Vuodenvaihteen treenailut

Tästä se sitten taas lähtis

Maanantaina olin taas perinteisesti puolentoistatunnin koulutunnilla Orhideella. Kylmästä pakkasesta johtuen otettiin kaikille hepoille viltit alku- ja loppuverryttelyyn. Kylmästä (ja edellispäivän kavaleteista) johtuen Orhidee oli oikein pörhäkällä päällä ja päätti järjestää mulle heti alkuun kunnon adrenaliinitujaukset, jotta ei tulisi kylmä. Anne toi tallilta lantakottareita kentän reunaan ja ne vähän kitisi pakkasesta johtuen, jota Orhidee päätti pelätä ja otti pikku spurtteja ja kevyitä keulimisia. Mä mietin vaan pysynykö kyydissä toppahousuineni viltin päällä ja mikä tärkeämpää, pysyykö satula paikoillaan kun vyö ei ollut vielä kiristetty loppuun asti.
Rauhoittuihan tuo tamma lopulta kun ruvettiin töitä tekemään ja oli oikein mukava ratsastaa. Orhidee on mulle kerta kerralta vähän helpompi ratsastaa, kun pääsen nopeammin sen rytmiin ja löydän oikean tuntuman. Kroppanikin alkaa toimia ja taipua kerta kerralta hieman nopeammin.

Tarkenin tunnilla oikein hyvin ja ratsastin vielä nopeasti Mustan ilman satulaa tunnin jälkeen. Käynnissä poni oli oikein pehmeä ja mukava, ravissa vähän vastusteli työntekoa ja yritti lintsailla. Laukkaa otin vain pienet pätkät molempiin suuntiin.

Tiistaina Musta oli aamusta yhdellä sileän tunnilla ja jäi sen jälkeen karsinaan odottamaan kouluvalkkuamme. Koska en ehtinyt ratsastaa välissä, enkä edes verkata ennen Katin saapumista päätin laittaa kanget ihan helpottaakseni itseäni ja saadakseni ponin kunnolla hommiin. Pohjakin oli ihan hyvä, pienet tilsat jäi välillä, mutta ei häiritsevästi.
Tehtiin asetusta. Eli niskasta asetus, niin että oikeasti näkyy vain silmä- ja sierainkulma. Musta kääntää päätään helposti liikaa turvasta eli ei asetu niskasta rehellisesti. Niska on sille aina ollut hankalin kohta, mutta kun löysin ulko-ohjan sopivalle tuntumalle alkoi ponikin tehdä töitä kunnolla. Teimme töitä ympyrällä, jota välillä pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka taipuminen lisääntyikin. Vaikeaa! Pienemmältä ympyrältä tultiin pois pohkeenväistöllä josta tehtiin laukannosto. Yleensä näissä jää mun pohkeenväistöt turhan vaisuiksi ja menee liikaa eteen ja liian vähän sivulle. Muutaman kerran sain tosi hyvän väistön, jossa asetus pysyi ja poni väisti hyvin sivulle. Lavat oli ylhäällä ja poni pysyi ryhdikkäänä laukannostossa.
Musta väsyi vähän normaalia nopeammin, johtuen varmaan tuosta aamutunnista, mutta harjoituskin oli hevosille tosi rankka. Katin tunneilla tehdään aina aika 'vähän', mutta hevosille (ja ratsastajille) ne kyllä on rankkoja ja ennen klippausta Musta oli aina ihan hikinen (poni, joka ei siis aina edes kesäisin ole hionnut reippaassakaan maastossa tai rankemmillakaan tunneilla).

Katin tunnilta joskus syksyltä. Tässä mun kädet vielä vähän elää omaa elämäänsä, nykyään ne on aika hyvin kondiksessa jo.

Uuden vuoden aattona en ehtinyt tallille ennen pimeää, joten poni sai suosiolla vapaapäivän. Itse vietin iltaa Annen kanssa kaupungilla pyörien (ja shoppaillen) sekä kotona rakettien pauketta kuunnellen. Dino tuli pahimpien pamauksien aikana käymään kainalossa, samoin Merci yhdessä vaiheessa, muuten pojat ei olleet moksiskaan.

Torstaina käytiin Mustan kanssa rento maasto. Poni oli vielä vähän väsyneen tuntuinen ja tuppasi laukassa painumaan alas, mikä on sille epätyypillistä. Normaalistihan Musta on jopa yliryhdikäs. Jaksoi hyvin mennä kyllä eteen, mutta se itsensä kantaminen.. Laukkasin isoimman mäen (joka on maastolenkin kääntöpaikalla) kolme kertaa rauhallisesti ja lisäksi kotiinpäin pikkumäkiä myös laukalla. Keli oli ihan jees, metsätiellä jäi tilsat, mutta ne ei siellä haitanneet. Auratulla tallintiellä kyllä sitten sitäkin enemmän..