Mikä mättää istunnassa?

Orhideen opetukset

Maanantaina pääsin tallille kohtuu myöhään, joten laitoin nopeasti tallin iltakuntoon, hain Orhideen pihatosta ja ruokin samalla muut siellä ja menin Orhideen kanssa kentälle. Lunta oli jo kohtuu paljon kentällä, joten pohja ei ollut ihan kevyt, meninkin siis hyvin kevyesti tehden samaa laajaa kolmikaarista mitä edellistorstaina. Orhidee on muutenkin nyt liikkunut enemmän kuin normaalisti, joten ajattelin sen ehkä olevan himpun väsynyt. Tein voltteja kolmikaaristen kaarien päihin, jotta saisin vielä enemmän taivutusta. Käynnissä kaikki sujui hyvin, ravissa Orhidee alkoi vastustelemaan oikeaa pohjetta. Orhidee ei koskaan vastustele turhaan, joten ensimmäiseksi tarkistin omaa istuntaani, mutta en löytänyt siitä vikaa. Siirryin tekemään isoja pääty-ympyröitä, joissa myös esiintyi vastustelua oikean pohkeen käytön yhteydessä. Suorilla urilla tein avotaivutusta, jossa Orhidee oli normaali iloinen itsensä. Otin muutaman laukannoston ja pätkän laukkaa, joissa Orhidee lopulta rentoutui ja alkoi tämän jälkeen hyväksyä oikean pohkeenkin jopa väistättävänä. Laukannostot oli kyllä aluksi kauheita. Annen kanssa pääteltiin, että ehkä Orhidee oli henkisesti väsynyt pidemmästä 'työputkesta' kuin mihin on tottunut. Vaihdettiin siis Orhideen tilalle Sunrise tiistain toiselle tunnille.
Kello oli jo sen verran paljon, että päätin antaa Mustalle vapaapäivän, vaikka se ei ehkä ole paras idea seuraavan päivän valkkua ajatellen. Oli kuitenkin vielä iltatalli tehtävänä.

Tiistaina taas hirmu kiireellä tallille, en ymmärrä miten me Milan kanssa ollaan aina lähes myöhässä valkusta vaikka se alkaa samaan aikaan kuin muulloinkin. Tänään tosin Pete ei ollut muistanut antaa poneille päiväheiniä, joten heitin ne samalla kun otin Mustan ja annoin sille karsinaan vähän samalla kun harjasin, sai sitten vasta valkun jälkeen enemmän.
Kentällä oli kohtuu paljon hankea, mutta muuten pohja tosi hyvä. Aloitettiin kulmilla ensin käynnissä ja melko pian ravissa. Näissä tehtiin niitä vähän ympäri kenttä eikä siis menty vain uraa pitkin. Samaa myös laukassa, niin että suorilla kunnolla reipasta laukka (kun kerran pohjakin oli hyvä) ja kulmissa sen verran enemmän painoa takasille, että pystyi tekemään hyvän kulman. Tietenkään sen ei tarvinut olla yhtä jyrkkä kuin ravissa, mutta pointti oli tehdä se kulma huolella ja siihen mihin me haluttiin eikä niin, että hevonen vain kääntyy itsestään ennen aitaa. Laukassa tehtiin ihan uralla eikä menty ympäri kenttää sikin sokin. Musta oli tosi kiva ja tuli hyvin kulmissa takasille ja kääntyi hyvin. Tehtiin vielä ympyrällä laukkaa, jossa aina pätkiksi otettiin samanlaista koottua laukkaa kuin kulmissa ja siitä eteenpäin. Cyffelle oli vaikeaa tulla samalla ympyrällä, kun Musta pystyy kokoamaan niin paljon paremmin. Cyffe pääsikin lopettamaan hommia aiemmin, kun ei nuoren kunto ja voima kestä vielä niin kauan. Mä tein vielä toiseen suuntaan kulmia laukassa ja suorilla hyvin hyvin loivaa sulkua.
Cyffe oli tosi väsyneen oloinen ja Kati pelkäsi jo, että oltiin tehty sille liian rankasti.. ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun alkoi karsinassa hillumaan, että ehkä se ei sitten niin väsynyt ollutkaan.

aina yhtä söpö Katinka

Pidin vielä illan tunnit, joista ensimmäinen oli leikkitunti ilman satulaa. Ainakin meillä kaikilla oli hauskaa (paitsi ehkä Bobbylla) ja lapset uskalsi hienosti tehdä juttuja. Toisella tunnilla oli ihan liikaa porukkaa mun mieleen, kun en itse tykkää pitää kuudelle tuntia.. kun ei vaan riitä huomio kaikille hyvin. Vielä kun oli Sani tunnilla, jolla en ole itse mennyt eikä sen ratsastajakaan. Vaikka kyllä suunnilleen tiedänkin millä nappuloilla sekin toimii.

Keskiviikkona oli taas tunti, jonka kaikki halusivat mennä ilman satulaa kun se oli vaihtoehtona. Joten tehtiin vähän temppuja näidenkin kanssa ja oli ihanaa nähdä kun arempikin ratsastaja uskalsi laukata ilman satulaa vaikka aluksi ei halunnutkaan ja toinenkin ravaili pitkiä pätkiä vaikka meinasi aluksi vain tyytyä kävelemään. Noi temput antaa niin paljon rohkeutta ja sen jälkeen se perusravi tuntuukin tosi helpolta.

Torstaina oli meidän puolentoista tunnin koulutunti, jossa Orhidee oli jo parempi. Vielä se muutamissa kohdissa otti jotenkin itseensä mun pohkeista (varsinkin siitä oikeasta), mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin maanantaina. Istunnastani en löytänyt vikaa noilla hetkillä, mutta saatoin silti jotenkin estää sitä. Orhidee kun ei yleensä turhasta kiukkua. Laukannostoissa se rupesi taas ennakoimaan kuten yleensäkin ja varsinkin vasen oli jotenkin tosi hankala ja siinä tuli sitä kiukuttelua. Asiaa auttoi kun vaihdoin vähän nostokohtaa.
Mustalla menin vähän kentällä, mutta sen pohja ei tuntunut pienemmillä kavioilla niin hyviltä joten menin enemmän väistöjä tiellä. Poni ei ollut parhaimmillaan, mutta ihan ok. Tiellä se oli ehkä vähän hätäinen ja välillä yritti puskea tallin kohdalla pihalle (mikä ylläri).

mun uudet PUNAISET tallipopot

Viikonloppuna olin tosi kuumeinen ja väsynyt, joten jäin perjantaina töiden jälkeen nukkumaan ja nukuin melkein koko viikonlopun putkeen. Musta oli perjantaina vapaalla, teki lauantaina kolme tuntia ja sunnuntaina yhden.

Kaikkea mahdollista

Tammikuun viimeisiä

Maanantaina meidän koulutunti oli jo puoli neljältä ja ehdin siihen aika hyvin töistä. Menimme samoja puomeja kuin sunnuntaina ja Orhidee toimi aika kivasti. Halkaisijalla olevalla vinolla hypyllä jouduin tekemään ihan tosissani töitä että sain laukan pysymään koottuna ja välillä jäin kyllä ihan liikaa kädellä kokoamaan kun pitäisi oikeasti vaan käyttää sitä istuntaa ja jalkaa. Lopussa tulikin jo hyvin pidätteet läpi ja päästiin kunnialla hommasta läpi. Puomeillakin joutui ensin hakemaan sitä taipumista, varsinkin oikeaan. Johtui taas kyllä ihan omasta taipumattomuudestani, että tuntui hevonen painuvan sisäpohkeen päälle.
Vaihdoin lennossa ponia ja menin seuraavalle tunnille vielä Mustalla työstämään samoja puomeja. Halkaisijan este käännettiin kokorataleikkaalle niin, että se tultiin suoraan eikä vinoittain. Mustakin yritti vähän kuskailla tuolla pikkupikku pystyllä (korkeus ehkä huimat 30cm), mutta se tulee pidätteistä niin paljon paremmin läpi.. tosin jää sitten helposti jomman kumman pohkeen päälle ja vinoksi. Alkutunnista Musta tuntui ihan järjettömän jäykältä, kun oli juuri saanut Orhideen niin mukanvan pehmeäksi ja taipuisaksi ja hyppää sitten toisen ponin selkään joka tietenkin vähän jäykkä aluksi.

Oli jalat kyllä vähän kipeät illalla. Töissä loman jälkeen suoraan reitille, jossa on 31 juoksurappua (eli hissittömiä taloja) kun mun ns. vakireitillä on vain 12 ja nekin ihan eri puolilla reittiä. Sen jälkeen 2,5h puomityöskentelyä kahden eri ponin kanssa. Mustan kanssa laitoin kyllä koulusatulan enkä edes yrittänyt esteistuntaa vaan annoin jalkaraukkojen vähän levätä. Kyllähän se ihan pikkaisen tuntui seuraavana päivänä siellä rappusissa..

Talvikarvan lähtö on alkanut.. tähdestä.

Tiistaina Katin tunnilla treenattiin Annen seuraavan viikon näyttörataa. Tosin tehtiin lyhyellä radalla vaikka onkin pitkän radan ohjelma (kenttäkilpailuohjelma nro 6, he A). Ihan kiva ohjelma. Aloitettiin verkkaamalla ripeät pysähdykset. Eli käynnistä ilman suurempia valmisteluja seis. Kunnon pysähdys siis, ei mitään hiipiviä askelia eikä huojuntaa. Sekä tietenkin ripeä liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen ravista sama homma, joka sujui hyvin, kunnes tuli käsky mennä reippaampaa ravia, jossa homma olikin jo huomattavasti hankalampaa. Sen jälkeen kolmikaarista laukassa niin, että keskimmäinen kaari vastalaukalla. Tämän jälkeen tultiin rata kertaalleen, minä aloitin koska muistin jo radan ja Anne oppii paremmin katsomalla. Jätettiin tosin keskiravit ja laukat pois, koska pohja ei antanut myöden tehdä niitä kunnolla. Tehtiin siis ihan pienoinen temmon lisäys noiden tilalle. Lopussa tein ylimääräisen voltin päädyssä, kun Musta oli juuri tulossa hyväksi. Tämä siis ihan Katin käskystä eikä unohduksesta johtuen. Ekassa vastalaukka kaarteessa mokasin ja jäin liikaa matkustamaan, jolloin tuli laukanvaihto. Muuten ihan jees rata tolla pohjalla.

Keskiviikkona Musta teki yhden tunnin enkä itse ratsastanut ollenkaan.
Torstaina (29.1.) molemmat ponit kengitettiin ja Mustalle laitettiin etusiin ProPadit. Näistä voin tehdä ihan oman postauksenkin jossain vaiheessa, jos lukijoita kiinnostaa. Kyseessä ei ole varsinainen tilsakumi, mutta toimii myös siinäkin ominaisuudessa. Katinkalle näitä ei valitettavasti voi laittaa, kun pieninkin koko on sille liian iso.
Käytiin Milan kanssa pellolla kahluuttamassa poneja. Yhdessä vaiheessa Mila ja Katinka löysi Seken kesällä kaivaman kuopan ja kävivät kyljellään. Kummallekaan ei onneksi sattunut mitään ja Katinka meinasi ruveta piehtaroimaankin siinä kyljellään maatessaan. Viritettiin vielä Katinkalle hiihtisvaljaat kun oli saanut purettua energiaa hangessa ja Mila veti Vertsua laskettelusuksilla ja neuvoi samalla kääntymistä yms. Poni oli sopivan rauhallinen ja tyytyi nöpöhölkkäilyyn.
Itse ratsastin vielä Orhideen kentällä tehden kolmikaarista ja pääty-ympyröitä. En vaatinut ponia kovin ylös vaan annoin mennä rennosti melko matalalla. Orhidee ei onneksi helposti valahda lapojensa yli, joten sen kanssa on helppo tehdä eteen-alas venytyksiäkin. Ympyröillä hain aina hetkellisesti vähän ylemmäs ja varsinkin ulkolapaa kunnolla nousemaan. Orhidee antaa nämä tunteet niin paljon voimakkaammin kuin Musta, niin sen kanssa on kiva harjoitella.

about vuoden vanha kuva, mahdollisesti vielä videolta pätkäisty.. karmaisevan kohiseva

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kolme. Sunnuntaina vedin Vertsua liukurilla hiihtistä, mutta Musta oli kovin väsyneen oloinen. Katinka oli perjantain tunnilla hieman ep:n oloinen, mutta ei selkeästi mistään tietystä jalasta. Liekö torstain kaatuminen vähän jumittanut lihaksia. Lauantaina oli ihan puhdas ja liikkui ok. Sunnuntaina ei kuulemma pellolla suostunut laukkaamaan, vaikka toiset ponit lähti suoraan nenän edestä, mikä yleensä saa Katinkaankin viimeistään viimeistään vauhtia.

Oho..

Otsikko viittaa siihen, että tää teksti on roikkunut valmiiksi kirjoitettuna jo ties kuinka kauan, mutta julkaisu on jostain syystä jäänyt..

Torstaina oli hirmu kylmä, joten ei harmittanut yhtään 'tuhlata' yhtä lomapäivää ja antaa ponille vapaata. Lähdettiin Annen kanssa iltapäivällä kaupunkiin ja käytiin Puuilossa ostamassa parit saavit pihattolaisille ja otin mukaan myös yhden myslisäkin kevättä varten Katinkalle. Talven se on hyvin pärjännyt pelkällä heinällä ja mössöllään, mutta keväällä varmaan taas tarvii vähän lisää tavaraa. Myslinä on Dodson&Horrellin Sixteen plussaa eli vanhusmysliä. Lisäksi se on vähäsokerista ja sopii hyvin esim. kaviokuume tai metabolisille ja vaikka Katinkalla ei hirmuisesti noita kuumeiluita ole ollut, niin mielellään en sokerihöttöä syötä.
Käytiin myös leffassa ja ainoa joka tarjonnasta molemmille sopi (meillä on ihan erilainen leffamaku) oli Kaameat Pomot 2. En ole ykköstä nähnyt, mutta tossa pääs aika hyvin selville mitä siinä on tapahtunut ja leffa oli ihan hauska. En olekaan leffassa käynyt oikeastaan sen jälkeen kun Tampereelta muutin. Viimeksi vissiin olen katsonut Spider-Man 2 (tai ehkä se oli jopa ykkönen) ja tarkoitan niitä ekoja spidey-leffoja missä oli Tobey Maguire. Eli ihan järkyn kauan sitten..

Perjantaina kävin Mustan kanssa pikaisella lenkillä pellolla, ekaa kertaa tänä talvena ja taas tuli muistutus, että Musta ei ole lastenponi pellolla. Alku oli ihan rauhallinen ja poni keskittyi nostelemaan jalkojaan hangessa. Ravikin meni vielä hyvin ja ekat laukkapätkät normaalisti. Sen jälkeen ajattelin lopettaa, ettei tulisi liian rankkaa ekalla kerralla ja siirryin valmiiksi tallatulle polulle ajatuksena vähän laukata ja ravata siinä ilman hangen vastusta. Poni rupesi kuitenkin heti hillumaan ja yritti pukitella, jonka kerkisin onneksi katkaista ennen kuin sai selän kunnolla pyöreäksi (ja satulan kippaamaan) eli takaisin hankeen jossa poni suorastaan ryöstäytyi laukkaan. Laukattiin sitten muutama pätkä vielä ja piti koko ajan pitää huoli, että poni pysyy hangessa eikä pääse tallatuille poluille tai meno ois varmaan äitynyt holtittomaksi. Onneksi laitoin yleissatulan ja pidemmät jalustimet, niin oli edes jotain tukea. Mun estesatula on mallia lauta (pehmeä sellainen), joten siitä ei oikeesti pahemmin tukea saa perusistunnassa. Tähän kun vielä lisää toppahousut, niin..
Poni oli kyllä supertyytyväinen kun pääsi vähän hillumaan.

Olin lisäksi luvannut liikuttaa Orhideen, josta on kyllä tullut mun ehdoton lemppari (omien ponien jälkeen tietty!), joten suuntasin vielä illan viimeiselle tunnille. Aiheena tällä kertaa puomit. Sen ainoan kerran kun on puomeja/kavaletteja menty Orhideen kanssa niin se kuskas mua lähes ku märkää rättiä eikä se kauas jäänyt nytkään. Meno ei siis ole holtitonta, mutta vauhtia vaan on ihan liika harjoitteeseen nähden. Tuli ihan jees pätkiäkin, mutta mun vaan pitäis tajuta käyttää vielä enemmän pohjetta ja saada istunnalla vaikutettua enemmän. Varsinkin oikeesta ympyrästä tulee vaikea kun yritän keskittyä kokoamaan laukkaa istunnalla ja unohdan samalla kääntyä sinne mulle vaikeempaan suuntaan. Ja pahimmassa tapauksessa sitten jää vielä sisäohjaan roikkumaan niin terve vaan.
Orhideella on kyllä ihan kiva mennä puomeja ja kavaletteja, sillä on sellainen varma ja pehmeä hyppy, vaikka Anne kyllä varotteli että jos se hyppää oikein isosti ja vetää jalat kunnolla ylös niin siellä saattaa tulla äitiä ikävä, se on niin voimakas hyppy silloin.

Lauantaina Musta ahkeroi kolme tuntia ja mä siivoilin epätoivoisesti kaappiani (ehdin siivota kyllä vaan puolikkaan hyllyn.. ups..) ja yritin metsästää mystisesti kadonneita pinteleitä, kun vihdoin viimein ostin jo jonkin aikaa miettimäni bandage buddyn eli pinteli-kaverin Hööksiltä. Kuvauksen mukaan siihen mahtuu 12 pinteliä eli kaksi per kolonen, mutta ihan perus joustopinteleitä menee kahdenksan yhteen koloon (neljä pohjalle ja neljä siihen päälle). Sitten sellaisia pieniä ja ohkasia pinteleitä, joita olen Katinkalla käyttänyt (kun eihän sellaseen pikkukinttuun voi mitään järkyn pitkää ja paksua kietoa) menee jopa kuusi yhteen kerrokseen. Toivottavasti laukku on kestävä, koska tuntuu ainakin vielä tosi kätevältä.

Kuvaa ihan itteäs sanoo Musta

Lähdin viemään viimeisen ryhmän maaston ja päätin ottaa Mustan vaikka tarjolla oli kyllä Foriolakin. Mulla vaan ei ollut ratsareita mukana ja toppahousuissa hiertyy takamus ton selässä jopa tolla uudella satulalla. Orhideella pystyn kyllä menemään toppiksilla vaikka sillä onkin Foriolan entinen satula jossa en tykännyt yhtään ennen istua. Tuike oli tallilla niin puhuin sille sitten Foriolan ja pääsi mukaan. Perään lähti vielä Oromis sekä ponit Epron ja Katinka, jotka oli molemmat tehneet pari tuntia pohjalle. Parhaiten maastossa käyttäytyi Foriola ja Oromis, jotka tuli suoraan tarhasta ja noi jo liikkuneen ponit oli ihan pöpejä. Mustakin kuitenkin on päässyt maastoilemaan ja luulis sen kolmen tunnin jo tuntuvan jossain, mutta ei.. maastossa oli vielä tie auraamatto, joten hankeakin oli, silti se ekassa ravipätkällä veti jo kilareita ja oli hiihtämässä hirveetä kyytiä Foriolan perässä. Laukassa alkoi pikkuponit intoilla ja iso mäki maaston puolivälissä mentiin turhankin reippaasti, vaikka pidätin Mustaa kaikin voimin ja sain jätettyä väliä Foriolaan ettei loppujono menisi liian kovaa. Tytöille ei onneksi jäänyt pelkoja, vaikka ei olekaan hetkeen maastoilleet. Takaisin päin ei voinut kuin ravailla ja sekin jo sai poneja sekaisin.. hölmöt elukat.

Sunnuntaiaamuna kävin pitämässä yhden alkeistunnin, jonka jälkeen ehdin siivota parit karsinat (niiden, jotka oli aamulla jäänet sisään odottamaan tuntia) ja laitella puomit valmiiksi tuntia varten. Ehdin harjaamaan Mustan, jonka jälkeen kävin auttamassa Hannaa hakemassa Vystin pihatosta (ja sen palasiksi revityn loimen). Mustalla puomitunnille, laitoin estesatulan, vaikka yleissatula olisi ehkä ollut parempi ja tehokkaampi tuohon työskentelyyn.
Toisessa päädyssä oli yksinäinen puomi pääty-ympyrällä, toisessa kolme ravivälillä olevaa puomia (kaarevalla uralla) niin, että aina joka toinen pää oli nostettu ylös kavalettipalikalla. Reunimmaisista ulkokaaren pää ja keskimmäisestä sisäkaaren pää. Aluksi tätä kolmea puomia tultiin käynnissä ihan sisäreunaa, muuten ravattiin ja yksinäinen puomi tultiin ravissa. Aloitus oli vasen kierros, jossa mulla on vaikeaa tarjota Mustalle ulko-ohjan tukea oikean olkapään voimattomuuden vuoksi ja joka on muutenkin Mustalle vaikeampi suunta asettua heti niskasta. Pitkillä sivuilla hain asetusta välillä avon ja välillä sulun avulla. Estejalustimilla oli vaikeaa vaikuttaa pohkeella, mutta pikkuhiljaa Musta rupesi taipumaan paremmin ja tolla kolmen puomin ryhmällä nosti jalkojaan tosi hyvin ja liike tuli selän läpi. Tämä siis heti kun sain ponin rennoksi. Oikeaan kierrokseen Mustan on helpompi asettua ja mä pystyn tarjoamaan paremman ulkotuen, mutta kuten ennenkin, päästän ponin helposti painumaan oikean pohkeen päälle. Välikäyntien jälkeen tultiin vielä keskellä kenttää olevaa pikkukavalettia kokorataleikkaalla vinosti. Eli kavaletti oli niin, että suoraan sitä olisi päässyt etenemällä pituushalkaisijaa pitkin. Ensin yksittäinen puomi joko ravissa tai laukassa, sen jälkeen vinosti kavaletti ja uralle tultaessa raviin ja kontrolli kolmella ravikavaletilla. Musta jäi helposti vasemman pohkeen päälle (aloitus oikeassa kierroksessa) tuossa suoralla enkä saanut sitä taipumaan kunnolla uralle tultaessa. Eka kerta tultiin ihan ravissa ja Musta teki järkyn ison loikan sen minikavaletin yli, pysyin kyllä mukana menossa, mutta rupesi naurattamaan. Viimeisellä kerralla tähän suuntaan tuli täydellinen suoritus. Poni tuli läpi vasemmasta pohkeesta halkaisijalle käännyttäessä, jolloin pystyin rentouttamaan vasemmankin käteni ja saatin mukava rento 'hyppy' kavaletille.
Toiseen suuntaan tultiin vain kerran eli aloitettiin kolmella ravipuomilla ja siitä laukalla halkaisija sekä yksittäinen puomi vielä laukalla. Se meni ihan jees, joten kerta riitti.

Ratsastin lisäksi vielä Orhideen, joka oli ollut edellispäivän vapaalla, jotta se ei olisi niin jäykkä maanantain koulutunnilla. Orhidee olikin mukavan pehmeä ja rento heti alusta, joten työskentelin vain hetken ravissa käyttäen hyväksi puomeja molemmilla pääty-ympyröillä ja suorilla avoa. Koska Orhideelta on toinen takakenkä tippunut, niin otin vain muutamat pienet pätkät laukkaa. Kenttä oli aurattu eilen, joten ei kengättömälle kaikkein paras, hokit puri hyvin ja oli hyvä mennä. Orhideen selässä alkaa kyllä olla niin kotoisa olo, ettei se tunnu hassulta edes Mustan jälkeen niin kuin vähän aikaa sitten. Tosin olen nyt ratsastanutkin sen viiden päivän aikana kolmesti (ja ne muuta kaksi se on ollutkin vapaalla). Keväällä kyllä todellakin kutsuu koulukisat tämän tamman kanssa ja haluaisin hirveästi myös liisata sen varsotukseen vaikka onkin väärän värinen (kimo ;D).