maanantai 28. marraskuuta 2011

Satulahuopia

ihan tajuton määrä..

Tänään oli Dinon treenipäivä (ja poju palasikin kotiin samalla, piiiiitkästä aikaa), joten sen kummepia ei ole kirjoiteltavana. Dinon viikonloppu meni hyvin, samoin molemmat treenit. Sunnuntain treeni oli vähän helpompi (lyhyempiä ratoja yms.) ja pitkästä aikaa oli taas pussia vuorossa. Samoin olivat harjoitelleet keinua. Tänään harjoituksina oli nopeita käännöksiä.
Dino oli ihan into pinkeenä hallissa ja ois koko ajan vaan halunnut radalle. Kun oli muiden vuoro niin vinkui ja seurasi tarkasti muiden tekemisiä. Tosi ihana katsella kun on niin innoissaan. Putken pimeään päähänkin lähtee jo tosi kaukaa ja ihan sika hyvät käänökset teki. Samoin pussiin meni hyvin (vielä tosin näytettiin vähän valoa sinne). Puolierona huomaa Dinosta, että tokossa on tullut selvästi enemmän tehtyä vasemmalla hommia, sille puolelle Dino hakeutuu automaattisesti ja siltä puolelta tehtävät on helpompia. Kotona pitäis vissiin keskittyä tohon toiseenkin puoleen.. mutta nyt satulahuopiin.

Eli jonkinlainen varuste-esittely ja päätin aloittaa sen satulahuovista. Jostain syystä niitä on kertynyt ihan liikaa..

 
Katinkan huovat. Valkoinen koulukisoihin, violetti estekisoihin
Perus Horzen koulumallin huopia 

Lilaan huopaan löytyy saman väriset suojat. Nämä siis samat huovat kuin ylläolevassa kuvassa

Katinkan ihana nimikoituhuopa. Ei valitettavasti sovi nykyiseen satulaan, Sydneyhekin aavistuksen pieni.
Finntack ponykoko (flättärimallinen)

Katinkan satula. Däslon koulusatula (synteettinen). Huopana joku Miljalta saatu koulumallinen huopa, vähän käytetty kun on niin ihmeen mallinen ettei oikein kenenkään satulaan istu..

Mustan kisahuopa
Horzen Equestrian -mallistosta. Vähän turhan paksu Mustan satulaan tällä hetkellä

Irtohuopa. Yksi mun lempihuovista. Kokoa full, joten vähän iso, mutta ei häiritsevästi, kun ei ole kiinnikkeitä satulaan.
Tukeva, mutta ei liian paksu. Merkki Equitare. Tätä käytetty estekisoissa ja tähän on mätsäävän väriset suojat.

Tämä on alunperin ostettu Katinkaa varten, mutta on viime ajat ollut lähinna Mustan käytössä.
Merkki Horse Guard. Pinta on samettimaista ja alapuoli hengittävää. Oikein kiva huopa ja olen näitä yrittänyt bongailla eri kaupoista..

Mustan satula, Sydneyn yleissatula. Huopana Horzen paksuhko huopa.
Huopaa on käytetty jo niin paljon, että täytteet on vähän länässä, joten ei ole liian paksu.


Loput huovat eivät tällä hetkellä ole varsinaisesti käytössä, syystä tahi toisesta..

Harmaa, sininen ja punainen Horzen Z-huopa. Ihanan paksu ja tukeva, valitettavasti tällä hetkellä Mustan käyttöön liiankin paksu ('liikaa' tullut lihaksia selkään ja satula ahdistaa paksumman huovan kanssa). Punainen ei oikeasti ihan noin kirkas väriltään mitä kuvassa näyttää.

Horsen Equestrian Sportwear -huopa. Tämä on alunperin Katinkalle ostettu, Mustakin sitä tosin muutaman kerran käyttänyt. Tällä hetkellä liian paksu Mustalle ja Katinkan satulaan väärän mallinen. Näitä huopia on lisäksi kaksi sinistä (tumman/vaaleansininen), jotka ostettu Mustalle kisahuoviksi. Mustan babyblue -suojat mätsää tämän mallin sinisiin satulahuopiin. Kyseiset huovat vain oli kotona kuvauspäivänä, joten niistä ei ole kuvaa.

Finntackin huopia. Satulanmallisia, koko Cob. Alunperin ostettu Katinkalle (vihreät) ja Jasminille (siniset). Sinisiä käytetty Mustalla silloin kun tarvitsi satulan alle lampaankarvan. Tällä hetkellä ei käytössä ja osa onkin myynnissä (vähemmän käytetyt).

Horzen valkoinen satulanmallinen huopa, koko cob/pony (15-16" satulat). Muistaakseni olisin tämän jostain kisoista voittanut tai sitten ostettu Jasminille koulukisoja varten. Käytetty ehkä kaksi kertaa..

Horzen satulanmallinen huopa, cob-koko. Ostettu Katinkalle. Tällä hetkellä käytössä ilman satulaa ratsastelussa (kiinnitys loimivyöllä). Pitää housut vähän puhtaampina, eikä ole esim. toppahousuilla ihan niin liukas kuin hevosen karva.

Lampaankarva 16" satulaan. Ihan peruskarva ei Mattes. Käytetty tarvittaessa molemmilla poneilla, tällä hetkellä ei onneksi tarvi kummallakaan.



Yksi vihreä neliöhuopa (en muista merkkiä) on vielä kotona jossain kaapin perukoilla eikä siis tällä hetkellä käytössä (eikä edes kuvattuna). Tässä samalla tuli siis esiteltyä satulat. Sydneyn satula istuu siis molemmille poneille, Katinkalle se tosin on aavistuksen leveä ja istuu hyvin vain jos selkälihakset on hyvät. Mitä ne ei siis tällä hetkellä ole, koska ponin liikunta koostuu lähinnä lapsiratsastajien ratsasteluista ja harva Katinkan kokoinen saa ponia peräänantoon. Seuraavassa varuste-esittelyssä on sitten vuorossa suitset ja suojat.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sataa sataa..

.. ropisee

Perjantaina kävin tallilla Miljan kyydillä ja ratsasteltiin yhdessä kentällä ensin. Kenttä oli just lanattu ja oli niin siloinen, että mietittiin jo sopiiko sinne mennä. Päivällä oli vähän sadellut, samoin torstaina, joten kenttä oli melkoisen pehmeä. Mustan kanssa menimme lähinnä toisessa päädyssä pääty-ympyrällä, Milja teki Kitiman kanssa enemmän halkaisijoita. Porttipäätyä käytimme kuitenkin vähemmän, se kun oli selkeästi märempi.
Musta oli tosi rento ja mukava, ohjelma oli lähinnnä irrottavaa eteen alas -ratsastusta ja taivuttelua sekä siirtymisiä. Reilun tunnin ratsastuksen jälkeen teimme vielä iltatallin, johon sisältyi mm. hevosten etsimistä pimeältä laitumelta (siellä ne oli metsänreunassa heinäpaalilla..)

Tämä viikkohan on ollut Mustalla aika kevyt, pari vapaapäivää ja pari köykäistä tuntia keskiviikkona ja torstaina. Torstaina oli yksi perhe katsomassa Annella myynnissä olevaa ponia, mutta olisivat olleet kiinnostuneempia Mustasta.

Lauantaina heräsin aikasin ja tulin Vilman, Hennin ja Emman kanssa puuhaamaan aamutallia. Neljään pekkaan saatiin hevoset ulos parissa satsissa, eikä tallihommissakaan kauaa mennyt.
Emma harjoitteli ohjasajoa Katinkan kanssa ja meni tosi kivasti. Poni oli todella reipas ja kohtalaisen pehmeä. Opetin Emmalle perusperiaatteet ja näytin lopuksi vielä pohkeenväistön ohjasajaen. Katinkalla on hyvä harjoitella, se kun on perushelppo mutta ei automaatti. Kenttä oli vähän kohmeessa yön pikkupakkasen jäljiltä, mutta varsinkin edellispäivän ympyrän kohta oli ihan pehmeä. Poni raukka kyllä hikosi todella paljon (voin kuvitella kuinka märkä olisi karvallisena).

Mustan kanssa käytiin vajaan 1,5h reippaassa maastossa. Mukana oli Emma Foriolalla, Vilma Beetulla ja Henni Kitimalla. Foriola meni kärjessä paitsi kävelessä, se kun tahrusti niin onnettoman hitaasti ettei Musta pystynyt kävelemään sen perässä. Emma sitten (tuttuun tyyliinsä) päästeli menemään, joten laukkapätkät oli melkoisen vauhdikkaita. Musta kuumeni tuttuun tapaansa toisen perässä eikä Kitima ja Beetukaan turhan rauhallisia olleet. Nuoriso oli takaisin tullessa kohtuullisen väsähtänyttä (eli Beetu ja Foriola), mutta rautakuntoiset Kitima ja Musta olisi mielellään porskutelleet vielä pidemmänkin reissun. Jopa Musta oli hikinen tämän maaston jälkeen, ei tosin paljon.
Illalla päästiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta, sekä saunasta ja ulkoporeammeesta (vain reilut 2h lilluttiin siellä) pikkujouluissa (Peten ja Annen firman). Puol viiden aikaan kotiin ja yhentoista aikaan aamulla taas Miljan kanssa tallille.. onneks ei väsytä kuin pikkuisen..

Tänään kenttä oli sitten enemmän jäässä. Mustan kanssa piti pysytellä lähinnä takapäädyssä sillä tutulla ympyrällä, koska etuosa oli melkoisen liukkaan oloinen (pinta vielä niin tasainen). Mustallahan on vielä kesäkengät jalassa, saa hokkipopot kun kengittäjän seuraavan kerran tulee. Mentiin lähinnä käyntiä höystettynä muutamilla pätkillä ravia ja pienet pätkät laukkaa. Musta oli ihan kiva, ei oikeastaan edes väsynyt eilisestä maastosta. Jäi vielä kahdelle tunnille (lähinnä käyntiä), joten saa oikein kunnon palauttelun eilisestä maastosta. Maanantai on Dinon reenipäivä, joten Mustalle taas vapaa. Tänään Musta harvinaisesti käveli portille oma aloiteisesti vastaan. Katinka jäi kauemmas katselemaan sellaisella ilmeellä, ettei taatusti halunnut lähteä töihin (ainakaan mun kanssa, heh). Miljan kanssa kerittiin hyvin ratsastaa tunnin verran ennen tuntien alkua ja sopivasti vesisadekin alkoi vasta meidän ollessä lähdössä pois tallilta. Nyt sitä vettä tuntuu taas tulevan oikein urakalla. Noh, ainakin kenttä taas pehmenee (ehkä vähän liikaakin).

Dino on ollut hoidossa perjantai aamusta lähtien. Agilitytreenit on nykyisin myös sunnuntaisin (20-21) ja koska minulla oli nuo pikkujoulut, niin oli helpompaa kun Dino meni Kikalle ja Evelle jo perjantaina. Maanantai iltapäivällä sitten nähdään, minulla on jo ikävä.. Ero tekee tosin hyvää Dinolle, joka on välillä ehkä turhan paljon kiinni minussa. Lisäksi saa nyt rauhassa 'sitoutua' Eveen, jolloin treenauksestakin tulee ehkä helpompaa. Tosin Dino on jo hyvin tottunut, että treeneissä Eve on se jonka kanssa puuhataan (ja mistä ne palkkiotkin tipahtaa). Hyvin on kuulemma viikonloppu mennyt, Dino on päässyt jopa sänkyyn asti nukkumaan, vaikka Rini sitä kuningatarmaisesti hallitseekin. Dino osaa tarvittaessa olla niin hurmaava poika..

Dino ja Rini päiväunilla, pikku söpöliinit..

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Uuuaahh

.. ja ääh..

On taas ollut (muka) hirveästi kiireitä ja tietokone on jäänyt monena iltana avaamatta kokonaan. Siispä blogikin on jäänyt päivittämättä. Piti oikein lukea mitä on edelliskerralla kirjoittanut, jotta tietää mistä jatkaa. Ja suoraan sanoen en edes muista mitä olen tehnyt pari viikkoa sitten sunnuntaina..

Aloitetaan Dinosta, siitä sentään muistan jotain..
Eli Dinolla on kerinnyt olla kirjoitustauon aikana jo kahdet treenit, molemmat menneet erittäin hyvin. Vauhtia alkaa tulla pojalle radalla ihan hirmuisesti lisää. Viime maanantaina jo ehdotinkin Evelle, että pitää ottaa hänetkin juoksemaan maastoon hevosen viereen, jotta saadaan yhtä nopeaksi kuin Dino (on niin kiva vaan istua ja katsella kun toinen pinkoo radalla ihan täysillä, jotta kerkiää ohjaamaan koiran oikealle esteelle..)
Pujottelua tehtiin jo ihan oikeilla kepeillä (ei siis enää sellaisilla vinokepukoilla) ja hyvin meni kun taas pääsi hommasta jyvälle. Keinunkin pää laskee jo lähes puoleen väliin, edistystä siis tapahtuu. Kaikkein parasta on huomata, kuinka Dino nauttii hommasta. Aina kun näkee missä paikassa ollaan, hinkuaa sisään kauhealla kiireellä eikä millään malttaisi odottaa harjoitusten alkamista. Eipä tätä olisikaan järkeä harrastaa jos koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa..

Katinkaa en ole itse kerinnyt juuri nyt liikutella, edes sitä kertaa viikossa mikä oli suunnitelmissa. Viime viikonloppuna Katinka oli sekä lauantaina että sunnuntaina kilpailuissa Hennan kanssa. Lauantaina Hennan edustaman ratsastusseuran seuranmestaruuskilpailut kouluratsastuksessa. Junioreilla ohjelmana He C:2. Henna ja Katinka sai tasaisesta suorituksestaan (josta kyllä puuttui ne wau-elämykset, mutta eipä ollut mitään suurempia pettymyksiäkään tai mokia) reilut 58%, joka riitti mestaruustaistoissa pronssisijalle. Anne vei Beetulla luokkavoiton, tosin itse ei ollut tyytyväinen suoritukseen, koska hevonen oli todella jännittynyt (ei näkynyt ulospäin, mutta..)
Sunnuntaina oli vuorossa esteratsastus. Verryttely Henna ja Katinka hyppäsi 40-50cm, itse kilpailuluokka oli 70cm (AM5, uusintaa ei tosin korotettu.. eli olisi sittenkin voinut osallistua myös 80cm). Pikkuluokassa (arv. A.2.0) ratsukko sijoittui toiseksi, vaikka poni ei hirmuisen reippaasti eteen kulkenutkaan. Esteetkin oli Katinkan mielestä ihan naurettavia ja se meni rimaa hipoen yli.. Lyhyet tiet yhdessä puhtaan suorituksen kanssa auttoivat ratsukon kuitenkin toiselle sijalle. 70cm tuli kaksi puhdasta rataa ja vaikka uusinnan teki lyhyillä teillä, ei aika riittänyt sijoille edes mestaruustaistoissa. Minkäs teet kun isommat ponit pystyivät tekemään yhtä tiukat tiet ja Katinka ei todellakaan ollut reippaimmillaan. Lieko syynä ollut edellispäivän kengitys ja uudet hokkipopot alla vaiko kaksi kisapäivää peräkkäin, poni vaikutti hieman väsähtäneeltä (henkisesti). Radat oli kuitenkin (vauhtia lukuunottamatta) hyviä ja siistejä. Anne tosin sanoi, ettei Henna saa enää ikinä osallistua Katinkalla alle 60cm luokkaan, on ihan liian helppoa..

Mustan kanssa on käyty muutamalla koulutunnilla tehden väistöjä ja toisella tunnilla siirtymiä. Viime lauantaina kerkesin sopivasti vielä 'kesäkeleillä' hyppäämään jumppasarjaa (3 pikkupystyä ja niiden välissä puomit innareina). Välit näytti omaan silmääni vähän pitkiltä, mutta olivat juuri sopivia. Itseasiassa ponin innostuessa meinasivat jäädä vähän lyhyiksi. Samoin jos esteitä olisi nostanut olisi välit olleet aika lyhyet. Kouluratsastuksessa on kivasti löytynyt taas rento ja hyvä fiilis. Poni kulkee pyöreänä ja pehmeänä sekä ennen kaikkea eteenpäin pyrkien ja RENTONA!!
Kelit on vaihdelleet muutaman pakkaspäivän ja kivikovan kentän sekä lämpimämmän ja pehmeän 'kesäkeli'-kentän välillä. Liikuntaakaan ei siis oikein voi suunnitella paljon etukäteen.. Lumi alkaisi olemaan ihan kiva juttu.. Onneksi maastot on vielä pehmeät, joten tarvittaessa pääsee päästelemäänkin.. Kovalla kentällä tehdään yleensä lähinnä käyntityöskentelyä höystettynä lyhyillä ravipätkillä. Käynnissä paljon väistöjä ja taivutuksia.


Piiiitttkä poika


Kolmikko kerrankin samoilla heinillä, Musta ei yleensä päästä Katinkaa ja Roventaa samalle kasalle

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Jihuu!

Olen oppinut jotakin..

Aamupäivällä maalattiin Vilman ja Annen kanssa tallin laajennusosan seinälaudoitusta. 3 pekkaan homma meni nopeasti ja kerkesimme hyvin vielä ratsastamaan valoisalla. Vilma meni Roventalla ilman satulaa ja itse hyppäsin Mustalla. Esteet oli valmiina edelliseltä päivältä, joten hyppäsin samaa harjoitusta kuin Emma Vepsillä perjantaina.


Kuva harjoituksesta

Alkuverkkana eteen-alas isoilla ympyröillä ravissa ja laukassa sekä väistöjä käynnissä ja ravissa. Musta oli hieman väsynehköön oloinen ja aavistuksen kankea. Mielellään lähti venyttämään alas. Hyppäsin ristikon molemmista suunnista muutaman kerran ja sen jälkeen 8-kuviolla ristikkoa ja pystyä vuorotellen. Aluksi niin päin, että pysty tultiin portilta, koska maapuomi oli sillä puolella estettä. Pystyn korkeus jotain 70cm. Musta hyppäsi mielellään ja rennosti. Itsekin onnistuin pitämään kädet rentoina (kunhan hoin itsekseni rennot kädet, rennot kädet! aina ennen hyppyä). Pariin kertaan pystylle tultiin turhan lähelle, mutta hyvin poni kiipesi ylitse.

Kun Anne tuli kentälle (taluttamaan Vertsua Milbyllä) pyysin siirtämään maapuomin toiselle puolelle pystyä, jotta pääsin tekemään harjoitusta myös toisesta suunnasta. Ohjeeksi Anne antoi käskyn pitää sama rytmi ja suoristaa paremmin kaarteen jälkeen. Samalla Anne myös nosti molempia esteitä. Pystystä tuli n. 80cm ja ristikon keskikohta n. 70-75 eli hyppykorkeus lähempänä 90cm. Ristikoilla saa hyvin huijattua mun korkeus silmää, ne kun näyttää aina matalille. Toisesta suunnasta tuli hyvät hypyt, vaikka pystylle jäi hieman löysäksi (mun moka), Musta hyppäsi kuitenkin ylitse hyvällä ja ilmavalla hypyllä. Ristikko meni tosi hyvin, joten lopetetettiin sitten siihen. Loppuravit eteen-alas ja loppukäynteinä käytiin pieni lenkki maastossa Vertsun seurana (+ Vilma Roventalla).

Tänään Musta menee kevyen koulutunnin ja huomenna saa vapaan, kun Dinon kanssa olemme taas agitreeneissä.

Ohjasajoin myös Katinkan. Perjantain vapaapäivä näkyi heti pienenä jäykkyytenä aluksi, tosin vertyi suht nopeasti. Oli oikeaan kierrokseen selkeästi huonompi kuin vasempaan eika oikein toiminut niin hyvin kuin yleensä. Vasta-asetuksella pystyy menemään jo himpun paremmin. Laukkojen jälkeen oli suht ok myös oikeaan kierrokseen. Vasen kuitenkin koko ajan selkeästi helpompi. Väistöissä yritti väittää ettei voi mennä ravilla.. *huoh*
Raukalle tuli kuitenkin vähän hiki, kun jätin viltin vyön alle. Ilma oli niin kolea, että ajattelin viltin olevan ihan paikallaan, mutta oli ilmeisesti sitten liikaa työntekoon. Sisäloimeksi vaihdoin kyllä jo fleecen tilalle villaloimen, kun oli loimien alta aika viileä. Ja karvakin on alkanut kasvaa kohtuu kiitettävää vauhtia takaisin..

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rennot kädet

Jos se vaikka joskus vielä onnistuisi..

Tänään pe Anne piti mulle koulutunnin. Riinankin piti tulla, mutta eipä näkynyt, joten menin yksin. Saipahan aktiivista palautetta koko ajan. Keskityttiin rentouteen, hevosen ja myös mun käsien, ne kun tuppaa jäkittämään aina välillä. Tuntuma pysyy kyllä tasaisena ja niin pois päin, mutta se viimeinen rentous puuttuu.. Olen samasta aiheesta kirjoittanut aiemminkin, tuntuu nämä kädet olevan ikuisuus ongelma mulle.

Aloitettiin käynnillä pääty-ympyrällä (alkukäyntien jälkeen siis). Käynnissä saan omat käteni ja Mustan nopeasti rennoksi, joten siirryimme pian raviin. Tarkoituksena oli hakea ponia eteen-alas - pitkään, rentoon muotoon. Pikku hiljaa alkoi pehmeys löytyä, vaikka mulla tuntu tänään olevan hartiat normaalia kireämmät.. Ravissa työskenneltiin molempiin suuntiin niin myötä- kuin vasta-asetuksillakin, sen jälkeen haimme pidempää muotoa laukassa. Musta ei vielä laukassa osaa kovin venyttää eteen-alas, sehän vaatiikin aika paljon tasapainoa. Välikäyntien jälkeen jatkoimme laukkatyöskentelyä tai oikeammin käynti-laukka-käynti siirtymiä. Neljännesympyrällinen käyntiä -> neljännesympyrä laukkaa jne. Välillä piti laukassa tehdä voltti, jotta sai siirtymistä hyviä. Musta kyllä hokas taas nopeasti, että miten niihin laukka-käynti siirtymiin pitää tulla ja minkälaista käyntiä jatkaa, joten ne parani ihan huimasti ja hipoivat jo lähes täydellisyyttä. Tämän jälkeen käynnistä seis -> peruutus -> laukannosto (laukkaa taas vain neljännesympyrä) -> käyntiin. Pysäytykset oli hyviä, mutta peruutukset vähän ongelmallisia. Käytän peruuttaessa liikaa ohjaa, jolloin ponin kaula lyhenee, kun muodon pitäisi säilyä koko ajan samana (tässä tapauksessa pitkähkönä ja matalana). Laukat nousi ihan kivasti peruutuksista, ottaen huomiooon, että niitä on tehty Mustalla vain ihan muutaman kerran. Kun molempiin suuntiin tuli muutama hyvä nosto ja käyntisiirtymä (nämä oli jo tosi hyviä tässä vaiheessa), tehtiin vielä muutama laukannosto sulkutaivutuksesta vähän pienemmällä ympyrällä (jälleen käynti-laukka-käynti siirtymillä). Tässä huomasi jo Mustan hieman väsyneen. Hyvin kuitenkin teki nämäkin (aina kun ratsastaja oli kartalla...)
Loppuverkkana ensin laukassa eteen-alas, sitten ravissa ja lopuksi käynnissä. Ravissa alkaa venymään eteenkin jo ihan kivasti. Näitä sulku-laukannostoja pitäisi nyt tehdä kerran viikossa ja nimenomaan niin, että poni on rento ja matalassa muodossa. Näin saadaan harjoituksesta oikeanlainen hyöty ja vaikutus oikeisiin lihaksiin (koko selkään).

Huomisen ohjelmana hyppäämistä ja alkuverkkana väistöjä, jotta tulee enemmän eri lihakset hommiin kuin tänään käytössä olleet. Musta oli jopa vähän hikinen tämän päivän jälkeen, harvinaista.

Eilen oli kuulemma vähän hillunut maastossa. Pukitellut laukassa eikä ollut malttanut pysyä jonossa.. Tosin muutamat muutkin oli ollut riemukkaina..

Mun kädetkin jopa rentoutuivat loppua kohden, mutta skarppina pitää kyllä olla.. ehkä se tästä pikku hiljaa..


Kesäinen tervehdys Katinkalta

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Esteitä, agia ja koulua

Sunnuntai

Sunnuntain estetunnilla ei ollut kuin Henna (Katinkalla) ja minä (Musta). Riina ei syystä tahi toisesta tullut (ei kyllä myöskään ilmoittanut ettei tule..)
Hypättiin eräänlaista rataharjoitusta tai oikeammin kääntämisharjoitusta (ohessa kuva). Esteet oli avoimia eli vain yksi puomi ja toinen puomi maassa maarajana. Jos totta puhutaan, niin yleensäkin meillä on vain kaksi puomia (pystyissä, oksereissa tietty 'molemmilla puolilla') per este, kun ei jakseta enempää kanniskella. Eli avoimet esteet ei ole mikään iso juttu. Korkeus 80cm (noin), koska se on korkeus jota Henna tulevissa kisoissa Katinkalla hyppää (uusinnan korkeus siis).

Alkuverkkana tehtiin 'keskiympyrää' esteiden väliin jäävällä alueella. Ravissa myötä- ja vasta-asetuksella, sitten laukassa. Yhteenkohtaan käännettiin pientä volttia. Pikaisen alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin yksittäisillä niin, että keskiympyrältä käännettiin voltti sellaiseen kohtaan, että voltin jälkeen oli suora linja esteelle. Ensin oikeassa kierroksessa 2. pystyä ja sitten vasemmassa kierroksessa 3. pystyä (numerot kuvassa). Näiden jälkeen vielä voltti -> okseri. Ratoina hypättiin useampaa peräkkäin. Yleensä aloitettiin voltin kautta (esim. 1. pysty -> okseri -> 'keskiympyrää ja voltti vasemmalle -> 3. pysty) ja mahdollisesti myös väliin voltteja. Volttien tarkoitus oli hakea takaosaa kunnolla alle (pienellä voltilla hevosen on pakko polkea) ja saada näin hyviä hyppyjä rauhallisella vauhdilla. Ei siis todellakaan painatettu ratatempoa. Varsinkin ekat hypyt oli tosi hyviä, sain tuotua Mustan hyvään kohtaan, hevonen oli terävä ja itse pysyin rentona hypyssä. Hennan voltit oli aluksi hieman liian isoja, joten niillä ei ollut toivottavaa vaikutusta. Kun Henna sai jutun juonesta kiinni ja voltit sopiviksi, joutui Katinkakin oikeasti käyttämään kunnolla takaosaansa hypyissä. Ja tosi hienoja hyppyjä sieltä tulikin. Vikoissa hypyissä tulimme Mustan kanssa yhdelle esteelle koko ajan ihan juureen (mun helmasyntini..), joten lopuksi otimme sitä pari kertaa uudestaan niin, että hyppäsimme hyvästä kohtaa. Viimeinen hyppy oli muuten hyvä, mutta mun jalat kyllä lenteli jossain.. Onneksi Annelta oli ääni käheänä, niin ei puuttunut tuollaisiin 'epäolennaisuuksiin' (heh heh).
Henna putosi viimeisellä (piti siis olla viimeinen) hypyllä, kun poni päättikin ottaa pikku askeleen ja Henna hyppäsi oikeasta kohtaa. Eipä siinä kummempia, likka kiipesi rohkeasti takaisin kyytiin ja hyppäsi saman esteen muutamaan kertaan uudestaan (vähän madallettuna) ja sen jälkeen vielä yhden toisen esteen (normaali korkuisena). Vika hyppy olikin tosi hyvä!
Kuva harjoituksesta

Maanantai

Eve on ihana! Jaksaa herätä aamulla aikaisin ottamaan Dinon vastaan, jotta mun ei tarvi töiden jälkeen ajella kotiin (23 km suuntaansa) koiraa hakemaan. Dinon treenit kun on ihan mun työpaikan (ja Even kodin) lähellä. Tällä viikolla menen vielä normaalia aikaisemmin eli puoli viiteen. Eve kyllä sanoi normaalistikin heräävänsä jo viideltä jos menee kouluun tai töihin aamuksi, nyt joutui tosin heräämään jo neljältä.. Dino vietti siis päivän Kikalla ja Evelle Argosin ja Rinin kanssa. Kävin taas kolmikon kanssa lenkillä töistä päästyäni ja sen jälkeen pojat vähän riehuivat sisällä (Dino enimmäkseen) ja me Rinin kanssa köllöteltiin sohvalla telkkua katsoen.
Eve tuli treeneihin suoraan töistä ja oli vähän myöhässä, joten aloitimme ilman Eveä. Toimin siis itse ohjaajana ekat minuutit. Ennen treenejä testasin, että Dino menee putkista (tällä kertaa 2 mutka putkea, tosin kumpikaan ei ollut minkään esteen alla). Hyvin meni. Aluksi tehtiin keinua. Dino meni kivasti eikä enää välittänyt kolahduksesta. Itse olin vähän hukassa ohjauksen kanssa (ja solmussa Dinon hihnan kanssa). Treeneissä oli taas vain yksi koirakko Dinon lisäksi, tosin eri kuin viimeksi.

Kun Eve saapui, alkoi rataharjoitukset. Dino teki radat ensin kahdessa pätkässä niin, että palkattiin puolessa välissä sekä lopussa ja vasta sen jälkeen koko harjoitus putkeen yhdellä palkalla. Uutena esteenä Dinolle oli muuri, josta aluksi juoksikin iloisesti ohi. Kun pääsi kokeilemaan muuria pari kertaa ihan yksittäisenä, löytyi siihen hyppy radallakin. Dinolla oli tosi mukavasti vauhtia päällä ja pari vipokohtaustakin taas tuli, nyt niihin kohtauksiin tosin sisältyi esteiden loikkimista, mikä on erittäin positiivinen ilmiö! Puolessa välissä tehtiin myös puomia ja kontaktit on yhä tosi loistavat! Lisäksi Dino meni koko puomin laukalla (vaikkakin aika rauhallisella vauhdilla) eli alkaa tulla varmuutta myös tuohon liikkumiseen.. Oli kyllä tosi mukavat treeni seurata..


Tiistai

Väänsin Mustan kanssa kunnolla koulua. Yleensä yksin ratsastellessa vähän lintsaan ja lähinnä keventelen eteen-alas ja teen taivutuksia sekä jotain iisejä laukkaharjoituksia. Nyt päätin vaihteen vuoksi koota ihan kunnolla. Ensin käynnissä pikku hiljaa ponia lyhyemmäksi ja korkeampaan muotoon, samalla pidin varani ettei toinen kylki pääse taas pullistumaan ja takapää lipsahtamaan vinoon. Sitten pikku hiljaa ravi-käynti -siirtymiä. Siirryin aina takaisin käyntiin kun poni vähänkin jännittyi. Ravissa en tehnyt sen kummempia juttuja vaan siirryin suoraan laukkatyöskentelyyn. Lyhyttä, terävää laukkaa korkeassa muodossa, mutta niin, että poni on rento. Laukka sujui oikein mukavasti vaikka varsinkin oikean laukan nostoissa piti olla todella tarkkana ettei takapää taas livahda sisälle.. Nostot tein käynnistä. Tein vielä parit laukanvaihdot, kun poni kerrankin oli hyvin terävä ja tarpeeksi koottuna. Eka meni kyllä lörinäksi (oma moka..), toinen oli tosi hyvä ja kolmannessa yrityksessä Musta jo ennakoi ja vaihtoi laukan kun vaihdoin asetuksen.. Vaihto oli itsessään kuitenkin hyvä, joten lopetin siihen. Pienen lepotauon aikana tein käynnissä avoa molempiin suuntiin sekä hieman siksak -väistöjä. Lopuksi ravia ympyrällä ensin koottuna molempiin suuntiin. Oikea oli huomattavasti vaikeampi ja Mustan selkä tuppasi jännittymään helposti. Vasempaan oli tosi hyvä. Lopuksi taas eteen-alas venytystä ravissa. Tietenkin näitä venyttelyjä tuli tehtyä myös tuolla varsinaisen työskentelyn lomassa, tarkoitushan ei ole pitää ponia tiukassa paketissa koko aikaa eikä Musta olisi sitä edes jaksanutkaan. Vaan aina onnistuneen työhetken päätteeksi hieman pidempi ja avoimempi muoto.
Omaan käteeni olen todella tyytyväinen. Yleensä käteni helposti jännittyy ja vaikka se myötääkin pään liikkeitä ei se ole rehellisesti rento. Nyt alkaa pikku hiljaa löytyä keveys ja rentous, pitää vaan olla itse todella tarkkana. Suuntaviivana minulla oli tunne mikä kangilla ratsastaessa on, koska silloin käteni on aina ollut rennompi ja kevyempi. Lähinnä kai, kun kiinnitän siihen silloin enemmän huomiota kuin pelkällä nivelellä ratsastaessa.
Hetken Musta kerkesi levähtää karsinassa ja jatkoi sitten vielä lasten ilman satulaa -tunnille.

Tänään Musta lönkytteli alkeistunnilla, joten itse pidin vapaapäivän. Kevyempi päivä olikin ihan hyvä tähän väliin. Torstaina todennäköisesti Musta menee maastotunnille ja jos töissä menee taas pitkään, niin ehkä Musta saa toisen kevyen päivän. Katinkaa en ole tällä viikolla kerennyt itse liikuttamaan ollenkaan..

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kipakkaa potkua..

..Katinka-possulta

Pieni ja pyöreä oli tänään päättänyt karata tarhasta, toiseen tarhaan tosin. Houkuttimena ilmeisesti toimi aidan toisella puolella aamuheiniään syövä pikku-Milby, josta Katinka ei jostain syystä ollenkaan pidä. Onkin ensimmäinen hevonen jonka kanssa Katinka ei tule toimeen. Milby raukka ei lyhyine jalkoine ja viimesillä tiineenä olevine mahoineen (astutettu Tanskassa, siksi näin myöhäinen varsomisaika) oikein päässyt tarpeeksi reippaasti karkuun, joten Katinka antoi kavioidensa puhua. Possu mikä possu! Tuntien jälkeen siis korjasimme aitaa, josta oli yksi lauta katkennut (oli siis katkennut jo aiemmin, Katinka vaan käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja sujahti ali sähkölangasta välittämättä). Uusi lauta laitettiin vähän alemmas kuin vanha, joten ei pitäisi enää Houdini-Katinkankaan päästä ali ryömimään..

Mutta palataan ensin tämän viikon alkupäähän, jotta juttuun tulisi edes jonkinlaista järjestystä..

Tiistaina olin Mustan kanssa tunnilla, aiheena pohkeenväistöt. Tehtiin keskihalkaisijalta siksak-vaistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vasemmalle meni tosi hyvin, oikealle vähän heikommin. Ravissa oli toisin päin, johtui siis todennäköisesti minusta.. Laukassa väisti hyvin oikealle, mutta vasemmalle hankalaa. Laukkaväistöjä onkin tehty aika vähän.

Keskiviikkona Musta meni ensin alkeistunnilla, jonka jälkeen itse ratsastin reilun puolituntia kevyesti laukkatyöskentelyä ja sitten eteen-alas venyttelyä.

Torstaina käytiin taas Mustan ja Dinon kanssa maastossa. Dinolla on nyt joku kausi, ettei haluaisi tulla metsään hepan kanssa. Lähtee siis innoissaan lenkille, mutta kun päästään pidemmälle metsään (sellainen metsätie, joka tuppaa kasvamaan umpeen, kun ei siellä oikein liikuta muuten kuin me hepoilla), niin jää himmailemaan. Maanantaina mentiin toista reittiä ja tuli aina kutsusta luokse, nyt tuli aluksi kutsusta luokse, mutta jäi sitten vain seisomaan yhteen kohtaan eikä liikkunut mihinkään. Kun huomasi että käännän ponia (tarkoituksena odottaa Dinon saapumista luokseni) kääntyi ja lähti pinkomaan tallille hirveää kyytiä. No eihän siinä muu auttanut kuin lähteä perään. Dino odotteli aina tasaisin välimatkoin, mutta kun näki vilahduksenkin meistä, niin painoi taas eteenpäin. Ei sitä uskalla sinne mettäänkään jättää odottamaan että itse ratsastaisi lenkin ensin ja palaisi vasta sitten tallille.
Saavutimme Dinon vähän ennen tallia (mun huudot oli kyllä kuulunut, kuulemma, tallille asti...) ja käännyin sivutietä tallille päin, kun koira oli menossa metsän kautta. Näin sain siis Dinon tulemaan luokseni, koska olin itsekin menossa jo tallin suuntaan. Ei muuta kuin alas selästä, koira hihnaan ja takaisin metsään. Kun olin kerran päättänyt, että käymme järvellä kääntymässä, niin mehän myös käymme järvellä kääntymässä. Hihnan kanssa Dino tuli hyvin, vaikka olikin vähän jännittynyt ja päästyämme metsä osuudelta metsätielle pystyimme jopa ravaamaan ja laukkaamaan vähän. Järvellä uudestaan alas ja koira irti. Yritin kyllä saada Dinon hyppäämään Mustaa vasten, jotta olisin saanut hihnan irti selästä käsin, mutta ihan ei koira tähän rohjennut. Takaisin päin tultiinkin melkein heti reipasta laukkaa, joten Dinonkin murheet unohtui ja malttoi odotella kotimatkalla vaikka poni joutuikin metsässä kävelemään.
Samanlainen 'pakeneminen' tapahtui viime talvena kerran yhtäkkiä kesken lenkin. Yleensä Dino siis seuraa hyvin (tai kulkee edellä) ja tulee kutsusta perässä jos päätänkin kääntyä johonkin sivupolulle, vaikka olisimme jo kotimatkalla. Tuolloinkin Dino paetessaan aina odotti ja varmsti että olin tulossa samaan suuntaan. Jos vaihdoin suuntaa, ei Dino seurannutkaan vaan jäi odottamaan ja jatkoi matkaa heti kun liikuin vähänkin häntä kohti. Syy tähän talviseen pakenemiseen oli ilmeisesti suden jäljet jossain lähistöllä, jotka koira haistoi. Tämä yhteys tajuttiin vasta myöhemmin, kun sudesta/susista oli saatu havainto muutenkin. Ennen tätä eikä tämän jälkeenkään Dino ole koskaan lähtenyt kesken maastoreissun kotiin.
Syylliset on tälläkin kertaa mitä ilmeisemmin villieläimet. Itse epäilen hirviä ja niiden jälkiä. Hevonenhan ei vanhempia jälkiä haista, mutta koira kyllä, kun kulkee kuono maassa. Dino onkin vähän nössöpoika (varsinkin terrieriksi) ja saattahan tuollainen hirven haju olla pelottava. Hihnassa kulkee kyllä rohkeasti vaikka mihin..
Torstaina rääkkäsin myös Katinkaa hyppäämällä selkään tunnin jälkeen ja taivuttelemalla puolisen tuntia ravissa ja laukassa. Vasta-asetus alkaa onnistua pikkuhiljaa myös vaikeammassa kierroksessa, mutta vasemmmassa laukassa ei olisi millään halunnut asettua sisään. Menin puolisen tuntia ja Tuuli jatkoi sitten loppu käynnit. Poni raukka oli ihan hikinen, vaikka onkin klipattu.. Mukava oli huomata, että pysyy nykyisin laukassakin tasaisemmin peräänannossa ja laukkakin on parempaa. Ennen yritti helposti takajaloilla ravata vähänkin rauhallisemmassa laukassa (ellei laukka ollut tosi lyhyeksi koottua). Oppi tämän ikävän tavan joskus aikoinaan tunneilla juostessaan eli etupää laukkaa ja takapää ravaa. Rasittavaa! Peräänannon tasaisuuteen vaikuttaa kyllä enemmän oma kehittyminen kuin mikään ponista johtuva seikka.. Operaatio Katinkan liikutus 1-2 kertaa viikossa on siis lähtenyt hyvin käyntiin, saas nähä mitkä päivät ensi viikolla joutaa pikkuista kiusaamaan..

Perjantaina ratsastin Mustalla poikkeuksellisesti kangilla. Tosin kankiohjan pidän vähän löysällä, kun kanki on vähän pitkä Mustalle (jos joku tarvii, niin 12,5 suora kanki on myynnissä samoin samankokoiset bridongit. Vaihtoon huolitaan 10,5-11,5 pituinen kanki). Tein kokoamisia ja siitä taas eteen-alas. Kokosin siis lyhyemmäksi ja korkeammaksi kuin keskimäärin. Kohtuu nopeasti väsyi, kun harvemmin näin pakettiin kasataan. Tämän takia aina välissä venyttelytauko. Jonkin verran tein myös pohkeenväistöä ravissa ja laukassa. Muutenkin enemmän laukkapainotteista työskentelyä ja ravissa enemmän eteen-alas venytystä. Oma käteni on paljon kevyempi kankien kanssa, johtuu varmaan siitä, että keskityn enemmän käteen. Etten vain vahingossakaan vetäisi tai nykäisisi ponirukkaa suusta. Pitäisi varmaan kokeilla Mustalla suht ohutta niveltä, nythän on käytössä tuollainen keskipaksu (ponin suuhun keskipaksu siis, kun on pieni suu) kolmipala. Musta tuntuu pelkällä bridong-ohjallakin ratsastettuna terävämmältä kuin normaalisti ja suusta paremmalta. Tosin varmasti se kankikin siellä vaikuttaa vaikka ohjaa ei edes käyttäisi/pitäisi tuntumalla. Meksikolaista turparemmiä olisi myös mielenkiintoista kokeilla, välillä tuntuu ettei tuo remontti ehkä ole Mustalle paras vaihtoehto. Tavallisia kaksoisturparemmejä pitäisi kyllä jostain varastojen kätköistä löytyä, pitäisi varmaan kaivaa esiin ja testata. Katinkallehan ehdottomasti toimivin on tuo remontti, tavallinen painaa sitä (ilmeisesti) poskiin eikä se pysty rentouttamaan suutaan.

Tänään menin Mustalla tunnilla puomeja ja pientä ristikkoa. Hyvää verkkaa huomisen estetunnille. Huomenna mahdollisesti rataharjoitusta, koska Henna on menossa seuraavana viikonloppuna Katinkalla estekilpailuihin. Musta oli mukavan reipas, tosin mun mielestä se innostuu aina kun näkee esteitä tai sitten vaan itse ratsastan erilailla esteillä kuin koulussa..


Ihana kännykkälaatuinen kuva Dinosta maanantain maastoretkeltä

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tehopäivä

ja hommia piisasi

Lomaviikon ensimmäinen päivä (ma) kuluikin työn merkeissä. Aamulla tallille ja heppojen ruokinta&tarhaus. Sitten karsinoiden kimppuun. Onneksi kaikki on kohtuu siistejä eläimiä ja itse aikoinaan tottunut siivoamaan erilaisia alustoja. Tällä hetkellä tallissa on käytössä turve-puru yhdistelmä ja päällä oljet (paitsi Foriolalla ei olkea). Suurimmalle osalle oli just heitetty uudet oljet, joten siivous oli helppoa. Aikaa vievin oli Beetun karsina, se kun oli tanssinut yöllä jotain ripaskaa osan läjien päällä..

Kitiman kanssa kävin reilun tunnin reippaahkon maaston. Ajattelin, että aikaa menis ainakin puoltoista tuntia, mutta on sillä vaan niin iso askel että nopeammin selvittiin vaikka käveltiin pitkiäkin pätkiä välissä. Ravissa oli reipas ja laukata sai ihan omaa vauhtiaan (eli aika reippaasti, varsinkin kotiinpäin). En kasannut, mutta vaadin kulkemaan matalana enkä hyväksynyt pää pystyssä kekkulointia. Kohtuu pitkänä ja pitkillä ohjilla mentiin.

Mustalla hyppäsin jumppasarjaa neljällä kavaletilla. Alkuverkkana puomeja ravissa ja laukassa. Menin kavaletit pari kertaa myös käynnissä alussa ja viimeiseksi ravissa. Kavaletit oli pienillä väleillä (alle 3m) eli poni joutui vähän kasaamaan itseään. Keskityin vain tuomaan Mustan optimaaliseen kohtaan ja istumaan rentona ja antaa ponin hoidella kinttunsa miten parhaiten taitaa. Olin ihan tyytyväinen omaan asentooni ja käsiini sekä tietenkin Mustaan, se osaa hyvin katsoa kinttunsa. Muutaman kerran lopussa vähän kolisi, kun yritti kompensoida väsymystä lisäämällä vauhtia, mutta eihän noihin pikkuväleihin voi kovin kovaa tulla..
Tein molemmista suunnista ja molemmilla laukoilla, aina 3 kertaa peräkkäin ja välissä kävelytauot. Yhteensä tein kuusi 'sarjaa'. Poni jaksoi molempiin suuntiin pari kertaa hyvin, viimeiset kaksi kertaa oli jo selkeästi väsynyt. Loppuverkkana ravia eteen-alas ja isoja ympyröitä sekä kavaletit pari kertaa ravissa. Huomasi selvästi, ettei meinannut jaksaa nostaa jalkojaan ravilla niin ylös. Kavalettien korkeus siis 45cm. Loppukäynnit maasta ja samalla korjasin kavaletit pois ja siirsin kaksi pääty-ympyrälle Katinkaa varten.

Ja sitten viimeisen elukan kimppuun eli Katinkan ohjasajo. Alkuverkkana myötä- ja vasta-asetuksia sekä parin puomin ylittämistä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Oikea kierros on vieläkin vaikeampi asettua ulospäin, mutta alkaa sujua hieman helpommin. Sitten toiseen päätyyn jossa oli kaksi kavalettia pääty-ympyrän vastakkaisilla puolilla. Vasemmassa kierroksesa ei mitään ongelmaa, multa vaan meinasi loppua ohjat kesken vaikka käytössä on hevosten ohjasajo-ohjat eli pituutta riittää. Poni hyppäsi vauhdikkaasti ja innokkaasti eikä ollut hankala ohjata esteille. Oikea kierros olikin sitten vähän tuskallisempi. Toisen hyppäsi aina hyvin, mutta ei muka pystynyt kääntymään laukassa seuraavalle vaan pudotti raville tai yritti kääntyä ennen kavalettia ihan vastakkaiseen suuntaan (joka tietenkin aiheutti sen, että mun piti yrittää keritä ponin vastakkaiselle puolelle ja kääntää paineella oikeaan suuntaan, huh - tuli hiki..). Teinkin sitten pienempää ympyrää ja vain yhtä kavalettia kerrallaan. Lopetin ja siirryin toiseen kavalettiin heti, kun meni kaksi kertaa hypyn peräkkäin ilman venkoiluita ja laukan katoamista. Toisellakin yritti aluksi venkoilla, vaikka olikin se mitä oli paremmin ensin hypännyt. Hyppäsi kuitenkin lopulta hyvin ja loppuverkkana ravissa isoa ympyrää eteen-alas. On se vaan metka elukka..

Sitten päiväheinät poneille (osa hevosista vielä laitumilla päivät, joissa heinäpaalit eli pääsee noiden päiväheinien kanssa paljon helpommalla) ja iltaheinät + safkat karsinoihin valmiiksi, jotta Annella on kotiuduttaan nopea tehdä iltatalli. Tulikin jo hieman kiire ja nopeasti kaupan kautta kotiin ja Lahteen katsastamaan auto (jälkitarkastus) ja Dinon agility treeneihin.

Katsastuskonttorilla oli hieman jonoa ja peruskatsastuksia ei enää otettu, mutta jälkitarkastukseen pääsi. aikaa olin varannut reilusti yli puolituntia, mutta 45min jouduin odottamaan. Onneksi Eve oli menossa hallille autolla, joten koukkasi ottamaan Dinon kyytiin. Katsastus oli onneksi nopea ja pääsin pian itsekin seuraamaan treenejä. Missasin ainoastaan sen, kun Emilia ryömi putkeen taskulampun kanssa varmistamaan ettei siellä ole mitään, Dino kun ei sinne oikein halunnut mennä eikä suostunut kulkemaan keskellä vaan reunoja myöten. Edelliskerrasta selvästi jäänyt jotain 'traumoja' mutkaputkea kohtaan, varsinkin kun putki nytkin oli puomin alla (viimeksi A:n alla). Suoraan putkeen meni ongelmitta ja teki harjoitukset hyvin. A:lla kontakteja (superit yhä!) ja vähän pujottelua. Pujottelukin meni kivasti heti kun Dino muisti mikä homma se on, aluksi yritti hyppiä ohjaimien yli ja muuta. Kerran kun meni läpi, niin meni sen jälkeen hyvin. Treeneissä ei ollut Dinon lisäksi kuin yksi toinen koira, joten aika monenlaista harjoitusta kerkisivät tehdä (hyppy-putki -juttuja) ja lopeteltiin jo ennen tasaa. Lopuksi vielä Eve auttoi hihnan kanssa Dinon mutka putkeen (siihen kammotukseen) ja minä kutsuin toisessa päässä, niin tuli lopulta läpi. Hurjat kehut ja pois hallilta. Kotona Dinolla riitti taas energiaa vaikka minä yritin ruveta jo aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina kävin kevyen maaston (enimmäkseen käyntiä) Mustan ja Dinon kanssa. Katinkalla oli ansaittu (?) vapaapäivä, tunteja ei ollut ollenkaan, koska Anne oli lähdössä laivalle. Kerkesin pesemään molempien ponien suitset ja järjestämään satulahuovat laatikkoon (kuvasin ne myös vihdoin viimein, joten lähiaikoina luvassa varuste esittelyä) ennen iltatallin tekoa (lue: heposten löytämistä pimeässä laitsoilta). Taskulampun kanssa sitten saalistin elukoita pimeiltä laitumilta, lievän spookin näköistä kun näkyy vain kiiluvat silmät tulossa kohti.. Ongelmia tuotti vain pari ahnetta pientä virolaista, jotka piti hakea laitumen perältä ja kirjaimellisesti raahata sisään.. aamulla kyllä molemmat kulki huomattavasti reippaammin laitumen suuntaan.. prkl..
Muut oli asiallisia käsitellä, jopa Foriola ja Fortuna malttoivat odottaa paikoillaan, jotta sain Foriolalta takin pois..