratsastuksen aikana Merci olikin keksinyt kiivetä kissan perässä tallivintin edustalle portaita pitkin, ei vaan raukka osannut tulla alas..

Vystillä ja Oromiksella mentiin myös pellolle. Vysti oli ihan ruutitynnyrinä ja tosi hankala suustaan. Ei voinut keskittyä mihinkään kun yritin jäädä kentälle Annen kiertäessä ravirataa. Lähdin sitten Oromiksen perään ja ravailtiin molempiin suuntiin. Vystikin alkoi pikku hiljaa rentoutua ja pyöristyä vaikka portin kohdalla pitikin aina pelätä hankeen pystyyn nostettua lavakkoa. Kun Oromis lähti edellä laukkaan, lähti Vysti kuin telkkä pöntöstä ja sitten mentiin. En voinut kuin nauraa ja oli ainakin hepalla hauskaa. Paineltiin pari kiekkaa toiseen suuntaan ennen kuin käännyttiin ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaan kerittiin mennä kolme kiekkaa sinä aikana kun Oromis meni kaksi.. Vystikin alkoi pikkuisen jo rauhoittua ja loppuravit menikin vähän hitaammalla tahdilla. Perjantain pakkasten takia oli Vystilläkin ylimääräinen vapaapäivä ja sen kyllä huomasi.. Hauska heponen se silti on ja ainakin molemmilla oli hauskaa.

luoja tota könötystä

Sunnuntaina Musta meni yhden lasten tunnin ja jatkoin itse sen jälkeen hetken kankityöskentelyä pellolla. Kun Katinka tuli toiselta tunniltaan, hyppäsi Henna kyytiin ja paineltiin menemään 'ravirataa' ympäri reipasta laukkaa. Annoin Katinkan mennä edellä, se kun on kilpailuviettinen ja vetää reippaasti jos toinen on tulossa rinnalle ja Musta tykkää seurata. Ponit päästelikin menemään ja sain jopa Mustan hikiseksi. Katinkalla oli vielä energiaa turhastikin jäljellä, eikä olisi malttanut kävellä tai ravailla loppuverkkaa ollenkaan. Musta taas oli tyytyväisen väsynyt.
Vauhti oli ihan ponien valitsema (tai siis Katinkan valitsema), me Hennan kanssa vain hidastettiin välillä kaarteisiin, muuten annettiin mennä niin kovaa kuin halusivat. Katinka vetelikin tosi hienoa askellusta, harmi ettei kukaan ollut kuvaamassa.