Vähän myöhässä..

Viikko 2

Tiistaina oli Katin valkun vuoro. Oli tosi kylmä, mutta päätin silti laittaa ratsastushousut, kun on niillä vaan niin paljon parempi ratsastaa kuin toppahousuilla. Mustallekin laitoin ratsastusloimen koko ajaksi, yleensä olen pitänyt paksuhkoa fleeceloimea vain alku- ja loppukäyntien ajan valkuissa. Siellä kun oikeasti tulee kuuma molemmille.
Aloitimme reippaassa kevyessä ravissa tehden erikokoisia ympyröitä. Tarkoitus saada hevoset kunnolla lämpimiksi, joten ravin piti olla reipasta ja mennä jopa mukavuusalueen ulkopuolelle, varsinkin Mustalla joka mielellään menee sellasta rauhallisempaa ja lyhyehköä. Samalla jo aseteltiin hevosia myötäsuuntaan. Tätä asettamista jatkettiin koko tunti. Välillä tehtiin töitä keskiympyrällä, jota pienennettiin asetuksen pysyessä samana vaikka runko taipui enemmän. Pieneltä ympyrältä pois pohkeenväistöllä, jossa myös asetuksen piti säilyä oikeanlaisena ja väistön olla melko jyrkkääkin. Välillä nostettiin väistön jälkeen laukka ja jatkettiin hetki työskentelyä laukassa. Sain muutaman oikeasti tosi hyvän väistön, jossa asetus säilyi oikein ja väistö oli tarpeeksi jyrkkää, ettei vaan kipitetty etuviistoon takaisin isommalle ympyrälle.
Mun oli tosi vaikea saada Mustaa asettumaan rehellisesti vasemmalle. Varsinkin nyt, kun oikea olkapää on vähän kipeä enkä pysty sieltä tukemaan samalla lailla kuin vasemmalta ja vasemmalle on Mustan muutenkin vaikea asettua oikein eli sieltä niskan takaa eikä muutama nivel kauempaa kaulasta. Lopussa se kyllä oli sieltäkin rehellisesti läpi ja kyllä oli poni tyytyväinen, samoin minä. Loppuraveissa venyteltiin eteen ja siinäkin piti pystyä vielä asettamaan molempiin suuntiin.
Nämä asiat on niin pieniä, mutta samalla niin oleellisia ja välillä ihan helkkarin vaikeita.

Keskiviikkona Musta teki yhden puomitunnin, itse en käynyt ollenkaan tallilla. Torstaina kävimme Milan kanssa poneilla maastossa. Musta oli tosi nihkeä liikkumaan ja vähän väsyneen oloinen, Katinka sitä vastoin oli ihan kierroksilla. Kävimme mäkireitillä ja kuulin Katinkan puhisevan takanani jo ravatessa, saati sitten takaisin laukatessa. Tultiin takaisin päin tosi rauhallisesti eikä tarvinut yhtään pidättää Mustaa, vaikka se yleensä menee tuota pätkää ihan tuulispäänä. Puolessa välissä on iso mäki, josta lähtee molempiin suuntiin tie alaspäin. Käännyttiin vielä takaisin ja Katinka sai mennä edeltä, mutta siinä vaiheessa kun käännyimme uudestaan tallille ja jäin odottamaan, että Mila menisi Katinkan kanssa edelle (takaa kuului vain Milan manailua kun poni oli niin kierroksilla että meinasi päätyä tieltä ojaan), niin Musta yhtäkkiä ikäänkuin heräsi ja rupesi poikittamaan ja pomppimaan. Ei siinä muu auttanut kuin antaa mennä. Musta yritti jatkaa laukkaa vielä mäkeä alaskin päin ja oli aika mielenkiintoista mennä kylki edellä ja paikallaan laukaten jyrkkää mäkeä alas. Sen jälkeen molemmat ponit onneksi jo rauhoittuivat ja malttoivat kävellä loppumatkan.

Tän kaverin jäljiltä oli Mustan loimet aina riekaleina. Viime kesänä Mi-poni kuitenkin myytiin, joten tänä talvena on loimetkin säilyneet ehjinä. Hauskaahan se oli kun ponilla oli leikkikaveri, mutta se loimien päivittäinen korjaaminen kyllä ärsytti. Henna yllätti kaverit kerran tarhassa ja kuvasi todisteet.

Viikonloppuna lepäilin kotona, jopa sunnuntaina kun keli oli ihan järkyttävä (lunta vaakatasossa ja kylmä tuuli). Musta ahkeroi joka päivä yhden tunnin.

Maanantaina ratsastin puomeja ja vähän myös yhtä kavalettia pääty-ympyrällä. Musta oli melko kiukkuinen satuloidessa ja muutenkin oudon oloinen. Ratsastaessa ei aluksi oikein halunnut liikkua eteen normaalisti, mutta ravi löytyi melko pian ja oli rentoa ja kohtalaisen pitkääkin. Laukka jäi turhasti paikoilleen, kunnes tulin kavaletteja, jolloin poni innostui ja laukkakin alkoi pyörimään. Kavaletilla tein laukanvaihtoja, jotka aluksi kyllä epäonnistui surkeasti, tästä syytän vain itseäni kun en oikein keskittynyt. Poni vaihtoi kyllä hienosti laukan aina kun huomasi että aha, se suunta siis vaihtui. Lopulta sain hyvät vaihdot myös siellä kavaletin päällä, joten lopetin siihen.