Kaksi ponia yhtenä aamuna

Pitkä valkkuselostus

Koska olen tämän viikon lomalla, oli Katin valkkumme jo aamusta. Viikon kylmimpiä päiviä, mutta.. Ihan aamusta menin ensin tunnille Orhideella. Tamma oli vähän jäykkä pitkän lomansa jälkeen, vaikka onkin jo muutaman päivän liikkunut tunneilla ja Anne oli mennyt kavaletteja edellisenä päivänä, tosin taivuttelu silloin jäi vähän vähemmälle.
Orhidee tuntui kuin paksulta nesteeltä, joka on pakkasessa vähän jähmeää. Pehmeni se lopputuntia kohden ja tuli ihan hyviä pätkiä. Aloitimme kevyessä ravissa isoilla pääty-ympyröillä ja suorilla sivuilla ulkolapaa ylös ajatellen avotaivutusta. Välillä se jopa meni siihen avoon asti, mutta yleensä riitti ihan ajatus. Pääty-ympyröillä tehtiin myös laukannostoja ja työstettiin laukkaa sen verran, että hevonen oli avuilla ja hyvä. Orhidee teki ihan mielettömän hyviä laukannostoja, mutta mulla oli vaikeuksia löytää laukkaa kasaan, Orhideella kun se pitää tehdä ihan puhtaasti istunnalla ja itsekin tunsin olevani vähän jäykkä pakkasessa ja vaatekerroksessa. Muutamia askelia molempia suntaan tuli ihan hyvää pehmeää koottua laukkaa, muuten meinasi olla turhan kiireistä.
Tämän jälkeen tultiin keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Päädyssä täyskaarrontyylinen käännös josta keskihalkaisijalle. Toisesta päädystä tultiin siis vasemmalle ja toisesta oikealle, koko ajan samaa pitkää sivua kohti. Meitä oli vain kaksi tunnilla joten mahduttiin hyvin. Käynnissä ei ollut ongelmaa, mutta ravissa kesti todella pitkään että sain Orhideen väistämään vasemmalle. Mustan kanssa ongelma on yleensä juuri toisessa suunnassa, mutta nyt sain pidettyä oikealle mennessä istunnan tosi hyvin kurissa ja vasemmalle olin ihan hukassa. Ja Orhidee ei väistä askeltakaan jos on yhtään liikkeen edellä. Lopulta onnistuin niin, että otin väistöä ensin käynnissä ja siirsin siitä raviin. Lopuksi pari viimeistä onnistui ihan suoraan. Olin ihan hikinen pakkasesta huolimatta, mutta olin varautunut tähän ja mulla oli läjä vaihtovaatteita mukana. Välissä oli tunti, joten ehdin hyvin vaihtaa vaatteet Orhideen pois hoidon jälkeen ja laittaa Mustan kuntoon. Poni jäi aamulla karsinaan syömään aamuheiniä ja oli siellä siis kätevästi valmiina odottamassa.

Mustalle laitoin taas kanget, se on toiminut nyt niillä hyvin ja saan sen tekemään kunnolla töitä. Ajattelin nyt hetken aikaa pitää valmennuksissa kankia tälläisen kuurin ja siirtyä sen jälkeen taas niveleen valkuissakin. Tällä hetkellä en ole kankia käyttänyt muuta kuin Katin tunneilla.
Kati oli vähän myöhässä, joten ehdimme verkata hyvin ravissa ja laukassakin, ja pakko olikin ettei paleltunut. Kiskoin urheasti saappaat jalkaan, tosin jalustimiin laitoin ns. lämmittimet eli itse tehdyt fleece'pussukat' jotka pitää jalkaa irti kylmästä metallista.
Aloitimme ravissa kahdella ympyrällä eli oikeastaan kahdeksikolla. Molemmilla ympyröillä asetus ja taivutus sekä välillä asetusta myös ulospäin. Tähän lisättiin muutama laukannosto molempiin suuntiin, sellaista melko reipasta menoa. Tämän jälkeen valittiin suunta missä haluttiin aloittaa työskentely. Minä valitsin oikean kierroksen, koska se on Mustalle laukassa tietyssä mielessä hankalampi, se kaatuu siinä herkästi sisäänpäin ja vastalaukka on vaikeampaa. Anne valitsi vasemman, joten oltiin molemmat omilla ympyröillämme. Tarkoitus oli vaihtaa välillä toiselle ympyrälle ja jatkaa siellä vastalaukassa joko yksi tai useampi ympyrällinen. Välillä Musta yritti kiihdytellä vastalaukassa ja varsinkin siinä hetkessä kun tullaan vastalaukasta myötälaukkaan. Sai olla itse tosi tarkkana. Tästä hyvä siirtymä raviin ja suunnanvaihto. Ihme ettei kertaakaan törmätty Annen kanssa ympyröitä vaihtaessa vaikka välillä tehtiin sitä yhtäaikaa ja kavaletit määräsi aika tarkkaan mistä pystyi menemään.

Hetken välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä ravissa. Ravissa erikokoisia ympyröitä ja voltteja ja siis todella pieniä voltteja kunnon taivutuksella, mutta asetus piti säilyä eikä lähteä yliasettamaan tai taivuttamaan kaulaa. Koska hevoset oli kunnolla lämmitelty, pystyi niiltä vaatimaan kunnon taipumista. Sen jälkeen samaa laukassa, tosin ei ehkä ihan yhtä pieniä ympyröitä. Pikkuvolteilla jouduin tosiaan vahtimaan Mustan takapäätä että se pysyi kurssillaan ja kunnolla töissä. Lopuksi vielä leikittelyä tempolla ja siirtymillä ensin ravissa ja sitten laukassa. Ja siirtymiä myös oikein kootusta ravista mahdollisimman isoon raviin ilman välivaiheita. Musta lähti tosi kivasti pohkeesta eteen, mutta pystyin tekemään vain muutaman askeleen kerrallaan ennen kuin poni alkoi takomaan, mikä tarkoitti tahdin katoamista. Eli reippaasti eteen lyhyt pätkä ja sen jälkeen heti takaisin. Näitä on joskus aiemminkin tehty kun on lähdetty metsästämään edes jonkinlaista keskiravia Mustalle. Laukassa tämä on paljon helpompaa.
Loppuraveissa hain taas eteenvenymistä superrauhallisella tahdilla, jossa poni jää oikeasti alle kantamaan itseään ja uskaltaa venyttää. Tämä on tuntunut toimivan parhaiten Mustalle. Loppukäynnit lähdettiin tekemään maastoon ja siellä alkoi kyllä varpaita paleltaa. Muuten tarkenin ihmeen hyvin saappailla ja ratsareilla (pitkikset tietty alla). Yläosassa mulla oli teknisen pitkähihaisen päällä kaksi fleecevuorista collegepuseroa ja toppaliivi. Tämä on mun mielestä ollut toimivampi yhdistelmä kuin college ja softshell-takki. Takki ei hengitä niin hyvin ja siinä on yllättävä kyllä kylmempi. Ainakin kun ei ole tuulinen keli.

Musta maaston jälkeen

Viikon viuhahdukset

Kuinka paljon menoa mahtuu yhteen viikkoon?

Keskiviikkona Musta meni yhden lastentunnin, jonka itse pidin. Anne on siis taas Ypäjällä lähijaksolla ja Marjut kävi pitämässä tiistain tunnin. Aluksi Musta oli tosi 'laiskan' näköinen ja ajattelin sen olevan väsy edellispäivän valkusta. Toisessa laukannostossa tuli kuitenkin ensin väärä laukka, jonka poni korjasi itse huomattuaan että tässähän mennäänkin oikeaan kierrokseen, mutta jäi ristilaukalle useammaksi askeleeksi. Tämä tietenkin tuntui vähän pompottovana selkään, jonka takia ratsastaja jännittyi, vaikka kerroin syyn olevan ristilaukassa. Jännittynyt ratsastaja taas sai ponin kierroksille ja se meinasi seuraavissa laukannostoissa ruveta hillumaan. Piti hakea tarhalta sitten riimunnaru ja ottaa ratsukko narunpäähän laukkaamaan pieni pätkä, jotta saatiin ratsastaja rentoutumaan ja uskaltamaan. Tämän jälkeen tulikin kunnon ravia eikä Musta näyttänyt enää yhtään väsyneeltä. Yksi ratsastajista perui, joten kun poni oli valmiina ja tarvitsi vähän liikettä otin Even tunnille mukaan Katinkalla.

Torstaina Milan piti tulla hyppäämään Katinkalla ja nostelemaan mulle esteitä Mustan kanssa, mutta ei päässytkään. Tosin kentälläkin oli niin paljon lunta, että hyppääminen olisi ollutkin turhan raskasta. Kävin sitten ylämäki-alamäki lenkin Mustan kanssa. Laukattiin takaisin päin ja sai kyllä koko ajan pidätellä, kun oli aavistuksen tilsamainen keli. Kävin toisenkin kerran takaisin päin, mutta en ihan päädyssä. Ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa. Vilja tuli vielä ratsastamaan Katinkan ja pistettiin ponia vähän hangessa hommiin. Alkuverkaksi reipasta ravia uraa pitkin ja pätkät reipasta laukkaa kevyessä istunnassa. Sen jälkeen pienelle pääty-ympyrälle ja ratsastajalle ihan oikea ohjastuntuma. Mä autoin maasta vähän juoksutusraipan kanssa ponille takasia alle (eli huolehdin moottorista) ja Viljan tehtävä oli pitää poni ympyrällä, josta se karkasi heti ulko-ohjan kadottua ja paineen siirryttyä sisäohjalle. Viljallekin tuli vähän fiilistä kuinka napakan tuntuman Katinka ihan oikeasti tarvitsee liikkuakseen kunnolla. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Pieni hanki lisäsi vielä treenin tehokkuutta, joten kovin pitkään ei voinut työskennellä. Loppuraveissa pyysiin Viljaa hidastamaan ravia pelkällä kevennyksen hidastamisella, jolloin poni jäi aina välillä ihan mielettömän hienosti istunnan alle, venytti eteen rentona ja kantoi itsensä! Poni rukka oli kyllä ihan hikinen ja käskin Viljan kävellä niin kauan, kuin vain itse tarkenee. Itse ehdin sillä välin hakea melkein kaikki hepat sisään ja laittaa ponitarhaan aamuheinät valmiiksi.

Perjantaina ja lauantaina Musta oli tunneilla ja itse kotona lepäämässä, kun flunssa tuntui iskevän. Sunnuntaina käväisin melko aamupäivällä rauhallisen maaston ylämäki-alamäkilenkillä, jonka jälkeen suuntasin viemään Dinon porukoille hoitoon, josta lähdettiin siskojen kanssa Tukholman-risteilylle. Merci tiputettiin matkalla Noralle, jossa sitä oli vastassa yksi viimesistä pennuistaan. Ihan Mercin näköinen pikkuriiviö, Hyrrä. Onneksi oli laskettu reilusti aikaa, koska siinä meni hetki kun kaikki halusi pallotella pentua, oli kyllä ihan kuin isänsä nuolemisintoineen.

Maanantain vietin siis Tukholmassa talsien. Olimme Viking Linen risteilyllä, joten keskustaan pääsi ihan kävellen. Pingoin lopulta Kungsgatanille asti ja vierailin Tukholman Hööksissä, josta mukaan tarttui alehintaan ihanat punaiset ratsastushousut. Olen jo pitkään haaveillut punaisista pökistä, mutta en ole löytänyt mieleisiäni (tai sopivan hintaisia), joten tottakai tartuin tilaisuuteen. Tukholmaa risteillessä tuli käveltyä reilu kymmenen kilsaa, mutta olin silti hyvissä ajoin laivailla. Siskot lähti jo aiemmin kun kyllästyivät hiihtämään mun perässä (kävelin kuulemma liian kovaa vauhtia).

Musta on aika söpö klipattuna

Musta oli maanantaina tunnilla ja tiistaina rantauduinkin jo itse taas Suomen kamaralle ja alkuillasta kävin tallilla hyppelemässä vähän kavaletteja Mustalla. Musta oli ihan menossa ja kanttaili kulmia ollen muutenkin vähän.. poissa hallinnasta. En laittanut kentälle valoja, joten menin kavaletteja vain sen aikaa kun valoa riitti. Loppuajan hain asetuksia läpi kevennelle rentoa ravia. Kiva kun ponilla on kivaa vaikka ratsastaja vähän luisteleekin satulassa toppahousuissa ja estejalustimilla.

Kun joskus vaan kaikki osuu kohdilleen

Ja se on niin mieletön fiilis

Tiistaina saavuttiin taas Milan kanssa molemmat hirveällä tohinalla tallille. Mä ehdin yleensä tulla töistä tallille vähän ennen kolmea ja Milan bussi tulee samoihin aikoihin, valkku alkaa puoli neljä, joten haipakkaa saa pitää. Nyt olin juuri hakemassa Mustaa kun Mila rämpi lumihangen halki, jolloin päästiin koirat hihnoineen juoksemaan ja käskin Milaa viedä ne sisälle ja mä saalistaisin sille Cyffen samalla kun Mustankin. Molemmat oli yhteistyöhaluisia, vaikka taluttaessa ne meinaskin tutustua enemmän toisiinsa (tarhaavat eri tarhoissa, vaikka kesällä on kyllä olleet samalla laitumella) kuin keskittyä eteenpäin kävelyyn.
Yhteistyöllä ja reippaalla otteella saatiin ponit valmiiksi ja itsemme samoin, onneksi oli melko lämmintä (joku -7 about), joten pystyi laittamaan ratsastussaappaat ilman pelkoa varpaiden menetyksestä. Ehdin kipitellä kentälle juuri ennen Katin saapumista. Aloitettiin työskentely suoraan laukassa. Kulmat huolellisesti ja melko tiukastikin, kun kerrankin oli hyvä pohja, suoralla vähän reippaampaa ja ympyröillä/kulmissa tarpeeksi koottuna, jotta hevosilla aikaa taipua ja laittaa jalkansa. Taas lähdettiin perushommasta eli asetus läpi ja pysyy samana ollaan sitten isolla ympyrällä tai kulmassa, kroppa taipuu ratsastettavan tien mukaan. Ehdin tekemään kolme kulmaa ja muutaman ympyrän kun tulin toiseen päätyyn, jossa tein ympyrää Katin eteen. Kati toteaa, että voitaisiin lopettaa valkku samoin tein, kun poni näytti niin hyvältä. Se oli ihan mielettömän ryhdikäs, polki alleen ja eteni kuitenkin hyvin. Asetuskin oli just eikä melkein. Musta myös tuntui ihan sikahyvältä ja oli helppo ottaa ennen kulmia painoa takasille ja taas lisätä himpun vauhtia suorilla. Tehtiin laukkatyöskentelyä melko pitkään, mutta Musta jaksoi hienosti. Lopulta siirryttiin pääty-ympyrälle, jossa mentiin ensin perustyöskentely laukkaa, sitten siirrettiin painoa takasille ja koottiin (istunnalla siis, ei ohjilla) ja tästä taas eteenpäin työskentelylaukkaan. Mustalle tämä on aika helppoa ja kovin tuttuakin, Mila joutui Cyffen kanssa ihan tosissaan töihin, kun eihän nuori poni vielä kaikkea osaa. Katilta saa kuitenkin aina loistoneuvot mitä tehdä missäkin tilanteessa (ja miksi) ja miten autetaan nuorta ymmärtämään ja oppimaan nämä asiat. Tämän jälkeen siirtymä raviin kootusta laukasta, jolloin ravikin jää kootuksi. Tästä sain kehuja, kun olen oppinut pitämään ohjat tuntumalla siirtymisissä ilman, että teen siirtymää ohjalla. Yleensä heitän ohjan pois, kun haluan olla vahingossakaan nykäisemättä siitä siirtymässä. Suunnanvaihto ja hetki ympyrällä samaa laukkaharjoitusta vielä oikeaan kierrokseen. Vasta tämän jälkeen aloitimme ravityöskentelyn pienen välikäyntien jälkeen. Melko pitkä alkuverkka siis laukassa.

Ravissa tulimme pohkeenväistöä keskihalkaisijan tienoilta kohti pitkää sivua, vuorotellen molemmista kierroksista eli oikealta tullessa väistö vasemmalle ja toisin päin. Kavaletit oli vielä kentällä, joten ne määritti mistä piti mennä. Väistöistä tuli näin ollen melko tiukkojakin. Mun ja Mustan piti vielä väistön aikana lisätä askeleeseen pituutta. Vasemmalle meni hyvin, mutta oikealle mennessä meinasin tippua liikkeen edelle ja hankaloittaa koko hommaa, poni kuitenkin suoriutui hienosti.

Loppukevennyksissä vielä kunnon venytystä eteen ja vähän alaskin, on ihanaa kun Musta uskaltaa venyttää nykyään myös sinne eteen ja aukaista vähän itseään sieltä niskastakin. Muutenkin sen muoto on muuttunut avoimemmaksi ja se kantaa itseään paremmin, jopa silloin kun se ei ole täysin läpi selästä.
Sain myös kehuja käsistäni, kuinka ne nykyään pysyy hienosti jo paikoillaan eikä niitä nykyään tarvitse juuri miettiäkään. Silloin tällöin huomaan niiden valahtavan kun jotain todella vaikeaa yrittää tehdä tai jotain yllättävää tapahtuu, mutta yleensä tässäkin huomaan homman itse ja saan kädet omille paikoilleen nopeasti. Täytyy kyllä sanoa, että olenkin erittäin aktiivisisesti tehnyt niiden kanssa hommia. Myös Orhideella ratsastus on auttanut, koska se toimii parhaiten kun kantaa ne kätensä. Mustasta Kati sanoi, ettei todellakaan näytä olevan talvikunnossa vaan oikeasti treenatun näköinen ja lihasta on hienosti oikeissa paikoissa. On sen kanssa kyllä töitäkin tehty, vaikka välillä viikon ainoa kunnon ratsastus on valmennuksessa ja loput on vain liikkumista lähinnä tunneilla.

Loppukäynneissä Milan kanssa harmiteltiin, kun ei ollut ketään videoimassa, molemmat ponit oli niin mielettömän hyviä, että olisi ollut erittäin hyödyllistä nähdä asiat myös itse sieltä 'maasta' eikä vain tuntea selkään. Tän tunteen ja toimivuuden kun saa siirrettyä koulukisoihin, niin pitäisi papereiden olla täynnä vähintään seiskaa ja ratsastajan naama hangon keksillä..

Vähän myöhässä..

Viikko 2

Tiistaina oli Katin valkun vuoro. Oli tosi kylmä, mutta päätin silti laittaa ratsastushousut, kun on niillä vaan niin paljon parempi ratsastaa kuin toppahousuilla. Mustallekin laitoin ratsastusloimen koko ajaksi, yleensä olen pitänyt paksuhkoa fleeceloimea vain alku- ja loppukäyntien ajan valkuissa. Siellä kun oikeasti tulee kuuma molemmille.
Aloitimme reippaassa kevyessä ravissa tehden erikokoisia ympyröitä. Tarkoitus saada hevoset kunnolla lämpimiksi, joten ravin piti olla reipasta ja mennä jopa mukavuusalueen ulkopuolelle, varsinkin Mustalla joka mielellään menee sellasta rauhallisempaa ja lyhyehköä. Samalla jo aseteltiin hevosia myötäsuuntaan. Tätä asettamista jatkettiin koko tunti. Välillä tehtiin töitä keskiympyrällä, jota pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka runko taipui enemmän. Pieneltä ympyrältä pois pohkeenväistöllä, jossa myös asetuksen piti säilyä oikeanlaisena ja väistön olla melko jyrkkääkin. Välillä nostettiin väistön jälkeen laukka ja jatkettiin hetki työskentelyä laukassa. Sain muutaman oikeasti tosi hyvän väistön, jossa asetus säilyi oikein ja väistö oli tarpeeksi jyrkkää, ettei vaan kipitetty etuviistoon takaisin isommalle ympyrälle.
Mun oli tosi vaikea saada Mustaa asettumaan rehellisesti vasemmalle. Varsinkin nyt, kun oikea olkapää on vähän kipeä enkä pysty sieltä tukemaan samalla lailla kuin vasemmalta ja vasemmalle on Mustan muutenkin vaikea asettua oikein eli sieltä niskan takaa eikä muutama nivel kauempaa kaulasta. Lopussa se kyllä oli sieltäkin rehellisesti läpi ja kyllä oli poni tyytyväinen, samoin minä. Loppuraveissa venyteltiin eteen ja siinäkin piti pystyä vielä asettamaan molempiin suuntiin.
Nämä asiat on niin pieniä, mutta samalla niin oleellisia ja välillä ihan helkkarin vaikeita.

Keskiviikkona Musta teki yhden puomitunnin, itse en käynyt ollenkaan tallilla. Torstaina kävimme Milan kanssa poneilla maastossa. Musta oli tosi nihkeä liikkumaan ja vähän väsyneen oloinen, Katinka sitä vastoin oli ihan kierroksilla. Kävimme mäkireitillä ja kuulin Katinkan puhisevan takanani jo ravatessa, saati sitten takaisin laukatessa. Tultiin takaisin päin tosi rauhallisesti eikä tarvinut yhtään pidättää Mustaa, vaikka se yleensä menee tuota pätkää ihan tuulispäänä. Puolessa välissä on iso mäki, josta lähtee molempiin suuntiin tie alaspäin. Käännyttiin vielä takaisin ja Katinka sai mennä edeltä, mutta siinä vaiheessa kun käännyimme uudestaan tallille ja jäin odottamaan, että Mila menisi Katinkan kanssa edelle (takaa kuului vain Milan manailua kun poni oli niin kierroksilla että meinasi päätyä tieltä ojaan), niin Musta yhtäkkiä ikäänkuin heräsi ja rupesi poikittamaan ja pomppimaan. Ei siinä muu auttanut kuin antaa mennä. Musta yritti jatkaa laukkaa vielä mäkeä alaskin päin ja oli aika mielenkiintoista mennä kylki edellä ja paikallaan laukaten jyrkkää mäkeä alas. Sen jälkeen molemmat ponit onneksi jo rauhoittuivat ja malttoivat kävellä loppumatkan.

Tän kaverin jäljiltä oli Mustan loimet aina riekaleina. Viime kesänä Mi-poni kuitenkin myytiin, joten tänä talvena on loimetkin säilyneet ehjinä. Hauskaahan se oli kun ponilla oli leikkikaveri, mutta se loimien päivittäinen korjaaminen kyllä ärsytti. Henna yllätti kaverit kerran tarhassa ja kuvasi todisteet.

Viikonloppuna lepäilin kotona, jopa sunnuntaina kun keli oli ihan järkyttävä (lunta vaakatasossa ja kylmä tuuli). Musta ahkeroi joka päivä yhden tunnin.

Maanantaina ratsastin puomeja ja vähän myös yhtä kavalettia pääty-ympyrällä. Musta oli melko kiukkuinen satuloidessa ja muutenkin oudon oloinen. Ratsastaessa ei aluksi oikein halunnut liikkua eteen normaalisti, mutta ravi löytyi melko pian ja oli rentoa ja kohtalaisen pitkääkin. Laukka jäi turhasti paikoilleen, kunnes tulin kavaletteja, jolloin poni innostui ja laukkakin alkoi pyörimään. Kavaletilla tein laukanvaihtoja, jotka aluksi kyllä epäonnistui surkeasti, tästä syytän vain itseäni kun en oikein keskittynyt. Poni vaihtoi kyllä hienosti laukan aina kun huomasi että aha, se suunta siis vaihtui. Lopulta sain hyvät vaihdot myös siellä kavaletin päällä, joten lopetin siihen.

Ponit on pop

Koulutunti

Musta oli maanantaina ollut aamupäivällä alkeistunnilla, joten kävin nopeasti ratsastamassa ilman satulaa ennen koulutuntia. Samalla onnistuin jotenkin rikkomaan fleecen jota olen käyttänyt ratsastaessa klippauksen jälkeen. Siinä ei ole vatsavöitä, joten etenkin ilman satulaa mentäessä tai alku- ja loppukäynneissä todella hyvä. Nyt oli toiseen kylkeen tullut repeämä, enkä yhtään keksi mistä. Onneksi ei ole iso, niin saan sen ompelukoneella kursittua kasaan (kunhan ehdin).

Musta oli ihan jees, ei parhaimmillaan ja ehkä aavistuksen väsyneen oloinen, mutta pehmeä ja herkkä. Siinä ratsastaessani tuli Vilja kertomaan, että saisin valita tunnille Sunrisen tai Roventan. Sanilla en ole koskaan mennyt ja koska kyseessa on juuri viisi vuotiaaksi kääntynyt nuori hevonen päätin valita Roventan ja kokeilla Sania joskus vähän armollisemmalla kelillä. Roventan kyydissä pysyisi toppahousuillakin, noista nuorista ei aina ole niin varmuutta. Roventalla olen viimeksi mennyt joskus viitisen vuotta sitten sen ollessa viisivuotias. Jos ei oteta lukuun kerran muutamaa esteen ylitystä ja laitumelle ratsuiluja (ilman satulaa).

Roventa tammikuu 2013

Roventa oli superreippaan tuntuinen ja synteettinen satula yhdistettynä liukkaisiin toppahousuihin ei aina ole paras mahdollinen valinta.. Poni malttoi kuitenkin jäädä nätisti alle ja malttaa mielensä oikeiden nappuloiden löydyttyä melko nopeastikin. Toisella pitkällä sivulla teimme parin puomin ympärille voltit joilta jatkoimme avotaivutuksella pari askelta ennen suoristusta ja seuraavaa volttia (tai kulmaa). Toisella pitkällä sivulla teimme pohkeenväistöä uraa kohti pienissä pätkissä, aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Pohkeenväistössä Rovis yritti kiirehtiä, volteilla oli tosi hyvä ja pysyi hyvin ryhdissä. Raviväistöt oli helpompiä kuin käynti eikä Roventa yrittänyt silloin kiirehtiä niin paljon. Lopuksi väistöön yhdistettiin vielä laukannosto niin, että laukka nostettiin ennen uraa ja jatkettiin suoraan. Hevoset eivät siis saaneet painua uralle laukassa vaan ulkolavan piti olla hallussa. Oikealle Roventa tarjosi ensin vasenta laukkaa, mutta kun sain suoruuden kohdilleen ja kiirehtimisen väistöstä pois niin tuli tosi hyviä nostoja.
Roventa on luonnostaan etupainoinen ja alaspäin menevä, mutta jaksoi hienosti nousta ylöspäin ja kantaa itsensä. Vasen laukka meinasi levähtää helpommin se kun on ponille vaikeampi suunta.

Roventa oli oikeasti tosi mukava eikä varmasti ole vähiten se syynä, että Anne on ratsastanut sitä läpi useamman kerran viikossa ja edellisen kerran juuri sunnuntaina.

Tammikuu 2014. Edessä Roventa, taustalla Katinka, Musta, Epron, Simppa ja Mi

On ollut todella hyödyllistä ratsastaa nyt eri hevosilla ja huomata saavansa nekin toimimaan. Sen lisäksi muut opettavat sellaisia asioita joita Musta ei mulle opeta. Roventa esimerkiksi on todella tarkka ulkoavuista ja Orhidee taas koko istunnasta. Mustan kanssa kun on tehty yhteistyötä jo niin paljon, että se toimii jo lähes 'ajatuksella', muilla joutuu oikeasti miettimään mitä on tekemässä ja miksi. Ja Orhidee on lisäksi todellakin tarkka istunnasta tai se ei vaan käänny tai tee muutakaan jos istuu vastaan.

Tehosunnuntai

Back on business

Perjantaina ja lauantaina oikea olkapääni oli todella kipeä, joten makasin töiden jälkeen vain kotona (lauantaina koko päivän) ja koiratkin sai tyytyä pikaisiin tarpeidenteko-lenkityksiin. Musta ahkeroi kuitenkin tunneilla, joten se ei jäänyt liikutusta vaille.

Sunnuntaina kuitenkin raahasin itseni ja kipeän käteni tallille, jossa ensin ratsastin Mustaa kentällä kevyesti. Pohja oli vähän lipoinen, kun lunta ei ollut vesisateiden ja pakkasten jälkeen vielä tullut riittävästi päälle. Menin kuitenkin puomilinjaa käynnissä ja muutaman kerran ravissa. Pitkillä sivuilla taivuttelin avossa ja päädyt pyrin pitämään ponin suorana. Laukkaa otin muutaman pätkän suoraa sivua ja yksittäistä puomia, hyvin hyvin lyhyttä laukkaa.

Mustan jälkeen kiipesin Vystin selkään, joka ensin vastusteli ohjastuntumaa, sen jälkeen kiirehti käynnissä ihan tajuttomasti. Ravissa rupesi vähän rentoutumaan, mutta roikkui vasemmassa ohjassa (tämä on kuulemma sen tapa) ja oikea käteni oli jo lähes toimintakyvytön tässä vaiheessa, niin ei se ainakaan hommaani helpottanut. Erikokoisilla ympyröillä ja loivilla avoilla sain pikkuhiljaa heposeen jonkinlaista kontaktia ja ravissa Vysti malttoi jo odottaa sekä rentoutua ja pyöristyä. Laukkasin muutaman pitkän sivun, jolloin Vystin mielestä ois pitänyt taas mennä hirveetä vauhtia (pohja ei oikein mua innostanut reippaaseen menoon). Yhden pätkän sain kootumpaa laukkaa mentyä, mutta muuten hepolla oli lähinnä yksi vaihde vaan. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoi tosin mennä hyvin ja ratsastus tuntua jopa ihan mukavalle. Anne kävi vielä selässä vähän työstämässä ja taluttelin Fortunaa siivoten kakkoja, fiksu 4v. tuo Fortuna (siis juuri 4-vuotiaaksi kääntynyt). Jättimäinenhän se on, mutta luonne on onneksi ihana.

Näiden jälkeen lähdettiin vielä pieni maastoreissu Orhideen ja Foriolan kanssa. Molemmat oli melkö sätkyisellä päällä ja Foriolakin kyttäili kaikkea, mikä ei ole sille ollenkaan ominaista käytöstä. Anne sanoikin hyvin: Kone on käynnissä, mutta kopissa ei ketään. Kuvasi niin osuvasti Foriolan mentaliteettia sillä hetkellä. Laukassakin se teki jonkun ihme hypähdyksen ja jäi pomppimaan tosi oudosti. Orhidee oli vähän räkäinen, joten mentiin tosi kevyesti vaikka se olikin ihan reippaana liikkumassa. Katsotaan kenet saan maanantaina koulutunnille alle, kun Orhidee saa nyt jäädä sitten pariksi viikoksi lepäämään varuiksi. Räkä oli ihan keltaista, joka viittaisi bakteeritulehdukseen.

Vuodenvaihteen treenailut

Tästä se sitten taas lähtis

Maanantaina olin taas perinteisesti puolentoistatunnin koulutunnilla Orhideella. Kylmästä pakkasesta johtuen otettiin kaikille hepoille viltit alku- ja loppuverryttelyyn. Kylmästä (ja edellispäivän kavaleteista) johtuen Orhidee oli oikein pörhäkällä päällä ja päätti järjestää mulle heti alkuun kunnon adrenaliinitujaukset, jotta ei tulisi kylmä. Anne toi tallilta lantakottareita kentän reunaan ja ne vähän kitisi pakkasesta johtuen, jota Orhidee päätti pelätä ja otti pikku spurtteja ja kevyitä keulimisia. Mä mietin vaan pysynykö kyydissä toppahousuineni viltin päällä ja mikä tärkeämpää, pysyykö satula paikoillaan kun vyö ei ollut vielä kiristetty loppuun asti.
Rauhoittuihan tuo tamma lopulta kun ruvettiin töitä tekemään ja oli oikein mukava ratsastaa. Orhidee on mulle kerta kerralta vähän helpompi ratsastaa, kun pääsen nopeammin sen rytmiin ja löydän oikean tuntuman. Kroppanikin alkaa toimia ja taipua kerta kerralta hieman nopeammin.

Tarkenin tunnilla oikein hyvin ja ratsastin vielä nopeasti Mustan ilman satulaa tunnin jälkeen. Käynnissä poni oli oikein pehmeä ja mukava, ravissa vähän vastusteli työntekoa ja yritti lintsailla. Laukkaa otin vain pienet pätkät molempiin suuntiin.

Tiistaina Musta oli aamusta yhdellä sileän tunnilla ja jäi sen jälkeen karsinaan odottamaan kouluvalkkuamme. Koska en ehtinyt ratsastaa välissä, enkä edes verkata ennen Katin saapumista päätin laittaa kanget ihan helpottaakseni itseäni ja saadakseni ponin kunnolla hommiin. Pohjakin oli ihan hyvä, pienet tilsat jäi välillä, mutta ei häiritsevästi.
Tehtiin asetusta. Eli niskasta asetus, niin että oikeasti näkyy vain silmä- ja sierainkulma. Musta kääntää päätään helposti liikaa turvasta eli ei asetu niskasta rehellisesti. Niska on sille aina ollut hankalin kohta, mutta kun löysin ulko-ohjan sopivalle tuntumalle alkoi ponikin tehdä töitä kunnolla. Teimme töitä ympyrällä, jota välillä pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka taipuminen lisääntyikin. Vaikeaa! Pienemmältä ympyrältä tultiin pois pohkeenväistöllä josta tehtiin laukannosto. Yleensä näissä jää mun pohkeenväistöt turhan vaisuiksi ja menee liikaa eteen ja liian vähän sivulle. Muutaman kerran sain tosi hyvän väistön, jossa asetus pysyi ja poni väisti hyvin sivulle. Lavat oli ylhäällä ja poni pysyi ryhdikkäänä laukannostossa.
Musta väsyi vähän normaalia nopeammin, johtuen varmaan tuosta aamutunnista, mutta harjoituskin oli hevosille tosi rankka. Katin tunneilla tehdään aina aika 'vähän', mutta hevosille (ja ratsastajille) ne kyllä on rankkoja ja ennen klippausta Musta oli aina ihan hikinen (poni, joka ei siis aina edes kesäisin ole hionnut reippaassakaan maastossa tai rankemmillakaan tunneilla).

Katin tunnilta joskus syksyltä. Tässä mun kädet vielä vähän elää omaa elämäänsä, nykyään ne on aika hyvin kondiksessa jo.

Uuden vuoden aattona en ehtinyt tallille ennen pimeää, joten poni sai suosiolla vapaapäivän. Itse vietin iltaa Annen kanssa kaupungilla pyörien (ja shoppaillen) sekä kotona rakettien pauketta kuunnellen. Dino tuli pahimpien pamauksien aikana käymään kainalossa, samoin Merci yhdessä vaiheessa, muuten pojat ei olleet moksiskaan.

Torstaina käytiin Mustan kanssa rento maasto. Poni oli vielä vähän väsyneen tuntuinen ja tuppasi laukassa painumaan alas, mikä on sille epätyypillistä. Normaalistihan Musta on jopa yliryhdikäs. Jaksoi hyvin mennä kyllä eteen, mutta se itsensä kantaminen.. Laukkasin isoimman mäen (joka on maastolenkin kääntöpaikalla) kolme kertaa rauhallisesti ja lisäksi kotiinpäin pikkumäkiä myös laukalla. Keli oli ihan jees, metsätiellä jäi tilsat, mutta ne ei siellä haitanneet. Auratulla tallintiellä kyllä sitten sitäkin enemmän..

Uusi vuosi - uudet kujeet

Kuinka kliseinen alku

Tämän vuoden lupaus on yrittää herätellä blogi henkiin horroksestaan. Itseäni harmittaa kun en ole (muka) ehtinyt kirjoitella kaikkia viime vuoden tapahtumia edes muistiin, joten varsinkin loppuvuosi on hatarammalla muistipohjalla. Kuitenkin paljon on tapahtunut ja olisi niitä kiva muistella vähän myöhemminkin.

Viime vuodesta on tulossa jonkinlainen kokooma-kertomus, lähinnä vuoden 'kohokohdista'.

 

 

Näihin kuviin - näihin tunnelmiin.. ei taida muuta irrota kuin kliseitä tänään!