Kun joskus vaan kaikki osuu kohdilleen

Ja se on niin mieletön fiilis

Tiistaina saavuttiin taas Milan kanssa molemmat hirveällä tohinalla tallille. Mä ehdin yleensä tulla töistä tallille vähän ennen kolmea ja Milan bussi tulee samoihin aikoihin, valkku alkaa puoli neljä, joten haipakkaa saa pitää. Nyt olin juuri hakemassa Mustaa kun Mila rämpi lumihangen halki, jolloin päästiin koirat hihnoineen juoksemaan ja käskin Milaa viedä ne sisälle ja mä saalistaisin sille Cyffen samalla kun Mustankin. Molemmat oli yhteistyöhaluisia, vaikka taluttaessa ne meinaskin tutustua enemmän toisiinsa (tarhaavat eri tarhoissa, vaikka kesällä on kyllä olleet samalla laitumella) kuin keskittyä eteenpäin kävelyyn.
Yhteistyöllä ja reippaalla otteella saatiin ponit valmiiksi ja itsemme samoin, onneksi oli melko lämmintä (joku -7 about), joten pystyi laittamaan ratsastussaappaat ilman pelkoa varpaiden menetyksestä. Ehdin kipitellä kentälle juuri ennen Katin saapumista. Aloitettiin työskentely suoraan laukassa. Kulmat huolellisesti ja melko tiukastikin, kun kerrankin oli hyvä pohja, suoralla vähän reippaampaa ja ympyröillä/kulmissa tarpeeksi koottuna, jotta hevosilla aikaa taipua ja laittaa jalkansa. Taas lähdettiin perushommasta eli asetus läpi ja pysyy samana ollaan sitten isolla ympyrällä tai kulmassa, kroppa taipuu ratsastettavan tien mukaan. Ehdin tekemään kolme kulmaa ja muutaman ympyrän kun tulin toiseen päätyyn, jossa tein ympyrää Katin eteen. Kati toteaa, että voitaisiin lopettaa valkku samoin tein, kun poni näytti niin hyvältä. Se oli ihan mielettömän ryhdikäs, polki alleen ja eteni kuitenkin hyvin. Asetuskin oli just eikä melkein. Musta myös tuntui ihan sikahyvältä ja oli helppo ottaa ennen kulmia painoa takasille ja taas lisätä himpun vauhtia suorilla. Tehtiin laukkatyöskentelyä melko pitkään, mutta Musta jaksoi hienosti. Lopulta siirryttiin pääty-ympyrälle, jossa mentiin ensin perustyöskentely laukkaa, sitten siirrettiin painoa takasille ja koottiin (istunnalla siis, ei ohjilla) ja tästä taas eteenpäin työskentelylaukkaan. Mustalle tämä on aika helppoa ja kovin tuttuakin, Mila joutui Cyffen kanssa ihan tosissaan töihin, kun eihän nuori poni vielä kaikkea osaa. Katilta saa kuitenkin aina loistoneuvot mitä tehdä missäkin tilanteessa (ja miksi) ja miten autetaan nuorta ymmärtämään ja oppimaan nämä asiat. Tämän jälkeen siirtymä raviin kootusta laukasta, jolloin ravikin jää kootuksi. Tästä sain kehuja, kun olen oppinut pitämään ohjat tuntumalla siirtymisissä ilman, että teen siirtymää ohjalla. Yleensä heitän ohjan pois, kun haluan olla vahingossakaan nykäisemättä siitä siirtymässä. Suunnanvaihto ja hetki ympyrällä samaa laukkaharjoitusta vielä oikeaan kierrokseen. Vasta tämän jälkeen aloitimme ravityöskentelyn pienen välikäyntien jälkeen. Melko pitkä alkuverkka siis laukassa.

Ravissa tulimme pohkeenväistöä keskihalkaisijan tienoilta kohti pitkää sivua, vuorotellen molemmista kierroksista eli oikealta tullessa väistö vasemmalle ja toisin päin. Kavaletit oli vielä kentällä, joten ne määritti mistä piti mennä. Väistöistä tuli näin ollen melko tiukkojakin. Mun ja Mustan piti vielä väistön aikana lisätä askeleeseen pituutta. Vasemmalle meni hyvin, mutta oikealle mennessä meinasin tippua liikkeen edelle ja hankaloittaa koko hommaa, poni kuitenkin suoriutui hienosti.

Loppukevennyksissä vielä kunnon venytystä eteen ja vähän alaskin, on ihanaa kun Musta uskaltaa venyttää nykyään myös sinne eteen ja aukaista vähän itseään sieltä niskastakin. Muutenkin sen muoto on muuttunut avoimemmaksi ja se kantaa itseään paremmin, jopa silloin kun se ei ole täysin läpi selästä.
Sain myös kehuja käsistäni, kuinka ne nykyään pysyy hienosti jo paikoillaan eikä niitä nykyään tarvitse juuri miettiäkään. Silloin tällöin huomaan niiden valahtavan kun jotain todella vaikeaa yrittää tehdä tai jotain yllättävää tapahtuu, mutta yleensä tässäkin huomaan homman itse ja saan kädet omille paikoilleen nopeasti. Täytyy kyllä sanoa, että olenkin erittäin aktiivisisesti tehnyt niiden kanssa hommia. Myös Orhideella ratsastus on auttanut, koska se toimii parhaiten kun kantaa ne kätensä. Mustasta Kati sanoi, ettei todellakaan näytä olevan talvikunnossa vaan oikeasti treenatun näköinen ja lihasta on hienosti oikeissa paikoissa. On sen kanssa kyllä töitäkin tehty, vaikka välillä viikon ainoa kunnon ratsastus on valmennuksessa ja loput on vain liikkumista lähinnä tunneilla.

Loppukäynneissä Milan kanssa harmiteltiin, kun ei ollut ketään videoimassa, molemmat ponit oli niin mielettömän hyviä, että olisi ollut erittäin hyödyllistä nähdä asiat myös itse sieltä 'maasta' eikä vain tuntea selkään. Tän tunteen ja toimivuuden kun saa siirrettyä koulukisoihin, niin pitäisi papereiden olla täynnä vähintään seiskaa ja ratsastajan naama hangon keksillä..