Oho..

Otsikko viittaa siihen, että tää teksti on roikkunut valmiiksi kirjoitettuna jo ties kuinka kauan, mutta julkaisu on jostain syystä jäänyt..

Torstaina oli hirmu kylmä, joten ei harmittanut yhtään 'tuhlata' yhtä lomapäivää ja antaa ponille vapaata. Lähdettiin Annen kanssa iltapäivällä kaupunkiin ja käytiin Puuilossa ostamassa parit saavit pihattolaisille ja otin mukaan myös yhden myslisäkin kevättä varten Katinkalle. Talven se on hyvin pärjännyt pelkällä heinällä ja mössöllään, mutta keväällä varmaan taas tarvii vähän lisää tavaraa. Myslinä on Dodson&Horrellin Sixteen plussaa eli vanhusmysliä. Lisäksi se on vähäsokerista ja sopii hyvin esim. kaviokuume tai metabolisille ja vaikka Katinkalla ei hirmuisesti noita kuumeiluita ole ollut, niin mielellään en sokerihöttöä syötä.
Käytiin myös leffassa ja ainoa joka tarjonnasta molemmille sopi (meillä on ihan erilainen leffamaku) oli Kaameat Pomot 2. En ole ykköstä nähnyt, mutta tossa pääs aika hyvin selville mitä siinä on tapahtunut ja leffa oli ihan hauska. En olekaan leffassa käynyt oikeastaan sen jälkeen kun Tampereelta muutin. Viimeksi vissiin olen katsonut Spider-Man 2 (tai ehkä se oli jopa ykkönen) ja tarkoitan niitä ekoja spidey-leffoja missä oli Tobey Maguire. Eli ihan järkyn kauan sitten..

Perjantaina kävin Mustan kanssa pikaisella lenkillä pellolla, ekaa kertaa tänä talvena ja taas tuli muistutus, että Musta ei ole lastenponi pellolla. Alku oli ihan rauhallinen ja poni keskittyi nostelemaan jalkojaan hangessa. Ravikin meni vielä hyvin ja ekat laukkapätkät normaalisti. Sen jälkeen ajattelin lopettaa, ettei tulisi liian rankkaa ekalla kerralla ja siirryin valmiiksi tallatulle polulle ajatuksena vähän laukata ja ravata siinä ilman hangen vastusta. Poni rupesi kuitenkin heti hillumaan ja yritti pukitella, jonka kerkisin onneksi katkaista ennen kuin sai selän kunnolla pyöreäksi (ja satulan kippaamaan) eli takaisin hankeen jossa poni suorastaan ryöstäytyi laukkaan. Laukattiin sitten muutama pätkä vielä ja piti koko ajan pitää huoli, että poni pysyy hangessa eikä pääse tallatuille poluille tai meno ois varmaan äitynyt holtittomaksi. Onneksi laitoin yleissatulan ja pidemmät jalustimet, niin oli edes jotain tukea. Mun estesatula on mallia lauta (pehmeä sellainen), joten siitä ei oikeesti pahemmin tukea saa perusistunnassa. Tähän kun vielä lisää toppahousut, niin..
Poni oli kyllä supertyytyväinen kun pääsi vähän hillumaan.

Olin lisäksi luvannut liikuttaa Orhideen, josta on kyllä tullut mun ehdoton lemppari (omien ponien jälkeen tietty!), joten suuntasin vielä illan viimeiselle tunnille. Aiheena tällä kertaa puomit. Sen ainoan kerran kun on puomeja/kavaletteja menty Orhideen kanssa niin se kuskas mua lähes ku märkää rättiä eikä se kauas jäänyt nytkään. Meno ei siis ole holtitonta, mutta vauhtia vaan on ihan liika harjoitteeseen nähden. Tuli ihan jees pätkiäkin, mutta mun vaan pitäis tajuta käyttää vielä enemmän pohjetta ja saada istunnalla vaikutettua enemmän. Varsinkin oikeesta ympyrästä tulee vaikea kun yritän keskittyä kokoamaan laukkaa istunnalla ja unohdan samalla kääntyä sinne mulle vaikeempaan suuntaan. Ja pahimmassa tapauksessa sitten jää vielä sisäohjaan roikkumaan niin terve vaan.
Orhideella on kyllä ihan kiva mennä puomeja ja kavaletteja, sillä on sellainen varma ja pehmeä hyppy, vaikka Anne kyllä varotteli että jos se hyppää oikein isosti ja vetää jalat kunnolla ylös niin siellä saattaa tulla äitiä ikävä, se on niin voimakas hyppy silloin.

Lauantaina Musta ahkeroi kolme tuntia ja mä siivoilin epätoivoisesti kaappiani (ehdin siivota kyllä vaan puolikkaan hyllyn.. ups..) ja yritin metsästää mystisesti kadonneita pinteleitä, kun vihdoin viimein ostin jo jonkin aikaa miettimäni bandage buddyn eli pinteli-kaverin Hööksiltä. Kuvauksen mukaan siihen mahtuu 12 pinteliä eli kaksi per kolonen, mutta ihan perus joustopinteleitä menee kahdenksan yhteen koloon (neljä pohjalle ja neljä siihen päälle). Sitten sellaisia pieniä ja ohkasia pinteleitä, joita olen Katinkalla käyttänyt (kun eihän sellaseen pikkukinttuun voi mitään järkyn pitkää ja paksua kietoa) menee jopa kuusi yhteen kerrokseen. Toivottavasti laukku on kestävä, koska tuntuu ainakin vielä tosi kätevältä.

Kuvaa ihan itteäs sanoo Musta

Lähdin viemään viimeisen ryhmän maaston ja päätin ottaa Mustan vaikka tarjolla oli kyllä Foriolakin. Mulla vaan ei ollut ratsareita mukana ja toppahousuissa hiertyy takamus ton selässä jopa tolla uudella satulalla. Orhideella pystyn kyllä menemään toppiksilla vaikka sillä onkin Foriolan entinen satula jossa en tykännyt yhtään ennen istua. Tuike oli tallilla niin puhuin sille sitten Foriolan ja pääsi mukaan. Perään lähti vielä Oromis sekä ponit Epron ja Katinka, jotka oli molemmat tehneet pari tuntia pohjalle. Parhaiten maastossa käyttäytyi Foriola ja Oromis, jotka tuli suoraan tarhasta ja noi jo liikkuneen ponit oli ihan pöpejä. Mustakin kuitenkin on päässyt maastoilemaan ja luulis sen kolmen tunnin jo tuntuvan jossain, mutta ei.. maastossa oli vielä tie auraamatto, joten hankeakin oli, silti se ekassa ravipätkällä veti jo kilareita ja oli hiihtämässä hirveetä kyytiä Foriolan perässä. Laukassa alkoi pikkuponit intoilla ja iso mäki maaston puolivälissä mentiin turhankin reippaasti, vaikka pidätin Mustaa kaikin voimin ja sain jätettyä väliä Foriolaan ettei loppujono menisi liian kovaa. Tytöille ei onneksi jäänyt pelkoja, vaikka ei olekaan hetkeen maastoilleet. Takaisin päin ei voinut kuin ravailla ja sekin jo sai poneja sekaisin.. hölmöt elukat.

Sunnuntaiaamuna kävin pitämässä yhden alkeistunnin, jonka jälkeen ehdin siivota parit karsinat (niiden, jotka oli aamulla jäänet sisään odottamaan tuntia) ja laitella puomit valmiiksi tuntia varten. Ehdin harjaamaan Mustan, jonka jälkeen kävin auttamassa Hannaa hakemassa Vystin pihatosta (ja sen palasiksi revityn loimen). Mustalla puomitunnille, laitoin estesatulan, vaikka yleissatula olisi ehkä ollut parempi ja tehokkaampi tuohon työskentelyyn.
Toisessa päädyssä oli yksinäinen puomi pääty-ympyrällä, toisessa kolme ravivälillä olevaa puomia (kaarevalla uralla) niin, että aina joka toinen pää oli nostettu ylös kavalettipalikalla. Reunimmaisista ulkokaaren pää ja keskimmäisestä sisäkaaren pää. Aluksi tätä kolmea puomia tultiin käynnissä ihan sisäreunaa, muuten ravattiin ja yksinäinen puomi tultiin ravissa. Aloitus oli vasen kierros, jossa mulla on vaikeaa tarjota Mustalle ulko-ohjan tukea oikean olkapään voimattomuuden vuoksi ja joka on muutenkin Mustalle vaikeampi suunta asettua heti niskasta. Pitkillä sivuilla hain asetusta välillä avon ja välillä sulun avulla. Estejalustimilla oli vaikeaa vaikuttaa pohkeella, mutta pikkuhiljaa Musta rupesi taipumaan paremmin ja tolla kolmen puomin ryhmällä nosti jalkojaan tosi hyvin ja liike tuli selän läpi. Tämä siis heti kun sain ponin rennoksi. Oikeaan kierrokseen Mustan on helpompi asettua ja mä pystyn tarjoamaan paremman ulkotuen, mutta kuten ennenkin, päästän ponin helposti painumaan oikean pohkeen päälle. Välikäyntien jälkeen tultiin vielä keskellä kenttää olevaa pikkukavalettia kokorataleikkaalla vinosti. Eli kavaletti oli niin, että suoraan sitä olisi päässyt etenemällä pituushalkaisijaa pitkin. Ensin yksittäinen puomi joko ravissa tai laukassa, sen jälkeen vinosti kavaletti ja uralle tultaessa raviin ja kontrolli kolmella ravikavaletilla. Musta jäi helposti vasemman pohkeen päälle (aloitus oikeassa kierroksessa) tuossa suoralla enkä saanut sitä taipumaan kunnolla uralle tultaessa. Eka kerta tultiin ihan ravissa ja Musta teki järkyn ison loikan sen minikavaletin yli, pysyin kyllä mukana menossa, mutta rupesi naurattamaan. Viimeisellä kerralla tähän suuntaan tuli täydellinen suoritus. Poni tuli läpi vasemmasta pohkeesta halkaisijalle käännyttäessä, jolloin pystyin rentouttamaan vasemmankin käteni ja saatin mukava rento 'hyppy' kavaletille.
Toiseen suuntaan tultiin vain kerran eli aloitettiin kolmella ravipuomilla ja siitä laukalla halkaisija sekä yksittäinen puomi vielä laukalla. Se meni ihan jees, joten kerta riitti.

Ratsastin lisäksi vielä Orhideen, joka oli ollut edellispäivän vapaalla, jotta se ei olisi niin jäykkä maanantain koulutunnilla. Orhidee olikin mukavan pehmeä ja rento heti alusta, joten työskentelin vain hetken ravissa käyttäen hyväksi puomeja molemmilla pääty-ympyröillä ja suorilla avoa. Koska Orhideelta on toinen takakenkä tippunut, niin otin vain muutamat pienet pätkät laukkaa. Kenttä oli aurattu eilen, joten ei kengättömälle kaikkein paras, hokit puri hyvin ja oli hyvä mennä. Orhideen selässä alkaa kyllä olla niin kotoisa olo, ettei se tunnu hassulta edes Mustan jälkeen niin kuin vähän aikaa sitten. Tosin olen nyt ratsastanutkin sen viiden päivän aikana kolmesti (ja ne muuta kaksi se on ollutkin vapaalla). Keväällä kyllä todellakin kutsuu koulukisat tämän tamman kanssa ja haluaisin hirveästi myös liisata sen varsotukseen vaikka onkin väärän värinen (kimo ;D).