Eteen, eteen, eteen!

Robertin valkku nro 2

Torstaina lähdettiin jälleen Annen kanssa Robertin valkkuun. Mulla oli poikkeuksellisesti vapaa, joten halusin tällekin viikolle valkkuun, vaikka alunperin puhuttiin vähän menevämme joka toinen viikko. Oli vähän viileää, mutta onneksi me oltiin tällä kertaa tuntia aiemmin kuin viimeksi ja ilma alkoi kylmenemään toden teolla vasta kotiin ajaessa. Tallilla olikin jo helkutin kylmä ja ponit purettiin, koppi ja auto tyhjättiin melko vauhdilla.
Valkussa jatkettiin samoja teemoja kuin viimeksi eli hyvät, pitkät tiet ja suora hevonen. Oikomaan ei kuulemma tarvi hevosta opettaa, ne osaa sen ihan luonnostaankin. Kaikki tiet piti ratsastaa pitkin maneesin seiniä, mielellään sai vaikka jalka vähän kolahtaakin sinne (mä jätän hirmu mielelläni ns. hajuraon maneesin seinään..) Aloitettiin käyntipuomeilla (3kpl), joista oli aina toinen pää vähän kohollaan kavalettipalikan päällä. Hevosen piti antaa venyttää päätään ja oikein miettiä miten jalkansa laittaa. Mustalle oli vähän pitkät väli, kun saisi mielellään olla aika lyhyet, mutta hyvin selvittiin, Mustahan on melko tarkka jaloistaan. Tämän jälkeen ravipuomeja (4kpl) joissa Mustaa piti ratsastaa kunnolla eteen, jotta ei ottanut ylimääräisiä askelia (taaskin vähän pitkä väli, mutta tekee meille oikeestaan hyvää mennä pitkillä väleillä).

kuva esteistä, keskimmäiset siis aluksi puomeina..

Pitkän sivun suuntaisesti oleva okseri oli ensin puomi-ristikko-puomi -este, johon tultiin sisään ravilla ja (mielellään) jatkettiin laukalla. Tämän jälkeen päädyn jälkeen käyntiin ja käynti puomeille, laukannosto ja toisen sivun pysty laukalla, jonka jälkeen vielä ravipuomit. Mustan kanssa piti pystykin tulla aluksi muutaman kerran, kun ratsastin ylimääräisen pikkuaskeleen jäädessäni epäröimään. No olihan se suoraan jo 75cm, joten mun pää vähän epäröi..
Puomi-ristikko-puomi käännettiin toiste päin ja nostettiin ristikko-okseriksi (siis takapuomi oli ihan suorassa, mutta etuosa ristikkona) ja tähän vielä puomi eteen.. ja sisään taas ravissa (luoja että mä inhoon hypätä ravissa, vaikka se onkin ihan erinomaista jumppaa hepalle ja kehittää ratsastajaakin). Ihme kyllä, päästiin tosta yli ihan ekalla, vaikka mä vähän epäröinkin (jonka takia totakin tultiin aluksi pari kertaa ja mua uhkailtiin, jotta Mustalle laitettais ens kerralla veitset suuhun ni en voi roikkua siellä ees vahingossa..). Tästä ravipuomeille -> käyntipuomeille -> pystylle.
Ihan lopuksi vielä 'rataa' eli puomit ylös (ravipuomit okseriksi ja käyntipuomit pystyksi). Korkeus pysyi koko ajan samana eli n.70-75cm ja mentiin suoraan kaksi kertaa peräkkäin. Mun piti vaan antaa mennä, hakea tunnetta että Musta lähtis viemään mua ja pysyä kevyessä istunnassa (inhoon hypätä myöskin kevyestä istunnasta..) Tokalla kierroksella alkoi jo sujuakin ja tultiin vielä viimeiseks eka okseri kertaalleen. Alkoi Robertkin olla jo tyytyväinen meidän menoon.. 'Rata' alkoi pitkän sivun suuntaisesti olevasta okserista, josta koko-rata-leikkaalla olevalle pystylle -> toiselle pystylle ja viimeisenä toisella koko-rata-leikkaalla olevalle okserille. Ja tästä siis jatkettiin alusta uudestaan.
Annelle ja Oromikselle Robert vähän nosti (5-10cm) ja Anne piti olla auttamatta liikaa Oromista ja antaa sen ottaa itsekin vastuuta jaloistaan/menostaan.

Alan pikku hiljaa rentoutua valkuissa ja tottua tuohon uuteen tyyliin (istuntaan), joten eiköhän se tästä. Terapiaratsastukseksi Robert tätä kutsui (eli harjoitetaan mun päätä pois okserikammosta).

Ei välitetä, että mun kädet on levällään kuin jokisen eväät..

Torstaina oli myös saapunut mun ECW:ltä tilaamani paketti ja kylmäyssuojat pääsikin heti käyttöön valkun jälkeen. Hyvin pysyi jalassa matkan kotiin. Katinkan uuden loimen ehdin myös säätää illalla sopivaksi ja sekin pääsi seuraavana päivänä tosi kokeiluun, kun aamulla mittari huiteli -30 asteessa, iiks. Tämän vuoksi molemmat ponit sai suosiolla vapaan perjantaina ja mä en viitsinyt rassata autoa turhaan ja ajella tallille.. ECW:n ostoksista mahdollisesti kuvia viikonloppuna.